Tokokoe ja jäkikauden avaus

Käytiin tosiaan Lunan kanssa Forssassa tokokokeessa lauantaina, tulos jäi tälläkin kertaa saamatta (mutta ei se kaukana ollut!) mutta kiero ja perin kummallinen harrastaja kun olen, olin silti Lunaan ja sen tekemiseen kovin tyytyväinen. Se oli hyvällä fiiliksellä, sopivan iloinen mutta ei liian korkeassa vireessä, se keskittyi ja yritti, ja touhusi mielellään minun kanssa siellä. Vinkumista oli jonkun verran mutta kovin vähän edelliseen kokeeseen nähden. Ja ohessa kootut selitykset miksei niitä pisteitä sitten kumminkaan herunut.

Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä, paikkamakuu oli lopussa. Kokeen järjesti Suomen Beauceronyhdistys ja tuomari oli Riitta Räsänen.

Paikkamakuu: 9,5 loppuperusasennossa oli jotain, en muista enää mitä.
Seuraaminen: 8 tuli noottia että vasenta kättä ei nykyään enää saa pitää koiran pään vasemmalla puolella vaan se on oltava omassa kehossa kiinni. En ollut tämmöisestä vielä ehtinyt kuullakaan ja meni sitten hiukan pensselit sekaisin kun se käsi käskettiin laittaa kylkeen kiinni. Lunalle tämä taisi tuottaa vähän irtoamista seuruussa ainakin paikoittain. Ja hitaassa seuruussa kävelen liiankin hitaasti. Eli omia mokia nämä. No joo, on se minun käsi välillä vähän turhankin leviästi, mutta että sen pitäisi olla minun ja koiran pään välissä ihan, sitä täytynee sitten harjoitella ihan erikseen.
Liikkeestä istuminen: 0, näinpä tuo teki loistavan maahanmenon. Sarjassamme: kertaakaan ei oo treeneissä tehnyt väärin. En tiiä, nyt tuli väärä liike kumminkin, ei auta.
Luoksetulo: 5, Luna taas teki hommansa kunnolla ja hyvät stopit, mutta munasin itse varaslähdöllä. Kutsuin luokse seisomisesta ennenkuin liikkuri ehti käskyttää. Mikälie aivopieru.
Ruutu: 0, ei löytynyt ruuutua. Niin että treeniä kaipaa tämä liike vielä, ja nimenomaan pitempiä matkoja pitää tehdä enemmän.
Hyppynouto: 7,5, törmäsi luovutuksessa.
Metallinouto: 9, en muista enää mistä meni piste. Olisko ottanut kapulan vähän hitaasti.
Tunnari: 8,5, oma löytyi mutta pureskeli kapulaa. Se järsii niitä aina, tunnaripulikoita.
Kaukot: 5 sinänsä hyvät vaihdot mutta seisomisissa liikkui vähän eteenpäin.
Kokonaisvaikutus: 8,5 vinkumisesta tippui pisteitä ja minun harottavasta seuruukädestä.

Kokonaispisteet tais olla 186.

No mutta, ei siitä sen enempiä, jatketaan treenaamista ja uutta yritystä vaan.


Sitten niihin jälkiin. Aloitin perjantaina jälkikauden hiekkaisella multapellolla ja poljin molemmille helpot "lämmittelyjäljet". Lunalle 650 askelta 5 kulmalla ja 3 esineellä, ruokaakin laitoin sinne tänne vähän. Luna puksutti menemään kuin juna, oli tosiaan helppo verryttely talven jäljiltä sille. Lakulle laitoin 150 askelta, joka askeleella ruoka ja 1 kulma. Lopussa kipossa maksalaatikkoa. Lakullekin itse jälki taisi olla helppo, alussa meinasi olla vähän vauhtia liikaa ja huolimattomuutta, mutta kun pääsi rytmiin niin jo vain homma kulki, ja kulma meni tippaakaan miettimättä. Paalulla sain sen rauhoitettua istumaan ja odottamaan kiskomatta. Ja loppukipon tullessa eteen käskinkin ex tempore maahan, ja sehän meni. Kappas.

Lauantai oli reissupäivä mutta sunnuntaiaamuna jatkui jälet. Lunalle 950 askelta, 4 kulmaa ja 7 esinettä, nappulaa jäljellä oli muutamassa kohdassa. Viime syksyltä tuttu "takki auki"-ongelma tuli vastaan. Eli vauhtia oli muka kauheasti ja nenä pysyi maassa mutta kulmista mentiin yli niin että soi ja harhoillekin tuo meinasi suvereenisti lähteä. Ja koska olin itse ihan mökillä ja ilmeisesti kevätauringon sokaisemakin, en ollut taaskaan kartalla missä se jälki menee ja Luna pääsi kulmista yli monta metriä, ja sitten sählättiin. Vaikka mullalla näkyy ne jäljet, hyi minua. Esineet ilmaisi hyvin juu. Ja voi toki olla että Luna oli vähän koepäivästäkin uupunut, lauantai-illan se ainakin oli aivan flaati. Laku jäljesti 200 askelta 2 kulmalla. Perus hyvää määrätietoista työskentelyä siltä, alussa sai taas pidätellä takakenossa kylläkin.

Tänäaamuna vielä pääsi mullille ennen kylvöjä. Lunalle 900 askelta, 6 kulmaa, 6 esinettä. Laitoin pariin ekaan kulmaan ruokaa ennen kulmaa. Jäljen alussa oli pitkä esineetön suora, mutta siinä oli ihan hitokseen harhoja. Se meni kaikkien eilisten jälkien ja talsimisten poikki, ja oli siitä mennyt pari, kolme peuraakin ja joku mopedi tai maastopyörä. Aika fiksusti olin laittanut siihen nappuloita, tuli hirmu onnistunut harhatreeni. Kokonaisuudessaankin valkkari veti aivan pirun hyvin, kulmat meni kuin kone eikä muutenkaan mitään itkemistä.

Lakukin kyllä jäljesti hyvin, mutta yllätti jättämällä puolet makupaloista syömättä, tai no totta puhuen melkein kaikki. Olin kyllä jättänytkin sinne vähän tyhjiä jo, mutta Laksalle ei nyt eväs pellosta maistunut. Ruokana oli omaa nappulaa, parissa vaikeammassa kohdassa lihapullaa (ne kyllä kelpasi). Aluksi näytti siltä että se on vaan huolimaton, mutta kun en päästänyt sitä jatkamaan, huomasin että se kyllä bongaa ruuat mutta ei halunnut niitä syödä. No, annoin jatkaa ja katsoin mitä se tuottaa, että juokseeko vaan nenä ylhäällä. Mutta tuloksena oli tänään tämän alkusähläyksen jälkeen syvällä nenällä tarkasti, mutta määrätietoisesti ajettu jälki erinomaisilla kulmilla, ilman sen suurempia vauhtitaisteluita, mutta nappulat sain noukkia pellosta itse. Ei kai siinä sitten kiukutellakaan kannata, kun kuitenkin itse jälki näytti kiinnostavan. Täytyy vähän muokata tätä palkkausasiaa, jos vaikka laittaisi muutaman isomman herkkukuopan ja jättäisi suosiolla muut ruuat pääasiassa pois ja loppupalkkana päivän normiruoka kiposta. Ja opettaisi ne esineet! En kyllä rupea sitä koko kesää pelkillä lihapullillakaan ruokkimaan. Helpostihan tuossa olisi kiristämisen varaakin kun kaikki ruoka tullut Lakulle niin helposti kupista sen jälkeen kun tottiksissakin siirryttiin lelupalkkaan. Mutta katsellaan, eipä tässä nyt mitään hätää näytä olevan. Lakusta on tainnut talven aikana kasvaa iso poika.... Sillä on muutenkin nähtävissä semmoista aikuistumista ja kypsymistä.

Illemmalla sitten vielä olin reipas ja jatkoin esineilmaisujen opettelua Lakun kanssa kotipihassa. Jatkoin siis siitä mihin viime syksynä jäin 3 kokonaisen harjoituskerran jälkeen... Näytti lupaavalta. Pari kertaa se meni jo ilman käskyä maahan esineellä, ja vielä niin että esine oli ihan korrektissa paikassa. Jippijee ja lopetin sen treenin siihen. Perskeles, pojaltahan alkaa löytyä aivot.

Jäljellä mitään kuvia kerkiä ottamaan mutta tässä on tottiksista pari. Lunan vuorolla oli jo niin hämärää silloin ettei siitä oikein saatu mitään kuvamateriaalia.

Et perkele vie mun palloa, mä just vasta sen sain.

Keskittyy...

Hiiiiiii!

Korvatuuletus

Lennokasta meininkiä taas

Akkaa kumoon

Hyi kevytnakkeja, juokse ite ruutuus.

Perustreeniliikkeitä ;D

Todistetusti valkkari on joskus myös sinne ruutuun siis mennyt.

Seminaarikevään jatkoja, viettitestiä ja vaikka mitä.

Keväthulinoita, monenmoista on ehditty touhuta tässä. Treenattu on juu, ja tosiaan seminaarikevät on jatkunut, ensin Mouhijärvellä Jari Kantoluodon tottissemmassa, sitten oli vuorossa Skogsterin noutoklinikkaa ja nyt viikonloppuna kuunneltiin korvat höröllä Outi Hermiön FH-luennolla. Kaikki nämä olleet antoisia ja hyviä, erityisesti tykkäsin kun sai ajatuksia jäljen koevalmisteluihin ja ongelmatilanteisiin, ja sitten tuo Kantoluodon koulutustyyli kyllä kolahtaa minuun ja tuntuu toimivan.

Nyt viikonloppuna oltiin myös Laksan kanssa kyläilemässä, kun tuo FH-luento pidettiin Hyvinkäällä, niin saimme sitten majapaikan Mimman luota siitä läheltä. Lunaatti jäi kotihoitoon reissun ajaksi. Hurautettiin paikan päälle jo perjantai-iltana, jolloin oltiin Mimman kylkiäisinä heidän treeneissä, ja Lakukin pääsi Teemulle puremaan tyynyä. Lauantaille olin sitten ilmoittanut Lakun Kirkkonummelle viettitestiin, jonka piti Jussi Sairanen. Olihan sitä, viettiä ja virtaa. Puolustuspuoltakin vähän kutiteltiin ja sekin on jo alkanut aueta. Ohessa Mimman kuvaama video. https://www.youtube.com/watch?v=jH02Ru4n_yM

Matka jatkui Kotipizzan kautta treeneihin, ja Lakukin sai taas osallistua touhuihin. Ensin otettiin pienet tottikset (joissa Laku oli kyllä pitkälti sitä mieltä että 'tässä mitään tottishommia, missäs se maalimies luuraa') Pääsi se poika sitten tyynyäkin puremaan, ja Teemu esitteli sille myös pentuhihan. Neuvona jatkoon saatiin tärkeimpänä viettialueiden selkeyttäminen ja se, että purussa koiralle ei tuoteta painetta vaan koitetaan saada otetta rauhallisemmaksi ja ääntelyä pois puruvaiheesta. Tottiksen suhteen tuli ideoita noudon jatko-opinnoista ja pallon paikan vaikutuksesta seuraamispaikkaan. Oli myös kiva kun pääsi näkemään Lakun emää Jopoa ja seuraamaan muidenkin koirien treenejä.

Sunnuntain FH-semman jälkeen ajelin takaisin kotiin. Oli kyllä hurjan mukava viikonloppu koiraharrastusten parissa, taskussa on paljon ideoita ja ajatuksia ja iloinen mieli siitä että liinan toisessa päässä niin mahdottoman kiva koira ja että näiden harrastusten myötä on päässyt tutustumaan niin mukaviin ihmisiin. Mielialaa pikkuisen palautti maanpinnalle kotona odottava kakkayllätys, Lunalle oli iskenyt ripuli minun reissun aikana. Juuri kun pääsin ilakoimasta miten sen maha on ollut viime aikoina niin hyvässä kuosissa.

Pari kuvaa lauantain treeneistä tässä. Kuvat Minna Virtanen.

Omissakin reeneissä on kameraa ulkoilutettu, niitä sitten joku toinen kerta.

Luna on tahkonnut ruututreeniä urakalla ja muitakin liikkeitä pidetty mielessä siinä sivussa, mutta eniten työn alla on ollut se ruutu. Josko se nyt siitä menisi kaaliin.

Laku on harjoitellut eniten seuraamista. Kuvioihin on otettu hidas kävely ja juoksu. Ja henkilöryhmää on otettu pari kertaa. Ihme kakara. Ei se noteerannut mitenkään eikä vilkuillut. Että siinä sitten vaan pompoteltiin. Istumisen vinous on alkanut korjaantua pallon pitämisellä vasemmassa kädessä. Seisomisessa kestää jo pari askelta loittonemista. Hallintaakin on koitettu ottaa. Siinä on vielä työtä.

Sitten esineruutuiltukin Lakun kanssa. Ja pakko taas sanoa että kauhean taitava poika se on ollut. Lelut, vanhat kauppakassit ja hanskat on löytyneet metiköstä innolla ja riemulla. Kolmisen kertaa yksi esine on ollut jo valmiina ruudussa. Jäljillekin tekisi jo mieli, kohta varmaan voi alkaa paaluja pystyttelemään.

Että semmoisia noin niinkuin tiivistetysti. Kauhea kirjoittelulaiskuus meinaa iskeä kyllä mutta koitetaan nyt aina välillä päivitellä kuulumisia.

Seminaarikevään aloitus

Seminaareissa on aina mukava käydä kuuntelemassa ja katselemassa, ja tämän kevään ensimmäinen semma olikin eilen Eurassa, Anu Vehviläisen tottiskoulutusta. Se oli sellainen hyvä perussemma, kiva kun tuli lähdettyä. Pääteemana oli koiran aktiivisuus ohjaajaa kohtaan ja toisaalta oman ohjaamisen selkeys, johdonmukaisuus ja reiluus. Harjoituskoirat oli pääosin rotikoita, mutta mukaan mahtui pari sakemanniakin. Anua kuuntelee mielellään ja koirakoiden pulmiin löytyi hyviä ratkaisuja. Itsellekin syntyi jotain ideanpoikasta Lunan vuotamisongelmaan liittyen, mutta ihan vielä en saanut hahmoteltua miten sitä sitten käytännön tasolla tarkalleen ottaen lähtisi toteuttamaan. No mutta, ajatus olisi kuitenkin rauhoittaa tilanne eikä ainakaan itse kiehahdella siinä (no ylläri) ja miettiä vähän pakotteen ajoitusta ja tyyliä. Ei ole ihan helppo kakkupala, mutta katsotaan saadaanko edistystä aikaiseksi. Haukuttamisesta puhuttiin eilen paljon, ja lähinnä siitä, mitä sillä haukulla haetaan, mitä se tuottaa ja miten se kannattaa tehdä.

Jotenkin sopivasti nyt kun oli tapetilla tämä ohjaajan työskentely, äänen ja apujen käyttö jne, niin satuin löytämään koneen uumenista vanhoja videoita minun ja Lunan ensimmäisistä treeneistä. Ne oli touko- ja heinäkuulta 2011. Tuolloinhan me oli käyty alkuvuodesta pentukurssi ja opeteltu naksuttelemaan ja istu- ja maahan-käskyt sekä jonkinlainen perusasento. Plus liuta ylen hyödyllisiä sirkustemppuja kotona. Mutta filminpätkässä aloiteltiin seuraamisen opettelua ensimmäisistä askelista ja tutustuttiin magneettipalloon, joka oli juuri silloin uutena ihmeenä tullut markkinoille. Ja voi taivas... Luna oli siinä ihan hauska pentu, yritti kovasti tarjota sivulletuloa ja nakotti silmiin, mutta paljon myös hosootti omiaan, yritti karkailla ja nuuski nurmikkoa. Ja minä olin ihan hirveän huono :D Sotkeuduin liinaan jatkuvasti, unohdin koiran sinne haistelemaan, olin palkatessa yhtä eloisa kuin suolaton kanafile, ja vaikka mitä muuta. Leikkiminen oli kaikkein onnettominta räpellystä ja hosumista. Mutta pikku Biins se yritti kovasti ja teki minkä osasi. Heinäkuun videossa se osasi jo seurata aika pitkiäkin matkoja, mutta edelleen se oma ohjaaminen oli aika surkeaa. Enkä nyt yhtään tippaa sano että tänä päivänä kehittymisen varaa ei olisi, mutta toivottavasti sitä nyt on johonkin tultu noista ajoista...  Olisi kyllä ihan viisasta useamminkin noita treenejä videoida, vaikkei niistä mitään hienoja juutuuppi-pätkiä saisikaan, mutta näkisi vähän sitä omaa tekemistä ja sitä, millä ilmeellä ja miten koira liikkeitä suorittaa.

Lakun treeneistä sen verran ettämitään mullistavaa ei sillä saralla, se tekee hyvällä fiiliksellä hommia ja opettelee perusliikkeitä, edetään pikkuhiljaa edelleen. Seuraaminen tuntuu aika hyvältä, käännöksiä on otettu nyt erityisesti. Jäävistä maahanmenon kanssa ollaan jo aika liki ihan oikeaa liikettä, istumisessa täytyy vielä itsen pysähtyä käskyä antaessa, ja siinä pakkaa vähän flippaamaan vinoon. Mikä on ihan oma vika kun kävelen kierossa. Seisominen on napakka ja hyvä, siinä on hiottu sitä että pääkin pysyisi paikallaan eikä pyörisi kuin pöllönpojalla palkkaa kytätessä. Luoksetulo onnistuu aika korrektisti lyhyeltä matkalta, pidemmällä matkalla pysähtymisen kanssa taa vielä tehdä hommia ettei törmää. Eteenlähetystä odotetaan sivulla kontaktissa. Nouto on edelleen vaiheessa pallon pito, sitä nyt en ole yrittänytkään työstää vielä sen pidemmälle. Sitten piiloa kierrettiin parina päivänä tuossa myös. Leikkimisessä on ollut työn alla rauhavaiheet ja kas kun on alkaneet luonata nekin yhtäkkiä vaikka alkuunsa meinasi olla niin kovin hankalaa. Että semmoisia. Kiva olisi Lakunkin touhuja ottaa vähän filmille joku kerta.

Filminpätkää ja Laku 1v

Aluksi tässä video viime sunnuntain tokokokeesta. Sekä ohjaaja että koira tosiaan töpeksii urakalla, mutta toivottavasti niiden menestyksekkäämpienkin filminpätkien aika tulee vielä. Siihen asti voipi viihdyttää itseään vaikkapa tällä. Se on vähän kuin Suomen euroviisut, ensin parit luottopisteet ja sitten lähes jatkumona: Finland-zero points. :D No mutta mehän reenataan ihan höyry päässä nyt ja koitetaan sitten taas uudestaan onneamme.

http://www.youtube.com/watch?v=OyLFp8dkWBk&list=UUOudyeo7uoEuMb94PcBtKjQ&feature=c4-overview


Sitten Laku. Uskomatonta miten aika menee vauhdilla, äsken se oli ihan pieni, yhdellä kädellä kainaloon napattava pentu ja nyt se täyttää jo vuoden. Muistan miten olin katsomassa pariviikkoisia tuhistajia ja sydän oli kertakaikkiaan pakahtua pelkästä ajatuksesta että yksi semmoinen elämänalku voisi muutaman viikon päästä minun mukaan lähteä. Muistan miten kotiutumista edeltävällä viikolla olin eläinkaupassa hiplaamassa silmät suurina talutushihnoja ja pantoja, ja myyjän tarjotessa apua sain hiljaa kakisteltua että pennulle tässä vähän varusteita pitäisi hankkia... Kun en vieläkään meinannut uskoa koko hommaa todeksi. Ja sitten kun se "Pomoksi" kutsuttu naskalihammas viimein nökötti pienessä kuljetusboksissa Sitikan etupenkillä, hymyilin hangonkeksinä koko matkan kotiin asti ja mietin miten paljon onnea voikaan yksi koiranpentu ihmisen mieleen tuoda. Ja sitten kotona, toisena yönä, nukuin lattialla Lakun kanssa, se heräsi pissalle, oli hetken eksyksissä pimeässä huoneessa, ja kömpi sitten viereen, asetteli itsensä rintaa vasten ja painoi otsansa kaulaan kiinni ja nukahti siihen. Ihmettelin miten sulaksi vahaksi mahdan siitä vielä muuttua ja mitä oikeastaan fysiologisesti tapahtuu jos sydän ihan oikeasti pakahtuu.

Ja samaa ihmettelen edelleen vaikka yhtäjaksoinen virnuilu ja onnellisuuskuplassa kelluminen onkin vähän tasoittunut normaalimpiin mittasuhteisiin. Mutta on se Laku kyllä vaan edelleen parasta mitä tässä on tapahtunut vuosikausiin, se on tuonut positiivisuutta, valoa, iloa ja energiaa elämään silloin kun niitä on eniten tarvittu. Se on aivan mahtava pentu ja tykkään siitä ihan kamalasti. Siltikin vaikka se on välillä "rimpuileva pikku lurjus" ja vaikka se jaksaa koheltaa matot rullalle ja kengät eteisestä hujan hajan riemuitessaan lenkillelähdöstä ja kiljahtaa iloisen falsettihaukun suoraan tärykalvolle ja nuolee korvan ja silmälasit kun unenpöpperössä yritää vain hillitysti rapsuttaa sitä aamutervehdykseksi. Ja vaikkei se aina osaa käyttäytyä tipan vertaa vaan hyppii estoitta vieraita päin sekä puhtailla että kuraisilla tassuilla, koheltaa ruokaa kuppiin annosteltaessa kun höyrypää, mekastaa ja poukkii ilmahyppyjä treenikentälle kulkiessa, kiskoo toisinaan remmissä ja härnää Lunaa minkä kerkiää kun se yrittää säilyttää arvokkaan ja hillityn ulkokuorensa. Mutta se on myös hirmu hyväntahtoinen, ystävällinen ja tartuttaa iloaan ja energiaansa väkisinkin. Laku on sillä tavalla arjessa helppo että se kuuntelee hyvin ja on sopeutuvainen eikä kieroile. Sillä tuntuu olevan oikein mainiot ominaisuudet pk-koiraksi, se on aktiivinen, innokas ja potkua löytyy, mutta myös tasapainoisuutta ja rohkeutta eikä se kovin pienistä hätkähdä. Ja minusta on hirmu kiva treenata sen kanssa. Ja on se jotain jo oppinutkin. Ja ennenkaikkea opettanut minulle hurjasti kaikkea.

Ei se mikään täydellinen koira ole. Mutta sellainen ajatus vahvistuu kyllä ajan myötä vain entistä enemmän että se on täydellinen juuri minulle. Vaikkei sen kanssa jostain syystä ikinä saataisi tuloksen tulosta raavittua kasaan ja siitä huolimatta vaikka joutuisi kohtaamaan pettymyksiä esimerkiksi terveyden saralla (toivottavsti ei!) tai muualla. Niin se vaan on minun Laku. Minun pieni keila, onnellinen hönö, osallistuva koiranpentu ja hyvin matalan ilahtumiskynnyksen omaava beussipoika. Toivottavasti sen kanssa saa vielä viettää monta, monta hyvää vuotta yhdessä ja touhuta yhtä sun toista matkan varrella.

Synttäreitä juhlistetaan huomenna treenaamalla piilonkiertoja (tässä vaiheessa se on vielä silkkaa juhlaa sekin: kulman takaa löytyi pallo, jee, kulman takaa löytyi pallo, jee, kulman takaa löytyi pallo, jee, kulman takaa ei löytynyt palloa mutta akalta onneksi löytyi, jee!) ja sen jälkeen maksalaatikolla ja lenkkimakkaralla herkutellen.

Enkä nyt pistä kuvia tämän siirappitekstin ja hunajanvuodatuksen päätteeksi, vaan lisää filmimateriaalia. (Kun kerran on aikaa kaikkea väsätä) http://youtu.be/oOH4iciaC-Y

Lunan eka VOI-yritys ja Lakun tottistiivistelmä

Käytiin aamulla katsomassa mitä tapahtuu jos valkuaisen heittää tokokokeeseen voittajan liikkeitä ihmettelemään. No komedian aineksia oli kyllä meidän esityksessä runsaasti, että ei sitten ihan putkeen mennyt. Edellisestä koekäynnistä onkin vierähtänyt yli vuosi. Joulukuussa 2012 saatiin TK2 ja siitä piti lähteä heti voi-liikkeitä treenaamaan mutta kevät ja alkukesä menikin vähän sairastellessa ja tunnetilaongelmia ratkoessa. Loppusuvesta lähti treenit rullaamaan mukavasti ja nousujohteisesti ja pikkuhiljaa alkoi liikkeet olemaan hanskassa. Nyt sitten tietenkin reilu viikko takaperin hommat levisi ruudun ja tunnarin osalta kummasti. Tähän asti saatu onnistuneita toistoja toisensa perään ja vaikeusastetta nostettu ja edellisperjantaina Luna olikin sitten yhtäkkiä ihan mökillä että mitä tämmösseet liikkeet muka on. No, sellaista se vähän pakkaa olemaan välillä. Paikka otettiin kuitenkin varasijalta vastaan, kun tämän päivän kokeeseen tuli viime hetken peruutus. Tuumin että syteen tai saveen, mennään katsomaan millä tasolla kieputaan ja miltä tunnetilat ja itse liikkeet näyttää pitkästä aikaa koetilanteessa. Fiilis oli kaikesta huolimatta hyvä ja itseä ei jäänyt onneton tulos harmittamaan, lähinnä hymyilytti valkuaisen toilailut. Olishan se tulos ihan kiva kotiinvieminen ollut mutta näin tällä kertaa, työsarkaa riittää vielä meillä siis. Tuomarina tänään Juha Kurtti.

Pistesaalis oli huima 163 pojoa. Videota törttöilyistä tulossa taivasteltavaksi myöhemmin.

Paikkamakuu 10, ei ihmeitä.
Seuraaminen, 10, tuntui ainakin hyvältä, mahtoiko joku perusasento olla hiukan vino. Ja yhdessä täyskäännöksessä meinasin vähän kompuroida mutta siitä ei näköjään pisteitä rokotettu.
Liikkeestä istuminen, 10, ilmeisesti hyvä siis.
Luoksari 7, vauhti hyvä, pysäytykset hyvät mutta sääli vaan että teki kahdesti maahanmenon... Mikä lie aivopieru, tämä on yleensä ollut aika varma liike.
Ruutu, 0, juu ei mitään hajua, mikä ruutu. Luna tsekkaili parit törpöt mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan käryä mihin sen olisi pitänyt juosta. Tästä en hirveästi yllättynyt totta puhuen.
Hyppynouto 0,  taisin joutua antamaan kaksoiskäskyn sivulla pysymiseen kun meinasti varastaa, ja ketku perkele kiersi palatessaan esteen. Mistähän se nyt sitten tuli, tähän mennessä on aina hypännyt molempiin suuntiin. No, näin tänään.
Metallinouto 8, mölysi liikkeen alussa, ihmetteli kapulaa suuresti mutta toi kuitenkin. Onhan se toki kerrassaan yllättävä uusi esine tuo metallikapula.
Tunnari 0, hups, väärä pulikka tuli. Se kyllä arpoi oikean kohdalla mutta päätyi sitten väärään kumminkin. Haisteli kumminkin eikä koheltanut.
Kaukot 0, muuten kiva mutta valui seisomaannousuissa liikaa eteenpäin ja meni sitten nollille tämäkin.
Kokonaisvaikutus 9, piste lähti piippaamiseseta ja haukkumisesta.

Muut virheet nyt sinänsä ei harmita, kertoo vaan treenin ja toistojen puutteesta, mutta tuo vuotaminen... Ääh. Se kyllä sapettaa. Lunalla on nyt salakavalasti lisääntynyt tuo älämölö viime aikoina, ja vaikka olen siihen koittanut puuttua, ei kauheasti vaikutusta ole ollut. Se on kaiketi mennyt vähän niin että kun viretila on saatu nostettua sieltä laamailusta, seinien vilkuilusta ja haistelusta ylemmäs, ja tekemiseen saatu enemmän draivia, hermo prakaa kun vietti nousee. Jos siinä vähän läpsii kuonolle tai nyppii ja ärähtää, niin vaikutus on pyöreä nolla, hiukan kovemmat kurinpitotoimenpiteet saa aikaan vain hermostuneempaa mölinää ja lähinnä pahentaa tilannetta kun tuo on niin pehmeä. Siinä olen koittanut olla tiukka että liike ei ala ennenkuin pilli on kiinni mutta ehkä siitä on tullut vähän lipsuttua kuitenkin. Kun siihen jollain tapaa kai tottuu pikku hiljaa. Yhdessä treenissä tulee parissa kohtaa pieni nyyh nyyh, seuraavassa kolmessa kohtaa ja parin kuukauden päästä joka välissä yyhnyyhouvouvou, nyyh ja piip. Ja volyyminappia joku väntää koko ajan vähän isommalle. Nyt tuohon on pakko jotain kyllä ruveta keksimään, ei vetele tuollainen mekastus nimittäin.

Lakuttajasta sen verran loppuun että sillä on mukavasti sujunut tottikset. Perusasioiden äärellä häärätään tietysti ja yritetään hiljalleen pyrkiä eteenpäin. Seuraamista on eniten työstetty, käännöksillä ja ilman. Matkat on vielä aika lyhyitä, mutta on keskitytty oikean paikan pysymiseen ja vinotuksen välttelyyn. Kontakti pysyy hyvin. Pallon paikka on vaihdellut, kainalosta taskuun, vasemmasta kädestä apparille ja maahan takapalkkana. Jälkimmäiset kaksi on olleet hyvin haastavia, mutta komiasti on poika alkanut oivaltaa että sen pallon uskaltaa ehkä sittenkin päästää silmistään hetkeksi. On se kova juttu pienelle, kumipallo. Jääviä on otettu ihan ruualla ja siinähän ne, malttia on rakenneltu erityisesti seisomiseen. Istumisessa roiskasee välillä vinoon mutta muuten jees, maahanmeno sujuu hyvin ja on nopea, luoksetulo myös vikkelä, lyhyemmällä matkalla tulee siististi eteen mutta pitemmältä juoksee vaan täysiä päin niin että ilmat pihalle. Palloa tai muuta lelua pitää edessä istuen kiltisti pienessä vedossa. Eteenlähetyksessä otetaan jo sivulletulo ja kontakti ennen pinkomista. Hallintaa on otettu sekä tuon takapalkan suhteen että toisten koirien kanssa. Siinä on työstämistä, vaikka oikeaan suuntaan onkin menty ja edistytty kovasti. Laku on sen verran tulinen ja kiihkeä luonteeltaan että nuo kuviot ei ihan läpihuutojuttuna ja yhden kerran treenillä mene jakeluun. Toiset koiratkaan ei niin häiritse muuten mutta jukupliut jos ne ottaa noutoja tai ilakoi pallojen ja patukoiden kanssa. Hiljakseen puksutetaan pösöttimen kanssa eteenpäin.

Talvitottiksia

Mitään ihmeellistä ei treenirintamalla ole ollut nyt kummankaan karvakorvan osalta. Lakun kanssa on harjoiteltu ihan peruskuvioita: jääviä, seuraamista, luoksetuloa ja eteenmenoa. Ja hallintaa, sekä lelujen suhteen (selän taakse maahan jätetty pallo / patukka on kova pala päästää silmistään, saati sitten jos se on apparilla) että toisten koirien läsnäolon suhteen. Työsarkaahan siinä on valtavasti, mutta mikäs siinä kun tuon Lakuttimen kanssa on niin kiva treenailla. Intoa siltä ei ainakaan puutu. Noudon alkeis-alkeissa on päästy siihen että piiiiitkän ja sinnikkään yrittämisen jälkeen se pitää palloa suussaan, edessä istuen pienessä vedossa, hetken. Kapulaa en ole tarjonnut muuta kuin pari kertaa viskonut sitä pitkin pihaa, mutta en ole vielä sen kanssa yrittänyt ottaa tuota pito-kuviota.

Luna on kertaillut voittaja-liikkeitä ja pääasiassa mennyt tosi hyvin treenit sen kanssa ja on saatu kasa hyviä onnistumisia. Jos nyt sitten kaukoissa onkin tahittu ja jumpattu niitä niin paljon että tulen pian allergiseksi koko liikkeelle... Mutta pääasiassa siis mennyt tosi hyvin Lunaatin treenit. Perjantaina hallilla se ei sitten osannutkaan yhtään mitään. Tunnarikapuloita maisteltiin kaikkia ja kohellettiin muutenkin siinä, ja ruutu oli aivan hukassa. Lisäksi piippaamisen määrä ja volyymi oli jotain aivan kamalaa. Eli voisi sanoa että viretila oli kaiken kaikkiaan aika pielessä sinä ehtoona. Noh. Josko siitä sitten taas noustaisiin. Ja teki se hyppynoudon tosi hienosti, metallikapulalla.

Tämmöistä perusduunia tämä on nyt ollut, ei tosiaan mitään ihmeitä. Itse olen kuumeisesti miettinyt ratkaisuja varpaidenlämmityksen suhteen treeneissä. Nyt nollakeileillä kyllä tarkenee mutta kun välissä oli muutaman viikon vähän tiukempia pakkasia niin varpaiden sulana pysyminen on aiheuttanut pientä päänvaivaa tällaiselle olemattoman ääreisverenkierron omaavalle ihmispololle. Toistaiseksi toimivin ratkaisu on ollut Nevercold-kertakäyttölämmittimet sukanpohjiin liimattuna, yhdistettynä hyviin villasukkiin, huopapohjallisiin ja Kuoma-saappaisiin. Nyt tuli tilattua myös Back on Track-pohjalliset jotka kuuleman mukaan pitäisi olla hyvin toimivat. Hevosten lämpölinimenttiäkin tuli kokeiltua, mutta tämä konsti vaatii vielä hiukan hienosäätöä. Ennen treeneihin lähtöä levitettynä vaikutus oli itse treeneissä korkeintaan kohtalainen, mutta seuraavan yön ja päivän jalat oli kuin tulessa, vaikka pesin illalla mönjät pois.

Muutama talvikuva. Nyt tuo keli meni taas niin masentavaksi että yäk. Loska lentää ja on liukasta.

Treenivuosi on alkanut

Aika hyvin tässä on alettu pääsemään taas treenailun makuun pienen joululaiskottelun jälkeen. Lakun kanssa vähän ahkerammin, ja on se Lunakin taas tokoillut ihan reippaasti.

Pienimuotoista kalsaritottistelua on kyllä häärätty sinä sivussa kotona ruokakupilla kummankin kanssa, Lakulla on ollut työn alla paikalla makaaminen ruoka-annoksen kasaamisen ajan ja Luna on jumpannut vähän kaukoja. 

Pikkumusta on käynyt jo muutaman kerran kentilläkin pyörimässä. Edellistorstaina tehtiin sosiaalitreeniä Kille-terrierin kanssa ja ihan tarpeeseen tulee kyllä tuommoiset Lakulle. Muutenkin sillä on ollut nyt pientä hallinta-teemaa kuvioissa. Viime viikolla torstaina Helena piteli patukkaa ja minä yritin kaikkeni että poika olisi malttanut istua sivulla ja ottaa kontaktin ennekuin pääsi riekkumaan. Työtä se teetti ja hiki tuli mutta kyllä se sitten alkoi hoksata mikä oli homman juoni. Perjantaina sitten samat kepposet ja vaikka edelleenkään ei helppoa ollut, nyt kuitenkin hiukan edettiin jo tässä.

Viime perjantaina käytiin myös hallitreeneissä, kun saatiin pienestä omatoimi-porukasta paikka kevääksi. Lakulle en sen ihmeempää ottanut, kun se oli jo treeninsä treenannut, mutta sen verran käytiin pyörimässä että koitin sitä vähän laittaa nippuun sielläkin, kun noutoa treenaavat dobermannit ja lentävät pallot olisi kovasti kiinnostaneet. Hallin toisella puolella harrastettiin agilitya, joten häiriötä tuli siitäkin, joskaan niistä kolinoista Laku ei piitannut. Luna on tottunut sosiaalitreenaaja, ja se tekikin ihan hirveän hyvän treenin hallilla. Seuraamista, kaukoja ja liikkeestä istumista. Vire oli iloinen, skarppi ja keskittynyt. Torstaina se oli kyllä myös varsin hilpeällä tuulella, mutta hiukan huolimaton.

Sunnuntaina tuli väännettyä Tupalassa, Luna teki kivat kaukot alkutahimisen jälkeen. Seuraamisessa se piippasi ja koitin saada volyymia alas. Viettiä oli kyllä mutta vähän pakkasi vuotamaan. Laku tutustui hyppyihin ja loikki matalaa tokoestettä pallon perässä sekä kiipeili loivaa A-estettä, mistä se tuntui kovasti tykkäävän. Ja makkaraa syötiin jäävien muodossa.

Ja tänäiltana käytiin muutaman treenikaverin kanssa luksus-sisätreeneissä eläinkaupan yhteydessä olevassa "hallissa". Sattuikin sopivalle päivälle tämä, kun ulkona oli 15 astetta pakkasta. Laku lähinnä riepotti patukkaa, mutta kun se ei näyttänyt sen enempää ihmeissään uudesta, erilaisesta paikasta olevan, otin sille parit jäävät, eteentulot ja pari seuraamisaskelta.  Sitten se bongasi metallikapulan ja kävi vähän kokeilemassa mitä semmoisella tehdään. Luna ei ihan parhaassa terässä ollut, mutta perussievästi sekin jumppasi kaukoja ja teki ruutua.

On muuten aivan mainio juttu, että nyt tuli pakkasta ja lunta! Miten hienoa kun ei kura lennä, valkkaria ei tarvi pyykätä alituiseen ja valoakin tuli maisemaan lisää paljon. Tämmöstä sitten maaliskuulle kiitos ja sitten humps kevät siihen.