Kyllä on taas naksu paukkunut

Niin kun välillä tuo naksuttelu jäi vähän vähemmälle ja käytin paljon kaukopalkkaa vapaa-signaalilla ja lelupalkkaakin enemmän, niin nyt on sitten taas klikkeröity urakalla. Tietysti kun uusia juttuja on ollut opettelussa. Tällä viikolla on otettu kaukoja sisällä ja pihalla, yritän malttaa edetä tarpeeksi hitaasti. Eilen kimppatreenissä tein henkilöryhmää. Luna oli viimeisenä treenivuorossa ja lieneekö keräillyt autonperässä kauheat energiat toisten touhuja tiiraillessaan kun neiti oli virtaa piukassa. Viettikin nousi yllättävänkin hyvin ja haukku lohkesi kovin maltillisella rohkaisulla. Lunaatti teki tosi hienot liikkeestä seisomiset juosten, mainiot luoksarin pysäytykset (ja yhden hirmuspurtti-läpijuoksun) ja muutamia istu-maahan-seiso-kikkailuja peruuttaen. Ruokapalkka naksutellen toimi näinkin. Loppupalkalla vielä hyppynouto. Esteet kolisi ja rytisi (niinhän siinä käy kun aasi ponnistaa kahden metrin päästä esteestä...) mutta kumma kyllä se ei intoa lopahduttanut. Kotonakin tuo hönö olisi vielä riekkunut, leikkinyt ja tarjosi sivulletuloa huutaen. Energiapatoumia? Enpä tiedä mutta vaihteeksi tuli vallan tosi hyvä treeni.

Ja hoo, ihmeiden ihme, me on tehty arkitottista. Kyllä. Ei nyt sen erikoisempia kuin että olen lenkillä naksutellut nätisti sivulla kävelemistä. Taka-ajatuksena saada vähän rentoutta noihin remmilenkkeihin kun neiti säikkyilee milloin mitäkin kolinoita ja tuppaa sitten alkaa vetämään korvat luimussa josta seuraa että oma pinna kiristyy samaa tahtia hihnan kanssa.

Ruutuja ruutuja!

Ollaan aloiteltu siis ruudun harjoittelu. Aluksi oli vähän sellainen olo ettei ollut hajuakaan mistä aloittaisi ja miten etenisi mutta eiköhän se tästä ala hahmottua pikku hiljaa. Lähdettiin liikkeelle ihan kosketusalustan kanssa, alusta keskelle ruutua, nakkia käteen ja naksutin paukkumaan. Ajattelin vähän sellaista suunnitelmaa että aika pian heivaisi sen alustan pois ja koittaisi saada jo hyvissä ajoin koiralle mielikuvaa nimenomaan siitä tötsien ja nauhojen keskelle asettumisesta ja kontaktin ottamisesta siinä. Se, miten jouheasti se onnistuu, jää nähtäväksi. Mietittiin myös sitä, että kannattaako koira opettaa suoraan menemään maahan ruutuun vai ensin huutaa pysäytyskäsky. Ehkä kallistun jälkimmäisen puoleen, jotenkin sellainen olo, että helposti ekasta maahanmenokäskystä koira jää kuitenkin vaan toljottamaan jos sen vauhdista huutaa. Mutta mutta. Sitten on se, että jos koiran opettaisi siihen että käsky "ruutu" tarkoittaa: juokse kovaa törppöjen keskelle, pysähdy, käänny ja ota kontakti akkaan. Jolloin erillistä pysäytyskäskyä ei periaatteessa pitäisi tarvita, jos koira hahmottaa oikean alueen hyvin. Periaatteessa. Mutta treeniähän se vaatii ihan hitosti, ei ole koiralle mikään helppo tehtävä sijoittaa itseään oikeassa suhteessa törppöihin ja nauhoihin jotka on niinkin etäällä toisistaan. Joopa joo, katsotaan nyt miten tämä lähtee muovautumaan.

Eilisissä treeneissä siis keskityttiin taistelemaan pakkasta vastaan ja juurikin siihen ruutuun, alkuun kosketusalustan kanssa naksutellen ja lopuksi pari kertaa lelulla niin että lelu odotti ruudussa. Näitä ilmeisesti olisi tarkoitus molempia treenata rinnakkain, tekniikkaa ja vauhtia. Ilmanala oli talvisen rapsakat -15 astetta, ja itsensä lämpimänä pitämisestä alkaa muodostua oma taiteenlajinsa. Hyväksi tuli nyt havaittua sekä Motonetin halpis-pilkkisaappaat (arvokkaammat varmasti toimisivat vielä paremmin mutta tänä talvena oli nyt varaa vain noihin) ja puolikkaan terveyssiteen malliset sukkiin liimattavat kertakäyttö varpaanlämmittimet. Sitten oli tuplasormikkaat ja päällä huopalapaset.

Keskiviikkona käytiin eläinlääkärissä masuasioissa. Ripulia on taas ollut viime aikoina hirmu usein kuten viime kirjoituksessa tuli mainittua. Ell tutki Lunan päällisin puolin, otettiin lämpö, koplattiin maha ja peräsuoli, kuunneltiin sydän ja keuhkot. Kaikki näiltä osin normaalit. Juteltiin ruokinnasta ja todettiin ettei tämä taida nyt olla ruuasta kiinni. Ainakaan itse en mihinkään allergiaan usko pätkääkään tässä tapauksessa enkä taaskaan suostunut investoimaan lääkinnällisiin ihmenappuloihin. Ell kirjoitti lähetteen Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan, josta sitten soitettiinkin heti seuraavana päivänä ja saatiin helmikuun 11. päivä aika sinne tutkimuksiin. Ultraäänitutkimus ainakin olisi tarkoitus ottaa ja ilmeisesti tähystyskin koepaloineen jossain kohtaa. Tutkivat ulostenäytteet ja verikokeet. IBD:ltähän tämä vähän kai haiskahtaa mutta katsotaan nyt mitä tuolla Helsingissä selviää.

Tokoilua ja vähän mattopyykkiäkin.

Ääliö päätti ottaa avantopuljut.

Aika reippaasti me on nyt treenailtu. Kotosalla on hääräilty kaukojen parissa ja liikkeestä istumista on otettu pihassa ja lenkkien ohessa. Kaket etenee pikku pikku askelin mutta eteneepä kumminkin. Istumasta seisomaannousua on myös harjoiteltu ja etäisyyttä koiraan on huimat puoli metriä jo.

Tiistaina käytiin koulun pihassa treenilöimässä. Otettiin paikkamakuu piilolla alkuun. Vieressä oli taas sama hurmaava rotikkaherra ja taas melkein näin pieniä vaaleanpunaisia sydämiä leijailevan Lunaatin pään päällä. Siivosti se kumminkin makasi, kunnes jostain kuului pamaus ja neiti koki turvallisemmaksi nousta istumaan. Käskin sen takaisin maahan ja makuutin vielä tovin. Periaatteessa olisi kai pitänyt jättää palkkaamatta, sieltä maasta kun nyt vaan ei nousta. Ikinä. Mutta koska järkevä aivotoiminta jäi ketutuksen jalkoihin, likka sai sitten nappuloita kuitenkin suorituksestaan. Ja onneksi sentään palautui säikkymisistään hyvin, ei jäänyt pamahdukset kummittelemaan mieleen. Tauon jälkeen otin hyppynoutoa metallikapulalla ja luoksarin pysäytystä sekä sitä istumista ja vähän leikittiin.

Torstaitottiksissa oli ohjelmassa sosiaalitreeniä, aika tiukassa ringissä paikkamakuuta, perus kiemurteluja henkilöryhmä-idealla ja luoksetulot siitä ringistä. Vaadin nyt pitämään kontaktin ihan koko harjoituksen ajan ja hyvinhän se pysyi. Aika hieno ryhmätreeni kaiken kaikkiaan. Yksilösetissä oli teemana luoksetulot ja otin pallopalkalla pysäytyksiä (maahan ja seiso) ja läpijuoksuja. Luna oli leikkisällä tuulella ja vauhtia piisasi, hyvä treeni oli.

Ensi viikolle onkin sitten varattuna eläinlääkäriaika, otetaan vähän verikokeita ja mietitään maha-asioita. Ripulia on taas viime aikoina ollut vähän liian usein, enkä ole keksinyt mitään selvää syyllistä siihen. Mitään tiettyä ruokaa, joka aina aiheuttaisi ripaskan, en ole tuon menusta löytänyt. Joskus se syö 3 päivää poroa ja tuotokset on ihan kuin oppikirjasta koko viikon, ja joskus taas poropäivän jälkeen kura lentää. Sama homma minkä tahansa muunkin ruuan kanssa. Pelkän nappulapäivänkin jälkeen voi olla maha sekaisin, samoin vaikkei olisi saanut muutamaan päivään kuin kolme nappulaa vaan pelkkää raakaa. Eli ei mitään logiikkaa. Isommat puruluut, dentastixit ja muut luut ja rustot on havaittu aika selkeiksi ripulinaiheuttajiksi, niitä ei ole likka saanut aikoihin. Satunnaisena iltarouskutteluna ja hammashuoltona menee joskus kanansiipiä tai pienehköjä naudannahkarullia. Näistä ei maha ole toistaiseksi flipannut. Noh, josko nyt eläinlääkärillä selviäisi jotain tai saisi edes Tylosin-kuurin taas. Ei tätä mattopyykkäämistä ja tuloksetonta salapoliisityötä ruokasyyllisten suhteen kyllä jaksa. (Sivuhuomautuksena: koskaan enää elinaikanani en hanki painavia, isoja ja kalliita karvalankamattoja, en en en ikinä milloinkaan) Onneksi sentään Luna on ripulipäivinäkin hyvävointinen ja pirteä eikä se ripuli edes kerrallaan kestä kovin kauaa. Omassa päässäni olen jotenkin pähkäillyt että syynä ei välttämättä ole edes mikään tietty ruoka-yliherkkyys tai vastaava (niitä isoja luita ja muita selkeitä juttuja lukuunottamatta), vaan että suolessa jyllää joku tulehdusprosessi joka sitten ärsyyntyy milloin mistäkin ja että jotenkin se suoliston bakteeritasapaino on viturallaan. Tällainen maallikkopäätelmä.

Loppuun vielä pari kuvaa metsälenkiltä:

Hallintaa ja istumista

Tämän viikon treenit on keskittyneet liikkeestä istumisen tahkoamiseen. Se ei olekaan sujunut ihan niin jouhevasti ja näppärästi kuin olisin olettanut. Osaahan tuo muut jäävät (minusta hyvin, jopa!) ja istuminen taisi olla perinteisesti niitä ensimmäisiä varsinaisia liikkeitä mitä ikinä opeteltiin ja joka päivä tulee useampikin (arki)tilanne kun käsken Lunan istua, ja istuuhan se. Mutta kas, tässä onkin saanut tehdä hommia, ja vielä ei olla lähelläkään ärsykekontrollia. Luna jää mielellään seisomaan tai istuu vinoon tai sitten se istuu hitaasti. Varmaankin johtuu pitkälti siitä, että sitä seisomista taottiin kalloon tuossa syksyllä ihan pirusti. Vinotuksia olen koittanut korjailla seinän vieressä treenaamalla ja palkan suunnalla. Nopeutta toivoisi saavan sitten vietin kautta. Jankataan nyt kumminkin tuota tekniikkaa ensin hiukan matalammalla. Toistoja, toistoja jne, eiköhän se siitä.

Luoksetulosta maahanmenoakin aloittelin kotipihassa, ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Kaukojen seisomisessa otin mukaan istumasta nousun ja makuulta noustessa olen itse jo pystyssä mutta ihan koiran edessä, välimatkaa ei vielä kestä ottaa. Hienosti likka on tämän liikkeen hoksannut.

Torstaina treeneissä juteltiin hallinnasta ja loppujen lopuksi ihan perusasioista. Kontaktin säilyttämisestä liikkeiden ja siirtymien välillä, koiran keskittymisestä, kehumiseen heittäytymisestä jne... Hallintateema jatkui tänään aamupäivällä, kun vuokrattiin oikein hallia treeniä varten porukalla. Pari koiraa otti agilityä ja Lunaatti oli samalla paikkamakuussa (piilolla ja ilman) ihanaisen rotikkaherran kanssa. Tottistakin otettiin aksahäiriössä, sitä istumista, vähän kaukoja ja pari luoksetuloa. Hiukan meinasi ruveta ärsyttämään se istumisen vaikeus, mutta ei vaan, saahan sitä olla tosi tyytyväinen tuohon valkkariin. Luna keskittyi omaan treeniin eikä vilkuillut agilitytouhuja kuin aivan paikkamakuun alussa. Treenikaverin luoksetuloharjoitus nenän alta omaa vuoroa odotellessa sai sitten kyllä neitiä vähän kuumenemaan. Tehtiin tosi pitkä treeni tänään ja aika vaativakin, joten pari seuraavaa päivää voidaankin varmasti huilata ja antaa ajatusten muhia.

Iltapäivällä käytiin Nakkilan metsissä tarpomassa terrieriseurassa, ja kotipihassakin leikittiin vielä pitkä tovi puukalikoilla ja patukalla. Nyt on kyllä seurana melkoisen väsynyt koiraeläin, eli ei muuta kun iltaruuat napaan ja soffalle pötköttelemään.

Vuodenvaihteen kuulumiset

Niinhän siinä kävi että kaikesta huolimatta uusivuosi meni paniikin vallassa. Olin varustautunut eläinlääkäriltä saaduilla Zylkene-kapseleilla joita ohjeen mukaan annoin jo perjantaista alkaen. Mukana oli myös homeopaattisia kokeiluja ja tryptofaani-valeriaana-valmiste. Ja paskan marjat. Homeopatiapuolelta oli jo jouluna testissä Aconitum ja Phosphorum (jouluna pelkoa valkkariparassa  aiheutti appiukon vierailu), joista ei ollut mitään hyötyä. Päätin kuitenkin vielä antaa sokerirakeille mahdollisuuden kuultuani niin monia hyviä kokemuksia, joten hain uutta vuotta varten Arsenicun Albumia ja Nux Vomicaa (joiden yhdistelmä kyllä rauhoitti ripulin viikonloppuna hyvin tehokkaasti). Näitäkin aloin antamaan jo perjantaista alkaen, samoin kuin tryptofaanivalmistetta. Eilen käytiin aamulla aikaisin jo parin tunnin lenkki, iltapäivällä pissitys pihaan ja loppuilta oltiin sisällä. Itse pyrin tietysti käyttäytymään mahdollisimman rennosti ja normaalisti, Lunaa mitenkään erityisemmin huomioimatta. Laitoin tv:n päälle ja köksäilin ruokaa. Viiden jälkeen alkoi pauke, ja Luna liimautui jalkoihin kiinni ja siitä sitten lähti käyntiin yökahteen jatkunut tärinä, läähätys ja kuolaaminen. Lattialle ruuanlaiton lomassa tipahtaneet kinkunpalaset saivat jäädä rauhaan eikä valkuainen käynyt edes juomassa koko iltana. Sohvalla istuessani likka punki syliin naamalle asti mistä sen kyllä tuuppasin etäämmälle. Puoliltaöin vetäydyin yöpuulle (ei sitä enää vanha jaksa riekkua) ja sain taas tyrkkiä läähättävää koiraa kauemmas tyynyltä. Jossain vaiheessa uni sitten tuli kummallekin ja koisittiin myöhäiseen aamuun asti. Aamulenkkikin lähti hyvin käyntiin kunnes joku ääliö päätti vielä pommittaa jämäraketit taivaalle. Ensi vuonna vuokraan mökin keskeltä Siperiaa. Kiitos vaan.