Kuinka väsytät valkkarin, osa 1

Tottistreenillä, kunnon lenkillä ja viskomalla palloja ja keppejä ympäriinsä kunnes olkapääsi on Burana-kuosissa.

Viikolla on laiskoteltu, enkä ole mitään kunnon harkkoja ottanutkaan. 2 x päivässä ruoka-annos kuppiin, pihalle, 1 tai 2 juttua ja vapaa, mums mums. Noutoja on tehty ja jotain perus seuruupätkiä välillä 1 askel - pidempi kaavio käännöksineen. Joo.

Perjantaina kahlattiin reilu 2 tunnin lenkki, lähdettiin ihan kotoa, Outokummun pellon poikki ja Sampolan pöpelikössä pyörähdettiin kierros ympäri ja samaa tietä takaisin. Luna porhalsi sydämensä kyllyydestä ja kaahasi ihan kaahaamisen ilosta kaikkiin ilmansuuntiin, kiikutti mulle risuja ja keppejä yhden toisensa perään heitettäväksi ja taisteltavaksi, tappoi lumikokkareita ja kahlasi kainaloita myöten lumen täyttämissä ojissa. Ja makasi illan tassut kohti taivasta maiskutellen.

Lauantaina oltiin taas maneesilla ja neiti ketku heitti hepulit kehiin. Ensin tehtiin varsin mallikas hyppy istumisineen ja eteentuloineen, mutta toisella toistolla Lunan päähän syttyi valo. Täällä oli sitä kavioeläinten sontaa. Ja ah nam, apajille. Ja sitten lälläteltiin, juostiin karkuun ja ahmittiin posket pullollaan hiekansekaisia lantakikkareita. Melkeinpä olisi tehnyt mieli roudata kakara niska-perse-otteella autoon ja jättää ilman ruokaa sinä päivänä, mutta koutsi oli armeliaammalla tuulella ja käski jatkaa kun likka kumminkin jossain kohtaa totteli luoksetuloa (joo, ehkä yhdeksännen käskyn jälkeen). No, liinaan kiinni ja sitten laitettiin valkuainen tekemään. Ensin hyppyä pallopalkalla ja välillä autoon, huilin jälkeen vielä kipoilla seuruut, luoksarit ja noudot. Ja kyllä se sitten tekikin hommia. Jäi kyllä sapettamaan taas tuo perseily, lähinnä siis se että miksei ole alunperin pentuna opettanut luoksetuloa tarpeeksi vahvaksi. Ja sitä että multa irtoaa aina kaikkein hauskimmat jutut. (Otan siis ensi kerralla sitä hevosenlantaa taskut täyteen, hahhah!) Mutta on se vaan ketku. Ja vaikka pehmeä onkin, niin minun raivosta ja kiukustumisesta ei juuri ota painetta eikä menetä toimintakykyään, mutta annas olla jos pamahtaa, paukkuu tai rymisee. Kusi on sukassa välittömästi. Oikeinkos kolinapurkkeja sitä sitten pitäisi alkaa viskomaan?

Tämän päivän treeni kelpieseurassa menikin sitten paljon paremmin. Oltiin parkkiksella Ulvilassa ja pallot ja kipot oli tänään pop. Hyppyä, noutoa, kaukoja, luoksarin pysäytystä ja seuruuta. Ja se jumitti kaukojen istumaannousussa. Hmh. Mutta eipä tuosta valittamista jäänyt silti, ihan hyvä perus-setti tuli vedettyä. Iltapäivällä käytiin koko perheen voimin pitkällä lenkillä, Jarnokin siis lähti mukaan. Olikin nätti päivä ulkoilla. Jarno toimi kepinviskojana ja taistelutoverina, ja minä hääräsin kameran takana. Ja taas on neiti aivan naatti. Säyseä Biins. Eikös joku joskus sanonut, että väsynyt koira on onnellinen koira? :)

Taskut pullollaan palloja, ruokaa ja oheismateriaalia...

Tällä kertaa pikkukapula noudettavana.

Joko luoksaria tai noutoa tapahtuu tässä.

Kaukojen ilmava palkkaus.

Treenikaveri Rico ja ehkä maailman ihanin nenä <3

Iloinen pallotyttö.

Ei voi syyttää että liian läheltä ponnistaa... Lelukin lentää perässä...

Vapautus kipolle-tilanne...

Ja vähän fleecepötkökin sai kyytiä. Etuhampailla...

Seurattiinkin.

öö... oliko tää nyt se arialainen sieg heil-paimenkoira? ;)

Ketku ja ketkun kepponen.

Riemua piisaa puunpalasta. Uudestaan ja uudestaan.

Metsäjolkottelua.

Sinnikäs kiipeäminen kukkulalle.

Kotiin mennään ja keppi jää.

Ja tässä sitten se säyseä Biins- osio... Jarno teki hätpikaa kollaasikuvan sylieläimestä.

Taas mennään

Lunan viralliset tulokset tuli Kennelliitosta, lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Hieno homma. :)

Vauhti on päällä taas. Treenit on jatkuneet aika ahkeraan malliin eikä sporttailuakaan olla unohdettu. Treenirintamalla tokon avoimen liikkeet on työn alla ja eteneekin jopa. Nouto alkaa näyttää ihan noudolta, vinon palautusasennon kanssa on ollut vähän tahimista, mutta muutamalla kikkakolmosella on alkanut valkuainen pikkuhiljaa suoristua. Jäävissä kestää jo "palata koiran taakse", maahanmeno tietysti varmempi näistä. Luoksarin pysäytyskin etenee, joskin stoppi tapahtuu jotenkin kummasti loikkaamalla. No mutta, tämä liike on kaikkein eniten vaiheessa tällä hetkellä, eiköhän se siitä ala hahmottua. Hyppyä ei olla aikoihin otettu, mutta viime sunnuntaina tuli loikittua avoimen luokankin tyyliin, samoin tämän viikon treeneissä pariin otteeseen. . Ihan jees alkoi sujua istuminenkin esteen takana. Välillä täytyy vauhdista muistutela pallopalkalla. Pelkällä ruualla menee hiukan laiskemman oloisesti. Luna liukastuikin kerran hypätessään, ja ryskäsi esteen kumoon. Luulinkin jo, että enää se ei suostu menemään esteen lähellekään, mutta eipä tuo ollut sitten moksiskaan. Hyvä niin. Sen sijaan tämän päivän treenissä teki 2 oikein hienoa hyppyä istumisineen ja eteentuloineen, mutta kolmannen kohdalla maneesin ovi kolahti kun piti istua. Ja kuppihan siinä meni nurin. Istumisesta esteen takana ei sen jälkeen enää tullut mitään, mutta sosiaaliset treenit meni hienosti, ja paikkamakuukin ihan nappiin vaikka goutsi vieressä leikitti sakuaan narupallolla. Korvat vähän väpätti, eli ihan helppoa ei tainnut olla, mutta komiasti pysyi. Piilossa en nyt ollut kylläkään.

Kavereita on myös taas pitkästä aikaa treffailtu, alla onkin kuvasatoa kimppalenkistä Lucan kanssa. Sunnuntai iltana Luna tutustui myös Annan reilu nelikuiseen greyhound-pentu Susuun, ja voi pojat oli se takaa-ajo hauskaa. Luna on vielä hintsun verran nopeampi, mutta eipä varmaan mene kauaa kun vinttari kaahaa ohi kevyellä hölkällä. Nätisti valkuainen osasi pennun kanssa leikkiä.

Maanantaina painittiin briardiherra Jartsan kanssa, ja hauskaa oli jälleen ja koirat tuli hyvin juttuun ja leikkivät ilman mitään alistamisia, säikyttelyjä tai selkään hyppimisiä. On noi ranskalaiset paimenet vaan kivoja, hih. ;)

Pari kuvaa vielä valkuaisesta ja puikulasta pinkomassa:

Tässä vielä satunnainen iltaräpsy, Lunan ilme kertoo mitä mieltä se on mun vanhasta nojatuolista...

Lumiriemuja

Koko viikon on pidellyt aika hurjia pakkasia, ja toki on tarvinnut vielä vähän varrota leikkaushaavojen paranemistakin. Lenkit on olleet siis varsin maltillisia eikä muutekaan ole pihalla juurikaan rellestetty. Nyt sitten nipsittiin perjantaina tikit pois ja tänä aamuna oli pakkanenkin laskenut sen verran, että uskaltauduttiin metsälenkille. Seurana oli Lunan hyvä peuhakaveri Luca. Hauskaa näytti olevan ja vauhtia piisasi. Canonkin pääsi lenkille mukaan. Sen seurauksia alla.

Vinttikoira-moodi.

Onks hei ihan pakko tälleen poseerata hei, tää on tylsää. Mä haluun juosta. Tai ees nappulan.

Mun emännällä onki paremmat raksut taskussa ku sun emännällä.