Tottiksissa tanssia ja urheilua

Torstaitottiksissa tehtiin taas ilahduttavasti asioita vähän eri tavalla ja haettiin ihan uudenlaista häiriötä. Lykättiin koko komppania paikkamakuuseen ja sen sijaan että oltaisiin perinteisesti marssittu seisomaan selin parinkymmenen metrin päähän, mentiinkin keskelle kenttää tiiviiseen rinkiin, kyykittiin, hypeltiin ja tanssittiin. Kyllä, jalalla vaan koreasti. Luna kesti hyvin kyykkimiset ja sen, että mentiinkin vieraan koiran viereen seisomaan samalla kun koutsi ja Mika steppaili koirien nenän edestä ja häntien yli (siis ei niiden päältä sentään vaan yli astuen, hah :D). Valssaaminen ja naurunkäkätys oli Lunamunalle sitten liikaa ja se tuli katsomaan että mitä pirulauta te nyt oikeen meinaatte. No, eipä mitään, likka palautettiin paikalleen takasin ja sitten se siellä pysyikin ihan siivosti. Mahtoi se miettiä että taas on akka tullut hulluksi. Huilin jälkeen noutotreeniä saaliin kautta, hetsailin kapulalla, leikitin sillä, haukutin ja viskoin ties minne (treenikaverit ja rakas koirani, ottakaa ensi kerralla kypärä) ja pingoin tuhatta ja sataa Lunaa karkuun. Meni ihan urheilun puolelle. Hirmu hyvä treeni oli. Loppuun vielä pieni seuruu ja eteenlähetys, vauhtia piisasi.

Muuten tämän viikon treeneissä ei erikoisempaa, maanantaina aksattiin, listalla oli keinua, okseria, pituutta, rengasta ja omatoimisesti pöytää, hyppyjä ja pussia.Itsellä oli ihan mäntti olo koko päivän, mutta Luna oli riemua ja energiaa piukassa ja niin sitä tuli itsellekin parempi mieli. Kannatti vaan lähteä vaikka päivällä ajattelinkin etten inahda mihinkään. Tiistai ja keskiviikko jäljestettiin, tiistain jälki oli ihan kamalaa ryysimistä. Luna oli autosta haettaessa kuin ei olisi viikkoon syönyt, haukkui, tärisi ja kiskoi sammakkona paalulle. Ja pidätellä sai kyllä melkein koko matkan että malttoi ottaa joka askeleen. Jälki oli 270 askelta pitkä, ja tyhjäpareja oli neljä, kulmat 2x oikealle ja 1 vasemmalle. Kulmat se veti pirun hyvin kyllä. Keskiviikkona oli kuivaa eikä jälki näkynyt ruoholla yhtään, joten jouduin vaan luottamaan että kakara hoitaa hommansa ja seurailin rytmiä. Tyhjiä oli nyt 2x neljä tyhjää askelta. Intoa oli taas, mutta jäljestys oli paljon siistimpää kuin tiistaina. Loppupalkka saa luvan siirtyä pikku hiljaa autoon, nyt tuo possu haistaa sen rasian muutaman askeleen päästä (vaikka kuinka olis kansi kiinni ja ruohoa päällä) ja sitten saa vääntää että se ottaa ne viimeisetkin askeleet. Pallon taidan pitää ohjelmassa kuitenkin, nyt tuo on niin komiasti kantanut sen autoon. Ja sitä jälkikalkkia ois kiva saada että vois merkata missä ne tyhjät ja kulmat taas olikaan.

Toiset ne vaan osaa.

Kuluneella viikolla ei mitään maata mullistavaa omissa treeneissä. Maanantaiagilityn uutena juttuna oli pöytä, mikä oli Lunalle helppo juttu, se kun mielellään kiipeilee objekteille ja osaa odottaa. Samalla tuli treenattua putkea, hyppyjä, pituusestettä ja puomia, niin ja rengasta sekä a-estettä, jolla kontakteissa on vielä paljon duunia. Tiistaina ei sen ihmeempää, olin silmälääkärin ja laajennustippojen jäljiltä sen verran sokko että tehtiin vaan peruslenkki ja kaukoista sisällä iltaruoka. Keskiviikkona kävin tutustumassa Outin ihanaiseen mudi-penneliin, Sisuun, ja Luna sai painia ja juosta Lucan kanssa pitkin pihaa. Pentu oli reipas ja rohkea, mutta ihan vielä ei uskallus riittänyt mennä isojen kohelluksiin mukaan.

Pikku söpöläinen

Torstaitreenissä otettiin alkuun sosiaalisettiä, eli 3 hauvaa kentälle ja tehtiin rintamana liikkeestä seisomisia, käännöksiä ja yleensä seuruuta. Aika pitkä sessio tuli, ja toiselle kierrokselle tultaessa Luna olikin aivan puhkiväsynyt. Siispä ei otettu mitään kovin vaativaa, matalassa vietissä kapulan pitoharjoitusta naksuttelemalla, lyhyt henkilöryhmä ja eteenlähetys. Nyt oli vauhtia.

Just ja just pysyy tällä haara-asennolla pystyssä

Perjantaina jäi lenkit ihan olemattomiin ukonilman takia. Lunaatti pelkäsi niin etten katsonut tarpeelliseksi kiduttaa sitä tunnin-puolentoista remmilenkillä, vaan käytiin mettänreunassa pissillä ja lompsittiin kotio. Sittenhän se ukkonen lakkasikin tietysti. Lunalla oli myös hieronta, ja aika hyvin oli paikat auki, jumitusta löytyi oikean lavan seutuvilla. Alun irvistelyjen jälkeen Luna rauhoittui yllättävän hyvin ja makoili silmät puoliummessa.

Lauantaina otettiin Reijan kanssa aamupäivällä ppkk:lla reeniä. Ohjelmassa oli hyppytekniikkaa, luoksarin pysäytystä hiukan ja pidempi seuruu ja jäävät kipolla. Eipä nyt isompaa moitittavaa, voishan se pysäytys olla terävämpi tietysti.

Ja sitten sunnuntai. Sunnuntaipäivä vietettiin Tupalan kentällä Mia Skogsterin seminaarissa. Reilu 8 tunnin aikana ehti tulla aivan hirmuisesti asiaa, mutta tässä nyt jonkinlaista yhteenvetoa ajatuksista mitä siellä heräsi ja mitä asioita tuli esille:
- pennun kotiutuessa aloitetaan suhteen luominen, pidetään kivaa yhdessä, leikitään, käytetään ruoka-ajat hyväksi, pentu saa kulkea mukana vähän joka paikassa. Ruoka tulee lähes aina kädestä ja jo ihan pientä pentua voi tällä tavalla alkaa hakea sivulle, ilman mitään sen hienompaa tekniikkatreeniä
- kehutaan aina kun pentu on aktiivinen ohjaajaa kohtaan, ei houkutella muista asioista kiinnostunutta pentua luokse, vaan palkataan iloisesti siitä kun pentu itse tarjoaa kontaktia ja on aktiivinen
- sama periaate vanhemmalla koiralla tottiskentällä kun haetaan kontaktia perusasentoon ja häiriönsietoa, ohjaaja ei aktivoi koiraa vaan toisinpäin
- kontaktiharjoitus perusasennossa / kontaktin kesto ja häiriö: ohjaaja eleetön, koiralle käsky ottaa kontakti (kun se sen jo osaa), kehu kun ottaa, jos vilkuilee muualle, ei + pakote, kun korjaa, kehu ja palkka. Pikkuhiljaa pidennetään aikaa.
- ensimmäisen elinvuoden ajan keskitytään suhteen luomiseen ja oikeanlaisen tunnetilan rakenteluun yhdessä tekemiseen, ei ryppyotsaista "pentutottista" eikä hampaat irvessä tekniikan hiomista. Opetellaan työskentelemään yhdessä, luodaan pohjia tottisliikkeille ja vietin hyödyntämiselle myöhemmin. Luodaan koiralle vahva halu tehdä töitä, koiran mielestä tottis pitäisi olla alusta asti huippuhauskaa puuhaa.
- pikkuhiljaa palkkauksessa nuori koira siirretään ruualta saaliille, jos koiralla on hyvä vietti ja leikkiminen on sille tärkeää. Jos koira toimii ruualla paremmin, lelupalkkaa ei kannata väkisin yrittää käyttää eikä toisinpäin, koiran mukaan, mitä se eniten haluaa, ruokaa, saalistusta vai taistelua.  Myös laumavietin hyödyntäminen yhdistettynä ravinnonhankintaviettiin.
- lelu/saalispalkan voi ottaa käyttöön vasta sitten kun pentu osaa jo leikkiä, tuoda lelun ja irrottaa käskystä.
- jos taistelunhaluinen ja vietikäs koira, silloinkin (ja erityisesti silloin) irrotus opetellaan nätisti vaihtokaupalla jotta vältytään konfliktitilanteilta irrotuksissa myöhemmin. Irti-käskystä seuraa paljon useammin uusi leikki kuin lelun katoaminen taskuun. Irti-käsky eri tilanteissa, ei aina samassa kohtaa.
- viettiä myös kuolleeseen esineeseen, voi käyttää kahta patukkaa maassa joiden välimatkaa pidennetään pikku hiljaa, koira ottaa molemmat suuhun (pohjia noutoon), toimii jos vahva vietti koiralla.
- äänenkäyttö ja äänensävyt, paljon iloista kehumista koiran tehdessä hyvin ja yrittäessä, napakka ei + mahdollinen pakote ei-toivotusta toiminnasta. Suuttua ja turhautua ei saa "koiran nähden". Ei laahusteta kentällä kuin pystyynkuollut lahna vaan omalla äänellä ja eleillä pidetään koirallekin hyvää fiilistä yllä. Ei kuitenkaan jatkuvaa höpötystä, vaan kun on kehun paikka, kehutaan innolla ja kunnolla.
- hiljaisuutta ja eleettömyyttä, kokeenomaista jäykistelyä harjoitellaan erikseen alkaen pienistä hetkistä. Hiljaisuuden aikana koira pitää kontaktin ja odottaa toimintaa.
- aika tärkeä asia: koiran kanssa treenikentällä ollessa keskitytään vain koiraan, suoritusten analysoinnit ja seuraavan harjoituksen suunnittelut tehdään silloin kun koira on autossa. Vanhemman koiran voi laittaa paikkamakuuseen, jättää istumaan odottamaan toimintaa, pitää perusasennossa (vrt tuomarin arvostelu) tai käskeä "lepo-makuuseen" jos sellainen opetettu, jos haluaa kesken treenin vaihtaa ajatuksia treenikaverin kanssa. Ei pitkiä välikuolemia tai niitä näitä höpinöitä kesken vetoleikin. Keskitytään siihen koiraan. Ei ole reilua antaa vireen laskea ja vaatia sitä taas ylös, eikä myöskään ole reilua että koira saa joskus pööpöillä liikkeiden välissä kentällä nuuskimassa murusia ja hajuja ja kerjätä yleisön rapsutuksia, ja joskus siltä vaaditaan skarppina oloa liikkeiden ja tekemisen välissäkin.
- Luna pääsi esittelemään nouto-ongelmia. Sain ohjeita kapulan pureskeluun ja hitaaseen palautukseen. Pitoharjoituksia sellaisenaan (kuten on nyt tehtykin taas), pureskelusta pieni huomautus alaleuasta tai kapulan päästä, kehua kun pitää nätisti. Kapulan luovutustilanne pirun hauskaksi, konflikti ja paineistus pois tilanteesta. Palautusasento ylipäätään niin vahvaksi ettei tarvitse korjailla vinoutta ym. Vauhtia ja voimaa saa rakennettua tällaiseen koiraan (herkkis epä-viettipommi huonolla puruotteella) rajallisesti, mutta palautukseen nopeutta voi treenata hetsauksilla, juoksemalla koiraa karkuun, haukuttamalla kapulalle, apparin kanssa jne. No, kunhan edes laukalla palauttaisi ja saisi hiukan iloisuutta liikkeeseen. Vinoa palautusasentoa voi korjata esim kepeillä, kukkaruukuilla tms: koiralle "kuja" ohjaajan eteen. Käsilläkin voi ohjata.

Noh, tuossa nyt oli jotain ajatusvirtaa. Aika paljonhan tuossa oli sellaista tuttuakin asiaa minkä kyllä tiesi periaatteessa jo, mutta tuolla oivalsi esimerkkien avulla vähän uudella tavalla ja ennenkaikkea tuli ajatelleeksi: tosiaan, näinhän se on. Päällimmäisenä jäi mieleen se positiivisen tunnetilan merkitys. Ja se, että keskittyy koiraan, eläytyy leikkiin ja treeniin ja laittaa itsensä likoon. Semman parasta antia oli nähdä käytännössä miten Mia tekee harjoituksia omien koiriensa kanssa. Upeita eläimiähän ne oli, ja touhusta paistoi koiran ja ohjaajan hyvä suhde.

Helteisiä puuhailuita

Viime sunnuntain kokeiden jälkeen on otettu vähän iisimmin. Tai no, on me nyt kaikkea puuhattu mutta hiki hatussa-tokotreenien tilalla tehty vähän muuta. Maanantaina ja tiistaina oli agilitypäivät. Maanantaina opeteltiin keinua ja huseerattiin muillakin esteillä. Rengas tällä hetkellä hankalin, Luna tuppaa menemään väärästä lävestä, eli renkaan sivulta tai ali. Tiistaina selvisi syy siihen. Oltiin Reijan opastuksella illalla tekemässä alkeisohjausharjoituksia, ja sitä rengastakin sitten. Syy vaikeuksiin oli ihan yksinkertaisesti siinä, että olen irronnut liian aikaisin liian kauas ohjaamaan, eikä Lunalle ole vielä esteen suoritus ihan selvä, varsinkin kun niitä hutisuorituksia on tullut niin paljon. Eli käsi takaisin renkaan suulle ja onnistuneita toistoja nyt vaan kehiin. Ekaa kertaa otettiin myös perus ohjauskuvioita, mikä olikin hirmu hyvä juttu, kun näistä nimenomaan mulla ei ole harmainta hajua itsellä. Kyllä se siitä.

Keskiviikkona ei sen ihmeempiä puuhailtu, Luna ihmetteli raparperipuskan juurella kun kaivettiin terassinpohjia pihaan. Torstaitottiksissa heitettiin pakka sekaisin ja vaihdettiin koiria. Ja kas, tämä olikin mielenkiintoista. Idea oli lähinnä leikittää vierasta koiraa ja hakea kontaktia, ehkä käskyttää jotain pientä, koirasta riippuen. Osa koirista ei ollut juuri moksiskaan ohjaajanvaihdoksesta, ja osa ihmetteli asiaa vähän enemmän. Luna oli ehkä kaikkein eniten mökillä. Satu yritti parhaansa innostaa, leikittää ja hiukan seurauttaa, mutta Lunaa ei kiinnostanut edes kalkkunansiivut vaan se tähysi mamman suuntaan silmät ymmyrkäisinä. Ja päästyään vapaaksi, se sinkosi syliin ja siitä jalkoihin nyhjäämään. Mahtoi pikku pölhö olla ihmeissään. No, tietynlaisesta pehmeydestähän tuo kertoo, mikä ei taaskaan ollut mikään uutinen. Enemmän olisin ihmetellyt jos se olisi jotain vieraan ohjaajan kanssa tehnyt. Itsellä oli remmin päässä ensin Maikin Lotta-briardi, jonka kanssa kyllä oli hyvät leikit mutta muuhun toimintaan en osannut neitiä sitten innostaa. Toisen kerran hääräsin vielä Erkki-rotikan kanssa. Voi pojat kun oli hauska leikkiä sellaisen koiran kanssa joka leikkii kunnolla. Huima kahden metrin seuruukin tehtiin ja muutama sivulletulo, mutta leikki sujui tässäkin paremmin kuin tottisliike-yritykset. Hauskat treenit kaikenkaikkiaan. Mukavaa vaihtelua, ja joutui vähän miettimään asioita eri kantilta.

Eilenillalla vedettiin hellejälki, aivan kamalan kuuma ilma ja maa rutikuiva. Ei mitään Lunan parasta jäljestystä mutta ei isompaa moitittavaakaan. Hitto, kulmat se vetää ihan pirun hyvin kyllä. Tänään käytiin jo aamupäivällä vähän leikkimässä koulun pihassa ja kevyttä tottisteluakin pallotellen, mutta ruoka tulee ehtoosti jäljestä. Heittäisi nyt pienen sadekuuron välissä niin maa vähän kostuisi.

AVO-tokoilut osa 3

Kolmas avoimen luokan tokokoe takana, ja sujui parhaiten tähänastisista. Oli aika kuuma kesäpäivä, ja paikka Huittisten vanha urheilukenttä, tuomarina Ilkka Sten. Luna oli autosta haettaessa häntä pystyssä ja iloisen oloinen, ja itsekin onnistuin olemaan suht rento vaikka tietysti taas pieni jännitys olikin iskenyt päälle pikatieltä Huittisiin käännyttäessä.

Paikkamakuu: 10, eipä siinä mitään tapahtunut.

Tähän väliin kananmuna ja huilia autossa parikymmentä minuuttia. Autosta löytyi toistamiseen iloinen Biins, ja ihan hyvillä mielin lähdin yksilöliikkeisiin.

Seuraaminen: 10. Oli tosi hyvä, käännöksissä oli kumpikin skarppina tällä kertaa.
Liikkeestä maahanmeno: 10. Mainio tämäkin, meni ihan kuin pitikin, nopea maahanmeno ja säpäkkä seuruuosa.
Luoksetulo: 9. Olin vähän kuutamolla liikettä aloitettaessa ja olin aloittamassa muka kaukoja, ja käskin koiran maahan-eiku... Tämän tajusin samantien, ja tuomari oli niin reilu että antoi ottaa uusiksi kun en ollut ehtinyt edes lähteä koiran luota. Yllättäen luoksari pysäytyksineen menikin sitten ihan nappiin, ja stoppikin oli niin terävä että ihan hämmästyin. Alkusähläyksestä sitten tippui vaan se piste.
Liikkeestä seisominen: 0. Jep jep, loistava maahanmeno, taas. Tämä nyt oli semmonen että ihan varmasti Luna sen osaa, mutta jostain syystä sitä ei voi koskaan kokeissa näyttää.
Nouto: 9. Vauhdikas juoksu kapulalle, mutta palautuksessa tuli hassusti kaartaen. Kapula lensi pirun vinoon, ja alkuun näytti että viekö koira sen liikkurille, mutta onneksi sitten toi oikeaan osoitteeseen kuitenkin. Palautusasento vähän vino. Ei pureskellut kapulaa!
Kaukot: 9. Jostain syystä ei noussut ekalla istu-käskyllä. Hyvät vaihdot oli kuitenkin.
Hyppy: 8. Eka kerta kun hyppy onnistui kokeessa, jee. Jäi kyllä hirmu liki estettä joten hyppy sinänsä oli hiukan ruma. Ei kuitenkaan ennakoinut tai pönttöillyt muutakaan. Edestä perusasentoon siirtymisessä tarvi 2 käskyä.
Kokonaisvaikutelma: 10. Yleisfiilis oli kyllä iloinen. Paras vire oli seuraamisessa, luoksarissa ja maahanmenossa, loput meni aika perustasolla mutta mitään laamailua tai piippaamista ei onneksi ollut. Noudossa nousi taas kivasti.

Sellainen oivallus tämän päivän kokeesta että täytyypä muistaa niistä sivulletuloistakin palkata aina joskus. Nyt edestä perusasentoon siirtymiset (luoksetulo, nouto, hyppy) oli semmoisia väsyneitä. Hypyn kohdalla sitten jäikin vaan seisomaan siihen väärinpäin ihan hoomoilasena ja tuli vasta tokalla käskyllä oikeaan paikkaan. En edes muista koska olen pelkästä sivulletulosta jotain palkkaa antanut, hmm. Ja vissiin sitä liikkeestä seisomista tarvis vaan enemmän muistutella. Kumma kun ikinä treeneissä ei tee virhettä siinä, ja jos usein otan, niin alkaa seuruussa ennakoimaan ja stoppailee omatoimisesti. Vaan nähtävästi ei ole ihan ärsykekontrollissa se homma. Mutta hyvin meni kokonaisuutena koe, valkuainen teki hienosti hommia kyllä.

Nyt pidetään loppukesä tokokokeista taukoa ja hiotaan varmemmaksi liikkeitä. Ja ihan senkään takia en nyt tuppaa kesäkokeisiin tämän enempää, kun huonolla mäihällä sattuu ukkospäivä kokeen yhteyteen. Ja jos taivaanrannassa jylisee, niin kehään on turha edes yrittää mennä tuon kanssa. Viime kesänä ainakin ukkosti tosi usein, toivottavasti tänä kesänä päästäisiin jänishousun kanssa vähemmällä. Mutta avoilut jatkukoon syksyllä sitten.


Illalla ohjelmassa oli vielä 3 tunnin metsälenkki sankkojen hyttysparvien keskellä Outin ja Lucan kanssa.