Leikkisemmaa ja hakuilua

Paputiimin kuulumisia viikolta: Maanantaina ei sen ihmeempiä tehty, peruslenkitykset ja pentuarkea. Tiistaina tehtiin metsälenkit, ensin kävin Lakun kanssa vähän pienemmän kierroksen Ruskilankoskella (ja pelkäsin kusi sukassa että se hullu painaa Kokemäenjokeen kun näytti niin kovasti kiinnostavan kosken kohinat) ja sitten Luna pääsi heittämään pidemmän metsälenkin vielä, Outi oli Lucan ja Sisun kanssa mukana. Sisun kanssa ne jaksoikin rallata ja painia niin että luulisi olleen molempien edes hiukan väsyneitä illalla. Päivän päätteeksi tein Lakulle vielä jälkiruudun josta löytyi iltaruoka. Kokoa oli nyt hiukan reilu 1m x 1m ja työskentelyssä ei valittamista edelleenkään. Semmoinen vappuaatto, mukavaa oli.

Keskiviikkona vappupäivänä ajelin Tampereelle SRY Pirkanmaan järjestämään leikkimis- ja tunnetilaseminaariin. Keksin vähän ex tempore viime tingassa tuonne lähteä ja päästiin vielä peruutuspaikalta koirakoksikin mukaan. Luna jäi kotomieheksi tällä kertaa. Kouluttajina oli Jarmo Järvinen ja Anu Vehviläinen, ja porukka jaettiin kahteen ryhmään. Itse olin Japen ryhmässä. Paljon tuli hyvää asiaa, ajatuksia ja aika lailla koira- ja tapauskohtaisesti käytiin juttuja läpi. Muidenkin koirien seuraamisesta bongasi pieniä vinkkejä ja oivalluksia, ja saatiin sitten ihan omakohtaisiakin neuvoja. Laku oli taas tosi reipas, tepsutti vieraalle kentälle vieraiden ihmisten sekaan häntä pystyssä uteliaana ja innostui leikkirievustaan. Ei ihan yhtä sähäkästi kuin kotona mutta kuitenkin. Kokeiltiin sitten nakin saalistusta ja johan pomppas, penneli riemastui hurjasti ja teurasti lihajalosteen ahnaasti. Kotonakin sitten näitä makkaraleikkejä (jonkun verran olen tällä idealla tehnytkin, kuppia on saalistettu ja kädestäkin tuleva ruoka meinaa välillä lähteä karkuun) ja rinnalla rievun kanssa leikitystä niin että riepu narun päässä. Voi myös ottaa vähän tolppaideallakin, Laku tuntui innostuvan pienen turhauman kautta aika kivasti. Kouluttaja tykkäsi että hirmu kiva pentu ja moottoria tuntuu löytyvän. Hihojen ja käsien härkkimistä ei saisi antaa enää tehdä. Sanoivat että dominanssia ja vahvuutta vaikuttaa olevan sen verran väkevästi että ei voi antaa samalla tavalla sikailla kuin jonkun nöyremmän ja herkemmän pennun. Hallinnan rakentamista mustavalkoiseksi ja vahvaksi heti alusta korostettiin myös meidän kohdalla ja tästä olen kyllä itsekin hyvin samaa mieltä. Tavallaan hallinnankin kautta "opetetaan" koiraa patoamaan ja viettiä päästetään purkamaan sitten leikkiin ja ruuan saalistukseen. Vaikea näin tekstimuodossa kuvailla tuota, mutta taisin kyllä hoksata homman jujun. Toivottavasti osaan sitten vielä toteuttaa käytännössä...

Oli kyllä antoisa seminaari ja mukava oli sekä nähdä muiden koirien tekemistä ja eritoten saada itsekin vinkkiä hyvien tunnetilojen luomiseen. Yhtenä tärkeänä ajatuksena minusta nousi se, että ei väkisin. Varsinkaan nuoren koiran kanssa. Koskee niin leikkimistä kuin tottistakin, tai mitä vaan treenaamista. Tekemisen pitäisi olla molemmista aidosti hauskaa, eikä kaikkien koirien hauska tarkoita samoja asioita. Esimerkiksi patukan repiminen ja taistelu ohjaajan edessä ei välttämättä ole läheskään kaikille koirille mikään paras palkinto eikä sen tarvitse ollakaan. Leikkiä ei voi hampaat irvessä (perkele nyt on oltava kivaa) eikä tottiksessakaan kannata jatkuvasti keskittyä siihen mikä menee pieleen ja missä tulee virheitä. Koiran ei ole kiva tehdä hommia ohjaajan kanssa joka on suurimman osan aikaa naama väärinpuolin ja keskittyy ja takertuu liikaa virheisiin ja epäonnistumisiin. Möhlimisiä pitää sallia itselleen ja koiralle eikä virheitä kannata ottaa liian raskaasti, ei tässä mitään maailmanmestareita kuitenkaan olla.

Eilen olikin sitten pitkästä aikaa hakutreenit, olipa mukavaa :) Lunalle oli 4 maalimiestä, kaikki valmiina piiloissa. Ensimmäinen näyttäytyi nopeasti. Pitkän tauon huomioiden Luna teki tosi hyvin hommia. Se keskittyi, käytti nenää, vauhtia riitti ja mistä itse yllätyin, haukkukin lohkesi. Keskilinjalla sitä ei paljoa minun kehut kiinnostaneet, katse ja nenä tähysi pöpelikköön. Mammasta viis. Treenien lopuksi Laku tuli vielä syömään iltaruokansa makkararingistä. Sillä oli huisin hauskaa, monta ihanaa ihmistä ja niiltä sai kaiken kukkuraksi evästä. Voi sitä hännän heilumista. Pentua ei houkuteltu eikä huudeltu, vaan se sai palkinnon omasta aktiivisuudesta.

Tänään olisi vielä ehtoommalla ajatus mennä tunnaria ja ruutua treenailemaan, ja huomiselle olisi luvassa bh-kokeen henkilöryhmäpönötystä.

Vuoden viimeisiä treenejä ja pakollinen tavoitelätinä

Lyhyesti viimeisimmistä treeneistä: Hakuilu on ollut joulutauolla. Tokossa on harjoiteltu kaukojen maahan-seiso-vaihtoa toistaiseksi ilman välimatkaa, mutta saan sentään jo seistä. Liikkeestä istumista on palauteltu mieleen. Häiriötreeniäkin on otettu muiden koirien kanssa ja paikkamakuuta "valekäskytyksellä" (lyhyesti: goutsi yritti saada Lunaa nousemaan ylös ja palkkasin kun ei totellut). Lisäksi metallinoutoa on tehty vaihtelevilla palkkauksilla. Agilityäkin käytiin muistelemassa kertaalleen.

Vuosi lähenee loppuaan ja ilmeisesti kunnon treenaajan pitäisi vähän summata ja analysoida älyllisesti saavutettiinko tavoitteet harrastuksissa ja ehkä jopa miettiä uusia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Noh. Voisin tietysti lukaista vuoden takaisesta postauksesta mahdoinko sinne mitään fiksua tavoitelöpinää kirjoitella, mutta luotetaan nyt muistiin.

Ajatuksena viime tammikuussa oli, että vuonna 2012 tulisi korkattua tokon avoin luokka ja saavutettua siellä ainakin yksi ykköstulos sekä läpäistä BH-koe. Agilityä ja hakua oli into päästä kokeilemaan ja läpi suven jäljestää pirusti. No, jälkiä kyllä poljettiin aika ahkeraan, oiskohan neljä-viisikymmentä jälkeä kaikkiaan tullut tehtyä (nämäkin on kyllä jossain ylhäällä). Tahtia vähän hidasti loppukesän ja syksyn toivoton märkyys. Pituuksissa päästiin 300 askeleen tuntumaan, kulmia harjoiteltiin paljon ja lisäksi serpentiinejä, tyhjiäkin ilmestyi tänä kesänä jäljille jo 10-12 askeleen sarjoissa.

Agilityä aloiteltiin Reijan avustuksella ja käytiinhän me kesällä pari kurssiakin. Tähän lajiin kipinä ei ole niin kovin iskenyt että kisaaminen kiinnostaisi, mutta onhan se mukavaa vaihtelua tottiksiin. Helppoja ratoja saadaan jo vähän tehtyä, pari perusohjauskuviota opeteltu ja kaikki esteet on tulleet tutuiksi, toiset paremmin ja toiset vähän heikommin... Keppeihin ei olla sen enempää paneuduttu vaikka tomerana akkana semmoiset itse sahailinkin takapihaharkkoja varten. Ollaan siis pitäydytty melko lailla mukavuusalueella tässä lajissa ;)

Haku aloitettiin kesällä ja mukavaa puuhaa sekin. Intoa lisäisi se, jos voisi suunnitella oikeasti kisaavansakin lajissa joskus. Noh, ehkäpä siihenkin vielä mahdollisuus tarjoutuu aikanaan, esimerkiksi jonkun mustanpuhuvan ranskalaispaimenen kanssa... ;) Hih. Luna on kyllä viihtynyt hakutreeneissä ja aika hyvin käyttääkin nenäänsä. Haukkumalla ilmaisuakin on harjoiteltu. Rahkeet riittää toistaiseksi muutamaan haukahdukseen. Mukavalla porukalla kerrassaan mainio laji. Näin ilmojen kylmetessä on panostettu eväspolitiikkaankin huolella ja hakuilun lomassa on nautiskeltu kahveja, kuumia mehuja ja leipomuksiakin. Mahtaako kesän koittaessa olla jo kunnon piknikvarustus mukana ja koirat treenataan jahka syömiseltä keriitään...

Tokon osalta tavoitteet suorastaan ylitettiin, avoin luokka korkattiin keväällä, ja itsenäisyyspäivänä saatiin TK2, avoimen kokeita tuli yhteensä 6 kappaletta, kolme ykköstä ja kolme kakkostulosta. Tämän jälkeen onkin sitten vähän viritelty voittajaluokan liikkeitä alulle.

BH-koe meni hienosti läpi kesäkuun alussa. Pakko sanoa että tuohon suoritukseen olin kamalan tyytyväinen. Luna oli aivan mahtavalla asenteella mukana ja tottisteli tosi upeasti.

Eli aikas hyvin meni kulunut vuosi. Harmia on aiheuttanut vain tuo neidin hermorakenne ja pahentunut ääniarkuus, jotka kyllä kieltämättä hankaloittaa treenaamista aika tavalla. Mutta näillä eväillä mennään mitä on annettu ja treenataan sen mukaan mitä nuppi kestää. Tarkoitus olisi kuitenkin lähtökohtaisesti se, että koiralla olisi kentillä ja metsissä kivaa.

Ensi vuodelle tokon osalta tavoitteeksi asetettakoon voittajaluokassa starttaaminen jossain kohtaa vuotta, ehdottomasti aikaisintaan kesällä, todennäköisemmin loppuvuodesta. Voittajassa haastetta on jo huomattavasti alempia luokkia enemmän niin liikkeiden vaikeustasossa kuin suorituksen kestossa ja vireenhallinnassakin, että kiirettä on turha pitää. Tuntuu kuitenkin mukavalta päästä harjoittelemaan aivan uusia liikkeitä ja treeni-intoa ei ainakaan puutu.

Jäljestystä jatketaan harrastusmielessä kevään koittaessa, samoin hakuilua. Agilityä sitten mielenvirkistykseksi johonkin väliin, mutta pääpaino Lunaatin kanssa tulee olemaan tokoilussa. Toivotaan että terveys ja päänuppi kestää ja saataisiin paljon hyviä treenejä aikaiseksi.

Uudenvuoden räiskinnän varalle on kaapissa arsenaali aseita, raportoin sitten silloin millä fiiliksillä vuodenvaihdetta on vietetty.
Loppuun vielä myöhästynyt joulutoivotus (kaikki teki tänä vuonna tämmöisiä tietokonekortteja joita jaettiin feispuukissa ja foorumeilla, niin tottakai määkin sitte tein omani):

Viiriäiskoira

Ilmeisesti viiriäiskoira on ihan oikea koirarotukin, mutta tällä kertaa viittaan termillä lähinnä tuohon omaan hyperenergiseen wannabe-pentuun. Luna on siis virtaa piukassa, ja olen sitten enemmän ja vähemmän onnistuneesti koittanut suunnata sitä energiaa johonkin hallittuun tekemiseen. Siitä huolimatta tuntuu välillä siltä kuin talossa olisi tosiaan reilu 2-vuotiaan sijasta pentu... (Niin mitä, eikö mulla ollut pentukuumettakin, tässä sitä nyt sitten ois, pissa- ja kakkarumbat vaan puuttuu!) Meillä varastellaan sukkia, syödään puunroskia kopasta, hypitään, poukitaan, kirputetaan, mourutaan, ketkuillaan, lenkillä kirmaillaan, loikitaan ja revitään hihnaa... Että näin. Toisaalta täytyy olla tyytyväinen siihen että Luna pystyy olemaan vapautunut ja ilakoimaan remmilenkilläkin eikä jatkuvasti kuulostele pelottavia ääniä ja kipitä matalana kiirehtien eteenpäin. Olisko nyt joku parempi kausi menossa?

Viime sunnuntaina käytiin Maikin kanssa Nakkilassa treenailemassa ihan uudessa paikassa. Yllättäen harkkasin jääviä, ja sitten otin käännöksiä ja temponvaihteluita seuruussa. Hypittiinkin hiukan. Vire oli hyvä eikä Lunaa kummastuttanut uusi ympäristö yhtään, kiva treeni saatiin aikaiseksi.

Tiistaina hakuiltiin, 4 äijää oli hukassa ja mukavastihan ne löytyikin, haukkukin lohkesi jo ja vauhtia löytyi. Toisiksi viimeisellä pistolla lähetin Lunan vähän hassusti ja se otti aivan väärän suunnan, mutta tuli sitten kutsusta samantien takaisin ja uuden lähetyksen jälkeen maalimies löytyi piilostaan. Pimeä alkaa tulla jo aika aikaisin, aika vauhtia saatiin treeneissä pitää yllä. Hakumetsästä kiiruhdin suoraan tuuraamaan pumppia, oli siinä naiset kummissaan kun rymistelin paskasissa koiratamineissa sisään minuuttia vaille ja kuoriuduin salamavauhdilla jumppamaikkarooliin.

Torstain treeneissä rapa roiskui, ohjelmassa oli (yllätys yllätys) liikkeestä seisominen. Ajatuksena oli ensinnäkin saada Luna tekemään virhe ja päästä puuttumaan siihen, ja toiseksi lähteä luomaan valmistelevia signaaleja liikettä varten. Tällä kertaa virheen houkuttelussa ei tarvinnut edes tehdä hommia, vaan valkuainen pamahti maahan ensimmäisellä yrityksellä. Appari oli liinan päässä. Parilla seuraavalla toistolla Luna ei meinannut pysähtyä ollenkaan, mutta toisaalta oma liikkuminen oli aivan kummallista. Loput toistot menikin sitten ihan putkeen, vaikkakin vire oli vähän matala. Lopuksi leikittiin narupötkylällä (pulikka jossa naru päässä, ihan lempilelu tällä hetkellä) ja poistuttiin autolle iloisin mielin. Ehdittiin ottaa vain yksi kierros kun tuli pimeä, joten kotipihassa annoin loput ruuat vielä temppuilemalla sitä seisomista eri tavoilla. Täytyypä nyt vaan katsoa ettei liikaa hinkkaa tuota, ette iske kyllästyminen koiralle.

Lauantaina otin kotipihatreenit, hyppyä lähinnä, myös kaukoja ja luoksareita. Lunassa oli virtaa kuin pienessä kylässä ja se hädintuskin pysyi nahoissaan. No, eipä tarvinnut nostatella ainakaan... Tänään käytiin kurainen metsälenkki ja jotain pientä täytyisi vielä puuhastella ruoka-annoksen eteen. Ehkä tänään olisi noutokapulan vuoro.

Marraskuun alussa olisi ollut taas kokeetkin tässä nurkilla, mutta oli jo täynnä kun yritettiin ilmottautua. Noh, eiköhän sitä sitten kerkiä taas. Onhan tässä selvästi treenattavaa kuitenkin.

Rapa roiskuu

Syksy on jatkunut kuraisena ja vetisenä, tosin nyt on jo nähty pari kuivempaakin päivää. Jälkipellot ovat muuttuneet niin liejuksi että sinne ei ole tullut lähdettyä edes yrittämään mitään, vaikka kai tässä vielä täytyisi yrittää tarpoa ennen kuin kausi loppuu.

Viime torstaina hakuiltiin, ja mukavat treenit oli. Ääniapuja ei käytetty nyt ollenkaan, mutta Lunalle näytettiin maalimiesten katoaminen metsän siimeksiin. Nenä toimi ja vauhtia riitti.

Kotona on koitettu vähän tokoilla, hypyn, kaukojen ja noudon parissa. Ja yllättäen, luoksarin pysäytystä on hinkattu. Viikonloppuna kävin palveluskoirakerhon kentällä kahlaamassa. Oli muuten hyvä idea mennä sinne vastapestyllä sadevaatteilla. Vettä tuli kuin esterin p*rseestä, ja treenin edetessä Luna muutti kameleonttimaisesti väriään valkoisesta ruskeaksi, ja itsekin aloin maastoutua kuranharmaisiin sävyhin. Jännä, saatiin treenata ihan rauhassa, eipä ollut porukkaa liikkeellä. Lunaa ei sinänsä märkyys haitannut, se on hienosta neidistä kaukana ja tuntui lähinnä iloitsevan ympäriinsä roiskuvasta kurasta. Pitihän siinä vähän kieriäkin, pallo suussa, tottakai. Jääviä ja luoksarin pysäytystä (ihan vaihteeksi) oli ohjelmassa, noutokapulaakin viskoin ja otettiin pari vauhtihyppyä.

Eilenkin liukasteltiin mutaisella kentällä, sen pirun luoksarin pysäytyksen ja jäävien parissa. Väen väkisin yritin saada Lunaa tekemään virhettä seisomisen ja maahanmenon erottelussa mutta en päässyt puuttumaan vaan kananpalat oli hyvin ansaittuja. Eli kyllä se ne osaa, tiedä sitten mitä aivopieruja noissa kokeissa tullut. Sanonkohan käskyt kokeessa jotenkin eri tavalla? Lopuksi otin pidemmän seuruupätkän (ja talloin Lunan varpaille aika mojovasti...) ja eteentulon. Eteentulossa ryökäle varasti aavistuksen, mutta palkkasinpa sitten kumminkin kun tuli niin lujaa ja hienoon loppuasentoon. Juu, ja ihmetellään sitten kun ottaa tuostakin tavan... Sitä saa mitä vahvistaa ja silleen... Lopussa otettiin vielä sosiaalista pyöritystä pikakelauksella. Alkaa kyllä tulla aika aikasin jo pimeä, harmin paikka.

Loppuun vielä ruokavaliohavainto: kokeilin piruuttani viime viikolla laittaa ruokakippoon sika-nautaa. Seuraus: ei ripulia, ei edes löysää mahaa. Melkeinpä siis voisi kokeilla toisenkin kerran ja katsoa kestäisikö pötsi tätä vaikka pari kertaa viikossa. Olisi vähän rasvasempaa kuin poro tai kalkkuna, ja hiukan edullisempaakin. Lohet on nykyään melkein aina paikallisesta barffikaupasta loppu kun siellä käy. Kanakin on viime aikoina alkanut sopia, olen antanut ihan jauhelihana tai sitten muutaman kerran iltarouskutteluksi siiven. Ja treeninameina alelaarista ostettua ihmisten broiskusuikaletta on pari kertaa mennyt myös ilman ongelmia. Pari pötköä olen syöttänyt myös uutta Vom og Hundemat raakasapuskaa, siinä taisi olla kanaa, kananmunaa, lohta, naudanmahaa ja maksaa. Hyvänoloista, kiinteähköä mössöä, hyvin näkyi maistuvan (no mikäpä ei) ja maha ei reagoinut. Ei nyt vielä pidetä bileitä, eikä nuoleskella ennenkuin tipahtaa, mutta alkaisiko tuo ruuansulatus menemään parempaan kuntoon pikkuhiljaa... Pidetään sormet ristissä.

Huittisissa tokokokeissa ja nuuskimista

Kesätauko on tokokisojen osalta nähtävästi ohi ja nyt loppuvuodesta olisikin useampi koe kalenterissa. Eilen käytiin Huittisissa katsastamassa tämänhetkinen osaamisen taso Juha Kurtin arvioivan silmän alla. AVO1 saaliina, 162pisteellä. Pistemenetykset tuli luoksarin pysäytyksestä ja liikkeestä seisomisesta, koska runsaasta ja monipuolisestakin rep-treenailusta huolimatta kokeessa näköjään ei voi pysähtyä. Hmh. Lisäksi allekirjoittanut viskoi kapulaa ihan miten sattuu, mikä aiheutti vinoutta palautuksessa. No mutta, mikä tärkeintä, vire oli mainio ja Luna oli iloisella tuulella.

Paikkamakuu: 10.
Seuraaminen: 10, oli tosi hieno. Käännöksissäkään ei kompuroitu.
Liikkeestä maahan: 10.
Luoksetulo: 6, tuli lujaa hiekka pöllyten ja hienosti suoraan eteen mutta pysähtyä toki ei voinut. Tuntui vaan kiihdyttävän rep-käskystä... Hmjoo.
Liikkeestä seisominen: 0, niin kun se meni maahan, taas. Ja veti korvat tiukkaan luimuun ja nuoleskeli nenäänsä silmät viiruina kun käännyin.
Nouto: 8,5, heitin sitten niin vinoon ja vielä surkean lyhyen heiton, että Luna meinasi taas palauttaa kapulaa liikkurille ja sitten lopulta palautus oli hirmu vino.
Kaukot: 9, ekasta istu-käskystä ei noussut kuin puolittain, hihkaisin toisen käskyn perään. Loput vaihdot hyvin. Oma moka, käsiapu oli ekassa vaisu kuten äänikin.
Hyppy: 10, kerrankin tämä onnistui kokeessa. Oikein mainio hyppy oli.
Kokonaisvaikutus: 10.

Hyvä fiilis jäi mokista huolimatta. Nähtävästi pysähtymistreeniä vaan tarvitaan vielä enemmän. Nytkin olen kyllä paljon stoppeja teettänyt, eri tilanteissa: seuratessa, juostessa, lenkillä randomisti, vapaana juoksemisen yhteydessä, peruutellen itse... Ja erottelutreeniä jääville on myös otettu, eli vuorotellen ja satunnaisessa järjestyksessä seisomista ja maahanmenoa, näissä ei ole virheitä tullut vaikka olen sitä vähän tahallaan hakenutkin että pääsisi sanomaan. No mutta, jatketaan.

Viime viikolla oli vielä tiistaina viimeinen agitreeni tältä erää, otettiin rataa ja alkoiteltiin keppiharjoitusta. Tai oikeastaan saatiin ideoita miten niitä alkaisi kotona treenaamaan. Kävinkin sitten harjanvarsia ostamassa, josko sitä takapihalla alkaisi yrittää niitä rakennella. Tuntuu jotenkin vaikealta, mutta katsotaan nyt miten lähtee sujumaan.

Keskiviikkona ja torstaina nuuskittiin jälkiä. Keskiviikkona harkkasin kulmia ja torstaina tyhjiä. Torstain jäljelle lisätyhjiä taikoivat myös varikset, mutta hyvää työtä teki valkuainen eikä edes pelottanut mikään. Alkupuoliskolla tuli joku aivopieru ja piruetti, tosin. Itse asiassa torstaina kaikki koirat teki hienot jäljet vaikka linnut sabotoikin touhua parhaansa mukaan.

Lauantaina kävin beussien erkkarissa Tammelassa ihastelemassa punasukkia. Ja olihan niitä ihasteltavana, 87 kappaletta. Monta iloisen sosiaalista koiraa tuli rapsuteltua.

Sunnuntain kokeiden jälkeen heitin vielä lyhyemmän metsälenkin ja perään vielä hakutreenit. Koko viikonloppu huhahti siis koiramaisissa tunnelmissa vaihteeksi. Ei näyttänyt Lunaa paljoa kokeet väsyttäneen, ahne pikkuvalkkari pinkoi kovalla vauhdilla suoraan maalimiehille. Kolme äijää oli metsässä lymyilemässä. Hauskaa tuota hakuakin olisi harrastaa vaikka kokeet jää tässäkin taatusti käymättä.

Äijiä alkaa löytyä

Eilen käytiin taas vähän hakuilemassa treeniporukan kanssa. Oli kyllä kivaa, nyt otettiin jo metsässäkin pari piiloa kaikille koirille ja yksi tuuliharjoitus alkuun. Hyvin näki kaikista koirista että viikon aikana on asiat muhineet pääkopassa ja olivat jo hiukan jyvällä että mitäs tässä pitikään tehdä. SPKL:n liivitkin kiskastiin kaikille niskaan ja voi että kun meidän nuupiot oli pätevän näköisiä. :) Lunalla oli into päällä ja se kirmasi pöpelikössä iloisesti ja teki ihan hommiakin piileskelijän löytämiseksi. Treenikaverit lappasi ilahtuneena kipasta veristä poromix-lääryä kakaralle. Eh, ehkä ens kerralla otan ruuaksi nappuloita tai jotain siistejä juustonpalasia että suostuu vielä ihmiset meillekin maalimiehiksi... Kerta ainakin otetaan vielä näitä touhuja ja palataan sitten taas tottistelemaan.

Jäljillekin kuulemma saisi jo mennä. Hirmuinen hinku kyllä olisi, mahtaiskohan sitä huomenaamulla käydä. Toisaalta pitäisi saada kunnon pryki siihen ja se ei nyt sitten huomisesta onnistu kun sunnuntaina mennään katsastamaan miten avoimen liikkeet tokossa sujuu. Niin, ihan kokeisiin asti. Vähän jänskättää kyllä, periaatteessa Luna kyllä osaa ne liikkeet, mutta voihan siinä silti mokia tulla joko itseltä tai koiralta. No, katsotaan miten käy eikä stressata liikaa. Kesällä on paljon kokeita tulossa kuitenkin ja syksylläkin varmasti.

Puolukkamättäässä

Torstain treeneissä jätettiinkin tällä kertaa tottikset sivuun ja käytiin tutustumassa haun alkeisiin läheisellä metsäaukealla. Sehän oli kivaa! Ei muuta kuin varpujen sekaan pötköttämään ruokakippa kourassa ja ohjaaja lähti koiran kanssa muutaman kymmenen metrin päästä pitkällä liinalla haeskelemaan mistä treenikaverin leposija löytyy. Luna, niinkuin oikeastaan kaikki muutkin ensikertalaiset, oli ensimmäisellä kerralla vähän pihalla mistä hommassa on kyse. Hajun se kumminkin sai ja kaveri löytyi. Seuraavalla kerralla oli näköjään jo jotain kunnon yritystäkin, ja Lunalla oli kiire hajulähteen luo. Niin kiire, että liina sotkeentui kantoihin ja varpuihin ja se mustatukkainen tyyppi liinan toisessa päässä lensi turvalleen yrittäessään samalla juosta koiran perässä ja selvitellä liinaa auki. No mutta, hauskat sessiot oli kyllä. Ensi viikolla otetaan vielä uudestaan samantyyppiset kuviot. Haku varmasti olisi mukava laji harrastaa sekin, mutta luulenpa että me keskitytään nyt siihen jäljestykseen ainakin tämä vuosi. Kohta pääsisi tallaamaankin jo...

Tottista vedettiin sitten kotona minitreeneinä päivän ruokia vastaan, ja perjantaina ja sunnuntaina käytiin kyläkoulun pihassa oikein kunnolla vääntämässä. Perjantaina oli ihan perussettiä ja tänään otin kokeenomaisen treenin kahdessa osassa Reijan toimiessa liikkurina. Ruoka syötiin kahdessa osassa siis, eka kipollinen seuruusta, liikkeestä maahanmenosta, luoksarista (oli HIENO!) ja liikkeestä seisomisesta. Ja toka sitten lopuista, eli noudosta, hypystä ja kaukoista. Noudossa heittokäsi viirasi ja Luna ensin ennakoi, mutta lopulta ihan perussiisti nouto ravipalautuksella (ynnh). Hypyssä ennakoi myös ja istui ilman lupaa. Kokeenomaisuudesta lipsuen otin toisen yrityksen ja hyvin meni, hallittu poistuminen kentältä ja palkka. Kippo odotti autossa, mikä oli ihan hyvä idea, joskin varsinaisessa kokeessa täytyy katsoa ettei palkan jättämisen ja suorituksen alkamisen väliin jää liikaa luppoaikaa. Kaukopalkka ylipäänsä, oli se sitten missä vaan, aiheuttaa piippailua, mikä kyllä ärsyttää. Siihen nyt kyllä ei ole ollut viimeaikoina voimia paneutua, vaikka olishan siitä pois opittava.

Muutenkin ollut aika vauhdikas viikonloppu. Eilen oli Maikin näyttelyreissun ajan hoidossa briardipoika Jartsa, ja tuli lenkkeiltyä, riehuttua pihassa ja makoiltua kylki kyljessä. Kiltti poikahan tuo on, ja hyvää pataa ovat Lunaatin kanssa. Tänään käytiin kahden ja puolen tunnin metsälenkki illalla Outin ja Lucan kanssa, emmekä suinkaan eksyneet, valitsimme vain väärän polun jossain kohtaa... Ja takaisin päin rämmittiin avohakkuualueen läpi ja muutenkin oli sellaista extreme-duudsoni menoa taas että ihme kun on nilkat, polvet, kamerat ja koirat ehjinä. Pari kuvaa:

Tässä vielä ihan inhimillistä polkua

Sitten uitiin.

...ja uitiin...

Myös ojassa.

Hajuja leskenlehtien äärellä.

Ja taas meni kahluuhommiksi.

Jänis? Eiku Lunaatti.

Hienosti täällä pääsee kulkemaan.