Sivut

kevät

kevät
Oma kuva
Blogissa tarinoidaan elämästä valloittavan paimenkaksikon kanssa, päätähtinä valkoinenpaimenkoiranarttu Luna ja beauceronuros Laku. Blogin ajatus on toimia lähinää treenipäiväkirjana, mutta tottakai mukaan mahtuu kaikenlaista muutakin temmellystä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vetojuoksu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vetojuoksu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Viikonlopun kuulumiset

Ihan mukava viikonloppu ollut, kaikenlaista ollut ohjelmassa. Perjantaina kokeiltiin vetojuoksua pienissä pätkissä ensimmäisen kerran, ja olihan se aivan silkkaa komediaa. Lunalle ei tietenkään ollut ihan heti selvää, että nyt se vetäminen onkin sitten ihan hyvä juttu, kun yleensä kiskominen on kiellettyä puuhaa. No mutta, luotan että se nyt ajan oloon tottuu siihen, että valjaissa ja vetovermeissä saa kiskoa, pannassa ei. Pieniä juoksupätkiä otettiin, ja voi pojat, on kyllä vielä pitkä tie siihen että allekirjoittanut jaksaisi pinkoa edes kilometrin putkeen... Heh. Mutta hauskaa oli, ja se on kai pääasia. Perjantai ilta menikin Piukkisten pikkujouluhipoissa sitten ja riemua riitti pikkutunneille asti...

Lauantaina käytiin Yyterissä lenkkeilemässä dyyneillä oikein koko perheen voimin, Jarnokin oli siis mukana. Taas oli hirmu kivaa itse kullakin, ja Luna pääsi pitkästä aikaa juoksemaan vapaana. Oli ihanan rauhallista ja aika hyvä ilmakin.
Jarnon ja Lunan omat metkut

Jälkiäkin sieltä löytyi

Hepulitapahtuma.

Jee!

Luna löysi kävyn

Ja sandaalinpohjan, joka nähtävästi ei kovin hyvälle maistunut...

Kaislikkopose

Kieli poskella

Taas pingotaan

Juhlakeppi

Mamma löytyi piilosta hiekkakasan takaa

Operaatio kuoppa.

On se aika nätti.



Krapula-ilmeet?

Tänään ohjelmassa olikin sitten möllitokot Nakkilassa. Ihan nappiin ei mennyt, mutta tyytyväinen saa kakaraan silti olla. Vaikka nakinsyönnistä ei olisikaan sakotettu, päätin kokeilla kuitenkin sitä, että palkka odotti taskussa ja liikkeet vedettiin putkeen ilman ruokaa. Vaikka epävirallinen koe olikin, listataampa arvostelut nyt kumminkin. Tuomareina toimi Helena ja Mika, joten luoksepäästävyyttäkään ei tarvinnut jännittää onneksi.

Luoksepäästävyys: 8, ei pysynyt istumassa vaan meni tervehtimään häntä vispaten. Mutta parempi näin.
Paikkamakuu: 10. Pysyi paikallaan, vaikka vierestä lähti koira omille teilleen, ja rivistä moni muukin nousi. Lonkalle kääntyi vähän ja nuuski hiukan ilmaa, mutta näköjään siitä ei sakotettu.
Seuraaminen kytkettynä: 10, hyvin meni, ei erikoista.
Seuraaminen taluttimetta: 10, sama juttu, hyvät seuruut oli.
Liikkeestä maahanmeno: 10, ei ihmeitä tässäkään, meni niinku piti.
Luoksetulo: 9, muuten hyvä mutta tallasin Lunan varpaille kun oli jättämässä sitä odottamaan, ja se meni maahan... Jep...
Liikkeestä seisominen: 0, juu, maahan pamahti. Vielä toissapäivänä se seisominen oli ihan varma nakki. Ystävämme ärsykekontrolli kurkkaa taas kulman takaa. :)
Estehyppy: 6, tämän arvasinkin että menee pieleen. Hyppäsi nolon hypyn, jäi aivan esteen taakse ja alkoi nuuskia vimmatusti maata eikä pysynyt paikallaan. No, tämä nyt oli tiedossakin ettei ole vielä valmis liike. Treeniä vaan lisää.
Kokonaisvaikutelma: 9. Kuulemma yhteistyö ja kontakti hyvää ja vire kestää kivasti. Niin siihen hyppyyn se sitten loppuikin...  Kokonaispisteet kertoimineen 157, mutta siitä oli unohtunut nuo kokonaisvaikutelman 9 pistettä vallan, mutta mitäpä tuosta. Toka sija tuli kumminkin noilla laskuilla 1 pisteen erolla voittajaan ja silti saatiin pieni pystikin ja kanaherkkuja, naksutin ja frisbee. Ja hyvä mieli ja pikkuisen kokemusta kokeenomaisesta tilanteesta. Sinänsähän se meni hyvin, Luna ei piitannut tuon taivaallista liikkurista, pysyi paikkamakuussa ja kesti palkkaamattomuuden. Ainoa häiritsevä seikka oli se, kun seisottiin rivissä odottamassa kokeen alkua ja luoksepäästävyyksiä, Luna vinkui ilmeisesti siksi, kun turhautui vaan istumaan siinä kun en antanut mitään käskyä. Ne hermot, hermot... No mutta, hyppy kuntoon, jääviin sitä ärsykekontrollia ja kokeita kohti. Hieno likka se on.

Mölleissä oli mukana myös Lunan kaveri Luca, joka sijoittui hienosti kolmanneksi ja teki iloisen suorituksen. Jälkeenpäin kaverukset pääsi vielä juoksemaan ja leikkimään. Pimeässä ei juuri kuvia saa otettua, mutta laitetaan nyt yksi salamaräpsy kumminkin.
Lyhdyn ihmettelyä pinkomisen lomassa.

Eiks tämmönen kuva kuulu aina ottaa jos jonkun pystin onnistuu jostain saamaan? :D

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Ja ei kun kiskomaan.

Lunaatti kävi tänään rokotuksilla, ja nyt on kolmeksi vuodeksi ne hommat kunnossa sitten taas. Mainitsin samalla maanantaista asti jatkuneesta löysämahaisuudesta / ripulista, ja eläinlääkäri neuvoi hoitamaan nyt Attapectinilla ja syöttämään normaalia ruokaa, ja jossei helpota, aloitetaan Tylosin. Kipeältä tuo valkuainen ei vaikuta yhtään, vaan päinvastoin on ollut hyvinkin riehakas ja iloinen alkuviikon. Ehkä syynä oli pieni lampaan luu, jonka annoin sunnuntai iltana. Kai se on uskottava ettei se maha vaan kestä niitä aitoja luita ja tyytyä pelkkiin nahkarulliin silloin tällöin että pysyisi hammaskivi loitolla. Ydinluuta kyllä joskus kalvoi ilman mahavaivoja, siitä kun niin vähän edes saa irti. Muuten on kyllä masu pysynyt pitkään hyvänä. Lihoista kestää lampaan ja poron, kananmuna on ok ja juusto, lohta en ole antanut kuin pari kertaa mutta ei siitäkään ole mitään oireita tullut. Pitäydytään näissä siis.

Rokotusreissun jälkeen hain Mustista ja Mirristä likalle valjaat, lähinnä sitä varten jos päästäisiin sitä vetojuoksua kokeilemaan. Kuulemma alkuun pääsee ihan perus Y-valjaillakin, joten ostin sitten Jokken punaiset sellaiset, oli vielä tarjouksessakin. Jos enemmän innostutaan ja tuntuu ettei nuo asiaansa aja, niin hommaan sitten ihan kunnon huskyvaljaat.

Varusteposeeraus.

Tonttulakki vaan puuttuu päästä.

"Suksi nyt helvettiin siitä filmaamasta."

Ja kun räpsimisen makuun taas päästiin...

Luna vaikuttaa siltä että sillä olis muutakin tekemistä kuin pönöttää keskellä olohuonetta poseeraamassa.

Tänään ei treenailtukaan sitten kuin aamuruualla pätkä seuraamista ja käännökset molempiin suuntiin. Huomenna sitten taas tottistellaan. Toivottavasti tuo maha nyt rauhoittuu taas ettei mitään antibiootteja tarvittaisi.