Tokokoe ja jäkikauden avaus

Käytiin tosiaan Lunan kanssa Forssassa tokokokeessa lauantaina, tulos jäi tälläkin kertaa saamatta (mutta ei se kaukana ollut!) mutta kiero ja perin kummallinen harrastaja kun olen, olin silti Lunaan ja sen tekemiseen kovin tyytyväinen. Se oli hyvällä fiiliksellä, sopivan iloinen mutta ei liian korkeassa vireessä, se keskittyi ja yritti, ja touhusi mielellään minun kanssa siellä. Vinkumista oli jonkun verran mutta kovin vähän edelliseen kokeeseen nähden. Ja ohessa kootut selitykset miksei niitä pisteitä sitten kumminkaan herunut.

Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä, paikkamakuu oli lopussa. Kokeen järjesti Suomen Beauceronyhdistys ja tuomari oli Riitta Räsänen.

Paikkamakuu: 9,5 loppuperusasennossa oli jotain, en muista enää mitä.
Seuraaminen: 8 tuli noottia että vasenta kättä ei nykyään enää saa pitää koiran pään vasemmalla puolella vaan se on oltava omassa kehossa kiinni. En ollut tämmöisestä vielä ehtinyt kuullakaan ja meni sitten hiukan pensselit sekaisin kun se käsi käskettiin laittaa kylkeen kiinni. Lunalle tämä taisi tuottaa vähän irtoamista seuruussa ainakin paikoittain. Ja hitaassa seuruussa kävelen liiankin hitaasti. Eli omia mokia nämä. No joo, on se minun käsi välillä vähän turhankin leviästi, mutta että sen pitäisi olla minun ja koiran pään välissä ihan, sitä täytynee sitten harjoitella ihan erikseen.
Liikkeestä istuminen: 0, näinpä tuo teki loistavan maahanmenon. Sarjassamme: kertaakaan ei oo treeneissä tehnyt väärin. En tiiä, nyt tuli väärä liike kumminkin, ei auta.
Luoksetulo: 5, Luna taas teki hommansa kunnolla ja hyvät stopit, mutta munasin itse varaslähdöllä. Kutsuin luokse seisomisesta ennenkuin liikkuri ehti käskyttää. Mikälie aivopieru.
Ruutu: 0, ei löytynyt ruuutua. Niin että treeniä kaipaa tämä liike vielä, ja nimenomaan pitempiä matkoja pitää tehdä enemmän.
Hyppynouto: 7,5, törmäsi luovutuksessa.
Metallinouto: 9, en muista enää mistä meni piste. Olisko ottanut kapulan vähän hitaasti.
Tunnari: 8,5, oma löytyi mutta pureskeli kapulaa. Se järsii niitä aina, tunnaripulikoita.
Kaukot: 5 sinänsä hyvät vaihdot mutta seisomisissa liikkui vähän eteenpäin.
Kokonaisvaikutus: 8,5 vinkumisesta tippui pisteitä ja minun harottavasta seuruukädestä.

Kokonaispisteet tais olla 186.

No mutta, ei siitä sen enempiä, jatketaan treenaamista ja uutta yritystä vaan.


Sitten niihin jälkiin. Aloitin perjantaina jälkikauden hiekkaisella multapellolla ja poljin molemmille helpot "lämmittelyjäljet". Lunalle 650 askelta 5 kulmalla ja 3 esineellä, ruokaakin laitoin sinne tänne vähän. Luna puksutti menemään kuin juna, oli tosiaan helppo verryttely talven jäljiltä sille. Lakulle laitoin 150 askelta, joka askeleella ruoka ja 1 kulma. Lopussa kipossa maksalaatikkoa. Lakullekin itse jälki taisi olla helppo, alussa meinasi olla vähän vauhtia liikaa ja huolimattomuutta, mutta kun pääsi rytmiin niin jo vain homma kulki, ja kulma meni tippaakaan miettimättä. Paalulla sain sen rauhoitettua istumaan ja odottamaan kiskomatta. Ja loppukipon tullessa eteen käskinkin ex tempore maahan, ja sehän meni. Kappas.

Lauantai oli reissupäivä mutta sunnuntaiaamuna jatkui jälet. Lunalle 950 askelta, 4 kulmaa ja 7 esinettä, nappulaa jäljellä oli muutamassa kohdassa. Viime syksyltä tuttu "takki auki"-ongelma tuli vastaan. Eli vauhtia oli muka kauheasti ja nenä pysyi maassa mutta kulmista mentiin yli niin että soi ja harhoillekin tuo meinasi suvereenisti lähteä. Ja koska olin itse ihan mökillä ja ilmeisesti kevätauringon sokaisemakin, en ollut taaskaan kartalla missä se jälki menee ja Luna pääsi kulmista yli monta metriä, ja sitten sählättiin. Vaikka mullalla näkyy ne jäljet, hyi minua. Esineet ilmaisi hyvin juu. Ja voi toki olla että Luna oli vähän koepäivästäkin uupunut, lauantai-illan se ainakin oli aivan flaati. Laku jäljesti 200 askelta 2 kulmalla. Perus hyvää määrätietoista työskentelyä siltä, alussa sai taas pidätellä takakenossa kylläkin.

Tänäaamuna vielä pääsi mullille ennen kylvöjä. Lunalle 900 askelta, 6 kulmaa, 6 esinettä. Laitoin pariin ekaan kulmaan ruokaa ennen kulmaa. Jäljen alussa oli pitkä esineetön suora, mutta siinä oli ihan hitokseen harhoja. Se meni kaikkien eilisten jälkien ja talsimisten poikki, ja oli siitä mennyt pari, kolme peuraakin ja joku mopedi tai maastopyörä. Aika fiksusti olin laittanut siihen nappuloita, tuli hirmu onnistunut harhatreeni. Kokonaisuudessaankin valkkari veti aivan pirun hyvin, kulmat meni kuin kone eikä muutenkaan mitään itkemistä.

Lakukin kyllä jäljesti hyvin, mutta yllätti jättämällä puolet makupaloista syömättä, tai no totta puhuen melkein kaikki. Olin kyllä jättänytkin sinne vähän tyhjiä jo, mutta Laksalle ei nyt eväs pellosta maistunut. Ruokana oli omaa nappulaa, parissa vaikeammassa kohdassa lihapullaa (ne kyllä kelpasi). Aluksi näytti siltä että se on vaan huolimaton, mutta kun en päästänyt sitä jatkamaan, huomasin että se kyllä bongaa ruuat mutta ei halunnut niitä syödä. No, annoin jatkaa ja katsoin mitä se tuottaa, että juokseeko vaan nenä ylhäällä. Mutta tuloksena oli tänään tämän alkusähläyksen jälkeen syvällä nenällä tarkasti, mutta määrätietoisesti ajettu jälki erinomaisilla kulmilla, ilman sen suurempia vauhtitaisteluita, mutta nappulat sain noukkia pellosta itse. Ei kai siinä sitten kiukutellakaan kannata, kun kuitenkin itse jälki näytti kiinnostavan. Täytyy vähän muokata tätä palkkausasiaa, jos vaikka laittaisi muutaman isomman herkkukuopan ja jättäisi suosiolla muut ruuat pääasiassa pois ja loppupalkkana päivän normiruoka kiposta. Ja opettaisi ne esineet! En kyllä rupea sitä koko kesää pelkillä lihapullillakaan ruokkimaan. Helpostihan tuossa olisi kiristämisen varaakin kun kaikki ruoka tullut Lakulle niin helposti kupista sen jälkeen kun tottiksissakin siirryttiin lelupalkkaan. Mutta katsellaan, eipä tässä nyt mitään hätää näytä olevan. Lakusta on tainnut talven aikana kasvaa iso poika.... Sillä on muutenkin nähtävissä semmoista aikuistumista ja kypsymistä.

Illemmalla sitten vielä olin reipas ja jatkoin esineilmaisujen opettelua Lakun kanssa kotipihassa. Jatkoin siis siitä mihin viime syksynä jäin 3 kokonaisen harjoituskerran jälkeen... Näytti lupaavalta. Pari kertaa se meni jo ilman käskyä maahan esineellä, ja vielä niin että esine oli ihan korrektissa paikassa. Jippijee ja lopetin sen treenin siihen. Perskeles, pojaltahan alkaa löytyä aivot.

Jäljellä mitään kuvia kerkiä ottamaan mutta tässä on tottiksista pari. Lunan vuorolla oli jo niin hämärää silloin ettei siitä oikein saatu mitään kuvamateriaalia.

Et perkele vie mun palloa, mä just vasta sen sain.

Keskittyy...

Hiiiiiii!

Korvatuuletus

Lennokasta meininkiä taas

Akkaa kumoon

Hyi kevytnakkeja, juokse ite ruutuus.

Perustreeniliikkeitä ;D

Todistetusti valkkari on joskus myös sinne ruutuun siis mennyt.

Seminaarikevään jatkoja, viettitestiä ja vaikka mitä.

Keväthulinoita, monenmoista on ehditty touhuta tässä. Treenattu on juu, ja tosiaan seminaarikevät on jatkunut, ensin Mouhijärvellä Jari Kantoluodon tottissemmassa, sitten oli vuorossa Skogsterin noutoklinikkaa ja nyt viikonloppuna kuunneltiin korvat höröllä Outi Hermiön FH-luennolla. Kaikki nämä olleet antoisia ja hyviä, erityisesti tykkäsin kun sai ajatuksia jäljen koevalmisteluihin ja ongelmatilanteisiin, ja sitten tuo Kantoluodon koulutustyyli kyllä kolahtaa minuun ja tuntuu toimivan.

Nyt viikonloppuna oltiin myös Laksan kanssa kyläilemässä, kun tuo FH-luento pidettiin Hyvinkäällä, niin saimme sitten majapaikan Mimman luota siitä läheltä. Lunaatti jäi kotihoitoon reissun ajaksi. Hurautettiin paikan päälle jo perjantai-iltana, jolloin oltiin Mimman kylkiäisinä heidän treeneissä, ja Lakukin pääsi Teemulle puremaan tyynyä. Lauantaille olin sitten ilmoittanut Lakun Kirkkonummelle viettitestiin, jonka piti Jussi Sairanen. Olihan sitä, viettiä ja virtaa. Puolustuspuoltakin vähän kutiteltiin ja sekin on jo alkanut aueta. Ohessa Mimman kuvaama video. https://www.youtube.com/watch?v=jH02Ru4n_yM

Matka jatkui Kotipizzan kautta treeneihin, ja Lakukin sai taas osallistua touhuihin. Ensin otettiin pienet tottikset (joissa Laku oli kyllä pitkälti sitä mieltä että 'tässä mitään tottishommia, missäs se maalimies luuraa') Pääsi se poika sitten tyynyäkin puremaan, ja Teemu esitteli sille myös pentuhihan. Neuvona jatkoon saatiin tärkeimpänä viettialueiden selkeyttäminen ja se, että purussa koiralle ei tuoteta painetta vaan koitetaan saada otetta rauhallisemmaksi ja ääntelyä pois puruvaiheesta. Tottiksen suhteen tuli ideoita noudon jatko-opinnoista ja pallon paikan vaikutuksesta seuraamispaikkaan. Oli myös kiva kun pääsi näkemään Lakun emää Jopoa ja seuraamaan muidenkin koirien treenejä.

Sunnuntain FH-semman jälkeen ajelin takaisin kotiin. Oli kyllä hurjan mukava viikonloppu koiraharrastusten parissa, taskussa on paljon ideoita ja ajatuksia ja iloinen mieli siitä että liinan toisessa päässä niin mahdottoman kiva koira ja että näiden harrastusten myötä on päässyt tutustumaan niin mukaviin ihmisiin. Mielialaa pikkuisen palautti maanpinnalle kotona odottava kakkayllätys, Lunalle oli iskenyt ripuli minun reissun aikana. Juuri kun pääsin ilakoimasta miten sen maha on ollut viime aikoina niin hyvässä kuosissa.

Pari kuvaa lauantain treeneistä tässä. Kuvat Minna Virtanen.

Omissakin reeneissä on kameraa ulkoilutettu, niitä sitten joku toinen kerta.

Luna on tahkonnut ruututreeniä urakalla ja muitakin liikkeitä pidetty mielessä siinä sivussa, mutta eniten työn alla on ollut se ruutu. Josko se nyt siitä menisi kaaliin.

Laku on harjoitellut eniten seuraamista. Kuvioihin on otettu hidas kävely ja juoksu. Ja henkilöryhmää on otettu pari kertaa. Ihme kakara. Ei se noteerannut mitenkään eikä vilkuillut. Että siinä sitten vaan pompoteltiin. Istumisen vinous on alkanut korjaantua pallon pitämisellä vasemmassa kädessä. Seisomisessa kestää jo pari askelta loittonemista. Hallintaakin on koitettu ottaa. Siinä on vielä työtä.

Sitten esineruutuiltukin Lakun kanssa. Ja pakko taas sanoa että kauhean taitava poika se on ollut. Lelut, vanhat kauppakassit ja hanskat on löytyneet metiköstä innolla ja riemulla. Kolmisen kertaa yksi esine on ollut jo valmiina ruudussa. Jäljillekin tekisi jo mieli, kohta varmaan voi alkaa paaluja pystyttelemään.

Että semmoisia noin niinkuin tiivistetysti. Kauhea kirjoittelulaiskuus meinaa iskeä kyllä mutta koitetaan nyt aina välillä päivitellä kuulumisia.