Same old, same old...

Ei erikoisempia kuulumisia meille. Viikonloppuna lenkkeiltiin Luca-kaverin kanssa ja kameraakin ulkoilutettiin. Maanantaina peuhakaverina oli greyhound-pentu Susu, käytiin ihan vaan tuossa jalkkiskentällä. Hiihtäjistäkin suurin osa alkaa hankien sulaessa pakkailla suksiaan varastonperälle, joten saapahan lähipöpelikössäkin kulkea rauhassa ilman pahansuopia katseita. No jo on aikakin. Ja kevättä on tosiaan jo mukavasti näkyvissä. Treenipaikkojen kanssa vaan pientä hakemista nyt, kun vaihtoehtoina on loskassa tai mudassa kahlaaminen, puolisulanut jäätikkö tai asfaltti. Ei paljon tee mieli vauhtilikkeitä treenailla.

No mutta, MH-kuvauksiin mennään ensi viikon lauantaina Laukaaseen. Tokokisat sitten siirtyy myöhempään ajankohtaan. Tuleehan noita. Ja ompahan aikaa treenata nyt vielä. Jos totta puhutaan, niin se kirottu luoksarin pysäytys ei mikään pomminvarma liike vielä ole. Juurikin siksi, kun sitä ei olla nyt kauheasti päästy treenaamaan.  Kaukoissa on alkanut ilmetä pientä kyttäilyä istumaannousussa. Luna ei millään nousisi kunnolla istumaan, vaan jää hiukan puolitiehen, tai ainakin toinen tassu on edempänä. Takapalkalla on tehty. No, pari askelta taaksepäin ja käsipalkka käyttöön taas hetkeksi. Ja tietysti vapautus on herunut vain kunnollisesta istuma-asennosta.

Pari päivää on nyt mennyt kotona nuhjutessa kun olen ollut kuumeessa. Eilen jäi lenkkeilyt vallan väliin ja wc:nä toimi piha (koiralla!), mutta tänään olen raahautunut puoleksi tunniksi tuonne lähipöpelikköön hiukan tallustelemaan. Naksuttelin sitten ajan kuluksi valkuaiselle pyrstö-tempun, joka siis on ihan vaan leikkiinkutsuasento peffa ylhäällä. Olipahan jotain aivoraksutusta, vaikka eipä tuossa kauaa mennyt.

Laitetaas nyt pari valokuvaa vielä väriksi.

Vaippahousu vauhdissa.

Viikonloppuna käytiin vallan uusissa paikoissa huhkimassa. Lauantaina tottisteltiin Ulvilassa ja tänään Noormarkussa agihallilla. Kumpikin treeni meni kivasti, eikä kaikuvassa agihallissakaan pelottanut. Päinvastoin, Biins tutustui uteliaana halliin ja teki hommiakin kyllä. Tarkoitus ei nyt ollutkaan mitään tiukkapipoista tottiskaavaa vetää, vaan lähinnä tutustuttaa paikkaan ja siinä sivussa tehdä jotain pientä. Seuraamiset (joita sitten kumminkin oli pakko päästä hinkkaamaan) vois melkein kyllä ruveta siirtämään pikkuhiljaa vallan kipolle, menee sen kanssa paljon tiiviimmin, paremmassa vireessä ja kestoakin on jo pystynyt viemään vähän pidemmälle. Käännöksiä on vielä hiottava kyllä ihan naksun kanssa. Ja sitten välikehut. Nyt pitäisi myös alkaa ketjuttaa liikkeitä yhteen ja tehdä samalla kipolla pari tai useampi liike palkaten välissä vain kehuilla. Kokeeseen taidan kyllä nimittäin ottaa ruuat kentän reunalle ja koittaa räpeltää homman sillä tavalla kasaan. Eli lorvia ei nyt saisi yhtään, treeniä pitäisi ottaa aivan hirmuisesti. Ja ottaa kippo myös muihin liikkeisiin kuin seuruuseen. Yksi kysymys tietysti on, kuumuuko koira ihan liikaa siitä kaukopalkasta koesuorituksessa, joka on kuitenkin aika pitkä, ja pystyykö keskittymään. Hyppykin on vähän vielä semmonen haparoiva. Huh. No, jatketaan harjoituksia ja paiskitaan hommia. Ihan älyttömän kiva olisi päästä tekemään joku kokeenomainen suoritus edes kerran tuomareineen, liikkureineen jne... Onkohan tässä nyt pienimuotoista punttien tutinaa havaittavissa...?

Vähän on ehditty sentään temppuillakin. Sitä perse edellä korokkeen päälle kiipeilyä lähinnä siis. Jos nyt oikein filosofisesti haluaisi asian tulkita, niin harjoittelemme takapään käyttöä. No juu, mutta kyllä pääasia on vaan piristää päivää pölhöilyllä ja sirkusteluilla. Ihan vaan huvin vuoksi.

Ensin pienemmän pinon päälle.

Vaippahousu vauhdissa.

Uusi heijastinpantakin pääsi näköjään kuvaan.

Sitten vähän korotettiin vielä pinoa...

Joo ja vanhoja juttuja samalla, haaroväliseuraamista.

On se niin fiksun näkönen.

Huvin vuoksi tekisi mieli myös osallistua tammikuussa alkavalle agilityn alkeiskurssille. Mitään kisatavoitteita ei siinä lajissa ole, koska allekirjoittanut on hidas kuin etana niin liikkeissään kuin regointikyvyssäänkin. Mutta nyt kun jälkikin on kevääseen asti tauolla niin jotain kivaa voisi kehitellä. Luna tunnetusti tykkää kiipeillä objektien päälle, ryömiä niiden alle, väliin ja hyppiä yli. Ja voishan se olla ihan mukavaa vaihtelua tottiskuvioihin. Täytyypä pitää mielessä.

Jeps, ja asiasta kukkaruukku, tässä surffaillessani löysin tällaisen valkkarikennelin kotisivut: Born to Win White Shepherds . Näin pikaisen selailun perusteella vaikutti aika mukavalta, ja kasvatustavoitteita oli muuallakin kuin vitivalkoisessa karvassa ja mustassa nenässä. Täytyy pistää korvan taa, joskus hamassa tulevaisuudessa kyllä saattaapi vielä valkkari meille kotiutua. Mutta sen aika ei ole vielä. Nyt hikoillaan pöksy-Biinsin kanssa minkä vaan keritään. Kyllä siinä on valkuaista ihan kerrakseen.

Kohta se kiipeilee jo seinillekin.

Eiliset tottikset meni mukavasti juoksuista huolimatta. Hormonien hyrräys ei ole aivan totaalisesti nuppia sekoittanut siis, ainakaan vielä. Pimeää meinasi vähän olla mutta onneksi Valkuainen erottui hohtavana lokakuun illasta. Sosiaalistakin treeniä otettiin ja vaikka mukana oli hyvä leikkikaveri Lotta ja komea nuori kelpieuros Rico, keskittyminen pysyi hyvin. Ei moittimista muutenkaan, kivat reenit vedettiin taas.

Tänään käytiin lähimetsälenkki tuplakierroksin illansuussa, hypeltiin kiville ja kannoille, kiipeiltiin puuhun ja taisteltiin oksista. Iltaruoka syötiin temppuillen. Ohjelmassa oli takajalkojen nostelua korokkeelle ja lopulta seinää vasten. Vielä ei päästy ihan seinävaiheeseen, mutta jakkaran ja korkeen kirjapinon päälle takaräpylät nousee jo. Hilpeää. Temppuilut on hauskoja, ei mitään suorituspaineita tai pilkunviilausta. Tekee ihan hyvää välillä. :)