Treenivuosi on alkanut

Aika hyvin tässä on alettu pääsemään taas treenailun makuun pienen joululaiskottelun jälkeen. Lakun kanssa vähän ahkerammin, ja on se Lunakin taas tokoillut ihan reippaasti.

Pienimuotoista kalsaritottistelua on kyllä häärätty sinä sivussa kotona ruokakupilla kummankin kanssa, Lakulla on ollut työn alla paikalla makaaminen ruoka-annoksen kasaamisen ajan ja Luna on jumpannut vähän kaukoja. 

Pikkumusta on käynyt jo muutaman kerran kentilläkin pyörimässä. Edellistorstaina tehtiin sosiaalitreeniä Kille-terrierin kanssa ja ihan tarpeeseen tulee kyllä tuommoiset Lakulle. Muutenkin sillä on ollut nyt pientä hallinta-teemaa kuvioissa. Viime viikolla torstaina Helena piteli patukkaa ja minä yritin kaikkeni että poika olisi malttanut istua sivulla ja ottaa kontaktin ennekuin pääsi riekkumaan. Työtä se teetti ja hiki tuli mutta kyllä se sitten alkoi hoksata mikä oli homman juoni. Perjantaina sitten samat kepposet ja vaikka edelleenkään ei helppoa ollut, nyt kuitenkin hiukan edettiin jo tässä.

Viime perjantaina käytiin myös hallitreeneissä, kun saatiin pienestä omatoimi-porukasta paikka kevääksi. Lakulle en sen ihmeempää ottanut, kun se oli jo treeninsä treenannut, mutta sen verran käytiin pyörimässä että koitin sitä vähän laittaa nippuun sielläkin, kun noutoa treenaavat dobermannit ja lentävät pallot olisi kovasti kiinnostaneet. Hallin toisella puolella harrastettiin agilitya, joten häiriötä tuli siitäkin, joskaan niistä kolinoista Laku ei piitannut. Luna on tottunut sosiaalitreenaaja, ja se tekikin ihan hirveän hyvän treenin hallilla. Seuraamista, kaukoja ja liikkeestä istumista. Vire oli iloinen, skarppi ja keskittynyt. Torstaina se oli kyllä myös varsin hilpeällä tuulella, mutta hiukan huolimaton.

Sunnuntaina tuli väännettyä Tupalassa, Luna teki kivat kaukot alkutahimisen jälkeen. Seuraamisessa se piippasi ja koitin saada volyymia alas. Viettiä oli kyllä mutta vähän pakkasi vuotamaan. Laku tutustui hyppyihin ja loikki matalaa tokoestettä pallon perässä sekä kiipeili loivaa A-estettä, mistä se tuntui kovasti tykkäävän. Ja makkaraa syötiin jäävien muodossa.

Ja tänäiltana käytiin muutaman treenikaverin kanssa luksus-sisätreeneissä eläinkaupan yhteydessä olevassa "hallissa". Sattuikin sopivalle päivälle tämä, kun ulkona oli 15 astetta pakkasta. Laku lähinnä riepotti patukkaa, mutta kun se ei näyttänyt sen enempää ihmeissään uudesta, erilaisesta paikasta olevan, otin sille parit jäävät, eteentulot ja pari seuraamisaskelta.  Sitten se bongasi metallikapulan ja kävi vähän kokeilemassa mitä semmoisella tehdään. Luna ei ihan parhaassa terässä ollut, mutta perussievästi sekin jumppasi kaukoja ja teki ruutua.

On muuten aivan mainio juttu, että nyt tuli pakkasta ja lunta! Miten hienoa kun ei kura lennä, valkkaria ei tarvi pyykätä alituiseen ja valoakin tuli maisemaan lisää paljon. Tämmöstä sitten maaliskuulle kiitos ja sitten humps kevät siihen.

Perinteiset vuodenvaihdelöpinät

Vuoden ensimmäisessä postauksessa vissiin kuuluu päivitellä ilotulituksia ja käydä itsensä kanssa jonkinlainen tavoite-ja kehitekeskustelu.

Taas on vuosi vaihtunut seuraavaan ja ei voi kuin ihmetellä miten äkkiä tuo 2013 hurahti, aivan hirveän äkkiä. Vuosi 2014 valkeni tänään pilvisen harmaana ja ankeana. Ankeana lähinnä siksi, että aamulenkeillä kävellessä tienposkia koristivat taas kerran valtavat määrät roskaa ja lasinsiruja, muistuttamasta eilisestä räiskinnästä.

Lunalla oli eilen kovin rankka päivä. Miten ehdinkin jo kuvitella että tänä vuonna pääsisi helpommalla kun on kunnon tropit valmiina. Se sai viikon etukäteen hevosille tarkoitettua Easy-Now kivennäisvalmistetta, aamulla tryptofaani-valeriaana-paukun ja 2 annosta Xanoria, ansimmäisen kolmen aikoihin ja toisen kahdeksan pintaan. Iltapäivällä se olikin aika uninen ja hiljainen, mutta kun kuuden maissa ensimmäiset paukut poksahti, silmät levisi lautasen kokoisiksi ja se alkoi oitis läähättää ja pyöriä ympyrää. Tuuppasin sen Lakun häkkiin jossa oli viltit ja kaikki päällä (siellä se on pari ukkoskuuroa viettänyt), mutta ei mennyt kuin 5 minuuttia, niin se oli hajottanut häkin oven ja yhden seinän ja jollain ihmeen konstilla saanut sen metallisen alusen sieltä pihalle. Seuraava osoite valkkarille oli sitten kylppäri, ja sielläkin sai kyytiä ensin ovi ja sitten oven eteen suojaksi nostettu puuportti. Siellä se silti loppuehtoonsa vietti riehumassa. Välillä kävin katsomassa ettei ole loukannut itseään tai tuupertunut sydänkohtaukseen. Ja oli se surkea näky. Häntä koipien välissä, pienessä kyyryssä, jäykkänä, silmät verestävänä, kieli metrin verran ulkona ja kauhea puuskutus. Niin että eipä ollut rauhoittavistakaan juuri apua. Tai toisaalta, mitähän se sitten olisi ollut ilman niitä...

Laku otti onneksi homman iisisti, ei se oikeastaan regoinut pommeihin mitenkään, vaikka meilläpäin koko naapurusto tulitti sydämensä kyllyydestä rahojaan taivaalle koko illan. Lenkit oli heitetty jo hyvissä ajoin, ja alkuillan se veteli sikeitä kun katselin telkkaria. Myöhemmin annoin sille iltapuhteeksi kunnon puruluun. Puolenyön paukkeistakaan se ei juuri välittänyt, vähän nosti päätään jos ihan talon vieressä räjähti joku isompi pommi. Yhdentoista nurkilla oli pakko päästää se pissalle, mutta ihan normaalisti sujui tämäkin. Toimintaleffat kyllä pauhasi koko ehtoon, että ne edes vähän peitti pahinta meteliä. Hirveän ihanaa, pakko nimittäin myöntää että pikkuisen jännitti jos Lakuakin pelottaa raketit. Ja kun tuo oli täällä ihan älytöntä tulitusta, ei mitään pientä pauketta.

Sitten se Take-osuus. Kahvit keitin asiaankuuluvasti, viinerit puuttuu.

Valkuainen:

Lunan osalta kaavailin viime vuonna näihin aikoihin starttaavani tokon voittajaluokassa kesällä / syksyllä ja jatkavani jälkeä ja hakua harrastelumielessä sekä käyväni agilityssa silloin tällöin. Noh. Voittajaan ei sitten menty vielä. Kevät meni treenien osalta vähän pieleen noiden mahajuttujen takia, ja kun se puoli saatiin reeraan, painittiin tunnetilaongelmien kanssa. Kunnolla on päästy itse liikkeitä treenaamaan vasta loppusyksystä. Haussa en muista käytiinkö ehkä kerran, pari alkuvuonna. No, se nyt ei ole mikään meidän laji varsinaisesti ollutkaan, kunhan on muun porukan mukana käyty metsässä hyppimässä kun se on ollut valkuaisen mielestä niin kivaa. Sama homma agilityn kanssa. Paitsi että mahdettiinko käydä tänä vuonna kuin kerran tai kaks kirmaamassa ympyränmuotoista rataa. No mutta jälkeä väännettiin ihan tosissaan ja kehitystä tuli kyllä kovasti, enemmänkin kuin mitä odotin. Siihen olen hurjan tyytyväinen. Ja tokoliikkeetkin rupesi jo loppuvuotta kohden muovautumaan aika kivasti.



Vuoden 2014 osalle nyt siis uudemman kerran tavoitteeksi päästä sinne voittajaluokkaan. Keväällä olisi ihan oikeasti suunnitelmana ilmoittautua kokeisiin. EVL:stä en sano vielä mitään, mutta periaatteessa sellainen ajatus oli että koularia ehkä en lähde voittajasta kaivelemaan, vaan sitten kun joskus se ensimmäinen ykkönen rapsahtaa niin loikkaan erikoisvoittajaan sitten suoraan. Mutta se voi olla että sitä päivää saa sitten odotella. Katsellaan miltä näyttää. Jäljen osalle pirusti treeniä alkukauteen, käydään läpi koerutiineja ja annetaan liinaa. Ja loppusyksystä olisi sitten ajatus käydä kokeilemassa onneaan FH1-kokeessa. Katsotaan kuinka paputiimin käy tosipaikan edessä.



Pikkumusta:

Lakun menneen vuoden tavoitteena ei ollutkaan muuta kuin syntyä onnellisten tähtien alla ja kotiutua porilaisiin maisemiin, ja sitten alkaa tutustua palveluskoiralajien ihmeelliseen maailmaan. Vuosi sitten tähän aikaan en edes vielä tiennyt pojan olemassaolosta, mutta beauceroninpuutostila oli kyllä vakava. Odottelin sormet ristissä mahdollisuutta omaan, Tomeraan  sellaiseen. Maaliskuun toinen päivä se sitten tapahtui, sain sähköpostia otsikolla 'Pentuja', ja heitin ehkä parikin kolmoisvolttia ja kärrynpyörää silkasta ilosta (tai yritin ainakin). Huhtikuun puolivälissä neljäkiloinen, musta, pieni, vähän totinen pallero sitten matkusti kotiin ja osoittautui vielä hurmaavammaksi otukseksi kuin mitä osasin kuvitella. Vuoden aikana se on tuonut niin valtavasti iloa, onnea ja hymyä huulille että sitä voisi melkein väittää terveysvaikutteiseksi koiranpennuksi. Kulunut vuosi kun muilta osin ei ehkä ollut kaikista helpoin sellainen. Mutta onni on oma Lakutin.

Ensi vuodeksi ei pojalle ole vielä mitään koekäyntejä suunnitelmissa, mutta treenaillaan ahkerasti, kevättalven painotus tottiksessa ja sitten taas jälkeä, puruissakin olisi ajatus jatkaa keväällä. Perusliikkeitä otetaan haltuun askel kerrallaan, jäljelle roiskastaan esineet ja yritetään tuottaa vähän rauhaa ja keskittymistä sinne pellolle enemmän. Jossain kohtaa olisi tarkoitus käydä ainakin lonkka-ja kyynärkuvissa Kankaanpäässä, luultavasti syksyllä.

Että ei kai tässä sitten sen enempää lätinää tarvita. Vuoden ekat treenitkin tuli jo vedettyä, kävin Lakun kanssa Tupalan kentällä touhuamassa päivällä, otin hiukan seuraamista, jäävät aidan vieressä, pari luoksetuloa ja eteenlähetyksen. Nuoriso paukutti jämä-pommejaan jossain etäämmällä, mutta emme häiriintyneet moisesta. Lunan jätin suosiolla kotiin, se saa tasailla stressikäyriään nyt muutaman päivän ennenkuin sen tarvii taas käyttää aivojaan sen enempää.