Vuoden viimeisiä treenejä ja pakollinen tavoitelätinä

Lyhyesti viimeisimmistä treeneistä: Hakuilu on ollut joulutauolla. Tokossa on harjoiteltu kaukojen maahan-seiso-vaihtoa toistaiseksi ilman välimatkaa, mutta saan sentään jo seistä. Liikkeestä istumista on palauteltu mieleen. Häiriötreeniäkin on otettu muiden koirien kanssa ja paikkamakuuta "valekäskytyksellä" (lyhyesti: goutsi yritti saada Lunaa nousemaan ylös ja palkkasin kun ei totellut). Lisäksi metallinoutoa on tehty vaihtelevilla palkkauksilla. Agilityäkin käytiin muistelemassa kertaalleen.

Vuosi lähenee loppuaan ja ilmeisesti kunnon treenaajan pitäisi vähän summata ja analysoida älyllisesti saavutettiinko tavoitteet harrastuksissa ja ehkä jopa miettiä uusia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Noh. Voisin tietysti lukaista vuoden takaisesta postauksesta mahdoinko sinne mitään fiksua tavoitelöpinää kirjoitella, mutta luotetaan nyt muistiin.

Ajatuksena viime tammikuussa oli, että vuonna 2012 tulisi korkattua tokon avoin luokka ja saavutettua siellä ainakin yksi ykköstulos sekä läpäistä BH-koe. Agilityä ja hakua oli into päästä kokeilemaan ja läpi suven jäljestää pirusti. No, jälkiä kyllä poljettiin aika ahkeraan, oiskohan neljä-viisikymmentä jälkeä kaikkiaan tullut tehtyä (nämäkin on kyllä jossain ylhäällä). Tahtia vähän hidasti loppukesän ja syksyn toivoton märkyys. Pituuksissa päästiin 300 askeleen tuntumaan, kulmia harjoiteltiin paljon ja lisäksi serpentiinejä, tyhjiäkin ilmestyi tänä kesänä jäljille jo 10-12 askeleen sarjoissa.

Agilityä aloiteltiin Reijan avustuksella ja käytiinhän me kesällä pari kurssiakin. Tähän lajiin kipinä ei ole niin kovin iskenyt että kisaaminen kiinnostaisi, mutta onhan se mukavaa vaihtelua tottiksiin. Helppoja ratoja saadaan jo vähän tehtyä, pari perusohjauskuviota opeteltu ja kaikki esteet on tulleet tutuiksi, toiset paremmin ja toiset vähän heikommin... Keppeihin ei olla sen enempää paneuduttu vaikka tomerana akkana semmoiset itse sahailinkin takapihaharkkoja varten. Ollaan siis pitäydytty melko lailla mukavuusalueella tässä lajissa ;)

Haku aloitettiin kesällä ja mukavaa puuhaa sekin. Intoa lisäisi se, jos voisi suunnitella oikeasti kisaavansakin lajissa joskus. Noh, ehkäpä siihenkin vielä mahdollisuus tarjoutuu aikanaan, esimerkiksi jonkun mustanpuhuvan ranskalaispaimenen kanssa... ;) Hih. Luna on kyllä viihtynyt hakutreeneissä ja aika hyvin käyttääkin nenäänsä. Haukkumalla ilmaisuakin on harjoiteltu. Rahkeet riittää toistaiseksi muutamaan haukahdukseen. Mukavalla porukalla kerrassaan mainio laji. Näin ilmojen kylmetessä on panostettu eväspolitiikkaankin huolella ja hakuilun lomassa on nautiskeltu kahveja, kuumia mehuja ja leipomuksiakin. Mahtaako kesän koittaessa olla jo kunnon piknikvarustus mukana ja koirat treenataan jahka syömiseltä keriitään...

Tokon osalta tavoitteet suorastaan ylitettiin, avoin luokka korkattiin keväällä, ja itsenäisyyspäivänä saatiin TK2, avoimen kokeita tuli yhteensä 6 kappaletta, kolme ykköstä ja kolme kakkostulosta. Tämän jälkeen onkin sitten vähän viritelty voittajaluokan liikkeitä alulle.

BH-koe meni hienosti läpi kesäkuun alussa. Pakko sanoa että tuohon suoritukseen olin kamalan tyytyväinen. Luna oli aivan mahtavalla asenteella mukana ja tottisteli tosi upeasti.

Eli aikas hyvin meni kulunut vuosi. Harmia on aiheuttanut vain tuo neidin hermorakenne ja pahentunut ääniarkuus, jotka kyllä kieltämättä hankaloittaa treenaamista aika tavalla. Mutta näillä eväillä mennään mitä on annettu ja treenataan sen mukaan mitä nuppi kestää. Tarkoitus olisi kuitenkin lähtökohtaisesti se, että koiralla olisi kentillä ja metsissä kivaa.

Ensi vuodelle tokon osalta tavoitteeksi asetettakoon voittajaluokassa starttaaminen jossain kohtaa vuotta, ehdottomasti aikaisintaan kesällä, todennäköisemmin loppuvuodesta. Voittajassa haastetta on jo huomattavasti alempia luokkia enemmän niin liikkeiden vaikeustasossa kuin suorituksen kestossa ja vireenhallinnassakin, että kiirettä on turha pitää. Tuntuu kuitenkin mukavalta päästä harjoittelemaan aivan uusia liikkeitä ja treeni-intoa ei ainakaan puutu.

Jäljestystä jatketaan harrastusmielessä kevään koittaessa, samoin hakuilua. Agilityä sitten mielenvirkistykseksi johonkin väliin, mutta pääpaino Lunaatin kanssa tulee olemaan tokoilussa. Toivotaan että terveys ja päänuppi kestää ja saataisiin paljon hyviä treenejä aikaiseksi.

Uudenvuoden räiskinnän varalle on kaapissa arsenaali aseita, raportoin sitten silloin millä fiiliksillä vuodenvaihdetta on vietetty.
Loppuun vielä myöhästynyt joulutoivotus (kaikki teki tänä vuonna tämmöisiä tietokonekortteja joita jaettiin feispuukissa ja foorumeilla, niin tottakai määkin sitte tein omani):

Voittajaluokan liikkeiden aloittelua

Olen tässä yrittänyt tuumia mistä alkaisi VOI-liikkeiden opettelun. Tunnistusnouto tuntuu jotenkin kimurantilta, siihen en ole oikein vielä syventynyt mistä siinä lähtisi liikkeelle. No, asia kerrallaan. Nyt on laitettu kaukojen seisomaannousua alulle, ja kaiveltu muistin perukoilta liikkeestä istumista. Tämähän on joskus kyllä opeteltu jossain määrin, mutta ei sitten vaan ole aikoihin tullut tehtyä. BH-koekin siinä sitten juuri muuttui säännöiltään ennenkuin siellä käytiin ja varsinaista liikkeestä istumistahan siinä ei enää tule. No, tätä nyt sitten ihan vaan treeneissä torstaina naksuttelin ja koitin saada aikaan mahdollisimman nopeaa istuutumista. Tekemistä riittää kyllä vielä!

Seisomaannousua (makuulta) olen rakennellut jollain omituisella sheippaamisen ja imuttelun yhdistelmällä. Ensimmäinen missio oli opettaa se imuutus, koska jostain kumman syystä valkuainen ei ole sitä vielä tähän päivään mennessä tajunut... No mutta, alkuun on päästy muutaman harjoituskerran jälkeen. Aloitin olemalla itse ensin kyykyssä, ja siitä pikku hiljaa olen noussut ylemmäs. Sisällä toimii jo seistenkin, ulkona ollaan vielä polvillaan. Käskysana ja käsimerkki on jo molemmat käytössä, pikku hiljaa ajetaan niitä sisään. Kyllä se siitä alkaa muodostua.

Talvihan tässä nyt sitten on tullut ihan kunnolla, pakkasta ja luntakin on piisannut. Hakutreenit on pienellä joulutauolla mutta muuten on kyllä oltu pihalla. On tottisteltu, lenkkeilty ja peuhattu kaverien kanssa. Vuoden pimeimpään aikaan metsälenkeillä on käyty harvakseltaan, mutta onneksi nyt on taas lumisia peltojakin millä rallatella vapaana. Maanantaina käytiin leikittämässä 1-vuotiasta borderterrieripoikaa, ja koirilla synkkasi oitis valtavan hyvin. Mahdottomat painit ja rallit ne saikin aikaiseksi ja illalla oli väsynyt valkkari soffaseurana. Vinttiseurassakin tuli kirmailtua merenrannalla, ja saatiinpa sillä reissulla autokin melkein lumijumiin, ei oltu pahemmin parkkipaikkoja aurailtu, jännä juttu ;)

Ja jos joku tietää vinkin mien noita kuvia saa aseteltua vaikka kaksi rinnakkain tässä blogspotissa niin oisipa kiva tietää. Suotta olen yrittänyt sovitella ja asetella, ei mee ku allekkain vaikka tilaa periaatteessa olisi vierekkäinkin pistää.  Hmph.

Kappas, koularihan se sieltä napsahti!

Päästiin varasijalta itsenäisyyspäivän tokomittelöihin, ja mukavastihan siellä meni. Kokeet pidettiin tuossa läheisellä agihallilla, missä on joskus tullut käytyäkin treenailemassa ja aikanaan pentukursseilla. Onneksi pakkasetkin laski välillä ettei valkuaisen tarvinnut pukea noloa pomppaa päälle autoon. Tässähän siis talvi tuli jo ihan rytinällä, muutaman päivän keikkui -15-20 asteessa elohopea ja luntakin saatiin.

No mutta, kokeessta tuomisina oli sitten TK2, luokkavoitto ja kunniapalkinto, pisteitä kertyi 185. Tuomarina oli Tiina Heino. Tällä kertaa siis meni seisomisetkin niinkuin piti, jiihaa. Voi kun tulikin hyvä mieli.

Paikkamakuu: 9, piilona toimi vessakoppi/ varasto, jonka ovi oli tietysti kiinni. Rivistä yksi koira oli vinkunut ja Luna sitten kuulemma vähän sympatiapiippaillut myös tämän kuultuaan.
Seuraaminen: 9,5, ensimmäinen täyskäännös ilmeisesti oli vähän kömpelö.
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksari pysäytyksellä: 7, pysäytyskäsky tuli aavistuksen myöhässä eikä stoppi osunut ihan törpölle, mutta ilahduin suuresti, että treeni oli tuottanut tulosta ja Lunaatti sekä pinkoi vauhdilla että pysähtyi. Ja odotti lupaakin ennakoimatta.
Liikkeestä seisominen: 10, koira seisoi! Tuuletusta!
Nouto: 9, oli vähän vino palautusasento, kumimatolla kapula pomppasi aika reippaasti oikealle. Tarviipa muuten harjotella enemmän näitäkin.
Kaukot: 10
Hyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 10, tuomari kehui suoritusta upean näköiseksi. Lämmitti mieltä. Akan pieni valkkari yritti parhaansa ja säilytti iloisen vireen loppuun asti. :)

Koehan alkoi niinkin jännästi, että kun tultiin kehään ja irroitin remmin, liikkuri kysyi, onko kysyttävää. Siihen vastatessani sinkosi Lunaatti riemuloikilla toiseen päähän hallia, mitä mahtoi sen mielessä liikkua... Tuli sitten ihan samanlaisilla riemuloikilla takaisin kutsuttaessa, eikä tämä pieni tempaus sitten onneksi vaikuttanut arviointiin kun ei ollut onneksi ehtinyt vielä liike alkaa. Hetken jo ehdin ajatella että jaahas, tämmönen päivä neidillä tänään, mutta hulivilimeininki loppui sitten onneksi siihen. Ja voi miten tuntui hienolta kun vihdoin meni kaikki putkeen. Lunaatti oli kyllä kinkkunsa, kanamunansa ja juustonkannikkansa ansainnut.

Team Beans pysteineen.

Loppuvuosi taidetaan keskittyä hakuiluun ja koitetaan miettiä miten niitä voittajan liikkeitä lähtisi rakentelemaan. Siinä riittääkin sitten työsarkaa, huh. Kerta kaikkiaan. Toisaalta mukava päästä harjottelemaan uusia liikkeitä kyllä. Kun vaan keksisi mistä aloittaa.

Samaa vanhaa

Kyllä tässä jotain on tullut treenailtua vaikka raportointi onkin jäänyt vähän vähille. Uusia liikkeitä tai juttuja ei oikeastaan ole ollut kuvioissa mukana, vaan on palloteltu samoja vanhoja. Torstaisin on keskitytty häiriötreeniin porukalla. On tehty niin että kaikki koirat pyörineet "vanhanaikaisesti" pitkin kenttää ja puuhanneet omia harjoituksiaan, on otettu luoksetuloja ja jääviä rintamana ja rivistä, henkilöryhmää jne. Eilen henkilöryhmä vietiin vielä vähän häiriintyneemmälle tasolle, oli hyppimistä, huitomista, kovaäänistä yskimistä, viheltelyä, aivastelua, laulamista, lirkuttelua, kiroilua, kyykyssä oleva henkilöryhmä... Mahtoi olla ohikulkijoilla ihmettelemistä. Luna kyllä vaikutti välillä vähän hämmentyneeltä mutta teki tunnollisesti hommansa ja saatiin oikein onnistunut treeni. Viime torstaina leikittiinkin jopa, mutta tällä kertaa jätettiin patukan riepotukset pois kun Lunan suupieleen on tullut hotspot. Alkaa olla jo paremmassa kunnossa kuin alkuviikosta, Betadinen ja Bacibaktin voimin on hoideltu, eikä tuo näytä valkuaista mitenkään kohtuuttomasti kiusaavan. Ei edes yritä rapsuttaa sitä ja putsailut sujuu ilman sotimista.

Viime viikonloppuna käytiin agilityäkin muistelemassa pitkästä aikaa, Biinsillä oli hauskaa ja se rallatteli taas hyvinkin omatoimisesti ja vapaavalintaisessa suunnassa ja järjestyksessä esteitä. No, saatiin me jotain järkevääkin harjoitusta aikaiseksi sentään. Talvikaudeksi olisi kyllä ihan kiva päästä jollekin kurssille taas kun jälkihommatkin on kuitenkin tauolla. Oma into (saati sitten taito) ei kyllä riitä mitään kisoja miettimään tuossa lajissa, mutta onhan se ihan mukavaa harrastelua näin rennommallakin meningillä.

Että eipä tässä sen ihmeempiä. Tokokisoihin olen koittanut meitä kovasti tyrkyttää vaan näyttää olevan nyt kokeet niin täynnä (paikallisen seuran jäsenillä, joihin en kuulu, on etusija ilmoittautumisissa) että ei taideta enää tämän vuoden puolella päästä kehään pyörimään.

Leikki-edistystä

Otsikon nyt voi varmaan tulkita parillakin tavalla. Joko ollaan ihan vaan leikisti oltu edistyvinämme treenirintamalla tai sitten leikkimisessä on tapahtunut nitkahdus positiiviseen. Tällä kertaa viittasin kyllä jälkimmäiseen, vaikka tuo ensimmäinenkään vaihtoehto ei kovin kaukaa haettu ole. Onhan me kaikenlaista palloteltu, näitä samoja avoimen liikkeitä. Luoksarissa olen vahvistellut kutsun odottamista rauhassa, pysäys on aika kiva kyllä, vaikka ihan hirveästi en ole nyt sitä hinkannutkaan parin viime viikon aikana ettei mene ennakoimiseksi. Yksi tiukka treeni kyllä tahkottiin ihan sitä stoppia, ja sain palautetta että olen liian lepsusti palkannut hiippailuista enkä vaatinut terävää pysähdystä minkä Luna kyllä osaa. Samaa vikaa on ollut noudon pureskelun suhteen. Nouto onkin nyt ollut enemmän työn alla liikkeestä seisomisen lisäksi (jota ei jaksaisi kyllä hieroa enää sitten yhtään, varsinkaan kun hyviä suorituksia on tullut ihan runsaasti). Noudossa olen paininut tämän ikuisen pulman äärellä: vauhti ja mälväys. Jos Luna palauttaa kapulan innokkaasti ja vauhdilla, se myös pureskelee. Jos pitää nätisti, palauttaa ravilla tai hissunkissun-laukalla. Ja heti kun virettä nostattaa niin rouskis rouskis. Pässi järsii metallikapulaakin, vaikka luulisi ettei sitä niin tulisi pureskeltua. Huoh. En tiedä onko tässä edistytty mihinkään mutta treenattu ainakin on monella tavalla, viimeksi eilen palautusasentoa ja rauhallisia pitoja. Hakuiltukin on tässä välissä taas, tällä kertaa vähän avoimemmassa maastossa. Agilityt on nyt ollut tauolla ja jäljille ei ole hyvään aikaan ollut enää mitään asiaa syksyn ennätyssateiden takia, pellot on pitkään olleet yhtä kuravelliä.

Leikissä sitten jotain hyvin hassua on tapahtunut. Luna leikkii patukalla. Tämä kumma tapahtumasarja sai alkunsa, kun jokailtaiseksi rutiiniksi muodostuneet viiriäishepulit alkoivat hipoa pikkuhiljaa ärsyyntymiskynnystä. Siitä huolimatta, että on ollut mukava huomata Lunan mielialan keikkuvan selkeästi positiivisen puolella, 2-vuotiaan koiran komentaminen pois lahkeesta roikkumasta ja ärisemästä on alkanut aiheuttaa syviä huokauksia. Eräänä iltana, kun olin siivonnut auton (!) ja kaivellut sen uumenista mm ison juuttipatukan, katselin Lunan hillitöntä kirmaamista ympäri pihaa. Valkuainen pinkoi kita auki kohti, ja nappasin sitten hetken mielijohteesta sen patukan ja viskasin pihan perälle. No, tuohan kimposi oitis perään ja toi sen retuutettavaksi. Sillä kertaa ei leikitty kuin pieni tovi, ja nappasin patukan pois kun ilo oli ylimmillään. Tämän jälkeen onkin sitten nujuttu enemmän ja vähemmän, sekä tuolla isolla että vähän pienemmällä pötkylällä. Torstaina käytiin Maikin kanssa tottistelemassa ja ekalla kiepillä käytin vallan palkkana patukkaleikkiä, ja Biinshän oli aivan tohkeissaan. Eilenillalla mietin, onko joku käynyt vaihtamassa Lunan vallan eri koiraan, niin pontevasti se kiskoi vastaan ja hyökkäsi leluun kiinni ennenkuin ehdin sen kunnolla kaapista ulos ottaa.

Ja taustana tähän patukka-ihmettelyyn: ihan pentunahan Luna leikki vaikka millä, repi ja retuutti aivan kaikkea, puri tiukkaan ja sitkeästi niinkuin nyt vain pikkusintti voi. Mutta koska allekirjoittaneella puolisoineen oli peukalo melko lailla keskellä kämmentä koiran leikittämisen suhteen, tuli tehtyä kardinaalimoka poikineen. (Lieneekö sairastelukin vaikuttanut asiaan jonkin verran) Reilu vuotiaana Luna kyllä jonkin verran saalisti liikkuvia esineitä, mutta ei juuri ottanut kiinni puhumattakaan taistelusta. Goutsi opetti oikeaa leikitystekniikkaa ja käski vaan sitkeästi yrittää ja vahvistaa leikkiä. Kotona (vain sisällä) ja metsälenkillä saatiin satunnaisesti ihan mukavia, lyhyitä leikkituokioita, mutta treenikentillä ei tietoakaan. Pallon perässä Luna on kyllä aina juossut mielellään. Välillä jo olin vähän luovuttamassakin, mutta jonkun verran olen kuitenkin koittanut houkutella leikki-intoja esiin ties millä pehmo-oravilla, vinkunakkiköysillä, fleecellä, villasukilla ja karvapötkylöillä (patukat Luna on aina sylkenyt oitis suustaan). Tulosta on tullut hyyyyvin hitaasti ja ehdinkin jo päätellä, että ehkei tämä nyt sitten vaan välitä taisteluleikeistä, antaapi olla ja viskotaan tennispalloja. Mahtoiko nyt sitten tapahtua jokin oivallus vai onko kyseessä joku tilapäinen mielenhäiriö, jää nähtäväksi. Ainakin sillä näyttää olevan nyt selvästi kivaa leikkiessä, eikä ainakaan omiin silmiin ole ollut mitään paineistumista näkyvissä.

Viiriäiskoira

Ilmeisesti viiriäiskoira on ihan oikea koirarotukin, mutta tällä kertaa viittaan termillä lähinnä tuohon omaan hyperenergiseen wannabe-pentuun. Luna on siis virtaa piukassa, ja olen sitten enemmän ja vähemmän onnistuneesti koittanut suunnata sitä energiaa johonkin hallittuun tekemiseen. Siitä huolimatta tuntuu välillä siltä kuin talossa olisi tosiaan reilu 2-vuotiaan sijasta pentu... (Niin mitä, eikö mulla ollut pentukuumettakin, tässä sitä nyt sitten ois, pissa- ja kakkarumbat vaan puuttuu!) Meillä varastellaan sukkia, syödään puunroskia kopasta, hypitään, poukitaan, kirputetaan, mourutaan, ketkuillaan, lenkillä kirmaillaan, loikitaan ja revitään hihnaa... Että näin. Toisaalta täytyy olla tyytyväinen siihen että Luna pystyy olemaan vapautunut ja ilakoimaan remmilenkilläkin eikä jatkuvasti kuulostele pelottavia ääniä ja kipitä matalana kiirehtien eteenpäin. Olisko nyt joku parempi kausi menossa?

Viime sunnuntaina käytiin Maikin kanssa Nakkilassa treenailemassa ihan uudessa paikassa. Yllättäen harkkasin jääviä, ja sitten otin käännöksiä ja temponvaihteluita seuruussa. Hypittiinkin hiukan. Vire oli hyvä eikä Lunaa kummastuttanut uusi ympäristö yhtään, kiva treeni saatiin aikaiseksi.

Tiistaina hakuiltiin, 4 äijää oli hukassa ja mukavastihan ne löytyikin, haukkukin lohkesi jo ja vauhtia löytyi. Toisiksi viimeisellä pistolla lähetin Lunan vähän hassusti ja se otti aivan väärän suunnan, mutta tuli sitten kutsusta samantien takaisin ja uuden lähetyksen jälkeen maalimies löytyi piilostaan. Pimeä alkaa tulla jo aika aikaisin, aika vauhtia saatiin treeneissä pitää yllä. Hakumetsästä kiiruhdin suoraan tuuraamaan pumppia, oli siinä naiset kummissaan kun rymistelin paskasissa koiratamineissa sisään minuuttia vaille ja kuoriuduin salamavauhdilla jumppamaikkarooliin.

Torstain treeneissä rapa roiskui, ohjelmassa oli (yllätys yllätys) liikkeestä seisominen. Ajatuksena oli ensinnäkin saada Luna tekemään virhe ja päästä puuttumaan siihen, ja toiseksi lähteä luomaan valmistelevia signaaleja liikettä varten. Tällä kertaa virheen houkuttelussa ei tarvinnut edes tehdä hommia, vaan valkuainen pamahti maahan ensimmäisellä yrityksellä. Appari oli liinan päässä. Parilla seuraavalla toistolla Luna ei meinannut pysähtyä ollenkaan, mutta toisaalta oma liikkuminen oli aivan kummallista. Loput toistot menikin sitten ihan putkeen, vaikkakin vire oli vähän matala. Lopuksi leikittiin narupötkylällä (pulikka jossa naru päässä, ihan lempilelu tällä hetkellä) ja poistuttiin autolle iloisin mielin. Ehdittiin ottaa vain yksi kierros kun tuli pimeä, joten kotipihassa annoin loput ruuat vielä temppuilemalla sitä seisomista eri tavoilla. Täytyypä nyt vaan katsoa ettei liikaa hinkkaa tuota, ette iske kyllästyminen koiralle.

Lauantaina otin kotipihatreenit, hyppyä lähinnä, myös kaukoja ja luoksareita. Lunassa oli virtaa kuin pienessä kylässä ja se hädintuskin pysyi nahoissaan. No, eipä tarvinnut nostatella ainakaan... Tänään käytiin kurainen metsälenkki ja jotain pientä täytyisi vielä puuhastella ruoka-annoksen eteen. Ehkä tänään olisi noutokapulan vuoro.

Marraskuun alussa olisi ollut taas kokeetkin tässä nurkilla, mutta oli jo täynnä kun yritettiin ilmottautua. Noh, eiköhän sitä sitten kerkiä taas. Onhan tässä selvästi treenattavaa kuitenkin.

Ei tänne kisoihin olla seisomaan tultu...

Noormarkun hallilla tuli käytyä tänään tokoilemassa, saaliina AVO2. Lyhyesti, muut liikket meni nappiin mutta luoksarin pysäytys ja liikkeestä seisominen meni plörinäksi. (What else is new?) Hirmu hyvillä fiiliksillä olen silti, vire oli Lunaatilla kumminkin vallan mainio eikä se säikkynyt hallin oven kolinoitakaan. Lisäksi oli kiva nähdä kokeissa enemmänkin tuttuja, ja vallan upeita suorituksia, lenkkikaveri Luca vei potin kotiin ja voitti avoimen luokan upeilla pisteillä ja taitavalla tokoilulla.

Paikkamakuu: 10 Lapset kolisteli hallin ovilla, mutta kuulemma Biins otti iisisti. Maikki tarkkaili yleisössä.
Seuraaminen: 10, hieno oli, vasurille käännöksessä aavistus väljyyttä ja täyskäännös olisi voinut olla parempi.
Liikkeestä maahan: 10, joo, tämänhän se ketku kyllä osaa.
Luoksari pysäytyksellä: 0, varaslähtö, eteneminen kolmiloikkatyylillä. Pysähtyi kyllä käskystä vaan eipä siitä nyt paljon iloa ollut. Kannatti muuten torstaina palkata siitä varastamisesta luoksetulossa... Jep jep.
Liikkeestä seisominen: 0, maatenhan se meni. Pyysin liikkeen jälkeen luvan ottaa lyhyellä matkalla uusiksi, ja kyllähän se sitten seisoi. Niinpä tietysti.
Nouto: 10, tällä kertaa en viskonut kauhean vinoon, ja palautuksessakin oli vauhtia.
Kaukot: 10, nätisti meni.
Hyppy: 8, istumiseen tarvi toisen käskyn, hyppy oli ehkä pikkusen löysä.
Kokonaisvaikutus: 10.

Maikki kuvasi hääräilyt videolle:

Pakko myöntää että pikkusen ketuttaa tuo seisominen. Luoksarin varastaminen oli ihan omaa syytä kun menin palkkaamaan torstain treeneissä vaikka ennakoi. Mutta tuo seisominen, miksi ihmeessä sitä ei voi kokeessa tehdä. On nimittäin reenattu. Luna on sen liikkeenä osannut jo kauan, ja viime aikoina olen harkannut tuota paljon, ja koittanut ottaa vuorotellen ja satunnaisesti maahanmenoa ja seisomista, hakemalla hakenut että tulisi treenissä sama virhe mihin voisi puuttua. Mutta ei, joka kerta tekee oikein. Voisikohan ongelma olla ketjuttamisessa? Ääh, täytyy koittaa miettiä tuohon jotain.

Rapa roiskuu

Syksy on jatkunut kuraisena ja vetisenä, tosin nyt on jo nähty pari kuivempaakin päivää. Jälkipellot ovat muuttuneet niin liejuksi että sinne ei ole tullut lähdettyä edes yrittämään mitään, vaikka kai tässä vielä täytyisi yrittää tarpoa ennen kuin kausi loppuu.

Viime torstaina hakuiltiin, ja mukavat treenit oli. Ääniapuja ei käytetty nyt ollenkaan, mutta Lunalle näytettiin maalimiesten katoaminen metsän siimeksiin. Nenä toimi ja vauhtia riitti.

Kotona on koitettu vähän tokoilla, hypyn, kaukojen ja noudon parissa. Ja yllättäen, luoksarin pysäytystä on hinkattu. Viikonloppuna kävin palveluskoirakerhon kentällä kahlaamassa. Oli muuten hyvä idea mennä sinne vastapestyllä sadevaatteilla. Vettä tuli kuin esterin p*rseestä, ja treenin edetessä Luna muutti kameleonttimaisesti väriään valkoisesta ruskeaksi, ja itsekin aloin maastoutua kuranharmaisiin sävyhin. Jännä, saatiin treenata ihan rauhassa, eipä ollut porukkaa liikkeellä. Lunaa ei sinänsä märkyys haitannut, se on hienosta neidistä kaukana ja tuntui lähinnä iloitsevan ympäriinsä roiskuvasta kurasta. Pitihän siinä vähän kieriäkin, pallo suussa, tottakai. Jääviä ja luoksarin pysäytystä (ihan vaihteeksi) oli ohjelmassa, noutokapulaakin viskoin ja otettiin pari vauhtihyppyä.

Eilenkin liukasteltiin mutaisella kentällä, sen pirun luoksarin pysäytyksen ja jäävien parissa. Väen väkisin yritin saada Lunaa tekemään virhettä seisomisen ja maahanmenon erottelussa mutta en päässyt puuttumaan vaan kananpalat oli hyvin ansaittuja. Eli kyllä se ne osaa, tiedä sitten mitä aivopieruja noissa kokeissa tullut. Sanonkohan käskyt kokeessa jotenkin eri tavalla? Lopuksi otin pidemmän seuruupätkän (ja talloin Lunan varpaille aika mojovasti...) ja eteentulon. Eteentulossa ryökäle varasti aavistuksen, mutta palkkasinpa sitten kumminkin kun tuli niin lujaa ja hienoon loppuasentoon. Juu, ja ihmetellään sitten kun ottaa tuostakin tavan... Sitä saa mitä vahvistaa ja silleen... Lopussa otettiin vielä sosiaalista pyöritystä pikakelauksella. Alkaa kyllä tulla aika aikasin jo pimeä, harmin paikka.

Loppuun vielä ruokavaliohavainto: kokeilin piruuttani viime viikolla laittaa ruokakippoon sika-nautaa. Seuraus: ei ripulia, ei edes löysää mahaa. Melkeinpä siis voisi kokeilla toisenkin kerran ja katsoa kestäisikö pötsi tätä vaikka pari kertaa viikossa. Olisi vähän rasvasempaa kuin poro tai kalkkuna, ja hiukan edullisempaakin. Lohet on nykyään melkein aina paikallisesta barffikaupasta loppu kun siellä käy. Kanakin on viime aikoina alkanut sopia, olen antanut ihan jauhelihana tai sitten muutaman kerran iltarouskutteluksi siiven. Ja treeninameina alelaarista ostettua ihmisten broiskusuikaletta on pari kertaa mennyt myös ilman ongelmia. Pari pötköä olen syöttänyt myös uutta Vom og Hundemat raakasapuskaa, siinä taisi olla kanaa, kananmunaa, lohta, naudanmahaa ja maksaa. Hyvänoloista, kiinteähköä mössöä, hyvin näkyi maistuvan (no mikäpä ei) ja maha ei reagoinut. Ei nyt vielä pidetä bileitä, eikä nuoleskella ennenkuin tipahtaa, mutta alkaisiko tuo ruuansulatus menemään parempaan kuntoon pikkuhiljaa... Pidetään sormet ristissä.

Jonkinlaista vauhdin ja hallinnan tasapainoa hakemassa...

Syksy tuntuu etenevän valtavin harppauksin mutta treenirintamalla ei tapahdu mitään elämää suurempaa edistystä. Jälkeä on poljettu tasaseen tahtiin juu, ja ihan kelpo suorituksia on tullut kyllä. Uutena asiana on mukaan tulleet serpentiinit, ja tyhjiä on vaihtelevassa määrin, välillä paljonkin, välillä vähemmän. Loppupalkkakippo siirtyi takaisin jäljen päähän ruohotupsun alle ja sen yhteyteen on otettu jonkinlaista ilmaisun alkeisharjoitusta käskemällä Luna maahan ennen kipolle pääsyä. Seuraavaksi pitäisi purkki jättää näkyviin. Saas nähdä minkä verran tarvii sitten tapella viimeisten askelien kanssa. Nyt viikonloppuna olikin jalo tarkoitus talloa oikein olan takaa mutta kas kun löikin sen verran jäätävää migreeniä päälle että hiljaiseksi jäi aktiviteetit ylipäätään. Eilen tein pienimuotoista luoksarin pysäytys- ja hyppytreeniä omassa pihassa toikkaroiden, tänään en jaksanut senkään vertaa. Onneksi Luca kävi vähän kyläilemässä ja leikittämässä Lunaa etttei valkkari ihan ala seinille hyppiä.

Torstaina tottispuolella tahkottiin luoksarin pysäytystä. Että osaa olla nihkeä liike, ja vaikeakin mukamas. Täytyy ruveta oikeasti vaatimaan kunnon pysähtymistä tuolta eikä mitään hiipparointia. Tuntuu vaan että mitä enemmän sitä terävää pysähtymistä vahvistaa niin sen hitaammaksi vauhti käy vaikka välillä ottaisi läpijuoksujakin. Äh ja pläh. Tällä kertaa käytettiin palloa takapalkkana ja se toimi yllättävän hyvin kyllä. Noutoa harkattiin myös ja tässäkin tasapainoiltiin vietin ja vauhdin ja sitten tasaisen, hyvän puruotteen välillä. Tuntuu vaikealta saada molempia... Loppuun tuli lyhyt sosiaalitreeni pitkästä aikaa, perus kiemurtelut kävellen ja juosten.

Tekninen pulma

Jos pälyilemässä sattuu olemaan joku atk-viisas jolle Blogger on tuttu, niin olisin kiitollinen tiedosta, miten tuon etusivukuvan saa sopimaan raameihin... Ei keksi millään...

Hermojenlepuutusta, jälki ja valokuvaähky

Ollaan otettu vähän huilin kannalta treenirintamalla. Viime viikolla vedettiin kolme jälkeä, tosin. Keskiviikkona Maikin seurassa tuli ajettua 280 askeleen jälki 3 kulmalla, sisältäen 3 tyhjäsuoraa. Ei ongelmia, hyvää jäljestystä. Torstaina oli porukkatreenit, jotka meni Lunan osalta pyllylleen kun ampumaradan harjoitukset kuului jälkipaikalle. Muut koirat tietysti ei reagoineet, mutta Luna päätteli hirveän vaaran uhkaavan eikä pystynyt enää jatkamaan jäljestämistä voimakkaista avuistakaan huolimatta. Perjantaina otin sitten palauttavan jäljen, 80 askeleen suora, joka askeleella ruokaa ja lopussa superpalkka. Tämä meni hyvin, ei näkynyt mitään epäröintiä. No, jatketaan nyt tallomisia edelleen harrastelumielessä. Aina vaan epätodennäköisempää että noilla hermoilla minkään sortin jälkikokeisiin ikinä päästäisiin. Mutta näillä mennään.

Eilen torstaina oli myös jäljestyspäivä ja pelto-alustalle tosi hieno suoritus tällä kertaa. Suora jälki, puolikas serpenttiini ja 4 x 10 tyhjän sarja. Hiihtelin loppuosan jälkeä  5-6 metrin päässä koirasta. Viettiä oli ja keskittyminen silti hyvää.

Muuta treeniä ei ollakaan sitten oikeastaan otettu, ruuat on tulleet kuppiin aika helpolla. Noudon taisin joku aamu tehdä ja jotain muuta pientä. Muuten on lenkkeilty metsässä, noukittu puolukoita ja rapsuteltu mahaa soffalla köllötellen.

Muutama kuvatus viime viikonlopun lenkiltä:

Luna hyökkää mudilapsen kimppuun.

Painit mättähällä

 Ja sitten vielä tältä ehtoolta. Pakkohan tuo Canonkaveri oli taas raahata mukaan kun oli niin mainio ilma. :) Ja ei, en kertakaikkiaan osaa laittaa näitä vierekkäin ilman että kuvista tulee postimerkin kokoisia. Joten ne nyt taas on sitten jättikokoa.

Kysymyksiä.

 Jaaha, tällainen kiertää.

1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?
Karjalankarhukoira, ei epäilystäkään. Metsästyskoiralle ei olisi kuitenkaan meillä ikinä käyttöä, joten haaveeksi jää. Myös suomenpystykorva on ikisuosikki, mutta samasta syystä jää ottamatta sekin.

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?
Kyllähän me tuo valittiin. Itse asiassa Jarno valitsi Lunan jo 2-viikkoisesta pentueesta. Kun pentuja käytiin myöhemminkin katsomassa, Luna kyllä hakeutui itsekin eniten luo ja nökötti sylissä mielellään. Jaa että mitkä seikat vaikutti? No, joku intuitio kaiketi, ei siinä ainakaan mitään pentutestejä ymmärretty tehdä saati sitten leikittää tai muuten ajatella asiaa yhtään pidemmälle. Jälkiviisaus on sitä varten. No, ei vaan, ihana kakara sieltä tuli, vikoineen kaikkineen.

3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?
Neiti Virtasta ehdotin tässä männä viikolla. Ei tuota nimihommaa ole niin tullut mietittyä, itselle se oli aika lailla sama kunhan on helppo ja lyhyt. Lempinimiä on kyllä kertynyt liuta.

3. Tähtihetki koiraharrastuksessa?
No, sellaisia pieniä tähtihetkiä on kyllä ollut paljonkin. Nyt varsinkin kun tietää ja tiedostaa koiran merkittävät heikkoudet ja puutteet, yksittäiset hyvät treenitkin tuntuu joskus mahdottoman upeilta ja onnistuneita suorituksia tosissaan arvostaa, koska ne on kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. No, BH-kokeen suorittaminen oli kyllä erityisen hieno hetki. Varsinkin se, kun se meni oikeasti tosi hyvin ja sain jopa olla ylpeä pikkuvalkkarista.

4. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?
Hah, harva se päivä. Omat vaatteet, kengät ja huvittelut jää monesti ostamatta kun rahat menee Lunan ruokiin, varusteisiin ynnä muihin. Eikä edes harmita. Tämmöstähän tämä vähän on.

5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
On sillä hyvä seuraaminen, siinä on onnistuttu. En nyt tiedä onko ylpeä tässä oikea sana (siis että onhan niitä herranjestas parempiakin nähty), mutta tyytyväinen ainakin olen.

6. Jos saisit muutta jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?
Sellaiset hetket kun oman kädettömyyden takia on palanut pinna. Ja pentuvaiheen sosiaalistamisen olisi voinut hoitaa paremmin, tiettyjä perusasioita opettaa varmemmaksi ja leikkiä olisi pitänyt pienenä vahvistaa enemmän ja oikealla tavalla.

7. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?
Agilitykoirana olisin päätähuimaavan huono. Törmäilisin esteisiin, jäisin monttu auki ihmettelemään keskelle rataa, eksyisin putkeen ja kompuroisin rimoihin. Puomia kiipeäisin hitaasti äheltäen peläten tippumista. Tokokoirana joko noutajamainen touhotin tai sitten ihan päinvastoin joku oikein totinen musta belgi joka antaisi kaikkensa ja yrittäisi parhaansa ja jäisi kokeen jälkeen analysoimaan miksei saanutkaan maksalaatikkoa niinkuin luvattiin.
8. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
Hah! Luna olisi joku kahjo kemisti. Se olisi hirmu fiksu, keksisi kaikkia kaavoja, ja saisi kesken työpäivän ilopillerikohtauksia ja huseeraisi koko labran sekaisin itsekseen hysteerisesti hihittäen. Sitten joku sen liuoksista posahtaisi pullossaan ja Luna säikähtäisi ja juoksisi kauhuissaan kahvihuoneen kuiva-ainekaappiin piiloon hetkeksi.

9. Miten päädyit ykköslajinne pariin?
Onko se nyt toko sitten se ykköslaji. Jäljen piti olla, mutta eipä ole. No, siinähän kävi niin että Lunan pään menoksi ei oltu alunperin suunniteltu mitään harrastustavoitteita, lähinnä ajattelin jotain vähän puuhastella aktivoimismielessä. Mutta sitten tuo osoittautuikin aika päteväksi pennuksi, ja oppi nopeasti kaikenlaista. Ja nälkä kasvoi syödessä ihan kauheasti ja jostain löytyi sitten uskallusta asettaa ihan kisatavoitteitakin. Erityisesti intoon jatkaa vaikutti päätyminen hirmu hyvään treeniporukkaan (iso kiitos ja kumarrus, Reija, taas kerran). Muunlaisissa ympyröissä olisi treeni-into saattanut jäädä syttymättä.

10. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?
Tokossa ehkä ärsyttää se tietty pilkunviilaus mikä toisaalta on niin kovin olennainen osa juuri sitä lajia. Luoksetulon pysäytys on aivan valtavan ärsyttävä liike. Ei siinä ole mitään järkeä. :D Jäljestyksessä ketuttaa ahneet linnut ja iskiashermon vihlaisut ruokaa kylväessä.

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?
Voi, niitä on aivan hirveän monta. Suurin osa on ihan näitä tavallisia harrastajia jotka ovat tehneet ison työn koiriensa kanssa. Tottakai täytyy ihailla myös kilpailuissa menestyneitä koiria ja ohjaajia, mutta eniten kyllä nostan hattua nähdessäni koirakon, jolla on selvästi hyvä suhde toisiinsa ja yhteistyö pelaa, ohjaaja osaa lukea koiraa ja koira haluaa tehdä töitä ohjaajalleen. Niitä löytyy kyllä ihan kehänauhojen ulkopuoleltakin ja ylipäätään ihan muualtakin kuin kisaympyröistä.

Huittisissa tokokokeissa ja nuuskimista

Kesätauko on tokokisojen osalta nähtävästi ohi ja nyt loppuvuodesta olisikin useampi koe kalenterissa. Eilen käytiin Huittisissa katsastamassa tämänhetkinen osaamisen taso Juha Kurtin arvioivan silmän alla. AVO1 saaliina, 162pisteellä. Pistemenetykset tuli luoksarin pysäytyksestä ja liikkeestä seisomisesta, koska runsaasta ja monipuolisestakin rep-treenailusta huolimatta kokeessa näköjään ei voi pysähtyä. Hmh. Lisäksi allekirjoittanut viskoi kapulaa ihan miten sattuu, mikä aiheutti vinoutta palautuksessa. No mutta, mikä tärkeintä, vire oli mainio ja Luna oli iloisella tuulella.

Paikkamakuu: 10.
Seuraaminen: 10, oli tosi hieno. Käännöksissäkään ei kompuroitu.
Liikkeestä maahan: 10.
Luoksetulo: 6, tuli lujaa hiekka pöllyten ja hienosti suoraan eteen mutta pysähtyä toki ei voinut. Tuntui vaan kiihdyttävän rep-käskystä... Hmjoo.
Liikkeestä seisominen: 0, niin kun se meni maahan, taas. Ja veti korvat tiukkaan luimuun ja nuoleskeli nenäänsä silmät viiruina kun käännyin.
Nouto: 8,5, heitin sitten niin vinoon ja vielä surkean lyhyen heiton, että Luna meinasi taas palauttaa kapulaa liikkurille ja sitten lopulta palautus oli hirmu vino.
Kaukot: 9, ekasta istu-käskystä ei noussut kuin puolittain, hihkaisin toisen käskyn perään. Loput vaihdot hyvin. Oma moka, käsiapu oli ekassa vaisu kuten äänikin.
Hyppy: 10, kerrankin tämä onnistui kokeessa. Oikein mainio hyppy oli.
Kokonaisvaikutus: 10.

Hyvä fiilis jäi mokista huolimatta. Nähtävästi pysähtymistreeniä vaan tarvitaan vielä enemmän. Nytkin olen kyllä paljon stoppeja teettänyt, eri tilanteissa: seuratessa, juostessa, lenkillä randomisti, vapaana juoksemisen yhteydessä, peruutellen itse... Ja erottelutreeniä jääville on myös otettu, eli vuorotellen ja satunnaisessa järjestyksessä seisomista ja maahanmenoa, näissä ei ole virheitä tullut vaikka olen sitä vähän tahallaan hakenutkin että pääsisi sanomaan. No mutta, jatketaan.

Viime viikolla oli vielä tiistaina viimeinen agitreeni tältä erää, otettiin rataa ja alkoiteltiin keppiharjoitusta. Tai oikeastaan saatiin ideoita miten niitä alkaisi kotona treenaamaan. Kävinkin sitten harjanvarsia ostamassa, josko sitä takapihalla alkaisi yrittää niitä rakennella. Tuntuu jotenkin vaikealta, mutta katsotaan nyt miten lähtee sujumaan.

Keskiviikkona ja torstaina nuuskittiin jälkiä. Keskiviikkona harkkasin kulmia ja torstaina tyhjiä. Torstain jäljelle lisätyhjiä taikoivat myös varikset, mutta hyvää työtä teki valkuainen eikä edes pelottanut mikään. Alkupuoliskolla tuli joku aivopieru ja piruetti, tosin. Itse asiassa torstaina kaikki koirat teki hienot jäljet vaikka linnut sabotoikin touhua parhaansa mukaan.

Lauantaina kävin beussien erkkarissa Tammelassa ihastelemassa punasukkia. Ja olihan niitä ihasteltavana, 87 kappaletta. Monta iloisen sosiaalista koiraa tuli rapsuteltua.

Sunnuntain kokeiden jälkeen heitin vielä lyhyemmän metsälenkin ja perään vielä hakutreenit. Koko viikonloppu huhahti siis koiramaisissa tunnelmissa vaihteeksi. Ei näyttänyt Lunaa paljoa kokeet väsyttäneen, ahne pikkuvalkkari pinkoi kovalla vauhdilla suoraan maalimiehille. Kolme äijää oli metsässä lymyilemässä. Hauskaa tuota hakuakin olisi harrastaa vaikka kokeet jää tässäkin taatusti käymättä.

Putki-iloja

Tiistaiagilityt meni hyvin, Biinsillä oli hauskaa ja akka juoksi paita litimärkänä pitkin rataa. Kuulemma vieläkin nopeampi pitäisi olla, minun siis. Tässä nyt selvästikin tulee suunnasta jos toisesta vinkkiä että kuntoilemaan mars... Jatkossa täytyy palkkauksen kanssa olla vaihtelevampi, nyt palkkasin melkein vallan aina kontakteista (jotka Lunalla on kyllä hyvät), ja tästä johtuen Luna hiukan hutiloi muilla esteillä ja kiiruhtaa kontaktiesteille vähän turhankin omatoimisesti. No ihmekös tuo. Putkeen se menee myös kovin mielellään. Lopuksi sitten lykättiinkin putki ja A-este rinnakkain ja koitettiin ottaa vähän erottelutreeniä niille. Ystävämme ärsykekontrolli on jälleen tapetilla. Ampumaradalla oli kyllä harjoituksia taas, mutta tein taktisen vedon ja vein Lunan taukojen ajaksi autoon kuuntelemaan Slayeria enkä edes yrittänyt jäädä alueelle hengailemaan tai kävelyttämään sitä metsikköön. Ja hyvin meni.

Oma putkihimo kävi aivan ylivoimaiseksi ja ostin Canoniin 55-250mm objektiivin. Hiukan pääsin jo testailemaan sitä metsälenkillä. Mukavalta vaikuttaa.

Paukkeesta selvitty

Jep, viikonloppuna tosiaan juhlittiin venetsialaisia ilotulitteiden kera tässä naapurustossa, ja tuli tuo Zylkene rauhoittavana valmisteena testattua sitten siinä. Noh, vielä en ole valmis mainospuheita pitämään, mutta lauantai meni meillä aika rauhallisesti. Lenkillä käytiin vielä kuuden aikaan, eikä silloin kuulunut vielä yhtään pamausta, onneksi. Lähempänä yhdeksää alkoi paukkua ja vinkua jonkun verran, mutta Luna makaili rauhassa sohvankulmassa ja korkeintaan nosti hiukan päätään pamauksen kuullessaan. Äänet eivät olleet yhtä kovia kuin uutenavuotena, mutta voisin melkein sanoa että olin olettanut Lunan reagoivan vahvemmin. Eli kai ne kapselit jotain teki. Hyvä puoli oli se, että koira ei ollut lainkaan tokkurainen tai muuten väsynyt, vaan ihan oma itsensä muilta osin. Annoin noita kaksi päivässä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Sunnuntaina Luna kyllä sitten säikähti ukkosta ihan entiseen tapaan, joten tiedä sitten... Täytyypä kysäistä eläinlääkäriltä jos vaikka uutenavuotena antaisi tupla-annoksen sitten.

Treenirintamalla ei erikoisempaa, olen nyt ollut laiskamato ja puuhannut vaan kotosalla vaikka ihan hyvin olisi voinut ajella kentillekin treenaamaan. Kapulanpitoharkkaa, perusasento-siirtymisiä, kaukoja... Ja temppuiluksikin on ruokailut menneet. Tänään en keksinyt mitään kehittävää tottis-suunnitelmaa joten opetin Lunaa hajutunnistamaan oliivin pakasterasiasta. Ihan vielä ei ole homma täysin hanskassa mutta alkuun päästiin. Tämähän on varsin hyödyllinen taito kyllä, jatketaan sitä siis ilman muuta.

Vielä pari kuvatusta lauantain kirmailuista, Luna kävi päästelemässä höyryjä Susun kanssa. Mukana oli myös varvastoipilas Gassu joka ei tällä kertaa päässyt juoksuriemuihin mukaan, mutta uimasilla sitäkin käytettiin.