Eikö jo pääsisi porhaltamaan?

Viime postauksessa on niin retosteltu, että ei, ei suinkaan meillä hypitä seinille vaikka ollaankin vähemmällä tekemisellä jonkun aikaa. No, sanotaan nyt näin että iltaisin on vähän kyllä tullut toisinaan sellainen olo, että olis meillä puolivuotias vai puolitoistavuotias tuo koira...

Jos Lunalta kysyttäisiin, se on viime aikoina kokenut suurta vääryyttä, häpäisyä ja epäoikeudenmukaisuutta. Animaliaan soittaisi jos voisi, raukka. Leikkauksesta on toivuttu vähän liiankin hyvin. Leikkauspäivä oli ainoa, kun neitiä vähän nukutti, mutta perjantaina se olisi jo häärännyt entiseen malliin. On tässä sitten ollut pitelemistä että on saatu tikit pysymään kasassa. Liikunnan ja toiminnan vähäisyydellä on ollut se seuraus, että täällä asuu pieni valkoinen ketku, joka hääräilee ja puuhastelee kaikenlaista omaa kivaa. Sisustaa huushollia roskiksesta löytyvillä objekteilla ja materiaaleilla, rosvoaa sukkia, tuunaa kengännauhoja ja järjestää illan ratoksi hauskoja pentu-puremis-hepulikohtauksia. Telkkaristahan nyt tulee pelkkiä uusintoja, onneksi on oma karvainen ohjelmanumero. Iisisti ottamisesta ja paranemisajoista se ei näytä ymmärtävän yhtään mitään. Ja mamma on sitten tottakai aivan mänttipää kun käyttää vaan lyhyillä pissalenkeillä remmin päässä ja aika kieltää kun vähän yrittää lyödä ranttaliksi. Punaisen häpeätakinkin se on päälle laittanut, ryökäle. Pakkanen on paukkunut nyt vähän tiukemmissa lukemissa, joten olen koittanut kaljua mahaa vähän suojata, vaikka eipä tuo pomppa oikein taida hyvin sinne mahan alle yltää. Haava on nyt sitten hiukan ärtynyt, varmaan osin kylmästä ja osin siitä, ettei Luna ilmeisen korkean kipukynnyksensä (tai mahtavan tehokkaiden kipulääkkeiden, joita sai pari päivää leikkauksen jälkeen) ansiosta ole paljoa varonut. No mutta, tikit on ainakin vielä kaikki kiinni ja ensi viikolla niitä voi sitten nipsiä jo poiskin, joten eiköhän se siitä.

Jotta kaikki aktiviteetti ei ihan täysin omatoimista olisi, olen antanut nyt luita ja aktivointileluja iltapuuhasteluun ja on myös opeteltu noutamaan remmiä. Varsinaiset tottikset on nyt kyllä olleet jäähyllä, pari hassua seuruupätkää on kyllä tullut tehtyä. Ruuat on sitten viskottu etsittäväksi, tungettu niihin aktivointileluihin ja lihat annettu jotain pientä hommaa vastaan. Että ei meillä ihan ilmaiseksi syö toipilaatkaan ;) Leikkauspäivänä nyt tietysti ei tarvinnut mitään tehdä, vaan kananmunaa mussutettiin unisena suoraan kädestä.

Ketään muu koira ei varmana joudu laittaan tämmösiä häpeäpukuja päällensä! Miks mun tarvii...

Enpä saanut nyt otettua sivuprofiilikuvaa, olisi ollut hauska näky. Neiti on nyt mallia ruipelo, kun pohjavillat löytyy tällä hetkellä pitkälti kolmesta Prisman muovipussista, keittiön matoista, lattioilta, voirasiasta, vaatteista, lakanoista, sohvasta, lipaston päältä, soppalautaselta ja sukanpohjista. Kevät on siis selvästi tulossa, peukut sille. Hentoiseen varteen voisi kyllä kernaasti pari, kolme lisäkiloa tarttua. Että pientä kesäkuntoprojektia meillä siinä.

Nakumahainen perskärpänen toipilaana

Lunan kanssa ajeltiin torstaina Kankaapäähän Ventelän Karille luustokuviin ja sterilisaatioon. Lonkkia ja kyynäriä filmattiin, ja ihan hyviltä näytti. Odotetaan nyt Kennelliiton virallisia sanomisia vielä, mutta Ventelän mielestä lonkat olis A:ta tai B.tä (B sitten varmaankin) ja kyynärissä ei huomannut mitään vikaa, eli nollaa vois tulla niistä sitten. Hieno homma, pääasiahan oli ettei siellä mitään isoja ongelmia näkynyt. Lannerankakin oli normaali.

Kuvausten jälkeen oli vuorossa operaatio vanhapiika. Leikkaus sujui hyvin ja kotimatka meni Lunalla nukkuessa autonperässä. Tolpillaan ei pysynyt vielä kotonakaan, vaan nukkui pöhnäänsä pois useamman tunnin ennenkuin hoiperreltiin pissalle. Haavasta tuli siisti kuin mikä, ja ainakin tähän asti Luna on antanut sen olla ihan rauhassa. Perjantai-aamuna vähän ihmetteli että mikäs vekki tänne on tehty, mutta siinä kaikki. Perjantai aamupäivä oli vielä mennyt huilaillessa mutta iltapäivällä kuljettiin jo köysilelu suussa ja korvat pystyssä. Ihan on kyllä työnsä siinäkin että yrittää himmailla tuota menoa hiukan. Muutama päivä leikkauksesta kuulemma pitäisi ottaa aika iisisti, ei hyppimisiä, loikkimisia jne. Helpommin sanottu kuin tehty, kun silmänsä yöllä ummistaa, niin likka mätkähtää jalkopäähän, tai illalla wc-käynnin aikana livahtaa soffalle. Tänään varsinkin on huomannut, että virtaa olisi jo. Vähän käytiin kävelemässä tuossa tiellä ja nuuskimassa jälkiä, mutta ennen maanantaita en taida uskaltaa mihinkään kunnon lenkille viedä. Koitetaan nyt sitten, kelpaisko aktivointikuutio ja puruluu tappamaan tylsyyttä. Kipuja siis ei ainakaan näytä olevan. Minua seurataan taas kuin hai laivaa joka huoneeseen ja tullaan välillä viereen häntä vispaten ja silmät kirkkaina killittäen. Että eikö mamma jotain tehtäis jooko? Se myös mielellään kellahtaa selälleen tuon tuostakin ihan kuin esitelläkseen kaljua mahaansa... :D

Viluinen ja pöhnässä.

Vähän jo heräillään

No jaa, aina olen sanonut että koiran tulee kestää muutaman päivän tekemättömyys ilman että se hyppii seinille, jos vaikka itse sairastuu tai tosiaan toivutaan jostain toimenpiteestä tms. Ja siis eihän täällä nyt oikeasti mitään seinille ollakaan hypelty. Normaalitilanteessa Luna huilaa sisällä ja toisinaan puskee syliin tai riepottelee köysileluaan, ja tällaisina päivä yleinen hääräily sitten vähän lisääntyy. Esimerkiksi nuuskitaan puukoppaa, mutustellaan puunkuoren palasia, rosvotaan sukkia, kanniskellaan leluja, perskärpäillään. Mistään levottomasta hyörimestä ja koheltamisesta ei kuitenkaan voida puhua. Joo, ja äkkiäpä tämä aika kuluu, ja pian päästään jo taas touhuamaan entiseen malliin. Kun tikit saa parin viikon päästä pois, saa luvan kanssa jo riehuakin. 

Kellin kellin.

Nakumasu.

Työmyyräviikko ja kuvarikas postaus

Oi kun ollaan oltu ahkeria. Tällä viikolla on käyty ihan kunnolla treenaamassa tiistaina ja torstaina Maikin ja briardityttöjen kanssa, lauantaina Helenalla ja sunnuntaina perehdyttiin agilityn alkeisiin Reijan opastuksella.

Tiistain ja torstain treenit meni hienosti. Otettiin noutoa, sekä pallo- että ruokapalkalla, kiposta ja kädestä. Kyllä se vaan taitaa pallo toimia parhaiten tässä. Ja alkaa muuten näyttää jo noudolta. Intoa ei ainakaan puutu... Luna loikkaa kolmella kauhealla pompulla kapulan päälle (mikä nyt kylläkään ei ihan suotavaa olisi...) ja palautuskin on iloista, vaikka laukalla saisikin palauttaa aina, eikä vaan joskus. Tuo aika nätisti eteen ja törmäämistä on saatu pois. Kun vaan muistaisi heittää sen pallon välillä vasemmallakin kädellä ettei ala vinottaa. Luoksarin pysäytyksetkin etenee, tennispallo on kova sana tässäkin. Tiistaina otettiin kaukojakin ja sievästi meni nekin. Molempina päivinä otettiin myös paikkamakuut ja torstaina pääsin vähän piiloonkin.

Perjantaina tehtiin kahden tunnin lenkki ja juoksutin Lunaa tuossa läheisellä isolla pellolla. Miksen mä aikasemmin ole tajunnut siihen mennä...? Ehkä siksi kun se on ollut yhtä mutavelliä siihen asti kun lumi tuli... Nyt saatiin kumpikin hyvää liikuntaa lumessa kahlaten. Ja Lunahan oli aivan riemuissaan, se kirmaili, ryömi, sukelteli, kahlasi kainaloita myöten lumen täyttämissä ojissa, kaivoi pari kuoppaa, tappoi risuja ja tuli vähän väliä silmät loistaen luokse tarkistamaan, heltiäisikö taskusta raksu. Pari kuvaa, taattua kännykkäkameralaatua (jostain syystä pari kuvaa sävyttyi siniseksi?):

Omaa kivaa ojassa

Tiirailua

Moi!

Ja vielä pari hassua räpsyä aamulenkiltä. Oli vähän turhan pimeä, mutta kun puiden oksilla notkuu lumi niin kauniisti niin pakko oli yrittää jotain.

Lauantain tottiksissa Lunalla oli hirmu hauskaa, se oli kovin leikkisällä päällä, ja palkitsi itsensä kippotreenin päätteksi teurastamalla itse kipon ja riepottelemalla sitä pitkin pihaa. Keskittyminen oli ehkä nyt hiukan hakusessa, mutta ainakaan ei ollut laamailua. Hih.

Sunnuntaiaamuna käytiin tutustumassa agilityn alkeisiin Reijan kanssa. Otettiin vähän tuntumaa erilaisiin esteisiin lähinnä, ja minä koitin sisäistää oikeansorttista ohjaamista ja liikkumista. Tutustuttiin putkeen, pussiin, renkaaseen (onko se rengas?), perus esteisiin, A:han ja puomiin. Hirmu kivaa oli, jotain vähän opittiinkin ja Lunakin oli taas kovin oma-aloitteinen. Itse hoksasi heti tarjota kontaktiakin takatassut A:n seinämää vasten (miksikä tätä nyt sitten sanottiinkaan, 2 on 2 off-asento? Ei oo ihan vielä tän puolen termistö hallinnassa...), ja sitä pääsi sitten vahvistelemaan. Ei pelännyt mitään esteitä ja vähän hirvittikin välillä, kun likka päätti A-esteellekin kiipeillä ihan omatoimisesti... Puomillakin se ryökäle jo kipitteli, vaikka ajatus oli vähän helpomman kautta niitä ensin ajaa sisään ettei satu vahinkoja. No, kolhuilta vältyttiin ja toivottavasti pieneen kuulaan jäi jotain muhimaan. Alla tästäkin keikasta kuvamateriaalia:

Rico-kelpie näyttää mallia.

Ai tälleen vai?

Ja siitä ales.

Kipi kipi.

Loiks.

Varrotaan lähtölupaa.

Ja se hyppää, jee!

Treenien jälkeen käytiin äiten luona piipahtamassa, ja takapihalla toki piti vielä pemuta lumihangessa...

Hypin mä lumessaki.

Blondien bileet

Paras kaveri, rotutoveri Muisku kävi eilen kylässä ja flikoilla oli kova meno päällä. Kummallakin vaikutti olevan pieniä energiapatoumia, sen verran riehakkaat painit oli. Kameraakin sitten ulkoilutin kun kerran lupasin, mutta asetukset oli päin prinkkalaa ja näin ollen suurin osa kuvista oli ihan onnettomia. Sääli, olisi hyviä otoksia tullut mutta tarkkuus oli ö-luokkaa. No mutta isketäänpä muutama, pari ekaa aamulta:

Silmä tarkkana.

Poing poing.

Kuin siskokset konsanaan...

Hei mitä sä löydät sieltä?

Muiskulla on omaa kivaa. Ja Lunaa tämä kummastuttaa.

Löytyi vanhoja jäätyneitä lumipalloja!

Kaunis Muisku.

...ja tässä fiksu ja filmaattinen Luna.

Kakara saa kyytiä.

Omassa pihassakin nuuskuteltiin vielä.

Ja vähän rallateltiinkin.

Nyt kai täytyisi vielä ottaa riehumisilot irti, kun ensi viikolla on aika sterilointiin ja sitten pitääkin elellä hissukseen pari viikkoa. Voipi olla melko mielenkiintoista, herkeästi hepuloivan koirani tuntien... Noh, näkeepä sitten. Mutta tosiaan, Lunasta tulee sitten vanhapiika samalla kun lonkkia ja kyynäriä kuvaillaan. Kun pentujahan sillä ei missään tapauksessa ole tarkoitus tehdä, ja suurin syy sterilointipäätöseen oli kyllä kohtutulehdusten ja -syövän ennaltaehkäisy. Ja pääseepähän juoksuista samalla. Ei niissä mitään hankaluuksia ollut, mutta jääpähän nyt pois nekin itkut poikien perään hormonimyrskyineen.

Luomutreenit ja perinteiset.

Vuoden ekalla viikolla on treenailtu aika ahkerasti. Kotipihassa on puuhasteltu perinteisiä kippokestävyystreenejä aamuruualla. Keskiviikkona käytiin hallilla Noormarkussa ottamassa kimppatreeniä muutaman muun kanssa. Ohjelmassa oli mm paikkamakuu rivissä, joka meni muuten ihan putkeen, paitsi aluksi Luna säikähti katonrajassa kolistelevaa hiirenloukkujen virittelijää ja nousi seisomaan. Loppuajan makoili sitten kuitenkin satunnaisista kolinoista huolimatta ihan nätisti, vaikka lepuuttikin päätä etutassujen päällä hetken aikaa. Piiloon en uskaltanut mennä vielä. Myös jääviä tuli kerrattua, ja kaukoja tahkottua, ja lopuksi seuruupätkät käännöksineen. Ja otinhan mä noutojakin, ja pari hyppyä.

Torstaina tulikin tehtyä ihan ex tempore treeni. Oltiin lenkillä, oli hirmu kurja keli, satoi räntää ja maassa oli 20 senttiä loskaa ja märkää, raskasta lunta. Luna yritti kovasti vetää remmissä ja sain pysähdellä alvariinsa. Lenkin lopuksi päätin vielä pistäytyä lähimetsikköön. Metsikön reunassa on jalkapallokenttä, ja mentiin sitten siihen ajatuksena viskoa vähän lumipalloja. Lunahan tästä sitten riemastui ylllättävän paljon ja hepulikierrokset heitettyään pamahti perusasentoon ihan käskemättä, ja napotti silmiin korvat hörössä. No kun toinen niin valppaana siitä nöpötti, täytyihän sitä jotain tehdä. Otettiin parit seuraamiset, luoksetuloja ja pysäytyksiä. Palkat löytyi luonnosta, eli viskoin niitä lumipalloja sitten. Ja hienosti toimi, koira ihan pähkinöinä. Luna parka ei tainnut tajuta että palkkaa on kenttä pullollaan...

Tänään käytiin ppkk:n kentällä, ja satuttiinpa sitten juurikin samaan aikaan valtavan noutajaporukan kanssa... Noh, pikkupuoli oli vapaana ja häärättiin siellä sitten. Noutoa lähinnä, ja niitä luoksarin pysäytyksiä koitin ottaa. Tällä kertaa oli oikein tennispallot mukana ettei tarvinnut lumikikkareita viskoa. Jääviäkin otin, tai no maahanmenoa ja seisomista, eli niitä mitä Luna jo osaa... krhm. Parit kaukovaihdot kipolla vielä ja siinähän se. Lopuksi sai vielä fleeceköysikin kyytiä. Luna teki hyvällä vireellä, energisenä eikä piitanut noutajista tuon taivaallista. Eli hyvä treeni tuli tehtyä.

Huomenna saadaankin kavereita kylään, täytyypä koittaa taas vähän kameraakin käytellä. Ei ole tullut valokuvia laitettua hetkeen aikaan. Aamullakin olisi hienoja kuvia saanut, kun parina päivänä on tullut lunta, ja lenkille satuttiin juuri siihen aikaan kun aurinko nousi punaisena. Vaan siellähän se Canon makoili hyllyssä. Puolustukseski sanottakoon, että nyt on kyllä ulkoilut sijoittuneet niin pimeään aikaan ettei kameralla ole juuri virkaa siellä ollut. Ja sisällä nyt ei hirveästi ole inspiraatiota kuvaamiseen löytynyt...

Virtaa on ku pienes kyläs

Niin sitä vaan että tänään on ollut ihan mahdoton viirpää-päivä. Aamulenkillä kaahotettiin ja pompittiin käpyjen perässä. Aamuruuan yhteydessä tehty seuruupätkäkin oli kuin lentoonlähtöharjoitus. Luoksetulossa Luna ruopaisi liukkaassa pihassa niin vauhdikkaasti että meni turvalleen ja sieltä sitten hirveällä vauhdilla päin... Joo-o. Iltalenkillä puolestaan oli liikkeellä jäniksiä. Kiitos pitkäkorvien ja liukkaan kelin, mentiin sitten perkelettä karjuen persliukua pitkin Sampolan mäennyppylöitä oikein kahteen otteeseen. Luna oli myös leikkituulella, se tappoi joka toisen isomman lumikokkareen tien reunasta, riepotti risuja ja kynti hangessa pyrstö pystyssä. Myös remmiä piti päästä riuhtomaan tämän tästä (ihan luvalla, tosin). Että tämän näköistä lenkkeilyä oli meillä tänään. Kotona jatkui sama meininki köysilelua tappaen ja käsipaperirullaputkiloa teurastaen. Likka sieppasi salamana myös lattialle tippuneen kirsikkatomaatin ja viskoi sitä pitkin olohuonetta ja keittiötä ja juoksi se suussa karkuun häntä vispaten. (Kiitos vaan, enhän mä toki ostanutkaan uusia mattoja kuin vasta perjantaina) Taitaa olla Lunaatissa vähän virtaa.Vapaana täytyisi päästä kyllä juoksuttamaan, hitto vaan kun töistä tulee niin on niin pimeä ettei mihinkään metsään viitsi enää lähteä. Painiseuraakaan Lunalla ei ole ollut aikoihin, pitääpä kysellä taas kavereita leikkimään joku päivä. Aivotyötä on tyllä tehty tottistelujen muodossa kuten ennenkin. Kai sitä vaan joskus on vähän enempi virtaa kuin yleensä. Antais vaan mullekin hiukan tuota energiaa...