Häiriötreeniä ja kurakylpyjä.

Torstain treeneissä joutui kakara taas paiskimaan hommia. Aluksi otettiin kahdessa henkilöryhmässä (2 koiraa kerrallaan ahertamassa siis) kaikenlaista, seuraamista, jääviä ja kaukoja. Mukavasti meni kaikki niinkuin pitikin, vire nousi haukuttamalla hyvin ja Luna ei ollut henkilöistä tai toisesta koirasta tietääkseenkään. Hyvin teki hommia ihan käsipalkallakin, ja söi pirulainen taas sormetkin verille ja rystyset auki ahneuksissaan. Käsipalkalla siis tässä viittaamme taskusta annettavaan ruokaan naksuttelun yhteydessä... Mutta oikein mukavasti oli veri kuivunut ja liimannut hanskan käteen kiinni kun kotiin asti pääsi, auts. Välissä tehtiin yksilöharjotuksena parit luoksarin pysäytykset (alkaa sujua, jee!) pallolla ja muutama nouto. Lopuksi vielä paikkamakuu koirarivissä. Häiriönä koutsi päätti tällä kertaa raahata koirien nenän edestä ja selän takaa ensin jotain 3 metrin letkunpätkää, sitten jätesäkkiä. Eipä mitään, siellä pysyi valkuainen. Viimesenä vielä pujottelut, vai menikö ne toisinpäin... No, kuitenkin. Ei tuo näytä toisista koirista juuri häiriintyvän kyllä. Hieno homma. Jotain on tehty oikeinkin. Kotiläksyksi saatiin hajottaa kaavoja, eli ettei aina tekisi niitä samoja juttuja samalla tavalla. Yleensähän se menee niin, että tekee aina ne kuviot mitkä tietää että nämä onnistuu, kippo maahan, seurataan, käännös, käännös, juoksu, hidas, jäävät, vapaa. Tsippadui, jee hieno koira, taas meni putkeen. No, onnistumisen kokemukset on tietysti tärkeitä, ja pitäähän sitä oikeaa suoritusta vahvistaa tottakai, mutta joskus tietysti voisi tehdä jotain vähän eri tavallakin ja ottaa riskejä että homma meneekin reisille. Tuo jätesäkkihäiriköinti paikkamakuussa nyt oli yksi esimerkki. Tai sitten vaan menisi kentälle, leikkisi ja pitäisi hauskaa, ja lopuksi ruoka vaikka autossa. Tai jotain aivan muuta.

Tänään käytiin lähes kaatosateessa metsälenkillä. Lunalla oli kivaa, ja lopuksi se sitten löysi maailman ihanimman ja rakkaimman kävyn, jonka kanssa se kierähti selälleen piehtaroimaan multapeltoon. Voi kiitos siitä. Oli pyykkäämistä kotona. Ja Hurtan yli kahdensadan euron sadepukukin sitten feilasi, ja saumojen kohdista kastui. Mur. Lenkin lopuksi tein vielä minitottikset päivän ruualla. Otin kolme kipposettiä, ensin vaan lyhyehkön seuruun, sitten jäävät ja lopuksi vielä toisen kerran liikkeestä maahanmenon + noudon. Kostoksi mutakylvyistä tein liikkeestä maahanmenot kuralammikkoon. (tähän sellainen sarvipäinen hymiö) Selän takaa kuului vaan pläts, kyllä se sinne lätäkköön tippui. Kai se sitten ei niin haittaa jos maha kastuu kun muutenkin tuo tykkää rypeä kaikissa löytämissään ojissa ja rapakoissa. Ei kyllä mitään kunnioitusta tota omaa väriään kohtaan.

Maanantaikin oli treenipäivä, otettiin yhden koulun pihassa briardiseurassa luoksareita pysäytyksillä ja ilman, noutoa, leikkiä ja vietinnostatusta seuruupätkissä. Kiva treeni oli kyllä, ja hiekkakentällä oli mukava noita vauhtiliikkeitäkin tehdä. Ompas me taas ahkeroitu. Huomenna vielä aamuharkat ja sitten huilia taas väliin.