Sivut

kevät

kevät
Oma kuva
Blogissa tarinoidaan elämästä valloittavan paimenkaksikon kanssa, päätähtinä valkoinenpaimenkoiranarttu Luna ja beauceronuros Laku. Blogin ajatus on toimia lähinää treenipäiväkirjana, mutta tottakai mukaan mahtuu kaikenlaista muutakin temmellystä.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Vuoden viimeisiä treenejä ja pakollinen tavoitelätinä

Lyhyesti viimeisimmistä treeneistä: Hakuilu on ollut joulutauolla. Tokossa on harjoiteltu kaukojen maahan-seiso-vaihtoa toistaiseksi ilman välimatkaa, mutta saan sentään jo seistä. Liikkeestä istumista on palauteltu mieleen. Häiriötreeniäkin on otettu muiden koirien kanssa ja paikkamakuuta "valekäskytyksellä" (lyhyesti: goutsi yritti saada Lunaa nousemaan ylös ja palkkasin kun ei totellut). Lisäksi metallinoutoa on tehty vaihtelevilla palkkauksilla. Agilityäkin käytiin muistelemassa kertaalleen.

Vuosi lähenee loppuaan ja ilmeisesti kunnon treenaajan pitäisi vähän summata ja analysoida älyllisesti saavutettiinko tavoitteet harrastuksissa ja ehkä jopa miettiä uusia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Noh. Voisin tietysti lukaista vuoden takaisesta postauksesta mahdoinko sinne mitään fiksua tavoitelöpinää kirjoitella, mutta luotetaan nyt muistiin.

Ajatuksena viime tammikuussa oli, että vuonna 2012 tulisi korkattua tokon avoin luokka ja saavutettua siellä ainakin yksi ykköstulos sekä läpäistä BH-koe. Agilityä ja hakua oli into päästä kokeilemaan ja läpi suven jäljestää pirusti. No, jälkiä kyllä poljettiin aika ahkeraan, oiskohan neljä-viisikymmentä jälkeä kaikkiaan tullut tehtyä (nämäkin on kyllä jossain ylhäällä). Tahtia vähän hidasti loppukesän ja syksyn toivoton märkyys. Pituuksissa päästiin 300 askeleen tuntumaan, kulmia harjoiteltiin paljon ja lisäksi serpentiinejä, tyhjiäkin ilmestyi tänä kesänä jäljille jo 10-12 askeleen sarjoissa.

Agilityä aloiteltiin Reijan avustuksella ja käytiinhän me kesällä pari kurssiakin. Tähän lajiin kipinä ei ole niin kovin iskenyt että kisaaminen kiinnostaisi, mutta onhan se mukavaa vaihtelua tottiksiin. Helppoja ratoja saadaan jo vähän tehtyä, pari perusohjauskuviota opeteltu ja kaikki esteet on tulleet tutuiksi, toiset paremmin ja toiset vähän heikommin... Keppeihin ei olla sen enempää paneuduttu vaikka tomerana akkana semmoiset itse sahailinkin takapihaharkkoja varten. Ollaan siis pitäydytty melko lailla mukavuusalueella tässä lajissa ;)

Haku aloitettiin kesällä ja mukavaa puuhaa sekin. Intoa lisäisi se, jos voisi suunnitella oikeasti kisaavansakin lajissa joskus. Noh, ehkäpä siihenkin vielä mahdollisuus tarjoutuu aikanaan, esimerkiksi jonkun mustanpuhuvan ranskalaispaimenen kanssa... ;) Hih. Luna on kyllä viihtynyt hakutreeneissä ja aika hyvin käyttääkin nenäänsä. Haukkumalla ilmaisuakin on harjoiteltu. Rahkeet riittää toistaiseksi muutamaan haukahdukseen. Mukavalla porukalla kerrassaan mainio laji. Näin ilmojen kylmetessä on panostettu eväspolitiikkaankin huolella ja hakuilun lomassa on nautiskeltu kahveja, kuumia mehuja ja leipomuksiakin. Mahtaako kesän koittaessa olla jo kunnon piknikvarustus mukana ja koirat treenataan jahka syömiseltä keriitään...

Tokon osalta tavoitteet suorastaan ylitettiin, avoin luokka korkattiin keväällä, ja itsenäisyyspäivänä saatiin TK2, avoimen kokeita tuli yhteensä 6 kappaletta, kolme ykköstä ja kolme kakkostulosta. Tämän jälkeen onkin sitten vähän viritelty voittajaluokan liikkeitä alulle.

BH-koe meni hienosti läpi kesäkuun alussa. Pakko sanoa että tuohon suoritukseen olin kamalan tyytyväinen. Luna oli aivan mahtavalla asenteella mukana ja tottisteli tosi upeasti.

Eli aikas hyvin meni kulunut vuosi. Harmia on aiheuttanut vain tuo neidin hermorakenne ja pahentunut ääniarkuus, jotka kyllä kieltämättä hankaloittaa treenaamista aika tavalla. Mutta näillä eväillä mennään mitä on annettu ja treenataan sen mukaan mitä nuppi kestää. Tarkoitus olisi kuitenkin lähtökohtaisesti se, että koiralla olisi kentillä ja metsissä kivaa.

Ensi vuodelle tokon osalta tavoitteeksi asetettakoon voittajaluokassa starttaaminen jossain kohtaa vuotta, ehdottomasti aikaisintaan kesällä, todennäköisemmin loppuvuodesta. Voittajassa haastetta on jo huomattavasti alempia luokkia enemmän niin liikkeiden vaikeustasossa kuin suorituksen kestossa ja vireenhallinnassakin, että kiirettä on turha pitää. Tuntuu kuitenkin mukavalta päästä harjoittelemaan aivan uusia liikkeitä ja treeni-intoa ei ainakaan puutu.

Jäljestystä jatketaan harrastusmielessä kevään koittaessa, samoin hakuilua. Agilityä sitten mielenvirkistykseksi johonkin väliin, mutta pääpaino Lunaatin kanssa tulee olemaan tokoilussa. Toivotaan että terveys ja päänuppi kestää ja saataisiin paljon hyviä treenejä aikaiseksi.

Uudenvuoden räiskinnän varalle on kaapissa arsenaali aseita, raportoin sitten silloin millä fiiliksillä vuodenvaihdetta on vietetty.
Loppuun vielä myöhästynyt joulutoivotus (kaikki teki tänä vuonna tämmöisiä tietokonekortteja joita jaettiin feispuukissa ja foorumeilla, niin tottakai määkin sitte tein omani):


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Voittajaluokan liikkeiden aloittelua

Olen tässä yrittänyt tuumia mistä alkaisi VOI-liikkeiden opettelun. Tunnistusnouto tuntuu jotenkin kimurantilta, siihen en ole oikein vielä syventynyt mistä siinä lähtisi liikkeelle. No, asia kerrallaan. Nyt on laitettu kaukojen seisomaannousua alulle, ja kaiveltu muistin perukoilta liikkeestä istumista. Tämähän on joskus kyllä opeteltu jossain määrin, mutta ei sitten vaan ole aikoihin tullut tehtyä. BH-koekin siinä sitten juuri muuttui säännöiltään ennenkuin siellä käytiin ja varsinaista liikkeestä istumistahan siinä ei enää tule. No, tätä nyt sitten ihan vaan treeneissä torstaina naksuttelin ja koitin saada aikaan mahdollisimman nopeaa istuutumista. Tekemistä riittää kyllä vielä!

Seisomaannousua (makuulta) olen rakennellut jollain omituisella sheippaamisen ja imuttelun yhdistelmällä. Ensimmäinen missio oli opettaa se imuutus, koska jostain kumman syystä valkuainen ei ole sitä vielä tähän päivään mennessä tajunut... No mutta, alkuun on päästy muutaman harjoituskerran jälkeen. Aloitin olemalla itse ensin kyykyssä, ja siitä pikku hiljaa olen noussut ylemmäs. Sisällä toimii jo seistenkin, ulkona ollaan vielä polvillaan. Käskysana ja käsimerkki on jo molemmat käytössä, pikku hiljaa ajetaan niitä sisään. Kyllä se siitä alkaa muodostua.

Talvihan tässä nyt sitten on tullut ihan kunnolla, pakkasta ja luntakin on piisannut. Hakutreenit on pienellä joulutauolla mutta muuten on kyllä oltu pihalla. On tottisteltu, lenkkeilty ja peuhattu kaverien kanssa. Vuoden pimeimpään aikaan metsälenkeillä on käyty harvakseltaan, mutta onneksi nyt on taas lumisia peltojakin millä rallatella vapaana. Maanantaina käytiin leikittämässä 1-vuotiasta borderterrieripoikaa, ja koirilla synkkasi oitis valtavan hyvin. Mahdottomat painit ja rallit ne saikin aikaiseksi ja illalla oli väsynyt valkkari soffaseurana. Vinttiseurassakin tuli kirmailtua merenrannalla, ja saatiinpa sillä reissulla autokin melkein lumijumiin, ei oltu pahemmin parkkipaikkoja aurailtu, jännä juttu ;)










Ja jos joku tietää vinkin mien noita kuvia saa aseteltua vaikka kaksi rinnakkain tässä blogspotissa niin oisipa kiva tietää. Suotta olen yrittänyt sovitella ja asetella, ei mee ku allekkain vaikka tilaa periaatteessa olisi vierekkäinkin pistää.  Hmph.

torstai 6. joulukuuta 2012

Kappas, koularihan se sieltä napsahti!

Päästiin varasijalta itsenäisyyspäivän tokomittelöihin, ja mukavastihan siellä meni. Kokeet pidettiin tuossa läheisellä agihallilla, missä on joskus tullut käytyäkin treenailemassa ja aikanaan pentukursseilla. Onneksi pakkasetkin laski välillä ettei valkuaisen tarvinnut pukea noloa pomppaa päälle autoon. Tässähän siis talvi tuli jo ihan rytinällä, muutaman päivän keikkui -15-20 asteessa elohopea ja luntakin saatiin.

No mutta, kokeessta tuomisina oli sitten TK2, luokkavoitto ja kunniapalkinto, pisteitä kertyi 185. Tuomarina oli Tiina Heino. Tällä kertaa siis meni seisomisetkin niinkuin piti, jiihaa. Voi kun tulikin hyvä mieli.

Paikkamakuu: 9, piilona toimi vessakoppi/ varasto, jonka ovi oli tietysti kiinni. Rivistä yksi koira oli vinkunut ja Luna sitten kuulemma vähän sympatiapiippaillut myös tämän kuultuaan.
Seuraaminen: 9,5, ensimmäinen täyskäännös ilmeisesti oli vähän kömpelö.
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksari pysäytyksellä: 7, pysäytyskäsky tuli aavistuksen myöhässä eikä stoppi osunut ihan törpölle, mutta ilahduin suuresti, että treeni oli tuottanut tulosta ja Lunaatti sekä pinkoi vauhdilla että pysähtyi. Ja odotti lupaakin ennakoimatta.
Liikkeestä seisominen: 10, koira seisoi! Tuuletusta!
Nouto: 9, oli vähän vino palautusasento, kumimatolla kapula pomppasi aika reippaasti oikealle. Tarviipa muuten harjotella enemmän näitäkin.
Kaukot: 10
Hyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 10, tuomari kehui suoritusta upean näköiseksi. Lämmitti mieltä. Akan pieni valkkari yritti parhaansa ja säilytti iloisen vireen loppuun asti. :)

Koehan alkoi niinkin jännästi, että kun tultiin kehään ja irroitin remmin, liikkuri kysyi, onko kysyttävää. Siihen vastatessani sinkosi Lunaatti riemuloikilla toiseen päähän hallia, mitä mahtoi sen mielessä liikkua... Tuli sitten ihan samanlaisilla riemuloikilla takaisin kutsuttaessa, eikä tämä pieni tempaus sitten onneksi vaikuttanut arviointiin kun ei ollut onneksi ehtinyt vielä liike alkaa. Hetken jo ehdin ajatella että jaahas, tämmönen päivä neidillä tänään, mutta hulivilimeininki loppui sitten onneksi siihen. Ja voi miten tuntui hienolta kun vihdoin meni kaikki putkeen. Lunaatti oli kyllä kinkkunsa, kanamunansa ja juustonkannikkansa ansainnut.
Team Beans pysteineen.


Loppuvuosi taidetaan keskittyä hakuiluun ja koitetaan miettiä miten niitä voittajan liikkeitä lähtisi rakentelemaan. Siinä riittääkin sitten työsarkaa, huh. Kerta kaikkiaan. Toisaalta mukava päästä harjottelemaan uusia liikkeitä kyllä. Kun vaan keksisi mistä aloittaa.