Eilen meidän maailman mahtavin torstairyhmä siirtyi vähitellen lähemmäs omaa treenikenttää (joka on vielä aivan veden vallassa mutta kohta sinnekin jo pääsee) ja molemmat koirat oli tietysti mukana. Alkuun otettiin sosiaalitreeni piiitkästä aikaa, paikkamakuu rivissä, siitä luoksetulot ja lopuksi pujottelut seuruussa. Lunalla oli ensimmäisellä eteen-käskyllä vain iso kysymysmerkki pään päällä, ja vasta tokalla se tuli, ja aivan vinoon. Makuu ja seuraamiset meni kyllä lunamaisen hyvin, näissä sosiaalihommissa se on kyllä taitava. Muut jäi vielä pidempään paikkamakuuseen ja vaihdoin koiraa, toin Lakun pyörimään siihen häiriöksi. Hyvin pysyi kaveritkin aloillaan, ei oltu tarpeeksi häiritseviä ;) Lakulla oli nähtävästi hirveä nälkä ja se tarjosi omatoimisesti kontaktia ja naksuttelin siitä sitten ilman muuta. Aamuruuan se kyllä oli saanut mutta oliko sitten kuluttanut sen jo kasvamiseen päivän aikana kun minusta tuntui että kotiin tullessani vastassa oli jo paljon isompi pentu kuin aamulla...
Yksilöreenissä otin Lunalle sitten sitä eteentuloa kun kerran näytti taas olevan hankalaa. Ja ensin metallinoutoa. Yritin oikein hetsata kapulalla, haukuttaa ja iloiten hihkua itse, mutta aika nihkeästi valkkari syttyi. Löysää oli meno ja vire matala. Loppua kohden se sentään vähän skarppasi ja teki muutaman ihan mukavan vauhdikkaan luoksetulon. Ja niin, kapulaa ei mälvätty sitten yhtään, jotain positiivista edes! En tehnyt kovin pitkää treeniä, vaan lopetin hyvään suoritukseen ja fiilikseen ja vein hurjasti kehuen autoon. Mutta ei se nyt oikein ole oma itsensä, isosysterin rooli ottaa koville. Ehkäpä se siitä. Treenien lopuksi päästin Lunan vielä juoksemaan Kille-borderin kanssa läheiseen metsään ja hauskaa näytti kaveruksilla olevan, sai Lunaattikin vähän purkaa paineita.
Lakukin kävi sitten ihan erikseen pyörimässä, tervehdittiin treenikaverit, maisteltiin vähän kaikkien lapasia ja hihansuita ja sitten koitettiin vähän lyödä leikiksi. Pientä saalistusta köysilelulla ja vanhalla teepaidanrievulla. Nälkä tuntui kuitenkin edelleen olevan vallan hirmuinen, ja syötiin sitten kupillinen jauhelihaa neljästä luoksetulosta. Maikki piti kiinni ja päästi sitten käskyn jälkeen pinkomaan. Kyllä tuo niin lujaa tuli kun nyt 9-viikkoinen jaloistaan pääsee kepalehtamaan. Ihana :)
Eipä tässä sitten muuta ihmeellistä työviikon aikana ole kerennyt, muutama jälkiruutu on tehty ja opeteltu kävelemään remmissä, naksuteltu katsekontakteista, harjoiteltu luoksetuloa, leikitty ja käyty metsässä. Viikonloppuna on taas aikaa häärätä enemmän.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti