Alkusyksyn ABC

Syksy on hurahtanut käyntiin ja nyt alkaa jo ilmatkin viiletä. Työkuvioista tai lähinnä niiden puutteesta johtuen olen kerinnyt pyörimään piskien kanssa metsässä, jälkipelloilla ja treenikentillä hyvinkin kiitettävästi. Toivottavasti sinne kaaliin on jotain painunutkin kummallakin.

Jäljet on sujuneet molemmilla mukavan nousujohteisesti ja pääasiassa hyvin akselilla loppukesä-alkusyksy. Luna on ajanut noin 700-900 askeleen jälkiä ja kulmia on nyt taas ollut mukana reilusti. Henkselien paukuttelusta päästiin vanhalla kunnon ruuan kiristyksellä ja nyt on taas ollut ihan eri ääni kellossa. Eilen hyvän prykin päätteeksi tein sille 1200 askeleen mittaisen jäljen tuuliselle, kuivalle pellolle kevyellä askelluksella. Esineitä (vieraita) oli 6, kulmia 10, harhoja 3, ruoka esineiltä ja pari nappulaa pidempien suorien puolivälin paikkeilla. Vaativa jälki oli, mutta hienosti Luna suoriutui. Kerran meni jälki hukkaan harhan kohdalla (ja ihan oma syy kun en nähnyt kalkkia), mutta hienosti valkkari löysi oman jäljen taas ja jatkoi loppuun asti. Välillä mentiin hiukan tuulen alapuolella ja parissa kohtaa ennen esinettä sai huomauttaa nenän nousemisesta, mutta perustyöskentely oli todella hyvää. Tänään poljin sille palauttavan ja hyt loppuviikko huilia nenähommista.

Laku on nyt löytänyt jäljiltään kulmia ja tasaisen hyvin sujuu. Eipä siinä oikeastaan ihmeempää raportoitavaa. Pituutta en ole kauheasti kasvattanut, 150 askeleen paikkeilla mennään ja kulmia on ollut 1 per jälki. Pientä haastetta olen heittänyt sitten vaan alustojen ja häiriön kautta. On ajettu hevoslaitumen vieressä, pikatien varressa, meluisissa paikoissa, hiljaisissa paikoissa, sateessa, tuulessa, kuumalla, kuivalla ja vetisellä kelillä ja mitä vielä. Laku keskittyy hyvin hommiinsa ja tekee minusta hyvää työtä.

Tässä videopätkä Lakun jäljestä: (Lunaakin koitettiin filmata mutta akku loppui luurista, uusi yritys ensi viikolla) http://www.youtube.com/watch?v=fAacUQvNfzk

Tottiksissa ei mitään ihmeellistä. Luna on keskittynyt jälkihommiin ja tokokiemurat on muhineet tauolla. Millään tapaahan siis en tietenkään välttele tunnarin ja ruudun opettelua, en suinkaan. Kaukoja on otettu jonkun verran, siinä selvä harppaus eteenpäin tuli kun tajusin laittaa "kauko"palkan etutassujen väliin enkä selän taakse.

Lakunkaan tottiksissa ei päätähuimaavia edistysaskelia olla otettu. Perusasentoa on nyt treenattu "kuurina" pallon kanssa. Ja sujuu se jo ihan mukavasti aidan vieressä, ilman aitaa ei vielä tietoakaan, vinoon menee niin että soi. Maahanmeno on minusta mukavan nopea nyt kun Laku osaa sen, ja maassa pysyminenkin on jo ennätyslukemissa 4 sekuntia. Irrotusta on kovasti harjoiteltu myös ja kas kun sekin alkaa sujua. Mikäli se nyt tottikseen lasketaan.

Puruissa on käyty Mikalla Lakuttimen kanssa joka viikko ja tasaisen hyvin sujuu sielläkin. Intoa on ihan hirveästi ja hiki päässä saa pentua pidellä. Se ottaa hyviä iskuja tyynyyn ja haukku tulee saaliin pysähtyessä hyvin luonnikkaasti. Ja nyt on saatu hyvin sellaista selkeyttä ja tolkkua pojan touhuun, ei enää hauku saaliilla ja tyyny suussakin mölisee paljon vähemmän. Kun aluksihan se möykkäsi melkein koko ajan riippumatta siitä, oliko saalis liikkeellä, paikallaan vai suussa. :D Poika on pienestä pitäen tykännyt omasta äänestään... Rauhavaiheet on vielä hurjan lyhyitä, kentällä tuo ei malta hieroa rauhaa vielä juuri yhtään, autolla sitten kyllä.

Loppuun vielä pari syyskuvaa kohnoista:

Beauceronien jalostustarkastus Kerimäellä ja syystreenejä

30.8. tuli tosiaan reissattua halki kauniin Suomenmaan beussien jalostustarkastusta varten. Yövyttiin pienellä Tomera-porukalla Punkaharjun puolella rantamökissä, tultiin jo perjantaina ja lähdettiin sitten sunnuntaina. Hirmu mukava reissu oli kaiken kaikkiaan, kannatti ehdottomasti lähteä vaikka matka alkuun vähän hirvittikin. Mutta siinähän se meni kun vaan piti jalan kaasulla ja pysähtyi välillä hörppäämään sumppia, vielä sai valoisaan aikaan ajellakin.

Lauantain tapahtuma oli mukavalla paikalla ja oikein hyvin järjestetty. Hommat toimi sujuvasti ja tilaa oli. Pikkupennut pääsikin ulkomuotoarviointiin heti ensimmäisenä aamulla ja siitä suoraan luonnekehään. Lakun väriä kehuttiin kovasti, mutta muuten tulikin sitten ulkomuotopuolella pyyhkeitä. Pari hammasta puuttuu (vielä? en tiedä onko tuloillaan vai jääkö puhkeamatta), samoin toinen kives lymyilee piilossa. Pään muodostakin oli jotain kitisemistä ja silmät oli pyöreät ja kulmaukset pikkuisen suorahkot. Mutta. Minun pieni komia miehenalku käyttäytyi paremmin kuin olisin osannut edes odottaa. Antoi koplata nätisti hampaat ja jalkovälin, ei riekkunut ja muutenkin oli siivosti vaikkei allekirjoittaneella mitään käryä mistään näyttelyesittämisestä olekaan. Luonnetesti oli tällä kertaa lähes sama kuin aikuisille, mutta pennuille tehtiin vähän kevennetty testi. Laukauksia (9mm) tuli vain yksi ja uhkaa ei viety ihan loppuun asti eikä tuomari jatkanut jos pentu pelkäsi vaan päinvastoin pakitteli jos pentu osoitti rohkeutta. Laku vähän säpsähti ampumista (joka kyllä kieltämättä oli aika kova jysäys), mutta ei jäänyt sen enempää jänistämään. Kepin kanssa heiluvaa tuomaria se tuijotti hämmentyneenä päänsä päällä suuri kysymysmerkki, mutta ei pakitellut tai pelännyt. Lopussa katsottiin vielä luoksepäästävyys ja lakumaiseen tapaansa jätkä tervehti tuomaria hyvin iloisesti. Hyvin meni kaiken kaikkiaan siis, luonne arvioitiin lupaavaksi. Päivän mittaan Laku oli välillä autossa huilaamassa ja välillä meidän teltalla ihmettelemässä. Iltapäivää kohden pieni tarkastettava alkoi kyllä olla aika uuvuksissa. Käytiin kuitenkin pieni lenkki heittämässä läheisellä harjulla kilpailuluokan (eli se näytelmäosa) aikana. Oli muuten harvinaisen hienot maisemat. Lauantai-illalla oli vielä järjestetty illallinen, jonka yhteydessä tuomarit kertoivat mielipiteitään koirista ja keskusteltiin ulkomuoto- ja luonne-asioista. Sunnuntaina nukuttiin pitkään (toiset vähän pitempään kuin toiset ;) ), pakkailtiin tavarat ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Sääkin suosi, koko viikonlopun oli kaunis ilma, vasta paluumatkalla Mikkelin kohdalla alkoi Tampereelle asti jatkunut sade.

Kuva: Minna Virtanen

Kuva: Minna Virtanen

Kuva: Minna Virtanen

Kotona sitten on kyllä treenattu ahkerasti kaikenlaista vaikkei blogiin ole tullutkaan kirjoiteltua. Jälkeä on molempien kanssa ajettu, nyt ehkä hiukan vähemmän jäljestyspaikkojen ongelmien vuoksi, mutta kuitenkin. Lunalla vähän henkselit meinaa paukkua välillä liikaa ja se ei aina oikein malta keskittyä. Esineet menee todella hyvin ja kulmatkin taas ihan ok, mutta suorilla sen touhu voisi olla voimakkaampaa ja keskittyneempää. Lakun jäljet on menneet hyvin. Sille sitten taas puolestaan on tullut lisää sitä keskittymistä. Ensimmäisen kerran esittelin sille kulmankin tässä, ja vaikka aluksi ihmetyttikin, oikea suunta löytyi omatoimisesti.

Tottiksissa Lunalla on ollut koko kevään ah niin trendikästä tunnetila-ongelmaa mutta nyt välillä näyttää vähän paremmalta, ajoittain ainakin. Kaukoissa on edistytty, missään muussa ei. Lunan tottiksissa olen nyt koittanut vaan palautella sitä tekemisen iloa sille ilman isompia hinkkaamisia. Lakun kanssa on päästy maahanmenossa eroon käsiavusta, harjoiteltu edessä istumista ja goutsin hiillostuksen johdosta perusasentoakin. Kyllä se siitä. Kontaktitreeniäkin on otettu, ja opeteltu irroittamista. Pikku hiljaa lelu tuntuu vievän voiton makupaloista, mutta koitan nyt noita alkeita kuitenkin opettaa ensisijaisesti ruualla kun on tuo kuitenkin sen verran ahne. Puruissakin on käyty leikkiä opettelemassa pikkumiehen kanssa.

Niin että mitäs tässä, kivasti menee. Alkusyksy on ollut kaunis ja päivät vielä lämpimiä.