Kerta kiellon päälle tai ehkä kaks

Kävin sitten kumminkin vielä viime sunnuntaina ottamassa pientä jälkirevanssia. Pääsin vielä multapellolle niin olihan sinne sitten mentävä polkemaan, ihan pikkusen vaan. Lunalle tein yhden helpon jäljen, 500 askelta, 4 kulmaa, 6 esinettä. Alusta ei aiheuttanut muita vaikeuksia kuin että nenä meinasi alussa nousta kun ketku huomasi että askeleet näkyy. Joten ergonomisesti sitten ajoin koko loppumatkan valkkarin persiissä kiinni ja kaksinkerroin että sai pakotetta alaspäin. Loppujälkeen olin tyytyväinen, vaikka selkä kyllä sanoi omat mielipiteensä tästä tyylistä. Lakulle 150 askelta ja 1 kulma. Poika teki hyvää työtä, keskittyi ja kaivoi nappulansa mullan seasta. Ei moitittavaa. Lakulle tein sitten vielä toisenkin jäljen maanantaina. Lunan maha meni niin huonoon kuntoon että sen jätin huilaamaan kun oli minusta vähän apeakin. Lakun toinen jälki oli samanlainen kuin sunnuntaina, kulma eri suuntaan. Komiaa työtä taas, ei erikoista. Kova tuuli kävi, mutta ei tuntunut haittaavan.

Lunan maha tosiaan on taas syksyn mittaan mennyt huonompaan suuntaan ja sunnuntai-illalla ja maanantaiaamulla oli likka vähän vaisun oloinenkin, niin soittelin sitten Yesiin Lunan eläinlääkärille ja saatiin 10 päivän Tylosinit samantien alkamaan. Eiköhän se siitä taas rauhoitu sitten.

Tottis / toko-saralla on nyt otettu jälkikauden päätyttyä lusikka kauniiseen käteen ja reenailtu kiltisti. Muutakin kuin niitä kivoja helppoja liikkeitä ja kelluttu mukavuusalueella. Koskien lähinnä Lunaa. Eli sen kanssa on nyt otettu työn alle ruutu, jonka treenaaminen on kyllä lopulta ihan kivaa ja hauskaa jahka vaan jaksaa pystyttää sen itse ruudun (mikä toki on ihan valtava fyysinen ponnistus).

Ja sitten tunnari. Jonka kanssa on ihan kirjaimellisestikin paukutettu päätä lattiaan, omaa päätä siis. Kaiken maailman konsteja on kokeiltu, että Luna tajuaisi nimenomaan haistella ja nenän kanssa hakea omaa kapulaa eikä vaan ottaa sattumanvaraisesti jotain mitä tahansa pulikkaa. Olen piilotellut sitä yhtä kapulaa sisällä ja ulkona mattojen alle, sohvatyynyjen väliin, lakanoiden sekaan, pyykkikoriin, kenkään, pusikkoon, kivien alle, kukkapenkkiin... Ja komiasti on nenä-älykkö aina kapulan löytänyt. Mutta heti kun tilanteeseen on tuotu niitä muita kapuloita, on homma mennyt arpomiseksi ja nenänkäyttö on unohtunut. Olen kylvänyt nameja kapuloiden sekaan, laittanut vieraskasaa omasta etäämmälle, peittänyt ruoholla, yrittänyt hajustaa sitä omaa mahdollisimman vahvasti, mitä vielä pahvimukikepposia hajutunnistustyyliin... Mutta ei, Luna on suorittanut lottoriviä, hedelmäpeliä ja raaputusarpaa ja tuonut summamutikassa ihan minkä tahansa kapulan.

Paitsi tänään. Tänään se onnistui 18 toistoa 20:stä, vaikka oma ei ollut vieraista erillään edes. Tänään muutin systeemiä vaan niin, että treenasin vain sitä tunnaria, en muuta, tein sen 3 erässä, joiden välissä valkkari huili autossa. 6-8 toistoa ja autoon. Ja mikä tärkeintä, se haisteli niitä kapuloita. Luna haisteli tunnistusnoudon kapuloita. Ja poimi oman. Maybe there is hope.

Lakun tottisteluissa nyt on ollut montaa teemaa, sillä kun nyt tietysti on vielä kaikki vaiheessa. Seisomista on aloitettu opettelemaan, ei osaa vielä ilman apua, mutta tehty on toistoja paljon. Perusasentoa ja seuraamista on otettu. Sivulletulo alkaa olla aika kiva, aina ei vielä ihan suoraan tule mutta eikun uusiksi vaan. Seuraamista tapahtuu 1-3 askelta, mutta tapahtuupa kuitenkin. Pallo magneettina kainalossa, olkapäällä tai lonkalla. Ei pompi enää niin kauheasti kuin muutama viikko sitten. Maassa pysymistä otettu, odottamista ja malttia opeteltu, ja sitten noita luoksetulon edessäistumisia ja eteenlähetyksiä. Ai niin ja vähän hyppytekniikkaakin aloiteltiin matalalla esteellä. Noutokapulaa koitin naksutella mutta totesin sitten että ehkä lähden sitä noutoa kuitenkin rakentelemaan leikin kautta enkä naksutellen. Niin ja sosiaalitreenejäkin on Lakulla nyt ollut, ja ne tuli kyllä tarpeeseen.

Puruihin ostin Lakulle uuden tyynyn jota päästiin tänään koemaistelemaan. Hyvin tuntui kelpaavan, ja ilahduttavasti sain luvan laittaa pojan tolppaan nii ei tarvinnut kaikkea omaa keskittymistä laittaa pystyssä pysymiseen, vaan kerkesi vähän vilkuilemaan että mitä siellä liinan toisessa päässä tapahtuukaan. :)

 Niin että semmoista syksyhääräilyä tänne.

Kesäkuulumisia - nenä pellossa on kuljettu

Vaikka bloginpidon suhteen onkin koko kesän laiskottanut, niin on me toki kuitenkin touhuttu vaikka ja mitä. Lähinnä jäljestetty. Tottispuoli on jäänyt kummankin osalta vähän sivuosaan, mutta hiukan olen koittanut Lunalle muistutella kaukoja ja tunnaria, ja Lakulle vähän opettaa perus sivulletuloja, edessäistumisia ja maahanmenoa. Mutta aika alkutekijöissä ollaan vielä pentutottiksissa, kerkiää sitä sitten talvella...

Jälkirintaman kuulumiset tiivistetysti: Luna on ajanut nyt 600-800 askeleen jälkiä, esineitä on ollut 4-6 ja kulmatyöskentelyssä on mukaan otettu piikit ja toisaalta vahvisteltu perus ysikympin kulmia vähän enemmän kun alkoi välillä ote lipsua niissä. Esineilmaisut on sujuneet hurjan hyvin. Säikkymisien suhteen on edetty pari vauvanaskelta eteenpäin, kun Lunan toimintavaihtoehdoista suljettiin jäljestyksen lopettaminen ja autolle kipittäminen täysin pois. Ruokaa itse jäljellä on enää hyvin vähän, alussa muutamalla askeleella, useimmiten kulmissa ja esineiden jälkeen parilla askeleella ja jokunen sattuma siellä täällä. Jälkityöskentely sinänsä on ollut periaatteessa oikein hyvää, mutta hiukan vaihtelevaa. Kovemmalla tuulella nenä tahtoisi pyrkiä jäljen sivuun, ja kulmissa on ollut pientä pyörimisongelmaa.

Laku on viime aikoina ajanut noin 140 askeleen jälkiä, vaikeammilla alustoilla vähän lyhyempiä. Pelkkää suoraa ja joka askeleella tietysti vielä nami, ellei linnut ole päässeet verottamaan pennun eväitä. Lakun kanssa olen tasapainoillut noiden viretila- ja viettijuttujen kanssa. Sillä tuppaa helposti olemaan ruutia vähän liikaakin, ja homma menee ryysimiseksi ja koheltamiseksi. Jos taas sen on väsyttänyt aivan umpipuhkipoikki ennen jälkeä, väsyneenäkään se ei oikein jaksa keskittyä, joten paras "vire-ikkuna" on vaatinut pikkuisen hakemista, mutta kun sellainen on löytynyt, niin voi pojat se tekee hienosti hommia. Kyllä siitä vielä jäljestäjä tulee!

Jälkikauttahan tässä on jäljellä vielä vaikka kuinka, ja reenit jatkuu. Siinä sivussa on tosiaan koitettu välillä vähän jotain tottishommiakin ihmetellä ja hiukan esineruutua, ja sitten on tottakai ihan vaan otettu rennosti, leikitty, kirmattu, rallattu, uitu, noukittu marjoja, nuohottu metsiä, tavattu kavereita ja köllötelty. Porin näyttelyssä käytiin Lakun kanssa viettämässä sosiaalipäivää, ja varsin mallikelpoisestihan tuo lapsi käyttäytyi. Luna on pysynyt kesän aika hyvin terveenä mahansa osalta, ja viime viikolla YESistä soitettiin ilouutisia, sillä ei sittenkään kaikkien koepala-analyysien ja viljelyjen jälkeen todettu lymfoomaa, jota suolistotutkimusten yhteydessä alettiin epäillä. Helpotus.

Pistetään suvikuvia sitten vaikka ihan omaan postaukseen, niitä on kertynyt yksi jos toinenkin.

Kutinoita mahanpohjassa

Lunan vatsavaivojen syyksi selvisi kuin selvisikin se IBD. Koepalavastaukset tuli kuluneella viikolla ja kroonista tulehdusta löytyi joka puolelta, pahiten paksusuolesta, kaupanpäällisenä vielä helicobakteeri. Homma etenee nyt siten että jatkohoito tapahtuu siellä Helsingin päässä, eli jos ja kun ripulointia ilmenee (siis tiheämpään kuin kerran kuussa-tyyliin), soittelen hoitavalle eläinlääkärille ja hän laittaa sitten ab-kuuriin reseptiä. Tylosinia olisi tarkoitus käyttää ensisijaisena lääkkeenä kun vaste sille näkyy olevan hyvä, mutta tarvittaessa voidaan ottaa muitakin lääkkeitä siihen rinnalle tai tilalle. Tilanteen mukaan mennään. Nythän se on aikas hyvä koska viimeisimmästä kuurista ei ole aikaa kuin muutama viikko. Maha on siis ollut ihan normaali nyt siitä asti. Helicobakteeri voidaan häätää myös sitten jos oireilua alkaa enemmän olla, muuten sille ei tarvitse tehdä mitään, koska se pysyttelee useimmiten oireettomana.

Semmoista mahan osalta. Treenirintamalla on nyt jo kauhia hinku jäljille, mutta vielä ei routaisille ja osin lumisillekin pelloille ole mitään asiaa. Tottiksissa on treenattu eteen istumista (rupesi vinottamaan, huoh), kapulan pitoa ja kaukoja. Perustreeniä, ei erikoista.

Eilen oltiin Satun kanssa Raisiossa Korrin Juhan tottisseminaarissa kunnianhimoisella otsikolla "tavoitteena 100 pisteen tottelevaisuus". Oli kyllä tosi mielenkiintoinen, paljon hyvää asiaa ja kovasti heräsi ideoita ja ajatuksia. En nyt niitä lähde tässä sen tarkemmin listaamaan, kun raapustin mielestäni aika selvät (oho!) muistiinpanot oikein kynällä ja paperilla. Mutta paljon oli tuttuakin asiaa mitä on jo toteuttanutkin. Esimerkkikoirakoita oli myös kiva seurata.

Omassakin mahanpohjassa on ilmennyt pieniä kutinoita viime aikoina, niiden syitä selvittelen tarkemmin sitten seuraavassa postauksessa. :)

Ruutua ja häiriötottista

Hah, that's us!

Eilen päästiin pitkästä aikaa treenaamaan ruutua (edellisestä kerrasta on ehkä ikuisuus). Kokeilin piruuttani ensin ilman kosketusalustaa, mutta yllätys yllätys eihän se toiminut, vaan Lunaa kiinnosti kulmatörpöt. No, sattuipa siinä maassa sitten lojumaan sopivasti joku tupakkikartongin pahvi, josta tuli vallan passeli kosketusalusta. Otin pari settiä ihan vaan naksutellen alustalle menemisestä. Ensin muistuteltiin ihan läheltä nauhoja ja lopuksi kauempaakin. Alustaa pienennettiin matkan varrella noin 10x10 cm kokoiseksi. Oli kyllä hyvä treeni, tuli selkeästi keskityttyä nyt tuohon yhteen asiaan eikä otettu mitään sitä-tätä-tuota-sillisalaattia. Treeniä säesti läheisen kirkon kellon kajahdukset, joihin Luna yllättävää kyllä ei reagoinut. Positiivista tuokin.

Tänään käytiin aamupäivällä metsälenkki ja sen päälle SRY:n mätsäreissä tekemässä häiriötottista. En nyt mitään sen ihmeempää, kunhan pyörittiin siellä kehien vieressä, otin ihan seuraamista, temponvaihtoja, askelsiirtymiä, jäävät kertaalleen (kaikki ekasta oikein, jihaa), ja käännöksiä. Kova vilinä kyllä oli, väkeä oli paljon liikkeellä ja koiria oli kaikenkarvaisia, lapsia juoksi ja grillimakkara tuoksui. Luna toimi häiriössä hienosti, vähän matalalla vietillä teki mutta teki ihan keskittyneesti kuitenkin eikä sitä toiset koirat tai muukaan hulina kiinnostanut. Täytyi sille sitten ihan makkara ostaa siitä hyvästä. Toivottavasti masu kestää.

Masusta puheenollen, koepalatuloksia ei vielä saatu tällä viikolla, mutta antibioottikuuri loppui keskiviikkona ja maha on nyt ollut ihan kunnossa taas. Ensi viikolla sitten toivottavasti kuulee tarkemmin miten jatkossa tehdään.

Kevään korvalla alkaa noita koulutuspäiviä ja seminaareja olemaan aika tiuhaan, ja parille onkin jo tullut ilmottauduttua kuunteluoppilaaksi. Ensi lauantaina olisi ohjelmassa Korrin Juhan semma Raisiossa. Täytyypä vähän tsuumailla, paljon olisi kaikkea kiinnostavaa kyllä kalenterissa. Vahvasti kyllä näyttää siltä että hyvin aktiivinen ja touhukas kevät (ja kesä ja syksykin) on tulossa koiraharrastusrintamalla. Mainiota :D

Yesin masukeikka osa 2

Eilen kotiuduttiin taas Helsingistä ja mahan suhteen ollaan vähän viisaampia jälleen. Lunalle tehtiin keskiviikkona suolihuuhtelu ja torstaina nukutuksessa tähystykset vatsalaukkuun, ohutsuolen alku- ja loppuosaan sekä paksusuoleen. Likka olikin yötä osastolla tämän välin jotta kontrolli siitä, ettei suuhun eksy murustakaan mitään, pysyisi paremmissa hyppysissä. Luna oli jo sunnuntaista asti sose/liemi-dieetillä ja sai syödäkseen (tai siis juodakseen) vain luutonta kalkkunaa runsaaseen veteen sekoitettuna, ja sunnuntaina meni vielä joukkoon pari raakaa kananmunaakin. Tiistai-illasta alkaen pidettiin vesipaastolla. Tutkimukset olivat menneet hyvin, Luna oli ollut kiltisti eikä huuhtelua vasten oltu edes tarvittu rauhoittavia. Verikokeet oli tehty vielä kertaalleen mutta niissä ei ollut poikkeavaa. Kaikilta tähystettäviltä alueilta oli otettu koepalat. Tähystyksessä vatsa ja ohutsuolen alkupää oli olleet kunnossa, mutta paksusuolen seinämä oli ollut "kraaterimainen" ja jonkinlaisia kudosvaurioita ja tulehdusta oli ollut. Tarkempaa analyysia ei vielä ole käsissä, saan tutkimustulokset ja lausunnot myöhemmin itselleni jahka kaikki valmistuvat. Eli koepalavastauksissa menee vielä reilu viikko, jonka jälkeen selvinnee lopullinen diagnoosi.

Nyt saatiin alkuun 2 viikon antibioottikuuri, erytromysiiniä. Lääkäri varoitteli että kyseessä on hyvin vahva antibiootti, joka saattaa aiheuttaa oksentelua, ripulia, pahoinvointia tai muita sivuvaikutuksia ja käski ottamaan yhteyttä jos näitä ilmenee. No, annoin valkuaiselle illalla ensimmäisen pillerin, ja puolen yön jälkeen heräsinkin sitten kyökkimisen ääniin. Luna oksensi pari kertaa, maiskutteli, nieleskeli, läähätti levottomana ja nuoli huuliaan aamuun asti, ja aamuyöstä lensi sitten ripaskakin. Soitin aamulla hoitavalle eläinlääkärille ja antibiootti vaihdettiin tuttuun Tylosiniin, jota menee nyt 10 päivää. Se on ainakin ennen sopinut hyvin. Tuo Ermysin tuskin olisi edes päässyt vaikuttamaan jos Luna olisi sen yrjönnyt joka kerta pihalle. Ilmeisesti se oli alunperin valittu jonkinlaisen resistenssimäärityksen kautta. Toivottavasti tuo Tylosin nyt kuitenkin ajaisi saman asian. Taas täytyy kyllä kiitellä eläinsairaalan henkilökuntaa ja toimintaa, kaikki sujui hienosti ja valkuainen oli varmasti hyvissä käsissä.

Tämä päivä onkin mennyt aika lailla huilaillessa, taisi olla Lunaatille melkoisen rankka reissu. Ja kun viime yökin meni vielä plörinäksi. Otetaan pari päivää nyt ihan lunkisti niin pääsee stressikäppyrä taas laskemaan, treenit jatkuu ensi viikolla. Kaikenlaista mukavaa on kyllä keväälle luvassa, näitä suunnitelmia raotetaan tarkemmin ehkä pikkuisen myöhemmin ;)

Biins vielä vähän pöhnässä nukutuksen jäljiltä. Onneksi käpälään sai sentään asiallisen siteen :)

Terveyden ja sairauden hoidosta

Ajattelin nyt kirjoittaa ihan oman postauksen aiheesta, kun edellisen kirjoituksen kommenttikenttä tuntui tulevan niin täyteen tekstiä kun lähdin Reijalle ja Liinalle vastaamaan... Pahoittelut runsaista sulkumerkkien käytöstä, mää en vaan voi sille mitään... Tulee liikaa sivuajatuksia.
 
Eli siitä koiran vaivojen hoidattamisesta ja sen kustannuksista. Toiset vaan tuppaa jotenkin suhtautumaan sillä tavalla että koiraan (tai eläimeen yleensä, oli se sitten hevonen, koira tai vaikka kissa) panostaminen on jotenkin haaskausta eikä lemmikin terveyttä tarvitse erikoisemmin hoitaa tai huoltaa perusylläpidon lisäksi, kaikki erikoishoidot, hieronnat ja fysioterapiat on turhaa ja hömppää. Vain jos lemmikki on vakavasti loukkaantunut tai sairas, se voidaan viedä eläinlääkäriin ja silloinkin kysellään missä hoidettaisiin halvimmalla ja olisiko lopetus kuitenkin parempi kuin "kalliit ja ehkä turhat" hoidot ja lääkitykset. Mutta jostain kummasta syystä monen mielestä on jotenkin perustellumpaa hoidattaa lemmikin vaivoja enemmän jos se on menestynyt näyttelyissä (!!!) tai vaikka tahkoaa raviradalla rahaa. Mutta tavalliseen kotikoiraan, maatiaiskissaan tai perus ratsuponiin ei "kannata" haaskata hirveästi aikaa ja rahaa jos se sairastuu. Uskomatonta.

Mitä sitten tulee koiran vaivoihin, kipuihin ja kärsimyksiin, pahaan oloon jne. Minkä takia vain se, jos on jalka poikki, kylki auki, syöpä tai epilepsia tai muuta yhtä dramaattista, olisi hoitamisen "arvoista" ja todellista kärsimistä? Koira oireilee kipujaan ja vaivojaan hyvin monilla tavoilla eikä aina kovinkaan selkeästi. Ainakaan se ei kerro ja kuvaile suomen kielellä, mistä sattuu ja miten paljon. Joistakin ihmisistä esimerkiksi koiran sijaiskäytös tai muu oireilu (jatkuva rapsuttelu, hännän toistuva jahtaaminen, kirputtelu, läähättely ilman selvää syytä, poikkeava uneliasuus, röyhtäily jne jne) voi olla jopa huvittavaa ja hilpeyttä herättävää, vaikka tosiasiassa kyseessä voi ola joskus syystä tai toisesta johtuva paha olo. Ja esimerkiksi tässä Lunan tapauksessa tekisi mieli välillä näistä kritisoijilta kysyä että kuinka mukavaa itsellä olisi olla lähes viikottain vesiripulilla, miltä tuntuu kun vatsaa oikein vääntää, persustaa polttaa ja silti joutuu pidättelemään (esim työpäivän aikana). Nääh, mikäs tässä ollessa, vai?

Ja sitten tämä: "Ei ennenkään koiria ole missään yliopistollisissa sairaaloissa kuskattu eikä tehty monen tonnin tutkimuksia. Ennen söi koirat ihmisten ruuantähteet ja vanhentuneet makkarat ja aina oltiin terveitä eikä ollut näitä sairauksia ja hömpötyksiä mitä nykyajan koirilla!" Jep jep. Tähän olisi aika paljonkin sanottavaa. Ja tiedoksi, en syötä koiralle "liian ihmeellistä" ruokaa. Kuivanappula ja liha ei ole ihmeellistä. Voileipien, viimeviikkoisen mannapuuron, keksien ja nakkikeiton ylijäämäliemen syöttäminen on.

Monien koirarotujen omituiseksi mennyt ulkonäköjalostus ja siitä johtuvat ongelmat on toki asia erikseen (ei siitä sen enempää tässä). Ja sitten se, että kyllä minäkin olen sitä mieltä, että jos ollaan sellaisessa tilanteessa, että tosissaan koira (tai eläin yleensä) pahasti kärsii, se ei pysty elämästään enää nauttimaan kuin ehkä aivan hetkittäin, eikä toimivaa lääkitystä tai hoitomuotoa ole saatavilla tai hoidon tuloksellisuus on hyvin epävarmaa, viimeinen piikki on silloin paras ratkaisu. Ja jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa milloin tilanne käy liian sietämättömäksi ja toivottomaksi ja haluaako riskejä minkä verran ottaa. Toiset heittää pyyhkeen kehään jo täysin hoidettavissa olevienkin vammojen tai sairausten suhteen (syystä tai toisesta, jotka toki voivat joskus olla ihan ymmärrettäviäkin), eikä siinä sitten mitään, eihän se eläin lopetuksestaan kärsi eikä taatusti istu pilvenreunalla katkerana menetetyistä elinvuosistaan. Ei minua mitenkään henkilökohtaisesti tällaisetkaan tilanteet häiritse, mutta se häiritsee kun sitten ei kaikille tunnu mahtuvan jakeluun että toiset haluavat tehdä erilaisia ratkaisuja ja niitä pitää sitten joka käänteessä arvostella ja väheksyä. Kun toisille lemmikin hoitoon ja terveyteen laitettu aika, vaiva ja raha ei ole hukkaan heitettyä (vaikka se ei olisikaan mikään palkintopiski) eikä älytöntä, tarpeetonta eikä hienostelua saati erikoisuudentavoittelua.

Rahaa menee ihmisellä hirveän moniin asioihin ja aikaansakin tulee tuhlattua ties mihin. Kyllä minua huomattavasti enemmän ärsyttää maksaa 140 euron kiinteistöveroa, parkkisakkoja tai sähkömaksun korotuksia ja ties mitä energiatodistuksia kuin koiran eläinlääkärilaskuja. Ja sataviiskymppiä saattaa helposti humpsahtaa vaikka viikonlopun baarireissuun bilekolttuineen, juomineen, taksimatkoineen, sisäänpääsymaksuineen. Ja kallisarvoista aikaa tuhlaantuu milloin mihinkin netissä roikkumiseen, kynsien nyppimiseen, imuroimiseen, lumen kolaamiseen, paperihommiin, odotteluun, jonottamiseen, realityhömpän vahtaamiseen yömyöhään... Että se siitä. Eikä minun sitäpaitsi tarvitse perustella rahan- tai ajankäyttöäni tai autolla ajettuja kilometrejä kenellekään, aikuisella ihmisellä kas kun ne on aivan omia valintoja mihin roposensa syytää niin kauan kun omillaan toimeen tulee. Jonkun mielestä koiran terveydenhoitoon panostaminen on tyhmää, minun mielestä viidenkympin lonkerolaatikko tai viidensadan euron merkkilaukku on tyhmää. Puhumattakaan auton erikoisvanteista tai madallussarjoista, 3D-televisioista tai ripsienpidennyksistä.

Että semmoinen avautuminen, puh. Seuraavaksi taas luvassa treenipulinaa. :) Ja kiitokset tsempeistä ja ymmärryksestä!

Emme järsineet kapulaa!

Noutotreenissä valonpilkahduksia! Tai oikeastaan kapulan pidossa. Osaahan Luna tavallisen noudon puu- ja metallikapulalla ja hyppynoudonkin juu, mutta kun se pureksii kapulaa heti kun touhussa on hiukankaan enemmän virtaa kuin mallia olohuonetreeni sunnuntai-iltapäivällä. Olen sitten yrittänyt ratkoa pulmaa vähän sitä kautta että olen ottanut vietin kautta vauhtinoutoja ihan omana treeninään kapulalla hetsaten, lentävillä palkoilla (palkka ennenkuin se ehtii edes ajatella järsimistä) ja ilman mitään aloitusasentoja ja lähtölupia. Ja sitten matalammalla pitoharjoituksia naksutellen ja rauhallisesti kehuen. Saas nähdä saako näistä ikinä parsittua kasaan komiaa noutoa vai joudunko tyytymään kompromisseihin. Noh, reenaillaan ja katsellaan. Tänään siis harjoteltiin ihan kotipihassa tuota hiljaista pitoa, ja vitsit, miten nätisti se piti kapulaa. Ei edes tarvittu käsiapuja tai kieltoja. Mainiota. Perään ihmeteltiin vielä kaukoja, ja koitin hiukan ajaa siihen seisomaannousuunkin sisään takapalkkaa nappula kerrallaan. Makuulta tehdessä onnistuu jo muutamalla kuivanapulla, mutta palkka ei vielä voi olla kovin nostattava (esim koko ruokakuppi tai lihaa). Takapalkalla sain ottaa jo huimat puolitoista metriä etäisyyttäkin ilman että Luna liikkui yhtään eteenpäin. Hitaasti etenee mutta pääasia että etenee...

Hyesistä sain jo viime viikolla verikoe- ym vastaukset ja negatiivista oli. Tutkittiin mm haima, lisämunuainen, B12-vitamiini- ja folaattipitoisuus (kertoo ravinnon imeytymisestä) ja liuta perusverikokeita, ja kaikki hyvin viiterajoissa. Ulosteesta katsottiin giardia ja muita loismunia, ja tehtiin bakteeriviljelyt ainakin salmonellasta, clostridiumista ja yersiniasta, näissäkään ei löydöksiä. Niimpä sitten varattiin tähystysaika maaliskuulle, siitä tuleekin sitten 2-päiväinen reissu kun tekevät  suolihuuhtelun edeltävänä päivänä. Onneksi valkkariparalla ei ole vielä aavistustakaan mihin joutuu. Ensin sosekeittoa (ts luutonta kalkkunaa ja vettä, määrä puolet normaalista päiväruuasta) kolmena edeltävänä päivänä, sitten peräruiskeilla tyhjennys ja vielä se huuhtelu päälle, ilta vietetään nälässä ja aamulla taju kankaalle skopiaa varten. Taidan olla pienelle pari kananmunaa ja paketin savukinkkua velkaa jahka se krapuloistaan tokenee...

Toivottavasti sitten tosiaan jotain selviää, ja toisaalta jos ei selviä eli suoli ja maha todetaan hyväkuntoisiksi, niin onhan sekin hyvä juttu tietysti, koira todettu terveeksi (mutta ominaisuuksiltaan kuraperseeksi). Sitten vaan koitetaan pelata tuon ruuan kanssa ja kestää ripuloinnit kun niiden aika on. Mutta katsotaan nyt miten käy. Nyt näyttää vähän siltä että eräille tuntuu olevan vallan käsittämätöntä ja ylitsepääsemätöntä miten jaksan nähdä koiran takia niin paljon vaivaa ja laitan siihen niin paljon rahaa kalliisiin tutkimuksiin (meillä on kyllä vakuutus, mutta onhan niissä omavastuuosansa). Ja yritän olla vetämättä palkokasveja sieraimeen näistä päivittelyistä, vaikka minulle se on itsestäänselvää, että tottakai tutkitaan ja hoidetaan jos koira sairastaa, ja se maksaa sitten sen mitä maksaa. Sitten jätetään kevättakki ja saappaat ostamatta ja skipataan parit leffakäynnit, baarikierrokset tai muuta turhaa. Enkä nyt näkisi tuota Helsinkiin kuskaamistakaan pariin otteeseen niin kauheana vaivannäkönä, näkeepä hyvää ystävää samalla. Vaivaa on yritetty nyt hoitaa ja pohtia kotikonstien kautta jo hyvän aikaa ilman kovin hurrattavia tuloksia. Jos haluaa pelkästään päästä helpolla ja halvalla, voi hommata lemmikiksi vaikka tamagotsin (onko niitä muuten enää edes?).

Yes:in masukeikka, osa 1

Maanantaina meillä oli aika sinne Helsingin Yliopistolliseen Eläinsairaalaan sitten. Vein Lunan aamuvarhaisella osastolle ja koko päivähän siellä meni. Yleistutkimuksessa Lunaatti todettiin pirteäksi ja hyväkuntoiseksi, sydän- ja hengitysäänet, silmät, korvat ja suu normaalit. Pikkuisen sillä oli lämpö koholla (39,7) mutta kuulemma saattoi johtua jännityksestäkin. Labrakokeiden tuloksista osa saatiin heti. Haimatulehduksen pikatesti oli negatiivinen, samoin muut heti valmistuneet arvot normaalit. Ulostenäytteistä tutkittiin giardia ja loismunat ja siitä tehtiin bakteeriviljely. Giardiaa ei löytynyt, muut kakkatulokset kuulen myöhemmin. Koko vatsan alue myös ultrattiin, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Eli nyt sitten odotellaan vielä loppujen verikokeiden ja ulosteviljelyn tulokset ja jos niistäkään ei syytä löydy, varataan aika vatsalaukun, paksusuolen ja pohjukaissuolen tähystykseen ja otetaan koepalat.

Pikkuisen osasin aavistellakin että tällä kaavalla mennään. Jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan todella hyvä vaikutelma, hoitajat ja lääkärit oli tosi fiksuja ja asiallisia ja jäi tunne että koira on varmasti osaavissa käsissä siellä ja siitä ollaan oikeasti kiinnostuneita ja vaiva pyritään selvittämään perin juurin hyvällä ammattitaidolla. Viedessäni Lunan sinne aamulla mainitsin, että se on hiukan arka ja voi vierastaa varsinkin miehiä. Likka sai kuitenkin kovasti kehuja sekä hoitajalta että lääkäriltä että oli ollut todella kiltti ja ystävällinen ja käyttäytynyt esimerkillisesti. Mahtava juttu. (Eikös tässä saa olla samalla tavalla pikkuisen ylpeä omastaan kuin jos häirikkö-tokaluokkalainen yhtäkkiä saakin kympin kokeesta ja hymypoikapatsaan, hehheh!) Kotilukemiseksi sain muuten lappusen tuosta tulehduksellisesta suolistosairaudesta (IBD) ja kutsun siihen liittyvään tutkimusprojektiin, jota tehdään tuolla Helsingin yliopistolla. Kyseessä on "Matriksin metalloproteinaasien, myeloperoksidaasin ja S100-proteiinien merkitys tulehduksellistasuolistosairautta sairastavien koirien suolen limakalvoilla" (woot). Käytännössä siis suolesta otetaan kudosanalyyseja varten n 20 koepalaa ja näistä saatava lisätieto (normitutkimuksessa koepaloja otetaan noin 8) hyödyttää tietysti myös koiran omistajaa. Tämäntyyppisiä "eläinkokeita" tuen kyllä mielelläni, varsinkin kun on oma lehmä ojassa ja mitä ilmeisemmin tuo otus on nyt joka tapauksessa scopiaan menossa.

Semmoinen saldo siis tältä reissulta. Muilta osin kaikki ei sitten ihan mennytkään suunnitelmien mukaan, sairastuin nimittäin itse norovirukseen, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta aivan yllättäen ja nosti tosi nopesti korkean kuumeen. Onneksi hyvä ystävä tarjosi yösijan toiseksikin yöksi meille niin ei tarvinnut kuumehöyryissä lähteä ajamaan kotiin. Vieläkin vähän pakkaa heikottamaan, kummasti vie voimat tuommoinen tauti vaikka nopea olikin.

Ruutuja ruutuja!

Ollaan aloiteltu siis ruudun harjoittelu. Aluksi oli vähän sellainen olo ettei ollut hajuakaan mistä aloittaisi ja miten etenisi mutta eiköhän se tästä ala hahmottua pikku hiljaa. Lähdettiin liikkeelle ihan kosketusalustan kanssa, alusta keskelle ruutua, nakkia käteen ja naksutin paukkumaan. Ajattelin vähän sellaista suunnitelmaa että aika pian heivaisi sen alustan pois ja koittaisi saada jo hyvissä ajoin koiralle mielikuvaa nimenomaan siitä tötsien ja nauhojen keskelle asettumisesta ja kontaktin ottamisesta siinä. Se, miten jouheasti se onnistuu, jää nähtäväksi. Mietittiin myös sitä, että kannattaako koira opettaa suoraan menemään maahan ruutuun vai ensin huutaa pysäytyskäsky. Ehkä kallistun jälkimmäisen puoleen, jotenkin sellainen olo, että helposti ekasta maahanmenokäskystä koira jää kuitenkin vaan toljottamaan jos sen vauhdista huutaa. Mutta mutta. Sitten on se, että jos koiran opettaisi siihen että käsky "ruutu" tarkoittaa: juokse kovaa törppöjen keskelle, pysähdy, käänny ja ota kontakti akkaan. Jolloin erillistä pysäytyskäskyä ei periaatteessa pitäisi tarvita, jos koira hahmottaa oikean alueen hyvin. Periaatteessa. Mutta treeniähän se vaatii ihan hitosti, ei ole koiralle mikään helppo tehtävä sijoittaa itseään oikeassa suhteessa törppöihin ja nauhoihin jotka on niinkin etäällä toisistaan. Joopa joo, katsotaan nyt miten tämä lähtee muovautumaan.

Eilisissä treeneissä siis keskityttiin taistelemaan pakkasta vastaan ja juurikin siihen ruutuun, alkuun kosketusalustan kanssa naksutellen ja lopuksi pari kertaa lelulla niin että lelu odotti ruudussa. Näitä ilmeisesti olisi tarkoitus molempia treenata rinnakkain, tekniikkaa ja vauhtia. Ilmanala oli talvisen rapsakat -15 astetta, ja itsensä lämpimänä pitämisestä alkaa muodostua oma taiteenlajinsa. Hyväksi tuli nyt havaittua sekä Motonetin halpis-pilkkisaappaat (arvokkaammat varmasti toimisivat vielä paremmin mutta tänä talvena oli nyt varaa vain noihin) ja puolikkaan terveyssiteen malliset sukkiin liimattavat kertakäyttö varpaanlämmittimet. Sitten oli tuplasormikkaat ja päällä huopalapaset.

Keskiviikkona käytiin eläinlääkärissä masuasioissa. Ripulia on taas ollut viime aikoina hirmu usein kuten viime kirjoituksessa tuli mainittua. Ell tutki Lunan päällisin puolin, otettiin lämpö, koplattiin maha ja peräsuoli, kuunneltiin sydän ja keuhkot. Kaikki näiltä osin normaalit. Juteltiin ruokinnasta ja todettiin ettei tämä taida nyt olla ruuasta kiinni. Ainakaan itse en mihinkään allergiaan usko pätkääkään tässä tapauksessa enkä taaskaan suostunut investoimaan lääkinnällisiin ihmenappuloihin. Ell kirjoitti lähetteen Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan, josta sitten soitettiinkin heti seuraavana päivänä ja saatiin helmikuun 11. päivä aika sinne tutkimuksiin. Ultraäänitutkimus ainakin olisi tarkoitus ottaa ja ilmeisesti tähystyskin koepaloineen jossain kohtaa. Tutkivat ulostenäytteet ja verikokeet. IBD:ltähän tämä vähän kai haiskahtaa mutta katsotaan nyt mitä tuolla Helsingissä selviää.

Tokoilua ja vähän mattopyykkiäkin.

Ääliö päätti ottaa avantopuljut.

Aika reippaasti me on nyt treenailtu. Kotosalla on hääräilty kaukojen parissa ja liikkeestä istumista on otettu pihassa ja lenkkien ohessa. Kaket etenee pikku pikku askelin mutta eteneepä kumminkin. Istumasta seisomaannousua on myös harjoiteltu ja etäisyyttä koiraan on huimat puoli metriä jo.

Tiistaina käytiin koulun pihassa treenilöimässä. Otettiin paikkamakuu piilolla alkuun. Vieressä oli taas sama hurmaava rotikkaherra ja taas melkein näin pieniä vaaleanpunaisia sydämiä leijailevan Lunaatin pään päällä. Siivosti se kumminkin makasi, kunnes jostain kuului pamaus ja neiti koki turvallisemmaksi nousta istumaan. Käskin sen takaisin maahan ja makuutin vielä tovin. Periaatteessa olisi kai pitänyt jättää palkkaamatta, sieltä maasta kun nyt vaan ei nousta. Ikinä. Mutta koska järkevä aivotoiminta jäi ketutuksen jalkoihin, likka sai sitten nappuloita kuitenkin suorituksestaan. Ja onneksi sentään palautui säikkymisistään hyvin, ei jäänyt pamahdukset kummittelemaan mieleen. Tauon jälkeen otin hyppynoutoa metallikapulalla ja luoksarin pysäytystä sekä sitä istumista ja vähän leikittiin.

Torstaitottiksissa oli ohjelmassa sosiaalitreeniä, aika tiukassa ringissä paikkamakuuta, perus kiemurteluja henkilöryhmä-idealla ja luoksetulot siitä ringistä. Vaadin nyt pitämään kontaktin ihan koko harjoituksen ajan ja hyvinhän se pysyi. Aika hieno ryhmätreeni kaiken kaikkiaan. Yksilösetissä oli teemana luoksetulot ja otin pallopalkalla pysäytyksiä (maahan ja seiso) ja läpijuoksuja. Luna oli leikkisällä tuulella ja vauhtia piisasi, hyvä treeni oli.

Ensi viikolle onkin sitten varattuna eläinlääkäriaika, otetaan vähän verikokeita ja mietitään maha-asioita. Ripulia on taas viime aikoina ollut vähän liian usein, enkä ole keksinyt mitään selvää syyllistä siihen. Mitään tiettyä ruokaa, joka aina aiheuttaisi ripaskan, en ole tuon menusta löytänyt. Joskus se syö 3 päivää poroa ja tuotokset on ihan kuin oppikirjasta koko viikon, ja joskus taas poropäivän jälkeen kura lentää. Sama homma minkä tahansa muunkin ruuan kanssa. Pelkän nappulapäivänkin jälkeen voi olla maha sekaisin, samoin vaikkei olisi saanut muutamaan päivään kuin kolme nappulaa vaan pelkkää raakaa. Eli ei mitään logiikkaa. Isommat puruluut, dentastixit ja muut luut ja rustot on havaittu aika selkeiksi ripulinaiheuttajiksi, niitä ei ole likka saanut aikoihin. Satunnaisena iltarouskutteluna ja hammashuoltona menee joskus kanansiipiä tai pienehköjä naudannahkarullia. Näistä ei maha ole toistaiseksi flipannut. Noh, josko nyt eläinlääkärillä selviäisi jotain tai saisi edes Tylosin-kuurin taas. Ei tätä mattopyykkäämistä ja tuloksetonta salapoliisityötä ruokasyyllisten suhteen kyllä jaksa. (Sivuhuomautuksena: koskaan enää elinaikanani en hanki painavia, isoja ja kalliita karvalankamattoja, en en en ikinä milloinkaan) Onneksi sentään Luna on ripulipäivinäkin hyvävointinen ja pirteä eikä se ripuli edes kerrallaan kestä kovin kauaa. Omassa päässäni olen jotenkin pähkäillyt että syynä ei välttämättä ole edes mikään tietty ruoka-yliherkkyys tai vastaava (niitä isoja luita ja muita selkeitä juttuja lukuunottamatta), vaan että suolessa jyllää joku tulehdusprosessi joka sitten ärsyyntyy milloin mistäkin ja että jotenkin se suoliston bakteeritasapaino on viturallaan. Tällainen maallikkopäätelmä.

Loppuun vielä pari kuvaa metsälenkiltä:

Joululomailua

Ehei, allekirjoittanut ei lomaile päivääkään ylimääräistä, vaan on paiskinut hommia niin joulunaluspäivät kuin näköjään tulee paiskimaan nämä välipäivätkin. (Kun vaan muistaisi tarkistaa moneltakö työt pyhien jälkeen aamulla alkaa, ettei tulisi puoltatoista tuntia liian aikaisin...)

Treenit sen sijaan on olleet vähän lomalla. Joulunalusviikko muutettiin tavaroita takaisin omaan, nyt remontoituun kotiin, ja oikutellut autokin vähän hankaloitti asioita. Ruoka tuli paikkamakuista ja parista hassusta seuruupätkästä pihassa, sekä pari kertaa lenkilläkin erinäisistä asioista. Eilen sitten kunnostauduttiin taas ja heitettiin pienet tottikset Ulvilassa pilkkopimeällä parkkipaikalla. Eihän siellä mitään nähnyt, mutta noutokapulakin löytyi silti yllättävän mukavasti. Otin pari toistoa ruualla ja pari pallopalkalla. Kaukojakin koitin vähän jumpata, mutta ainakaan käsimerkkejä koiraparka ei kyllä siellä pimeydessä nähnyt. Istumasta meni maahan kyllä, mutta makuulta nousua vähän epäröi. Sain vinkin käyttää kaukoissa koiralle jotain vihjettä ennen liikkeen aloitusta erotuksena paikkamakuusta. Onhan sille päähän kuitenkin tahkottu paljon näitä vaihtoja enemmän sitä, että kun maahan laitetaan niin siellä pysytään kunnes tulen vierelle seisomaan ja vapautan siitä. Lopuksi otin vielä kipolla pari seuruuta, pitkän ja lyhyen, ja liikkeestä seisomisen ja maahanmenon. Nämä meni ihan nappiin. Kaukoissakin Luna oli takapalkalla paljon skarpimpi ja vaihdot yllättävänkin ripeät isoksi koiraksi. Palloakin siihen voisi koittaa jossain kohtaa. Luoksarin pysäytys ei ole vielä edennyt, täytyypä varmaan opettaa Lunalle kiertäminen ensin ja vaikka sitä kautta sitä hakea. Pysähtymistä rep-sanalla olen kyllä toisinaan ottanut muussakin yhteydessä kuin seuruussa, ja näyttäähän se pysähtyvän, vaikka vähän katsookin hämmentyneenä.

Arkielämään kuuluu seuraavaa: Tylosin loppui toissapäivänä, ja nyt pitäisi joku päivä soitella ellille voinnista, mikä on kyllä ollut aika hyvä mahan suhteen. Jouluna Luna sai nahkarullaluunkin, mutta ainakaan vielä se ei ole aiheuttanut varpusparvea. Ei se kyllä sitä toisaalta kokonaan syönytkään vielä, mikä on kerrassaan kumma ilmiö. Ja nyt kun on päästy takaisin oman pakastimen äärelle, olen antanut lihaa ja kalaakin taas napun lisänä.

Vuokra-asuntoon muuttoa Luna ei stressannut yhtään, nuuski paikat ja totesi että jaaha, täällä sitten ollaan, ompas pehmeä sänky. Nyt tuntui olevan vähän eri ääni kellossa, muutto takaisin selvästi vähän huolestutti pienen mieltä. Tavaroita oli kahdessa paikassa, kumpikin oltiin kireitä kuin viulun kielet, väsyneitä ja ärtyneitä ja rampattiin edestakaisin. Kiirekin oli olevinaan niin kamala. Omassa kodissa oli uusia hajuja, uusia pintoja, eikä edes mattoa missään mille olisi voinut käpertyä. Luna häsläsi jaloissa, läähätti ja piippaili alituiseen. Tätä kesti kuitenkin onneksi vain pari päivää, ja nyt se on taas ollut jo ihan oma itsensä. Torstaiaamuna se pinkaisi jäniksen perään omasta pihasta ja palasi muutaman minuutin jälkeen kuraisena ja näköjään oli kuononsa raapaissut pahemman kerran johonkin (tai sitten oli jänis saanut pahasti kyytiä...). Ja perjantai-illalla se pinkaisi ihan ilman jänistä omille teilleen niin ikään omasta pihasta pensasaitojen läpi. Tämä reissu kesti vähän pidempään, eikä kutsuja otettu kuuleviin korviinkaan. Vartin huitelun jälkeen neiti sitten suvaitsi palata kotiin, jälleen yltä päältä mudan peitossa. Tätä seurasi niska-perse-otteella kuljetus kylpyhuoneeseen ja jäähyt pimeässä kodinhoitohuoneessa loppuillan ajan. Olen aina ollut sitä mieltä, että luoksetulon opetteluvaiheessa koiraa ei saa rankoa vastaavassa tilanteessa, koska se assosioi rangaistuksen siihen kotiintuloonsa (ja jos olisi fiksu, opetteluvaiheessa tällaista ei koskaan pääsisi edes sattumaan). Nyt kuitenkin toimin sitten hiukan toisin, koska tässä vaiheessa ei pitäisi olla mitään epäselvää siinä, että pihasta ei lähdetä yksin, ja luokse tullaan kutsuttaessa heti eikä kohta. Jäniksen vielä ymmärrän tavallaan, enkä siihen sitten reagoinutkaan mitenkään paitsi huutamalla perkelettä koiran kirmatessa pitkäkorvan perässä. Ja menköön nyt tuo perjantai-illankin katoamistemppu muuttostressin piikkiin, mutta silti olen varma että koira tiesi tekevänsä väärin. No mutta, nyt on pihassa vapaana ulkoilut sitten toistaiseksi evätty. Kunnon aitahan tuohon olisi kiva saada. Mutta siitä huolimatta, kyllä siinä pihassa pitäisi pysyä kevyemmilläkin aidoilla kun se kerran on opeteltu. Menihän se ihan pikkupentuna pari kertaa puskanraosta naapurin puolelle kasvimaata tonkimaan, mutta sen jälkeen on kyllä pysynyt omalla tontilla ilman sen isompia ohjelmanumeroita.

Aherrus jatkukoon

Nyt on ollut päivitysten suhteen vähän hiljaiseloa, ollaan remontin vuoksi kökitty vuokrakaksiossa ja netti on ollut puhelimen etäyhteyden varassa... Treenistä ei olla silti luistettu kovin paljoa. Kisojen jälkeen pidettiin toki muutama vapaapäivä, mutta sitten onkin suunnattu katseet kohti avoimen luokan liikkeitä ja sitä BH:ta. Avoimen liikkeistä mikään ei ole aivan uutena tullut, kaikkia on jossain vaiheessa jo aloiteltu, mutta hommia riittää siis noudossa, kaukoissa ja liikkeestä istumisessa (olikos siellä istuminen...?).

Noutoa on nyt harjoiteltu vaihtelevin harjoituksin. Välillä on hiottu tekniikkaa ja oikeaa palautusasentoa ruuan kanssa, välillä taas haettu vauhtia pallopalkalla. Pikku hiljaa on otettu mukaan myös perusasentoon tulo ennen heittoa ja käskysanan odottaminen ennen pinkaisua kapulalle. Pienissä paloissa rakennetaan tätä nyt. Noudon alkeet on tahittu moneen kertaan uusiksi, jospa tämä osa olisi nyt helpompaa... Hah, toivoa sopii.

Kaukot on siitä kivoja kun niitä voi treenailla sisälläkin. Näissä suurin haaste taitaa olla ennakoimisen ehkäisy. Olen koittanut palkkailla hyvin vaihtelevasti, välillä palkannut pelkästä maahanmenosta, välillä siinä pysymisestä jne... Varsinaiset asennonvaihdot näyttää ihan hyviltä, niitä en ihan hirveästi ole ajatellut edestakaisin tahkota. Etäisyyttä toki täytyy kasvattaa hiljalleen. Nyt Luna kestää sisällä sellaisen parin metrin matkan, ehkä kestäisi pidemmänkin, en ole uskaltautunut kokeilemaan. Nopeasti se ketku kyllä tajusi homman juonen: "Hei me poukitaan istumasta mahalleen, saanks mä enemmän raksuja jos ihan näin oma-aloitteisesti rivakkaan pompin edestakaisin?".

Luoksetulossa olen pari kertaa nyt ottanut "ärsykekontrolliharjoituksia", ettei varaslähtöjä tulisi. Olen käynyt matkan päässä yskäsemässä, niiskauttamassa ja palannut palkkaamaan välillä. Tuntuu vähän vireestä riippuvan miten kestää hämäys-ääntelyt...

Liikkeestä istuminen? Ärsyttävä liike. Kaikista vähiten on jäävistä tätä treenattu ja sen kyllä huomaa. Ei onnistu vielä kokonaisena liikkeenä, ja välillä pyrstö jää vinoon. Koitetaan tätä nyt taas lenkeillä ottaa silloin tällöin, ja palkan suunnalla ja aidoilla, tien reunoilla ja vastaavilla saada sitä suoruutta. Ja tietysti palkkaa ei heru vinoista. Silmät kyllä sais olla niskassakin välillä.

Lauantaina oltiikin uudessa paikassa treenaamassa, ollaan talvikausi joka toinen viikko maneesissa, ja tämähän oli Lunalle ilouutinen. Treenikenttä jolla kasvaa hevosenkakkaa! Kakansyönnin lomassa treeni sujui kuitenkin hyvin, otettiin kippotreenillä seuruuta ja liikkeestä maahanmenoa ja leikittiin uudella patukalla.

Lunasta on tullut kauhea nuusku kun maahan satoi pieni kerros lunta. Ihan tolkutonta haistelua, jokainen jalanjälki ja tassunjälki etenkin pitää ryystää sieraimiin, nokka ei irtoaisi maasta millään. Lenkillä saattaa omatoimisesti jäljestää koiran, ihmisen tai jäniksenkin jälkiä satoja metrejä, varmaan enemmänkin. No eipä me nyt olla oikeilla jäljillä tietysti käytykään öh, lokakuun alun jälkeen. Täytyypä kysellä koutsilta olisko mitään mieltä talloa tuolle joku vähän erilainen lumihankijälki tai edes jotain nuuskutusta. Tuntuu nenä olevan kovasti työn tarpeessa. No sisälläkin nyt aina voi jotain esine-etsintöjä ottaa tietysti, ja ulkonakin sitten kun pääsee taas omaan pihaan.

Maha on taas vaivannut viime aikoina vähän turhan usein, ja eläinlääkäri määräsi Tylosin-kuurin nyt syötäväksi. Aika pitkä kuuri, melkein 2 kuukautta. No, toivottavasti nyt auttaisi sitten. Nyt on kyllä ollut maha vähän löysällä sen kuurin ajan, kuulemma vaikka ripulin hoitoon onkin tarkoitettu, voi aiheuttaa tuota. Hmh. Mitään uutta en ole antanut, samaa nappulaa ja nyt oikeastaan lisänä vaan kananmunia ja pari kertaa broileria kun tuolla vuokrakämpässä ei pakastintilaa lihoille ole juurikaan.

Valkuaisen sosiaalireenit

Syystuulet alkaa jo puhallella aika viileästi. Treenit oli tänään raviradan parkkiksella ja viluhan tuossa meinasi tulla, vaikka antoisat reenit olikin. Alkuun harjoiteltiin henkilöryhmää, ja kivastihan tuo meni. Seuruu pysyi aika mukavasti, siihen nähden ettei tätä oltu oikeastaan ennen harjoiteltu. Sitten aloitettiin luoksepäästävyysharjoitukset "naksuringillä". Vieraiden (ja vähän tutumpienkin) tyyppien käsien koskemisesta kuonolla herui valtaosa ruuasta tänään. Homman juoni alkoi kirkastua jo valkuaiselle, eikä pelkoreaktioita ollut havaittavissa ollenkaan. Tätä sitten vaan jatkamaan. Aivan mahtavaa että tähänkin saatiin nyt eväitä, mä jo olen miettinyt että ilkeääkö tuon kanssa ikinä yrittää kokeisiin jos se syö inhottavan, tunkeilevan tuomarin heti alkajaisiksi.

Lisäksi tuli tänään tehtyä paikallamakuu koirarivissä kahden kaverin välissä, ja eipä tuossa moitittavaa ollut. Joskaan en kovin kauas uskaltanut lähteä ja palkkailin suorituksen aikanakin pari kertaa. Aikakaan ei mikään järin pitkä ollut, mutta mikä tärkeintä, ainakin saatiin onnistunut suoritus. Lopuksi vielä koitettiin noutaa vähän kapulaa, mutta keskittyminen ei riittänyt kuin yhteen toistoon, joten ruuanjämät syötettiin kippopalkalla hitaasta seuruusta. Olihan tuossa jo rutosti hommia kakaralle. Tuohon se nyt nukahti keskelle lattiaa lelu suussa kuin pentu konsanaan.

Mahan kannalta huonompia uutisia, eilen ja ilmeisesti vähän vielä tänäaamunakin on ollut pientä ripulia. Johan tuossa meni 2 kuukautta hyvin. Luna siis on kärsinyt puolet elämästään herkästä mahasta, ja tilanne paheni pikku hiljaa kesään mennessä siihen, että juhannuksen tienoolla normaalia kakkaa tuli enää vain yhtenä- kahtena päivänä viikosta. Tyhjän mahan oksenteluakin alkoi olla satunnaisesti. Kesä-heinäkuun vaihteessa sitten otettiin laajat verikokeet ja tutkittiin Eviralla giardiat. Syytä ei noista löytynyt, tulehdus- ja haima-arvotkin oli normaalit. Luna oli tosi laihassa kunnossa, luut törrötti ja painoa oli nippa nappa 21 kiloa. Ruokavaliosta olin toki etsinyt syyllistä jo moneen kertaan ja kokeillut erilaisia ruokintavaihtoehtoja. Seuraavana listalla olisi ollut gastro- ja colonoskopia, mutta eläinlääkäri kehoitti vielä sitä ennen kokeilemaan jotain hypoallergiaruokaa kuukauden, parin ajan. No, Brit Caren aktiivinappulaa sitten ostin, ja pam, maha on siitä lähtien ollut kunnossa. Painoa alkoi tulla pikku hiljaa ja energisyyttä sitäkin enemmän. Treeneihin tuli lisää virtaa, leikkiminen maistui taas, lenkkeillessä ei enää iske väsy ja iltaisin täällä pörrää touhukas viiriäinen. Nyt taitaa paino mennä sinne 24-25 kilon välimaastoon. Eilinen ripaska tosin saattoi olla jotain kulkutautiakin, sillä Lunan tiistaisella leikki-kaverilla, Lotalla oli myös poikkeuksellisesti maha löysällä (kyseessä siis hyvämahainen kaveri). Varmaan olivat molemmat saaneet jonkun pöpön koirapuistosta. Ja nyt vaikuttaisi kumminkin tilanne rauhoittuneen. Toivottavasti jäi nyt vaan yksittäiseksi ripaskaksi. Mahavaivoja on jo kyllä kirottu ja porattu tässä huushollissa ihan riittämiin.

Loppuviikosta onkin sitten tiedossa hyppyharkkoja, sain estettä lainaan. Huomenna olisi myös tulossa "isosisko" Muisku käymään. Saadaan lenkkiseuraa ja pääsevät blondit vähän pörräämäänkin keskenään. Sunnuntaina suunnataankin sitten auton nokka kohti Hämeenlinnaa ja käydään tutustumassa erääseen beauceron-kasvattajaan.