Seminaarikevään jatkoja, viettitestiä ja vaikka mitä.

Keväthulinoita, monenmoista on ehditty touhuta tässä. Treenattu on juu, ja tosiaan seminaarikevät on jatkunut, ensin Mouhijärvellä Jari Kantoluodon tottissemmassa, sitten oli vuorossa Skogsterin noutoklinikkaa ja nyt viikonloppuna kuunneltiin korvat höröllä Outi Hermiön FH-luennolla. Kaikki nämä olleet antoisia ja hyviä, erityisesti tykkäsin kun sai ajatuksia jäljen koevalmisteluihin ja ongelmatilanteisiin, ja sitten tuo Kantoluodon koulutustyyli kyllä kolahtaa minuun ja tuntuu toimivan.

Nyt viikonloppuna oltiin myös Laksan kanssa kyläilemässä, kun tuo FH-luento pidettiin Hyvinkäällä, niin saimme sitten majapaikan Mimman luota siitä läheltä. Lunaatti jäi kotihoitoon reissun ajaksi. Hurautettiin paikan päälle jo perjantai-iltana, jolloin oltiin Mimman kylkiäisinä heidän treeneissä, ja Lakukin pääsi Teemulle puremaan tyynyä. Lauantaille olin sitten ilmoittanut Lakun Kirkkonummelle viettitestiin, jonka piti Jussi Sairanen. Olihan sitä, viettiä ja virtaa. Puolustuspuoltakin vähän kutiteltiin ja sekin on jo alkanut aueta. Ohessa Mimman kuvaama video. https://www.youtube.com/watch?v=jH02Ru4n_yM

Matka jatkui Kotipizzan kautta treeneihin, ja Lakukin sai taas osallistua touhuihin. Ensin otettiin pienet tottikset (joissa Laku oli kyllä pitkälti sitä mieltä että 'tässä mitään tottishommia, missäs se maalimies luuraa') Pääsi se poika sitten tyynyäkin puremaan, ja Teemu esitteli sille myös pentuhihan. Neuvona jatkoon saatiin tärkeimpänä viettialueiden selkeyttäminen ja se, että purussa koiralle ei tuoteta painetta vaan koitetaan saada otetta rauhallisemmaksi ja ääntelyä pois puruvaiheesta. Tottiksen suhteen tuli ideoita noudon jatko-opinnoista ja pallon paikan vaikutuksesta seuraamispaikkaan. Oli myös kiva kun pääsi näkemään Lakun emää Jopoa ja seuraamaan muidenkin koirien treenejä.

Sunnuntain FH-semman jälkeen ajelin takaisin kotiin. Oli kyllä hurjan mukava viikonloppu koiraharrastusten parissa, taskussa on paljon ideoita ja ajatuksia ja iloinen mieli siitä että liinan toisessa päässä niin mahdottoman kiva koira ja että näiden harrastusten myötä on päässyt tutustumaan niin mukaviin ihmisiin. Mielialaa pikkuisen palautti maanpinnalle kotona odottava kakkayllätys, Lunalle oli iskenyt ripuli minun reissun aikana. Juuri kun pääsin ilakoimasta miten sen maha on ollut viime aikoina niin hyvässä kuosissa.

Pari kuvaa lauantain treeneistä tässä. Kuvat Minna Virtanen.

Omissakin reeneissä on kameraa ulkoilutettu, niitä sitten joku toinen kerta.

Luna on tahkonnut ruututreeniä urakalla ja muitakin liikkeitä pidetty mielessä siinä sivussa, mutta eniten työn alla on ollut se ruutu. Josko se nyt siitä menisi kaaliin.

Laku on harjoitellut eniten seuraamista. Kuvioihin on otettu hidas kävely ja juoksu. Ja henkilöryhmää on otettu pari kertaa. Ihme kakara. Ei se noteerannut mitenkään eikä vilkuillut. Että siinä sitten vaan pompoteltiin. Istumisen vinous on alkanut korjaantua pallon pitämisellä vasemmassa kädessä. Seisomisessa kestää jo pari askelta loittonemista. Hallintaakin on koitettu ottaa. Siinä on vielä työtä.

Sitten esineruutuiltukin Lakun kanssa. Ja pakko taas sanoa että kauhean taitava poika se on ollut. Lelut, vanhat kauppakassit ja hanskat on löytyneet metiköstä innolla ja riemulla. Kolmisen kertaa yksi esine on ollut jo valmiina ruudussa. Jäljillekin tekisi jo mieli, kohta varmaan voi alkaa paaluja pystyttelemään.

Että semmoisia noin niinkuin tiivistetysti. Kauhea kirjoittelulaiskuus meinaa iskeä kyllä mutta koitetaan nyt aina välillä päivitellä kuulumisia.

Tottiskuulumisia

Ompas minusta tullut laiska bloggailija. Treenit on kyllä tullut merkittyä taskukalenteriin omituisella salakieltä muistuttavalla koodistolla (koska kokonaisten sanojen kirjoittaminen on niin kovin vaivalloista), jonka kanssa sitten muutaman vuoden päästä voi raapia päätään että mitä hittoa on J880K6E5HP++ (880 askeleen jälki, 6 kulmaa, 5 esinettä, heinäpelto, meni hyvin) tai I-M-Lu-Fr-tup (istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, eteenlähetys, Tupalan kenttä)... :D

Jos nyt sitten hiukan pidempisanaisesti noista tottelemisista.

Lunan osalta hurjaa edistystä tunnarissa. Se vaan alkoi sujua. Ja lopulta ihan niin että jätin kaikki kepposet ja kikat pois, löin riviin tai kellotaulun muotoon vieraita kapuloita 8-10kpl ja sitten sen oman johonkin väliin. Ja toistoja 3-5, valkkari autoon huilille, ja toinen tai kolmaskin kierros perään. Niin että sen päivän treenissä keskitytty vain tunnariin, ei muita liikkeitä. 2-3 lyhyttä kierrosta. Oikeasta suorituksesta rauhallinen kehu ja nakkia, väärästä ei. Tällä konstilla on onnistumisprosentti alkanut olemaan aika mukava, usein on mennyt kaikki oikein, muutaman kerran on tullut yksi virhevalinta. Joskohan me nyt sitten siitäkin liikkeestä selvittäisiin hengissä.

Tunnarin ohella olen muistutellut Lunalle jääviä (jotka se kyllä osaa oikeasti unissaankin, mutta viime torstain treeneissä sotki aivan totaalisesti ollessaan itselleen poikkeuksellisessa hulivili-kuperkeikka-moodissa) ja sitten kaukoja on tehty. Ruutua pitäisi taas työstää myös, ensi viikon ohjelmaan se. Ja Luna on leikkinyt, minun kanssa, hyvänen aika, köysilelulla ja jopa narupallolla. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.

Lakun tottiksissa nyt vaan systemaattisesti treenataan kaikkia perusliikkeitä. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä niissä, siinä ne etenee pikku hiljaa kaikki kuviot ihan perinteisellä kaavalla. Seuraamisessa on edistytty kovasti, on päästy eroon aidoista ja seinistä. Nyt se ihan oikeasti seuraa jo muutaman askeleen! Ohjelmaan on otettu käännöksiäkin. Häiriötreeniä on ollut myös, tiistain pentuporukassa pidettiin sosiaalisessio ja ai kun teki hyvää. Torstaina kaivoin naftaliinista magneettipallon (jonka vannoutunut välineurheilija ilman muuta hankki heti silloin kun se uutuutena kotimaan markkinoille tuli, todetakseen ettei siitä ollut Lunalle juurikaan riemua paitsi temppuna) ja esittelin sen Lakulle. Laku hoksasi idean varsin sukkelaan ja tykkäsi tietysti. Voi sitten sitäkin joskus käyttää.

Lakun kanssa käytiin myös reissussa, viime viikonloppuna ajeltiin Kirkkonummen suunnalle moikkaamaan kasvattajaa, Pettiä ja Lakun emän, Jopon omistajaa Mimmaa. Perjantai-iltana otettiin tottikset hallissa, lauantaina käytiin jäljellä ja puruissa. Hallilla koitettiin huijata Laku istumaan pallo suussa (pienen vedon kanssa) myöhempää noutoharjoittelua ajatellen, mutta vielä ei tuottanut hedelmää. Lakun mielestä on täysin mahdotonta samaan aikaan istua ja vetää lelua tai ylipäänsä pitää sitä suussa. Pieni poika oli kuin iso kysymysmerkki tämän suhteen, mutta eiköhän se siitä loksahda kun yritetään kovasti. Jälki sujui ihan ok. Pelto oli vetistä multa-savi-heinä-alustaa, tein ihan lyhyen, alta 100 askeleen jäljen yhdellä kulmalla. Lähdin koko jälkeä tekemään vähän ex tempore, niin unohtui sitten merkata se kulman kohtakin. No mutta, Laku löysi vellistä nappulansa ja pysyi jäljellä ja melko löysällä liinalla mentiin. Loppupätkällä nosti pään kerran ja kuikuili jotain, mitä ei ennen ole tapahtunut. Mutta muuten ihan hyvin. Jäljelle lähetystä pitäisi kyllä rauhoitella. Tämä tuli jo kesällä esiin mutta tuon turkinpippurin rauhoittelu on tuottanut pikkuisen päänvaivaa... Mutta yritetään petrata tässä sitten keväällä. Purujenkin osalta tuli hyviä neuvoja jatkoa ajatellen. Paikallisella kentällä tuli myös suoritettua viihdyttävä mutaliuku-ohjelmanumero poijjaan ollessa hieman eri mieltä siitä, mennäänkö autolle kun tyyny tippui suusta ja maalimies nappasi sen itselleen. :)

Tänäänkin reissattiin, tällä kertaa Nokian suunnalla, morjestusvuorossa oli Lakun isän, Argon omistaja Terhi. Otettiin pientä palloilua siinäkin ja puruihinkin päästiin vierailemaan. Rauhavaiheita ja kanavointia koitetaan työstää nyt vielä tarmokkaammin omassakin leikityksessä. Laku jää nyt säännöllisistä puruista tauolle, annetaan pojan kasvaa ja kypsyä ja palaillaan keväällä asiaan taas sillä saralla. Automatkalle iloista lisämaustetta tänään toi mahavaivat. Lakulla ei oikeastaan ole ollut vasta kuin kerran maha kuralla tähän asti, eikä se ole oksentanutkaan paitsi pienenä järsittyään jotain puukeppiä, mutta nyt sen maha flippasi ihan kunnolla todennäköisesti eilisen king-size-raakaluun johdosta (tai niitä luunpaloja siellä tuotosten seassa ainakin oli paljon). Luitakin se on syönyt kyllä ennen ihan ongelmitta mutta jostain syystä nyt oli liian suuri herkku kyseessä. No, tänään se sitten sekä piereskeli, yrjösi että paskoi autoon ja haju toki oli kotiinpäin ajellessa varsin miellyttävä. (Yleensähän Sitikassa tietysti leijuu vallan ihana kukkaistuoksu)

No mutta, mitäs tässä muuta kuin eteenpän, pikku hiljaa ja asia kerrallaan. Jatketaan harjoituksia ja otetaan välillä ihan rennostikin.

Kerta kiellon päälle tai ehkä kaks

Kävin sitten kumminkin vielä viime sunnuntaina ottamassa pientä jälkirevanssia. Pääsin vielä multapellolle niin olihan sinne sitten mentävä polkemaan, ihan pikkusen vaan. Lunalle tein yhden helpon jäljen, 500 askelta, 4 kulmaa, 6 esinettä. Alusta ei aiheuttanut muita vaikeuksia kuin että nenä meinasi alussa nousta kun ketku huomasi että askeleet näkyy. Joten ergonomisesti sitten ajoin koko loppumatkan valkkarin persiissä kiinni ja kaksinkerroin että sai pakotetta alaspäin. Loppujälkeen olin tyytyväinen, vaikka selkä kyllä sanoi omat mielipiteensä tästä tyylistä. Lakulle 150 askelta ja 1 kulma. Poika teki hyvää työtä, keskittyi ja kaivoi nappulansa mullan seasta. Ei moitittavaa. Lakulle tein sitten vielä toisenkin jäljen maanantaina. Lunan maha meni niin huonoon kuntoon että sen jätin huilaamaan kun oli minusta vähän apeakin. Lakun toinen jälki oli samanlainen kuin sunnuntaina, kulma eri suuntaan. Komiaa työtä taas, ei erikoista. Kova tuuli kävi, mutta ei tuntunut haittaavan.

Lunan maha tosiaan on taas syksyn mittaan mennyt huonompaan suuntaan ja sunnuntai-illalla ja maanantaiaamulla oli likka vähän vaisun oloinenkin, niin soittelin sitten Yesiin Lunan eläinlääkärille ja saatiin 10 päivän Tylosinit samantien alkamaan. Eiköhän se siitä taas rauhoitu sitten.

Tottis / toko-saralla on nyt otettu jälkikauden päätyttyä lusikka kauniiseen käteen ja reenailtu kiltisti. Muutakin kuin niitä kivoja helppoja liikkeitä ja kelluttu mukavuusalueella. Koskien lähinnä Lunaa. Eli sen kanssa on nyt otettu työn alle ruutu, jonka treenaaminen on kyllä lopulta ihan kivaa ja hauskaa jahka vaan jaksaa pystyttää sen itse ruudun (mikä toki on ihan valtava fyysinen ponnistus).

Ja sitten tunnari. Jonka kanssa on ihan kirjaimellisestikin paukutettu päätä lattiaan, omaa päätä siis. Kaiken maailman konsteja on kokeiltu, että Luna tajuaisi nimenomaan haistella ja nenän kanssa hakea omaa kapulaa eikä vaan ottaa sattumanvaraisesti jotain mitä tahansa pulikkaa. Olen piilotellut sitä yhtä kapulaa sisällä ja ulkona mattojen alle, sohvatyynyjen väliin, lakanoiden sekaan, pyykkikoriin, kenkään, pusikkoon, kivien alle, kukkapenkkiin... Ja komiasti on nenä-älykkö aina kapulan löytänyt. Mutta heti kun tilanteeseen on tuotu niitä muita kapuloita, on homma mennyt arpomiseksi ja nenänkäyttö on unohtunut. Olen kylvänyt nameja kapuloiden sekaan, laittanut vieraskasaa omasta etäämmälle, peittänyt ruoholla, yrittänyt hajustaa sitä omaa mahdollisimman vahvasti, mitä vielä pahvimukikepposia hajutunnistustyyliin... Mutta ei, Luna on suorittanut lottoriviä, hedelmäpeliä ja raaputusarpaa ja tuonut summamutikassa ihan minkä tahansa kapulan.

Paitsi tänään. Tänään se onnistui 18 toistoa 20:stä, vaikka oma ei ollut vieraista erillään edes. Tänään muutin systeemiä vaan niin, että treenasin vain sitä tunnaria, en muuta, tein sen 3 erässä, joiden välissä valkkari huili autossa. 6-8 toistoa ja autoon. Ja mikä tärkeintä, se haisteli niitä kapuloita. Luna haisteli tunnistusnoudon kapuloita. Ja poimi oman. Maybe there is hope.

Lakun tottisteluissa nyt on ollut montaa teemaa, sillä kun nyt tietysti on vielä kaikki vaiheessa. Seisomista on aloitettu opettelemaan, ei osaa vielä ilman apua, mutta tehty on toistoja paljon. Perusasentoa ja seuraamista on otettu. Sivulletulo alkaa olla aika kiva, aina ei vielä ihan suoraan tule mutta eikun uusiksi vaan. Seuraamista tapahtuu 1-3 askelta, mutta tapahtuupa kuitenkin. Pallo magneettina kainalossa, olkapäällä tai lonkalla. Ei pompi enää niin kauheasti kuin muutama viikko sitten. Maassa pysymistä otettu, odottamista ja malttia opeteltu, ja sitten noita luoksetulon edessäistumisia ja eteenlähetyksiä. Ai niin ja vähän hyppytekniikkaakin aloiteltiin matalalla esteellä. Noutokapulaa koitin naksutella mutta totesin sitten että ehkä lähden sitä noutoa kuitenkin rakentelemaan leikin kautta enkä naksutellen. Niin ja sosiaalitreenejäkin on Lakulla nyt ollut, ja ne tuli kyllä tarpeeseen.

Puruihin ostin Lakulle uuden tyynyn jota päästiin tänään koemaistelemaan. Hyvin tuntui kelpaavan, ja ilahduttavasti sain luvan laittaa pojan tolppaan nii ei tarvinnut kaikkea omaa keskittymistä laittaa pystyssä pysymiseen, vaan kerkesi vähän vilkuilemaan että mitä siellä liinan toisessa päässä tapahtuukaan. :)

 Niin että semmoista syksyhääräilyä tänne.

Alkusyksyn ABC

Syksy on hurahtanut käyntiin ja nyt alkaa jo ilmatkin viiletä. Työkuvioista tai lähinnä niiden puutteesta johtuen olen kerinnyt pyörimään piskien kanssa metsässä, jälkipelloilla ja treenikentillä hyvinkin kiitettävästi. Toivottavasti sinne kaaliin on jotain painunutkin kummallakin.

Jäljet on sujuneet molemmilla mukavan nousujohteisesti ja pääasiassa hyvin akselilla loppukesä-alkusyksy. Luna on ajanut noin 700-900 askeleen jälkiä ja kulmia on nyt taas ollut mukana reilusti. Henkselien paukuttelusta päästiin vanhalla kunnon ruuan kiristyksellä ja nyt on taas ollut ihan eri ääni kellossa. Eilen hyvän prykin päätteeksi tein sille 1200 askeleen mittaisen jäljen tuuliselle, kuivalle pellolle kevyellä askelluksella. Esineitä (vieraita) oli 6, kulmia 10, harhoja 3, ruoka esineiltä ja pari nappulaa pidempien suorien puolivälin paikkeilla. Vaativa jälki oli, mutta hienosti Luna suoriutui. Kerran meni jälki hukkaan harhan kohdalla (ja ihan oma syy kun en nähnyt kalkkia), mutta hienosti valkkari löysi oman jäljen taas ja jatkoi loppuun asti. Välillä mentiin hiukan tuulen alapuolella ja parissa kohtaa ennen esinettä sai huomauttaa nenän nousemisesta, mutta perustyöskentely oli todella hyvää. Tänään poljin sille palauttavan ja hyt loppuviikko huilia nenähommista.

Laku on nyt löytänyt jäljiltään kulmia ja tasaisen hyvin sujuu. Eipä siinä oikeastaan ihmeempää raportoitavaa. Pituutta en ole kauheasti kasvattanut, 150 askeleen paikkeilla mennään ja kulmia on ollut 1 per jälki. Pientä haastetta olen heittänyt sitten vaan alustojen ja häiriön kautta. On ajettu hevoslaitumen vieressä, pikatien varressa, meluisissa paikoissa, hiljaisissa paikoissa, sateessa, tuulessa, kuumalla, kuivalla ja vetisellä kelillä ja mitä vielä. Laku keskittyy hyvin hommiinsa ja tekee minusta hyvää työtä.

Tässä videopätkä Lakun jäljestä: (Lunaakin koitettiin filmata mutta akku loppui luurista, uusi yritys ensi viikolla) http://www.youtube.com/watch?v=fAacUQvNfzk

Tottiksissa ei mitään ihmeellistä. Luna on keskittynyt jälkihommiin ja tokokiemurat on muhineet tauolla. Millään tapaahan siis en tietenkään välttele tunnarin ja ruudun opettelua, en suinkaan. Kaukoja on otettu jonkun verran, siinä selvä harppaus eteenpäin tuli kun tajusin laittaa "kauko"palkan etutassujen väliin enkä selän taakse.

Lakunkaan tottiksissa ei päätähuimaavia edistysaskelia olla otettu. Perusasentoa on nyt treenattu "kuurina" pallon kanssa. Ja sujuu se jo ihan mukavasti aidan vieressä, ilman aitaa ei vielä tietoakaan, vinoon menee niin että soi. Maahanmeno on minusta mukavan nopea nyt kun Laku osaa sen, ja maassa pysyminenkin on jo ennätyslukemissa 4 sekuntia. Irrotusta on kovasti harjoiteltu myös ja kas kun sekin alkaa sujua. Mikäli se nyt tottikseen lasketaan.

Puruissa on käyty Mikalla Lakuttimen kanssa joka viikko ja tasaisen hyvin sujuu sielläkin. Intoa on ihan hirveästi ja hiki päässä saa pentua pidellä. Se ottaa hyviä iskuja tyynyyn ja haukku tulee saaliin pysähtyessä hyvin luonnikkaasti. Ja nyt on saatu hyvin sellaista selkeyttä ja tolkkua pojan touhuun, ei enää hauku saaliilla ja tyyny suussakin mölisee paljon vähemmän. Kun aluksihan se möykkäsi melkein koko ajan riippumatta siitä, oliko saalis liikkeellä, paikallaan vai suussa. :D Poika on pienestä pitäen tykännyt omasta äänestään... Rauhavaiheet on vielä hurjan lyhyitä, kentällä tuo ei malta hieroa rauhaa vielä juuri yhtään, autolla sitten kyllä.

Loppuun vielä pari syyskuvaa kohnoista: