Alokkaat suuntaa kohti uusia haasteita

Noniin, eli katastrofiskenaarioden maalailusta huolimatta aherrettiin sunnuntaina Noormarkun tokokisoissa ALO1. Olen kyllä tyytyväinen tuohon kakaraan, ne virheet mitä tuli, oli ihan omia mokia. Luna teki parhaansa ja tokoili innokkaasti ja iloisesti. Nuppikin kesti huutamatta ja piippaamatta. Kontakti pysyi hienosti ja vire kesti loppuun asti. Kippopalkkaa en uskaltanut lähteä kokeilemaan vielä, mutta toimi kivasti kyllä näinkin, että herkut kaivettiin esille vasta suorituksen jälkeen. 170 pistettä kaikkiaan ja neljäs sija lohkesi. Ykkössijan nappasi rotutoveri, mikä oli toki mukava asia myös.

Luoksepäästävyys: 10. Tästä yllätyin tosissaan. Tuomarille ei siis muristu, haukuttu eikä edes väistetty. Luna ei edes noussut.
Paikkamakuu: 10. Siellä se napotti. Toiset koirat ei kiinnostaneet yhtään, katsomossa kameran kanssa heiluvaa Jarnoa piti vähän vilkuilla alussa, mutta nappiin meni muuten. Ja se 2 minuuttia kesti pienen ikuisuuden!
Yksilöliikkeet tehtiin käänteisessä järjestyksessä. Kun kuulin tästä, meinasi melkein alkaa harmittamaan, kun hyppy on se meidän heikoin liike. Havaintona sekin, että ei ole sitten tullut treenattua sitä, että vastaan liikkurille "onko ohjaaja valmis?"-kysymykseen... Luna pinkaisi parissa ekassa liikkeessä vauhtiin jo "valmis"-sanasta, mutta palasi onneksi samantien paikoilleen eikä jäänyt huitelemaan.
Hypystä 8. Luna pinkaisi siitä valmis-sanasta kohti noutokapuloita (?...), mutta hyppäsi sitten oikeinkin nätisti ja ilmavasti ja liike sujui muuten hyvin.
Liikkeestä seisominen: 8. Vähän varaslähtöä tässäkin, mutta itse liike meni hyvin.
Luoksetulo: 7. Tuli äänenmurros, ja käskysana oli yhtä kuin pihaus + falsetissa "eteen". Luna tuli lujaa ja suoraan, mutta hirmu tiiviisti, ja pisteitä ropisi. Plus se reagoi jo siihen pihaukseen, joten teoriassa siinäkin oli ehkä pieni varaslähtö-elementti.
Liikkeestä maahanmeno: 10. Hyvin meni siis.
Seuraaminen: 8,5. Luulen että pisteitä lähti hiukan vinoista liikkeen lopetuksista. Itse seuruussa oli suorassa, mutta pysähdyksissä jäi vähän vinoon.
Seuraaminen hihnassa: 6,5. Jälleen meni kovin hyvin siihen asti, kunnes viimeisen täyskäännöksen kohdalla loppui ohjaajan aivotoiminta ja tein täyskaarroksen. Wtf. Mikä sekin nyt oli. No mutta, mukava oli huomata että seuraamisessa vire ja kontakti kesti mukavasti vaikka olikin viimeiset liikkeet.
Kokonaisvaikutelma 10, yhteistyö kuulemma mukavan näköistä ja koirakin on hyvä. No mikäs tässä sitten treenaillessa, eteenpäin vaan.

Paremmin se meni mitä kuvittelin. Viime viikkoina alkoi kaikenlaista pikku takkuilua olla osassa liikkeitä, ja se hyppy nyt oli ihan oma episodinsa. Ennen koetta varauduin kyllä jo kaikenlaisiin epäonnistumisiin, ja hypystä olin lähes varma että se menee vanha räkä-moodilla. Vaan eipä se sitten mennytkään, hieno loikka ja Luna jäi tähystämään että koska se pallo taas lentää. Hyvä kun tajusin vaihtaa pallopalkkaan sen. Töitä sen eteen on silti vielä tehtävä. Toinen mikä jänskätti, oli se, että lähteekö se hääräilemään omiaan kesken kaiken, mutta hyvinhän se hallintakin pysyi. Lunaatti teki kovan urakan, ja illan se sitten makasikin koivet kohti kattoa sängyllä ja maiskutteli unissaan. (Ja tänään virtaa onkin sitten ollut kuin pienessä kylässä.) Nyt pidetään muutama vapaapäivää ja aletaan sitten rakennella avoimen liikkeitä. Ja kyllä se BHkin siellä keväässä ajatuksissa siintää, eli sitä silmälläpitäen mys treeniä. Jälki on nyt ollut talvitauolla jo hyvän aikaa, ja pientä ajatusta olisi, jos aloittelisi agilityn alkeita sen tilalla nyt talvikautena.

Sitten vielä videoformaatissa sunnuntain tokoilut. Naureskelkaa ihan vapaasti. Erityisesti seuruun "juoksupätkät" on ihan komediaa.

Halli-ja muuta treeniä muuttopuuhien keskellä

Varattiin siis kolmeen pekkaan Harmaalinnan agihalli ja käytiin siellä torsaina illalla treenailemassa Reijan ja Maikin kanssa, kun Helenan tottikset on siirtyneet lauantaille ainakin nyt talveksi. Samassa paikassa tuli aikanaan käytyä pentukurssi. Luna teki hommia iloisesti ja keskittyi hyvin. Treenin aiheena oli (yllättäen) hyppy. Samassa otettiin kuitenkin seuruuta ja jääviä, mutta pääasiassa loikittiin, eri tavoilla. Palkkasin pallolla, otettiin vauhtihyppyjä, muutama alustan kanssa ihan oikeen kunnolla, ja vielä kipollakin. Alkaa näyttää vähän valoisammalta, joskaan en sitä hyppyä vieläkään hyväksi kehuisi. Veikkaan vaan että kun pallo ei lennä eikä kokeessa ole sen koommin alustoja kuin kippojakaan, että hyppy menee siihen vanha räkä-kategoriaan... Nyt tarvisi ehtiä treenata vielä, ja nimenomaan sitä vauhtia ja tekniikkaa, pitkää, ilmavaa hyppyä. Koitetaan koitetaan.

Juu, ja tänään sitten Nakkilassa tottiksia. Alkuun sosiaalisena jääviä, hyvin meni, ei mitään ihmeellistä siinä. Yksilöä jäätiin tekemään siihen perään heti, ja tottakai taas hypittiin. Palkkasin pallolla, ja aika kivasti sujui. Sitten päätettiin ex tempore ottaa kokeenomainen harjoitus, ilman palkkaa siis kaikki liikket putkeen ja liikkuri käskyttämässä. No alku menikin loistavasti, seuruut oli mukavat ja jäävätkin onnistui. Joskin normi koetilanteesta poiketen sain toisen yrityksen seisomiselle, ekasta meni maaten (taas). Ja luoksetuloakin otettiin pari kertaa kun sain noottia siitä että liikuin, vaikka pitäisi olla ihan hievahtamatta. Näiden jälkeen hyppy kusikin sitten (TAAS) pahasti, ja kolmannella yrityksellä saatiin aikaseksi se vanha räkä-versio hypystä. Hypyissä alkoi jo Lunan hämmennys kasvaa ja motivaatio tippua, ja se karkasi nuuskimaan maata. Eli liian rankaksi meni Biinsille. Lopuksi sitten mietinkin, että olisi tarvinnut tuo harjoitus suunnitella paremmin ja ehkä jopa palkata kuitenkin välillä. Tai vaikka laittaa se kippo, olis siellä ollut kuppivahteja kyllä.. Varsinkin ne pari lisätoistoa luoksetulolle ja seisomiselle oli liikaa. Koira hämmentyi eikä nuppi enää kestänyt. No mutta. Taas oppia kantapään kautta: treenin suunnittelu kuuluu kyllä asiaan, ei siitä voi luistaa ja ihmetellä vasta paikan päällä että mitäs ny. Huomenna siis lapun kanssa kohti Tupalan kenttää. Ja mietintämyssy päähän jo matkalla.

Muuten onkin nyt treenit pakostakin jääneet aika minimiin kun kotona alkoi iso remontti ja muutettiin vuokralle tilapäisesti. Ruokaa on sitten syöty esim lenkillä, ompahan ohitukset kontaktissa saaneet tehotreeeniä, ja jotain ihme temppujakin on tullut vähän tehtyä betoniporsaiden ja puunrunkojen kanssa... Jääviäkin olen silloin tällöin lenkillä ottanut, ihan satunnaisena, ja joka kerta on mennyt nappiin. Tässä muuttorumbassa hämmästyin ja yllätyin positiivisesti kyllä siitä, miten lunkisti Luna koko homman otti. Seuraili kyllä vähän ihmeissään, kun pakattiin tavaroita ja häärättiin. Mutta kun likka tuotiin vuokrakämppään, se ensin nuuski huushollin nurkasta nurkkaan, rouskutti parempiin suihin roskat ja muruset lattioilta ja loikkasi sitten sängylle pötköttämään. Yksinolokin ilmaisesti sujui ongelmitta, äitillä oli ollut vastassaan unisena haukotteleva koira ja lämmin painauma sängyllä kun oli tullut päästämään Lunaa pissalle isäntäväen raataessa pitkää päivää duunissa. Muutenkin meidän ei-niin-lehmänhermoinen neiti on käyttäytynyt hirmu mukavasti viime aikoina. Juoksut on juostu, ja käytös ei ole enää niin hormonimyrskyn sävyttämää. Lenkillä kuljetaan siivosti, ei kiskota eikä nuuskita jokaista ruohotupsua. Koirat ja kaikki muutkin ilmiöt ohitetaan asiallisesti, ja kontaktia tarjotaan tavan takaa. Treenatessa keskittyy tekemiseen ja kotona (ja "kotona") huilataan. Yöt koisitaan kuten ennenkin, sängyssä, selällään ja poikittain. Silti virtaakin löytyy kun sen aika on. Oi jäispä nyt tämä moodi päälle pysyvämmäksi aikaa.

Laitetaan nyt loppuun filminpätkä, aikani kuluksi leikkelin tämmösen torstain hallitreeneistä. Yllättävän kätevästi kävi, viimeksi tuhersin tuntikaupalla ja päiväkaupalla tuon editoinnin kanssa, nyt meni varmaan 20 minuuttia. Näköjään tekstit tässä säälittävän pienellä, lasit päähän siis.

Propellikäsi ja vanha räkä hääräilee hymyssä suin.

Virheiden tekemisessä on se hyvä puoli, että niistä aina oppii. Toivottavasti ainakin. No, töpeksittyä on kyllä tullut useamminkin kuin kerran näissäkin hommissa, mutta eipä sitä kukaan ole seppä syntyessään ja diipadaa. Mutta sitten kun niiden tunarointien jälkeen välillä tulee onnistumisen kokemuksiakin, on mieli hyvä ja kenties jopa hiukan viisaampi.

Siis. Hyppy etenee. Hitaasti, mutta eteneepä kumminkin. Toissapäivänä otin itekseni hyppyä niin, että aluksi naksuttelin vaan loikista sinänsä, sitten otin muutaman ihan oikean hypyn alustan kanssa, ja lopuksi vielä vauhtipomppuja palloilla. Ja tein varaslähdön suhteen oivalluksenpoikasen joka oli niinkin mielikuvituksellinen, kuin perusasennon(kin) palkkaaminen ennen hyppy-käskyä. Välillä naksautin kerran, välillä 6, välillä 3 jne. Ja kaikki alustahypyt onnistui niinkuin pitikin, hip hei. Luna malttoi odottaa käskyä, ja teki liikkeen ihan oikein.

Ja tänään treeneissä, yllätys yllätys, hypittiin. Sekä tuplakipoilla pelkkää loikkimista edestakaisin että alustalla. Ja ihan hyvin meni, ainoa vaan että kun kokeiltiin ilman alustaa, hyppy oli aivan kaamea. Lunaatti siirteli itsensä ruman näköisesti esteen yli ja jäi ihan siihen kiinni seisomaan. Yäks. Ja kuulemma muistutti vanhaa räkää yli mennessään, mikä kyllä ei kaukana totuudesta ollut. Näin ollen siis jatkamme hypyn hiomista ja hinkkaamista erilaisilla treeneillä: vauhtia ja tekniikkaa molempia vuorotellen, ruoka ja lelupalkalla. Kyllä siitä vielä kunnon hyppy saadaan.

Muita liikkeitä ei tänään otettukaan, paitsi paikkamakuu, joka sujui hyvin. Ja olihan meillä alussa muutakin sosiaalista, eli kierreltiin toisiamme ja tehtiin myös hallintaharjoitus aivan pienessä ringissä nokikkain ja melkein kylki kyljessä. Lunalle kyllä pointsit, keskittyi vallan mainiosti vaikka kaverit oli aivan liki, ei mitään ongelmaa. Seuruusta tuli viime viikonlopun möllien perusteella palautetta, että niitä käsiä ei tarvitse niin vimmatusti viuhtoa kun olin vähän liiankin tarmokkain yläraajaliikkein pyyhältänyt menemään kuulemma. Hih. No juu, vähän liian hyvin näköjään sisäistetty tämä, ettei sovi tönkkösuolattuna pökkelönä marssia kädet kyljissä kiinni... Mutta, taas oli hyvä treeni ja nauruakin piisasi kovasti. Lisäksi saatiin hyvää vinkkiä vuotamisongelmaan, ts Lunan turhautumiseen sen joutuessa odotelemaan pidempään käskyn antoa. Kun sehän piippaa melkein heti jos vaan istutan sitä sivulla enkä heti käskytä. Varsinkin jos vire on korkealla ja tekemisen palo polttelee pyrstössä. Täytyypä sellaisiakin tilanteita siis alkaa ihan varta vasten treenata. Siis sitä, että odotellessa suorituksen alkua pidempään, sivulla voi istua "rennommin" ja katsella ympärilleen, vaan ei nousta tietysti. Ja kun itsekin ryhdistäydyn ja valmistaudun liikkeen alkamiseen, koiran tarvitsee vasta silloin skarpata ja ottaa tiivis kontakti, olla valmiina toimimaan. Joo, työn alle tämäkin nyt kunnolla.

Viikonlopun kuulumiset

Ihan mukava viikonloppu ollut, kaikenlaista ollut ohjelmassa. Perjantaina kokeiltiin vetojuoksua pienissä pätkissä ensimmäisen kerran, ja olihan se aivan silkkaa komediaa. Lunalle ei tietenkään ollut ihan heti selvää, että nyt se vetäminen onkin sitten ihan hyvä juttu, kun yleensä kiskominen on kiellettyä puuhaa. No mutta, luotan että se nyt ajan oloon tottuu siihen, että valjaissa ja vetovermeissä saa kiskoa, pannassa ei. Pieniä juoksupätkiä otettiin, ja voi pojat, on kyllä vielä pitkä tie siihen että allekirjoittanut jaksaisi pinkoa edes kilometrin putkeen... Heh. Mutta hauskaa oli, ja se on kai pääasia. Perjantai ilta menikin Piukkisten pikkujouluhipoissa sitten ja riemua riitti pikkutunneille asti...

Lauantaina käytiin Yyterissä lenkkeilemässä dyyneillä oikein koko perheen voimin, Jarnokin oli siis mukana. Taas oli hirmu kivaa itse kullakin, ja Luna pääsi pitkästä aikaa juoksemaan vapaana. Oli ihanan rauhallista ja aika hyvä ilmakin.

Jarnon ja Lunan omat metkut

Jälkiäkin sieltä löytyi

Hepulitapahtuma.

Jee!

Luna löysi kävyn

Ja sandaalinpohjan, joka nähtävästi ei kovin hyvälle maistunut...

Kaislikkopose

Kieli poskella

Taas pingotaan

Juhlakeppi

Mamma löytyi piilosta hiekkakasan takaa

Operaatio kuoppa.

On se aika nätti.

Krapula-ilmeet?

Tänään ohjelmassa olikin sitten möllitokot Nakkilassa. Ihan nappiin ei mennyt, mutta tyytyväinen saa kakaraan silti olla. Vaikka nakinsyönnistä ei olisikaan sakotettu, päätin kokeilla kuitenkin sitä, että palkka odotti taskussa ja liikkeet vedettiin putkeen ilman ruokaa. Vaikka epävirallinen koe olikin, listataampa arvostelut nyt kumminkin. Tuomareina toimi Helena ja Mika, joten luoksepäästävyyttäkään ei tarvinnut jännittää onneksi.

Luoksepäästävyys: 8, ei pysynyt istumassa vaan meni tervehtimään häntä vispaten. Mutta parempi näin.
Paikkamakuu: 10. Pysyi paikallaan, vaikka vierestä lähti koira omille teilleen, ja rivistä moni muukin nousi. Lonkalle kääntyi vähän ja nuuski hiukan ilmaa, mutta näköjään siitä ei sakotettu.
Seuraaminen kytkettynä: 10, hyvin meni, ei erikoista.
Seuraaminen taluttimetta: 10, sama juttu, hyvät seuruut oli.
Liikkeestä maahanmeno: 10, ei ihmeitä tässäkään, meni niinku piti.
Luoksetulo: 9, muuten hyvä mutta tallasin Lunan varpaille kun oli jättämässä sitä odottamaan, ja se meni maahan... Jep...
Liikkeestä seisominen: 0, juu, maahan pamahti. Vielä toissapäivänä se seisominen oli ihan varma nakki. Ystävämme ärsykekontrolli kurkkaa taas kulman takaa. :)
Estehyppy: 6, tämän arvasinkin että menee pieleen. Hyppäsi nolon hypyn, jäi aivan esteen taakse ja alkoi nuuskia vimmatusti maata eikä pysynyt paikallaan. No, tämä nyt oli tiedossakin ettei ole vielä valmis liike. Treeniä vaan lisää.
Kokonaisvaikutelma: 9. Kuulemma yhteistyö ja kontakti hyvää ja vire kestää kivasti. Niin siihen hyppyyn se sitten loppuikin...  Kokonaispisteet kertoimineen 157, mutta siitä oli unohtunut nuo kokonaisvaikutelman 9 pistettä vallan, mutta mitäpä tuosta. Toka sija tuli kumminkin noilla laskuilla 1 pisteen erolla voittajaan ja silti saatiin pieni pystikin ja kanaherkkuja, naksutin ja frisbee. Ja hyvä mieli ja pikkuisen kokemusta kokeenomaisesta tilanteesta. Sinänsähän se meni hyvin, Luna ei piitannut tuon taivaallista liikkurista, pysyi paikkamakuussa ja kesti palkkaamattomuuden. Ainoa häiritsevä seikka oli se, kun seisottiin rivissä odottamassa kokeen alkua ja luoksepäästävyyksiä, Luna vinkui ilmeisesti siksi, kun turhautui vaan istumaan siinä kun en antanut mitään käskyä. Ne hermot, hermot... No mutta, hyppy kuntoon, jääviin sitä ärsykekontrollia ja kokeita kohti. Hieno likka se on.

Mölleissä oli mukana myös Lunan kaveri Luca, joka sijoittui hienosti kolmanneksi ja teki iloisen suorituksen. Jälkeenpäin kaverukset pääsi vielä juoksemaan ja leikkimään. Pimeässä ei juuri kuvia saa otettua, mutta laitetaan nyt yksi salamaräpsy kumminkin.

Lyhdyn ihmettelyä pinkomisen lomassa.

Eiks tämmönen kuva kuulu aina ottaa jos jonkun pystin onnistuu jostain saamaan? :D

Minkä taakseen jättää...

Täytyi pikasesti laittaa vielä treenifiilikset ylös kun on vielä tuoreessa muistissa. Sosiaalisessa treenissä ei ollut ongelmia, eikä mitään ihmeellistä. Luna kierteli kahdeksikkona seuruussa kahta nuorta urosta ja keskittyi nätisti vaikka ihan liki mentiinkin. Yksilöpuolella otettiin hyppytekniikkaa kahdella kipolla ja tuli todetuksi että ei se kyllä vielä valmis ole, se hyppy liikkeenä siis. Ja näin myös tulin muistutetuksi, että pk-puolella tarvisi aikanaan myös loikata se metrinen este, vauhdilla ja voimalla. Tosiaan juu. Eli nyt sitten tahkotaan sitä hyppyä sinänsä, että siitä tulisi voimakas ja että käskykin menisi ärsykekontrolliin. Ja otetaan vasta myöhemmin siihen alustat ja muut ja hiotaan valmis suoritus. Nytkin Luna kyllä teki hypyn kuten pitikin, otti ilmavan loikan, meni alustalle ja jäi katsomaan minua, mutta... varaslähdöllä. Tällä kertaa en sitten kieltänyt vaan kutsuin takaisin, mutta kun pari tällaista toistoa tuli, palkatta tietysti, niin loppuipa likalta mielenkiinto sitten enää yrittää. No, onneksi nyt saatiin kipoilla vauhdikas ja hyvä hyppytreeni kumminkin.

Jääviäkin otettiin, ja seisominen on tosi hyvä. Juu, no on sitä treenattukin. Muita...hmm, vähemmän. Liikkeestä maahanmeno oli jo yhdessä vaiheessa niin vahva ja salamannopea, että en sitä hirveästi ottanut, varsinkin kun aloin samaan aikaan treenata seisomista ja istumista. Sillä seurauksella, että nyt se maahanmeno on liian hidas. Ja istumisessa tarjoaa usein sitä seisomista. Seuruut otin lopuksi kahdella kipolla, ja ne meni taas hyvin pysähdyksineen ja käännöksineenkin. Ja mitä tästä opimme, varmoja ja hyviäkin liikkeitä kannattaa muistutella aina välillä, muuten ne ei pysy varmoina eikä hyvinä. Eli ihan kaikkia kolmea jäävää siis tahkoamaan nyt ja pirusti, ja asentoja ihan muuallakin kuin seuraamisen yhteydessä. Ja ennakoimisen välttämiseksi vaihtelevia tilanteita, pätkiä ja matkoja ennen käskyä. Kun siinäkin tuo valkuainen on niin etevä: "Hei, tätähän sä halusit eiks juu, saanks mä tuplapalkan ku menin enneku ehdit edes suutas avata? Jaa en vai..."

 Vaikka nyt ei ihan putkeen kaikki mennytkään, niin oikeen hyvä fiilis jäi silti. Nyt taas tietää mitä pitää harjotella ja sai hyviä vinkkejä ja oivalluksia. Biins teki kumminkin hommia ja yritti, vaikka alussa edelliseltä treenaajalta jääneet nakinpalat maassa houkuttikin nälkäistä otusta... Nälkä sillä varmaan olikin, kun eilen jäi iltaruokakin syömättä ripulin takia, enkä aamullakaan vielä uskaltanut antaa kun yö meni pihalla ravatessa tunnin välein. Nyt annoin normaalin satsin nappulaa ja kananmunan. Toivottavasti pysyy suoli kunnossa nyt taas.

Hah, sunnuntaina onkin tiedossa möllitokot, täytyisi mennä sinne vähän reenaamaan oikeaa koetta varten. Ihan jännä nähdä mitä siellä kehässä tapahtuu, että poistutaanko paikalta paperipussit päässä vähin äänin...

Ja ei kun kiskomaan.

Lunaatti kävi tänään rokotuksilla, ja nyt on kolmeksi vuodeksi ne hommat kunnossa sitten taas. Mainitsin samalla maanantaista asti jatkuneesta löysämahaisuudesta / ripulista, ja eläinlääkäri neuvoi hoitamaan nyt Attapectinilla ja syöttämään normaalia ruokaa, ja jossei helpota, aloitetaan Tylosin. Kipeältä tuo valkuainen ei vaikuta yhtään, vaan päinvastoin on ollut hyvinkin riehakas ja iloinen alkuviikon. Ehkä syynä oli pieni lampaan luu, jonka annoin sunnuntai iltana. Kai se on uskottava ettei se maha vaan kestä niitä aitoja luita ja tyytyä pelkkiin nahkarulliin silloin tällöin että pysyisi hammaskivi loitolla. Ydinluuta kyllä joskus kalvoi ilman mahavaivoja, siitä kun niin vähän edes saa irti. Muuten on kyllä masu pysynyt pitkään hyvänä. Lihoista kestää lampaan ja poron, kananmuna on ok ja juusto, lohta en ole antanut kuin pari kertaa mutta ei siitäkään ole mitään oireita tullut. Pitäydytään näissä siis.

Rokotusreissun jälkeen hain Mustista ja Mirristä likalle valjaat, lähinnä sitä varten jos päästäisiin sitä vetojuoksua kokeilemaan. Kuulemma alkuun pääsee ihan perus Y-valjaillakin, joten ostin sitten Jokken punaiset sellaiset, oli vielä tarjouksessakin. Jos enemmän innostutaan ja tuntuu ettei nuo asiaansa aja, niin hommaan sitten ihan kunnon huskyvaljaat.

Varusteposeeraus.

Tonttulakki vaan puuttuu päästä.

"Suksi nyt helvettiin siitä filmaamasta."

Ja kun räpsimisen makuun taas päästiin...

Luna vaikuttaa siltä että sillä olis muutakin tekemistä kuin pönöttää keskellä olohuonetta poseeraamassa.

Tänään ei treenailtukaan sitten kuin aamuruualla pätkä seuraamista ja käännökset molempiin suuntiin. Huomenna sitten taas tottistellaan. Toivottavasti tuo maha nyt rauhoittuu taas ettei mitään antibiootteja tarvittaisi.