Seminaarikevään jatkoja, viettitestiä ja vaikka mitä.

Keväthulinoita, monenmoista on ehditty touhuta tässä. Treenattu on juu, ja tosiaan seminaarikevät on jatkunut, ensin Mouhijärvellä Jari Kantoluodon tottissemmassa, sitten oli vuorossa Skogsterin noutoklinikkaa ja nyt viikonloppuna kuunneltiin korvat höröllä Outi Hermiön FH-luennolla. Kaikki nämä olleet antoisia ja hyviä, erityisesti tykkäsin kun sai ajatuksia jäljen koevalmisteluihin ja ongelmatilanteisiin, ja sitten tuo Kantoluodon koulutustyyli kyllä kolahtaa minuun ja tuntuu toimivan.

Nyt viikonloppuna oltiin myös Laksan kanssa kyläilemässä, kun tuo FH-luento pidettiin Hyvinkäällä, niin saimme sitten majapaikan Mimman luota siitä läheltä. Lunaatti jäi kotihoitoon reissun ajaksi. Hurautettiin paikan päälle jo perjantai-iltana, jolloin oltiin Mimman kylkiäisinä heidän treeneissä, ja Lakukin pääsi Teemulle puremaan tyynyä. Lauantaille olin sitten ilmoittanut Lakun Kirkkonummelle viettitestiin, jonka piti Jussi Sairanen. Olihan sitä, viettiä ja virtaa. Puolustuspuoltakin vähän kutiteltiin ja sekin on jo alkanut aueta. Ohessa Mimman kuvaama video. https://www.youtube.com/watch?v=jH02Ru4n_yM

Matka jatkui Kotipizzan kautta treeneihin, ja Lakukin sai taas osallistua touhuihin. Ensin otettiin pienet tottikset (joissa Laku oli kyllä pitkälti sitä mieltä että 'tässä mitään tottishommia, missäs se maalimies luuraa') Pääsi se poika sitten tyynyäkin puremaan, ja Teemu esitteli sille myös pentuhihan. Neuvona jatkoon saatiin tärkeimpänä viettialueiden selkeyttäminen ja se, että purussa koiralle ei tuoteta painetta vaan koitetaan saada otetta rauhallisemmaksi ja ääntelyä pois puruvaiheesta. Tottiksen suhteen tuli ideoita noudon jatko-opinnoista ja pallon paikan vaikutuksesta seuraamispaikkaan. Oli myös kiva kun pääsi näkemään Lakun emää Jopoa ja seuraamaan muidenkin koirien treenejä.

Sunnuntain FH-semman jälkeen ajelin takaisin kotiin. Oli kyllä hurjan mukava viikonloppu koiraharrastusten parissa, taskussa on paljon ideoita ja ajatuksia ja iloinen mieli siitä että liinan toisessa päässä niin mahdottoman kiva koira ja että näiden harrastusten myötä on päässyt tutustumaan niin mukaviin ihmisiin. Mielialaa pikkuisen palautti maanpinnalle kotona odottava kakkayllätys, Lunalle oli iskenyt ripuli minun reissun aikana. Juuri kun pääsin ilakoimasta miten sen maha on ollut viime aikoina niin hyvässä kuosissa.

Pari kuvaa lauantain treeneistä tässä. Kuvat Minna Virtanen.

Omissakin reeneissä on kameraa ulkoilutettu, niitä sitten joku toinen kerta.

Luna on tahkonnut ruututreeniä urakalla ja muitakin liikkeitä pidetty mielessä siinä sivussa, mutta eniten työn alla on ollut se ruutu. Josko se nyt siitä menisi kaaliin.

Laku on harjoitellut eniten seuraamista. Kuvioihin on otettu hidas kävely ja juoksu. Ja henkilöryhmää on otettu pari kertaa. Ihme kakara. Ei se noteerannut mitenkään eikä vilkuillut. Että siinä sitten vaan pompoteltiin. Istumisen vinous on alkanut korjaantua pallon pitämisellä vasemmassa kädessä. Seisomisessa kestää jo pari askelta loittonemista. Hallintaakin on koitettu ottaa. Siinä on vielä työtä.

Sitten esineruutuiltukin Lakun kanssa. Ja pakko taas sanoa että kauhean taitava poika se on ollut. Lelut, vanhat kauppakassit ja hanskat on löytyneet metiköstä innolla ja riemulla. Kolmisen kertaa yksi esine on ollut jo valmiina ruudussa. Jäljillekin tekisi jo mieli, kohta varmaan voi alkaa paaluja pystyttelemään.

Että semmoisia noin niinkuin tiivistetysti. Kauhea kirjoittelulaiskuus meinaa iskeä kyllä mutta koitetaan nyt aina välillä päivitellä kuulumisia.

Seminaarikevään aloitus

Seminaareissa on aina mukava käydä kuuntelemassa ja katselemassa, ja tämän kevään ensimmäinen semma olikin eilen Eurassa, Anu Vehviläisen tottiskoulutusta. Se oli sellainen hyvä perussemma, kiva kun tuli lähdettyä. Pääteemana oli koiran aktiivisuus ohjaajaa kohtaan ja toisaalta oman ohjaamisen selkeys, johdonmukaisuus ja reiluus. Harjoituskoirat oli pääosin rotikoita, mutta mukaan mahtui pari sakemanniakin. Anua kuuntelee mielellään ja koirakoiden pulmiin löytyi hyviä ratkaisuja. Itsellekin syntyi jotain ideanpoikasta Lunan vuotamisongelmaan liittyen, mutta ihan vielä en saanut hahmoteltua miten sitä sitten käytännön tasolla tarkalleen ottaen lähtisi toteuttamaan. No mutta, ajatus olisi kuitenkin rauhoittaa tilanne eikä ainakaan itse kiehahdella siinä (no ylläri) ja miettiä vähän pakotteen ajoitusta ja tyyliä. Ei ole ihan helppo kakkupala, mutta katsotaan saadaanko edistystä aikaiseksi. Haukuttamisesta puhuttiin eilen paljon, ja lähinnä siitä, mitä sillä haukulla haetaan, mitä se tuottaa ja miten se kannattaa tehdä.

Jotenkin sopivasti nyt kun oli tapetilla tämä ohjaajan työskentely, äänen ja apujen käyttö jne, niin satuin löytämään koneen uumenista vanhoja videoita minun ja Lunan ensimmäisistä treeneistä. Ne oli touko- ja heinäkuulta 2011. Tuolloinhan me oli käyty alkuvuodesta pentukurssi ja opeteltu naksuttelemaan ja istu- ja maahan-käskyt sekä jonkinlainen perusasento. Plus liuta ylen hyödyllisiä sirkustemppuja kotona. Mutta filminpätkässä aloiteltiin seuraamisen opettelua ensimmäisistä askelista ja tutustuttiin magneettipalloon, joka oli juuri silloin uutena ihmeenä tullut markkinoille. Ja voi taivas... Luna oli siinä ihan hauska pentu, yritti kovasti tarjota sivulletuloa ja nakotti silmiin, mutta paljon myös hosootti omiaan, yritti karkailla ja nuuski nurmikkoa. Ja minä olin ihan hirveän huono :D Sotkeuduin liinaan jatkuvasti, unohdin koiran sinne haistelemaan, olin palkatessa yhtä eloisa kuin suolaton kanafile, ja vaikka mitä muuta. Leikkiminen oli kaikkein onnettominta räpellystä ja hosumista. Mutta pikku Biins se yritti kovasti ja teki minkä osasi. Heinäkuun videossa se osasi jo seurata aika pitkiäkin matkoja, mutta edelleen se oma ohjaaminen oli aika surkeaa. Enkä nyt yhtään tippaa sano että tänä päivänä kehittymisen varaa ei olisi, mutta toivottavasti sitä nyt on johonkin tultu noista ajoista...  Olisi kyllä ihan viisasta useamminkin noita treenejä videoida, vaikkei niistä mitään hienoja juutuuppi-pätkiä saisikaan, mutta näkisi vähän sitä omaa tekemistä ja sitä, millä ilmeellä ja miten koira liikkeitä suorittaa.

Lakun treeneistä sen verran ettämitään mullistavaa ei sillä saralla, se tekee hyvällä fiiliksellä hommia ja opettelee perusliikkeitä, edetään pikkuhiljaa edelleen. Seuraaminen tuntuu aika hyvältä, käännöksiä on otettu nyt erityisesti. Jäävistä maahanmenon kanssa ollaan jo aika liki ihan oikeaa liikettä, istumisessa täytyy vielä itsen pysähtyä käskyä antaessa, ja siinä pakkaa vähän flippaamaan vinoon. Mikä on ihan oma vika kun kävelen kierossa. Seisominen on napakka ja hyvä, siinä on hiottu sitä että pääkin pysyisi paikallaan eikä pyörisi kuin pöllönpojalla palkkaa kytätessä. Luoksetulo onnistuu aika korrektisti lyhyeltä matkalta, pidemmällä matkalla pysähtymisen kanssa taa vielä tehdä hommia ettei törmää. Eteenlähetystä odotetaan sivulla kontaktissa. Nouto on edelleen vaiheessa pallon pito, sitä nyt en ole yrittänytkään työstää vielä sen pidemmälle. Sitten piiloa kierrettiin parina päivänä tuossa myös. Leikkimisessä on ollut työn alla rauhavaiheet ja kas kun on alkaneet luonata nekin yhtäkkiä vaikka alkuunsa meinasi olla niin kovin hankalaa. Että semmoisia. Kiva olisi Lakunkin touhuja ottaa vähän filmille joku kerta.

Lunan eka VOI-yritys ja Lakun tottistiivistelmä

Käytiin aamulla katsomassa mitä tapahtuu jos valkuaisen heittää tokokokeeseen voittajan liikkeitä ihmettelemään. No komedian aineksia oli kyllä meidän esityksessä runsaasti, että ei sitten ihan putkeen mennyt. Edellisestä koekäynnistä onkin vierähtänyt yli vuosi. Joulukuussa 2012 saatiin TK2 ja siitä piti lähteä heti voi-liikkeitä treenaamaan mutta kevät ja alkukesä menikin vähän sairastellessa ja tunnetilaongelmia ratkoessa. Loppusuvesta lähti treenit rullaamaan mukavasti ja nousujohteisesti ja pikkuhiljaa alkoi liikkeet olemaan hanskassa. Nyt sitten tietenkin reilu viikko takaperin hommat levisi ruudun ja tunnarin osalta kummasti. Tähän asti saatu onnistuneita toistoja toisensa perään ja vaikeusastetta nostettu ja edellisperjantaina Luna olikin sitten yhtäkkiä ihan mökillä että mitä tämmösseet liikkeet muka on. No, sellaista se vähän pakkaa olemaan välillä. Paikka otettiin kuitenkin varasijalta vastaan, kun tämän päivän kokeeseen tuli viime hetken peruutus. Tuumin että syteen tai saveen, mennään katsomaan millä tasolla kieputaan ja miltä tunnetilat ja itse liikkeet näyttää pitkästä aikaa koetilanteessa. Fiilis oli kaikesta huolimatta hyvä ja itseä ei jäänyt onneton tulos harmittamaan, lähinnä hymyilytti valkuaisen toilailut. Olishan se tulos ihan kiva kotiinvieminen ollut mutta näin tällä kertaa, työsarkaa riittää vielä meillä siis. Tuomarina tänään Juha Kurtti.

Pistesaalis oli huima 163 pojoa. Videota törttöilyistä tulossa taivasteltavaksi myöhemmin.

Paikkamakuu 10, ei ihmeitä.
Seuraaminen, 10, tuntui ainakin hyvältä, mahtoiko joku perusasento olla hiukan vino. Ja yhdessä täyskäännöksessä meinasin vähän kompuroida mutta siitä ei näköjään pisteitä rokotettu.
Liikkeestä istuminen, 10, ilmeisesti hyvä siis.
Luoksari 7, vauhti hyvä, pysäytykset hyvät mutta sääli vaan että teki kahdesti maahanmenon... Mikä lie aivopieru, tämä on yleensä ollut aika varma liike.
Ruutu, 0, juu ei mitään hajua, mikä ruutu. Luna tsekkaili parit törpöt mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan käryä mihin sen olisi pitänyt juosta. Tästä en hirveästi yllättynyt totta puhuen.
Hyppynouto 0,  taisin joutua antamaan kaksoiskäskyn sivulla pysymiseen kun meinasti varastaa, ja ketku perkele kiersi palatessaan esteen. Mistähän se nyt sitten tuli, tähän mennessä on aina hypännyt molempiin suuntiin. No, näin tänään.
Metallinouto 8, mölysi liikkeen alussa, ihmetteli kapulaa suuresti mutta toi kuitenkin. Onhan se toki kerrassaan yllättävä uusi esine tuo metallikapula.
Tunnari 0, hups, väärä pulikka tuli. Se kyllä arpoi oikean kohdalla mutta päätyi sitten väärään kumminkin. Haisteli kumminkin eikä koheltanut.
Kaukot 0, muuten kiva mutta valui seisomaannousuissa liikaa eteenpäin ja meni sitten nollille tämäkin.
Kokonaisvaikutus 9, piste lähti piippaamiseseta ja haukkumisesta.

Muut virheet nyt sinänsä ei harmita, kertoo vaan treenin ja toistojen puutteesta, mutta tuo vuotaminen... Ääh. Se kyllä sapettaa. Lunalla on nyt salakavalasti lisääntynyt tuo älämölö viime aikoina, ja vaikka olen siihen koittanut puuttua, ei kauheasti vaikutusta ole ollut. Se on kaiketi mennyt vähän niin että kun viretila on saatu nostettua sieltä laamailusta, seinien vilkuilusta ja haistelusta ylemmäs, ja tekemiseen saatu enemmän draivia, hermo prakaa kun vietti nousee. Jos siinä vähän läpsii kuonolle tai nyppii ja ärähtää, niin vaikutus on pyöreä nolla, hiukan kovemmat kurinpitotoimenpiteet saa aikaan vain hermostuneempaa mölinää ja lähinnä pahentaa tilannetta kun tuo on niin pehmeä. Siinä olen koittanut olla tiukka että liike ei ala ennenkuin pilli on kiinni mutta ehkä siitä on tullut vähän lipsuttua kuitenkin. Kun siihen jollain tapaa kai tottuu pikku hiljaa. Yhdessä treenissä tulee parissa kohtaa pieni nyyh nyyh, seuraavassa kolmessa kohtaa ja parin kuukauden päästä joka välissä yyhnyyhouvouvou, nyyh ja piip. Ja volyyminappia joku väntää koko ajan vähän isommalle. Nyt tuohon on pakko jotain kyllä ruveta keksimään, ei vetele tuollainen mekastus nimittäin.

Lakuttajasta sen verran loppuun että sillä on mukavasti sujunut tottikset. Perusasioiden äärellä häärätään tietysti ja yritetään hiljalleen pyrkiä eteenpäin. Seuraamista on eniten työstetty, käännöksillä ja ilman. Matkat on vielä aika lyhyitä, mutta on keskitytty oikean paikan pysymiseen ja vinotuksen välttelyyn. Kontakti pysyy hyvin. Pallon paikka on vaihdellut, kainalosta taskuun, vasemmasta kädestä apparille ja maahan takapalkkana. Jälkimmäiset kaksi on olleet hyvin haastavia, mutta komiasti on poika alkanut oivaltaa että sen pallon uskaltaa ehkä sittenkin päästää silmistään hetkeksi. On se kova juttu pienelle, kumipallo. Jääviä on otettu ihan ruualla ja siinähän ne, malttia on rakenneltu erityisesti seisomiseen. Istumisessa roiskasee välillä vinoon mutta muuten jees, maahanmeno sujuu hyvin ja on nopea, luoksetulo myös vikkelä, lyhyemmällä matkalla tulee siististi eteen mutta pitemmältä juoksee vaan täysiä päin niin että ilmat pihalle. Palloa tai muuta lelua pitää edessä istuen kiltisti pienessä vedossa. Eteenlähetyksessä otetaan jo sivulletulo ja kontakti ennen pinkomista. Hallintaa on otettu sekä tuon takapalkan suhteen että toisten koirien kanssa. Siinä on työstämistä, vaikka oikeaan suuntaan onkin menty ja edistytty kovasti. Laku on sen verran tulinen ja kiihkeä luonteeltaan että nuo kuviot ei ihan läpihuutojuttuna ja yhden kerran treenillä mene jakeluun. Toiset koiratkaan ei niin häiritse muuten mutta jukupliut jos ne ottaa noutoja tai ilakoi pallojen ja patukoiden kanssa. Hiljakseen puksutetaan pösöttimen kanssa eteenpäin.

Talvitottiksia

Mitään ihmeellistä ei treenirintamalla ole ollut nyt kummankaan karvakorvan osalta. Lakun kanssa on harjoiteltu ihan peruskuvioita: jääviä, seuraamista, luoksetuloa ja eteenmenoa. Ja hallintaa, sekä lelujen suhteen (selän taakse maahan jätetty pallo / patukka on kova pala päästää silmistään, saati sitten jos se on apparilla) että toisten koirien läsnäolon suhteen. Työsarkaahan siinä on valtavasti, mutta mikäs siinä kun tuon Lakuttimen kanssa on niin kiva treenailla. Intoa siltä ei ainakaan puutu. Noudon alkeis-alkeissa on päästy siihen että piiiiitkän ja sinnikkään yrittämisen jälkeen se pitää palloa suussaan, edessä istuen pienessä vedossa, hetken. Kapulaa en ole tarjonnut muuta kuin pari kertaa viskonut sitä pitkin pihaa, mutta en ole vielä sen kanssa yrittänyt ottaa tuota pito-kuviota.

Luna on kertaillut voittaja-liikkeitä ja pääasiassa mennyt tosi hyvin treenit sen kanssa ja on saatu kasa hyviä onnistumisia. Jos nyt sitten kaukoissa onkin tahittu ja jumpattu niitä niin paljon että tulen pian allergiseksi koko liikkeelle... Mutta pääasiassa siis mennyt tosi hyvin Lunaatin treenit. Perjantaina hallilla se ei sitten osannutkaan yhtään mitään. Tunnarikapuloita maisteltiin kaikkia ja kohellettiin muutenkin siinä, ja ruutu oli aivan hukassa. Lisäksi piippaamisen määrä ja volyymi oli jotain aivan kamalaa. Eli voisi sanoa että viretila oli kaiken kaikkiaan aika pielessä sinä ehtoona. Noh. Josko siitä sitten taas noustaisiin. Ja teki se hyppynoudon tosi hienosti, metallikapulalla.

Tämmöistä perusduunia tämä on nyt ollut, ei tosiaan mitään ihmeitä. Itse olen kuumeisesti miettinyt ratkaisuja varpaidenlämmityksen suhteen treeneissä. Nyt nollakeileillä kyllä tarkenee mutta kun välissä oli muutaman viikon vähän tiukempia pakkasia niin varpaiden sulana pysyminen on aiheuttanut pientä päänvaivaa tällaiselle olemattoman ääreisverenkierron omaavalle ihmispololle. Toistaiseksi toimivin ratkaisu on ollut Nevercold-kertakäyttölämmittimet sukanpohjiin liimattuna, yhdistettynä hyviin villasukkiin, huopapohjallisiin ja Kuoma-saappaisiin. Nyt tuli tilattua myös Back on Track-pohjalliset jotka kuuleman mukaan pitäisi olla hyvin toimivat. Hevosten lämpölinimenttiäkin tuli kokeiltua, mutta tämä konsti vaatii vielä hiukan hienosäätöä. Ennen treeneihin lähtöä levitettynä vaikutus oli itse treeneissä korkeintaan kohtalainen, mutta seuraavan yön ja päivän jalat oli kuin tulessa, vaikka pesin illalla mönjät pois.

Muutama talvikuva. Nyt tuo keli meni taas niin masentavaksi että yäk. Loska lentää ja on liukasta.

Treenivuosi on alkanut

Aika hyvin tässä on alettu pääsemään taas treenailun makuun pienen joululaiskottelun jälkeen. Lakun kanssa vähän ahkerammin, ja on se Lunakin taas tokoillut ihan reippaasti.

Pienimuotoista kalsaritottistelua on kyllä häärätty sinä sivussa kotona ruokakupilla kummankin kanssa, Lakulla on ollut työn alla paikalla makaaminen ruoka-annoksen kasaamisen ajan ja Luna on jumpannut vähän kaukoja. 

Pikkumusta on käynyt jo muutaman kerran kentilläkin pyörimässä. Edellistorstaina tehtiin sosiaalitreeniä Kille-terrierin kanssa ja ihan tarpeeseen tulee kyllä tuommoiset Lakulle. Muutenkin sillä on ollut nyt pientä hallinta-teemaa kuvioissa. Viime viikolla torstaina Helena piteli patukkaa ja minä yritin kaikkeni että poika olisi malttanut istua sivulla ja ottaa kontaktin ennekuin pääsi riekkumaan. Työtä se teetti ja hiki tuli mutta kyllä se sitten alkoi hoksata mikä oli homman juoni. Perjantaina sitten samat kepposet ja vaikka edelleenkään ei helppoa ollut, nyt kuitenkin hiukan edettiin jo tässä.

Viime perjantaina käytiin myös hallitreeneissä, kun saatiin pienestä omatoimi-porukasta paikka kevääksi. Lakulle en sen ihmeempää ottanut, kun se oli jo treeninsä treenannut, mutta sen verran käytiin pyörimässä että koitin sitä vähän laittaa nippuun sielläkin, kun noutoa treenaavat dobermannit ja lentävät pallot olisi kovasti kiinnostaneet. Hallin toisella puolella harrastettiin agilitya, joten häiriötä tuli siitäkin, joskaan niistä kolinoista Laku ei piitannut. Luna on tottunut sosiaalitreenaaja, ja se tekikin ihan hirveän hyvän treenin hallilla. Seuraamista, kaukoja ja liikkeestä istumista. Vire oli iloinen, skarppi ja keskittynyt. Torstaina se oli kyllä myös varsin hilpeällä tuulella, mutta hiukan huolimaton.

Sunnuntaina tuli väännettyä Tupalassa, Luna teki kivat kaukot alkutahimisen jälkeen. Seuraamisessa se piippasi ja koitin saada volyymia alas. Viettiä oli kyllä mutta vähän pakkasi vuotamaan. Laku tutustui hyppyihin ja loikki matalaa tokoestettä pallon perässä sekä kiipeili loivaa A-estettä, mistä se tuntui kovasti tykkäävän. Ja makkaraa syötiin jäävien muodossa.

Ja tänäiltana käytiin muutaman treenikaverin kanssa luksus-sisätreeneissä eläinkaupan yhteydessä olevassa "hallissa". Sattuikin sopivalle päivälle tämä, kun ulkona oli 15 astetta pakkasta. Laku lähinnä riepotti patukkaa, mutta kun se ei näyttänyt sen enempää ihmeissään uudesta, erilaisesta paikasta olevan, otin sille parit jäävät, eteentulot ja pari seuraamisaskelta.  Sitten se bongasi metallikapulan ja kävi vähän kokeilemassa mitä semmoisella tehdään. Luna ei ihan parhaassa terässä ollut, mutta perussievästi sekin jumppasi kaukoja ja teki ruutua.

On muuten aivan mainio juttu, että nyt tuli pakkasta ja lunta! Miten hienoa kun ei kura lennä, valkkaria ei tarvi pyykätä alituiseen ja valoakin tuli maisemaan lisää paljon. Tämmöstä sitten maaliskuulle kiitos ja sitten humps kevät siihen.

Perinteiset vuodenvaihdelöpinät

Vuoden ensimmäisessä postauksessa vissiin kuuluu päivitellä ilotulituksia ja käydä itsensä kanssa jonkinlainen tavoite-ja kehitekeskustelu.

Taas on vuosi vaihtunut seuraavaan ja ei voi kuin ihmetellä miten äkkiä tuo 2013 hurahti, aivan hirveän äkkiä. Vuosi 2014 valkeni tänään pilvisen harmaana ja ankeana. Ankeana lähinnä siksi, että aamulenkeillä kävellessä tienposkia koristivat taas kerran valtavat määrät roskaa ja lasinsiruja, muistuttamasta eilisestä räiskinnästä.

Lunalla oli eilen kovin rankka päivä. Miten ehdinkin jo kuvitella että tänä vuonna pääsisi helpommalla kun on kunnon tropit valmiina. Se sai viikon etukäteen hevosille tarkoitettua Easy-Now kivennäisvalmistetta, aamulla tryptofaani-valeriaana-paukun ja 2 annosta Xanoria, ansimmäisen kolmen aikoihin ja toisen kahdeksan pintaan. Iltapäivällä se olikin aika uninen ja hiljainen, mutta kun kuuden maissa ensimmäiset paukut poksahti, silmät levisi lautasen kokoisiksi ja se alkoi oitis läähättää ja pyöriä ympyrää. Tuuppasin sen Lakun häkkiin jossa oli viltit ja kaikki päällä (siellä se on pari ukkoskuuroa viettänyt), mutta ei mennyt kuin 5 minuuttia, niin se oli hajottanut häkin oven ja yhden seinän ja jollain ihmeen konstilla saanut sen metallisen alusen sieltä pihalle. Seuraava osoite valkkarille oli sitten kylppäri, ja sielläkin sai kyytiä ensin ovi ja sitten oven eteen suojaksi nostettu puuportti. Siellä se silti loppuehtoonsa vietti riehumassa. Välillä kävin katsomassa ettei ole loukannut itseään tai tuupertunut sydänkohtaukseen. Ja oli se surkea näky. Häntä koipien välissä, pienessä kyyryssä, jäykkänä, silmät verestävänä, kieli metrin verran ulkona ja kauhea puuskutus. Niin että eipä ollut rauhoittavistakaan juuri apua. Tai toisaalta, mitähän se sitten olisi ollut ilman niitä...

Laku otti onneksi homman iisisti, ei se oikeastaan regoinut pommeihin mitenkään, vaikka meilläpäin koko naapurusto tulitti sydämensä kyllyydestä rahojaan taivaalle koko illan. Lenkit oli heitetty jo hyvissä ajoin, ja alkuillan se veteli sikeitä kun katselin telkkaria. Myöhemmin annoin sille iltapuhteeksi kunnon puruluun. Puolenyön paukkeistakaan se ei juuri välittänyt, vähän nosti päätään jos ihan talon vieressä räjähti joku isompi pommi. Yhdentoista nurkilla oli pakko päästää se pissalle, mutta ihan normaalisti sujui tämäkin. Toimintaleffat kyllä pauhasi koko ehtoon, että ne edes vähän peitti pahinta meteliä. Hirveän ihanaa, pakko nimittäin myöntää että pikkuisen jännitti jos Lakuakin pelottaa raketit. Ja kun tuo oli täällä ihan älytöntä tulitusta, ei mitään pientä pauketta.

Sitten se Take-osuus. Kahvit keitin asiaankuuluvasti, viinerit puuttuu.

Valkuainen:

Lunan osalta kaavailin viime vuonna näihin aikoihin starttaavani tokon voittajaluokassa kesällä / syksyllä ja jatkavani jälkeä ja hakua harrastelumielessä sekä käyväni agilityssa silloin tällöin. Noh. Voittajaan ei sitten menty vielä. Kevät meni treenien osalta vähän pieleen noiden mahajuttujen takia, ja kun se puoli saatiin reeraan, painittiin tunnetilaongelmien kanssa. Kunnolla on päästy itse liikkeitä treenaamaan vasta loppusyksystä. Haussa en muista käytiinkö ehkä kerran, pari alkuvuonna. No, se nyt ei ole mikään meidän laji varsinaisesti ollutkaan, kunhan on muun porukan mukana käyty metsässä hyppimässä kun se on ollut valkuaisen mielestä niin kivaa. Sama homma agilityn kanssa. Paitsi että mahdettiinko käydä tänä vuonna kuin kerran tai kaks kirmaamassa ympyränmuotoista rataa. No mutta jälkeä väännettiin ihan tosissaan ja kehitystä tuli kyllä kovasti, enemmänkin kuin mitä odotin. Siihen olen hurjan tyytyväinen. Ja tokoliikkeetkin rupesi jo loppuvuotta kohden muovautumaan aika kivasti.



Vuoden 2014 osalle nyt siis uudemman kerran tavoitteeksi päästä sinne voittajaluokkaan. Keväällä olisi ihan oikeasti suunnitelmana ilmoittautua kokeisiin. EVL:stä en sano vielä mitään, mutta periaatteessa sellainen ajatus oli että koularia ehkä en lähde voittajasta kaivelemaan, vaan sitten kun joskus se ensimmäinen ykkönen rapsahtaa niin loikkaan erikoisvoittajaan sitten suoraan. Mutta se voi olla että sitä päivää saa sitten odotella. Katsellaan miltä näyttää. Jäljen osalle pirusti treeniä alkukauteen, käydään läpi koerutiineja ja annetaan liinaa. Ja loppusyksystä olisi sitten ajatus käydä kokeilemassa onneaan FH1-kokeessa. Katsotaan kuinka paputiimin käy tosipaikan edessä.



Pikkumusta:

Lakun menneen vuoden tavoitteena ei ollutkaan muuta kuin syntyä onnellisten tähtien alla ja kotiutua porilaisiin maisemiin, ja sitten alkaa tutustua palveluskoiralajien ihmeelliseen maailmaan. Vuosi sitten tähän aikaan en edes vielä tiennyt pojan olemassaolosta, mutta beauceroninpuutostila oli kyllä vakava. Odottelin sormet ristissä mahdollisuutta omaan, Tomeraan  sellaiseen. Maaliskuun toinen päivä se sitten tapahtui, sain sähköpostia otsikolla 'Pentuja', ja heitin ehkä parikin kolmoisvolttia ja kärrynpyörää silkasta ilosta (tai yritin ainakin). Huhtikuun puolivälissä neljäkiloinen, musta, pieni, vähän totinen pallero sitten matkusti kotiin ja osoittautui vielä hurmaavammaksi otukseksi kuin mitä osasin kuvitella. Vuoden aikana se on tuonut niin valtavasti iloa, onnea ja hymyä huulille että sitä voisi melkein väittää terveysvaikutteiseksi koiranpennuksi. Kulunut vuosi kun muilta osin ei ehkä ollut kaikista helpoin sellainen. Mutta onni on oma Lakutin.

Ensi vuodeksi ei pojalle ole vielä mitään koekäyntejä suunnitelmissa, mutta treenaillaan ahkerasti, kevättalven painotus tottiksessa ja sitten taas jälkeä, puruissakin olisi ajatus jatkaa keväällä. Perusliikkeitä otetaan haltuun askel kerrallaan, jäljelle roiskastaan esineet ja yritetään tuottaa vähän rauhaa ja keskittymistä sinne pellolle enemmän. Jossain kohtaa olisi tarkoitus käydä ainakin lonkka-ja kyynärkuvissa Kankaanpäässä, luultavasti syksyllä.

Että ei kai tässä sitten sen enempää lätinää tarvita. Vuoden ekat treenitkin tuli jo vedettyä, kävin Lakun kanssa Tupalan kentällä touhuamassa päivällä, otin hiukan seuraamista, jäävät aidan vieressä, pari luoksetuloa ja eteenlähetyksen. Nuoriso paukutti jämä-pommejaan jossain etäämmällä, mutta emme häiriintyneet moisesta. Lunan jätin suosiolla kotiin, se saa tasailla stressikäyriään nyt muutaman päivän ennenkuin sen tarvii taas käyttää aivojaan sen enempää.

Joulunalusreenit ja tunnisteet

Läiskinpähän tuossa sadepäivän ratoksi tunnisteita teksteihin, pari sanaa niistä. Toko-tunniste viittaa lähinnä Lunan tottelevaisuustreeneihin ja tottis taas Lakun jos nyt ajattelee että valkkari harrastaa sitä tokoa ja beussi pk-puolta, niin löytyy paremmin vaikka termejä välillä tuleekin viljeltyä iloisesti sekaisin. IBD-tunnisteella löytyy viittauksia myös mahavaivaraportointeihin ennen Lunan varsinaista diagnoosia kun sitä se nyt on ollut kumminkin. Häiriö ja hallinta sivuaa pitkälti samantyyppisiä juttuja, eli sosiaalitreenejä, häiriö-paikkiksia ja semmoisia. Toisinaan hallinnalla viitataan sen pettämiseen... *viheltelyä* Aika pikaiseen tuli nuo tagit kylvettyä, että jotain huteja ja puutteita taatusti löytyy.

Ja sitten niihin itse reenilöihin.

Tiistaina oli Lakun kanssa penturyhmän tottikset, seuraamista ohjelmassa, käännöksillä ja ilman ja jääviä. Ei meitä ollutkaan nyt kuin kaksi, Paavo-bortsu ja Laku. Lunakin oli autonperässä mukana ja otin sitten senkin kanssa lopuksi pienet kaukot ja annoin palautetta kipposeuruun piippaamisesta.

Torstaiporukalla oli treenit tuttuun tapaan. Luna nuuski tunnarikapuloita häirittynä (yksi parhaista kavereista, borderterrieri Kille, teki seuraamista siinä ympärillä), ja teki 5/5 oikeaa suoritusta. Lopuksi vielä parit luoksarin stopit ja kaukojen makuulta seisomaannousua. Siinä tuntuu olevan jotain tahmeutta nyt, kovin usein tarjoaa istumista mieluummin. Sillä tuntuu kyllä olevan vähän alaselkäkin jumissa, mahtaako vaikuttaa asiaan. Laku hämmästytti osaamisellaan, ihan itsenikin. Se teki seuraamista käännöksillä, myös täyskäännöstä. En tajua miten sen kanssa voi nyt jo muka semmoisiakin tehdä, mutta kappas vaan, näköjään voi. Sitten otin jääviä henkilöryhmässä. Oli Lakun ensimmäinen henkilöryhmätreeni ja sinne sitten vaan. Ei sitä kyllä henkilöt kiinnostaneet tipan vertaa ja jääviä teki ihan samalla tavalla kuin muutenkin, mitä nyt istumisessa meinasi vinottaa. Lopuksi riehuttiin patukan kanssa sitten ihan kunnolla ja ihan ihmeissäni vein pojan autoon. Se on kehittynyt ihan huimasti yhtäkkiä. Mistä lähtien se on muka osannut tehdä jääviä liikkeitä? Ja mistä lähtien se on ihan oikeasti seurannut, muutenkin kuin kaksi askelta seinän vieressä? Ja henkilöryhmä? Miten voi olla että kun kakara tuupataan ensimmäistä kertaa semmoiseen, se ei välitä tuon taivaallista, ei sen enempää halua käydä nuuskimassa kuin paineistukaan. Ja sitten se vielä tuli "kentälle" (parkkipaikalle siis) jonkinlaisessa hallinnassa, eli nätisti vieressä kävellen eikä neliveto päällä huutaen. Ja intoa piisasi silti ihan kauheasti mutta yleistä kohellusta vähemmän.

Tänään kävin heti aamulla metsälenkit ja heitin perään Ulvilan kentällä treenit. Satoi ihan kaatamalla. Vettä. Yhhh... Luna juoksi ruutuun, otti luoksarin stoppeja ja askelsiirtymiä. Ja oli muuten hirmu hyvällä fiiliksellä mukana. Taisteli lelusta (mitä ihmettä), keskittyi hyvin ja vire oli aivan loistava. Otin ruutua niin että välillä palkka tuli pelkästä sinne juoksemisesta, välillä maahanmenosta ja kerran huusin sen sieltä seuraamaankin. Lakun kanssa otettiin sitä seuraamista vaihteeksi, ja kääntyiltiin. Sillä oli ihan hirveästi virtaa ja kuumui pallosta kauheasti, mutta vikalla pätkällä saatiin aivan nappisuoritus vaikka alkuun meinasi vähän olla liian lennokasta meno. Jäävätkin otin kertaalleen. Seisomisessakin voi jo vähän itse liikkua eteenpäin ja se pysyy. Loppuun eteenlähetys ja riemu isosta keltaisesta pallosta.

Nyt pitäisi vielä viitsiytyä tuonne syysmyräkkää muistuttavaan keliin pissalenkille ja sen jälkeen voisi hörppiä pari mukia Blossania joulutorttujen kera. :)

TeamBeans toivottaa oikein lämpöistä ja mukavaa joulua! Pakko laittaa muutama lumikuva... Olihan sitä tuossa parina päivänä maa valkea.

Joululaiskotusta treenirintamalla

Parilla viime viikolla on nyt jäänyt treenit vähän vähemmälle. Sitä on mukamas tohoottanut kaikkea muuta olennaista. Ollut pikkujoulua, hevimetallia, leipomisia, jouluostoksia ja rehellistä lorvikatarria.

Eilen kävin kentällä ottamassa Lunalle ruutuja ja Lakulle jääviä ja esineilmaisuja. Luna oli hyvin kartalla ruututreenissä, intoakin piisasi. Otin lopuksi pari toistoa ilman että kuppia oli ruudussa valmiina, ja kävin palkkaamassa vasta maahanmenosta. Ja viimeiseksi sitten loppukippo ruutuun, pätkä seuraamista ja lähetys. Ei valittamista, paitsi että nyt pakkasi ärsyttämään tuo vuotaminen taas. Vietti kun nousee niin pakkaa piippaamaan vähän liikaa ja siitä joutui nyt huomauttelemaan. Se on päässyt vähän vai vihkaa sieltä taas nousemaan se mölyäminen, kun en ole kiinnittänyt siihen niin huomiota.

Laku tuli kentälle nätisti vieressä kävellen ja teki jääviä niin pätevästi että hämmästyin ihan oikeasti. Käveli vieressä (en seuruuttanut, vaikka sitä se kyllä tarjosi), ja maahanmeno meni jo melkein sinnepäin, eli liikkeestä tippui alas ja jäi siihen vaikka kävin kävelemässä vähän matkan päässä. Istuminenkin tapahtui nopeasti mutta siinä sai vähän enemmän ottaa toistoja että sai jättää paikoilleen. Seisomisessa ollaan vasta siinä että steppaan paikallani. Sitten otin sille jälki-esineilmaisuja, nyt toista kertaa ja poikahan tarjosi itse jo maahanmenoa esineellä. Ei oo tosi. Vinoon se kyllä meni aika usein mutta kun kuljin ihan vieressä niin silloin pamahti suoraksi menosuuntaan. Lunalle taisin nuo opettaa niin että esineet oli mun ja koiran välissä ja tavallaan kutsuin sitä luokse. Ja Lunalla oli purkit esineiden alla. Laku sai makkaraa kädestä niin että samalla kädellä otin esineen ja vaihdoin ruokaan. Mutta voisi kai sillekin nuo purkit opettaa. Saas nähdä miten käypi, näkyvä ruoka (tai kippo, kun se tietää että siellä on eväitä) saa kierrokset niin kovin korkealle ettei se malta pysyä nahoissaan. Kun eihän sille ole ikinä ruokaa annettu, nälkään voi kuolla hetkenä minä hyvänsä.

Muuten ei sitten erikoisempia kuulumisia, joulua odotellessa. Jouluinen keli lumineen ja pakkasineen olisi myös hurjan kiva juttu.

Seija-myrsky järjesti pientä luomuagilitya metsälenkin varrelle.

Luna posettaa sievänä.

Pieniä edistysaskelia siellä sun täällä

Minun puolesta saisi talvikelit jo tulla. Pieni lumikerros valaisisi maisemaa kummasti, ja pakkasella selviäisi ulkoiluista ilman tätä tassujen pyyhintä-rumbaa ja hiekan määräkin sisätiloissa voisi vähentyä samalla. Tänään tuli vedettyä tottistreenit aivan kamalassa räntäsateessa. Kotoa lähtiessä näytti että kas, lumihiutaleko se siinä leijailee, mutta kun kentän reunaan pääsi, kävi selväksi että silkkaa loskaa sieltä satoi niskaan ja oikein kunnolla satoikin. No, koirat tuli treenattua siitä huolimatta, eikä kumpaakaan näyttänyt keli harmittavan. Luna teki 4 tunnaria, kaikki oikein, jihuu. Pulikat oli kellotaulussa ja niitä oli yhteensä 11. Lakun kanssa otin pieniä seuraamispätkiä, eteenlähetyksen ja sitten pari esineruutua kentän viereisessä metsikössä.

Lunan treeneissä on tunnetilapuolella tapahtunut joku vekkuli keikahdus. Se on viime aikoina treeneissä ollut ihan tohkeissaan ja innolla touhussa mukana, aivan eri ilmeellä kuin mitä kesällä. Kauhean kiva nähdä valkuaista pitkästä aikaa noin iloisena. Vaikka sitten vähän on tekniikkavirheissä saanut sitä hilpeyttä maksaakin. Torstaina se poikitti seuraamisessa. Ja edisti. Poikitti ja edisti. Luna. :D Seuraaminen on ollut sille sellainen takuuliike, että jos se jotain osaa hurjan hyvin, aina ja kaikkialla, niin se on se. Paitsi että näköjään poikkeus vahvistaa säännön. Pääsipä sitten tätäkin asiaa sille vielä muistuttelemaan. Parit jäävät otin myös, kaukoja ja luoksarin pysähdykset. Ne alkaa sujua aika mukavasti jo. Laku harjoitteli luoksetuloa myös.

Muuten ei ihmeempiä. Remmilenkillä olen ottanut molempia mukaan parin kuukauden ajan aina välillä, ja yllättävän hyvin sujunut. Ei ne edes yritä riehua tai nujuta keskenään kun on remmit kiinni. Ja hämmästyttävän helposti kulkevat myös käskystä rinnakkain nätisti sivulla. Jotenkin luulin että tuo kimppalenkitys olisi aluksi paljon vaivalloisempaa. Oikeastaan ainoa mihin meinaa mennä välillä hermo, on sankareiden pissakilpailu nimeltä "kuka saa viimeisen sanan", eli vuoronperään saman puskan tai puunrungon merkkaaminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja se, että Luna lykkää aina päänsä väkisin alle kun Laku nostaa koipea, ja sitten sen naama on tietysti ihan keltainen ja haju vallan ihana. Muuten ihan jees. Koirien ohitukset ei nyt vielä ihan kaksikon kanssa mene niinkuin vettä vaan, mutta siitä sekin muovautuu pikkuhiljaa, kai. Eilen oltiin Annan ja vinttien kanssa kimppa-remmilenkillä, ja aluksi täytyi kyllä pistää junioria kuriin ja herran nuhteeseen että ei riekuta vaikka on ihania tyttöjä mukana, mutta ihan sujuvasti se lenkki sitten muuten meni. Mitä nyt Lakulla oli vähän menohaluja enemmän kuin akoilla vauhtia, ja puolessa välissä lenkkiä Luna ja toinen vinttityttö säikähti ilotulituksia. Täällä tuntuu nykyään olevan joka toinen viikonloppu jotain rakettibileitä, viime viikonloppuna Citymarketilla paukuteltiin jotain joulunavausta ja näköjään eilen Ulvilan puolella. Huh huh.

Illalla tuotettiin sitten filmin täydeltä tekotaiteellista paskaa eli räpsittiin vielä joulukorttikuvia. Vinttitytöt pysyi kiltisti ja hillitysti paikoillaan ja näyttivät kauniilta kuvissa, niistä sai pitkän rivin hienoja, sieviä otoksia. Meidän paimenperheen kanssa meno taas näytti pääasiassa tältä:

Niin että vaikuttaa aika todennäköiseltä että tänä vuonna joulukortit ostetaan ihan vaan Prismasta... XD

Tottiskuulumisia

Ompas minusta tullut laiska bloggailija. Treenit on kyllä tullut merkittyä taskukalenteriin omituisella salakieltä muistuttavalla koodistolla (koska kokonaisten sanojen kirjoittaminen on niin kovin vaivalloista), jonka kanssa sitten muutaman vuoden päästä voi raapia päätään että mitä hittoa on J880K6E5HP++ (880 askeleen jälki, 6 kulmaa, 5 esinettä, heinäpelto, meni hyvin) tai I-M-Lu-Fr-tup (istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, eteenlähetys, Tupalan kenttä)... :D

Jos nyt sitten hiukan pidempisanaisesti noista tottelemisista.

Lunan osalta hurjaa edistystä tunnarissa. Se vaan alkoi sujua. Ja lopulta ihan niin että jätin kaikki kepposet ja kikat pois, löin riviin tai kellotaulun muotoon vieraita kapuloita 8-10kpl ja sitten sen oman johonkin väliin. Ja toistoja 3-5, valkkari autoon huilille, ja toinen tai kolmaskin kierros perään. Niin että sen päivän treenissä keskitytty vain tunnariin, ei muita liikkeitä. 2-3 lyhyttä kierrosta. Oikeasta suorituksesta rauhallinen kehu ja nakkia, väärästä ei. Tällä konstilla on onnistumisprosentti alkanut olemaan aika mukava, usein on mennyt kaikki oikein, muutaman kerran on tullut yksi virhevalinta. Joskohan me nyt sitten siitäkin liikkeestä selvittäisiin hengissä.

Tunnarin ohella olen muistutellut Lunalle jääviä (jotka se kyllä osaa oikeasti unissaankin, mutta viime torstain treeneissä sotki aivan totaalisesti ollessaan itselleen poikkeuksellisessa hulivili-kuperkeikka-moodissa) ja sitten kaukoja on tehty. Ruutua pitäisi taas työstää myös, ensi viikon ohjelmaan se. Ja Luna on leikkinyt, minun kanssa, hyvänen aika, köysilelulla ja jopa narupallolla. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.

Lakun tottiksissa nyt vaan systemaattisesti treenataan kaikkia perusliikkeitä. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä niissä, siinä ne etenee pikku hiljaa kaikki kuviot ihan perinteisellä kaavalla. Seuraamisessa on edistytty kovasti, on päästy eroon aidoista ja seinistä. Nyt se ihan oikeasti seuraa jo muutaman askeleen! Ohjelmaan on otettu käännöksiäkin. Häiriötreeniä on ollut myös, tiistain pentuporukassa pidettiin sosiaalisessio ja ai kun teki hyvää. Torstaina kaivoin naftaliinista magneettipallon (jonka vannoutunut välineurheilija ilman muuta hankki heti silloin kun se uutuutena kotimaan markkinoille tuli, todetakseen ettei siitä ollut Lunalle juurikaan riemua paitsi temppuna) ja esittelin sen Lakulle. Laku hoksasi idean varsin sukkelaan ja tykkäsi tietysti. Voi sitten sitäkin joskus käyttää.

Lakun kanssa käytiin myös reissussa, viime viikonloppuna ajeltiin Kirkkonummen suunnalle moikkaamaan kasvattajaa, Pettiä ja Lakun emän, Jopon omistajaa Mimmaa. Perjantai-iltana otettiin tottikset hallissa, lauantaina käytiin jäljellä ja puruissa. Hallilla koitettiin huijata Laku istumaan pallo suussa (pienen vedon kanssa) myöhempää noutoharjoittelua ajatellen, mutta vielä ei tuottanut hedelmää. Lakun mielestä on täysin mahdotonta samaan aikaan istua ja vetää lelua tai ylipäänsä pitää sitä suussa. Pieni poika oli kuin iso kysymysmerkki tämän suhteen, mutta eiköhän se siitä loksahda kun yritetään kovasti. Jälki sujui ihan ok. Pelto oli vetistä multa-savi-heinä-alustaa, tein ihan lyhyen, alta 100 askeleen jäljen yhdellä kulmalla. Lähdin koko jälkeä tekemään vähän ex tempore, niin unohtui sitten merkata se kulman kohtakin. No mutta, Laku löysi vellistä nappulansa ja pysyi jäljellä ja melko löysällä liinalla mentiin. Loppupätkällä nosti pään kerran ja kuikuili jotain, mitä ei ennen ole tapahtunut. Mutta muuten ihan hyvin. Jäljelle lähetystä pitäisi kyllä rauhoitella. Tämä tuli jo kesällä esiin mutta tuon turkinpippurin rauhoittelu on tuottanut pikkuisen päänvaivaa... Mutta yritetään petrata tässä sitten keväällä. Purujenkin osalta tuli hyviä neuvoja jatkoa ajatellen. Paikallisella kentällä tuli myös suoritettua viihdyttävä mutaliuku-ohjelmanumero poijjaan ollessa hieman eri mieltä siitä, mennäänkö autolle kun tyyny tippui suusta ja maalimies nappasi sen itselleen. :)

Tänäänkin reissattiin, tällä kertaa Nokian suunnalla, morjestusvuorossa oli Lakun isän, Argon omistaja Terhi. Otettiin pientä palloilua siinäkin ja puruihinkin päästiin vierailemaan. Rauhavaiheita ja kanavointia koitetaan työstää nyt vielä tarmokkaammin omassakin leikityksessä. Laku jää nyt säännöllisistä puruista tauolle, annetaan pojan kasvaa ja kypsyä ja palaillaan keväällä asiaan taas sillä saralla. Automatkalle iloista lisämaustetta tänään toi mahavaivat. Lakulla ei oikeastaan ole ollut vasta kuin kerran maha kuralla tähän asti, eikä se ole oksentanutkaan paitsi pienenä järsittyään jotain puukeppiä, mutta nyt sen maha flippasi ihan kunnolla todennäköisesti eilisen king-size-raakaluun johdosta (tai niitä luunpaloja siellä tuotosten seassa ainakin oli paljon). Luitakin se on syönyt kyllä ennen ihan ongelmitta mutta jostain syystä nyt oli liian suuri herkku kyseessä. No, tänään se sitten sekä piereskeli, yrjösi että paskoi autoon ja haju toki oli kotiinpäin ajellessa varsin miellyttävä. (Yleensähän Sitikassa tietysti leijuu vallan ihana kukkaistuoksu)

No mutta, mitäs tässä muuta kuin eteenpän, pikku hiljaa ja asia kerrallaan. Jatketaan harjoituksia ja otetaan välillä ihan rennostikin.

Kerta kiellon päälle tai ehkä kaks

Kävin sitten kumminkin vielä viime sunnuntaina ottamassa pientä jälkirevanssia. Pääsin vielä multapellolle niin olihan sinne sitten mentävä polkemaan, ihan pikkusen vaan. Lunalle tein yhden helpon jäljen, 500 askelta, 4 kulmaa, 6 esinettä. Alusta ei aiheuttanut muita vaikeuksia kuin että nenä meinasi alussa nousta kun ketku huomasi että askeleet näkyy. Joten ergonomisesti sitten ajoin koko loppumatkan valkkarin persiissä kiinni ja kaksinkerroin että sai pakotetta alaspäin. Loppujälkeen olin tyytyväinen, vaikka selkä kyllä sanoi omat mielipiteensä tästä tyylistä. Lakulle 150 askelta ja 1 kulma. Poika teki hyvää työtä, keskittyi ja kaivoi nappulansa mullan seasta. Ei moitittavaa. Lakulle tein sitten vielä toisenkin jäljen maanantaina. Lunan maha meni niin huonoon kuntoon että sen jätin huilaamaan kun oli minusta vähän apeakin. Lakun toinen jälki oli samanlainen kuin sunnuntaina, kulma eri suuntaan. Komiaa työtä taas, ei erikoista. Kova tuuli kävi, mutta ei tuntunut haittaavan.

Lunan maha tosiaan on taas syksyn mittaan mennyt huonompaan suuntaan ja sunnuntai-illalla ja maanantaiaamulla oli likka vähän vaisun oloinenkin, niin soittelin sitten Yesiin Lunan eläinlääkärille ja saatiin 10 päivän Tylosinit samantien alkamaan. Eiköhän se siitä taas rauhoitu sitten.

Tottis / toko-saralla on nyt otettu jälkikauden päätyttyä lusikka kauniiseen käteen ja reenailtu kiltisti. Muutakin kuin niitä kivoja helppoja liikkeitä ja kelluttu mukavuusalueella. Koskien lähinnä Lunaa. Eli sen kanssa on nyt otettu työn alle ruutu, jonka treenaaminen on kyllä lopulta ihan kivaa ja hauskaa jahka vaan jaksaa pystyttää sen itse ruudun (mikä toki on ihan valtava fyysinen ponnistus).

Ja sitten tunnari. Jonka kanssa on ihan kirjaimellisestikin paukutettu päätä lattiaan, omaa päätä siis. Kaiken maailman konsteja on kokeiltu, että Luna tajuaisi nimenomaan haistella ja nenän kanssa hakea omaa kapulaa eikä vaan ottaa sattumanvaraisesti jotain mitä tahansa pulikkaa. Olen piilotellut sitä yhtä kapulaa sisällä ja ulkona mattojen alle, sohvatyynyjen väliin, lakanoiden sekaan, pyykkikoriin, kenkään, pusikkoon, kivien alle, kukkapenkkiin... Ja komiasti on nenä-älykkö aina kapulan löytänyt. Mutta heti kun tilanteeseen on tuotu niitä muita kapuloita, on homma mennyt arpomiseksi ja nenänkäyttö on unohtunut. Olen kylvänyt nameja kapuloiden sekaan, laittanut vieraskasaa omasta etäämmälle, peittänyt ruoholla, yrittänyt hajustaa sitä omaa mahdollisimman vahvasti, mitä vielä pahvimukikepposia hajutunnistustyyliin... Mutta ei, Luna on suorittanut lottoriviä, hedelmäpeliä ja raaputusarpaa ja tuonut summamutikassa ihan minkä tahansa kapulan.

Paitsi tänään. Tänään se onnistui 18 toistoa 20:stä, vaikka oma ei ollut vieraista erillään edes. Tänään muutin systeemiä vaan niin, että treenasin vain sitä tunnaria, en muuta, tein sen 3 erässä, joiden välissä valkkari huili autossa. 6-8 toistoa ja autoon. Ja mikä tärkeintä, se haisteli niitä kapuloita. Luna haisteli tunnistusnoudon kapuloita. Ja poimi oman. Maybe there is hope.

Lakun tottisteluissa nyt on ollut montaa teemaa, sillä kun nyt tietysti on vielä kaikki vaiheessa. Seisomista on aloitettu opettelemaan, ei osaa vielä ilman apua, mutta tehty on toistoja paljon. Perusasentoa ja seuraamista on otettu. Sivulletulo alkaa olla aika kiva, aina ei vielä ihan suoraan tule mutta eikun uusiksi vaan. Seuraamista tapahtuu 1-3 askelta, mutta tapahtuupa kuitenkin. Pallo magneettina kainalossa, olkapäällä tai lonkalla. Ei pompi enää niin kauheasti kuin muutama viikko sitten. Maassa pysymistä otettu, odottamista ja malttia opeteltu, ja sitten noita luoksetulon edessäistumisia ja eteenlähetyksiä. Ai niin ja vähän hyppytekniikkaakin aloiteltiin matalalla esteellä. Noutokapulaa koitin naksutella mutta totesin sitten että ehkä lähden sitä noutoa kuitenkin rakentelemaan leikin kautta enkä naksutellen. Niin ja sosiaalitreenejäkin on Lakulla nyt ollut, ja ne tuli kyllä tarpeeseen.

Puruihin ostin Lakulle uuden tyynyn jota päästiin tänään koemaistelemaan. Hyvin tuntui kelpaavan, ja ilahduttavasti sain luvan laittaa pojan tolppaan nii ei tarvinnut kaikkea omaa keskittymistä laittaa pystyssä pysymiseen, vaan kerkesi vähän vilkuilemaan että mitä siellä liinan toisessa päässä tapahtuukaan. :)

 Niin että semmoista syksyhääräilyä tänne.

Arkitottista hyvänenaika

Olemme eläneet hämmentäviä aikoja. Allekirjoittanut on toimertunut tahkoamaan elukoiden kanssa arkitottista ja taapertanut kiltisti remmilenkillä joka ainoa päivä eikä vain ajanut autoa metsänreunaan. Laku on opetellut hiukan vähemmän tarmokasta ja lennokasta etenemistä hihnakävelyillä ja Lunallakin samansuuntaisia juttuja vahvisteltu vaikka se nyt oikeastaan osaakin kulkea siivosti. Lunan kanssa on sitten enemmän keskusteltu oravien, kissojen ja jänisten hätyyttelystä.

Lakun kanssa on myös kalsaritottisteltu ahkerasti viime aikoina. Päätin ottaa perusasennon suhteen pienen tehokuurin ja jo vain onkin sitten kulutettu takapihan aidan viereen pieni polku. Tässä harjoittelussa siirryin jo jokunen viikko sitten palkkauksessa nameista palloon ja paremmin tuntuu toimivan. Toistaiseksi ei olla vielä päästy aidan /seinän vierestä pois, mutta sivulletulo alkaa siinä olemaan aikas varma ja nopea, ja seuraamistakin tapahtuu yhden kokonaisen askeleen verran. Kyllä se siitä lähtee. Samalla on tullut kouluteltua lelun tuomista ja luoksetuloa leikkimisen yhteydessä. Ja noutokapulankin sille esittelin tässä eräänä iltana.

Luna on ottanut pientä huilia, ja se näköjään on tehnyt sille hyvää. Torstaina oltiin pienellä porukalla kentällä hääräämässä ja voi miten se teki iloisena hommia. Pitkästä aikaa valkuaisesta löytyi sellaista vipinää mitä olen kaipaillutkin. Otettiin ruutua, metallinoutoa ja hiukan kaukoja ja oikealle käännöksiä.

Jälkeä tuli tuossa ajettua vähän rankempi pryki ja otin sitten siihenkin taukoa molemmille pari viikkoa. Nyt olisi vielä ajatus vetää muutama tehokas jälkitreeni ja paketoida peltohommia sitten pikkuhiljaa kasaan tämän vuoden osalta. Multapohjalla olisi vielä kiva päästä käymään tänä syksynä, katsotaan onnistuuko. Tänään tuli ajettua molemmille hurjan hyvät jäljet puuskaisessa tuulessa ja vesisateessa. Laku nuuskutti melkein koko jäljen löysällä liinalla (150 askelta, 1 kulma) ja Lunakin teki hienosti töitä (1100 askelta, 7 kulmaa, 7 esinettä). Itse asiassa ainoa joka tänään tunaroi oli akka itse valkuaisen liinanpäässä. Luna lähti komeasti ajamaan serpentiiniä jonka olin tyystin unohtanut polkeneeni, ja pakotin vaan jääräpäänä sitä suoraan. Ja ihmettelin mitä se niin pirun sitkeästi väkisin vetää vasemmalle että onko siinä muka joku harha nyt. Juu ei ollut kun ihan omia saapasteluja. Muistuipa sitten mieleen seuraavalla esineellä tämä. Niin mitä sanoiko joku muka joskus että pitää aina tietää missä se jälki menee...? Ei kai. Nimimerkillä epäreilu ohjaaja.

Tuossa tuli puheeksi koirien murkkuikä, ja muistelin sitten millainen riiviö Luna oli tämän ikäisenä mitä Laku nyt, eli reilu 7kk. Luna nimittäin oli silloin aivan hirveä, se uhmasi suurinpiirtein jokaista käskyä, karkaili, lällätteli, roikkui punteissa, hihoissa ja remmissä, puri käsiä ja repi talossa kaiken lipastoista kynnyksiin ja seiniin. Sen kanssa sai tapella suunnilleen kaikesta. Sitten siinä vuoden iässä siitä tuli ihan kiva ja isoimmat teiniangstit jäi pois. Laku taas on vielä aivan pieni poika, ei sillä ole murkkuilusta tietoakaan. Vauhtia ja kohellusta kyllä, mutta ei sellaista uhoa tai keskisormen heiluttelua. No, kyllä sekin aika varmasti vielä koittaa, odotellaanpa vaan ;)

Ja muutama kuva loppuun parin viikon takaa, biitsirallia ympärivuoden...