Viikonlopun vilinät

Joko se viikkis taas hurahti. Kyllä nää vapaat vaan kestää aina ihan liian lyhyen aikaa.

No mutta, on me kaikenlaista saatu aikaiseksi taas ja oltu reippaita. Lauantaina Outi kävi Lucan kanssa moikkaamassa. Lunan kanssa päästelivät ensin enimmät höyryt pitkin pihaa rallaten, ja sitten Lakukin pääsi tekemään tuttavuutta. Aluksi vähän ujostutti mutta ei mennyt kauaakaan kun oli jo leikit pystyssä.

Päivällä käytiin Mustissa ja Mirrissä lihaostoksilla ja samalla käytiin tädin luona esittelemässä nappisilmää. Meinasi heti pistellä poskeensa kukkapenkistä tulppaaninalut, mutta saatiin nakilla huijattua jättämään tädin istutukset rauhaan. ;) Illemmalla kävin vielä Ulvilan puolella treenailemassa. Lunalle otin tunnaria niin että oman vieressä oli kasa muita kapuloita. Hitto, valkkarin päässä rattaat pyörähti ja se hoksasi jutun juonen. Mainiota. En sitten enempiä hinkannut, kauheat nakkibileet pystyyn onnistuneista suorituksista. Lakun kanssa leikittiin ja sitten tein ruudun. Pikkujätkä keskittyi tosi hyvin. Hymyssä suin sain ajella kotio.

Tänään piti lähteä Ikaalisiin MH-kuvauksia seuraamaan mutta suunnitelmiin tuli muutoksia ja suuntasinkin Noormarkkuun tsemppaamaan treenikavereita tokokokeisiin. Kauden viimeiset hallikokeet oli kyseessä. Molemmat piskit oli mukana, Lunalle otin ihan vaan perus häiriötreeniä, kaukoja tein ja seuraamisen käännöksiä ja askelsiirtymiä ja kontaktin pitoa niin että koiria, mukuloita ja ties mitä ravasi nenän alta. Valkkari ei ihan parhaassa vireessä edelleenkään ollut mutta teki hyvää työtä ja koitin sitä kehua ja tsempata kovasti. Kaukot näyttää ihan kivoilta jo, välimatkaa vaan ei vielä voi kauheasti ottaa ettei leviä käsiin. Laku oli vaan sosiaalistumassa ja eväsretkellä. Päiväruoka tuli kontaktinotoista. Laku ei hallia sen koommin ihmetellyt, tepsutti sisään, nuuski vähän ympärilleen, maisteli jonkun pikkutytön pipontupsua ja alkoi napottaa silmiin ruuan toivossa. Otin sen vielä autohuilin jälkeen toisen kerran pällistelemään, ja tällä kertaa teemana oli rauhoittuminen. Ja ei kai siinä, menin istumaan, penneli syliin ja kohta sillä jo silmä lupsui. Laku ei tunnu turhia stressaavan. Ehtoommalla vielä lenkitin molemmat, nyt Lunakin uskalsi pihaporttia pidemmälle. Aamulla lähistöltä kuului jotain ammuntaa tai ties mitä (laukauksilta se kuulosti, kauheaa räiskintää ainakin parin tunnin ajan) ja eihän me päästy kuin roskapussi viemään. No, Biins sisälle ja pentu remmiin. Laku ei paukkeesta välittänyt. Erikseen nuo on ilman muuta lenkitettävä muutenkin.

Kisakuume nousi itselläkin taas kohisten kun noita kokeita katseli, hitsit kun teki mieli mennä sinne pyörimään. No mutta, on tässä vielä paljon duunia ennenkuin voittajakarkeloihin on asiaa. Ruutu on varmaan pahiten vaiheessa, miten sitä ei tule ikinä tehtyä... Nyt ei niin ryppy otsassa viitsi tahkotakaan kun Lunalla selvästi vielä stressikäyrät aika korkealla. Pikku hiljaa joutuu kyllä valkuainenkin taas tositoimiin jahka alkaa arki vähän tasaantua ja ihmetys uudesta laumanjäsenestä helpottaa.

Hallintaa ja istumista

Tämän viikon treenit on keskittyneet liikkeestä istumisen tahkoamiseen. Se ei olekaan sujunut ihan niin jouhevasti ja näppärästi kuin olisin olettanut. Osaahan tuo muut jäävät (minusta hyvin, jopa!) ja istuminen taisi olla perinteisesti niitä ensimmäisiä varsinaisia liikkeitä mitä ikinä opeteltiin ja joka päivä tulee useampikin (arki)tilanne kun käsken Lunan istua, ja istuuhan se. Mutta kas, tässä onkin saanut tehdä hommia, ja vielä ei olla lähelläkään ärsykekontrollia. Luna jää mielellään seisomaan tai istuu vinoon tai sitten se istuu hitaasti. Varmaankin johtuu pitkälti siitä, että sitä seisomista taottiin kalloon tuossa syksyllä ihan pirusti. Vinotuksia olen koittanut korjailla seinän vieressä treenaamalla ja palkan suunnalla. Nopeutta toivoisi saavan sitten vietin kautta. Jankataan nyt kumminkin tuota tekniikkaa ensin hiukan matalammalla. Toistoja, toistoja jne, eiköhän se siitä.

Luoksetulosta maahanmenoakin aloittelin kotipihassa, ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Kaukojen seisomisessa otin mukaan istumasta nousun ja makuulta noustessa olen itse jo pystyssä mutta ihan koiran edessä, välimatkaa ei vielä kestä ottaa. Hienosti likka on tämän liikkeen hoksannut.

Torstaina treeneissä juteltiin hallinnasta ja loppujen lopuksi ihan perusasioista. Kontaktin säilyttämisestä liikkeiden ja siirtymien välillä, koiran keskittymisestä, kehumiseen heittäytymisestä jne... Hallintateema jatkui tänään aamupäivällä, kun vuokrattiin oikein hallia treeniä varten porukalla. Pari koiraa otti agilityä ja Lunaatti oli samalla paikkamakuussa (piilolla ja ilman) ihanaisen rotikkaherran kanssa. Tottistakin otettiin aksahäiriössä, sitä istumista, vähän kaukoja ja pari luoksetuloa. Hiukan meinasi ruveta ärsyttämään se istumisen vaikeus, mutta ei vaan, saahan sitä olla tosi tyytyväinen tuohon valkkariin. Luna keskittyi omaan treeniin eikä vilkuillut agilitytouhuja kuin aivan paikkamakuun alussa. Treenikaverin luoksetuloharjoitus nenän alta omaa vuoroa odotellessa sai sitten kyllä neitiä vähän kuumenemaan. Tehtiin tosi pitkä treeni tänään ja aika vaativakin, joten pari seuraavaa päivää voidaankin varmasti huilata ja antaa ajatusten muhia.

Iltapäivällä käytiin Nakkilan metsissä tarpomassa terrieriseurassa, ja kotipihassakin leikittiin vielä pitkä tovi puukalikoilla ja patukalla. Nyt on kyllä seurana melkoisen väsynyt koiraeläin, eli ei muuta kun iltaruuat napaan ja soffalle pötköttelemään.

Voittajaluokan liikkeiden aloittelua

Olen tässä yrittänyt tuumia mistä alkaisi VOI-liikkeiden opettelun. Tunnistusnouto tuntuu jotenkin kimurantilta, siihen en ole oikein vielä syventynyt mistä siinä lähtisi liikkeelle. No, asia kerrallaan. Nyt on laitettu kaukojen seisomaannousua alulle, ja kaiveltu muistin perukoilta liikkeestä istumista. Tämähän on joskus kyllä opeteltu jossain määrin, mutta ei sitten vaan ole aikoihin tullut tehtyä. BH-koekin siinä sitten juuri muuttui säännöiltään ennenkuin siellä käytiin ja varsinaista liikkeestä istumistahan siinä ei enää tule. No, tätä nyt sitten ihan vaan treeneissä torstaina naksuttelin ja koitin saada aikaan mahdollisimman nopeaa istuutumista. Tekemistä riittää kyllä vielä!

Seisomaannousua (makuulta) olen rakennellut jollain omituisella sheippaamisen ja imuttelun yhdistelmällä. Ensimmäinen missio oli opettaa se imuutus, koska jostain kumman syystä valkuainen ei ole sitä vielä tähän päivään mennessä tajunut... No mutta, alkuun on päästy muutaman harjoituskerran jälkeen. Aloitin olemalla itse ensin kyykyssä, ja siitä pikku hiljaa olen noussut ylemmäs. Sisällä toimii jo seistenkin, ulkona ollaan vielä polvillaan. Käskysana ja käsimerkki on jo molemmat käytössä, pikku hiljaa ajetaan niitä sisään. Kyllä se siitä alkaa muodostua.

Talvihan tässä nyt sitten on tullut ihan kunnolla, pakkasta ja luntakin on piisannut. Hakutreenit on pienellä joulutauolla mutta muuten on kyllä oltu pihalla. On tottisteltu, lenkkeilty ja peuhattu kaverien kanssa. Vuoden pimeimpään aikaan metsälenkeillä on käyty harvakseltaan, mutta onneksi nyt on taas lumisia peltojakin millä rallatella vapaana. Maanantaina käytiin leikittämässä 1-vuotiasta borderterrieripoikaa, ja koirilla synkkasi oitis valtavan hyvin. Mahdottomat painit ja rallit ne saikin aikaiseksi ja illalla oli väsynyt valkkari soffaseurana. Vinttiseurassakin tuli kirmailtua merenrannalla, ja saatiinpa sillä reissulla autokin melkein lumijumiin, ei oltu pahemmin parkkipaikkoja aurailtu, jännä juttu ;)

Ja jos joku tietää vinkin mien noita kuvia saa aseteltua vaikka kaksi rinnakkain tässä blogspotissa niin oisipa kiva tietää. Suotta olen yrittänyt sovitella ja asetella, ei mee ku allekkain vaikka tilaa periaatteessa olisi vierekkäinkin pistää.  Hmph.

Hermojenlepuutusta, jälki ja valokuvaähky

Ollaan otettu vähän huilin kannalta treenirintamalla. Viime viikolla vedettiin kolme jälkeä, tosin. Keskiviikkona Maikin seurassa tuli ajettua 280 askeleen jälki 3 kulmalla, sisältäen 3 tyhjäsuoraa. Ei ongelmia, hyvää jäljestystä. Torstaina oli porukkatreenit, jotka meni Lunan osalta pyllylleen kun ampumaradan harjoitukset kuului jälkipaikalle. Muut koirat tietysti ei reagoineet, mutta Luna päätteli hirveän vaaran uhkaavan eikä pystynyt enää jatkamaan jäljestämistä voimakkaista avuistakaan huolimatta. Perjantaina otin sitten palauttavan jäljen, 80 askeleen suora, joka askeleella ruokaa ja lopussa superpalkka. Tämä meni hyvin, ei näkynyt mitään epäröintiä. No, jatketaan nyt tallomisia edelleen harrastelumielessä. Aina vaan epätodennäköisempää että noilla hermoilla minkään sortin jälkikokeisiin ikinä päästäisiin. Mutta näillä mennään.

Eilen torstaina oli myös jäljestyspäivä ja pelto-alustalle tosi hieno suoritus tällä kertaa. Suora jälki, puolikas serpenttiini ja 4 x 10 tyhjän sarja. Hiihtelin loppuosan jälkeä  5-6 metrin päässä koirasta. Viettiä oli ja keskittyminen silti hyvää.

Muuta treeniä ei ollakaan sitten oikeastaan otettu, ruuat on tulleet kuppiin aika helpolla. Noudon taisin joku aamu tehdä ja jotain muuta pientä. Muuten on lenkkeilty metsässä, noukittu puolukoita ja rapsuteltu mahaa soffalla köllötellen.

Muutama kuvatus viime viikonlopun lenkiltä:

Luna hyökkää mudilapsen kimppuun.

Painit mättähällä

 Ja sitten vielä tältä ehtoolta. Pakkohan tuo Canonkaveri oli taas raahata mukaan kun oli niin mainio ilma. :) Ja ei, en kertakaikkiaan osaa laittaa näitä vierekkäin ilman että kuvista tulee postimerkin kokoisia. Joten ne nyt taas on sitten jättikokoa.

Paukkeesta selvitty

Jep, viikonloppuna tosiaan juhlittiin venetsialaisia ilotulitteiden kera tässä naapurustossa, ja tuli tuo Zylkene rauhoittavana valmisteena testattua sitten siinä. Noh, vielä en ole valmis mainospuheita pitämään, mutta lauantai meni meillä aika rauhallisesti. Lenkillä käytiin vielä kuuden aikaan, eikä silloin kuulunut vielä yhtään pamausta, onneksi. Lähempänä yhdeksää alkoi paukkua ja vinkua jonkun verran, mutta Luna makaili rauhassa sohvankulmassa ja korkeintaan nosti hiukan päätään pamauksen kuullessaan. Äänet eivät olleet yhtä kovia kuin uutenavuotena, mutta voisin melkein sanoa että olin olettanut Lunan reagoivan vahvemmin. Eli kai ne kapselit jotain teki. Hyvä puoli oli se, että koira ei ollut lainkaan tokkurainen tai muuten väsynyt, vaan ihan oma itsensä muilta osin. Annoin noita kaksi päivässä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Sunnuntaina Luna kyllä sitten säikähti ukkosta ihan entiseen tapaan, joten tiedä sitten... Täytyypä kysäistä eläinlääkäriltä jos vaikka uutenavuotena antaisi tupla-annoksen sitten.

Treenirintamalla ei erikoisempaa, olen nyt ollut laiskamato ja puuhannut vaan kotosalla vaikka ihan hyvin olisi voinut ajella kentillekin treenaamaan. Kapulanpitoharkkaa, perusasento-siirtymisiä, kaukoja... Ja temppuiluksikin on ruokailut menneet. Tänään en keksinyt mitään kehittävää tottis-suunnitelmaa joten opetin Lunaa hajutunnistamaan oliivin pakasterasiasta. Ihan vielä ei ole homma täysin hanskassa mutta alkuun päästiin. Tämähän on varsin hyödyllinen taito kyllä, jatketaan sitä siis ilman muuta.

Vielä pari kuvatusta lauantain kirmailuista, Luna kävi päästelemässä höyryjä Susun kanssa. Mukana oli myös varvastoipilas Gassu joka ei tällä kertaa päässyt juoksuriemuihin mukaan, mutta uimasilla sitäkin käytettiin.