Treenivuosi on alkanut

Aika hyvin tässä on alettu pääsemään taas treenailun makuun pienen joululaiskottelun jälkeen. Lakun kanssa vähän ahkerammin, ja on se Lunakin taas tokoillut ihan reippaasti.

Pienimuotoista kalsaritottistelua on kyllä häärätty sinä sivussa kotona ruokakupilla kummankin kanssa, Lakulla on ollut työn alla paikalla makaaminen ruoka-annoksen kasaamisen ajan ja Luna on jumpannut vähän kaukoja. 

Pikkumusta on käynyt jo muutaman kerran kentilläkin pyörimässä. Edellistorstaina tehtiin sosiaalitreeniä Kille-terrierin kanssa ja ihan tarpeeseen tulee kyllä tuommoiset Lakulle. Muutenkin sillä on ollut nyt pientä hallinta-teemaa kuvioissa. Viime viikolla torstaina Helena piteli patukkaa ja minä yritin kaikkeni että poika olisi malttanut istua sivulla ja ottaa kontaktin ennekuin pääsi riekkumaan. Työtä se teetti ja hiki tuli mutta kyllä se sitten alkoi hoksata mikä oli homman juoni. Perjantaina sitten samat kepposet ja vaikka edelleenkään ei helppoa ollut, nyt kuitenkin hiukan edettiin jo tässä.

Viime perjantaina käytiin myös hallitreeneissä, kun saatiin pienestä omatoimi-porukasta paikka kevääksi. Lakulle en sen ihmeempää ottanut, kun se oli jo treeninsä treenannut, mutta sen verran käytiin pyörimässä että koitin sitä vähän laittaa nippuun sielläkin, kun noutoa treenaavat dobermannit ja lentävät pallot olisi kovasti kiinnostaneet. Hallin toisella puolella harrastettiin agilitya, joten häiriötä tuli siitäkin, joskaan niistä kolinoista Laku ei piitannut. Luna on tottunut sosiaalitreenaaja, ja se tekikin ihan hirveän hyvän treenin hallilla. Seuraamista, kaukoja ja liikkeestä istumista. Vire oli iloinen, skarppi ja keskittynyt. Torstaina se oli kyllä myös varsin hilpeällä tuulella, mutta hiukan huolimaton.

Sunnuntaina tuli väännettyä Tupalassa, Luna teki kivat kaukot alkutahimisen jälkeen. Seuraamisessa se piippasi ja koitin saada volyymia alas. Viettiä oli kyllä mutta vähän pakkasi vuotamaan. Laku tutustui hyppyihin ja loikki matalaa tokoestettä pallon perässä sekä kiipeili loivaa A-estettä, mistä se tuntui kovasti tykkäävän. Ja makkaraa syötiin jäävien muodossa.

Ja tänäiltana käytiin muutaman treenikaverin kanssa luksus-sisätreeneissä eläinkaupan yhteydessä olevassa "hallissa". Sattuikin sopivalle päivälle tämä, kun ulkona oli 15 astetta pakkasta. Laku lähinnä riepotti patukkaa, mutta kun se ei näyttänyt sen enempää ihmeissään uudesta, erilaisesta paikasta olevan, otin sille parit jäävät, eteentulot ja pari seuraamisaskelta.  Sitten se bongasi metallikapulan ja kävi vähän kokeilemassa mitä semmoisella tehdään. Luna ei ihan parhaassa terässä ollut, mutta perussievästi sekin jumppasi kaukoja ja teki ruutua.

On muuten aivan mainio juttu, että nyt tuli pakkasta ja lunta! Miten hienoa kun ei kura lennä, valkkaria ei tarvi pyykätä alituiseen ja valoakin tuli maisemaan lisää paljon. Tämmöstä sitten maaliskuulle kiitos ja sitten humps kevät siihen.

Tottiskuulumisia

Ompas minusta tullut laiska bloggailija. Treenit on kyllä tullut merkittyä taskukalenteriin omituisella salakieltä muistuttavalla koodistolla (koska kokonaisten sanojen kirjoittaminen on niin kovin vaivalloista), jonka kanssa sitten muutaman vuoden päästä voi raapia päätään että mitä hittoa on J880K6E5HP++ (880 askeleen jälki, 6 kulmaa, 5 esinettä, heinäpelto, meni hyvin) tai I-M-Lu-Fr-tup (istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, eteenlähetys, Tupalan kenttä)... :D

Jos nyt sitten hiukan pidempisanaisesti noista tottelemisista.

Lunan osalta hurjaa edistystä tunnarissa. Se vaan alkoi sujua. Ja lopulta ihan niin että jätin kaikki kepposet ja kikat pois, löin riviin tai kellotaulun muotoon vieraita kapuloita 8-10kpl ja sitten sen oman johonkin väliin. Ja toistoja 3-5, valkkari autoon huilille, ja toinen tai kolmaskin kierros perään. Niin että sen päivän treenissä keskitytty vain tunnariin, ei muita liikkeitä. 2-3 lyhyttä kierrosta. Oikeasta suorituksesta rauhallinen kehu ja nakkia, väärästä ei. Tällä konstilla on onnistumisprosentti alkanut olemaan aika mukava, usein on mennyt kaikki oikein, muutaman kerran on tullut yksi virhevalinta. Joskohan me nyt sitten siitäkin liikkeestä selvittäisiin hengissä.

Tunnarin ohella olen muistutellut Lunalle jääviä (jotka se kyllä osaa oikeasti unissaankin, mutta viime torstain treeneissä sotki aivan totaalisesti ollessaan itselleen poikkeuksellisessa hulivili-kuperkeikka-moodissa) ja sitten kaukoja on tehty. Ruutua pitäisi taas työstää myös, ensi viikon ohjelmaan se. Ja Luna on leikkinyt, minun kanssa, hyvänen aika, köysilelulla ja jopa narupallolla. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.

Lakun tottiksissa nyt vaan systemaattisesti treenataan kaikkia perusliikkeitä. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä niissä, siinä ne etenee pikku hiljaa kaikki kuviot ihan perinteisellä kaavalla. Seuraamisessa on edistytty kovasti, on päästy eroon aidoista ja seinistä. Nyt se ihan oikeasti seuraa jo muutaman askeleen! Ohjelmaan on otettu käännöksiäkin. Häiriötreeniä on ollut myös, tiistain pentuporukassa pidettiin sosiaalisessio ja ai kun teki hyvää. Torstaina kaivoin naftaliinista magneettipallon (jonka vannoutunut välineurheilija ilman muuta hankki heti silloin kun se uutuutena kotimaan markkinoille tuli, todetakseen ettei siitä ollut Lunalle juurikaan riemua paitsi temppuna) ja esittelin sen Lakulle. Laku hoksasi idean varsin sukkelaan ja tykkäsi tietysti. Voi sitten sitäkin joskus käyttää.

Lakun kanssa käytiin myös reissussa, viime viikonloppuna ajeltiin Kirkkonummen suunnalle moikkaamaan kasvattajaa, Pettiä ja Lakun emän, Jopon omistajaa Mimmaa. Perjantai-iltana otettiin tottikset hallissa, lauantaina käytiin jäljellä ja puruissa. Hallilla koitettiin huijata Laku istumaan pallo suussa (pienen vedon kanssa) myöhempää noutoharjoittelua ajatellen, mutta vielä ei tuottanut hedelmää. Lakun mielestä on täysin mahdotonta samaan aikaan istua ja vetää lelua tai ylipäänsä pitää sitä suussa. Pieni poika oli kuin iso kysymysmerkki tämän suhteen, mutta eiköhän se siitä loksahda kun yritetään kovasti. Jälki sujui ihan ok. Pelto oli vetistä multa-savi-heinä-alustaa, tein ihan lyhyen, alta 100 askeleen jäljen yhdellä kulmalla. Lähdin koko jälkeä tekemään vähän ex tempore, niin unohtui sitten merkata se kulman kohtakin. No mutta, Laku löysi vellistä nappulansa ja pysyi jäljellä ja melko löysällä liinalla mentiin. Loppupätkällä nosti pään kerran ja kuikuili jotain, mitä ei ennen ole tapahtunut. Mutta muuten ihan hyvin. Jäljelle lähetystä pitäisi kyllä rauhoitella. Tämä tuli jo kesällä esiin mutta tuon turkinpippurin rauhoittelu on tuottanut pikkuisen päänvaivaa... Mutta yritetään petrata tässä sitten keväällä. Purujenkin osalta tuli hyviä neuvoja jatkoa ajatellen. Paikallisella kentällä tuli myös suoritettua viihdyttävä mutaliuku-ohjelmanumero poijjaan ollessa hieman eri mieltä siitä, mennäänkö autolle kun tyyny tippui suusta ja maalimies nappasi sen itselleen. :)

Tänäänkin reissattiin, tällä kertaa Nokian suunnalla, morjestusvuorossa oli Lakun isän, Argon omistaja Terhi. Otettiin pientä palloilua siinäkin ja puruihinkin päästiin vierailemaan. Rauhavaiheita ja kanavointia koitetaan työstää nyt vielä tarmokkaammin omassakin leikityksessä. Laku jää nyt säännöllisistä puruista tauolle, annetaan pojan kasvaa ja kypsyä ja palaillaan keväällä asiaan taas sillä saralla. Automatkalle iloista lisämaustetta tänään toi mahavaivat. Lakulla ei oikeastaan ole ollut vasta kuin kerran maha kuralla tähän asti, eikä se ole oksentanutkaan paitsi pienenä järsittyään jotain puukeppiä, mutta nyt sen maha flippasi ihan kunnolla todennäköisesti eilisen king-size-raakaluun johdosta (tai niitä luunpaloja siellä tuotosten seassa ainakin oli paljon). Luitakin se on syönyt kyllä ennen ihan ongelmitta mutta jostain syystä nyt oli liian suuri herkku kyseessä. No, tänään se sitten sekä piereskeli, yrjösi että paskoi autoon ja haju toki oli kotiinpäin ajellessa varsin miellyttävä. (Yleensähän Sitikassa tietysti leijuu vallan ihana kukkaistuoksu)

No mutta, mitäs tässä muuta kuin eteenpän, pikku hiljaa ja asia kerrallaan. Jatketaan harjoituksia ja otetaan välillä ihan rennostikin.

Jälkikausi korkattu

Lakun kanssahan noita ruutuja on tehty jo vaikka hurumykke, mutta tiistaina Lunakin pääsi jäljestyksen makuun talven jälkeen. Ajattelin ensin vetästä alkajaisiksi ihan helpon jäljen, mutta mopo lähti käsistä siinä tallatessa ja tulikin sitten kulmia 4 kpl, ja kaksi tyhjäsuoraa (12 askeleen mittaiset). Jälkikalkin unohtuminen kotiin hiukan himmasi sentään ettei tullut enempää tyhjiä vielä jätettyä. Pituutta oli 300 askelta. No, jonkun verran helpompi kuitenkin kuin mihin syksyllä jäätiin. Luna oli heti kärryillä mitä tultiin tekemään ja ryysi tolpalle päin pantaansa tukehtuen. Paalulla hallintaan, istutus ja rauhoittuminen. Jälki meni ihan ok, olihan siinä taas tätä kauden aloitus-häsläystä eli vähän koitti valkkari koheltaa eteenpäin eikä jäljestys ollut niin tarkkaa kuin sen pitäisi olla. Kulmat kuitenkin löytyi (ekassa pyörittiin vähän kun ohjaaja ei osaa lukea koiraansa eikä näe askeleitaan...) ja lopussa oli oikein kippo näin ekan jäljen kunniaksi. Pallo unohtui autoon ja Luna olisi sitä ilmeisesti vähän kaipaillut.

Eilen saatiin sitten Satun kanssa kuningasidea talloa jäljet frisbeegolfkentälle (eikai semmosta nyt kukaan pelaa ainakaan vielä näin aikasin keväällä). Tuli tehtyä havainto että kyllä, ulvilalaiset pelaavat kuin pelaavatkin frisbeegolfia. Alkuun näytti hiljaiselta, mutta kun saatiin tallottua, väkeä rupesi ravaamaan edestakaisin ja viskomaan niitä kiekkojaan siinä meidän jälkien päällä. Harhajälkiä tuli aivan hirveästi ja tuommosella kevyellä 3-5 min viiveellä omiin tallomisiin. Tein siinä välissä Lakulle ruudun syrjemmälle (jätkä imuroi nappulansa kuin viimeistä päivää) ja sen jälkeen lähdettiin irvistellen kokeilemaan löytääkö koirat yhtään mitään. Lunalle oli nyt ihan vaan suora, 200 askelta, yksi 10:n tyhjäpätkä. Vanheni puolisen tuntia. Alkuosassa ylämäkeä. Harhoihin nähden Luna veti ihan hirveän hyvin, tarkkuudesta olisin taas vähän niuhottanut mutta tilanteeseen nähden hienoa työtä. Kunnes muutaman hengen teiniporukka kulki kauempaa jotain pientä ääntä pitäen, voi että kun rupesi jännittämään. Yleensä en auta jäljellä yhtään, mutta nyt meinasi käpy kärytä ja käskytin uudelleen jäljelle. Kyllä tuo se jäljen uudelleen otti mutta kyttäili niitä teinejä koko ajan eikä keskittynyt. Loppuun asti päästiin kuitenkin ja loppupalkka taskusta. Tällä kertaa oli pallokin mukana ja innolla tuo sen kantoi autoon. Harmittaa kyllä pirusti tuo sen häiriöherkkyys. Tuo ei edes ollut mikään mölyapinapoppoo, eikä kulkenut läheltä. Ja silti tuo olisi jättänyt homman siihen jos olisin antanut. Nenä olisi hyvä ja taitoa ja draivia löytyisi mutta tuohon se homma sitten kurahtaa. Ja on me kuitenkin ajettu jälkeä pikatien varressa, vilkkaassa lähiössä, pyörätien lähellä, linja-autotallien nurkilla, traktorien rinnalla... Yleinen, tasainen melu ei niinkään haittaa mutta jos muuten on rauhallista niin joku yksittäinen juttu on sitten liikaa. Ja viime kesänähän tuo häiriöherkkyys (eli ääniherkkyys) sitten pahenikin aika vahvasti, sitä ennen Luna ei niin helposti reagoinutkaan mihinkään. Viime kesänä sitten jäi useampikin jälki kesken kun alkoi pelottaa liikaa ja kuuluisa "autovietti" meni kaiken muun edelle. Paska homma suoraan sanoen mutta minkäs teet. Onhan se tiedossa mitä palikoita tuolta valkuaisen päästä puuttuu. Mennään sen mukaan.

No, tänään aamupäivällä tuli vielä polkastua tutummille nurmille 170 askeleen jälki 2 kulmalla, tyhjiä oli 3 x 10. Vanheni kolmisen varttia. Tällä kertaa ei pelottanut äänet eikä kolinat, mutta meno oli muuten vähän ponnetonta ja Luna pysähtyi välillä tuijottelemaan horisonttiin. Alkujäljestä ruualla oli muurahaisia ja taisi joku pistääkin kun hervoton pärskykohtaus saatiin aikaiseksi. Kulmat meni hyvin, tyhjillä meinaa välillä jättää oikean puolen jäljet ottamatta, vähän joutuu huomauttamaan liinasta. Keskeltä jälkeä meni sitten näköjään ihan selvästi jonkun muun polkemat askeleet, tässä Luna meinasi harhautua mutta löysi kuitenkin itsenäisesti takaisin omalle jäljelle. Otin tarkoituksella nyt vähän lyhyemmän jäljen, kun illalla olisi tarkoitus tottistella vielä, ja tuntui että eilisen jälkeen vähän iisimpi treeni olisi tarpeen. Nyt vähän taukoa ja seuraavalle jäljelle mennään sitten kunnolla nälkäisenä, nyt saattoi eilisillan eväät vielä lämmittää sen verran että vire oli turhan matalalla.

Lakulle tein tänään ruudun, tai no kolmionmuotoisen alueen aika lähelle pyörätietä, komiaa oli taas penneliä katsella. Vaikka ohi meni lenkkeilijöitä ja jokunen fillaristikin ja Sadun kanssa juteltiin vieressä, kakara keskittyi etsimään aamiaistaan nurmikolta. Eksyttyään alueen ulkopuolelle, Laku löysi nopeasti takaisin ruutuun. Kovasti olen tyytyväinen.

Jep, leppoisa vapaapäivä tiedossa, illemmalla vielä ulkoillaan ja käydään tottistelemassa. Ranskanpaimennin pääsee leikkimään ja treenaamaan katsekontakteja ja luoksetuloa.

Ihme venynyt kuva tuli tähän nyt.

Pikkujätkän ekat "treenit" ja Lunan herättelyä toko-koomasta

Täytyy vähän tiheämpään kirjotella kun tapahtuu niin kauhiasti kaikkea ettei veny tekstit liian pitkiksi... :)

Eilen meidän maailman mahtavin torstairyhmä siirtyi vähitellen lähemmäs omaa treenikenttää (joka on vielä aivan veden vallassa mutta kohta sinnekin jo pääsee) ja molemmat koirat oli tietysti mukana. Alkuun otettiin sosiaalitreeni piiitkästä aikaa, paikkamakuu rivissä, siitä luoksetulot ja lopuksi pujottelut seuruussa. Lunalla oli ensimmäisellä eteen-käskyllä vain iso kysymysmerkki pään päällä, ja vasta tokalla se tuli, ja aivan vinoon. Makuu ja seuraamiset meni kyllä lunamaisen hyvin, näissä sosiaalihommissa se on kyllä taitava. Muut jäi vielä pidempään paikkamakuuseen ja vaihdoin koiraa, toin Lakun pyörimään siihen häiriöksi. Hyvin pysyi kaveritkin aloillaan, ei oltu tarpeeksi häiritseviä ;) Lakulla oli nähtävästi hirveä nälkä ja se tarjosi omatoimisesti kontaktia ja naksuttelin siitä sitten ilman muuta. Aamuruuan se kyllä oli saanut mutta oliko sitten kuluttanut sen jo kasvamiseen päivän aikana kun minusta tuntui että kotiin tullessani vastassa oli jo paljon isompi pentu kuin aamulla...

Yksilöreenissä otin Lunalle sitten sitä eteentuloa kun kerran näytti taas olevan hankalaa. Ja ensin metallinoutoa. Yritin oikein hetsata kapulalla, haukuttaa ja iloiten hihkua itse, mutta aika nihkeästi valkkari syttyi. Löysää oli meno ja vire matala. Loppua kohden se sentään vähän skarppasi ja teki muutaman ihan mukavan vauhdikkaan luoksetulon. Ja niin, kapulaa ei mälvätty sitten yhtään, jotain positiivista edes! En tehnyt kovin pitkää treeniä, vaan lopetin hyvään suoritukseen ja fiilikseen ja vein hurjasti kehuen autoon. Mutta ei se nyt oikein ole oma itsensä, isosysterin rooli ottaa koville. Ehkäpä se siitä. Treenien lopuksi päästin Lunan vielä juoksemaan Kille-borderin kanssa läheiseen metsään ja hauskaa näytti kaveruksilla olevan, sai Lunaattikin vähän purkaa paineita.

Lakukin kävi sitten ihan erikseen pyörimässä, tervehdittiin treenikaverit, maisteltiin vähän kaikkien lapasia ja hihansuita ja sitten koitettiin vähän lyödä leikiksi. Pientä saalistusta köysilelulla ja vanhalla teepaidanrievulla. Nälkä tuntui kuitenkin edelleen olevan vallan hirmuinen, ja syötiin sitten kupillinen jauhelihaa neljästä luoksetulosta. Maikki piti kiinni ja päästi sitten käskyn jälkeen pinkomaan. Kyllä tuo niin lujaa tuli kun nyt 9-viikkoinen jaloistaan pääsee kepalehtamaan. Ihana :)

Eipä tässä sitten muuta ihmeellistä työviikon aikana ole kerennyt, muutama jälkiruutu on tehty ja opeteltu kävelemään remmissä, naksuteltu katsekontakteista, harjoiteltu luoksetuloa, leikitty ja käyty metsässä. Viikonloppuna on taas aikaa häärätä enemmän.

Ruutua ja häiriötottista

Hah, that's us!

Eilen päästiin pitkästä aikaa treenaamaan ruutua (edellisestä kerrasta on ehkä ikuisuus). Kokeilin piruuttani ensin ilman kosketusalustaa, mutta yllätys yllätys eihän se toiminut, vaan Lunaa kiinnosti kulmatörpöt. No, sattuipa siinä maassa sitten lojumaan sopivasti joku tupakkikartongin pahvi, josta tuli vallan passeli kosketusalusta. Otin pari settiä ihan vaan naksutellen alustalle menemisestä. Ensin muistuteltiin ihan läheltä nauhoja ja lopuksi kauempaakin. Alustaa pienennettiin matkan varrella noin 10x10 cm kokoiseksi. Oli kyllä hyvä treeni, tuli selkeästi keskityttyä nyt tuohon yhteen asiaan eikä otettu mitään sitä-tätä-tuota-sillisalaattia. Treeniä säesti läheisen kirkon kellon kajahdukset, joihin Luna yllättävää kyllä ei reagoinut. Positiivista tuokin.

Tänään käytiin aamupäivällä metsälenkki ja sen päälle SRY:n mätsäreissä tekemässä häiriötottista. En nyt mitään sen ihmeempää, kunhan pyörittiin siellä kehien vieressä, otin ihan seuraamista, temponvaihtoja, askelsiirtymiä, jäävät kertaalleen (kaikki ekasta oikein, jihaa), ja käännöksiä. Kova vilinä kyllä oli, väkeä oli paljon liikkeellä ja koiria oli kaikenkarvaisia, lapsia juoksi ja grillimakkara tuoksui. Luna toimi häiriössä hienosti, vähän matalalla vietillä teki mutta teki ihan keskittyneesti kuitenkin eikä sitä toiset koirat tai muukaan hulina kiinnostanut. Täytyi sille sitten ihan makkara ostaa siitä hyvästä. Toivottavasti masu kestää.

Masusta puheenollen, koepalatuloksia ei vielä saatu tällä viikolla, mutta antibioottikuuri loppui keskiviikkona ja maha on nyt ollut ihan kunnossa taas. Ensi viikolla sitten toivottavasti kuulee tarkemmin miten jatkossa tehdään.

Kevään korvalla alkaa noita koulutuspäiviä ja seminaareja olemaan aika tiuhaan, ja parille onkin jo tullut ilmottauduttua kuunteluoppilaaksi. Ensi lauantaina olisi ohjelmassa Korrin Juhan semma Raisiossa. Täytyypä vähän tsuumailla, paljon olisi kaikkea kiinnostavaa kyllä kalenterissa. Vahvasti kyllä näyttää siltä että hyvin aktiivinen ja touhukas kevät (ja kesä ja syksykin) on tulossa koiraharrastusrintamalla. Mainiota :D

Tokoilua ja vähän mattopyykkiäkin.

Ääliö päätti ottaa avantopuljut.

Aika reippaasti me on nyt treenailtu. Kotosalla on hääräilty kaukojen parissa ja liikkeestä istumista on otettu pihassa ja lenkkien ohessa. Kaket etenee pikku pikku askelin mutta eteneepä kumminkin. Istumasta seisomaannousua on myös harjoiteltu ja etäisyyttä koiraan on huimat puoli metriä jo.

Tiistaina käytiin koulun pihassa treenilöimässä. Otettiin paikkamakuu piilolla alkuun. Vieressä oli taas sama hurmaava rotikkaherra ja taas melkein näin pieniä vaaleanpunaisia sydämiä leijailevan Lunaatin pään päällä. Siivosti se kumminkin makasi, kunnes jostain kuului pamaus ja neiti koki turvallisemmaksi nousta istumaan. Käskin sen takaisin maahan ja makuutin vielä tovin. Periaatteessa olisi kai pitänyt jättää palkkaamatta, sieltä maasta kun nyt vaan ei nousta. Ikinä. Mutta koska järkevä aivotoiminta jäi ketutuksen jalkoihin, likka sai sitten nappuloita kuitenkin suorituksestaan. Ja onneksi sentään palautui säikkymisistään hyvin, ei jäänyt pamahdukset kummittelemaan mieleen. Tauon jälkeen otin hyppynoutoa metallikapulalla ja luoksarin pysäytystä sekä sitä istumista ja vähän leikittiin.

Torstaitottiksissa oli ohjelmassa sosiaalitreeniä, aika tiukassa ringissä paikkamakuuta, perus kiemurteluja henkilöryhmä-idealla ja luoksetulot siitä ringistä. Vaadin nyt pitämään kontaktin ihan koko harjoituksen ajan ja hyvinhän se pysyi. Aika hieno ryhmätreeni kaiken kaikkiaan. Yksilösetissä oli teemana luoksetulot ja otin pallopalkalla pysäytyksiä (maahan ja seiso) ja läpijuoksuja. Luna oli leikkisällä tuulella ja vauhtia piisasi, hyvä treeni oli.

Ensi viikolle onkin sitten varattuna eläinlääkäriaika, otetaan vähän verikokeita ja mietitään maha-asioita. Ripulia on taas viime aikoina ollut vähän liian usein, enkä ole keksinyt mitään selvää syyllistä siihen. Mitään tiettyä ruokaa, joka aina aiheuttaisi ripaskan, en ole tuon menusta löytänyt. Joskus se syö 3 päivää poroa ja tuotokset on ihan kuin oppikirjasta koko viikon, ja joskus taas poropäivän jälkeen kura lentää. Sama homma minkä tahansa muunkin ruuan kanssa. Pelkän nappulapäivänkin jälkeen voi olla maha sekaisin, samoin vaikkei olisi saanut muutamaan päivään kuin kolme nappulaa vaan pelkkää raakaa. Eli ei mitään logiikkaa. Isommat puruluut, dentastixit ja muut luut ja rustot on havaittu aika selkeiksi ripulinaiheuttajiksi, niitä ei ole likka saanut aikoihin. Satunnaisena iltarouskutteluna ja hammashuoltona menee joskus kanansiipiä tai pienehköjä naudannahkarullia. Näistä ei maha ole toistaiseksi flipannut. Noh, josko nyt eläinlääkärillä selviäisi jotain tai saisi edes Tylosin-kuurin taas. Ei tätä mattopyykkäämistä ja tuloksetonta salapoliisityötä ruokasyyllisten suhteen kyllä jaksa. (Sivuhuomautuksena: koskaan enää elinaikanani en hanki painavia, isoja ja kalliita karvalankamattoja, en en en ikinä milloinkaan) Onneksi sentään Luna on ripulipäivinäkin hyvävointinen ja pirteä eikä se ripuli edes kerrallaan kestä kovin kauaa. Omassa päässäni olen jotenkin pähkäillyt että syynä ei välttämättä ole edes mikään tietty ruoka-yliherkkyys tai vastaava (niitä isoja luita ja muita selkeitä juttuja lukuunottamatta), vaan että suolessa jyllää joku tulehdusprosessi joka sitten ärsyyntyy milloin mistäkin ja että jotenkin se suoliston bakteeritasapaino on viturallaan. Tällainen maallikkopäätelmä.

Loppuun vielä pari kuvaa metsälenkiltä:

Hallintaa ja istumista

Tämän viikon treenit on keskittyneet liikkeestä istumisen tahkoamiseen. Se ei olekaan sujunut ihan niin jouhevasti ja näppärästi kuin olisin olettanut. Osaahan tuo muut jäävät (minusta hyvin, jopa!) ja istuminen taisi olla perinteisesti niitä ensimmäisiä varsinaisia liikkeitä mitä ikinä opeteltiin ja joka päivä tulee useampikin (arki)tilanne kun käsken Lunan istua, ja istuuhan se. Mutta kas, tässä onkin saanut tehdä hommia, ja vielä ei olla lähelläkään ärsykekontrollia. Luna jää mielellään seisomaan tai istuu vinoon tai sitten se istuu hitaasti. Varmaankin johtuu pitkälti siitä, että sitä seisomista taottiin kalloon tuossa syksyllä ihan pirusti. Vinotuksia olen koittanut korjailla seinän vieressä treenaamalla ja palkan suunnalla. Nopeutta toivoisi saavan sitten vietin kautta. Jankataan nyt kumminkin tuota tekniikkaa ensin hiukan matalammalla. Toistoja, toistoja jne, eiköhän se siitä.

Luoksetulosta maahanmenoakin aloittelin kotipihassa, ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Kaukojen seisomisessa otin mukaan istumasta nousun ja makuulta noustessa olen itse jo pystyssä mutta ihan koiran edessä, välimatkaa ei vielä kestä ottaa. Hienosti likka on tämän liikkeen hoksannut.

Torstaina treeneissä juteltiin hallinnasta ja loppujen lopuksi ihan perusasioista. Kontaktin säilyttämisestä liikkeiden ja siirtymien välillä, koiran keskittymisestä, kehumiseen heittäytymisestä jne... Hallintateema jatkui tänään aamupäivällä, kun vuokrattiin oikein hallia treeniä varten porukalla. Pari koiraa otti agilityä ja Lunaatti oli samalla paikkamakuussa (piilolla ja ilman) ihanaisen rotikkaherran kanssa. Tottistakin otettiin aksahäiriössä, sitä istumista, vähän kaukoja ja pari luoksetuloa. Hiukan meinasi ruveta ärsyttämään se istumisen vaikeus, mutta ei vaan, saahan sitä olla tosi tyytyväinen tuohon valkkariin. Luna keskittyi omaan treeniin eikä vilkuillut agilitytouhuja kuin aivan paikkamakuun alussa. Treenikaverin luoksetuloharjoitus nenän alta omaa vuoroa odotellessa sai sitten kyllä neitiä vähän kuumenemaan. Tehtiin tosi pitkä treeni tänään ja aika vaativakin, joten pari seuraavaa päivää voidaankin varmasti huilata ja antaa ajatusten muhia.

Iltapäivällä käytiin Nakkilan metsissä tarpomassa terrieriseurassa, ja kotipihassakin leikittiin vielä pitkä tovi puukalikoilla ja patukalla. Nyt on kyllä seurana melkoisen väsynyt koiraeläin, eli ei muuta kun iltaruuat napaan ja soffalle pötköttelemään.

Samaa vanhaa

Kyllä tässä jotain on tullut treenailtua vaikka raportointi onkin jäänyt vähän vähille. Uusia liikkeitä tai juttuja ei oikeastaan ole ollut kuvioissa mukana, vaan on palloteltu samoja vanhoja. Torstaisin on keskitytty häiriötreeniin porukalla. On tehty niin että kaikki koirat pyörineet "vanhanaikaisesti" pitkin kenttää ja puuhanneet omia harjoituksiaan, on otettu luoksetuloja ja jääviä rintamana ja rivistä, henkilöryhmää jne. Eilen henkilöryhmä vietiin vielä vähän häiriintyneemmälle tasolle, oli hyppimistä, huitomista, kovaäänistä yskimistä, viheltelyä, aivastelua, laulamista, lirkuttelua, kiroilua, kyykyssä oleva henkilöryhmä... Mahtoi olla ohikulkijoilla ihmettelemistä. Luna kyllä vaikutti välillä vähän hämmentyneeltä mutta teki tunnollisesti hommansa ja saatiin oikein onnistunut treeni. Viime torstaina leikittiinkin jopa, mutta tällä kertaa jätettiin patukan riepotukset pois kun Lunan suupieleen on tullut hotspot. Alkaa olla jo paremmassa kunnossa kuin alkuviikosta, Betadinen ja Bacibaktin voimin on hoideltu, eikä tuo näytä valkuaista mitenkään kohtuuttomasti kiusaavan. Ei edes yritä rapsuttaa sitä ja putsailut sujuu ilman sotimista.

Viime viikonloppuna käytiin agilityäkin muistelemassa pitkästä aikaa, Biinsillä oli hauskaa ja se rallatteli taas hyvinkin omatoimisesti ja vapaavalintaisessa suunnassa ja järjestyksessä esteitä. No, saatiin me jotain järkevääkin harjoitusta aikaiseksi sentään. Talvikaudeksi olisi kyllä ihan kiva päästä jollekin kurssille taas kun jälkihommatkin on kuitenkin tauolla. Oma into (saati sitten taito) ei kyllä riitä mitään kisoja miettimään tuossa lajissa, mutta onhan se ihan mukavaa harrastelua näin rennommallakin meningillä.

Että eipä tässä sen ihmeempiä. Tokokisoihin olen koittanut meitä kovasti tyrkyttää vaan näyttää olevan nyt kokeet niin täynnä (paikallisen seuran jäsenillä, joihin en kuulu, on etusija ilmoittautumisissa) että ei taideta enää tämän vuoden puolella päästä kehään pyörimään.

Tottiksissa tanssia ja urheilua

Torstaitottiksissa tehtiin taas ilahduttavasti asioita vähän eri tavalla ja haettiin ihan uudenlaista häiriötä. Lykättiin koko komppania paikkamakuuseen ja sen sijaan että oltaisiin perinteisesti marssittu seisomaan selin parinkymmenen metrin päähän, mentiinkin keskelle kenttää tiiviiseen rinkiin, kyykittiin, hypeltiin ja tanssittiin. Kyllä, jalalla vaan koreasti. Luna kesti hyvin kyykkimiset ja sen, että mentiinkin vieraan koiran viereen seisomaan samalla kun koutsi ja Mika steppaili koirien nenän edestä ja häntien yli (siis ei niiden päältä sentään vaan yli astuen, hah :D). Valssaaminen ja naurunkäkätys oli Lunamunalle sitten liikaa ja se tuli katsomaan että mitä pirulauta te nyt oikeen meinaatte. No, eipä mitään, likka palautettiin paikalleen takasin ja sitten se siellä pysyikin ihan siivosti. Mahtoi se miettiä että taas on akka tullut hulluksi. Huilin jälkeen noutotreeniä saaliin kautta, hetsailin kapulalla, leikitin sillä, haukutin ja viskoin ties minne (treenikaverit ja rakas koirani, ottakaa ensi kerralla kypärä) ja pingoin tuhatta ja sataa Lunaa karkuun. Meni ihan urheilun puolelle. Hirmu hyvä treeni oli. Loppuun vielä pieni seuruu ja eteenlähetys, vauhtia piisasi.

Muuten tämän viikon treeneissä ei erikoisempaa, maanantaina aksattiin, listalla oli keinua, okseria, pituutta, rengasta ja omatoimisesti pöytää, hyppyjä ja pussia.Itsellä oli ihan mäntti olo koko päivän, mutta Luna oli riemua ja energiaa piukassa ja niin sitä tuli itsellekin parempi mieli. Kannatti vaan lähteä vaikka päivällä ajattelinkin etten inahda mihinkään. Tiistai ja keskiviikko jäljestettiin, tiistain jälki oli ihan kamalaa ryysimistä. Luna oli autosta haettaessa kuin ei olisi viikkoon syönyt, haukkui, tärisi ja kiskoi sammakkona paalulle. Ja pidätellä sai kyllä melkein koko matkan että malttoi ottaa joka askeleen. Jälki oli 270 askelta pitkä, ja tyhjäpareja oli neljä, kulmat 2x oikealle ja 1 vasemmalle. Kulmat se veti pirun hyvin kyllä. Keskiviikkona oli kuivaa eikä jälki näkynyt ruoholla yhtään, joten jouduin vaan luottamaan että kakara hoitaa hommansa ja seurailin rytmiä. Tyhjiä oli nyt 2x neljä tyhjää askelta. Intoa oli taas, mutta jäljestys oli paljon siistimpää kuin tiistaina. Loppupalkka saa luvan siirtyä pikku hiljaa autoon, nyt tuo possu haistaa sen rasian muutaman askeleen päästä (vaikka kuinka olis kansi kiinni ja ruohoa päällä) ja sitten saa vääntää että se ottaa ne viimeisetkin askeleet. Pallon taidan pitää ohjelmassa kuitenkin, nyt tuo on niin komiasti kantanut sen autoon. Ja sitä jälkikalkkia ois kiva saada että vois merkata missä ne tyhjät ja kulmat taas olikaan.

Toiset ne vaan osaa.

Kuluneella viikolla ei mitään maata mullistavaa omissa treeneissä. Maanantaiagilityn uutena juttuna oli pöytä, mikä oli Lunalle helppo juttu, se kun mielellään kiipeilee objekteille ja osaa odottaa. Samalla tuli treenattua putkea, hyppyjä, pituusestettä ja puomia, niin ja rengasta sekä a-estettä, jolla kontakteissa on vielä paljon duunia. Tiistaina ei sen ihmeempää, olin silmälääkärin ja laajennustippojen jäljiltä sen verran sokko että tehtiin vaan peruslenkki ja kaukoista sisällä iltaruoka. Keskiviikkona kävin tutustumassa Outin ihanaiseen mudi-penneliin, Sisuun, ja Luna sai painia ja juosta Lucan kanssa pitkin pihaa. Pentu oli reipas ja rohkea, mutta ihan vielä ei uskallus riittänyt mennä isojen kohelluksiin mukaan.

Pikku söpöläinen

Torstaitreenissä otettiin alkuun sosiaalisettiä, eli 3 hauvaa kentälle ja tehtiin rintamana liikkeestä seisomisia, käännöksiä ja yleensä seuruuta. Aika pitkä sessio tuli, ja toiselle kierrokselle tultaessa Luna olikin aivan puhkiväsynyt. Siispä ei otettu mitään kovin vaativaa, matalassa vietissä kapulan pitoharjoitusta naksuttelemalla, lyhyt henkilöryhmä ja eteenlähetys. Nyt oli vauhtia.

Just ja just pysyy tällä haara-asennolla pystyssä

Perjantaina jäi lenkit ihan olemattomiin ukonilman takia. Lunaatti pelkäsi niin etten katsonut tarpeelliseksi kiduttaa sitä tunnin-puolentoista remmilenkillä, vaan käytiin mettänreunassa pissillä ja lompsittiin kotio. Sittenhän se ukkonen lakkasikin tietysti. Lunalla oli myös hieronta, ja aika hyvin oli paikat auki, jumitusta löytyi oikean lavan seutuvilla. Alun irvistelyjen jälkeen Luna rauhoittui yllättävän hyvin ja makoili silmät puoliummessa.

Lauantaina otettiin Reijan kanssa aamupäivällä ppkk:lla reeniä. Ohjelmassa oli hyppytekniikkaa, luoksarin pysäytystä hiukan ja pidempi seuruu ja jäävät kipolla. Eipä nyt isompaa moitittavaa, voishan se pysäytys olla terävämpi tietysti.

Ja sitten sunnuntai. Sunnuntaipäivä vietettiin Tupalan kentällä Mia Skogsterin seminaarissa. Reilu 8 tunnin aikana ehti tulla aivan hirmuisesti asiaa, mutta tässä nyt jonkinlaista yhteenvetoa ajatuksista mitä siellä heräsi ja mitä asioita tuli esille:
- pennun kotiutuessa aloitetaan suhteen luominen, pidetään kivaa yhdessä, leikitään, käytetään ruoka-ajat hyväksi, pentu saa kulkea mukana vähän joka paikassa. Ruoka tulee lähes aina kädestä ja jo ihan pientä pentua voi tällä tavalla alkaa hakea sivulle, ilman mitään sen hienompaa tekniikkatreeniä
- kehutaan aina kun pentu on aktiivinen ohjaajaa kohtaan, ei houkutella muista asioista kiinnostunutta pentua luokse, vaan palkataan iloisesti siitä kun pentu itse tarjoaa kontaktia ja on aktiivinen
- sama periaate vanhemmalla koiralla tottiskentällä kun haetaan kontaktia perusasentoon ja häiriönsietoa, ohjaaja ei aktivoi koiraa vaan toisinpäin
- kontaktiharjoitus perusasennossa / kontaktin kesto ja häiriö: ohjaaja eleetön, koiralle käsky ottaa kontakti (kun se sen jo osaa), kehu kun ottaa, jos vilkuilee muualle, ei + pakote, kun korjaa, kehu ja palkka. Pikkuhiljaa pidennetään aikaa.
- ensimmäisen elinvuoden ajan keskitytään suhteen luomiseen ja oikeanlaisen tunnetilan rakenteluun yhdessä tekemiseen, ei ryppyotsaista "pentutottista" eikä hampaat irvessä tekniikan hiomista. Opetellaan työskentelemään yhdessä, luodaan pohjia tottisliikkeille ja vietin hyödyntämiselle myöhemmin. Luodaan koiralle vahva halu tehdä töitä, koiran mielestä tottis pitäisi olla alusta asti huippuhauskaa puuhaa.
- pikkuhiljaa palkkauksessa nuori koira siirretään ruualta saaliille, jos koiralla on hyvä vietti ja leikkiminen on sille tärkeää. Jos koira toimii ruualla paremmin, lelupalkkaa ei kannata väkisin yrittää käyttää eikä toisinpäin, koiran mukaan, mitä se eniten haluaa, ruokaa, saalistusta vai taistelua.  Myös laumavietin hyödyntäminen yhdistettynä ravinnonhankintaviettiin.
- lelu/saalispalkan voi ottaa käyttöön vasta sitten kun pentu osaa jo leikkiä, tuoda lelun ja irrottaa käskystä.
- jos taistelunhaluinen ja vietikäs koira, silloinkin (ja erityisesti silloin) irrotus opetellaan nätisti vaihtokaupalla jotta vältytään konfliktitilanteilta irrotuksissa myöhemmin. Irti-käskystä seuraa paljon useammin uusi leikki kuin lelun katoaminen taskuun. Irti-käsky eri tilanteissa, ei aina samassa kohtaa.
- viettiä myös kuolleeseen esineeseen, voi käyttää kahta patukkaa maassa joiden välimatkaa pidennetään pikku hiljaa, koira ottaa molemmat suuhun (pohjia noutoon), toimii jos vahva vietti koiralla.
- äänenkäyttö ja äänensävyt, paljon iloista kehumista koiran tehdessä hyvin ja yrittäessä, napakka ei + mahdollinen pakote ei-toivotusta toiminnasta. Suuttua ja turhautua ei saa "koiran nähden". Ei laahusteta kentällä kuin pystyynkuollut lahna vaan omalla äänellä ja eleillä pidetään koirallekin hyvää fiilistä yllä. Ei kuitenkaan jatkuvaa höpötystä, vaan kun on kehun paikka, kehutaan innolla ja kunnolla.
- hiljaisuutta ja eleettömyyttä, kokeenomaista jäykistelyä harjoitellaan erikseen alkaen pienistä hetkistä. Hiljaisuuden aikana koira pitää kontaktin ja odottaa toimintaa.
- aika tärkeä asia: koiran kanssa treenikentällä ollessa keskitytään vain koiraan, suoritusten analysoinnit ja seuraavan harjoituksen suunnittelut tehdään silloin kun koira on autossa. Vanhemman koiran voi laittaa paikkamakuuseen, jättää istumaan odottamaan toimintaa, pitää perusasennossa (vrt tuomarin arvostelu) tai käskeä "lepo-makuuseen" jos sellainen opetettu, jos haluaa kesken treenin vaihtaa ajatuksia treenikaverin kanssa. Ei pitkiä välikuolemia tai niitä näitä höpinöitä kesken vetoleikin. Keskitytään siihen koiraan. Ei ole reilua antaa vireen laskea ja vaatia sitä taas ylös, eikä myöskään ole reilua että koira saa joskus pööpöillä liikkeiden välissä kentällä nuuskimassa murusia ja hajuja ja kerjätä yleisön rapsutuksia, ja joskus siltä vaaditaan skarppina oloa liikkeiden ja tekemisen välissäkin.
- Luna pääsi esittelemään nouto-ongelmia. Sain ohjeita kapulan pureskeluun ja hitaaseen palautukseen. Pitoharjoituksia sellaisenaan (kuten on nyt tehtykin taas), pureskelusta pieni huomautus alaleuasta tai kapulan päästä, kehua kun pitää nätisti. Kapulan luovutustilanne pirun hauskaksi, konflikti ja paineistus pois tilanteesta. Palautusasento ylipäätään niin vahvaksi ettei tarvitse korjailla vinoutta ym. Vauhtia ja voimaa saa rakennettua tällaiseen koiraan (herkkis epä-viettipommi huonolla puruotteella) rajallisesti, mutta palautukseen nopeutta voi treenata hetsauksilla, juoksemalla koiraa karkuun, haukuttamalla kapulalle, apparin kanssa jne. No, kunhan edes laukalla palauttaisi ja saisi hiukan iloisuutta liikkeeseen. Vinoa palautusasentoa voi korjata esim kepeillä, kukkaruukuilla tms: koiralle "kuja" ohjaajan eteen. Käsilläkin voi ohjata.

Noh, tuossa nyt oli jotain ajatusvirtaa. Aika paljonhan tuossa oli sellaista tuttuakin asiaa minkä kyllä tiesi periaatteessa jo, mutta tuolla oivalsi esimerkkien avulla vähän uudella tavalla ja ennenkaikkea tuli ajatelleeksi: tosiaan, näinhän se on. Päällimmäisenä jäi mieleen se positiivisen tunnetilan merkitys. Ja se, että keskittyy koiraan, eläytyy leikkiin ja treeniin ja laittaa itsensä likoon. Semman parasta antia oli nähdä käytännössä miten Mia tekee harjoituksia omien koiriensa kanssa. Upeita eläimiähän ne oli, ja touhusta paistoi koiran ja ohjaajan hyvä suhde.

Kovaa duunia

Niih, mitäs me nyt taas on tehty. Jälkiä on poljettu, yksin ja porukalla. Vaikeutusta on lisätty, kulmista on otettu ruoka pois, niitä on tullut lisää ja väliin on jätetty tyhjiä. Matkat on ollut siinä 200 askelta, viime torstaina 250. Ei mitään, tosi hienoa työtä on valkuainen tehnyt ja hyviä jälkiä on ollut vaikeillakin alustoilla. Juhannus vietettiin Amsterdamin vilinässä ja Biins oli hoidossa äiteellä, oli kuulemma käyttäytynyt ihan asiallisesti.

Agituntia ei tällä viikolla ollutkaan, ja maanatai meni ihan löffäillessä. Tiistaina käytiin metsälenkillä ja otettiin pari hassua noutoa pihassa. No, hyviä noutoja olivat, vauhtiakin oli. Keskiviikkona muistuteltiin taas tokoliikkeitä mieleen, kun on jääneet aika tehokkaasti unohduksiin kun on vaan sitä jälkeä tahkottu. No, hyppy meni pallopalkalla hyvin, ruuan kanssa meni sähläämiseksi ja into puuttui. (note to self: raaka kalkkunamössö ei ole paras mahdollinen heittopalkka) Noutoja pari, perusjoo, eihän se mikään hyvä ole, mutta menettelee. Täytyypi tätä ruveta enemmän työstämään jossain kohtaa. Luoksarin pysäytys oli ihan hukassa, tai siis vauhdikas luoksari joo, mutta mikä pysäytys? Muutaman toiston jälkeen alkoi sujua, mutta pysäytys ei ole kovin säpäkkä. Miten nää liikkeet nyt näin on levinneet taas niinku jokisen eväät...

Torstain ryhmätreeneissä saikin valkuainen tehdä tosissaan töitä, oli aika rankka treeni. Alkuun otin hyppyä ja sitä pysäytystä, pallolla ja frisbeellä. Nyt tuli kyllä onnistuneita suorituksia, vaikka edelleen kaipaisin nopeampaa pysäytystä. No, harjotellaan. Sitten seuruuta neliöllä, vietinnostatusmielessä, haukutin paljon. Ja palkkana köysilelu, joka toimi hämmästyttävän hyvin tällä kertaa. Mehän oikeen leikittiin, vau. Lyhyen autohuilin jälkeen otettiin sosiaalista. Autossa odottelun aikana parille koiralle ammuttiin starttipistoolilla testausmielessä. Luna olikin autosta haettaessa vähän pöllämystyneen näköinen ja ei ihan siinä mielentilassa kuin olisin toivonut, verraten eka kiekkaan, jolloin oli ihan tohkeissaan ja iloinen. No, arvasihan tuon. Seuraamisharjoituksia otettiin siinä sitten rintamana, ja hyppyä jonossa kuin ratsastustunnilla ikään. :) Nämä meni hyvin. Sitten laitettiin Lunamuna paikkamakuuseen kentän laidalle ja muut pyöri neliörinkiä koirineen ja teki seuruuta, jääviä ja käännöksiä. Tuli ihan pirun pitkä paikkamakuu ja ei mikään helpoin häiriö. Oli monta koiraa, haukkumista, sekalaisia käskysanoja, perkeleitä, vinkulelua, pallolla leikkimistä ja goutsikin vielä käppäili Lunan vierestä. Aluksi vähän pää pyöri mutta siellähän tuo napotti ja ihmetteli meininkejä. Hienosti jaksoi. Tämän jälkeen alkoi ollakin jo Biins aika poikki, ja kaukaa kuului vielä jotain laukauksia, joten se nojaili hiukan pelokkaana ja vähän tärisyttikin. Lopuksi otettiin kuitenkin vielä kaikille uutena eteenlähetys, mutta Luna parka oli niin paineistunut laukausäänistä ja treenistä väsynyt että potkua hommaan ei oikein ollut, vaikka juoksihan se toki kiposta loppuruokansa syömään.

Kyllähän tuo ääniarkuus aina jaksaa harmittaa vaikkei se mikään uusi oivallus tosiaankaan ole. Ja ihan selvää ettei yhdistelmästä, jossa on vaan läiskäisty 2 samanrotuista koiraa samaan karsinaan kun nartulla on tärpit, voi mitään huippukoiria tulla. Lunalla toistaiseksi terveyspuolen ongelmat on onneksi jääneet herkkämahaisuuteen, joka sekin onneksi pysyy aisoissa oikealla ruokavaliolla ja tarvittaessa syödään sitten Tylosinia. Luonnepuolella pakasta tulikin vedettyä sitten arkuus-kortti, eli perusasenne vieraisiin ihmisiin on varautunut ja sitten vielä pahempana, äänipelko. Ihmisarkuutta on työstetty, ja nykyään Luna sietää esim tuomarien pitelemiset ja vastaavat, suhtautuu useimmiten melko välinpitämättömästi vieraisiin, mutta kotona uudet ihmiset on sille hirvitys, varsinkin miehet. Useamman kerran jälkeen alkaa olla jo ihan ok, mutta ekat pari kertaa on aina pahoja. Tämän kanssa pärjätään kyllä, ei siitä mitään labbis-kaliiberin sosiaalista tule ikinä, mutta voisi olla paljon pahempikin. Äänet sen sijaan on pahempi juttu. Sisällä kotiteatterista saa räiskyä vaikka mitkä sodankäynnit ja pamaukset, ja Luna vaan koisaa kaiuttimen vieressä. Mutta ulkona paukaukset, kolinat, räminät, laukaukset, ukkonen, raketit saa aikaan äänen voimakkuudesta ja tiheydestä riippuen säikkymistä ja paniikinomaisia pakoreaktioita. Treenitilanteissa, kuten tänään, Luna paineistuu ja stressaantuu laukaus-tyyppisistä äänistä ja toimintakyky ja keskittyminen laskee. Jossain mielen sopukoissa palaisi ajatuksena se JK1, mutta kun. Ei tule mitään jos koira sinkoaa kentältä hornan tuuttiin kun ammutaan tottisosuudessa. Siinä ei auta vaikka kuinka komeasti osaisi jälkeä ajaa. Vielä en silti ole valmis heittämään pyyhettä kehään, koska tuolla piskillä oikeasti on jotain lahjoja jäljelle ja tykkääkin vielä hommasta. Tottisosuus ja esineetkin on treenattavissa, mutta ne laukaukset. Ajatus olisi jotenkin alkaa niihin siedättämään, tarpeeksi hitaasti ja näin, mutta jos näyttää ettei tule mitään ja menee koiran kiusaamiseksi, niin unohdetaan se pk-puoli sitten ja tokoillaan vaan. Tarkoitus kuitenkin olisi että harrastaminen on kivaa sekä koiralle että ohjaajalle. Katsotaan, aika näyttää. Hampaat irvessä ja väkisin ei parane touhuta näitä juttuja.

Porsaantappaja

Häiriötreeniä ja kurakylpyjä.

Torstain treeneissä joutui kakara taas paiskimaan hommia. Aluksi otettiin kahdessa henkilöryhmässä (2 koiraa kerrallaan ahertamassa siis) kaikenlaista, seuraamista, jääviä ja kaukoja. Mukavasti meni kaikki niinkuin pitikin, vire nousi haukuttamalla hyvin ja Luna ei ollut henkilöistä tai toisesta koirasta tietääkseenkään. Hyvin teki hommia ihan käsipalkallakin, ja söi pirulainen taas sormetkin verille ja rystyset auki ahneuksissaan. Käsipalkalla siis tässä viittaamme taskusta annettavaan ruokaan naksuttelun yhteydessä... Mutta oikein mukavasti oli veri kuivunut ja liimannut hanskan käteen kiinni kun kotiin asti pääsi, auts. Välissä tehtiin yksilöharjotuksena parit luoksarin pysäytykset (alkaa sujua, jee!) pallolla ja muutama nouto. Lopuksi vielä paikkamakuu koirarivissä. Häiriönä koutsi päätti tällä kertaa raahata koirien nenän edestä ja selän takaa ensin jotain 3 metrin letkunpätkää, sitten jätesäkkiä. Eipä mitään, siellä pysyi valkuainen. Viimesenä vielä pujottelut, vai menikö ne toisinpäin... No, kuitenkin. Ei tuo näytä toisista koirista juuri häiriintyvän kyllä. Hieno homma. Jotain on tehty oikeinkin. Kotiläksyksi saatiin hajottaa kaavoja, eli ettei aina tekisi niitä samoja juttuja samalla tavalla. Yleensähän se menee niin, että tekee aina ne kuviot mitkä tietää että nämä onnistuu, kippo maahan, seurataan, käännös, käännös, juoksu, hidas, jäävät, vapaa. Tsippadui, jee hieno koira, taas meni putkeen. No, onnistumisen kokemukset on tietysti tärkeitä, ja pitäähän sitä oikeaa suoritusta vahvistaa tottakai, mutta joskus tietysti voisi tehdä jotain vähän eri tavallakin ja ottaa riskejä että homma meneekin reisille. Tuo jätesäkkihäiriköinti paikkamakuussa nyt oli yksi esimerkki. Tai sitten vaan menisi kentälle, leikkisi ja pitäisi hauskaa, ja lopuksi ruoka vaikka autossa. Tai jotain aivan muuta.

Tänään käytiin lähes kaatosateessa metsälenkillä. Lunalla oli kivaa, ja lopuksi se sitten löysi maailman ihanimman ja rakkaimman kävyn, jonka kanssa se kierähti selälleen piehtaroimaan multapeltoon. Voi kiitos siitä. Oli pyykkäämistä kotona. Ja Hurtan yli kahdensadan euron sadepukukin sitten feilasi, ja saumojen kohdista kastui. Mur. Lenkin lopuksi tein vielä minitottikset päivän ruualla. Otin kolme kipposettiä, ensin vaan lyhyehkön seuruun, sitten jäävät ja lopuksi vielä toisen kerran liikkeestä maahanmenon + noudon. Kostoksi mutakylvyistä tein liikkeestä maahanmenot kuralammikkoon. (tähän sellainen sarvipäinen hymiö) Selän takaa kuului vaan pläts, kyllä se sinne lätäkköön tippui. Kai se sitten ei niin haittaa jos maha kastuu kun muutenkin tuo tykkää rypeä kaikissa löytämissään ojissa ja rapakoissa. Ei kyllä mitään kunnioitusta tota omaa väriään kohtaan.

Maanantaikin oli treenipäivä, otettiin yhden koulun pihassa briardiseurassa luoksareita pysäytyksillä ja ilman, noutoa, leikkiä ja vietinnostatusta seuruupätkissä. Kiva treeni oli kyllä, ja hiekkakentällä oli mukava noita vauhtiliikkeitäkin tehdä. Ompas me taas ahkeroitu. Huomenna vielä aamuharkat ja sitten huilia taas väliin.

Mätsäritreeniä ja paimenkoirapainia

Tänään käytiin match showssa ottamassa vähän häiriötreeniä. Ensin meinas olla hämmennys, uteliaisuus ja ihmetys päällimmäisinä ja teinineiti Lunalle tuli ihan yllätyksenä että jotain hommiakin tarvis tehdä. Rakas ystävä Lotta-briardikin kun oli paikalla, niin leikkimäänhän sitä olis tarvinnut päästä. No, tovi siinä sitten ihmeteltiin maailman menoa ja sivussa otettiin pienet vieraan miehen moikkaus-harjoitukset. Pikku hiljaa muistui valkuaisen mieleen myös lihanretkaleet liivintaskussa, ja saatiin aikaiseksi muutama tosi kiva seuruupätkä ja käännöksiäkin oikeen mallikkaasti. Eli ihan hyvä maku jäi suuhun sitten kuitenkin.

Urakoinnin päätteeksi tytöt pääsi vielä painimaan ja kirmaamaan omassa pihassa. Iltalenkki jäi nyt tänään väliin, mutta likka retkottaa sen verran väsyneen näköisenä pitkin pituuttaan, että aktiviteetin puutostilasta tuo tuskin akuutisti kärsii.

Muuten ei ole viime aikoina kummempia touhuttu. Viikonloppu meni kouluttautuessa akupunktioneulojen parissa. Torstaitreenit meni ihan normaalisti, tosin pientä keskittymiskyvyn puutetta oli havaittavissa. Ihanat pojat oli pissineet pusikkoon ja olihan ne aromit sieltä käytävä kärsään imemässä useaankin otteeseen. Leikkiäkin otettiin, ja sehän sujui muuten vallan mukavasti, mutta kaulaan oli unohtunut ketjupanta, josta tuli sitten into piukeena tempoessa ikävää pakotetta. Ens kerralla eri sortin panta kaulaan sitten ja uus yritys. Hyppyä otettiin ja tällä hetkellä se on vähän tilanteessa nimeltä kaaos. Mutta kaipa se siitä.

Viime viikonloppuna tulikin visiteerattua Hämeenlinnassa tutustumassa beauceroneihin. Ja erääseen kasvattajaan *viheltelyä*... Kyseessä oli kasvattajan järjestämä leiri, jossa oli sunnuntaina ohjelmassa viettitreeniä maalimies Mika Mahlamäen vetämänä. Maalimiehen taitava työskentely eri ikäisten ja tyyppisten koirien kanssa oli hienoa katseltavaa ja ilahduin kovasti myös siitä, että kaikki koirat leikkivät, saalistivat ja taistelivat mukavannäköisesti. Kuka mihinkin osa-alueeseen painottaen. Yksikään koira ei kuitenkaan viitannut kintaalla leikille tai näyttänyt menettävän hermojaan tai paineistuvan tilanteesta. Lunalle tämä oli lähinnä autoilureissu, mutta pääsi se sentään hiukan Jarnon kanssa kävelylle ja vähän pällistelemään ympäristöä. Illalla käytiin PPKK:n kentällä vetämässä perustreeni iteksemme.

Pari kuvaa reissusta, kameran takana hääräsi Jarno.

Work 'n play

Tänään tuli käytyä mätsäreissä pyörähtämässä. Kehään en sentään eksynyt, mutta pientä häiriötreeniä tuli tehtyä ihan mukavalla menestyksellä. Lunaa ei haitannut koira- ja ihmisvilinä, vaan se teki ihan kivasti hommia. Seuruuta lähinnä otettiin ja lyhyt paikkamakuu. En halunnut liian vaativaa treeniä ottaa nyt kun tilanne ja paikka oli ihan uusi. Luoksepäästävyyttäkin koitettiin hiukan harjoitella. Keski-ikäisen rouvashenkilön kanssa ongelmia ei ollut, Lunaa ei juuri täti kiinnostanut sen koommin hyvässä kuin pahassakaan. Ok, hyvä niin. Nuori mies sen sijaan oli pahempi pala purtavaksi ja ystävällinen avustaja sai osakseen haukut ja rähinät. Ei hyvä. Pakollisena jälkiviisautena mainittakoon, että olisin voinut ohjeistaa miestä tulemaan koiraa kohti hieman varmemmin elkein eikä jäykkänä hiippaillen. Mutta oli miten oli, kokeissa ei sovi tuomarille räyhätä, vaikka hiippailisi minkä sorttinen ukko sieltä koplaamaan. Toinenkin nuorimies saatiin uhriksi, ja tämän kanssa Luna käyttäytyikin sitten asiallisemmin eikä huutanut. No, tietääpä nyt senkin että tätäkin on vaan treenattava. Pirusti. Täytyypä ottaa puheeksi ensi torstaina treeneissäkin.

Tämän viikon torstaitottikset menikin sitten vähän niin ja näin. Lunassa oli virtaa kuin pienessä kylässä, ja heti kun sen vapautti, käytiin nuuskimassa autotallit ja ojanpohjat, varasteltiin polttopuita ja ängettiin viattomien sivullisten syliin. Mikä ehkä sinänsä voisi olla jopa positiivinen asia, eipä ainakaan koiraa ahistanut eikä ollut paineita. Ja teki se kyllä hommansa kunnolla, ja noutoonkin saatiin lelupalkalla jopa tekemisen meininkiä. Ei vaan ollut taas itselle tullut mieleen käyttää siinä vielä saalispalkkaa. Hidasta seuraamista täytyis nyt tahkota sitten, kovasti toivoisin näkeväni jonkinlaista takapään patoamista siinä jossain kohtaa. Mutta ährätään nyt se tekniikka ensin haltuun. Ja käännöksiä, käännöksiä... Meinaa vähän irrota liikaa toisinaan.

Itseä kiusaa nyt jälkiahdistus, tarvis vielä ehtiä ennen kun menee ihan velliksi kaikki maastot. Ääääh. Jos vaan hilloa löytyis niin oma automobiili menis kyllä hankitaan oitis. Vaan ainoat hillot on nyt kyllä jääkaapissa. Entä jos se on sitten tauon jälkeen ihan kaameeta sohlaamista? Yyyyh.

Puistossakin tuli käytyä pitkästä aikaa lenkin ohessa kun katoin tien varresta että oli tuttu koira siellä. Katsoin väärin, mutta mentiimpä sitten kumminkin staffi-pitbull-uroksen seuraksi. Koirilla näytti olevan kovin lystiä keskenään, ja leikkivät ihan sulassa sovussa ilman mitään selkään hyppelyitä tai turhia pörinöitä tai alistamisia. Mutta lähdettiin siitä sitten kun tuli enemmän porukkaa paikalle. Luna olikin leikkien tohinassa vaihtanut väriä, ja talutin kotiin ruskean paimenkoiran. Ihan pakkohan se on sinne ainoaan kurarapakkoon tunkea painimaan. Nyt täytyis vielä iltaruualle keksiä joku helppo duuni ja suunnata katseet kohti uutta viikkoa.