Pieniä edistysaskelia siellä sun täällä

Minun puolesta saisi talvikelit jo tulla. Pieni lumikerros valaisisi maisemaa kummasti, ja pakkasella selviäisi ulkoiluista ilman tätä tassujen pyyhintä-rumbaa ja hiekan määräkin sisätiloissa voisi vähentyä samalla. Tänään tuli vedettyä tottistreenit aivan kamalassa räntäsateessa. Kotoa lähtiessä näytti että kas, lumihiutaleko se siinä leijailee, mutta kun kentän reunaan pääsi, kävi selväksi että silkkaa loskaa sieltä satoi niskaan ja oikein kunnolla satoikin. No, koirat tuli treenattua siitä huolimatta, eikä kumpaakaan näyttänyt keli harmittavan. Luna teki 4 tunnaria, kaikki oikein, jihuu. Pulikat oli kellotaulussa ja niitä oli yhteensä 11. Lakun kanssa otin pieniä seuraamispätkiä, eteenlähetyksen ja sitten pari esineruutua kentän viereisessä metsikössä.

Lunan treeneissä on tunnetilapuolella tapahtunut joku vekkuli keikahdus. Se on viime aikoina treeneissä ollut ihan tohkeissaan ja innolla touhussa mukana, aivan eri ilmeellä kuin mitä kesällä. Kauhean kiva nähdä valkuaista pitkästä aikaa noin iloisena. Vaikka sitten vähän on tekniikkavirheissä saanut sitä hilpeyttä maksaakin. Torstaina se poikitti seuraamisessa. Ja edisti. Poikitti ja edisti. Luna. :D Seuraaminen on ollut sille sellainen takuuliike, että jos se jotain osaa hurjan hyvin, aina ja kaikkialla, niin se on se. Paitsi että näköjään poikkeus vahvistaa säännön. Pääsipä sitten tätäkin asiaa sille vielä muistuttelemaan. Parit jäävät otin myös, kaukoja ja luoksarin pysähdykset. Ne alkaa sujua aika mukavasti jo. Laku harjoitteli luoksetuloa myös.

Muuten ei ihmeempiä. Remmilenkillä olen ottanut molempia mukaan parin kuukauden ajan aina välillä, ja yllättävän hyvin sujunut. Ei ne edes yritä riehua tai nujuta keskenään kun on remmit kiinni. Ja hämmästyttävän helposti kulkevat myös käskystä rinnakkain nätisti sivulla. Jotenkin luulin että tuo kimppalenkitys olisi aluksi paljon vaivalloisempaa. Oikeastaan ainoa mihin meinaa mennä välillä hermo, on sankareiden pissakilpailu nimeltä "kuka saa viimeisen sanan", eli vuoronperään saman puskan tai puunrungon merkkaaminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja se, että Luna lykkää aina päänsä väkisin alle kun Laku nostaa koipea, ja sitten sen naama on tietysti ihan keltainen ja haju vallan ihana. Muuten ihan jees. Koirien ohitukset ei nyt vielä ihan kaksikon kanssa mene niinkuin vettä vaan, mutta siitä sekin muovautuu pikkuhiljaa, kai. Eilen oltiin Annan ja vinttien kanssa kimppa-remmilenkillä, ja aluksi täytyi kyllä pistää junioria kuriin ja herran nuhteeseen että ei riekuta vaikka on ihania tyttöjä mukana, mutta ihan sujuvasti se lenkki sitten muuten meni. Mitä nyt Lakulla oli vähän menohaluja enemmän kuin akoilla vauhtia, ja puolessa välissä lenkkiä Luna ja toinen vinttityttö säikähti ilotulituksia. Täällä tuntuu nykyään olevan joka toinen viikonloppu jotain rakettibileitä, viime viikonloppuna Citymarketilla paukuteltiin jotain joulunavausta ja näköjään eilen Ulvilan puolella. Huh huh.

Illalla tuotettiin sitten filmin täydeltä tekotaiteellista paskaa eli räpsittiin vielä joulukorttikuvia. Vinttitytöt pysyi kiltisti ja hillitysti paikoillaan ja näyttivät kauniilta kuvissa, niistä sai pitkän rivin hienoja, sieviä otoksia. Meidän paimenperheen kanssa meno taas näytti pääasiassa tältä:

Niin että vaikuttaa aika todennäköiseltä että tänä vuonna joulukortit ostetaan ihan vaan Prismasta... XD

Tottiskuulumisia

Ompas minusta tullut laiska bloggailija. Treenit on kyllä tullut merkittyä taskukalenteriin omituisella salakieltä muistuttavalla koodistolla (koska kokonaisten sanojen kirjoittaminen on niin kovin vaivalloista), jonka kanssa sitten muutaman vuoden päästä voi raapia päätään että mitä hittoa on J880K6E5HP++ (880 askeleen jälki, 6 kulmaa, 5 esinettä, heinäpelto, meni hyvin) tai I-M-Lu-Fr-tup (istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, eteenlähetys, Tupalan kenttä)... :D

Jos nyt sitten hiukan pidempisanaisesti noista tottelemisista.

Lunan osalta hurjaa edistystä tunnarissa. Se vaan alkoi sujua. Ja lopulta ihan niin että jätin kaikki kepposet ja kikat pois, löin riviin tai kellotaulun muotoon vieraita kapuloita 8-10kpl ja sitten sen oman johonkin väliin. Ja toistoja 3-5, valkkari autoon huilille, ja toinen tai kolmaskin kierros perään. Niin että sen päivän treenissä keskitytty vain tunnariin, ei muita liikkeitä. 2-3 lyhyttä kierrosta. Oikeasta suorituksesta rauhallinen kehu ja nakkia, väärästä ei. Tällä konstilla on onnistumisprosentti alkanut olemaan aika mukava, usein on mennyt kaikki oikein, muutaman kerran on tullut yksi virhevalinta. Joskohan me nyt sitten siitäkin liikkeestä selvittäisiin hengissä.

Tunnarin ohella olen muistutellut Lunalle jääviä (jotka se kyllä osaa oikeasti unissaankin, mutta viime torstain treeneissä sotki aivan totaalisesti ollessaan itselleen poikkeuksellisessa hulivili-kuperkeikka-moodissa) ja sitten kaukoja on tehty. Ruutua pitäisi taas työstää myös, ensi viikon ohjelmaan se. Ja Luna on leikkinyt, minun kanssa, hyvänen aika, köysilelulla ja jopa narupallolla. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.

Lakun tottiksissa nyt vaan systemaattisesti treenataan kaikkia perusliikkeitä. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä niissä, siinä ne etenee pikku hiljaa kaikki kuviot ihan perinteisellä kaavalla. Seuraamisessa on edistytty kovasti, on päästy eroon aidoista ja seinistä. Nyt se ihan oikeasti seuraa jo muutaman askeleen! Ohjelmaan on otettu käännöksiäkin. Häiriötreeniä on ollut myös, tiistain pentuporukassa pidettiin sosiaalisessio ja ai kun teki hyvää. Torstaina kaivoin naftaliinista magneettipallon (jonka vannoutunut välineurheilija ilman muuta hankki heti silloin kun se uutuutena kotimaan markkinoille tuli, todetakseen ettei siitä ollut Lunalle juurikaan riemua paitsi temppuna) ja esittelin sen Lakulle. Laku hoksasi idean varsin sukkelaan ja tykkäsi tietysti. Voi sitten sitäkin joskus käyttää.

Lakun kanssa käytiin myös reissussa, viime viikonloppuna ajeltiin Kirkkonummen suunnalle moikkaamaan kasvattajaa, Pettiä ja Lakun emän, Jopon omistajaa Mimmaa. Perjantai-iltana otettiin tottikset hallissa, lauantaina käytiin jäljellä ja puruissa. Hallilla koitettiin huijata Laku istumaan pallo suussa (pienen vedon kanssa) myöhempää noutoharjoittelua ajatellen, mutta vielä ei tuottanut hedelmää. Lakun mielestä on täysin mahdotonta samaan aikaan istua ja vetää lelua tai ylipäänsä pitää sitä suussa. Pieni poika oli kuin iso kysymysmerkki tämän suhteen, mutta eiköhän se siitä loksahda kun yritetään kovasti. Jälki sujui ihan ok. Pelto oli vetistä multa-savi-heinä-alustaa, tein ihan lyhyen, alta 100 askeleen jäljen yhdellä kulmalla. Lähdin koko jälkeä tekemään vähän ex tempore, niin unohtui sitten merkata se kulman kohtakin. No mutta, Laku löysi vellistä nappulansa ja pysyi jäljellä ja melko löysällä liinalla mentiin. Loppupätkällä nosti pään kerran ja kuikuili jotain, mitä ei ennen ole tapahtunut. Mutta muuten ihan hyvin. Jäljelle lähetystä pitäisi kyllä rauhoitella. Tämä tuli jo kesällä esiin mutta tuon turkinpippurin rauhoittelu on tuottanut pikkuisen päänvaivaa... Mutta yritetään petrata tässä sitten keväällä. Purujenkin osalta tuli hyviä neuvoja jatkoa ajatellen. Paikallisella kentällä tuli myös suoritettua viihdyttävä mutaliuku-ohjelmanumero poijjaan ollessa hieman eri mieltä siitä, mennäänkö autolle kun tyyny tippui suusta ja maalimies nappasi sen itselleen. :)

Tänäänkin reissattiin, tällä kertaa Nokian suunnalla, morjestusvuorossa oli Lakun isän, Argon omistaja Terhi. Otettiin pientä palloilua siinäkin ja puruihinkin päästiin vierailemaan. Rauhavaiheita ja kanavointia koitetaan työstää nyt vielä tarmokkaammin omassakin leikityksessä. Laku jää nyt säännöllisistä puruista tauolle, annetaan pojan kasvaa ja kypsyä ja palaillaan keväällä asiaan taas sillä saralla. Automatkalle iloista lisämaustetta tänään toi mahavaivat. Lakulla ei oikeastaan ole ollut vasta kuin kerran maha kuralla tähän asti, eikä se ole oksentanutkaan paitsi pienenä järsittyään jotain puukeppiä, mutta nyt sen maha flippasi ihan kunnolla todennäköisesti eilisen king-size-raakaluun johdosta (tai niitä luunpaloja siellä tuotosten seassa ainakin oli paljon). Luitakin se on syönyt kyllä ennen ihan ongelmitta mutta jostain syystä nyt oli liian suuri herkku kyseessä. No, tänään se sitten sekä piereskeli, yrjösi että paskoi autoon ja haju toki oli kotiinpäin ajellessa varsin miellyttävä. (Yleensähän Sitikassa tietysti leijuu vallan ihana kukkaistuoksu)

No mutta, mitäs tässä muuta kuin eteenpän, pikku hiljaa ja asia kerrallaan. Jatketaan harjoituksia ja otetaan välillä ihan rennostikin.

Syyskuvia

Ei tässä sen ihmeempää asiaa ole mutta laitanpahan kuvia edes :)

Kerta kiellon päälle tai ehkä kaks

Kävin sitten kumminkin vielä viime sunnuntaina ottamassa pientä jälkirevanssia. Pääsin vielä multapellolle niin olihan sinne sitten mentävä polkemaan, ihan pikkusen vaan. Lunalle tein yhden helpon jäljen, 500 askelta, 4 kulmaa, 6 esinettä. Alusta ei aiheuttanut muita vaikeuksia kuin että nenä meinasi alussa nousta kun ketku huomasi että askeleet näkyy. Joten ergonomisesti sitten ajoin koko loppumatkan valkkarin persiissä kiinni ja kaksinkerroin että sai pakotetta alaspäin. Loppujälkeen olin tyytyväinen, vaikka selkä kyllä sanoi omat mielipiteensä tästä tyylistä. Lakulle 150 askelta ja 1 kulma. Poika teki hyvää työtä, keskittyi ja kaivoi nappulansa mullan seasta. Ei moitittavaa. Lakulle tein sitten vielä toisenkin jäljen maanantaina. Lunan maha meni niin huonoon kuntoon että sen jätin huilaamaan kun oli minusta vähän apeakin. Lakun toinen jälki oli samanlainen kuin sunnuntaina, kulma eri suuntaan. Komiaa työtä taas, ei erikoista. Kova tuuli kävi, mutta ei tuntunut haittaavan.

Lunan maha tosiaan on taas syksyn mittaan mennyt huonompaan suuntaan ja sunnuntai-illalla ja maanantaiaamulla oli likka vähän vaisun oloinenkin, niin soittelin sitten Yesiin Lunan eläinlääkärille ja saatiin 10 päivän Tylosinit samantien alkamaan. Eiköhän se siitä taas rauhoitu sitten.

Tottis / toko-saralla on nyt otettu jälkikauden päätyttyä lusikka kauniiseen käteen ja reenailtu kiltisti. Muutakin kuin niitä kivoja helppoja liikkeitä ja kelluttu mukavuusalueella. Koskien lähinnä Lunaa. Eli sen kanssa on nyt otettu työn alle ruutu, jonka treenaaminen on kyllä lopulta ihan kivaa ja hauskaa jahka vaan jaksaa pystyttää sen itse ruudun (mikä toki on ihan valtava fyysinen ponnistus).

Ja sitten tunnari. Jonka kanssa on ihan kirjaimellisestikin paukutettu päätä lattiaan, omaa päätä siis. Kaiken maailman konsteja on kokeiltu, että Luna tajuaisi nimenomaan haistella ja nenän kanssa hakea omaa kapulaa eikä vaan ottaa sattumanvaraisesti jotain mitä tahansa pulikkaa. Olen piilotellut sitä yhtä kapulaa sisällä ja ulkona mattojen alle, sohvatyynyjen väliin, lakanoiden sekaan, pyykkikoriin, kenkään, pusikkoon, kivien alle, kukkapenkkiin... Ja komiasti on nenä-älykkö aina kapulan löytänyt. Mutta heti kun tilanteeseen on tuotu niitä muita kapuloita, on homma mennyt arpomiseksi ja nenänkäyttö on unohtunut. Olen kylvänyt nameja kapuloiden sekaan, laittanut vieraskasaa omasta etäämmälle, peittänyt ruoholla, yrittänyt hajustaa sitä omaa mahdollisimman vahvasti, mitä vielä pahvimukikepposia hajutunnistustyyliin... Mutta ei, Luna on suorittanut lottoriviä, hedelmäpeliä ja raaputusarpaa ja tuonut summamutikassa ihan minkä tahansa kapulan.

Paitsi tänään. Tänään se onnistui 18 toistoa 20:stä, vaikka oma ei ollut vieraista erillään edes. Tänään muutin systeemiä vaan niin, että treenasin vain sitä tunnaria, en muuta, tein sen 3 erässä, joiden välissä valkkari huili autossa. 6-8 toistoa ja autoon. Ja mikä tärkeintä, se haisteli niitä kapuloita. Luna haisteli tunnistusnoudon kapuloita. Ja poimi oman. Maybe there is hope.

Lakun tottisteluissa nyt on ollut montaa teemaa, sillä kun nyt tietysti on vielä kaikki vaiheessa. Seisomista on aloitettu opettelemaan, ei osaa vielä ilman apua, mutta tehty on toistoja paljon. Perusasentoa ja seuraamista on otettu. Sivulletulo alkaa olla aika kiva, aina ei vielä ihan suoraan tule mutta eikun uusiksi vaan. Seuraamista tapahtuu 1-3 askelta, mutta tapahtuupa kuitenkin. Pallo magneettina kainalossa, olkapäällä tai lonkalla. Ei pompi enää niin kauheasti kuin muutama viikko sitten. Maassa pysymistä otettu, odottamista ja malttia opeteltu, ja sitten noita luoksetulon edessäistumisia ja eteenlähetyksiä. Ai niin ja vähän hyppytekniikkaakin aloiteltiin matalalla esteellä. Noutokapulaa koitin naksutella mutta totesin sitten että ehkä lähden sitä noutoa kuitenkin rakentelemaan leikin kautta enkä naksutellen. Niin ja sosiaalitreenejäkin on Lakulla nyt ollut, ja ne tuli kyllä tarpeeseen.

Puruihin ostin Lakulle uuden tyynyn jota päästiin tänään koemaistelemaan. Hyvin tuntui kelpaavan, ja ilahduttavasti sain luvan laittaa pojan tolppaan nii ei tarvinnut kaikkea omaa keskittymistä laittaa pystyssä pysymiseen, vaan kerkesi vähän vilkuilemaan että mitä siellä liinan toisessa päässä tapahtuukaan. :)

 Niin että semmoista syksyhääräilyä tänne.