Filminpätkää ja Laku 1v

Aluksi tässä video viime sunnuntain tokokokeesta. Sekä ohjaaja että koira tosiaan töpeksii urakalla, mutta toivottavasti niiden menestyksekkäämpienkin filminpätkien aika tulee vielä. Siihen asti voipi viihdyttää itseään vaikkapa tällä. Se on vähän kuin Suomen euroviisut, ensin parit luottopisteet ja sitten lähes jatkumona: Finland-zero points. :D No mutta mehän reenataan ihan höyry päässä nyt ja koitetaan sitten taas uudestaan onneamme.

http://www.youtube.com/watch?v=OyLFp8dkWBk&list=UUOudyeo7uoEuMb94PcBtKjQ&feature=c4-overview


Sitten Laku. Uskomatonta miten aika menee vauhdilla, äsken se oli ihan pieni, yhdellä kädellä kainaloon napattava pentu ja nyt se täyttää jo vuoden. Muistan miten olin katsomassa pariviikkoisia tuhistajia ja sydän oli kertakaikkiaan pakahtua pelkästä ajatuksesta että yksi semmoinen elämänalku voisi muutaman viikon päästä minun mukaan lähteä. Muistan miten kotiutumista edeltävällä viikolla olin eläinkaupassa hiplaamassa silmät suurina talutushihnoja ja pantoja, ja myyjän tarjotessa apua sain hiljaa kakisteltua että pennulle tässä vähän varusteita pitäisi hankkia... Kun en vieläkään meinannut uskoa koko hommaa todeksi. Ja sitten kun se "Pomoksi" kutsuttu naskalihammas viimein nökötti pienessä kuljetusboksissa Sitikan etupenkillä, hymyilin hangonkeksinä koko matkan kotiin asti ja mietin miten paljon onnea voikaan yksi koiranpentu ihmisen mieleen tuoda. Ja sitten kotona, toisena yönä, nukuin lattialla Lakun kanssa, se heräsi pissalle, oli hetken eksyksissä pimeässä huoneessa, ja kömpi sitten viereen, asetteli itsensä rintaa vasten ja painoi otsansa kaulaan kiinni ja nukahti siihen. Ihmettelin miten sulaksi vahaksi mahdan siitä vielä muuttua ja mitä oikeastaan fysiologisesti tapahtuu jos sydän ihan oikeasti pakahtuu.

Ja samaa ihmettelen edelleen vaikka yhtäjaksoinen virnuilu ja onnellisuuskuplassa kelluminen onkin vähän tasoittunut normaalimpiin mittasuhteisiin. Mutta on se Laku kyllä vaan edelleen parasta mitä tässä on tapahtunut vuosikausiin, se on tuonut positiivisuutta, valoa, iloa ja energiaa elämään silloin kun niitä on eniten tarvittu. Se on aivan mahtava pentu ja tykkään siitä ihan kamalasti. Siltikin vaikka se on välillä "rimpuileva pikku lurjus" ja vaikka se jaksaa koheltaa matot rullalle ja kengät eteisestä hujan hajan riemuitessaan lenkillelähdöstä ja kiljahtaa iloisen falsettihaukun suoraan tärykalvolle ja nuolee korvan ja silmälasit kun unenpöpperössä yritää vain hillitysti rapsuttaa sitä aamutervehdykseksi. Ja vaikkei se aina osaa käyttäytyä tipan vertaa vaan hyppii estoitta vieraita päin sekä puhtailla että kuraisilla tassuilla, koheltaa ruokaa kuppiin annosteltaessa kun höyrypää, mekastaa ja poukkii ilmahyppyjä treenikentälle kulkiessa, kiskoo toisinaan remmissä ja härnää Lunaa minkä kerkiää kun se yrittää säilyttää arvokkaan ja hillityn ulkokuorensa. Mutta se on myös hirmu hyväntahtoinen, ystävällinen ja tartuttaa iloaan ja energiaansa väkisinkin. Laku on sillä tavalla arjessa helppo että se kuuntelee hyvin ja on sopeutuvainen eikä kieroile. Sillä tuntuu olevan oikein mainiot ominaisuudet pk-koiraksi, se on aktiivinen, innokas ja potkua löytyy, mutta myös tasapainoisuutta ja rohkeutta eikä se kovin pienistä hätkähdä. Ja minusta on hirmu kiva treenata sen kanssa. Ja on se jotain jo oppinutkin. Ja ennenkaikkea opettanut minulle hurjasti kaikkea.

Ei se mikään täydellinen koira ole. Mutta sellainen ajatus vahvistuu kyllä ajan myötä vain entistä enemmän että se on täydellinen juuri minulle. Vaikkei sen kanssa jostain syystä ikinä saataisi tuloksen tulosta raavittua kasaan ja siitä huolimatta vaikka joutuisi kohtaamaan pettymyksiä esimerkiksi terveyden saralla (toivottavsti ei!) tai muualla. Niin se vaan on minun Laku. Minun pieni keila, onnellinen hönö, osallistuva koiranpentu ja hyvin matalan ilahtumiskynnyksen omaava beussipoika. Toivottavasti sen kanssa saa vielä viettää monta, monta hyvää vuotta yhdessä ja touhuta yhtä sun toista matkan varrella.

Synttäreitä juhlistetaan huomenna treenaamalla piilonkiertoja (tässä vaiheessa se on vielä silkkaa juhlaa sekin: kulman takaa löytyi pallo, jee, kulman takaa löytyi pallo, jee, kulman takaa löytyi pallo, jee, kulman takaa ei löytynyt palloa mutta akalta onneksi löytyi, jee!) ja sen jälkeen maksalaatikolla ja lenkkimakkaralla herkutellen.

Enkä nyt pistä kuvia tämän siirappitekstin ja hunajanvuodatuksen päätteeksi, vaan lisää filmimateriaalia. (Kun kerran on aikaa kaikkea väsätä) http://youtu.be/oOH4iciaC-Y

Lunan eka VOI-yritys ja Lakun tottistiivistelmä

Käytiin aamulla katsomassa mitä tapahtuu jos valkuaisen heittää tokokokeeseen voittajan liikkeitä ihmettelemään. No komedian aineksia oli kyllä meidän esityksessä runsaasti, että ei sitten ihan putkeen mennyt. Edellisestä koekäynnistä onkin vierähtänyt yli vuosi. Joulukuussa 2012 saatiin TK2 ja siitä piti lähteä heti voi-liikkeitä treenaamaan mutta kevät ja alkukesä menikin vähän sairastellessa ja tunnetilaongelmia ratkoessa. Loppusuvesta lähti treenit rullaamaan mukavasti ja nousujohteisesti ja pikkuhiljaa alkoi liikkeet olemaan hanskassa. Nyt sitten tietenkin reilu viikko takaperin hommat levisi ruudun ja tunnarin osalta kummasti. Tähän asti saatu onnistuneita toistoja toisensa perään ja vaikeusastetta nostettu ja edellisperjantaina Luna olikin sitten yhtäkkiä ihan mökillä että mitä tämmösseet liikkeet muka on. No, sellaista se vähän pakkaa olemaan välillä. Paikka otettiin kuitenkin varasijalta vastaan, kun tämän päivän kokeeseen tuli viime hetken peruutus. Tuumin että syteen tai saveen, mennään katsomaan millä tasolla kieputaan ja miltä tunnetilat ja itse liikkeet näyttää pitkästä aikaa koetilanteessa. Fiilis oli kaikesta huolimatta hyvä ja itseä ei jäänyt onneton tulos harmittamaan, lähinnä hymyilytti valkuaisen toilailut. Olishan se tulos ihan kiva kotiinvieminen ollut mutta näin tällä kertaa, työsarkaa riittää vielä meillä siis. Tuomarina tänään Juha Kurtti.

Pistesaalis oli huima 163 pojoa. Videota törttöilyistä tulossa taivasteltavaksi myöhemmin.

Paikkamakuu 10, ei ihmeitä.
Seuraaminen, 10, tuntui ainakin hyvältä, mahtoiko joku perusasento olla hiukan vino. Ja yhdessä täyskäännöksessä meinasin vähän kompuroida mutta siitä ei näköjään pisteitä rokotettu.
Liikkeestä istuminen, 10, ilmeisesti hyvä siis.
Luoksari 7, vauhti hyvä, pysäytykset hyvät mutta sääli vaan että teki kahdesti maahanmenon... Mikä lie aivopieru, tämä on yleensä ollut aika varma liike.
Ruutu, 0, juu ei mitään hajua, mikä ruutu. Luna tsekkaili parit törpöt mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan käryä mihin sen olisi pitänyt juosta. Tästä en hirveästi yllättynyt totta puhuen.
Hyppynouto 0,  taisin joutua antamaan kaksoiskäskyn sivulla pysymiseen kun meinasti varastaa, ja ketku perkele kiersi palatessaan esteen. Mistähän se nyt sitten tuli, tähän mennessä on aina hypännyt molempiin suuntiin. No, näin tänään.
Metallinouto 8, mölysi liikkeen alussa, ihmetteli kapulaa suuresti mutta toi kuitenkin. Onhan se toki kerrassaan yllättävä uusi esine tuo metallikapula.
Tunnari 0, hups, väärä pulikka tuli. Se kyllä arpoi oikean kohdalla mutta päätyi sitten väärään kumminkin. Haisteli kumminkin eikä koheltanut.
Kaukot 0, muuten kiva mutta valui seisomaannousuissa liikaa eteenpäin ja meni sitten nollille tämäkin.
Kokonaisvaikutus 9, piste lähti piippaamiseseta ja haukkumisesta.

Muut virheet nyt sinänsä ei harmita, kertoo vaan treenin ja toistojen puutteesta, mutta tuo vuotaminen... Ääh. Se kyllä sapettaa. Lunalla on nyt salakavalasti lisääntynyt tuo älämölö viime aikoina, ja vaikka olen siihen koittanut puuttua, ei kauheasti vaikutusta ole ollut. Se on kaiketi mennyt vähän niin että kun viretila on saatu nostettua sieltä laamailusta, seinien vilkuilusta ja haistelusta ylemmäs, ja tekemiseen saatu enemmän draivia, hermo prakaa kun vietti nousee. Jos siinä vähän läpsii kuonolle tai nyppii ja ärähtää, niin vaikutus on pyöreä nolla, hiukan kovemmat kurinpitotoimenpiteet saa aikaan vain hermostuneempaa mölinää ja lähinnä pahentaa tilannetta kun tuo on niin pehmeä. Siinä olen koittanut olla tiukka että liike ei ala ennenkuin pilli on kiinni mutta ehkä siitä on tullut vähän lipsuttua kuitenkin. Kun siihen jollain tapaa kai tottuu pikku hiljaa. Yhdessä treenissä tulee parissa kohtaa pieni nyyh nyyh, seuraavassa kolmessa kohtaa ja parin kuukauden päästä joka välissä yyhnyyhouvouvou, nyyh ja piip. Ja volyyminappia joku väntää koko ajan vähän isommalle. Nyt tuohon on pakko jotain kyllä ruveta keksimään, ei vetele tuollainen mekastus nimittäin.

Lakuttajasta sen verran loppuun että sillä on mukavasti sujunut tottikset. Perusasioiden äärellä häärätään tietysti ja yritetään hiljalleen pyrkiä eteenpäin. Seuraamista on eniten työstetty, käännöksillä ja ilman. Matkat on vielä aika lyhyitä, mutta on keskitytty oikean paikan pysymiseen ja vinotuksen välttelyyn. Kontakti pysyy hyvin. Pallon paikka on vaihdellut, kainalosta taskuun, vasemmasta kädestä apparille ja maahan takapalkkana. Jälkimmäiset kaksi on olleet hyvin haastavia, mutta komiasti on poika alkanut oivaltaa että sen pallon uskaltaa ehkä sittenkin päästää silmistään hetkeksi. On se kova juttu pienelle, kumipallo. Jääviä on otettu ihan ruualla ja siinähän ne, malttia on rakenneltu erityisesti seisomiseen. Istumisessa roiskasee välillä vinoon mutta muuten jees, maahanmeno sujuu hyvin ja on nopea, luoksetulo myös vikkelä, lyhyemmällä matkalla tulee siististi eteen mutta pitemmältä juoksee vaan täysiä päin niin että ilmat pihalle. Palloa tai muuta lelua pitää edessä istuen kiltisti pienessä vedossa. Eteenlähetyksessä otetaan jo sivulletulo ja kontakti ennen pinkomista. Hallintaa on otettu sekä tuon takapalkan suhteen että toisten koirien kanssa. Siinä on työstämistä, vaikka oikeaan suuntaan onkin menty ja edistytty kovasti. Laku on sen verran tulinen ja kiihkeä luonteeltaan että nuo kuviot ei ihan läpihuutojuttuna ja yhden kerran treenillä mene jakeluun. Toiset koiratkaan ei niin häiritse muuten mutta jukupliut jos ne ottaa noutoja tai ilakoi pallojen ja patukoiden kanssa. Hiljakseen puksutetaan pösöttimen kanssa eteenpäin.

Talvitottiksia

Mitään ihmeellistä ei treenirintamalla ole ollut nyt kummankaan karvakorvan osalta. Lakun kanssa on harjoiteltu ihan peruskuvioita: jääviä, seuraamista, luoksetuloa ja eteenmenoa. Ja hallintaa, sekä lelujen suhteen (selän taakse maahan jätetty pallo / patukka on kova pala päästää silmistään, saati sitten jos se on apparilla) että toisten koirien läsnäolon suhteen. Työsarkaahan siinä on valtavasti, mutta mikäs siinä kun tuon Lakuttimen kanssa on niin kiva treenailla. Intoa siltä ei ainakaan puutu. Noudon alkeis-alkeissa on päästy siihen että piiiiitkän ja sinnikkään yrittämisen jälkeen se pitää palloa suussaan, edessä istuen pienessä vedossa, hetken. Kapulaa en ole tarjonnut muuta kuin pari kertaa viskonut sitä pitkin pihaa, mutta en ole vielä sen kanssa yrittänyt ottaa tuota pito-kuviota.

Luna on kertaillut voittaja-liikkeitä ja pääasiassa mennyt tosi hyvin treenit sen kanssa ja on saatu kasa hyviä onnistumisia. Jos nyt sitten kaukoissa onkin tahittu ja jumpattu niitä niin paljon että tulen pian allergiseksi koko liikkeelle... Mutta pääasiassa siis mennyt tosi hyvin Lunaatin treenit. Perjantaina hallilla se ei sitten osannutkaan yhtään mitään. Tunnarikapuloita maisteltiin kaikkia ja kohellettiin muutenkin siinä, ja ruutu oli aivan hukassa. Lisäksi piippaamisen määrä ja volyymi oli jotain aivan kamalaa. Eli voisi sanoa että viretila oli kaiken kaikkiaan aika pielessä sinä ehtoona. Noh. Josko siitä sitten taas noustaisiin. Ja teki se hyppynoudon tosi hienosti, metallikapulalla.

Tämmöistä perusduunia tämä on nyt ollut, ei tosiaan mitään ihmeitä. Itse olen kuumeisesti miettinyt ratkaisuja varpaidenlämmityksen suhteen treeneissä. Nyt nollakeileillä kyllä tarkenee mutta kun välissä oli muutaman viikon vähän tiukempia pakkasia niin varpaiden sulana pysyminen on aiheuttanut pientä päänvaivaa tällaiselle olemattoman ääreisverenkierron omaavalle ihmispololle. Toistaiseksi toimivin ratkaisu on ollut Nevercold-kertakäyttölämmittimet sukanpohjiin liimattuna, yhdistettynä hyviin villasukkiin, huopapohjallisiin ja Kuoma-saappaisiin. Nyt tuli tilattua myös Back on Track-pohjalliset jotka kuuleman mukaan pitäisi olla hyvin toimivat. Hevosten lämpölinimenttiäkin tuli kokeiltua, mutta tämä konsti vaatii vielä hiukan hienosäätöä. Ennen treeneihin lähtöä levitettynä vaikutus oli itse treeneissä korkeintaan kohtalainen, mutta seuraavan yön ja päivän jalat oli kuin tulessa, vaikka pesin illalla mönjät pois.

Muutama talvikuva. Nyt tuo keli meni taas niin masentavaksi että yäk. Loska lentää ja on liukasta.