Lunan eka VOI-yritys ja Lakun tottistiivistelmä

Käytiin aamulla katsomassa mitä tapahtuu jos valkuaisen heittää tokokokeeseen voittajan liikkeitä ihmettelemään. No komedian aineksia oli kyllä meidän esityksessä runsaasti, että ei sitten ihan putkeen mennyt. Edellisestä koekäynnistä onkin vierähtänyt yli vuosi. Joulukuussa 2012 saatiin TK2 ja siitä piti lähteä heti voi-liikkeitä treenaamaan mutta kevät ja alkukesä menikin vähän sairastellessa ja tunnetilaongelmia ratkoessa. Loppusuvesta lähti treenit rullaamaan mukavasti ja nousujohteisesti ja pikkuhiljaa alkoi liikkeet olemaan hanskassa. Nyt sitten tietenkin reilu viikko takaperin hommat levisi ruudun ja tunnarin osalta kummasti. Tähän asti saatu onnistuneita toistoja toisensa perään ja vaikeusastetta nostettu ja edellisperjantaina Luna olikin sitten yhtäkkiä ihan mökillä että mitä tämmösseet liikkeet muka on. No, sellaista se vähän pakkaa olemaan välillä. Paikka otettiin kuitenkin varasijalta vastaan, kun tämän päivän kokeeseen tuli viime hetken peruutus. Tuumin että syteen tai saveen, mennään katsomaan millä tasolla kieputaan ja miltä tunnetilat ja itse liikkeet näyttää pitkästä aikaa koetilanteessa. Fiilis oli kaikesta huolimatta hyvä ja itseä ei jäänyt onneton tulos harmittamaan, lähinnä hymyilytti valkuaisen toilailut. Olishan se tulos ihan kiva kotiinvieminen ollut mutta näin tällä kertaa, työsarkaa riittää vielä meillä siis. Tuomarina tänään Juha Kurtti.

Pistesaalis oli huima 163 pojoa. Videota törttöilyistä tulossa taivasteltavaksi myöhemmin.

Paikkamakuu 10, ei ihmeitä.
Seuraaminen, 10, tuntui ainakin hyvältä, mahtoiko joku perusasento olla hiukan vino. Ja yhdessä täyskäännöksessä meinasin vähän kompuroida mutta siitä ei näköjään pisteitä rokotettu.
Liikkeestä istuminen, 10, ilmeisesti hyvä siis.
Luoksari 7, vauhti hyvä, pysäytykset hyvät mutta sääli vaan että teki kahdesti maahanmenon... Mikä lie aivopieru, tämä on yleensä ollut aika varma liike.
Ruutu, 0, juu ei mitään hajua, mikä ruutu. Luna tsekkaili parit törpöt mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan käryä mihin sen olisi pitänyt juosta. Tästä en hirveästi yllättynyt totta puhuen.
Hyppynouto 0,  taisin joutua antamaan kaksoiskäskyn sivulla pysymiseen kun meinasti varastaa, ja ketku perkele kiersi palatessaan esteen. Mistähän se nyt sitten tuli, tähän mennessä on aina hypännyt molempiin suuntiin. No, näin tänään.
Metallinouto 8, mölysi liikkeen alussa, ihmetteli kapulaa suuresti mutta toi kuitenkin. Onhan se toki kerrassaan yllättävä uusi esine tuo metallikapula.
Tunnari 0, hups, väärä pulikka tuli. Se kyllä arpoi oikean kohdalla mutta päätyi sitten väärään kumminkin. Haisteli kumminkin eikä koheltanut.
Kaukot 0, muuten kiva mutta valui seisomaannousuissa liikaa eteenpäin ja meni sitten nollille tämäkin.
Kokonaisvaikutus 9, piste lähti piippaamiseseta ja haukkumisesta.

Muut virheet nyt sinänsä ei harmita, kertoo vaan treenin ja toistojen puutteesta, mutta tuo vuotaminen... Ääh. Se kyllä sapettaa. Lunalla on nyt salakavalasti lisääntynyt tuo älämölö viime aikoina, ja vaikka olen siihen koittanut puuttua, ei kauheasti vaikutusta ole ollut. Se on kaiketi mennyt vähän niin että kun viretila on saatu nostettua sieltä laamailusta, seinien vilkuilusta ja haistelusta ylemmäs, ja tekemiseen saatu enemmän draivia, hermo prakaa kun vietti nousee. Jos siinä vähän läpsii kuonolle tai nyppii ja ärähtää, niin vaikutus on pyöreä nolla, hiukan kovemmat kurinpitotoimenpiteet saa aikaan vain hermostuneempaa mölinää ja lähinnä pahentaa tilannetta kun tuo on niin pehmeä. Siinä olen koittanut olla tiukka että liike ei ala ennenkuin pilli on kiinni mutta ehkä siitä on tullut vähän lipsuttua kuitenkin. Kun siihen jollain tapaa kai tottuu pikku hiljaa. Yhdessä treenissä tulee parissa kohtaa pieni nyyh nyyh, seuraavassa kolmessa kohtaa ja parin kuukauden päästä joka välissä yyhnyyhouvouvou, nyyh ja piip. Ja volyyminappia joku väntää koko ajan vähän isommalle. Nyt tuohon on pakko jotain kyllä ruveta keksimään, ei vetele tuollainen mekastus nimittäin.

Lakuttajasta sen verran loppuun että sillä on mukavasti sujunut tottikset. Perusasioiden äärellä häärätään tietysti ja yritetään hiljalleen pyrkiä eteenpäin. Seuraamista on eniten työstetty, käännöksillä ja ilman. Matkat on vielä aika lyhyitä, mutta on keskitytty oikean paikan pysymiseen ja vinotuksen välttelyyn. Kontakti pysyy hyvin. Pallon paikka on vaihdellut, kainalosta taskuun, vasemmasta kädestä apparille ja maahan takapalkkana. Jälkimmäiset kaksi on olleet hyvin haastavia, mutta komiasti on poika alkanut oivaltaa että sen pallon uskaltaa ehkä sittenkin päästää silmistään hetkeksi. On se kova juttu pienelle, kumipallo. Jääviä on otettu ihan ruualla ja siinähän ne, malttia on rakenneltu erityisesti seisomiseen. Istumisessa roiskasee välillä vinoon mutta muuten jees, maahanmeno sujuu hyvin ja on nopea, luoksetulo myös vikkelä, lyhyemmällä matkalla tulee siististi eteen mutta pitemmältä juoksee vaan täysiä päin niin että ilmat pihalle. Palloa tai muuta lelua pitää edessä istuen kiltisti pienessä vedossa. Eteenlähetyksessä otetaan jo sivulletulo ja kontakti ennen pinkomista. Hallintaa on otettu sekä tuon takapalkan suhteen että toisten koirien kanssa. Siinä on työstämistä, vaikka oikeaan suuntaan onkin menty ja edistytty kovasti. Laku on sen verran tulinen ja kiihkeä luonteeltaan että nuo kuviot ei ihan läpihuutojuttuna ja yhden kerran treenillä mene jakeluun. Toiset koiratkaan ei niin häiritse muuten mutta jukupliut jos ne ottaa noutoja tai ilakoi pallojen ja patukoiden kanssa. Hiljakseen puksutetaan pösöttimen kanssa eteenpäin.

Talvitottiksia

Mitään ihmeellistä ei treenirintamalla ole ollut nyt kummankaan karvakorvan osalta. Lakun kanssa on harjoiteltu ihan peruskuvioita: jääviä, seuraamista, luoksetuloa ja eteenmenoa. Ja hallintaa, sekä lelujen suhteen (selän taakse maahan jätetty pallo / patukka on kova pala päästää silmistään, saati sitten jos se on apparilla) että toisten koirien läsnäolon suhteen. Työsarkaahan siinä on valtavasti, mutta mikäs siinä kun tuon Lakuttimen kanssa on niin kiva treenailla. Intoa siltä ei ainakaan puutu. Noudon alkeis-alkeissa on päästy siihen että piiiiitkän ja sinnikkään yrittämisen jälkeen se pitää palloa suussaan, edessä istuen pienessä vedossa, hetken. Kapulaa en ole tarjonnut muuta kuin pari kertaa viskonut sitä pitkin pihaa, mutta en ole vielä sen kanssa yrittänyt ottaa tuota pito-kuviota.

Luna on kertaillut voittaja-liikkeitä ja pääasiassa mennyt tosi hyvin treenit sen kanssa ja on saatu kasa hyviä onnistumisia. Jos nyt sitten kaukoissa onkin tahittu ja jumpattu niitä niin paljon että tulen pian allergiseksi koko liikkeelle... Mutta pääasiassa siis mennyt tosi hyvin Lunaatin treenit. Perjantaina hallilla se ei sitten osannutkaan yhtään mitään. Tunnarikapuloita maisteltiin kaikkia ja kohellettiin muutenkin siinä, ja ruutu oli aivan hukassa. Lisäksi piippaamisen määrä ja volyymi oli jotain aivan kamalaa. Eli voisi sanoa että viretila oli kaiken kaikkiaan aika pielessä sinä ehtoona. Noh. Josko siitä sitten taas noustaisiin. Ja teki se hyppynoudon tosi hienosti, metallikapulalla.

Tämmöistä perusduunia tämä on nyt ollut, ei tosiaan mitään ihmeitä. Itse olen kuumeisesti miettinyt ratkaisuja varpaidenlämmityksen suhteen treeneissä. Nyt nollakeileillä kyllä tarkenee mutta kun välissä oli muutaman viikon vähän tiukempia pakkasia niin varpaiden sulana pysyminen on aiheuttanut pientä päänvaivaa tällaiselle olemattoman ääreisverenkierron omaavalle ihmispololle. Toistaiseksi toimivin ratkaisu on ollut Nevercold-kertakäyttölämmittimet sukanpohjiin liimattuna, yhdistettynä hyviin villasukkiin, huopapohjallisiin ja Kuoma-saappaisiin. Nyt tuli tilattua myös Back on Track-pohjalliset jotka kuuleman mukaan pitäisi olla hyvin toimivat. Hevosten lämpölinimenttiäkin tuli kokeiltua, mutta tämä konsti vaatii vielä hiukan hienosäätöä. Ennen treeneihin lähtöä levitettynä vaikutus oli itse treeneissä korkeintaan kohtalainen, mutta seuraavan yön ja päivän jalat oli kuin tulessa, vaikka pesin illalla mönjät pois.

Muutama talvikuva. Nyt tuo keli meni taas niin masentavaksi että yäk. Loska lentää ja on liukasta.

Treenivuosi on alkanut

Aika hyvin tässä on alettu pääsemään taas treenailun makuun pienen joululaiskottelun jälkeen. Lakun kanssa vähän ahkerammin, ja on se Lunakin taas tokoillut ihan reippaasti.

Pienimuotoista kalsaritottistelua on kyllä häärätty sinä sivussa kotona ruokakupilla kummankin kanssa, Lakulla on ollut työn alla paikalla makaaminen ruoka-annoksen kasaamisen ajan ja Luna on jumpannut vähän kaukoja. 

Pikkumusta on käynyt jo muutaman kerran kentilläkin pyörimässä. Edellistorstaina tehtiin sosiaalitreeniä Kille-terrierin kanssa ja ihan tarpeeseen tulee kyllä tuommoiset Lakulle. Muutenkin sillä on ollut nyt pientä hallinta-teemaa kuvioissa. Viime viikolla torstaina Helena piteli patukkaa ja minä yritin kaikkeni että poika olisi malttanut istua sivulla ja ottaa kontaktin ennekuin pääsi riekkumaan. Työtä se teetti ja hiki tuli mutta kyllä se sitten alkoi hoksata mikä oli homman juoni. Perjantaina sitten samat kepposet ja vaikka edelleenkään ei helppoa ollut, nyt kuitenkin hiukan edettiin jo tässä.

Viime perjantaina käytiin myös hallitreeneissä, kun saatiin pienestä omatoimi-porukasta paikka kevääksi. Lakulle en sen ihmeempää ottanut, kun se oli jo treeninsä treenannut, mutta sen verran käytiin pyörimässä että koitin sitä vähän laittaa nippuun sielläkin, kun noutoa treenaavat dobermannit ja lentävät pallot olisi kovasti kiinnostaneet. Hallin toisella puolella harrastettiin agilitya, joten häiriötä tuli siitäkin, joskaan niistä kolinoista Laku ei piitannut. Luna on tottunut sosiaalitreenaaja, ja se tekikin ihan hirveän hyvän treenin hallilla. Seuraamista, kaukoja ja liikkeestä istumista. Vire oli iloinen, skarppi ja keskittynyt. Torstaina se oli kyllä myös varsin hilpeällä tuulella, mutta hiukan huolimaton.

Sunnuntaina tuli väännettyä Tupalassa, Luna teki kivat kaukot alkutahimisen jälkeen. Seuraamisessa se piippasi ja koitin saada volyymia alas. Viettiä oli kyllä mutta vähän pakkasi vuotamaan. Laku tutustui hyppyihin ja loikki matalaa tokoestettä pallon perässä sekä kiipeili loivaa A-estettä, mistä se tuntui kovasti tykkäävän. Ja makkaraa syötiin jäävien muodossa.

Ja tänäiltana käytiin muutaman treenikaverin kanssa luksus-sisätreeneissä eläinkaupan yhteydessä olevassa "hallissa". Sattuikin sopivalle päivälle tämä, kun ulkona oli 15 astetta pakkasta. Laku lähinnä riepotti patukkaa, mutta kun se ei näyttänyt sen enempää ihmeissään uudesta, erilaisesta paikasta olevan, otin sille parit jäävät, eteentulot ja pari seuraamisaskelta.  Sitten se bongasi metallikapulan ja kävi vähän kokeilemassa mitä semmoisella tehdään. Luna ei ihan parhaassa terässä ollut, mutta perussievästi sekin jumppasi kaukoja ja teki ruutua.

On muuten aivan mainio juttu, että nyt tuli pakkasta ja lunta! Miten hienoa kun ei kura lennä, valkkaria ei tarvi pyykätä alituiseen ja valoakin tuli maisemaan lisää paljon. Tämmöstä sitten maaliskuulle kiitos ja sitten humps kevät siihen.

Sählätään avoimesti

Jeps, avoin luokka tuli nyt sitten korkattua Ulvilassa. Ja mitähän siitä nyt sanoisi. Suurimmilta olin meni hyvin, mutta yksi iso moka lopussa pilasi fiilikset. Mutta tässäpä pisteet ja kootut selitykset:

Paikkamakuu: 10. Ei mitään mainittavaa, meni niinkuin pitikin. Tähän väliin kananmuna.

Ennen yksilöitä laitoin ruokakipon autoon ja näytin Lunalle, että täällä se muona odottaa.

Seuraaminen: 8. Pysähtyessä ei istunut. Melko kummaa, tätä ei olekaan ennen tapahtunut. Muuten hyvät seuruut, ennen aloitusta piippasi. (mur)
Liikkeestä maahanmeno: 7. Muuten hyvin, mutta tarvi 2 käskyä ennenkuin nousi makuulta takaisin ylös. Mikä lie tässäkin, ei ole ennen tullut vastaan moista ongelmaa.
Luoksetulo + pysäytys: 8. Hieno oli, mutta en vaan osannut ihan siinä merkin kohdalla pysäyttää, ja meni pikkasen yli. Muuten ihan loistava.
Liikkeestä seisominen: 8. Tämä kyllä meni hyvin, tiedä sitten mistä tippui 2 pistettä.
Nouto: 7. Muuten jees mutta kapulan meinasi viedä tuomarille. Palautusasento tästä johtuen hiukan vino. Tässä kohtaa alkoi nuppi höyrytä varmaan vähän liikaa.
Kaukot: 10. No ne meni ihan nappiin, jes.
Estehyppy: 0. Niin, tässä se el grande moka sitten tuli. Kippo kuumotti autossa eikä Lunalla enää kestokyky riittänyt. Kun käskin hyppäämään, pinkoi esteen ohi, kehänauhan ali ja autolle. Jeps. Sieltä sen sitten hain ja palattiin kuulemaan että kokonaisvaikutelma laski 5 pistettä. (luulin kyllä että menisi nollille tuosta tai hylättäisiin vallan)
Kokonaisvaikutelma: 5. Niin, siellä kehässä pitäis juu pysyä.

Kokonaispisteet 149 ja ALO2. Luokkavoitto kyllä tuli, mutta eipä se paljoa mieltä lämmittänyt tuon töpeksinnän jälkeen. Sehän siinä olikin, että ei yhtään olisi harmittanut jos olisi vaikka tullut pari vinoa asentoa, vaikka olisi kapulaa pureksinut, ennekoinut hypyn istumista tai tehnyt väärän jäävän liikkeen. Teknisiä juttuja. Mutta tuo karkaaminen otti aivoon, ja vielä viimesessä liikkeessä. Hypyn se olis kyllä osannut. Liian vähän on otettu ketjutettuna liikkeitä kipolla näköjään kun ei jaksanut loppuun asti. Kyllähän se siinä liikkeiden välissäkin vilkuili auton suuntaan mutta hallinta kesti tuohon asti. Kun katselin videon jälkeenpäin, tekninen suorittaminen oli kyllä hyvää mutta sellainen tietty ilo ja into puuttui, mitä Lunalla yleensä on. Ja kontakti liikkeiden välissä. Yleensähän tuo pörrää siinä että hei mamma mitäs sitten, nyt se väliajat vaan tiiraili sinne autolle. Se oli ehkä hiukan hermostuneen oloinen ja tuntui kuin sillä olisi ollut kauhea halu pois kehästä.

Melkein päättelisin nyt niin että kaukopalkka otettiin liian ryminällä mukaan. Onhan sillä pirusti tehty, joo, 1 tai 2 liikettä kerrallaan. Mutta noita kokeenomaisia ihan liian vähän. Juu, siitä huolimatta, hallinta pitäisi olla varmempi vaikka nuppi kiehuisikin yli.

Illalla käytiin sitten ottamassa vielä pieni (kurinkin)palautustreeni samalla kentällä ja samalla ruualla. Ruoka tuli ahmituksi ja jäi hyvä fiilis. Loppujen lopuksi tuli hyvää keskustelua ja paljon ajatuksia miten jatkaa nyt treenejä ja millaisia harjoituksia pitäisi jatkossa ottaa. Huomenna taidan kyllä mennä sinne jäljille, nyt saa tottikset olla pari päivää tauolla.

Häiriötreeniä ja kurakylpyjä.

Torstain treeneissä joutui kakara taas paiskimaan hommia. Aluksi otettiin kahdessa henkilöryhmässä (2 koiraa kerrallaan ahertamassa siis) kaikenlaista, seuraamista, jääviä ja kaukoja. Mukavasti meni kaikki niinkuin pitikin, vire nousi haukuttamalla hyvin ja Luna ei ollut henkilöistä tai toisesta koirasta tietääkseenkään. Hyvin teki hommia ihan käsipalkallakin, ja söi pirulainen taas sormetkin verille ja rystyset auki ahneuksissaan. Käsipalkalla siis tässä viittaamme taskusta annettavaan ruokaan naksuttelun yhteydessä... Mutta oikein mukavasti oli veri kuivunut ja liimannut hanskan käteen kiinni kun kotiin asti pääsi, auts. Välissä tehtiin yksilöharjotuksena parit luoksarin pysäytykset (alkaa sujua, jee!) pallolla ja muutama nouto. Lopuksi vielä paikkamakuu koirarivissä. Häiriönä koutsi päätti tällä kertaa raahata koirien nenän edestä ja selän takaa ensin jotain 3 metrin letkunpätkää, sitten jätesäkkiä. Eipä mitään, siellä pysyi valkuainen. Viimesenä vielä pujottelut, vai menikö ne toisinpäin... No, kuitenkin. Ei tuo näytä toisista koirista juuri häiriintyvän kyllä. Hieno homma. Jotain on tehty oikeinkin. Kotiläksyksi saatiin hajottaa kaavoja, eli ettei aina tekisi niitä samoja juttuja samalla tavalla. Yleensähän se menee niin, että tekee aina ne kuviot mitkä tietää että nämä onnistuu, kippo maahan, seurataan, käännös, käännös, juoksu, hidas, jäävät, vapaa. Tsippadui, jee hieno koira, taas meni putkeen. No, onnistumisen kokemukset on tietysti tärkeitä, ja pitäähän sitä oikeaa suoritusta vahvistaa tottakai, mutta joskus tietysti voisi tehdä jotain vähän eri tavallakin ja ottaa riskejä että homma meneekin reisille. Tuo jätesäkkihäiriköinti paikkamakuussa nyt oli yksi esimerkki. Tai sitten vaan menisi kentälle, leikkisi ja pitäisi hauskaa, ja lopuksi ruoka vaikka autossa. Tai jotain aivan muuta.

Tänään käytiin lähes kaatosateessa metsälenkillä. Lunalla oli kivaa, ja lopuksi se sitten löysi maailman ihanimman ja rakkaimman kävyn, jonka kanssa se kierähti selälleen piehtaroimaan multapeltoon. Voi kiitos siitä. Oli pyykkäämistä kotona. Ja Hurtan yli kahdensadan euron sadepukukin sitten feilasi, ja saumojen kohdista kastui. Mur. Lenkin lopuksi tein vielä minitottikset päivän ruualla. Otin kolme kipposettiä, ensin vaan lyhyehkön seuruun, sitten jäävät ja lopuksi vielä toisen kerran liikkeestä maahanmenon + noudon. Kostoksi mutakylvyistä tein liikkeestä maahanmenot kuralammikkoon. (tähän sellainen sarvipäinen hymiö) Selän takaa kuului vaan pläts, kyllä se sinne lätäkköön tippui. Kai se sitten ei niin haittaa jos maha kastuu kun muutenkin tuo tykkää rypeä kaikissa löytämissään ojissa ja rapakoissa. Ei kyllä mitään kunnioitusta tota omaa väriään kohtaan.

Maanantaikin oli treenipäivä, otettiin yhden koulun pihassa briardiseurassa luoksareita pysäytyksillä ja ilman, noutoa, leikkiä ja vietinnostatusta seuruupätkissä. Kiva treeni oli kyllä, ja hiekkakentällä oli mukava noita vauhtiliikkeitäkin tehdä. Ompas me taas ahkeroitu. Huomenna vielä aamuharkat ja sitten huilia taas väliin.

Kuinka väsytät valkkarin, osa 1

Tottistreenillä, kunnon lenkillä ja viskomalla palloja ja keppejä ympäriinsä kunnes olkapääsi on Burana-kuosissa.

Viikolla on laiskoteltu, enkä ole mitään kunnon harkkoja ottanutkaan. 2 x päivässä ruoka-annos kuppiin, pihalle, 1 tai 2 juttua ja vapaa, mums mums. Noutoja on tehty ja jotain perus seuruupätkiä välillä 1 askel - pidempi kaavio käännöksineen. Joo.

Perjantaina kahlattiin reilu 2 tunnin lenkki, lähdettiin ihan kotoa, Outokummun pellon poikki ja Sampolan pöpelikössä pyörähdettiin kierros ympäri ja samaa tietä takaisin. Luna porhalsi sydämensä kyllyydestä ja kaahasi ihan kaahaamisen ilosta kaikkiin ilmansuuntiin, kiikutti mulle risuja ja keppejä yhden toisensa perään heitettäväksi ja taisteltavaksi, tappoi lumikokkareita ja kahlasi kainaloita myöten lumen täyttämissä ojissa. Ja makasi illan tassut kohti taivasta maiskutellen.

Lauantaina oltiin taas maneesilla ja neiti ketku heitti hepulit kehiin. Ensin tehtiin varsin mallikas hyppy istumisineen ja eteentuloineen, mutta toisella toistolla Lunan päähän syttyi valo. Täällä oli sitä kavioeläinten sontaa. Ja ah nam, apajille. Ja sitten lälläteltiin, juostiin karkuun ja ahmittiin posket pullollaan hiekansekaisia lantakikkareita. Melkeinpä olisi tehnyt mieli roudata kakara niska-perse-otteella autoon ja jättää ilman ruokaa sinä päivänä, mutta koutsi oli armeliaammalla tuulella ja käski jatkaa kun likka kumminkin jossain kohtaa totteli luoksetuloa (joo, ehkä yhdeksännen käskyn jälkeen). No, liinaan kiinni ja sitten laitettiin valkuainen tekemään. Ensin hyppyä pallopalkalla ja välillä autoon, huilin jälkeen vielä kipoilla seuruut, luoksarit ja noudot. Ja kyllä se sitten tekikin hommia. Jäi kyllä sapettamaan taas tuo perseily, lähinnä siis se että miksei ole alunperin pentuna opettanut luoksetuloa tarpeeksi vahvaksi. Ja sitä että multa irtoaa aina kaikkein hauskimmat jutut. (Otan siis ensi kerralla sitä hevosenlantaa taskut täyteen, hahhah!) Mutta on se vaan ketku. Ja vaikka pehmeä onkin, niin minun raivosta ja kiukustumisesta ei juuri ota painetta eikä menetä toimintakykyään, mutta annas olla jos pamahtaa, paukkuu tai rymisee. Kusi on sukassa välittömästi. Oikeinkos kolinapurkkeja sitä sitten pitäisi alkaa viskomaan?

Tämän päivän treeni kelpieseurassa menikin sitten paljon paremmin. Oltiin parkkiksella Ulvilassa ja pallot ja kipot oli tänään pop. Hyppyä, noutoa, kaukoja, luoksarin pysäytystä ja seuruuta. Ja se jumitti kaukojen istumaannousussa. Hmh. Mutta eipä tuosta valittamista jäänyt silti, ihan hyvä perus-setti tuli vedettyä. Iltapäivällä käytiin koko perheen voimin pitkällä lenkillä, Jarnokin siis lähti mukaan. Olikin nätti päivä ulkoilla. Jarno toimi kepinviskojana ja taistelutoverina, ja minä hääräsin kameran takana. Ja taas on neiti aivan naatti. Säyseä Biins. Eikös joku joskus sanonut, että väsynyt koira on onnellinen koira? :)

Taskut pullollaan palloja, ruokaa ja oheismateriaalia...

Tällä kertaa pikkukapula noudettavana.

Joko luoksaria tai noutoa tapahtuu tässä.

Kaukojen ilmava palkkaus.

Treenikaveri Rico ja ehkä maailman ihanin nenä <3

Iloinen pallotyttö.

Ei voi syyttää että liian läheltä ponnistaa... Lelukin lentää perässä...

Vapautus kipolle-tilanne...

Ja vähän fleecepötkökin sai kyytiä. Etuhampailla...

Seurattiinkin.

öö... oliko tää nyt se arialainen sieg heil-paimenkoira? ;)

Ketku ja ketkun kepponen.

Riemua piisaa puunpalasta. Uudestaan ja uudestaan.

Metsäjolkottelua.

Sinnikäs kiipeäminen kukkulalle.

Kotiin mennään ja keppi jää.

Ja tässä sitten se säyseä Biins- osio... Jarno teki hätpikaa kollaasikuvan sylieläimestä.

Joululomailua

Ehei, allekirjoittanut ei lomaile päivääkään ylimääräistä, vaan on paiskinut hommia niin joulunaluspäivät kuin näköjään tulee paiskimaan nämä välipäivätkin. (Kun vaan muistaisi tarkistaa moneltakö työt pyhien jälkeen aamulla alkaa, ettei tulisi puoltatoista tuntia liian aikaisin...)

Treenit sen sijaan on olleet vähän lomalla. Joulunalusviikko muutettiin tavaroita takaisin omaan, nyt remontoituun kotiin, ja oikutellut autokin vähän hankaloitti asioita. Ruoka tuli paikkamakuista ja parista hassusta seuruupätkästä pihassa, sekä pari kertaa lenkilläkin erinäisistä asioista. Eilen sitten kunnostauduttiin taas ja heitettiin pienet tottikset Ulvilassa pilkkopimeällä parkkipaikalla. Eihän siellä mitään nähnyt, mutta noutokapulakin löytyi silti yllättävän mukavasti. Otin pari toistoa ruualla ja pari pallopalkalla. Kaukojakin koitin vähän jumpata, mutta ainakaan käsimerkkejä koiraparka ei kyllä siellä pimeydessä nähnyt. Istumasta meni maahan kyllä, mutta makuulta nousua vähän epäröi. Sain vinkin käyttää kaukoissa koiralle jotain vihjettä ennen liikkeen aloitusta erotuksena paikkamakuusta. Onhan sille päähän kuitenkin tahkottu paljon näitä vaihtoja enemmän sitä, että kun maahan laitetaan niin siellä pysytään kunnes tulen vierelle seisomaan ja vapautan siitä. Lopuksi otin vielä kipolla pari seuruuta, pitkän ja lyhyen, ja liikkeestä seisomisen ja maahanmenon. Nämä meni ihan nappiin. Kaukoissakin Luna oli takapalkalla paljon skarpimpi ja vaihdot yllättävänkin ripeät isoksi koiraksi. Palloakin siihen voisi koittaa jossain kohtaa. Luoksarin pysäytys ei ole vielä edennyt, täytyypä varmaan opettaa Lunalle kiertäminen ensin ja vaikka sitä kautta sitä hakea. Pysähtymistä rep-sanalla olen kyllä toisinaan ottanut muussakin yhteydessä kuin seuruussa, ja näyttäähän se pysähtyvän, vaikka vähän katsookin hämmentyneenä.

Arkielämään kuuluu seuraavaa: Tylosin loppui toissapäivänä, ja nyt pitäisi joku päivä soitella ellille voinnista, mikä on kyllä ollut aika hyvä mahan suhteen. Jouluna Luna sai nahkarullaluunkin, mutta ainakaan vielä se ei ole aiheuttanut varpusparvea. Ei se kyllä sitä toisaalta kokonaan syönytkään vielä, mikä on kerrassaan kumma ilmiö. Ja nyt kun on päästy takaisin oman pakastimen äärelle, olen antanut lihaa ja kalaakin taas napun lisänä.

Vuokra-asuntoon muuttoa Luna ei stressannut yhtään, nuuski paikat ja totesi että jaaha, täällä sitten ollaan, ompas pehmeä sänky. Nyt tuntui olevan vähän eri ääni kellossa, muutto takaisin selvästi vähän huolestutti pienen mieltä. Tavaroita oli kahdessa paikassa, kumpikin oltiin kireitä kuin viulun kielet, väsyneitä ja ärtyneitä ja rampattiin edestakaisin. Kiirekin oli olevinaan niin kamala. Omassa kodissa oli uusia hajuja, uusia pintoja, eikä edes mattoa missään mille olisi voinut käpertyä. Luna häsläsi jaloissa, läähätti ja piippaili alituiseen. Tätä kesti kuitenkin onneksi vain pari päivää, ja nyt se on taas ollut jo ihan oma itsensä. Torstaiaamuna se pinkaisi jäniksen perään omasta pihasta ja palasi muutaman minuutin jälkeen kuraisena ja näköjään oli kuononsa raapaissut pahemman kerran johonkin (tai sitten oli jänis saanut pahasti kyytiä...). Ja perjantai-illalla se pinkaisi ihan ilman jänistä omille teilleen niin ikään omasta pihasta pensasaitojen läpi. Tämä reissu kesti vähän pidempään, eikä kutsuja otettu kuuleviin korviinkaan. Vartin huitelun jälkeen neiti sitten suvaitsi palata kotiin, jälleen yltä päältä mudan peitossa. Tätä seurasi niska-perse-otteella kuljetus kylpyhuoneeseen ja jäähyt pimeässä kodinhoitohuoneessa loppuillan ajan. Olen aina ollut sitä mieltä, että luoksetulon opetteluvaiheessa koiraa ei saa rankoa vastaavassa tilanteessa, koska se assosioi rangaistuksen siihen kotiintuloonsa (ja jos olisi fiksu, opetteluvaiheessa tällaista ei koskaan pääsisi edes sattumaan). Nyt kuitenkin toimin sitten hiukan toisin, koska tässä vaiheessa ei pitäisi olla mitään epäselvää siinä, että pihasta ei lähdetä yksin, ja luokse tullaan kutsuttaessa heti eikä kohta. Jäniksen vielä ymmärrän tavallaan, enkä siihen sitten reagoinutkaan mitenkään paitsi huutamalla perkelettä koiran kirmatessa pitkäkorvan perässä. Ja menköön nyt tuo perjantai-illankin katoamistemppu muuttostressin piikkiin, mutta silti olen varma että koira tiesi tekevänsä väärin. No mutta, nyt on pihassa vapaana ulkoilut sitten toistaiseksi evätty. Kunnon aitahan tuohon olisi kiva saada. Mutta siitä huolimatta, kyllä siinä pihassa pitäisi pysyä kevyemmilläkin aidoilla kun se kerran on opeteltu. Menihän se ihan pikkupentuna pari kertaa puskanraosta naapurin puolelle kasvimaata tonkimaan, mutta sen jälkeen on kyllä pysynyt omalla tontilla ilman sen isompia ohjelmanumeroita.

Minkä taakseen jättää...

Täytyi pikasesti laittaa vielä treenifiilikset ylös kun on vielä tuoreessa muistissa. Sosiaalisessa treenissä ei ollut ongelmia, eikä mitään ihmeellistä. Luna kierteli kahdeksikkona seuruussa kahta nuorta urosta ja keskittyi nätisti vaikka ihan liki mentiinkin. Yksilöpuolella otettiin hyppytekniikkaa kahdella kipolla ja tuli todetuksi että ei se kyllä vielä valmis ole, se hyppy liikkeenä siis. Ja näin myös tulin muistutetuksi, että pk-puolella tarvisi aikanaan myös loikata se metrinen este, vauhdilla ja voimalla. Tosiaan juu. Eli nyt sitten tahkotaan sitä hyppyä sinänsä, että siitä tulisi voimakas ja että käskykin menisi ärsykekontrolliin. Ja otetaan vasta myöhemmin siihen alustat ja muut ja hiotaan valmis suoritus. Nytkin Luna kyllä teki hypyn kuten pitikin, otti ilmavan loikan, meni alustalle ja jäi katsomaan minua, mutta... varaslähdöllä. Tällä kertaa en sitten kieltänyt vaan kutsuin takaisin, mutta kun pari tällaista toistoa tuli, palkatta tietysti, niin loppuipa likalta mielenkiinto sitten enää yrittää. No, onneksi nyt saatiin kipoilla vauhdikas ja hyvä hyppytreeni kumminkin.

Jääviäkin otettiin, ja seisominen on tosi hyvä. Juu, no on sitä treenattukin. Muita...hmm, vähemmän. Liikkeestä maahanmeno oli jo yhdessä vaiheessa niin vahva ja salamannopea, että en sitä hirveästi ottanut, varsinkin kun aloin samaan aikaan treenata seisomista ja istumista. Sillä seurauksella, että nyt se maahanmeno on liian hidas. Ja istumisessa tarjoaa usein sitä seisomista. Seuruut otin lopuksi kahdella kipolla, ja ne meni taas hyvin pysähdyksineen ja käännöksineenkin. Ja mitä tästä opimme, varmoja ja hyviäkin liikkeitä kannattaa muistutella aina välillä, muuten ne ei pysy varmoina eikä hyvinä. Eli ihan kaikkia kolmea jäävää siis tahkoamaan nyt ja pirusti, ja asentoja ihan muuallakin kuin seuraamisen yhteydessä. Ja ennakoimisen välttämiseksi vaihtelevia tilanteita, pätkiä ja matkoja ennen käskyä. Kun siinäkin tuo valkuainen on niin etevä: "Hei, tätähän sä halusit eiks juu, saanks mä tuplapalkan ku menin enneku ehdit edes suutas avata? Jaa en vai..."

 Vaikka nyt ei ihan putkeen kaikki mennytkään, niin oikeen hyvä fiilis jäi silti. Nyt taas tietää mitä pitää harjotella ja sai hyviä vinkkejä ja oivalluksia. Biins teki kumminkin hommia ja yritti, vaikka alussa edelliseltä treenaajalta jääneet nakinpalat maassa houkuttikin nälkäistä otusta... Nälkä sillä varmaan olikin, kun eilen jäi iltaruokakin syömättä ripulin takia, enkä aamullakaan vielä uskaltanut antaa kun yö meni pihalla ravatessa tunnin välein. Nyt annoin normaalin satsin nappulaa ja kananmunan. Toivottavasti pysyy suoli kunnossa nyt taas.

Hah, sunnuntaina onkin tiedossa möllitokot, täytyisi mennä sinne vähän reenaamaan oikeaa koetta varten. Ihan jännä nähdä mitä siellä kehässä tapahtuu, että poistutaanko paikalta paperipussit päässä vähin äänin...

Viikonloppuna on aherrettu

Perjantai otettiin iisisti ja vaan lenkkeiltiin ja loikoiltiin. Mutta lauantaina ja tänään vedettiin tottistelutreenit. Eiliset sellaiset menikin sitten vähän mönkään. Alku sujui oikein mukavasti, vaikka hiukan tuntuikin välillä valkuaisen mieli olevankin muualla kuin treenikentällä. Liikket teki kuitenkin nätisti. Huilitauon jälkeen iski sitten joku hulivilikohtaus ja suoranainen perseily. Tokohyppyhän tietysti on aivan pirun tylsää puuhaa, joten voisihan sitä vaikka juosta rallia ja huidella omia menojaan kutsuista piittaamatta. Taas sai ihan pyydystämällä pyydystää pikku kauhukakaran ja kantaa niskaperse-otteella auton perään (missä se saakelin Houdini ei tietysti pysynyt, vaan kiemurteli istumaan penkille) Ruuanjakelukin sitten loppui siihen, ja loppupäivän sai Luna viettää kurnivan mahan kanssa.

Luna on kuluneen viikon aikana kovasti merkkaillut, ruopinut ja nuuskutellut, ja pari kertaa nostellut koipeaankin pissiessään (jep jep), ja eilen illalla alkoikin sitten juoksut. Nyt on ollut viiriäinen aika allapäin ja vaan makoillut. Taitaa olla vähän vatsakipuja. Voi näitä naistenvaivoja.

Tänään uusi treeniyritys alkuillasta, tällä kertaa Ulvilan puolella keittiötukun parkkiksella kun ei päästy palveluskoirakerholle. Ja jo vain oli eri ääni kellossa. Heti autosta otettaessa oli käsi lipalla ja Biins valmiina tehtävään. Seuruuta hiottiin (kun se nyt vaan ei ole varmaan ikinä valmis), pari luoksetuloa, noutokapulaa ja liikkeestä maahanmenoa. Kipolla ja pallolla saatiin taas parhaat vireet pyörimään ja häntä korkealle. Nyt sujui yhteistyö hyvin eikä pelleilystä ollut tietoakaan. Likka veti hirmu hyvin ja sai vielä erikoisherkkunsa kanamunan jälkkäriksi. Alla muutamia kuvia tottisteluista.

Lauantailta.

Tässä kohtaa mä oon yleensä saanut aina turpaani... eiku. Nappulahan sieltä tippui suuhun.

Luoksetulon pinkomis-osuus.

Pallotellaan.

Ja seurataan taas.

Ulvilassa.

Valmiina, mitä tehään?

Luoksetulo.

Noutoa.

Aika tiivistä on.

Liikkeestä maahanmeno ja kananmunat mielessä.

Palloseuruuta.

Palkka, jihaa.

Taas mennään.

Oho, padotaanko siellä pyrstöpäätä jopa? Ehkä kenties?