Poing?

Miten voi pirun alokasluokan tokohyppy olla näin hankala olevinaan...prkl... Joo, tänään siis oli ohjelmassa pomppuja, kosketusalustaa ja näiden yhdistelmää. Pari ekaa toistoa meni kivasti, kolmannella otti varaslähdön, josta kielsin ja käskin takaisin sivulle. Muutaman varaslähtöyrityksen ja ein jälkeen Lunaatti ei sitten enää rohjennut hypätä käskystäkään, vaan napotti vaan siinä sivulla korvat hörössä. Jaa mikä ärsykekontrolli, mitäs se on.... No, otin sitten muutaman hypyn ihan hyppynä yhdessä juosten, ja kehuin hirmuna kun loikkasi. Ja muutaman kosketusalustan myös erikseen, hengähdystaukoa ja uus yritys. No, tämän jälkeen Luna hyppäsi kyllä käskystä, mutta lähes käveli esteelle epävarmana, kuin kysellen että sainko mä nyt varmaan mennä. Ääh. Taas muutaman rohkaisun, kehujen ja toistojen jälkeen hyppy oli ihan asiallinen, meni alustalle ja jäi seisomaan -sivuttain... Oi miksi... No, parempi niin että jää vaikka sivuttainkin kunhan ei varasta tai että ei hyppää lainkaan. Ja se nyt kuitenkin on vaan tosiaan yksi alokasluokan tokohyppy, kerroin tais olla 1 tai 2. Puh. Mutta on kyllä ihme tahimista sen kanssa. Luulis nyt tuon olevan helppo opettaa kun koira kuitenkin tykkää hyppiä ja osaa juosta kosketusalustalle vaikka toisesta huoneesta. No, eipä me luovuteta.

Naapurin groendahl on vieraillut nyt taas meidän pihassa ilmeisen usein, taitaa likan juoksutuoksut vetää puoleensa. Tänään illalla vaan meinasi käydä köpelösti, olin juuri kaartamassa pihaan kun se juoksi sieltä melkein auton alle, pikimustaa koiraa ei ole niin helppo pimeässä huomata. Täytyykin muistaa varoa kun autolla liikkuu. Toki ei varmaankaan olisi huono idea pitää koiraa kiinni jos se ei pysy pihassa... Aika harmiton kaverihan tuo muuten on, melko arka ja juoksee mieluummin karkuun kuin tuppaa iholle. Olen kyllä vähän epäillytkin että joku salainen ihailija tuossa pihassa on käynyt hipsimässä ja pissailemassa kun niin kauheasti tarvii nuuskuttaa monesta suunnasta uloslähtiessä.

Kippoja siellä ja kippoja täällä

Niin, tämä viikko on kippoiltu. Ja olen aika yllättynyt miten nopsaan se on edistynyt, ihan kotioloissa siis. Aamuisin olen harjoitellut välikehuja ja tehnyt putkeen kahta, kolmeakin liikettä. Luna on tuntunut ottavan hillityt välikehut ihan hyvin, eikä ole yrittänyt karata kupille liian aikaisin. Mutta sitten tultiin taas tähän klassiseen laushdukseen: "Kyllä se kotona tän osasi". Nakkilassa hiottiin jääviä sosiaalisesti ja yksin, ja häiriössä se menikin hyvin, kaikki ekalla oikein, joka kerta ja nopeasti. Yksilössä otettiin samoja kaukopalkalla, mutta sitten oli vähän likan aivot muualla. Ei nyt mitenkään huonosti mennyt silti, mutta jollain tapaa Luna oli vähän kuutamolla, ei niin skarppina kuin yleensä. Seuruu meni kovin nätisti kyllä.

Perjantai otettiin lunkisti ja jätettiin ryppyotsatottikset vallan väliin. Naksuttelin lähimetsälenkillä kiville ja kannoille hyppimisistä, penkkien ja runkojen yli loikkimisesta, puuhun kiipeilystä ja mistä nyt milloinkin. Biinsillä tuntui olevan lystiä ja se keksi ja tarjosi tämän tästä kaikenlaisia versioita ja temppuja keppien riepottelun ja hajujen imuroinnin lomassa.

Tänään tottisteltiin palveluskoirakerholla (rämmittiin mudassa siis). Hyppyä otettiin taas kosketusalustalla, ja pientä toivonkipinää alkoi taas syttyä. Se on meillä kyllä ylivoimaisesti kaikken surkein liike. Ei se hienolta nytkään näyttänyt, mutta pari hyvää suoritusta sentään saatiin. Ja kipolla tuli sähellettyä, alkuun muutama toisto aivan mahtavaa seuraamista ja jäävät, ja sitten alkoi kaksijalkainen treenaaja tunaroimaan. Yritin ottaa luoksaria niin että palkka oli koiran takana, ja eihän siitä mitään tietenkään tullut. Mutta koska eräillä meistä on toisinaan sahanpurua aivojen paikalla ja hermoimpulssien eteneminenkin pääkopassa tökkii kuin mokkula keskellä korpea, hermostuin likalle ja vaadin liikaa. Ja harmitti sitten tietysti jälkeenpäin pirusti, oma vikahan se oli. Mutta saatiin sentään lopuksi ihan hyvät suoritukset siitäkin kun käänsin kippo-asettelun toisinpäin. Ja nyt iltaruualla oli toki pakko ottaa pari toistoa että sai hyvän maun suuhun, ja nappiinhan ne meni nyt, vaikka vähän ennakointia olikin ilmassa toisella kerralla. Kyllä nuo juoksutkin taitaa vaikuttaa tuohon tekemiseen vähän. Tai lähinnä keskittymiseen. Pojat vaan mielessä aamusta iltaan. Nyt tuntuu olevan parhaat tyrkkypäivätkin käsillä. Lenkillä tuo on nostellut koipeakin puuta vasten pari kertaa kuin urokset konsanaan. Huoh, loppuis jo.

Iltalenkki kompuroitiin pimeässä lähimetsässä. Varsin järkevää. Ja nyt olen seuraillut hetken asetelmaa Lunaatti vs kuivausrumpu. Meillä pesutorni on Lunan kuppien päällä, ja kun rumpu on päällä, se puhaltaa lämmintä ilmaa alaviistoon, eikä neiti kykene mitenkään juomaan jos masiina on päällä. Nyt näköjään paloi likalta käpy tuohon mölisevään, puhisevaan laitteeseen, ja se asettui pontevana kodinhoitohuoneen kynnykselle häntä kohti kattoa ja haukkui kuivausrummulle. Kuinkas sattuikaan, vehkeen myllytykseen sattui juuri sillä hetkellä tulemaan sellainen pieni tauko, että tuo varmaan luuli saaneensa sen hiljenemään. Uutta komennusta kehiin, ja taas sattui kone pitämään tauon haukun jälkeen. Tästä nähtävästi itsevarmuutta saaneena se pystyi sitten menemään lopulta puhalluksen alle juomaankin. On se hyvä että joku sentään pistää metelöivät ja pöhisevät pyykinhuoltolaitteet kuriin ja nuhteeseen.

Vaippahousu vauhdissa.

Viikonloppuna käytiin vallan uusissa paikoissa huhkimassa. Lauantaina tottisteltiin Ulvilassa ja tänään Noormarkussa agihallilla. Kumpikin treeni meni kivasti, eikä kaikuvassa agihallissakaan pelottanut. Päinvastoin, Biins tutustui uteliaana halliin ja teki hommiakin kyllä. Tarkoitus ei nyt ollutkaan mitään tiukkapipoista tottiskaavaa vetää, vaan lähinnä tutustuttaa paikkaan ja siinä sivussa tehdä jotain pientä. Seuraamiset (joita sitten kumminkin oli pakko päästä hinkkaamaan) vois melkein kyllä ruveta siirtämään pikkuhiljaa vallan kipolle, menee sen kanssa paljon tiiviimmin, paremmassa vireessä ja kestoakin on jo pystynyt viemään vähän pidemmälle. Käännöksiä on vielä hiottava kyllä ihan naksun kanssa. Ja sitten välikehut. Nyt pitäisi myös alkaa ketjuttaa liikkeitä yhteen ja tehdä samalla kipolla pari tai useampi liike palkaten välissä vain kehuilla. Kokeeseen taidan kyllä nimittäin ottaa ruuat kentän reunalle ja koittaa räpeltää homman sillä tavalla kasaan. Eli lorvia ei nyt saisi yhtään, treeniä pitäisi ottaa aivan hirmuisesti. Ja ottaa kippo myös muihin liikkeisiin kuin seuruuseen. Yksi kysymys tietysti on, kuumuuko koira ihan liikaa siitä kaukopalkasta koesuorituksessa, joka on kuitenkin aika pitkä, ja pystyykö keskittymään. Hyppykin on vähän vielä semmonen haparoiva. Huh. No, jatketaan harjoituksia ja paiskitaan hommia. Ihan älyttömän kiva olisi päästä tekemään joku kokeenomainen suoritus edes kerran tuomareineen, liikkureineen jne... Onkohan tässä nyt pienimuotoista punttien tutinaa havaittavissa...?

Vähän on ehditty sentään temppuillakin. Sitä perse edellä korokkeen päälle kiipeilyä lähinnä siis. Jos nyt oikein filosofisesti haluaisi asian tulkita, niin harjoittelemme takapään käyttöä. No juu, mutta kyllä pääasia on vaan piristää päivää pölhöilyllä ja sirkusteluilla. Ihan vaan huvin vuoksi.

Ensin pienemmän pinon päälle.

Vaippahousu vauhdissa.

Uusi heijastinpantakin pääsi näköjään kuvaan.

Sitten vähän korotettiin vielä pinoa...

Joo ja vanhoja juttuja samalla, haaroväliseuraamista.

On se niin fiksun näkönen.

Huvin vuoksi tekisi mieli myös osallistua tammikuussa alkavalle agilityn alkeiskurssille. Mitään kisatavoitteita ei siinä lajissa ole, koska allekirjoittanut on hidas kuin etana niin liikkeissään kuin regointikyvyssäänkin. Mutta nyt kun jälkikin on kevääseen asti tauolla niin jotain kivaa voisi kehitellä. Luna tunnetusti tykkää kiipeillä objektien päälle, ryömiä niiden alle, väliin ja hyppiä yli. Ja voishan se olla ihan mukavaa vaihtelua tottiskuvioihin. Täytyypä pitää mielessä.

Jeps, ja asiasta kukkaruukku, tässä surffaillessani löysin tällaisen valkkarikennelin kotisivut: Born to Win White Shepherds . Näin pikaisen selailun perusteella vaikutti aika mukavalta, ja kasvatustavoitteita oli muuallakin kuin vitivalkoisessa karvassa ja mustassa nenässä. Täytyy pistää korvan taa, joskus hamassa tulevaisuudessa kyllä saattaapi vielä valkkari meille kotiutua. Mutta sen aika ei ole vielä. Nyt hikoillaan pöksy-Biinsin kanssa minkä vaan keritään. Kyllä siinä on valkuaista ihan kerrakseen.

Kohta se kiipeilee jo seinillekin.

Eiliset tottikset meni mukavasti juoksuista huolimatta. Hormonien hyrräys ei ole aivan totaalisesti nuppia sekoittanut siis, ainakaan vielä. Pimeää meinasi vähän olla mutta onneksi Valkuainen erottui hohtavana lokakuun illasta. Sosiaalistakin treeniä otettiin ja vaikka mukana oli hyvä leikkikaveri Lotta ja komea nuori kelpieuros Rico, keskittyminen pysyi hyvin. Ei moittimista muutenkaan, kivat reenit vedettiin taas.

Tänään käytiin lähimetsälenkki tuplakierroksin illansuussa, hypeltiin kiville ja kannoille, kiipeiltiin puuhun ja taisteltiin oksista. Iltaruoka syötiin temppuillen. Ohjelmassa oli takajalkojen nostelua korokkeelle ja lopulta seinää vasten. Vielä ei päästy ihan seinävaiheeseen, mutta jakkaran ja korkeen kirjapinon päälle takaräpylät nousee jo. Hilpeää. Temppuilut on hauskoja, ei mitään suorituspaineita tai pilkunviilausta. Tekee ihan hyvää välillä. :)

Viikonloppuna on aherrettu

Perjantai otettiin iisisti ja vaan lenkkeiltiin ja loikoiltiin. Mutta lauantaina ja tänään vedettiin tottistelutreenit. Eiliset sellaiset menikin sitten vähän mönkään. Alku sujui oikein mukavasti, vaikka hiukan tuntuikin välillä valkuaisen mieli olevankin muualla kuin treenikentällä. Liikket teki kuitenkin nätisti. Huilitauon jälkeen iski sitten joku hulivilikohtaus ja suoranainen perseily. Tokohyppyhän tietysti on aivan pirun tylsää puuhaa, joten voisihan sitä vaikka juosta rallia ja huidella omia menojaan kutsuista piittaamatta. Taas sai ihan pyydystämällä pyydystää pikku kauhukakaran ja kantaa niskaperse-otteella auton perään (missä se saakelin Houdini ei tietysti pysynyt, vaan kiemurteli istumaan penkille) Ruuanjakelukin sitten loppui siihen, ja loppupäivän sai Luna viettää kurnivan mahan kanssa.

Luna on kuluneen viikon aikana kovasti merkkaillut, ruopinut ja nuuskutellut, ja pari kertaa nostellut koipeaankin pissiessään (jep jep), ja eilen illalla alkoikin sitten juoksut. Nyt on ollut viiriäinen aika allapäin ja vaan makoillut. Taitaa olla vähän vatsakipuja. Voi näitä naistenvaivoja.

Tänään uusi treeniyritys alkuillasta, tällä kertaa Ulvilan puolella keittiötukun parkkiksella kun ei päästy palveluskoirakerholle. Ja jo vain oli eri ääni kellossa. Heti autosta otettaessa oli käsi lipalla ja Biins valmiina tehtävään. Seuruuta hiottiin (kun se nyt vaan ei ole varmaan ikinä valmis), pari luoksetuloa, noutokapulaa ja liikkeestä maahanmenoa. Kipolla ja pallolla saatiin taas parhaat vireet pyörimään ja häntä korkealle. Nyt sujui yhteistyö hyvin eikä pelleilystä ollut tietoakaan. Likka veti hirmu hyvin ja sai vielä erikoisherkkunsa kanamunan jälkkäriksi. Alla muutamia kuvia tottisteluista.

Lauantailta.

Tässä kohtaa mä oon yleensä saanut aina turpaani... eiku. Nappulahan sieltä tippui suuhun.

Luoksetulon pinkomis-osuus.

Pallotellaan.

Ja seurataan taas.

Ulvilassa.

Valmiina, mitä tehään?

Luoksetulo.

Noutoa.

Aika tiivistä on.

Liikkeestä maahanmeno ja kananmunat mielessä.

Palloseuruuta.

Palkka, jihaa.

Taas mennään.

Oho, padotaanko siellä pyrstöpäätä jopa? Ehkä kenties?

Hyi ku o kylymä

...sano suamalaine ko synty.
Ja nyt on vasta syksy, ja talvesta povataan julmaa ja hyistä. Huoh. Tässähän tarvii ruveta vuoraamaan itseään kuumavesipulloilla pikku hiljaa. Torstaitreenit vedettiin raviradan parkkiksella, ja pohjoinen viima kyllä kävi luihin ja ytimiin asti. Täytyykin ostaa talveksi isompi koulutusliivi että mahtuu kaikkien toppausten päälle.

Treeni sinänsä meni tosi hyvin, perusasioiden äärellä oltiin taas. Luoksetuloa, seuraamista, täyskäännöksiä, siinäpä päivän ohjelma. Päälle sosiaalirinki ja koirapujottelua. Ei mitään valittamista, Biins teki hommansa asiallisesti. Vähän välillä ihmeteltiin ympäristöä ja vingutettiin, mutta mitään isompaa ahdinkoa ei ollut. Seuraaminen tuntui oikein hyvältä ja luoksetulossa oli vauhtia.

Piru, autoon täytyy kyllä nyt siirtää se koirakalteri. Utelias pikku kastemato nimittäin mönki verrattain korkeiden selkänojien yli takapenkille pariin otteeseen turvavyö-estevirityksistä huolimatta. Nyt ollaankin oltu viikko liikkeellä ihka omalla Pikatsulla. Vuosimallin 02 Citroen Xsara Picasso tuli käytyä ostamassa viime perjantaina. Manuaalivaihteissa oli alkukilometreillä vähän muistelemista kun Jarnon automaatti-Volvoon on tullut totutettua itsensä ja vaihdeauton ajamisesta olikin vierähtänyt semmonen 6-7 vuotta. Mutta siinähän tuo jo sujuu. Ihan olen kyllä tykästynyt tähän menopeliin, ja Lunalle kyllä on tilaa takana. Jatkossa jos tilan tarvitsijoita on enemmän, niin heivaan takapenkit pois ja hommaan häkit sinne taakse. Mutta nyt mennään ihan näinkin. Kunhan vaan virittelen sen kalterin sinne niskatukiin...

Jaaha, jokohan sauna olis lämmennyt, että pääsisi sulattelemaan itseään sinne...

Ei me sokerista olla

Eilen tehtiin Maikin ja Lotan kanssa kimppatreeni. Aika märkää meinasi olla. Tällä kertaa oltiin Ulvilassa vanhan keittiötukun parkkipaikalla. Vettä tuli kuin aisaa koko ajan, mutta mitäpä pienistä. Sitä varten on kumpparit ja sadepuvut. Lunaa ei sadekeli tuntunut haittaavan, silmiä tosin piti vähän siristellä seuruussa. Sehän suorastaan nauttii päästessään loiskuttelemaan lätäköihin. Muutenkin meni ihan kivasti. Perusjuttuja otettiin, seuruuta, jäävistä seisomista, luoksetuloa ja noutoakin muutama kerta. Välillä tuli kyllä mieleen, kun vesi valui märästä lippiksestä pitkin naamaa, tukka oli kuin suihkun jäljiltä, vähän viluttikin ja rapa roiskui, että vain koiraharrastaja on näin pölhö, että hyppelee vapaaehtoisesti tällaisessa kelissä tuntitolkulla pihalla... Mutta kivaa vaan oli taas. Siitä huolimatta en pistäisi pahakseni jos vaikka välillä vähän kelit poutaantuisi.

Pentutottista ja kurabileet

Siis nimenomaan pentutottista leidi Ketkun kanssa tänään. Oltiin ppkk:n kentällä hinkkaamassa, ja alkuun sujuikin ihan ok, mutta sitten kakara keksi, että rallin juokseminen pitkin kenttää onkin paljon kivempaa kuin tylsät seuruut ja muut. Ja sitten saikin ihan pyydystämällä pyydystää tämän salamakastemadon että sai sen viskattua autoon jäähylle. Seuraava satsi sujuikin sitten asiallisemmin, lelupalkka kiinnosti tänään ruokaa enemmän, vaikka nälkä kyllä piti olla. Seuraamista, jääviä ja eteentuloa otettiin, ja muutama hyppy. Vireessä ei moitittavaa, mutta keskittyminen lipsui. Loppuun otettiin vielä kipolla viimeset seuruut, ja se menikin sitten aivan nappiin, vaikka aika uskaliaan pitkä pätkä otettiinkin. Treenien päätteeksi sai sitten riehua luvan kanssa tutulla jalkkiskentällä. Mukana rymyämässä oli taas briardineiti Lotta. Kotiin kiikutettiin märkä ja kurainen koiraeläin. Kamera oli mukana, ja jako aikomus napata hienoja tottiskuvia. Vaan muistikortti unohtui kotiin ja jouduttiin tyytymään kännykän kameraan. Saa silläkin nyt jotain räpsyjä:

Seuraamista

Liikkeestä maahanmeno, juuri pamahtamassa alas

Ja lisää seuruuta

Märkä ja likainen matkustaja.

Maikin kanssa automangusteja lihapullaa vastaan

Valkuainen ahertaa

Kaamean syysmyräkän pauhatessa ulkona on lystikästä ryystää sisällä kaakaota ja katsoo kuinka viiriäinenkin maata retkottaa selällään nukkuen keskellä lattiaa, vaikka kello on vasta puoli 10. Tottiksissa Luna joutui paiskimaan hommia oikein olan takaa, ja nyt sitten väsyttää tottakai. Tehtiin sosiaalista idioottirinkiä :), jossa kierrettiin neliön muotoista kehää niin että joka sivulla oli aina yksi koira kerrallaan. Tässä vielä sitten piti ottaa jääviä, vuoron perään istumista, makuuta ja seisomista. Kävellen ja juosten. Huh hei, sai muuten kaksijalkaisetkin oikeen fokusoida kaikki aivosolunsa. Alkuun Lunaa olisi kiinnostanut sekä kaverit että potentiaaliset kaverit ja sulhaset, ehkä vähän hajutkin, mutta sitten kun se hoksasi mikä oli jutun juoni niin aika hienosti meni. Jäävät meni kaikki ihan oikein, ei tullut arpomista, ja seuraaminenkin oli ihan kivan tuntuista. Aika pitkä harjoitus tehtiin, ja vaikka Lunaatti saikin huilia autossa hyvän tovin, oli se silti aika puhki yksilösessiossa. Leikki kyllä maistui, mutta muuten ei oikein keskittyminen enää riittänyt. Näki selvästi että koira oli väsynyt. Pienet seuruut ja eteentulot silti saatiin ihan nätisti otettua. Noh, hyvä treenihän tuo loppuviimeksi oli, ja nuo ryhmäharjoitukset on kyllä pirun tärkeitä. Ja eikös joku joskus ole niin sanonut, että työstä väsynyt koira on onnellinen koira. Kuviakin tänään oli tarkoitus ottaa treeneistä, mutta niin vaan kävi että pimeä laskeutui ja eihän siinä sitten mitään kuvia enää saanut salamalla eikä ilman. Ja satamaankin rupesi vielä kaiken kukkuraksi. Tässä kuitenkin yksi otos porukan uusimmasta tulokkaasta, 7-viikkoisesta bokserinpennusta, Hertasta.Oli se vaan melkonen nahkamasu.

Allekirjoittanutkin alkaa aika poikki olemaan tässä vaiheessa, takana on periaatteessa päivää vajaa kahden viikon työputki, kun viikonloppunakin oli koulutusta. Puh, vähän meinaa rankaksi käydä. Onneksi huomenna on perjantai ja lyhkänen päivä.

Mätsäritreeniä ja paimenkoirapainia

Tänään käytiin match showssa ottamassa vähän häiriötreeniä. Ensin meinas olla hämmennys, uteliaisuus ja ihmetys päällimmäisinä ja teinineiti Lunalle tuli ihan yllätyksenä että jotain hommiakin tarvis tehdä. Rakas ystävä Lotta-briardikin kun oli paikalla, niin leikkimäänhän sitä olis tarvinnut päästä. No, tovi siinä sitten ihmeteltiin maailman menoa ja sivussa otettiin pienet vieraan miehen moikkaus-harjoitukset. Pikku hiljaa muistui valkuaisen mieleen myös lihanretkaleet liivintaskussa, ja saatiin aikaiseksi muutama tosi kiva seuruupätkä ja käännöksiäkin oikeen mallikkaasti. Eli ihan hyvä maku jäi suuhun sitten kuitenkin.

Urakoinnin päätteeksi tytöt pääsi vielä painimaan ja kirmaamaan omassa pihassa. Iltalenkki jäi nyt tänään väliin, mutta likka retkottaa sen verran väsyneen näköisenä pitkin pituuttaan, että aktiviteetin puutostilasta tuo tuskin akuutisti kärsii.

Muuten ei ole viime aikoina kummempia touhuttu. Viikonloppu meni kouluttautuessa akupunktioneulojen parissa. Torstaitreenit meni ihan normaalisti, tosin pientä keskittymiskyvyn puutetta oli havaittavissa. Ihanat pojat oli pissineet pusikkoon ja olihan ne aromit sieltä käytävä kärsään imemässä useaankin otteeseen. Leikkiäkin otettiin, ja sehän sujui muuten vallan mukavasti, mutta kaulaan oli unohtunut ketjupanta, josta tuli sitten into piukeena tempoessa ikävää pakotetta. Ens kerralla eri sortin panta kaulaan sitten ja uus yritys. Hyppyä otettiin ja tällä hetkellä se on vähän tilanteessa nimeltä kaaos. Mutta kaipa se siitä.

Viime viikonloppuna tulikin visiteerattua Hämeenlinnassa tutustumassa beauceroneihin. Ja erääseen kasvattajaan *viheltelyä*... Kyseessä oli kasvattajan järjestämä leiri, jossa oli sunnuntaina ohjelmassa viettitreeniä maalimies Mika Mahlamäen vetämänä. Maalimiehen taitava työskentely eri ikäisten ja tyyppisten koirien kanssa oli hienoa katseltavaa ja ilahduin kovasti myös siitä, että kaikki koirat leikkivät, saalistivat ja taistelivat mukavannäköisesti. Kuka mihinkin osa-alueeseen painottaen. Yksikään koira ei kuitenkaan viitannut kintaalla leikille tai näyttänyt menettävän hermojaan tai paineistuvan tilanteesta. Lunalle tämä oli lähinnä autoilureissu, mutta pääsi se sentään hiukan Jarnon kanssa kävelylle ja vähän pällistelemään ympäristöä. Illalla käytiin PPKK:n kentällä vetämässä perustreeni iteksemme.

Pari kuvaa reissusta, kameran takana hääräsi Jarno.