Samaa vanhaa

Kyllä tässä jotain on tullut treenailtua vaikka raportointi onkin jäänyt vähän vähille. Uusia liikkeitä tai juttuja ei oikeastaan ole ollut kuvioissa mukana, vaan on palloteltu samoja vanhoja. Torstaisin on keskitytty häiriötreeniin porukalla. On tehty niin että kaikki koirat pyörineet "vanhanaikaisesti" pitkin kenttää ja puuhanneet omia harjoituksiaan, on otettu luoksetuloja ja jääviä rintamana ja rivistä, henkilöryhmää jne. Eilen henkilöryhmä vietiin vielä vähän häiriintyneemmälle tasolle, oli hyppimistä, huitomista, kovaäänistä yskimistä, viheltelyä, aivastelua, laulamista, lirkuttelua, kiroilua, kyykyssä oleva henkilöryhmä... Mahtoi olla ohikulkijoilla ihmettelemistä. Luna kyllä vaikutti välillä vähän hämmentyneeltä mutta teki tunnollisesti hommansa ja saatiin oikein onnistunut treeni. Viime torstaina leikittiinkin jopa, mutta tällä kertaa jätettiin patukan riepotukset pois kun Lunan suupieleen on tullut hotspot. Alkaa olla jo paremmassa kunnossa kuin alkuviikosta, Betadinen ja Bacibaktin voimin on hoideltu, eikä tuo näytä valkuaista mitenkään kohtuuttomasti kiusaavan. Ei edes yritä rapsuttaa sitä ja putsailut sujuu ilman sotimista.

Viime viikonloppuna käytiin agilityäkin muistelemassa pitkästä aikaa, Biinsillä oli hauskaa ja se rallatteli taas hyvinkin omatoimisesti ja vapaavalintaisessa suunnassa ja järjestyksessä esteitä. No, saatiin me jotain järkevääkin harjoitusta aikaiseksi sentään. Talvikaudeksi olisi kyllä ihan kiva päästä jollekin kurssille taas kun jälkihommatkin on kuitenkin tauolla. Oma into (saati sitten taito) ei kyllä riitä mitään kisoja miettimään tuossa lajissa, mutta onhan se ihan mukavaa harrastelua näin rennommallakin meningillä.

Että eipä tässä sen ihmeempiä. Tokokisoihin olen koittanut meitä kovasti tyrkyttää vaan näyttää olevan nyt kokeet niin täynnä (paikallisen seuran jäsenillä, joihin en kuulu, on etusija ilmoittautumisissa) että ei taideta enää tämän vuoden puolella päästä kehään pyörimään.

Leikki-edistystä

Otsikon nyt voi varmaan tulkita parillakin tavalla. Joko ollaan ihan vaan leikisti oltu edistyvinämme treenirintamalla tai sitten leikkimisessä on tapahtunut nitkahdus positiiviseen. Tällä kertaa viittasin kyllä jälkimmäiseen, vaikka tuo ensimmäinenkään vaihtoehto ei kovin kaukaa haettu ole. Onhan me kaikenlaista palloteltu, näitä samoja avoimen liikkeitä. Luoksarissa olen vahvistellut kutsun odottamista rauhassa, pysäys on aika kiva kyllä, vaikka ihan hirveästi en ole nyt sitä hinkannutkaan parin viime viikon aikana ettei mene ennakoimiseksi. Yksi tiukka treeni kyllä tahkottiin ihan sitä stoppia, ja sain palautetta että olen liian lepsusti palkannut hiippailuista enkä vaatinut terävää pysähdystä minkä Luna kyllä osaa. Samaa vikaa on ollut noudon pureskelun suhteen. Nouto onkin nyt ollut enemmän työn alla liikkeestä seisomisen lisäksi (jota ei jaksaisi kyllä hieroa enää sitten yhtään, varsinkaan kun hyviä suorituksia on tullut ihan runsaasti). Noudossa olen paininut tämän ikuisen pulman äärellä: vauhti ja mälväys. Jos Luna palauttaa kapulan innokkaasti ja vauhdilla, se myös pureskelee. Jos pitää nätisti, palauttaa ravilla tai hissunkissun-laukalla. Ja heti kun virettä nostattaa niin rouskis rouskis. Pässi järsii metallikapulaakin, vaikka luulisi ettei sitä niin tulisi pureskeltua. Huoh. En tiedä onko tässä edistytty mihinkään mutta treenattu ainakin on monella tavalla, viimeksi eilen palautusasentoa ja rauhallisia pitoja. Hakuiltukin on tässä välissä taas, tällä kertaa vähän avoimemmassa maastossa. Agilityt on nyt ollut tauolla ja jäljille ei ole hyvään aikaan ollut enää mitään asiaa syksyn ennätyssateiden takia, pellot on pitkään olleet yhtä kuravelliä.

Leikissä sitten jotain hyvin hassua on tapahtunut. Luna leikkii patukalla. Tämä kumma tapahtumasarja sai alkunsa, kun jokailtaiseksi rutiiniksi muodostuneet viiriäishepulit alkoivat hipoa pikkuhiljaa ärsyyntymiskynnystä. Siitä huolimatta, että on ollut mukava huomata Lunan mielialan keikkuvan selkeästi positiivisen puolella, 2-vuotiaan koiran komentaminen pois lahkeesta roikkumasta ja ärisemästä on alkanut aiheuttaa syviä huokauksia. Eräänä iltana, kun olin siivonnut auton (!) ja kaivellut sen uumenista mm ison juuttipatukan, katselin Lunan hillitöntä kirmaamista ympäri pihaa. Valkuainen pinkoi kita auki kohti, ja nappasin sitten hetken mielijohteesta sen patukan ja viskasin pihan perälle. No, tuohan kimposi oitis perään ja toi sen retuutettavaksi. Sillä kertaa ei leikitty kuin pieni tovi, ja nappasin patukan pois kun ilo oli ylimmillään. Tämän jälkeen onkin sitten nujuttu enemmän ja vähemmän, sekä tuolla isolla että vähän pienemmällä pötkylällä. Torstaina käytiin Maikin kanssa tottistelemassa ja ekalla kiepillä käytin vallan palkkana patukkaleikkiä, ja Biinshän oli aivan tohkeissaan. Eilenillalla mietin, onko joku käynyt vaihtamassa Lunan vallan eri koiraan, niin pontevasti se kiskoi vastaan ja hyökkäsi leluun kiinni ennenkuin ehdin sen kunnolla kaapista ulos ottaa.

Ja taustana tähän patukka-ihmettelyyn: ihan pentunahan Luna leikki vaikka millä, repi ja retuutti aivan kaikkea, puri tiukkaan ja sitkeästi niinkuin nyt vain pikkusintti voi. Mutta koska allekirjoittaneella puolisoineen oli peukalo melko lailla keskellä kämmentä koiran leikittämisen suhteen, tuli tehtyä kardinaalimoka poikineen. (Lieneekö sairastelukin vaikuttanut asiaan jonkin verran) Reilu vuotiaana Luna kyllä jonkin verran saalisti liikkuvia esineitä, mutta ei juuri ottanut kiinni puhumattakaan taistelusta. Goutsi opetti oikeaa leikitystekniikkaa ja käski vaan sitkeästi yrittää ja vahvistaa leikkiä. Kotona (vain sisällä) ja metsälenkillä saatiin satunnaisesti ihan mukavia, lyhyitä leikkituokioita, mutta treenikentillä ei tietoakaan. Pallon perässä Luna on kyllä aina juossut mielellään. Välillä jo olin vähän luovuttamassakin, mutta jonkun verran olen kuitenkin koittanut houkutella leikki-intoja esiin ties millä pehmo-oravilla, vinkunakkiköysillä, fleecellä, villasukilla ja karvapötkylöillä (patukat Luna on aina sylkenyt oitis suustaan). Tulosta on tullut hyyyyvin hitaasti ja ehdinkin jo päätellä, että ehkei tämä nyt sitten vaan välitä taisteluleikeistä, antaapi olla ja viskotaan tennispalloja. Mahtoiko nyt sitten tapahtua jokin oivallus vai onko kyseessä joku tilapäinen mielenhäiriö, jää nähtäväksi. Ainakin sillä näyttää olevan nyt selvästi kivaa leikkiessä, eikä ainakaan omiin silmiin ole ollut mitään paineistumista näkyvissä.