Putki-iloja

Tiistaiagilityt meni hyvin, Biinsillä oli hauskaa ja akka juoksi paita litimärkänä pitkin rataa. Kuulemma vieläkin nopeampi pitäisi olla, minun siis. Tässä nyt selvästikin tulee suunnasta jos toisesta vinkkiä että kuntoilemaan mars... Jatkossa täytyy palkkauksen kanssa olla vaihtelevampi, nyt palkkasin melkein vallan aina kontakteista (jotka Lunalla on kyllä hyvät), ja tästä johtuen Luna hiukan hutiloi muilla esteillä ja kiiruhtaa kontaktiesteille vähän turhankin omatoimisesti. No ihmekös tuo. Putkeen se menee myös kovin mielellään. Lopuksi sitten lykättiinkin putki ja A-este rinnakkain ja koitettiin ottaa vähän erottelutreeniä niille. Ystävämme ärsykekontrolli on jälleen tapetilla. Ampumaradalla oli kyllä harjoituksia taas, mutta tein taktisen vedon ja vein Lunan taukojen ajaksi autoon kuuntelemaan Slayeria enkä edes yrittänyt jäädä alueelle hengailemaan tai kävelyttämään sitä metsikköön. Ja hyvin meni.

Oma putkihimo kävi aivan ylivoimaiseksi ja ostin Canoniin 55-250mm objektiivin. Hiukan pääsin jo testailemaan sitä metsälenkillä. Mukavalta vaikuttaa.

Paukkeesta selvitty

Jep, viikonloppuna tosiaan juhlittiin venetsialaisia ilotulitteiden kera tässä naapurustossa, ja tuli tuo Zylkene rauhoittavana valmisteena testattua sitten siinä. Noh, vielä en ole valmis mainospuheita pitämään, mutta lauantai meni meillä aika rauhallisesti. Lenkillä käytiin vielä kuuden aikaan, eikä silloin kuulunut vielä yhtään pamausta, onneksi. Lähempänä yhdeksää alkoi paukkua ja vinkua jonkun verran, mutta Luna makaili rauhassa sohvankulmassa ja korkeintaan nosti hiukan päätään pamauksen kuullessaan. Äänet eivät olleet yhtä kovia kuin uutenavuotena, mutta voisin melkein sanoa että olin olettanut Lunan reagoivan vahvemmin. Eli kai ne kapselit jotain teki. Hyvä puoli oli se, että koira ei ollut lainkaan tokkurainen tai muuten väsynyt, vaan ihan oma itsensä muilta osin. Annoin noita kaksi päivässä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Sunnuntaina Luna kyllä sitten säikähti ukkosta ihan entiseen tapaan, joten tiedä sitten... Täytyypä kysäistä eläinlääkäriltä jos vaikka uutenavuotena antaisi tupla-annoksen sitten.

Treenirintamalla ei erikoisempaa, olen nyt ollut laiskamato ja puuhannut vaan kotosalla vaikka ihan hyvin olisi voinut ajella kentillekin treenaamaan. Kapulanpitoharkkaa, perusasento-siirtymisiä, kaukoja... Ja temppuiluksikin on ruokailut menneet. Tänään en keksinyt mitään kehittävää tottis-suunnitelmaa joten opetin Lunaa hajutunnistamaan oliivin pakasterasiasta. Ihan vielä ei ole homma täysin hanskassa mutta alkuun päästiin. Tämähän on varsin hyödyllinen taito kyllä, jatketaan sitä siis ilman muuta.

Vielä pari kuvatusta lauantain kirmailuista, Luna kävi päästelemässä höyryjä Susun kanssa. Mukana oli myös varvastoipilas Gassu joka ei tällä kertaa päässyt juoksuriemuihin mukaan, mutta uimasilla sitäkin käytettiin.

Ihan mökillä

Lunan kanssa käytiin taas mökkeilemässä tiistaista torstaihin. Tiistaina kävin kannustamassa kavereita mölli-bh- ja pk-alo-kokeissa (tulikohan nyt varmasti tarpeeksi väli-viivoja) ja ajelin sieltä sitten maaseudun rauhaan. Ennen pimeäntuloa ehdittiin vielä ajamaan pellolle 300 askeleen jälki. Keskiviikko meni puu- ja marjahommissa, metsässä lenkkeillessä ja uidessa. Vesi alkoi olla jo aikas kylmää. Ja tottakai jälkikin tuli polkastua siinä sivussa. Tiistain jäljellä treenattiin kulmia, ja namitin koko jäljen ja tein 5 kulmaa. Pientä sohlausta oli kahdessa ekassa kulmassa mutta loput meni tosi napakasti. Keskiviikkona taas ajatus oli treenata tyhjiä ja jäljellä oli mittaa 310 askelta. Alunperin ei pitänyt tälle jäljelle tehdä kulmia lainkaan mutta tulihan niitä sitten 3 kumminkin... Tyhjiä jätin 10 suorissa 3x ja yhden 4 tyhjän pätkän. Likka oli varsin pätevä ja tekikin mieli suorastaan tuulettaa siellä liinan päässä. Molempien päivien suoritus oli hirmu hyvä, vaikka pellolle olikin jo kasvanut uutta heinää ja voikukkaa jonkun verran eikä alusta ollut helpoimmasta päästä. Viettiäkään ei nyt puuttunut touhusta, mutta silti en joutunut juurikaan kiristelemään liinaa. Lunan nenä toimi myös omatoimisesti joen vierustan ryteikössä, ja se herkutteli linnunraadolla ja parilla rikkoontuneella munalla kun silmä vältti... Tämän seurauksena oli sitten yllätys, yllätys, ripulointia.

Torstaitottiksissa päädyttiin toinen toistemme ohjaajiksi. Ei ollut muuten ihan hirveän helppoa se homma. Lunaatin kanssa treenattiin hyppynoutoa ja pohdittiin miten sivulletulosta saisi vähän sähäkämmän. Loppuun otettiin vielä sosiaalista, ideana oli tällä kertaa opetella rauhoittumaan toisten koirien lähellä. Jäin vielä treenin päälle katselemaan purutreenejä ja huitomaan itikoita.

Ja vähän kuviakin sitten kun oli kamerakin mukana.

Tänään hain eläinlääkäriltä tällaista tavaraa viikonlopun venetsialaisia varten. Kävin kysymässä apuja ilotulituksesta panikoivalle valkkarille ja tuommoista antoivat sitten, kehuivat hyväksi. Siniset kapselit on nyt nieltynä, katsotaan nyt pelottaako paukuttelut yhtään vähemmän. Hiukan tunnustan olevani skeptinen, mutta kokeillaan nyt. Ja sälekaihtimet kiinni ja tv:stä toimintaleffa päälle.

Taivas putoilee pienen tytön niskaan aina vaan.

Pieni summaus viime viikon puuhista. Tiistai-agility meni pyllylleen. Ampumaradan äänet, joita Luna ei ensimmäisellä kerralla huomannut juuri lainkaan, olikin nyt pelottavia ja koiraparka oli ihan kakat housussa suurimman osan aikaa. Keskiviikkona ja torstaina puolestaan säikyttiin puolestaan ukkosia, mutta siitä huolimatta torstaitottikset meni kivasti. Vire oli aluksi vähän huono, mutta yllättäen hyppynoudon harjoittelu nosti sen ihan mukavalle tasolle. Eteenlähetyksiä tehtiin useampi, ja vauhtia tuli joka kerta lisää. Se on liikkeenä ja harjoituksena kyllä hyvä, vaikkei ikinä tarvittaisikaan koemielessä sitä taitoa. Saa loppupalkatkin syötettyä siinä.

Muina päivinä ei ollakaan tehty kummempia, olen ihan tarkoituksellakin nyt pitänyt vähän jälkipaussia. Mahakin on reistaillut taas, vaikka tuossa yksi Tylosin-kuuri tulikin syötettyä jo taas. Kuurin ajan ei mitään ongelmaa, ei edes löysänsuuntaista kakkelia, mutta heti kuurin loputtua on mennyt enemmän ja vähemmän ruikkimisen puolelle. Huokaus, eikä syyllistä sieltä ruokavaliosta oikein tahdo selvästi löytyä. Tiedä sitten onko stressiperäistä jotenkin ja yhteydessä noihin pelkotiloihin... Mutta ei kai siihen sitten antibiootti auttaisi... Hmh, kai sillä sitten vaan on niin kamalan herkkä suoli. Menin nyt sitten hairahtamaan Royal Caninin nappuloihinkin vaikka olen aina tuumannut että niihin en kyllä koske. Näin vaan mainoksen tuosta Sensitive Digestion-papanasta ja ajattelin piruuttani kokeilla 4 kilon säkin. Maksaa mansikoita mutta koitetaan nyt. Eikä se nyt ihan onnettomimmasta päästä ole kuitenkaan tuotesisällöltäkään, 28/18 tavaraa eikä ihan hirveän pitkää listaa ihmeuutteita. Ja ilmeisen hyvänmakuiselta vaikutti, kakara hotki sormet taas ihan verille kun palkkanamina annoin. Tämmöstä papanaa.

Vatuillakin on Biins päässyt herkuttelemaan...

Tänään kävin päivällä palveluskoirakerhon kentällä heittämässä tokotreenin, otin "kokeenomaisesti" avoimen liikkeet peräkkäin. Palkkasin välissä taskusta ja lopuksi annoin vielä kipasta lihat ja loppupalkan. Paikkamakuuta en jaksanut tehdä siellä yksinäni, sitä on aika paljon treenattu yhteistreeneissä. Seuraamisessa liukastuin koiranp*skaan (jep, eihän niitä sieltä voi korjata pois jos ei koira ehdi pusikkoon asti...), mutta siihen nähden hyvä suoritus. Liikkeestä maahanmeno ihan nappiin, ei mitään erikoista, luoksari stopilla aivan huippu (Lunaatti siis osaa sen kyllä!), liikkeestä seisominen tosi hyvin, noudossa varasti ensin, mutta pyysin sitten vaan uudestaan sivulle ja tokalla heitolla malttoi odottaa käskyä. Vauhti oli bueno, myös palautuksessa. Kaukot meni nätisti. Hypyssä ennakoi ensin istumisen, ja otin uusiksi ja palkkasinkin seisomisesta esteen takana, ja sitten vielä kerran tein normaalisti, ja viimeinen toisto oli juuri sellainen kuin pitääkin. Ja ei muuta kun syömään sitten vaan. Jäi mukava fiilis, Lunalla oli hyvä vire päällä ja liikkeet sujui teknisestikin hyvin. Onhan tuossa treenaamista vielä ilman muuta, mutta taas vois kyllä kehdata kokeisiinkin alkaa ilmoja laittelemaan pikku hiljaa.

Jälkiagitottissoppa ja sananen viiriäismoodista

Pienen valkkarin aktiivista elämää: tiistaina alkoi uusi agilitykurssi, josta ajeltiin suoraan mökkeilemään pariksi päiväksi. Torstaina treenit jatkui tottiksilla tottakai, perjantai huilailtiin ja tänään poljettiin taas jälkeä.

Tiistain agit oli oikein mukava kokemus, mentiin helppoa rataa ensin pienemmisstä osissa, sitten vähän pidempää pätkää kerrallaan. Ja juosta sai, Lunalla oli virtaa ja intoa. Keinuunkin se uskalsi nyt mennä ilman tukea ja apua, ja toteutti siinä vieläpä varsin näppärää omatoimipalkkausta. Tuli alas puomilta, palkkasin pallolla, josta se sai kopin ja juoksi innoissaan pallo suussa keinulle, jonka puolessa välissä irrotti pallon niin että pallo vieri keinupintaa pitkin alas. Ja siitäpä se sen sitten vielä otti oikein kontaktin kautta itselleen omatoimipalkaksi. Kyllä nauratti. Hirveän kätevää, jatkossa opetan sen ajamaan autoakin itse niin Luna voi käydä ihan omin nokkinensa agitreeneissä ja mä voin vaikka löhötä soffalla.

Mutta kyllä maalla on mukavaa. Luna päästeli tuhatta ja sataa pitkin pihaa, pusikkoja ja ojia, polskutteli uimassa moneen otteeseen, lenkkeili metsässä, oli mukana mustikassa, kiipeili soramontuilla, leikki kepeillä, palloilla, köysillä, kumihanskoilla ja tohveleilla. Varasti raakan perunan ja juoksi se suussa taloa ympäri, esitteli kaikki osaamansa temput hernemaistiasten toivossa ja nukkui yöt sikeästi hetekalla, selällään ja niin leveästi että allekirjoittanut sai liiskautua seinää vasten. Ja niin, teki se kaksi oikein mainiota jälkeä. Ihan pihasta lähtee isot heinäpellot, jotka oli kuin tilauksesta juuri paalattu. Keskiviikkona tein aamulla lyhyen, helpon suoran jäljen, 75 askelta ja joka askeleella ruokaa. Illalla tallasin 340 askelta, tyhjiä oli useassa kohdassa 2 ja 4 sarjoissa ja jäljellä oli 4 kulmaa. Maa oli kuiva ja jälki vanheni kolmisen varttia, pieniä hankaluuksia Lunalla oli mutta hienosti se veti kuitenkin ja teki tosissaan hommia vaikka vietti olisi saanut vähän korkeammalla kyllä olla. En nähnyt jälkiä sitten tippaakaan, joten oli vain pakko luottaa koiran nenään kulmien ja tyhjien osalta (se kalkki!). Samasta syystä jossain kohtaa saattoi jäädä toisen puolen askel välistä. Värväsin vielä äitimuorin perään hiippailemaan ja ottamaan videota. Tyylinäyte alla. Taustalle oli pakko laittaa joku random musiikki peittämään höpinät, ja jumputus oli kaikki mitä youtube tällä kertaa tarjosi katntrin lisäksi kun en jaksanut alati kaatuilevalla video editorilla lähteä muokkailemaan. Katsokoon ken jaksaa, koira painaa kymmenen minuuttia nokka maassa syöden kuivamuonaa nappula kerrallaan ja akka hiihtää perunaverkkareissa perässä.

Tämän ehtoon jälki käytiin tekemässä linja-autotalleille. Otin vähän lyhyemmän jäljen ja treenasin tyhjiä. Mittaa oli 230 askelta, tyhjiä oli kolmessa kohdassa kahdeksan suora. Kaksi kulmaa, lyhyt nurmikko. Luna teki alkuosan jäljestä hieman matalammassa vietissä mutta pirun tarkasti ja hyvässä rytmissä kuitenkin. Tyhjäpätkät selvästi nosti sitä ja loppupätkä mentiinkin jo vauhdikkaammin, mutta liina sai kuitenkin olla ihan löysänä koko ajan. Huh, onneksi tulee näitä onnistumisiakin taas välillä.

Niin, siitä viiriäismoodista, mikä tuli mieleeni ensinnäkin katsellessani Lunan viipellystä mökillä ja siitä kun treeneissä on paljon viimeaikoina puhuttu tunneoppimisesta ja koiran oikeanlaisesta mielentilasta treeneissä. Viiriäismoodi siis pitää sisällään haukkumista, mouruamista, iloista kirmailua, pentumaista pelleilyä, leikkimistä, virtaa ja vauhtia. Pentuaikoina viiriäismoodi napsahti päälle aina iltaisin kun ajatteli syventyä television ohjelmatarjontaan. Ja silloin sitä ei saanut loppumaan millään, paitsi jäähyllä pimeässä vessassa. Nykyään, kun tuo valkuaisenketku uskookin jo jotakin (eli tässä kohtaa lopettaa riehumisen käskystä), voisin jopa sanoa että viiriäismoodi on Lunaa parhaimmillaan. Se on silloin vapautunut, hirveän iloinen, leikkisä ja vietikäskin jopa. Taistelee kepeistä ja leluista aivan kuin eri koira, ja jos vain koira voisi nauraa kikattaa, tuo tekisi juuri niin tähän mielentilaan päästyään. Voi jos vaan olisin pentuaikana ymmärtänyt hyödyntää tämän riemun ja yhdistää sen treenikenttiin ja pentutottiksiin. Harvoin Lunan fiiliksissä nytkään valittamista on, kyllä se innoissaan treenikentälle menee ja touhuaa mielellään, mutta mitä sitä voisikaan saada aikaan jos mukana olisi tuo riemuista aidoin, viiriäismoodi. Siinäpä minulle pähkinä purtavaksi.

Kyllä me vielä hengissä ollaan

Pientä blogilaiskottelua ilmassa, laitetaas pikapäivitystä, ei me kuitenkaan ihan pelkästään löhöilty olla.

Jälkeä on poljettu joka viikko, välillä menee aivan pirun hyvin ja sitten valitettavasti pari kertaa on käynyt niinkin että Lunan ääniarkuus on laittanut homman plörinäksi ja jäljestys on jäänyt pamausten takia kesken. Pääasiassa on kuitenkin mennyt hyvin, 300 askelta on tallottu suunnilleen, kulmia ollut 2-5 kpl ja tyhjiä 2-4 x 4 askeleen sarjoja. Tarkoitus olisi seuraavaksi pidentää noita "tyhjäsarjoja" 6-10 askeleeseen. Loppupalkka on tullut jäljen lopussa mun taskusta, kippo ei siis enää ole maassa jäljen päässä koska tuo ketku haistaa sen ja sitten saa tapella niistä viimesistä askelista.

Tokorintamalla on oltu vähän laiskempia, mutta kapulan pitoharjoituksia on otettu, askelsiirtymiä perusasennossa kaikkiin suuntiin, seisomista olen vahvistellut sekä luoksarin yhteydessä, seuruussa ja takaperin koiran edellä juosten (vinkki: tarkista missä kentän esteet tönöttää ennen juoksentelua...). Paljon on otettu myös ihan läpijuoksuja ennakoinnin estämiseksi, mutta toistoja tuo liike ei kyllä hirveästi kestä sellaisenaan.

Agilityn alkeiskurssi loppui, saatiin kaikki esteet kertaalleen käytyä läpi (paitsi kepit jäi esittelyn varaan), ja nyt jatketaan sitten Kaisu Meuselin kurssilla eteenpäin. Tämä onkin nyt vaan 4 kerran kurssi, täytyy sitten katsoa jatketaanko samaa höyryä vielä perään vai pidetäänkö paussia ja katsellaan talvella hallikursseja sitten, kun jälkisesonkikin on ohi. Mutta nyt sinne siis, ja agista suoraan mökille pariksi päiväksi.