Eikö jo pääsisi porhaltamaan?

Viime postauksessa on niin retosteltu, että ei, ei suinkaan meillä hypitä seinille vaikka ollaankin vähemmällä tekemisellä jonkun aikaa. No, sanotaan nyt näin että iltaisin on vähän kyllä tullut toisinaan sellainen olo, että olis meillä puolivuotias vai puolitoistavuotias tuo koira...

Jos Lunalta kysyttäisiin, se on viime aikoina kokenut suurta vääryyttä, häpäisyä ja epäoikeudenmukaisuutta. Animaliaan soittaisi jos voisi, raukka. Leikkauksesta on toivuttu vähän liiankin hyvin. Leikkauspäivä oli ainoa, kun neitiä vähän nukutti, mutta perjantaina se olisi jo häärännyt entiseen malliin. On tässä sitten ollut pitelemistä että on saatu tikit pysymään kasassa. Liikunnan ja toiminnan vähäisyydellä on ollut se seuraus, että täällä asuu pieni valkoinen ketku, joka hääräilee ja puuhastelee kaikenlaista omaa kivaa. Sisustaa huushollia roskiksesta löytyvillä objekteilla ja materiaaleilla, rosvoaa sukkia, tuunaa kengännauhoja ja järjestää illan ratoksi hauskoja pentu-puremis-hepulikohtauksia. Telkkaristahan nyt tulee pelkkiä uusintoja, onneksi on oma karvainen ohjelmanumero. Iisisti ottamisesta ja paranemisajoista se ei näytä ymmärtävän yhtään mitään. Ja mamma on sitten tottakai aivan mänttipää kun käyttää vaan lyhyillä pissalenkeillä remmin päässä ja aika kieltää kun vähän yrittää lyödä ranttaliksi. Punaisen häpeätakinkin se on päälle laittanut, ryökäle. Pakkanen on paukkunut nyt vähän tiukemmissa lukemissa, joten olen koittanut kaljua mahaa vähän suojata, vaikka eipä tuo pomppa oikein taida hyvin sinne mahan alle yltää. Haava on nyt sitten hiukan ärtynyt, varmaan osin kylmästä ja osin siitä, ettei Luna ilmeisen korkean kipukynnyksensä (tai mahtavan tehokkaiden kipulääkkeiden, joita sai pari päivää leikkauksen jälkeen) ansiosta ole paljoa varonut. No mutta, tikit on ainakin vielä kaikki kiinni ja ensi viikolla niitä voi sitten nipsiä jo poiskin, joten eiköhän se siitä.

Jotta kaikki aktiviteetti ei ihan täysin omatoimista olisi, olen antanut nyt luita ja aktivointileluja iltapuuhasteluun ja on myös opeteltu noutamaan remmiä. Varsinaiset tottikset on nyt kyllä olleet jäähyllä, pari hassua seuruupätkää on kyllä tullut tehtyä. Ruuat on sitten viskottu etsittäväksi, tungettu niihin aktivointileluihin ja lihat annettu jotain pientä hommaa vastaan. Että ei meillä ihan ilmaiseksi syö toipilaatkaan ;) Leikkauspäivänä nyt tietysti ei tarvinnut mitään tehdä, vaan kananmunaa mussutettiin unisena suoraan kädestä.

Ketään muu koira ei varmana joudu laittaan tämmösiä häpeäpukuja päällensä! Miks mun tarvii...

Enpä saanut nyt otettua sivuprofiilikuvaa, olisi ollut hauska näky. Neiti on nyt mallia ruipelo, kun pohjavillat löytyy tällä hetkellä pitkälti kolmesta Prisman muovipussista, keittiön matoista, lattioilta, voirasiasta, vaatteista, lakanoista, sohvasta, lipaston päältä, soppalautaselta ja sukanpohjista. Kevät on siis selvästi tulossa, peukut sille. Hentoiseen varteen voisi kyllä kernaasti pari, kolme lisäkiloa tarttua. Että pientä kesäkuntoprojektia meillä siinä.

Nakumahainen perskärpänen toipilaana

Lunan kanssa ajeltiin torstaina Kankaapäähän Ventelän Karille luustokuviin ja sterilisaatioon. Lonkkia ja kyynäriä filmattiin, ja ihan hyviltä näytti. Odotetaan nyt Kennelliiton virallisia sanomisia vielä, mutta Ventelän mielestä lonkat olis A:ta tai B.tä (B sitten varmaankin) ja kyynärissä ei huomannut mitään vikaa, eli nollaa vois tulla niistä sitten. Hieno homma, pääasiahan oli ettei siellä mitään isoja ongelmia näkynyt. Lannerankakin oli normaali.

Kuvausten jälkeen oli vuorossa operaatio vanhapiika. Leikkaus sujui hyvin ja kotimatka meni Lunalla nukkuessa autonperässä. Tolpillaan ei pysynyt vielä kotonakaan, vaan nukkui pöhnäänsä pois useamman tunnin ennenkuin hoiperreltiin pissalle. Haavasta tuli siisti kuin mikä, ja ainakin tähän asti Luna on antanut sen olla ihan rauhassa. Perjantai-aamuna vähän ihmetteli että mikäs vekki tänne on tehty, mutta siinä kaikki. Perjantai aamupäivä oli vielä mennyt huilaillessa mutta iltapäivällä kuljettiin jo köysilelu suussa ja korvat pystyssä. Ihan on kyllä työnsä siinäkin että yrittää himmailla tuota menoa hiukan. Muutama päivä leikkauksesta kuulemma pitäisi ottaa aika iisisti, ei hyppimisiä, loikkimisia jne. Helpommin sanottu kuin tehty, kun silmänsä yöllä ummistaa, niin likka mätkähtää jalkopäähän, tai illalla wc-käynnin aikana livahtaa soffalle. Tänään varsinkin on huomannut, että virtaa olisi jo. Vähän käytiin kävelemässä tuossa tiellä ja nuuskimassa jälkiä, mutta ennen maanantaita en taida uskaltaa mihinkään kunnon lenkille viedä. Koitetaan nyt sitten, kelpaisko aktivointikuutio ja puruluu tappamaan tylsyyttä. Kipuja siis ei ainakaan näytä olevan. Minua seurataan taas kuin hai laivaa joka huoneeseen ja tullaan välillä viereen häntä vispaten ja silmät kirkkaina killittäen. Että eikö mamma jotain tehtäis jooko? Se myös mielellään kellahtaa selälleen tuon tuostakin ihan kuin esitelläkseen kaljua mahaansa... :D

Viluinen ja pöhnässä.

Vähän jo heräillään

No jaa, aina olen sanonut että koiran tulee kestää muutaman päivän tekemättömyys ilman että se hyppii seinille, jos vaikka itse sairastuu tai tosiaan toivutaan jostain toimenpiteestä tms. Ja siis eihän täällä nyt oikeasti mitään seinille ollakaan hypelty. Normaalitilanteessa Luna huilaa sisällä ja toisinaan puskee syliin tai riepottelee köysileluaan, ja tällaisina päivä yleinen hääräily sitten vähän lisääntyy. Esimerkiksi nuuskitaan puukoppaa, mutustellaan puunkuoren palasia, rosvotaan sukkia, kanniskellaan leluja, perskärpäillään. Mistään levottomasta hyörimestä ja koheltamisesta ei kuitenkaan voida puhua. Joo, ja äkkiäpä tämä aika kuluu, ja pian päästään jo taas touhuamaan entiseen malliin. Kun tikit saa parin viikon päästä pois, saa luvan kanssa jo riehuakin. 

Kellin kellin.

Nakumasu.

Blondien bileet

Paras kaveri, rotutoveri Muisku kävi eilen kylässä ja flikoilla oli kova meno päällä. Kummallakin vaikutti olevan pieniä energiapatoumia, sen verran riehakkaat painit oli. Kameraakin sitten ulkoilutin kun kerran lupasin, mutta asetukset oli päin prinkkalaa ja näin ollen suurin osa kuvista oli ihan onnettomia. Sääli, olisi hyviä otoksia tullut mutta tarkkuus oli ö-luokkaa. No mutta isketäänpä muutama, pari ekaa aamulta:

Silmä tarkkana.

Poing poing.

Kuin siskokset konsanaan...

Hei mitä sä löydät sieltä?

Muiskulla on omaa kivaa. Ja Lunaa tämä kummastuttaa.

Löytyi vanhoja jäätyneitä lumipalloja!

Kaunis Muisku.

...ja tässä fiksu ja filmaattinen Luna.

Kakara saa kyytiä.

Omassa pihassakin nuuskuteltiin vielä.

Ja vähän rallateltiinkin.

Nyt kai täytyisi vielä ottaa riehumisilot irti, kun ensi viikolla on aika sterilointiin ja sitten pitääkin elellä hissukseen pari viikkoa. Voipi olla melko mielenkiintoista, herkeästi hepuloivan koirani tuntien... Noh, näkeepä sitten. Mutta tosiaan, Lunasta tulee sitten vanhapiika samalla kun lonkkia ja kyynäriä kuvaillaan. Kun pentujahan sillä ei missään tapauksessa ole tarkoitus tehdä, ja suurin syy sterilointipäätöseen oli kyllä kohtutulehdusten ja -syövän ennaltaehkäisy. Ja pääseepähän juoksuista samalla. Ei niissä mitään hankaluuksia ollut, mutta jääpähän nyt pois nekin itkut poikien perään hormonimyrskyineen.