Tokokoe ja jäkikauden avaus

Käytiin tosiaan Lunan kanssa Forssassa tokokokeessa lauantaina, tulos jäi tälläkin kertaa saamatta (mutta ei se kaukana ollut!) mutta kiero ja perin kummallinen harrastaja kun olen, olin silti Lunaan ja sen tekemiseen kovin tyytyväinen. Se oli hyvällä fiiliksellä, sopivan iloinen mutta ei liian korkeassa vireessä, se keskittyi ja yritti, ja touhusi mielellään minun kanssa siellä. Vinkumista oli jonkun verran mutta kovin vähän edelliseen kokeeseen nähden. Ja ohessa kootut selitykset miksei niitä pisteitä sitten kumminkaan herunut.

Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä, paikkamakuu oli lopussa. Kokeen järjesti Suomen Beauceronyhdistys ja tuomari oli Riitta Räsänen.

Paikkamakuu: 9,5 loppuperusasennossa oli jotain, en muista enää mitä.
Seuraaminen: 8 tuli noottia että vasenta kättä ei nykyään enää saa pitää koiran pään vasemmalla puolella vaan se on oltava omassa kehossa kiinni. En ollut tämmöisestä vielä ehtinyt kuullakaan ja meni sitten hiukan pensselit sekaisin kun se käsi käskettiin laittaa kylkeen kiinni. Lunalle tämä taisi tuottaa vähän irtoamista seuruussa ainakin paikoittain. Ja hitaassa seuruussa kävelen liiankin hitaasti. Eli omia mokia nämä. No joo, on se minun käsi välillä vähän turhankin leviästi, mutta että sen pitäisi olla minun ja koiran pään välissä ihan, sitä täytynee sitten harjoitella ihan erikseen.
Liikkeestä istuminen: 0, näinpä tuo teki loistavan maahanmenon. Sarjassamme: kertaakaan ei oo treeneissä tehnyt väärin. En tiiä, nyt tuli väärä liike kumminkin, ei auta.
Luoksetulo: 5, Luna taas teki hommansa kunnolla ja hyvät stopit, mutta munasin itse varaslähdöllä. Kutsuin luokse seisomisesta ennenkuin liikkuri ehti käskyttää. Mikälie aivopieru.
Ruutu: 0, ei löytynyt ruuutua. Niin että treeniä kaipaa tämä liike vielä, ja nimenomaan pitempiä matkoja pitää tehdä enemmän.
Hyppynouto: 7,5, törmäsi luovutuksessa.
Metallinouto: 9, en muista enää mistä meni piste. Olisko ottanut kapulan vähän hitaasti.
Tunnari: 8,5, oma löytyi mutta pureskeli kapulaa. Se järsii niitä aina, tunnaripulikoita.
Kaukot: 5 sinänsä hyvät vaihdot mutta seisomisissa liikkui vähän eteenpäin.
Kokonaisvaikutus: 8,5 vinkumisesta tippui pisteitä ja minun harottavasta seuruukädestä.

Kokonaispisteet tais olla 186.

No mutta, ei siitä sen enempiä, jatketaan treenaamista ja uutta yritystä vaan.


Sitten niihin jälkiin. Aloitin perjantaina jälkikauden hiekkaisella multapellolla ja poljin molemmille helpot "lämmittelyjäljet". Lunalle 650 askelta 5 kulmalla ja 3 esineellä, ruokaakin laitoin sinne tänne vähän. Luna puksutti menemään kuin juna, oli tosiaan helppo verryttely talven jäljiltä sille. Lakulle laitoin 150 askelta, joka askeleella ruoka ja 1 kulma. Lopussa kipossa maksalaatikkoa. Lakullekin itse jälki taisi olla helppo, alussa meinasi olla vähän vauhtia liikaa ja huolimattomuutta, mutta kun pääsi rytmiin niin jo vain homma kulki, ja kulma meni tippaakaan miettimättä. Paalulla sain sen rauhoitettua istumaan ja odottamaan kiskomatta. Ja loppukipon tullessa eteen käskinkin ex tempore maahan, ja sehän meni. Kappas.

Lauantai oli reissupäivä mutta sunnuntaiaamuna jatkui jälet. Lunalle 950 askelta, 4 kulmaa ja 7 esinettä, nappulaa jäljellä oli muutamassa kohdassa. Viime syksyltä tuttu "takki auki"-ongelma tuli vastaan. Eli vauhtia oli muka kauheasti ja nenä pysyi maassa mutta kulmista mentiin yli niin että soi ja harhoillekin tuo meinasi suvereenisti lähteä. Ja koska olin itse ihan mökillä ja ilmeisesti kevätauringon sokaisemakin, en ollut taaskaan kartalla missä se jälki menee ja Luna pääsi kulmista yli monta metriä, ja sitten sählättiin. Vaikka mullalla näkyy ne jäljet, hyi minua. Esineet ilmaisi hyvin juu. Ja voi toki olla että Luna oli vähän koepäivästäkin uupunut, lauantai-illan se ainakin oli aivan flaati. Laku jäljesti 200 askelta 2 kulmalla. Perus hyvää määrätietoista työskentelyä siltä, alussa sai taas pidätellä takakenossa kylläkin.

Tänäaamuna vielä pääsi mullille ennen kylvöjä. Lunalle 900 askelta, 6 kulmaa, 6 esinettä. Laitoin pariin ekaan kulmaan ruokaa ennen kulmaa. Jäljen alussa oli pitkä esineetön suora, mutta siinä oli ihan hitokseen harhoja. Se meni kaikkien eilisten jälkien ja talsimisten poikki, ja oli siitä mennyt pari, kolme peuraakin ja joku mopedi tai maastopyörä. Aika fiksusti olin laittanut siihen nappuloita, tuli hirmu onnistunut harhatreeni. Kokonaisuudessaankin valkkari veti aivan pirun hyvin, kulmat meni kuin kone eikä muutenkaan mitään itkemistä.

Lakukin kyllä jäljesti hyvin, mutta yllätti jättämällä puolet makupaloista syömättä, tai no totta puhuen melkein kaikki. Olin kyllä jättänytkin sinne vähän tyhjiä jo, mutta Laksalle ei nyt eväs pellosta maistunut. Ruokana oli omaa nappulaa, parissa vaikeammassa kohdassa lihapullaa (ne kyllä kelpasi). Aluksi näytti siltä että se on vaan huolimaton, mutta kun en päästänyt sitä jatkamaan, huomasin että se kyllä bongaa ruuat mutta ei halunnut niitä syödä. No, annoin jatkaa ja katsoin mitä se tuottaa, että juokseeko vaan nenä ylhäällä. Mutta tuloksena oli tänään tämän alkusähläyksen jälkeen syvällä nenällä tarkasti, mutta määrätietoisesti ajettu jälki erinomaisilla kulmilla, ilman sen suurempia vauhtitaisteluita, mutta nappulat sain noukkia pellosta itse. Ei kai siinä sitten kiukutellakaan kannata, kun kuitenkin itse jälki näytti kiinnostavan. Täytyy vähän muokata tätä palkkausasiaa, jos vaikka laittaisi muutaman isomman herkkukuopan ja jättäisi suosiolla muut ruuat pääasiassa pois ja loppupalkkana päivän normiruoka kiposta. Ja opettaisi ne esineet! En kyllä rupea sitä koko kesää pelkillä lihapullillakaan ruokkimaan. Helpostihan tuossa olisi kiristämisen varaakin kun kaikki ruoka tullut Lakulle niin helposti kupista sen jälkeen kun tottiksissakin siirryttiin lelupalkkaan. Mutta katsellaan, eipä tässä nyt mitään hätää näytä olevan. Lakusta on tainnut talven aikana kasvaa iso poika.... Sillä on muutenkin nähtävissä semmoista aikuistumista ja kypsymistä.

Illemmalla sitten vielä olin reipas ja jatkoin esineilmaisujen opettelua Lakun kanssa kotipihassa. Jatkoin siis siitä mihin viime syksynä jäin 3 kokonaisen harjoituskerran jälkeen... Näytti lupaavalta. Pari kertaa se meni jo ilman käskyä maahan esineellä, ja vielä niin että esine oli ihan korrektissa paikassa. Jippijee ja lopetin sen treenin siihen. Perskeles, pojaltahan alkaa löytyä aivot.

Jäljellä mitään kuvia kerkiä ottamaan mutta tässä on tottiksista pari. Lunan vuorolla oli jo niin hämärää silloin ettei siitä oikein saatu mitään kuvamateriaalia.

Et perkele vie mun palloa, mä just vasta sen sain.

Keskittyy...

Hiiiiiii!

Korvatuuletus

Lennokasta meininkiä taas

Akkaa kumoon

Hyi kevytnakkeja, juokse ite ruutuus.

Perustreeniliikkeitä ;D

Todistetusti valkkari on joskus myös sinne ruutuun siis mennyt.

Filminpätkää ja Laku 1v

Aluksi tässä video viime sunnuntain tokokokeesta. Sekä ohjaaja että koira tosiaan töpeksii urakalla, mutta toivottavasti niiden menestyksekkäämpienkin filminpätkien aika tulee vielä. Siihen asti voipi viihdyttää itseään vaikkapa tällä. Se on vähän kuin Suomen euroviisut, ensin parit luottopisteet ja sitten lähes jatkumona: Finland-zero points. :D No mutta mehän reenataan ihan höyry päässä nyt ja koitetaan sitten taas uudestaan onneamme.

http://www.youtube.com/watch?v=OyLFp8dkWBk&list=UUOudyeo7uoEuMb94PcBtKjQ&feature=c4-overview


Sitten Laku. Uskomatonta miten aika menee vauhdilla, äsken se oli ihan pieni, yhdellä kädellä kainaloon napattava pentu ja nyt se täyttää jo vuoden. Muistan miten olin katsomassa pariviikkoisia tuhistajia ja sydän oli kertakaikkiaan pakahtua pelkästä ajatuksesta että yksi semmoinen elämänalku voisi muutaman viikon päästä minun mukaan lähteä. Muistan miten kotiutumista edeltävällä viikolla olin eläinkaupassa hiplaamassa silmät suurina talutushihnoja ja pantoja, ja myyjän tarjotessa apua sain hiljaa kakisteltua että pennulle tässä vähän varusteita pitäisi hankkia... Kun en vieläkään meinannut uskoa koko hommaa todeksi. Ja sitten kun se "Pomoksi" kutsuttu naskalihammas viimein nökötti pienessä kuljetusboksissa Sitikan etupenkillä, hymyilin hangonkeksinä koko matkan kotiin asti ja mietin miten paljon onnea voikaan yksi koiranpentu ihmisen mieleen tuoda. Ja sitten kotona, toisena yönä, nukuin lattialla Lakun kanssa, se heräsi pissalle, oli hetken eksyksissä pimeässä huoneessa, ja kömpi sitten viereen, asetteli itsensä rintaa vasten ja painoi otsansa kaulaan kiinni ja nukahti siihen. Ihmettelin miten sulaksi vahaksi mahdan siitä vielä muuttua ja mitä oikeastaan fysiologisesti tapahtuu jos sydän ihan oikeasti pakahtuu.

Ja samaa ihmettelen edelleen vaikka yhtäjaksoinen virnuilu ja onnellisuuskuplassa kelluminen onkin vähän tasoittunut normaalimpiin mittasuhteisiin. Mutta on se Laku kyllä vaan edelleen parasta mitä tässä on tapahtunut vuosikausiin, se on tuonut positiivisuutta, valoa, iloa ja energiaa elämään silloin kun niitä on eniten tarvittu. Se on aivan mahtava pentu ja tykkään siitä ihan kamalasti. Siltikin vaikka se on välillä "rimpuileva pikku lurjus" ja vaikka se jaksaa koheltaa matot rullalle ja kengät eteisestä hujan hajan riemuitessaan lenkillelähdöstä ja kiljahtaa iloisen falsettihaukun suoraan tärykalvolle ja nuolee korvan ja silmälasit kun unenpöpperössä yritää vain hillitysti rapsuttaa sitä aamutervehdykseksi. Ja vaikkei se aina osaa käyttäytyä tipan vertaa vaan hyppii estoitta vieraita päin sekä puhtailla että kuraisilla tassuilla, koheltaa ruokaa kuppiin annosteltaessa kun höyrypää, mekastaa ja poukkii ilmahyppyjä treenikentälle kulkiessa, kiskoo toisinaan remmissä ja härnää Lunaa minkä kerkiää kun se yrittää säilyttää arvokkaan ja hillityn ulkokuorensa. Mutta se on myös hirmu hyväntahtoinen, ystävällinen ja tartuttaa iloaan ja energiaansa väkisinkin. Laku on sillä tavalla arjessa helppo että se kuuntelee hyvin ja on sopeutuvainen eikä kieroile. Sillä tuntuu olevan oikein mainiot ominaisuudet pk-koiraksi, se on aktiivinen, innokas ja potkua löytyy, mutta myös tasapainoisuutta ja rohkeutta eikä se kovin pienistä hätkähdä. Ja minusta on hirmu kiva treenata sen kanssa. Ja on se jotain jo oppinutkin. Ja ennenkaikkea opettanut minulle hurjasti kaikkea.

Ei se mikään täydellinen koira ole. Mutta sellainen ajatus vahvistuu kyllä ajan myötä vain entistä enemmän että se on täydellinen juuri minulle. Vaikkei sen kanssa jostain syystä ikinä saataisi tuloksen tulosta raavittua kasaan ja siitä huolimatta vaikka joutuisi kohtaamaan pettymyksiä esimerkiksi terveyden saralla (toivottavsti ei!) tai muualla. Niin se vaan on minun Laku. Minun pieni keila, onnellinen hönö, osallistuva koiranpentu ja hyvin matalan ilahtumiskynnyksen omaava beussipoika. Toivottavasti sen kanssa saa vielä viettää monta, monta hyvää vuotta yhdessä ja touhuta yhtä sun toista matkan varrella.

Synttäreitä juhlistetaan huomenna treenaamalla piilonkiertoja (tässä vaiheessa se on vielä silkkaa juhlaa sekin: kulman takaa löytyi pallo, jee, kulman takaa löytyi pallo, jee, kulman takaa löytyi pallo, jee, kulman takaa ei löytynyt palloa mutta akalta onneksi löytyi, jee!) ja sen jälkeen maksalaatikolla ja lenkkimakkaralla herkutellen.

Enkä nyt pistä kuvia tämän siirappitekstin ja hunajanvuodatuksen päätteeksi, vaan lisää filmimateriaalia. (Kun kerran on aikaa kaikkea väsätä) http://youtu.be/oOH4iciaC-Y

Lunan eka VOI-yritys ja Lakun tottistiivistelmä

Käytiin aamulla katsomassa mitä tapahtuu jos valkuaisen heittää tokokokeeseen voittajan liikkeitä ihmettelemään. No komedian aineksia oli kyllä meidän esityksessä runsaasti, että ei sitten ihan putkeen mennyt. Edellisestä koekäynnistä onkin vierähtänyt yli vuosi. Joulukuussa 2012 saatiin TK2 ja siitä piti lähteä heti voi-liikkeitä treenaamaan mutta kevät ja alkukesä menikin vähän sairastellessa ja tunnetilaongelmia ratkoessa. Loppusuvesta lähti treenit rullaamaan mukavasti ja nousujohteisesti ja pikkuhiljaa alkoi liikkeet olemaan hanskassa. Nyt sitten tietenkin reilu viikko takaperin hommat levisi ruudun ja tunnarin osalta kummasti. Tähän asti saatu onnistuneita toistoja toisensa perään ja vaikeusastetta nostettu ja edellisperjantaina Luna olikin sitten yhtäkkiä ihan mökillä että mitä tämmösseet liikkeet muka on. No, sellaista se vähän pakkaa olemaan välillä. Paikka otettiin kuitenkin varasijalta vastaan, kun tämän päivän kokeeseen tuli viime hetken peruutus. Tuumin että syteen tai saveen, mennään katsomaan millä tasolla kieputaan ja miltä tunnetilat ja itse liikkeet näyttää pitkästä aikaa koetilanteessa. Fiilis oli kaikesta huolimatta hyvä ja itseä ei jäänyt onneton tulos harmittamaan, lähinnä hymyilytti valkuaisen toilailut. Olishan se tulos ihan kiva kotiinvieminen ollut mutta näin tällä kertaa, työsarkaa riittää vielä meillä siis. Tuomarina tänään Juha Kurtti.

Pistesaalis oli huima 163 pojoa. Videota törttöilyistä tulossa taivasteltavaksi myöhemmin.

Paikkamakuu 10, ei ihmeitä.
Seuraaminen, 10, tuntui ainakin hyvältä, mahtoiko joku perusasento olla hiukan vino. Ja yhdessä täyskäännöksessä meinasin vähän kompuroida mutta siitä ei näköjään pisteitä rokotettu.
Liikkeestä istuminen, 10, ilmeisesti hyvä siis.
Luoksari 7, vauhti hyvä, pysäytykset hyvät mutta sääli vaan että teki kahdesti maahanmenon... Mikä lie aivopieru, tämä on yleensä ollut aika varma liike.
Ruutu, 0, juu ei mitään hajua, mikä ruutu. Luna tsekkaili parit törpöt mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan käryä mihin sen olisi pitänyt juosta. Tästä en hirveästi yllättynyt totta puhuen.
Hyppynouto 0,  taisin joutua antamaan kaksoiskäskyn sivulla pysymiseen kun meinasti varastaa, ja ketku perkele kiersi palatessaan esteen. Mistähän se nyt sitten tuli, tähän mennessä on aina hypännyt molempiin suuntiin. No, näin tänään.
Metallinouto 8, mölysi liikkeen alussa, ihmetteli kapulaa suuresti mutta toi kuitenkin. Onhan se toki kerrassaan yllättävä uusi esine tuo metallikapula.
Tunnari 0, hups, väärä pulikka tuli. Se kyllä arpoi oikean kohdalla mutta päätyi sitten väärään kumminkin. Haisteli kumminkin eikä koheltanut.
Kaukot 0, muuten kiva mutta valui seisomaannousuissa liikaa eteenpäin ja meni sitten nollille tämäkin.
Kokonaisvaikutus 9, piste lähti piippaamiseseta ja haukkumisesta.

Muut virheet nyt sinänsä ei harmita, kertoo vaan treenin ja toistojen puutteesta, mutta tuo vuotaminen... Ääh. Se kyllä sapettaa. Lunalla on nyt salakavalasti lisääntynyt tuo älämölö viime aikoina, ja vaikka olen siihen koittanut puuttua, ei kauheasti vaikutusta ole ollut. Se on kaiketi mennyt vähän niin että kun viretila on saatu nostettua sieltä laamailusta, seinien vilkuilusta ja haistelusta ylemmäs, ja tekemiseen saatu enemmän draivia, hermo prakaa kun vietti nousee. Jos siinä vähän läpsii kuonolle tai nyppii ja ärähtää, niin vaikutus on pyöreä nolla, hiukan kovemmat kurinpitotoimenpiteet saa aikaan vain hermostuneempaa mölinää ja lähinnä pahentaa tilannetta kun tuo on niin pehmeä. Siinä olen koittanut olla tiukka että liike ei ala ennenkuin pilli on kiinni mutta ehkä siitä on tullut vähän lipsuttua kuitenkin. Kun siihen jollain tapaa kai tottuu pikku hiljaa. Yhdessä treenissä tulee parissa kohtaa pieni nyyh nyyh, seuraavassa kolmessa kohtaa ja parin kuukauden päästä joka välissä yyhnyyhouvouvou, nyyh ja piip. Ja volyyminappia joku väntää koko ajan vähän isommalle. Nyt tuohon on pakko jotain kyllä ruveta keksimään, ei vetele tuollainen mekastus nimittäin.

Lakuttajasta sen verran loppuun että sillä on mukavasti sujunut tottikset. Perusasioiden äärellä häärätään tietysti ja yritetään hiljalleen pyrkiä eteenpäin. Seuraamista on eniten työstetty, käännöksillä ja ilman. Matkat on vielä aika lyhyitä, mutta on keskitytty oikean paikan pysymiseen ja vinotuksen välttelyyn. Kontakti pysyy hyvin. Pallon paikka on vaihdellut, kainalosta taskuun, vasemmasta kädestä apparille ja maahan takapalkkana. Jälkimmäiset kaksi on olleet hyvin haastavia, mutta komiasti on poika alkanut oivaltaa että sen pallon uskaltaa ehkä sittenkin päästää silmistään hetkeksi. On se kova juttu pienelle, kumipallo. Jääviä on otettu ihan ruualla ja siinähän ne, malttia on rakenneltu erityisesti seisomiseen. Istumisessa roiskasee välillä vinoon mutta muuten jees, maahanmeno sujuu hyvin ja on nopea, luoksetulo myös vikkelä, lyhyemmällä matkalla tulee siististi eteen mutta pitemmältä juoksee vaan täysiä päin niin että ilmat pihalle. Palloa tai muuta lelua pitää edessä istuen kiltisti pienessä vedossa. Eteenlähetyksessä otetaan jo sivulletulo ja kontakti ennen pinkomista. Hallintaa on otettu sekä tuon takapalkan suhteen että toisten koirien kanssa. Siinä on työstämistä, vaikka oikeaan suuntaan onkin menty ja edistytty kovasti. Laku on sen verran tulinen ja kiihkeä luonteeltaan että nuo kuviot ei ihan läpihuutojuttuna ja yhden kerran treenillä mene jakeluun. Toiset koiratkaan ei niin häiritse muuten mutta jukupliut jos ne ottaa noutoja tai ilakoi pallojen ja patukoiden kanssa. Hiljakseen puksutetaan pösöttimen kanssa eteenpäin.

Vuoden viimeisiä treenejä ja pakollinen tavoitelätinä

Lyhyesti viimeisimmistä treeneistä: Hakuilu on ollut joulutauolla. Tokossa on harjoiteltu kaukojen maahan-seiso-vaihtoa toistaiseksi ilman välimatkaa, mutta saan sentään jo seistä. Liikkeestä istumista on palauteltu mieleen. Häiriötreeniäkin on otettu muiden koirien kanssa ja paikkamakuuta "valekäskytyksellä" (lyhyesti: goutsi yritti saada Lunaa nousemaan ylös ja palkkasin kun ei totellut). Lisäksi metallinoutoa on tehty vaihtelevilla palkkauksilla. Agilityäkin käytiin muistelemassa kertaalleen.

Vuosi lähenee loppuaan ja ilmeisesti kunnon treenaajan pitäisi vähän summata ja analysoida älyllisesti saavutettiinko tavoitteet harrastuksissa ja ehkä jopa miettiä uusia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Noh. Voisin tietysti lukaista vuoden takaisesta postauksesta mahdoinko sinne mitään fiksua tavoitelöpinää kirjoitella, mutta luotetaan nyt muistiin.

Ajatuksena viime tammikuussa oli, että vuonna 2012 tulisi korkattua tokon avoin luokka ja saavutettua siellä ainakin yksi ykköstulos sekä läpäistä BH-koe. Agilityä ja hakua oli into päästä kokeilemaan ja läpi suven jäljestää pirusti. No, jälkiä kyllä poljettiin aika ahkeraan, oiskohan neljä-viisikymmentä jälkeä kaikkiaan tullut tehtyä (nämäkin on kyllä jossain ylhäällä). Tahtia vähän hidasti loppukesän ja syksyn toivoton märkyys. Pituuksissa päästiin 300 askeleen tuntumaan, kulmia harjoiteltiin paljon ja lisäksi serpentiinejä, tyhjiäkin ilmestyi tänä kesänä jäljille jo 10-12 askeleen sarjoissa.

Agilityä aloiteltiin Reijan avustuksella ja käytiinhän me kesällä pari kurssiakin. Tähän lajiin kipinä ei ole niin kovin iskenyt että kisaaminen kiinnostaisi, mutta onhan se mukavaa vaihtelua tottiksiin. Helppoja ratoja saadaan jo vähän tehtyä, pari perusohjauskuviota opeteltu ja kaikki esteet on tulleet tutuiksi, toiset paremmin ja toiset vähän heikommin... Keppeihin ei olla sen enempää paneuduttu vaikka tomerana akkana semmoiset itse sahailinkin takapihaharkkoja varten. Ollaan siis pitäydytty melko lailla mukavuusalueella tässä lajissa ;)

Haku aloitettiin kesällä ja mukavaa puuhaa sekin. Intoa lisäisi se, jos voisi suunnitella oikeasti kisaavansakin lajissa joskus. Noh, ehkäpä siihenkin vielä mahdollisuus tarjoutuu aikanaan, esimerkiksi jonkun mustanpuhuvan ranskalaispaimenen kanssa... ;) Hih. Luna on kyllä viihtynyt hakutreeneissä ja aika hyvin käyttääkin nenäänsä. Haukkumalla ilmaisuakin on harjoiteltu. Rahkeet riittää toistaiseksi muutamaan haukahdukseen. Mukavalla porukalla kerrassaan mainio laji. Näin ilmojen kylmetessä on panostettu eväspolitiikkaankin huolella ja hakuilun lomassa on nautiskeltu kahveja, kuumia mehuja ja leipomuksiakin. Mahtaako kesän koittaessa olla jo kunnon piknikvarustus mukana ja koirat treenataan jahka syömiseltä keriitään...

Tokon osalta tavoitteet suorastaan ylitettiin, avoin luokka korkattiin keväällä, ja itsenäisyyspäivänä saatiin TK2, avoimen kokeita tuli yhteensä 6 kappaletta, kolme ykköstä ja kolme kakkostulosta. Tämän jälkeen onkin sitten vähän viritelty voittajaluokan liikkeitä alulle.

BH-koe meni hienosti läpi kesäkuun alussa. Pakko sanoa että tuohon suoritukseen olin kamalan tyytyväinen. Luna oli aivan mahtavalla asenteella mukana ja tottisteli tosi upeasti.

Eli aikas hyvin meni kulunut vuosi. Harmia on aiheuttanut vain tuo neidin hermorakenne ja pahentunut ääniarkuus, jotka kyllä kieltämättä hankaloittaa treenaamista aika tavalla. Mutta näillä eväillä mennään mitä on annettu ja treenataan sen mukaan mitä nuppi kestää. Tarkoitus olisi kuitenkin lähtökohtaisesti se, että koiralla olisi kentillä ja metsissä kivaa.

Ensi vuodelle tokon osalta tavoitteeksi asetettakoon voittajaluokassa starttaaminen jossain kohtaa vuotta, ehdottomasti aikaisintaan kesällä, todennäköisemmin loppuvuodesta. Voittajassa haastetta on jo huomattavasti alempia luokkia enemmän niin liikkeiden vaikeustasossa kuin suorituksen kestossa ja vireenhallinnassakin, että kiirettä on turha pitää. Tuntuu kuitenkin mukavalta päästä harjoittelemaan aivan uusia liikkeitä ja treeni-intoa ei ainakaan puutu.

Jäljestystä jatketaan harrastusmielessä kevään koittaessa, samoin hakuilua. Agilityä sitten mielenvirkistykseksi johonkin väliin, mutta pääpaino Lunaatin kanssa tulee olemaan tokoilussa. Toivotaan että terveys ja päänuppi kestää ja saataisiin paljon hyviä treenejä aikaiseksi.

Uudenvuoden räiskinnän varalle on kaapissa arsenaali aseita, raportoin sitten silloin millä fiiliksillä vuodenvaihdetta on vietetty.
Loppuun vielä myöhästynyt joulutoivotus (kaikki teki tänä vuonna tämmöisiä tietokonekortteja joita jaettiin feispuukissa ja foorumeilla, niin tottakai määkin sitte tein omani):

Kappas, koularihan se sieltä napsahti!

Päästiin varasijalta itsenäisyyspäivän tokomittelöihin, ja mukavastihan siellä meni. Kokeet pidettiin tuossa läheisellä agihallilla, missä on joskus tullut käytyäkin treenailemassa ja aikanaan pentukursseilla. Onneksi pakkasetkin laski välillä ettei valkuaisen tarvinnut pukea noloa pomppaa päälle autoon. Tässähän siis talvi tuli jo ihan rytinällä, muutaman päivän keikkui -15-20 asteessa elohopea ja luntakin saatiin.

No mutta, kokeessta tuomisina oli sitten TK2, luokkavoitto ja kunniapalkinto, pisteitä kertyi 185. Tuomarina oli Tiina Heino. Tällä kertaa siis meni seisomisetkin niinkuin piti, jiihaa. Voi kun tulikin hyvä mieli.

Paikkamakuu: 9, piilona toimi vessakoppi/ varasto, jonka ovi oli tietysti kiinni. Rivistä yksi koira oli vinkunut ja Luna sitten kuulemma vähän sympatiapiippaillut myös tämän kuultuaan.
Seuraaminen: 9,5, ensimmäinen täyskäännös ilmeisesti oli vähän kömpelö.
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksari pysäytyksellä: 7, pysäytyskäsky tuli aavistuksen myöhässä eikä stoppi osunut ihan törpölle, mutta ilahduin suuresti, että treeni oli tuottanut tulosta ja Lunaatti sekä pinkoi vauhdilla että pysähtyi. Ja odotti lupaakin ennakoimatta.
Liikkeestä seisominen: 10, koira seisoi! Tuuletusta!
Nouto: 9, oli vähän vino palautusasento, kumimatolla kapula pomppasi aika reippaasti oikealle. Tarviipa muuten harjotella enemmän näitäkin.
Kaukot: 10
Hyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 10, tuomari kehui suoritusta upean näköiseksi. Lämmitti mieltä. Akan pieni valkkari yritti parhaansa ja säilytti iloisen vireen loppuun asti. :)

Koehan alkoi niinkin jännästi, että kun tultiin kehään ja irroitin remmin, liikkuri kysyi, onko kysyttävää. Siihen vastatessani sinkosi Lunaatti riemuloikilla toiseen päähän hallia, mitä mahtoi sen mielessä liikkua... Tuli sitten ihan samanlaisilla riemuloikilla takaisin kutsuttaessa, eikä tämä pieni tempaus sitten onneksi vaikuttanut arviointiin kun ei ollut onneksi ehtinyt vielä liike alkaa. Hetken jo ehdin ajatella että jaahas, tämmönen päivä neidillä tänään, mutta hulivilimeininki loppui sitten onneksi siihen. Ja voi miten tuntui hienolta kun vihdoin meni kaikki putkeen. Lunaatti oli kyllä kinkkunsa, kanamunansa ja juustonkannikkansa ansainnut.

Team Beans pysteineen.

Loppuvuosi taidetaan keskittyä hakuiluun ja koitetaan miettiä miten niitä voittajan liikkeitä lähtisi rakentelemaan. Siinä riittääkin sitten työsarkaa, huh. Kerta kaikkiaan. Toisaalta mukava päästä harjottelemaan uusia liikkeitä kyllä. Kun vaan keksisi mistä aloittaa.

Ei tänne kisoihin olla seisomaan tultu...

Noormarkun hallilla tuli käytyä tänään tokoilemassa, saaliina AVO2. Lyhyesti, muut liikket meni nappiin mutta luoksarin pysäytys ja liikkeestä seisominen meni plörinäksi. (What else is new?) Hirmu hyvillä fiiliksillä olen silti, vire oli Lunaatilla kumminkin vallan mainio eikä se säikkynyt hallin oven kolinoitakaan. Lisäksi oli kiva nähdä kokeissa enemmänkin tuttuja, ja vallan upeita suorituksia, lenkkikaveri Luca vei potin kotiin ja voitti avoimen luokan upeilla pisteillä ja taitavalla tokoilulla.

Paikkamakuu: 10 Lapset kolisteli hallin ovilla, mutta kuulemma Biins otti iisisti. Maikki tarkkaili yleisössä.
Seuraaminen: 10, hieno oli, vasurille käännöksessä aavistus väljyyttä ja täyskäännös olisi voinut olla parempi.
Liikkeestä maahan: 10, joo, tämänhän se ketku kyllä osaa.
Luoksari pysäytyksellä: 0, varaslähtö, eteneminen kolmiloikkatyylillä. Pysähtyi kyllä käskystä vaan eipä siitä nyt paljon iloa ollut. Kannatti muuten torstaina palkata siitä varastamisesta luoksetulossa... Jep jep.
Liikkeestä seisominen: 0, maatenhan se meni. Pyysin liikkeen jälkeen luvan ottaa lyhyellä matkalla uusiksi, ja kyllähän se sitten seisoi. Niinpä tietysti.
Nouto: 10, tällä kertaa en viskonut kauhean vinoon, ja palautuksessakin oli vauhtia.
Kaukot: 10, nätisti meni.
Hyppy: 8, istumiseen tarvi toisen käskyn, hyppy oli ehkä pikkusen löysä.
Kokonaisvaikutus: 10.

Maikki kuvasi hääräilyt videolle:

Pakko myöntää että pikkusen ketuttaa tuo seisominen. Luoksarin varastaminen oli ihan omaa syytä kun menin palkkaamaan torstain treeneissä vaikka ennakoi. Mutta tuo seisominen, miksi ihmeessä sitä ei voi kokeessa tehdä. On nimittäin reenattu. Luna on sen liikkeenä osannut jo kauan, ja viime aikoina olen harkannut tuota paljon, ja koittanut ottaa vuorotellen ja satunnaisesti maahanmenoa ja seisomista, hakemalla hakenut että tulisi treenissä sama virhe mihin voisi puuttua. Mutta ei, joka kerta tekee oikein. Voisikohan ongelma olla ketjuttamisessa? Ääh, täytyy koittaa miettiä tuohon jotain.

Huittisissa tokokokeissa ja nuuskimista

Kesätauko on tokokisojen osalta nähtävästi ohi ja nyt loppuvuodesta olisikin useampi koe kalenterissa. Eilen käytiin Huittisissa katsastamassa tämänhetkinen osaamisen taso Juha Kurtin arvioivan silmän alla. AVO1 saaliina, 162pisteellä. Pistemenetykset tuli luoksarin pysäytyksestä ja liikkeestä seisomisesta, koska runsaasta ja monipuolisestakin rep-treenailusta huolimatta kokeessa näköjään ei voi pysähtyä. Hmh. Lisäksi allekirjoittanut viskoi kapulaa ihan miten sattuu, mikä aiheutti vinoutta palautuksessa. No mutta, mikä tärkeintä, vire oli mainio ja Luna oli iloisella tuulella.

Paikkamakuu: 10.
Seuraaminen: 10, oli tosi hieno. Käännöksissäkään ei kompuroitu.
Liikkeestä maahan: 10.
Luoksetulo: 6, tuli lujaa hiekka pöllyten ja hienosti suoraan eteen mutta pysähtyä toki ei voinut. Tuntui vaan kiihdyttävän rep-käskystä... Hmjoo.
Liikkeestä seisominen: 0, niin kun se meni maahan, taas. Ja veti korvat tiukkaan luimuun ja nuoleskeli nenäänsä silmät viiruina kun käännyin.
Nouto: 8,5, heitin sitten niin vinoon ja vielä surkean lyhyen heiton, että Luna meinasi taas palauttaa kapulaa liikkurille ja sitten lopulta palautus oli hirmu vino.
Kaukot: 9, ekasta istu-käskystä ei noussut kuin puolittain, hihkaisin toisen käskyn perään. Loput vaihdot hyvin. Oma moka, käsiapu oli ekassa vaisu kuten äänikin.
Hyppy: 10, kerrankin tämä onnistui kokeessa. Oikein mainio hyppy oli.
Kokonaisvaikutus: 10.

Hyvä fiilis jäi mokista huolimatta. Nähtävästi pysähtymistreeniä vaan tarvitaan vielä enemmän. Nytkin olen kyllä paljon stoppeja teettänyt, eri tilanteissa: seuratessa, juostessa, lenkillä randomisti, vapaana juoksemisen yhteydessä, peruutellen itse... Ja erottelutreeniä jääville on myös otettu, eli vuorotellen ja satunnaisessa järjestyksessä seisomista ja maahanmenoa, näissä ei ole virheitä tullut vaikka olen sitä vähän tahallaan hakenutkin että pääsisi sanomaan. No mutta, jatketaan.

Viime viikolla oli vielä tiistaina viimeinen agitreeni tältä erää, otettiin rataa ja alkoiteltiin keppiharjoitusta. Tai oikeastaan saatiin ideoita miten niitä alkaisi kotona treenaamaan. Kävinkin sitten harjanvarsia ostamassa, josko sitä takapihalla alkaisi yrittää niitä rakennella. Tuntuu jotenkin vaikealta, mutta katsotaan nyt miten lähtee sujumaan.

Keskiviikkona ja torstaina nuuskittiin jälkiä. Keskiviikkona harkkasin kulmia ja torstaina tyhjiä. Torstain jäljelle lisätyhjiä taikoivat myös varikset, mutta hyvää työtä teki valkuainen eikä edes pelottanut mikään. Alkupuoliskolla tuli joku aivopieru ja piruetti, tosin. Itse asiassa torstaina kaikki koirat teki hienot jäljet vaikka linnut sabotoikin touhua parhaansa mukaan.

Lauantaina kävin beussien erkkarissa Tammelassa ihastelemassa punasukkia. Ja olihan niitä ihasteltavana, 87 kappaletta. Monta iloisen sosiaalista koiraa tuli rapsuteltua.

Sunnuntain kokeiden jälkeen heitin vielä lyhyemmän metsälenkin ja perään vielä hakutreenit. Koko viikonloppu huhahti siis koiramaisissa tunnelmissa vaihteeksi. Ei näyttänyt Lunaa paljoa kokeet väsyttäneen, ahne pikkuvalkkari pinkoi kovalla vauhdilla suoraan maalimiehille. Kolme äijää oli metsässä lymyilemässä. Hauskaa tuota hakuakin olisi harrastaa vaikka kokeet jää tässäkin taatusti käymättä.

AVO-tokoilut osa 3

Kolmas avoimen luokan tokokoe takana, ja sujui parhaiten tähänastisista. Oli aika kuuma kesäpäivä, ja paikka Huittisten vanha urheilukenttä, tuomarina Ilkka Sten. Luna oli autosta haettaessa häntä pystyssä ja iloisen oloinen, ja itsekin onnistuin olemaan suht rento vaikka tietysti taas pieni jännitys olikin iskenyt päälle pikatieltä Huittisiin käännyttäessä.

Paikkamakuu: 10, eipä siinä mitään tapahtunut.

Tähän väliin kananmuna ja huilia autossa parikymmentä minuuttia. Autosta löytyi toistamiseen iloinen Biins, ja ihan hyvillä mielin lähdin yksilöliikkeisiin.

Seuraaminen: 10. Oli tosi hyvä, käännöksissä oli kumpikin skarppina tällä kertaa.
Liikkeestä maahanmeno: 10. Mainio tämäkin, meni ihan kuin pitikin, nopea maahanmeno ja säpäkkä seuruuosa.
Luoksetulo: 9. Olin vähän kuutamolla liikettä aloitettaessa ja olin aloittamassa muka kaukoja, ja käskin koiran maahan-eiku... Tämän tajusin samantien, ja tuomari oli niin reilu että antoi ottaa uusiksi kun en ollut ehtinyt edes lähteä koiran luota. Yllättäen luoksari pysäytyksineen menikin sitten ihan nappiin, ja stoppikin oli niin terävä että ihan hämmästyin. Alkusähläyksestä sitten tippui vaan se piste.
Liikkeestä seisominen: 0. Jep jep, loistava maahanmeno, taas. Tämä nyt oli semmonen että ihan varmasti Luna sen osaa, mutta jostain syystä sitä ei voi koskaan kokeissa näyttää.
Nouto: 9. Vauhdikas juoksu kapulalle, mutta palautuksessa tuli hassusti kaartaen. Kapula lensi pirun vinoon, ja alkuun näytti että viekö koira sen liikkurille, mutta onneksi sitten toi oikeaan osoitteeseen kuitenkin. Palautusasento vähän vino. Ei pureskellut kapulaa!
Kaukot: 9. Jostain syystä ei noussut ekalla istu-käskyllä. Hyvät vaihdot oli kuitenkin.
Hyppy: 8. Eka kerta kun hyppy onnistui kokeessa, jee. Jäi kyllä hirmu liki estettä joten hyppy sinänsä oli hiukan ruma. Ei kuitenkaan ennakoinut tai pönttöillyt muutakaan. Edestä perusasentoon siirtymisessä tarvi 2 käskyä.
Kokonaisvaikutelma: 10. Yleisfiilis oli kyllä iloinen. Paras vire oli seuraamisessa, luoksarissa ja maahanmenossa, loput meni aika perustasolla mutta mitään laamailua tai piippaamista ei onneksi ollut. Noudossa nousi taas kivasti.

Sellainen oivallus tämän päivän kokeesta että täytyypä muistaa niistä sivulletuloistakin palkata aina joskus. Nyt edestä perusasentoon siirtymiset (luoksetulo, nouto, hyppy) oli semmoisia väsyneitä. Hypyn kohdalla sitten jäikin vaan seisomaan siihen väärinpäin ihan hoomoilasena ja tuli vasta tokalla käskyllä oikeaan paikkaan. En edes muista koska olen pelkästä sivulletulosta jotain palkkaa antanut, hmm. Ja vissiin sitä liikkeestä seisomista tarvis vaan enemmän muistutella. Kumma kun ikinä treeneissä ei tee virhettä siinä, ja jos usein otan, niin alkaa seuruussa ennakoimaan ja stoppailee omatoimisesti. Vaan nähtävästi ei ole ihan ärsykekontrollissa se homma. Mutta hyvin meni kokonaisuutena koe, valkuainen teki hienosti hommia kyllä.

Nyt pidetään loppukesä tokokokeista taukoa ja hiotaan varmemmaksi liikkeitä. Ja ihan senkään takia en nyt tuppaa kesäkokeisiin tämän enempää, kun huonolla mäihällä sattuu ukkospäivä kokeen yhteyteen. Ja jos taivaanrannassa jylisee, niin kehään on turha edes yrittää mennä tuon kanssa. Viime kesänä ainakin ukkosti tosi usein, toivottavasti tänä kesänä päästäisiin jänishousun kanssa vähemmällä. Mutta avoilut jatkukoon syksyllä sitten.


Illalla ohjelmassa oli vielä 3 tunnin metsälenkki sankkojen hyttysparvien keskellä Outin ja Lucan kanssa.

Tänään osasimme käyttäytyä

Valkuaisen kanssa käytiin tänään BH-kokeissa tutulla ppkk kentällä. Ja niin, hienostihan se meni vaikka aamulla jännittikin aivan kamalasti. Luoksepäästävyysosa meni hyvin, Luna vispasi häntää tuomarille ja sirut saatiin hyvin katsottua. Oltiin heti ekassa parissa tulilla, ja alkajaisiksi päästiin paikkamakuuseen (vähän olisin toivonut että olisi mennyt toisinpäin mutta näin tänään). Kylmästä, puuskaisesta tuulesta ja vesitihkusta huolimatta kämmenet kyllä hikosi siinä tönöttäessä. Onhan se tähän asti aina makuussa pysynyt mutta silti tuli kaikkia kauhukuvia mieleen että nyt se kirmaa siellä häntä viipottaen pitkin kenttää tai rapsuttelee korvaansa. Mutta kyllä se siellä pysyi niinkuin ennenkin, suotta hikoilin.

Yksilöliikkeitä aloitellessa Luna oli hyvässä vireessä mutta hiukan kysymysmerkkinä kun ei saanutkaan välipalkkaa makuun jälkeen. Remmissä seuruuta ei olla juurikaan otettu aikoihin. Otin hirmu lyhyeltä hihnasta kiinni ja tajusin aika nopeaan ettei vasen käsi liiku yhtään, ja kun yritin sitä heilutella, tulin sitten nykineeksi sitä hihnaa samalla. Ekalla suoralla kontakti tippui pari kertaa, mutta täyskäännöksen jälkeen pysyi hyvin. Vapaana seuraaminen oli tosi hyvä, henkilöryhmissä ei tapahtunut mitään reagointia. Vapaana seuruun toisen täykkärin kohdalla paikkamakuukoira lähti litomaan ja Luna seisahtui, mutta matka jatkui kyllä samantien ilman sen kummempia välikohtauksia. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno sekä luoksetulo ihan nappiin. Tuota istumista, tai lähinnä siis näitä uusia sääntöjä siinä(kin) liikkeessä tuumittiin moneen kertaan viime viikkoina, mutta näköjään olin sen nyt oikein tulkinnut. Arvostelut näkyy videollakin mutta lyhyesti: tuomari tykkäsi iloisesta tekemisestä ja arvioi liikkeet erinomaisiksi. Sanomista tuli hiukan siitä seuruun hihnan kiristymisestä alussa mutta siitä ei kuitenkaan rokotettu kun koira seurasi kuitenkin oikealla paikalla eikä se ollut pakotteeksi tulkittavissa. Samoin sellainen seikka tuli ilmi mitä en ollut edes tajunnut ajatella, eli istuminen perusasennossa arvostelun ajan. En käskyttänyt Lunaa siinä mitenkään, alkuun se istuikin vieressä, mutta sitten kävi maate ja hiukan piehtaroikin siinä. Kaupunkiosuus sitten menikin aika leppoisasti Siwan kulmilla pyöriessä, semmoinen sunnuntaikävely. Ei ihmeitä siinä. Tuomari (Lea Mäkitalo) oli reilu ja fiksu ja koejärjestelyt toimi sujuvasti, hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan.

Nyt on yksi iso tavoite saavutettu ja hyvä mieli siitä. Vaikka varmasti jonkun mielestä se bh on vain bh, piece of cake, jonka nyt pääsee läpi jos ei koira ihan raivohullu ole ja jos on viitsinyt opettaa pari perusjuttua. No, tämä riippuu vähän tuomaristakin, toiset arvostelee höllemmin kuin toiset. Tämänpäiväinen oli melko tiukka, mutta kuitenkin reilu. Ja minusta me ei edes menty rimaa hipoen nippa nappa, vaan Biins teki oikein hyvää tottista. Kun muistetaan nyt kuitenkin että se ei ole mikään käyttölinjojen palveluskoiralupaus, niin tällainenkin suoritus oli sen kanssa jo iso juttu. JK1 onkin sellainen elämäntavoite Lunalle, siihen voipi ja saakin mennä vuosia ennenkuin siellä asti ollaan. Mutta jatketaan harjoituksia, on mulla kuitenkin eri kiva harrastuskaveri puutteineen kaikkineen. Ja aivan mahtava treeniporukka ja koutsi opastamassa. :)

Miksiköhän tämä ei nyt onnistu tämä videon liittäminen...strange. No, tässä Youtubelinkki, sitä kautta pitäisi löytyä. Voipi olla muuten jotain hikisiä tekijänoikeusjuttuja kun menin tuohon tuulen huminan peitoksi laittamaan vähän Battle Beastia.

http://youtu.be/5C_tw0BBOm0

Illalla käytiin vielä pitkällä metsälenkillä, ja virtaa tuntui likassa olevan aivan mahdottomasti. No, 2 ja puoli tuntia rämmittiin pitkin metikköä, josko nyt uni maittaisi.

Iloiset kisat

Tänään käytiin Huittisissa tokoilemassa Tiina Heinon arvioivan katseen alla. Kotiintuomisina AVO2 141 pisteellä, jolla lohkesi luokkavoittokin tänään. Yhtään en nyt osaa harmitella ykköstuloksen uupumista, sillä meininki oli kokonaisuudessaan hienoa ja virheet ei ollenkaan ylitsepääsemättömiä. Eikä sinne voittajaan mikään kiirus ole, kun ei olla niitä liikkeitä vielä edes ajateltu (paitsi metallinoutoa). Ihan mielellänkin haen nyt kisakokemusta ja -rutiineja avoimesta luokasta, kun liikket on vielä kohtuu helppoja eikä kokonaissuoritus ole vielä niin pitkä kestoltaan. Viime kokeessa jäi harmittamaan vähän huono vire, tietty hermostuneisuus mitä oli havaittavissa ja tietysti se karkaaminen eli hallinen kuseminen. Sanoinkin siinä että yhtään ei olisi ottanut pattiin tekniset mokat yhtä paljon.

No, nyt ne mokat olikin sitten niitä teknisiä juurikin. Luna touhusi iloisena, ei piipannut tippaakaan, ei vilkuillut muualle ja vire kesti hyvänä loppuun asti. Kippoa en nyt jättänyt autoon enkä näyttänyt sitä Lunalle, vaan eväät kaivettiin repusta vasta kun hommat oli tehty.

Joko saa syödä ton luun?

Paikkamakuu: 10. Tuomari kertoi, että heti jätettyäni koiran, sen ympärille tuli ampiainen pörräämään. Näköjään ei pistänyt, ja ainakin likka pysyi aloillaan. Kananmuna tästä.
Oltiin ekana vuorossa ja heti kananmunan hotkimisen jälkeen aloitettiin yksilöt.
Seuraaminen: 9. Luna aivasti kunnolla kahdesti, mahtoiko imuroida keltuaista nenäänsä. Täyskäännöksessä meinasin taas sotkeutua omiin jalkoihini. Aina kokeessa näin, kotipihassa koivet tuntuu toimivan paremmin.
Liikkeestä maahan: 10. Hienosti meni. Ja innostui kovasti kehuista, nousi oikein mukavasti. Se vire siis.
Luoksetulo: 5. Mikä pysäytys? Luna kaahasi vauhdilla läpi, selvästi se kuvitteli että tää on nyt se läpijuoksukerta kun se heittää pallon tonne taakse. Eteen tuli juu hienosti, mutta kun siitä pysähdyksestä ei ollut tietoakaan, vauhti ei edes hidastunut. Joo. Ärskykekontrolli ja näin.
Liikkestä seisominen: 0. Loistava maahanmeno. Muuten kiva mutta se tehtiin jo.
Nouto: 9. Törmäsi vähän palauttaessa, siitä taisi piste lähteä. Tällä kertaa palautti suoraan minulle eikä yrittänyt tarjota kapulaa esim tuomarille.
Kaukot: 10. Ne näköjään osataan. Ei erikoista.
Hyppy: 0. Aina me munataan tää hyppy. Tällä kertaa syy oli täysin oma. Liikkurin kysyessä, onko ohjaaja valmis, mun piti vastata että jep, mutta suusta lipsahtikin "hyp" kun ajataukset oli niin siinä hypyssä. Ja koska käskysana on hyppy, Lunahan sitten hyppäsi. Varaslähtöhän tuo sitten teoriassa oli, ja nollille meni. Rähmä.
Kokonaisvaikutelma: 10. Iloista oli tekeminen myös tuomarin mielestä.

Juu, hyvät fiilikset jäi kyllä vaikkei pisteet nyt mitkään hurraamisen arvoiset ole. Ärsykekontrollitreeniä näköjään tarvitaan vielä tiettyhin juttuihin. Sen verran se edellinen kisa jäi kyllä kaivelemaan hampaankoloon että liikkeiden ketjuttamista, kokeenomaisia treenejä ja palkkauskuvioita on pakko miettiä myös. Mutta näköjään vireen saa tokoa ajatellen oikein mukavalle tasolle ilman näkyvää kippoakin. Tällä kertaa kyllä omakin fiilis oli erilainen, ei jännittänyt yhtä paljon kuin viimeksi, ja olin aika rento ja hyvällä tuulella alusta asti.

Illalla käytiinkin sitten päästelemässä höyryjä parin tunnin metsälenkillä, kaveri Luca oli menossa mukana. Kakkaa löytyi herkuteltavaksi ja kieriskeltäväksi, lammikossa käytiin vähän uimassa ja muutenkin vaan karattin pitkin metsiä ja kuraojia. Arvon paskamonsterit pääsivät kyllä taas kunnon pyykille ja Luna myös hammaspesulle iljettävien ilotteluidensa jälkeen, sen verran löyhkäävä kaveri kökötti takakontissa kotimatkalla... Miten kaikki ällöttävä voikaan olla noista koirista niin ihanaa. Raadoissa kieritään ja sontaa syödään mahan täydeltä. Yh. Kuvia myöhemmin mikäli jotain onnistuneita otoksia tuli, vähän oli laiska kuvaaja tänään. Mutta tässä kuitenkin hiukan kevättunnelmia, vai vihkaa pääsi kesäkukatkin kuvaan.

Sählätään avoimesti

Jeps, avoin luokka tuli nyt sitten korkattua Ulvilassa. Ja mitähän siitä nyt sanoisi. Suurimmilta olin meni hyvin, mutta yksi iso moka lopussa pilasi fiilikset. Mutta tässäpä pisteet ja kootut selitykset:

Paikkamakuu: 10. Ei mitään mainittavaa, meni niinkuin pitikin. Tähän väliin kananmuna.

Ennen yksilöitä laitoin ruokakipon autoon ja näytin Lunalle, että täällä se muona odottaa.

Seuraaminen: 8. Pysähtyessä ei istunut. Melko kummaa, tätä ei olekaan ennen tapahtunut. Muuten hyvät seuruut, ennen aloitusta piippasi. (mur)
Liikkeestä maahanmeno: 7. Muuten hyvin, mutta tarvi 2 käskyä ennenkuin nousi makuulta takaisin ylös. Mikä lie tässäkin, ei ole ennen tullut vastaan moista ongelmaa.
Luoksetulo + pysäytys: 8. Hieno oli, mutta en vaan osannut ihan siinä merkin kohdalla pysäyttää, ja meni pikkasen yli. Muuten ihan loistava.
Liikkeestä seisominen: 8. Tämä kyllä meni hyvin, tiedä sitten mistä tippui 2 pistettä.
Nouto: 7. Muuten jees mutta kapulan meinasi viedä tuomarille. Palautusasento tästä johtuen hiukan vino. Tässä kohtaa alkoi nuppi höyrytä varmaan vähän liikaa.
Kaukot: 10. No ne meni ihan nappiin, jes.
Estehyppy: 0. Niin, tässä se el grande moka sitten tuli. Kippo kuumotti autossa eikä Lunalla enää kestokyky riittänyt. Kun käskin hyppäämään, pinkoi esteen ohi, kehänauhan ali ja autolle. Jeps. Sieltä sen sitten hain ja palattiin kuulemaan että kokonaisvaikutelma laski 5 pistettä. (luulin kyllä että menisi nollille tuosta tai hylättäisiin vallan)
Kokonaisvaikutelma: 5. Niin, siellä kehässä pitäis juu pysyä.

Kokonaispisteet 149 ja ALO2. Luokkavoitto kyllä tuli, mutta eipä se paljoa mieltä lämmittänyt tuon töpeksinnän jälkeen. Sehän siinä olikin, että ei yhtään olisi harmittanut jos olisi vaikka tullut pari vinoa asentoa, vaikka olisi kapulaa pureksinut, ennekoinut hypyn istumista tai tehnyt väärän jäävän liikkeen. Teknisiä juttuja. Mutta tuo karkaaminen otti aivoon, ja vielä viimesessä liikkeessä. Hypyn se olis kyllä osannut. Liian vähän on otettu ketjutettuna liikkeitä kipolla näköjään kun ei jaksanut loppuun asti. Kyllähän se siinä liikkeiden välissäkin vilkuili auton suuntaan mutta hallinta kesti tuohon asti. Kun katselin videon jälkeenpäin, tekninen suorittaminen oli kyllä hyvää mutta sellainen tietty ilo ja into puuttui, mitä Lunalla yleensä on. Ja kontakti liikkeiden välissä. Yleensähän tuo pörrää siinä että hei mamma mitäs sitten, nyt se väliajat vaan tiiraili sinne autolle. Se oli ehkä hiukan hermostuneen oloinen ja tuntui kuin sillä olisi ollut kauhea halu pois kehästä.

Melkein päättelisin nyt niin että kaukopalkka otettiin liian ryminällä mukaan. Onhan sillä pirusti tehty, joo, 1 tai 2 liikettä kerrallaan. Mutta noita kokeenomaisia ihan liian vähän. Juu, siitä huolimatta, hallinta pitäisi olla varmempi vaikka nuppi kiehuisikin yli.

Illalla käytiin sitten ottamassa vielä pieni (kurinkin)palautustreeni samalla kentällä ja samalla ruualla. Ruoka tuli ahmituksi ja jäi hyvä fiilis. Loppujen lopuksi tuli hyvää keskustelua ja paljon ajatuksia miten jatkaa nyt treenejä ja millaisia harjoituksia pitäisi jatkossa ottaa. Huomenna taidan kyllä mennä sinne jäljille, nyt saa tottikset olla pari päivää tauolla.

Alokkaat suuntaa kohti uusia haasteita

Noniin, eli katastrofiskenaarioden maalailusta huolimatta aherrettiin sunnuntaina Noormarkun tokokisoissa ALO1. Olen kyllä tyytyväinen tuohon kakaraan, ne virheet mitä tuli, oli ihan omia mokia. Luna teki parhaansa ja tokoili innokkaasti ja iloisesti. Nuppikin kesti huutamatta ja piippaamatta. Kontakti pysyi hienosti ja vire kesti loppuun asti. Kippopalkkaa en uskaltanut lähteä kokeilemaan vielä, mutta toimi kivasti kyllä näinkin, että herkut kaivettiin esille vasta suorituksen jälkeen. 170 pistettä kaikkiaan ja neljäs sija lohkesi. Ykkössijan nappasi rotutoveri, mikä oli toki mukava asia myös.

Luoksepäästävyys: 10. Tästä yllätyin tosissaan. Tuomarille ei siis muristu, haukuttu eikä edes väistetty. Luna ei edes noussut.
Paikkamakuu: 10. Siellä se napotti. Toiset koirat ei kiinnostaneet yhtään, katsomossa kameran kanssa heiluvaa Jarnoa piti vähän vilkuilla alussa, mutta nappiin meni muuten. Ja se 2 minuuttia kesti pienen ikuisuuden!
Yksilöliikkeet tehtiin käänteisessä järjestyksessä. Kun kuulin tästä, meinasi melkein alkaa harmittamaan, kun hyppy on se meidän heikoin liike. Havaintona sekin, että ei ole sitten tullut treenattua sitä, että vastaan liikkurille "onko ohjaaja valmis?"-kysymykseen... Luna pinkaisi parissa ekassa liikkeessä vauhtiin jo "valmis"-sanasta, mutta palasi onneksi samantien paikoilleen eikä jäänyt huitelemaan.
Hypystä 8. Luna pinkaisi siitä valmis-sanasta kohti noutokapuloita (?...), mutta hyppäsi sitten oikeinkin nätisti ja ilmavasti ja liike sujui muuten hyvin.
Liikkeestä seisominen: 8. Vähän varaslähtöä tässäkin, mutta itse liike meni hyvin.
Luoksetulo: 7. Tuli äänenmurros, ja käskysana oli yhtä kuin pihaus + falsetissa "eteen". Luna tuli lujaa ja suoraan, mutta hirmu tiiviisti, ja pisteitä ropisi. Plus se reagoi jo siihen pihaukseen, joten teoriassa siinäkin oli ehkä pieni varaslähtö-elementti.
Liikkeestä maahanmeno: 10. Hyvin meni siis.
Seuraaminen: 8,5. Luulen että pisteitä lähti hiukan vinoista liikkeen lopetuksista. Itse seuruussa oli suorassa, mutta pysähdyksissä jäi vähän vinoon.
Seuraaminen hihnassa: 6,5. Jälleen meni kovin hyvin siihen asti, kunnes viimeisen täyskäännöksen kohdalla loppui ohjaajan aivotoiminta ja tein täyskaarroksen. Wtf. Mikä sekin nyt oli. No mutta, mukava oli huomata että seuraamisessa vire ja kontakti kesti mukavasti vaikka olikin viimeiset liikkeet.
Kokonaisvaikutelma 10, yhteistyö kuulemma mukavan näköistä ja koirakin on hyvä. No mikäs tässä sitten treenaillessa, eteenpäin vaan.

Paremmin se meni mitä kuvittelin. Viime viikkoina alkoi kaikenlaista pikku takkuilua olla osassa liikkeitä, ja se hyppy nyt oli ihan oma episodinsa. Ennen koetta varauduin kyllä jo kaikenlaisiin epäonnistumisiin, ja hypystä olin lähes varma että se menee vanha räkä-moodilla. Vaan eipä se sitten mennytkään, hieno loikka ja Luna jäi tähystämään että koska se pallo taas lentää. Hyvä kun tajusin vaihtaa pallopalkkaan sen. Töitä sen eteen on silti vielä tehtävä. Toinen mikä jänskätti, oli se, että lähteekö se hääräilemään omiaan kesken kaiken, mutta hyvinhän se hallintakin pysyi. Lunaatti teki kovan urakan, ja illan se sitten makasikin koivet kohti kattoa sängyllä ja maiskutteli unissaan. (Ja tänään virtaa onkin sitten ollut kuin pienessä kylässä.) Nyt pidetään muutama vapaapäivää ja aletaan sitten rakennella avoimen liikkeitä. Ja kyllä se BHkin siellä keväässä ajatuksissa siintää, eli sitä silmälläpitäen mys treeniä. Jälki on nyt ollut talvitauolla jo hyvän aikaa, ja pientä ajatusta olisi, jos aloittelisi agilityn alkeita sen tilalla nyt talvikautena.

Sitten vielä videoformaatissa sunnuntain tokoilut. Naureskelkaa ihan vapaasti. Erityisesti seuruun "juoksupätkät" on ihan komediaa.