Vaikka bloginpidon suhteen onkin koko kesän laiskottanut, niin on me toki kuitenkin touhuttu vaikka ja mitä. Lähinnä jäljestetty. Tottispuoli on jäänyt kummankin osalta vähän sivuosaan, mutta hiukan olen koittanut Lunalle muistutella kaukoja ja tunnaria, ja Lakulle vähän opettaa perus sivulletuloja, edessäistumisia ja maahanmenoa. Mutta aika alkutekijöissä ollaan vielä pentutottiksissa, kerkiää sitä sitten talvella...
Jälkirintaman kuulumiset tiivistetysti: Luna on ajanut nyt 600-800 askeleen jälkiä, esineitä on ollut 4-6 ja kulmatyöskentelyssä on mukaan otettu piikit ja toisaalta vahvisteltu perus ysikympin kulmia vähän enemmän kun alkoi välillä ote lipsua niissä. Esineilmaisut on sujuneet hurjan hyvin. Säikkymisien suhteen on edetty pari vauvanaskelta eteenpäin, kun Lunan toimintavaihtoehdoista suljettiin jäljestyksen lopettaminen ja autolle kipittäminen täysin pois. Ruokaa itse jäljellä on enää hyvin vähän, alussa muutamalla askeleella, useimmiten kulmissa ja esineiden jälkeen parilla askeleella ja jokunen sattuma siellä täällä. Jälkityöskentely sinänsä on ollut periaatteessa oikein hyvää, mutta hiukan vaihtelevaa. Kovemmalla tuulella nenä tahtoisi pyrkiä jäljen sivuun, ja kulmissa on ollut pientä pyörimisongelmaa.
Laku on viime aikoina ajanut noin 140 askeleen jälkiä, vaikeammilla alustoilla vähän lyhyempiä. Pelkkää suoraa ja joka askeleella tietysti vielä nami, ellei linnut ole päässeet verottamaan pennun eväitä. Lakun kanssa olen tasapainoillut noiden viretila- ja viettijuttujen kanssa. Sillä tuppaa helposti olemaan ruutia vähän liikaakin, ja homma menee ryysimiseksi ja koheltamiseksi. Jos taas sen on väsyttänyt aivan umpipuhkipoikki ennen jälkeä, väsyneenäkään se ei oikein jaksa keskittyä, joten paras "vire-ikkuna" on vaatinut pikkuisen hakemista, mutta kun sellainen on löytynyt, niin voi pojat se tekee hienosti hommia. Kyllä siitä vielä jäljestäjä tulee!
Jälkikauttahan tässä on jäljellä vielä vaikka kuinka, ja reenit jatkuu. Siinä sivussa on tosiaan koitettu välillä vähän jotain tottishommiakin ihmetellä ja hiukan esineruutua, ja sitten on tottakai ihan vaan otettu rennosti, leikitty, kirmattu, rallattu, uitu, noukittu marjoja, nuohottu metsiä, tavattu kavereita ja köllötelty. Porin näyttelyssä käytiin Lakun kanssa viettämässä sosiaalipäivää, ja varsin mallikelpoisestihan tuo lapsi käyttäytyi. Luna on pysynyt kesän aika hyvin terveenä mahansa osalta, ja viime viikolla YESistä soitettiin ilouutisia, sillä ei sittenkään kaikkien koepala-analyysien ja viljelyjen jälkeen todettu lymfoomaa, jota suolistotutkimusten yhteydessä alettiin epäillä. Helpotus.
Pistetään suvikuvia sitten vaikka ihan omaan postaukseen, niitä on kertynyt yksi jos toinenkin.
