Pieniä edistysaskelia siellä sun täällä

Minun puolesta saisi talvikelit jo tulla. Pieni lumikerros valaisisi maisemaa kummasti, ja pakkasella selviäisi ulkoiluista ilman tätä tassujen pyyhintä-rumbaa ja hiekan määräkin sisätiloissa voisi vähentyä samalla. Tänään tuli vedettyä tottistreenit aivan kamalassa räntäsateessa. Kotoa lähtiessä näytti että kas, lumihiutaleko se siinä leijailee, mutta kun kentän reunaan pääsi, kävi selväksi että silkkaa loskaa sieltä satoi niskaan ja oikein kunnolla satoikin. No, koirat tuli treenattua siitä huolimatta, eikä kumpaakaan näyttänyt keli harmittavan. Luna teki 4 tunnaria, kaikki oikein, jihuu. Pulikat oli kellotaulussa ja niitä oli yhteensä 11. Lakun kanssa otin pieniä seuraamispätkiä, eteenlähetyksen ja sitten pari esineruutua kentän viereisessä metsikössä.

Lunan treeneissä on tunnetilapuolella tapahtunut joku vekkuli keikahdus. Se on viime aikoina treeneissä ollut ihan tohkeissaan ja innolla touhussa mukana, aivan eri ilmeellä kuin mitä kesällä. Kauhean kiva nähdä valkuaista pitkästä aikaa noin iloisena. Vaikka sitten vähän on tekniikkavirheissä saanut sitä hilpeyttä maksaakin. Torstaina se poikitti seuraamisessa. Ja edisti. Poikitti ja edisti. Luna. :D Seuraaminen on ollut sille sellainen takuuliike, että jos se jotain osaa hurjan hyvin, aina ja kaikkialla, niin se on se. Paitsi että näköjään poikkeus vahvistaa säännön. Pääsipä sitten tätäkin asiaa sille vielä muistuttelemaan. Parit jäävät otin myös, kaukoja ja luoksarin pysähdykset. Ne alkaa sujua aika mukavasti jo. Laku harjoitteli luoksetuloa myös.

Muuten ei ihmeempiä. Remmilenkillä olen ottanut molempia mukaan parin kuukauden ajan aina välillä, ja yllättävän hyvin sujunut. Ei ne edes yritä riehua tai nujuta keskenään kun on remmit kiinni. Ja hämmästyttävän helposti kulkevat myös käskystä rinnakkain nätisti sivulla. Jotenkin luulin että tuo kimppalenkitys olisi aluksi paljon vaivalloisempaa. Oikeastaan ainoa mihin meinaa mennä välillä hermo, on sankareiden pissakilpailu nimeltä "kuka saa viimeisen sanan", eli vuoronperään saman puskan tai puunrungon merkkaaminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja se, että Luna lykkää aina päänsä väkisin alle kun Laku nostaa koipea, ja sitten sen naama on tietysti ihan keltainen ja haju vallan ihana. Muuten ihan jees. Koirien ohitukset ei nyt vielä ihan kaksikon kanssa mene niinkuin vettä vaan, mutta siitä sekin muovautuu pikkuhiljaa, kai. Eilen oltiin Annan ja vinttien kanssa kimppa-remmilenkillä, ja aluksi täytyi kyllä pistää junioria kuriin ja herran nuhteeseen että ei riekuta vaikka on ihania tyttöjä mukana, mutta ihan sujuvasti se lenkki sitten muuten meni. Mitä nyt Lakulla oli vähän menohaluja enemmän kuin akoilla vauhtia, ja puolessa välissä lenkkiä Luna ja toinen vinttityttö säikähti ilotulituksia. Täällä tuntuu nykyään olevan joka toinen viikonloppu jotain rakettibileitä, viime viikonloppuna Citymarketilla paukuteltiin jotain joulunavausta ja näköjään eilen Ulvilan puolella. Huh huh.

Illalla tuotettiin sitten filmin täydeltä tekotaiteellista paskaa eli räpsittiin vielä joulukorttikuvia. Vinttitytöt pysyi kiltisti ja hillitysti paikoillaan ja näyttivät kauniilta kuvissa, niistä sai pitkän rivin hienoja, sieviä otoksia. Meidän paimenperheen kanssa meno taas näytti pääasiassa tältä:

Niin että vaikuttaa aika todennäköiseltä että tänä vuonna joulukortit ostetaan ihan vaan Prismasta... XD

Arkitottista hyvänenaika

Olemme eläneet hämmentäviä aikoja. Allekirjoittanut on toimertunut tahkoamaan elukoiden kanssa arkitottista ja taapertanut kiltisti remmilenkillä joka ainoa päivä eikä vain ajanut autoa metsänreunaan. Laku on opetellut hiukan vähemmän tarmokasta ja lennokasta etenemistä hihnakävelyillä ja Lunallakin samansuuntaisia juttuja vahvisteltu vaikka se nyt oikeastaan osaakin kulkea siivosti. Lunan kanssa on sitten enemmän keskusteltu oravien, kissojen ja jänisten hätyyttelystä.

Lakun kanssa on myös kalsaritottisteltu ahkerasti viime aikoina. Päätin ottaa perusasennon suhteen pienen tehokuurin ja jo vain onkin sitten kulutettu takapihan aidan viereen pieni polku. Tässä harjoittelussa siirryin jo jokunen viikko sitten palkkauksessa nameista palloon ja paremmin tuntuu toimivan. Toistaiseksi ei olla vielä päästy aidan /seinän vierestä pois, mutta sivulletulo alkaa siinä olemaan aikas varma ja nopea, ja seuraamistakin tapahtuu yhden kokonaisen askeleen verran. Kyllä se siitä lähtee. Samalla on tullut kouluteltua lelun tuomista ja luoksetuloa leikkimisen yhteydessä. Ja noutokapulankin sille esittelin tässä eräänä iltana.

Luna on ottanut pientä huilia, ja se näköjään on tehnyt sille hyvää. Torstaina oltiin pienellä porukalla kentällä hääräämässä ja voi miten se teki iloisena hommia. Pitkästä aikaa valkuaisesta löytyi sellaista vipinää mitä olen kaipaillutkin. Otettiin ruutua, metallinoutoa ja hiukan kaukoja ja oikealle käännöksiä.

Jälkeä tuli tuossa ajettua vähän rankempi pryki ja otin sitten siihenkin taukoa molemmille pari viikkoa. Nyt olisi vielä ajatus vetää muutama tehokas jälkitreeni ja paketoida peltohommia sitten pikkuhiljaa kasaan tämän vuoden osalta. Multapohjalla olisi vielä kiva päästä käymään tänä syksynä, katsotaan onnistuuko. Tänään tuli ajettua molemmille hurjan hyvät jäljet puuskaisessa tuulessa ja vesisateessa. Laku nuuskutti melkein koko jäljen löysällä liinalla (150 askelta, 1 kulma) ja Lunakin teki hienosti töitä (1100 askelta, 7 kulmaa, 7 esinettä). Itse asiassa ainoa joka tänään tunaroi oli akka itse valkuaisen liinanpäässä. Luna lähti komeasti ajamaan serpentiiniä jonka olin tyystin unohtanut polkeneeni, ja pakotin vaan jääräpäänä sitä suoraan. Ja ihmettelin mitä se niin pirun sitkeästi väkisin vetää vasemmalle että onko siinä muka joku harha nyt. Juu ei ollut kun ihan omia saapasteluja. Muistuipa sitten mieleen seuraavalla esineellä tämä. Niin mitä sanoiko joku muka joskus että pitää aina tietää missä se jälki menee...? Ei kai. Nimimerkillä epäreilu ohjaaja.

Tuossa tuli puheeksi koirien murkkuikä, ja muistelin sitten millainen riiviö Luna oli tämän ikäisenä mitä Laku nyt, eli reilu 7kk. Luna nimittäin oli silloin aivan hirveä, se uhmasi suurinpiirtein jokaista käskyä, karkaili, lällätteli, roikkui punteissa, hihoissa ja remmissä, puri käsiä ja repi talossa kaiken lipastoista kynnyksiin ja seiniin. Sen kanssa sai tapella suunnilleen kaikesta. Sitten siinä vuoden iässä siitä tuli ihan kiva ja isoimmat teiniangstit jäi pois. Laku taas on vielä aivan pieni poika, ei sillä ole murkkuilusta tietoakaan. Vauhtia ja kohellusta kyllä, mutta ei sellaista uhoa tai keskisormen heiluttelua. No, kyllä sekin aika varmasti vielä koittaa, odotellaanpa vaan ;)

Ja muutama kuva loppuun parin viikon takaa, biitsirallia ympärivuoden...

Pikkujätkän ekat "treenit" ja Lunan herättelyä toko-koomasta

Täytyy vähän tiheämpään kirjotella kun tapahtuu niin kauhiasti kaikkea ettei veny tekstit liian pitkiksi... :)

Eilen meidän maailman mahtavin torstairyhmä siirtyi vähitellen lähemmäs omaa treenikenttää (joka on vielä aivan veden vallassa mutta kohta sinnekin jo pääsee) ja molemmat koirat oli tietysti mukana. Alkuun otettiin sosiaalitreeni piiitkästä aikaa, paikkamakuu rivissä, siitä luoksetulot ja lopuksi pujottelut seuruussa. Lunalla oli ensimmäisellä eteen-käskyllä vain iso kysymysmerkki pään päällä, ja vasta tokalla se tuli, ja aivan vinoon. Makuu ja seuraamiset meni kyllä lunamaisen hyvin, näissä sosiaalihommissa se on kyllä taitava. Muut jäi vielä pidempään paikkamakuuseen ja vaihdoin koiraa, toin Lakun pyörimään siihen häiriöksi. Hyvin pysyi kaveritkin aloillaan, ei oltu tarpeeksi häiritseviä ;) Lakulla oli nähtävästi hirveä nälkä ja se tarjosi omatoimisesti kontaktia ja naksuttelin siitä sitten ilman muuta. Aamuruuan se kyllä oli saanut mutta oliko sitten kuluttanut sen jo kasvamiseen päivän aikana kun minusta tuntui että kotiin tullessani vastassa oli jo paljon isompi pentu kuin aamulla...

Yksilöreenissä otin Lunalle sitten sitä eteentuloa kun kerran näytti taas olevan hankalaa. Ja ensin metallinoutoa. Yritin oikein hetsata kapulalla, haukuttaa ja iloiten hihkua itse, mutta aika nihkeästi valkkari syttyi. Löysää oli meno ja vire matala. Loppua kohden se sentään vähän skarppasi ja teki muutaman ihan mukavan vauhdikkaan luoksetulon. Ja niin, kapulaa ei mälvätty sitten yhtään, jotain positiivista edes! En tehnyt kovin pitkää treeniä, vaan lopetin hyvään suoritukseen ja fiilikseen ja vein hurjasti kehuen autoon. Mutta ei se nyt oikein ole oma itsensä, isosysterin rooli ottaa koville. Ehkäpä se siitä. Treenien lopuksi päästin Lunan vielä juoksemaan Kille-borderin kanssa läheiseen metsään ja hauskaa näytti kaveruksilla olevan, sai Lunaattikin vähän purkaa paineita.

Lakukin kävi sitten ihan erikseen pyörimässä, tervehdittiin treenikaverit, maisteltiin vähän kaikkien lapasia ja hihansuita ja sitten koitettiin vähän lyödä leikiksi. Pientä saalistusta köysilelulla ja vanhalla teepaidanrievulla. Nälkä tuntui kuitenkin edelleen olevan vallan hirmuinen, ja syötiin sitten kupillinen jauhelihaa neljästä luoksetulosta. Maikki piti kiinni ja päästi sitten käskyn jälkeen pinkomaan. Kyllä tuo niin lujaa tuli kun nyt 9-viikkoinen jaloistaan pääsee kepalehtamaan. Ihana :)

Eipä tässä sitten muuta ihmeellistä työviikon aikana ole kerennyt, muutama jälkiruutu on tehty ja opeteltu kävelemään remmissä, naksuteltu katsekontakteista, harjoiteltu luoksetuloa, leikitty ja käyty metsässä. Viikonloppuna on taas aikaa häärätä enemmän.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Lakun kanssa on aloitettu oma pieni maailmanvalloitus-tutkimusmatka pikku hiljaa. Ihana huomata miten uteliaan avoimesti tuo tutustuu uusiin paikkoihin, ihmisiin ja kokemuksiin. Toiselle on joka päivä maailma pullollaan uusia ihmeellisiä asioita, hajuja ja tilanteita vaikka vaan kotinurkissa pyörittäisiinkin. Mitäs kaikkea me sitten on tehtykään, käyty lähipöpelikössä pikku lenkeillä, totuteltu pantaan ja hihnaan, metsässä oltu pariin otteeseen, kirmattu jalkkiskentällä ja merenrannassa... Äidin luona käytiin kyläilemässä, ja sunnuntaina oli tuolla yhden kyläkoulun pihassa möllitokot (jossa tiimikaverit muuten veti tosi upeat suoritukset!), niin sielläkin pyörähdettiin. Seurailtiin sivummalta meininkiä (oli jo aika rauhallista siinä kohtaa), syötiin eväät, leikittiin ja paistateltiin auringossa. Laku pääsi myös moikkaamaan lapsia ja suhtautuikin ihanan ystävällisesti ja iloisesti, ja muksut tykkäsi tottakai vaikka se koitti pikkuisen hampaitaan testaillakin.

Autoilu sujuu hyvin, Laku rauhoittuu häkkiinsä nopeasti ja ottaa niin automatkat kuin odotteluajatkin huilin kannalta ja vetelee reporankana hirsiä. Äidin luona vieraillessakaan ei kauaa mennyt kun pentu jo nukkua tuhisi keskellä lattiaa. Mitäs sitä suotta ressaamaan kun voi ottaa lunkisti. Minnan luonakin käytiin, Luna pääsi rallattelemaan Killen kanssa pitkin peltoja, ja omalla vuorollaan pääsi Lakukin sitten kirmailemaan. Vielä en uskalla antaa isojen kanssa juosta kun Luna ainakin on niin kohelo ettei ymmärrä vielä kunnolla varoa pentua innostuessaan. Laku otti isosta pihasta ilot irti, veti hepulirallia, riepotti köyttä, hihaa ja punttia ja teki tuttavuutta talonväkeen. Ja sitten tallasin sille ensimmäisen jälkiruudun, metri x metri. Ja voi miten hienosti löytyi eväät maasta. Laitoin ihan tuota omaa nappulaa, siitä se tuntuu tykkäävän kovasti. Lunakin on aina omalla ruualla jäljestänyt (tosin olosuhteiden pakostakin osin kun se on semmoinen herkkismaha, mutta hyvin on kelvannut ja draivia riittänyt).

Video ruudusta: http://www.youtube.com/watch?v=7w_S2YeIBaw (linkkinä, koska bloggerilla ja youtubella on nyt jotain henkisiä yhteysvaikeuksia...)

Ruutuhommat lähti heti hyvin käyntiin, tallasin sunnuntaina ja eilenkin yhden päiväruuan ruutuun, jossain paikoissa alkaa olla jo maa kivasti kuivaa sopivista kohdin. Pitkiä jälkiä ei vielä Lunaa ajatellen kyllä pääse tekemään.

Ja koska tässä talossa kaikki ruoka ansaitaan tavalla tai toisella, olen sitten käyttänyt loput ateriat palkkailuun hienosti kulkemisesta tuolla ulkona, antanut luoksetuloista ja ehdollistanut naksuttimeen. Ja siinä sivussa on alkanut löytyä katsekontaktiakin sitten mitä on päässyt vahvistamaan. Pari kertaa on ihan vain saalisteltu kippoakin. Ruoka maistuu hyvin ja Lakulla tuntuu olevan pohjaton maha. Nappulana on nyt tuo 1st Choisen pentupapana, syötetään se säkki loppuun kun tuntuu maistuvan hyvin, katsotaan mitä sitten ostan jatkossa. Napua on mennyt hiukan alta puolet, ja loput sitten nauta-sika jauhelihaa, lihaista rasvaa, kananmunaa, piimää ja possun sydäntäkin on maisteltu. Rehukalkkia olen hiukan ripotellut lihojen lisukkeeksi, ja lohiöljyä olen myös antanut. Nyt tilasin semmoista nivelvalmistetta missä on glukosamiinia ja mitäs vielä...

Pannasta Laku ei tietysti tykkää yhtään, vaan sitä pitää yrittää rapsutella pois metrin välein. Hihnakin oli alkuun ihan ällö. Mutta eiköhän se niihin totu, jahka hoksaa että niiden kanssa pääsee lenkille tai muualle. Toiset jaksaa nämä panta-hihna-valjas ym totuttelut tehdä pitkän kaavan mukaan namittamalla vaihe vaiheelta edeten, mutta itsellä ei energia semmoiseen riitä kun ei tuon ihmeellisemmästä asiasta ole kyse. Vermeet niskaan vaan vai vihkaa ja hoplaa menoksi, ja kehuja perään. Tämän päivän iltalenkki meni kyllä jo tosi hienosti, yli tunti oltiin liikenteessä vaikka pitkää reittiä ei tietysti mentykään. Mutta kun matkan varrella oli käpyjä, kiviä, ojia, naapureita, polkupyörä, valtava kanto, keppejä, lisää käpyjä ja akallakin vielä ruokaa taskussa.

Tulipa törmättyä tuossa muuten korttelin toisessa päässä asuvaan rotikkaankin kun kotiinpäin tultiin, ja se tietysti ärisipörisi heti kun meidät äkkäsi, kuten yleensäkin. Ja mitä tekee Laku 8 viikkoa: jää tönöttämään leveässä haara-asennossa pää pystyssä keskelle katua ja sanoo itseään 10 kertaa suuremmalle rotkulalle että väy väy väy. Pienessä on luonnetta. Täytyypä pitää tämäkin mielessä kun näitä remmilenkkejä aletaan harrastaa, että vältyttäisiin rähinäongelmilta sitten isompana. 

Lunan kanssa tulevat hyvin juttuun, ja leikkisivät mielellään melkein koko ajan. Lunalla kestää pinna hienosti pieniä naskalihampaita. Nyt on kyllä täytynyt jo rajoittaa nujukaveruksia vähän eri tiloihin kun ajatus olisi alusta asti tehdä selväksi että sisällä ei leikitä. Toistaiseksi olen vähän antanut hönöillä sisälläkin kun ulkosalla Lunan leikit on vielä liian rajuja, mutta riittää-sanaa olen sittä käyttänyt jo kun haluan että rauhoitutaan. Lunalle tuo onkin tuttu käsky ja se heti lopettaakin hääräilyt sikseen ja vetäytyy makuulle. Lakua on vähän vielä saanut opastaa, mutta alkaa sekin selvästi jo hoksata kupletin juonen kun tarkkailee Lunan reaktioita.

Muutenhan tämä on tällaista perus pentuarkea: luututaan pissoja, kerätään pökäleitä, yritetään ohjata pureskeluintoa sohvankulmien, pöydänjalkojen, kenkien ja johtojen sijasta leluihin ja purutikkuihin, selvitellään elämän pelisääntöjä, leikitään, hepuloidaan, nukutaan ja halitaan. Laku on aivan ihana kakara ja tykkään siitä koko ajan vain enemmän, siitä huolimatta että hiljalleen niitä pikkuriiviö-piirteitäkin alkaa löytyä. Vaan on sekin ihanaa kun toisella on luonnetta. Enhän minä mitään lapasta ja tossukkaa halunnutkaan. Täytyy vaan olla kärsivällinen niin ajan oloon se ehkä oppii kanavoimaan tuon energian ja temperamenttinsa johonkin toivottuun tekemiseen... ;)

Lunasta vielä muutama sananen: Luna on selvästi ollut elämänmuutoksesta stressaantunut. Vaikka se on iloinen, leikkisä ja tykkää Lakusta, niin näkee miten sen on vaikea rauhoittua, se vaihtaa paikkaa kotona alituiseen, läähättää ja säpsähtää liikkeelle pienimmästäkin äänestä tai liikahduksesta ja pippaa, piippaa... Pari viime päivää on alkanut näyttää hiukan paremmalta sentään mutta ei se kovin rento vieläkään ole. Treenattukin Lunan kanssa on hiukan, mutta oikein ei nyt pontta ole tahtonut löytyä. Lauantain treeni ainakin oli ihan onnetonta, koira oli kuin märkä villasukka. Sunnuntaina häiriötottista tokokisojen turistina, siinä alkoi sentään jo vanha kunnon Luna taas näyttäytyä. No, valeriaanaa nassuun ruuan seassa, jospa se ja aika auttaisi.

Kyllä on taas naksu paukkunut

Niin kun välillä tuo naksuttelu jäi vähän vähemmälle ja käytin paljon kaukopalkkaa vapaa-signaalilla ja lelupalkkaakin enemmän, niin nyt on sitten taas klikkeröity urakalla. Tietysti kun uusia juttuja on ollut opettelussa. Tällä viikolla on otettu kaukoja sisällä ja pihalla, yritän malttaa edetä tarpeeksi hitaasti. Eilen kimppatreenissä tein henkilöryhmää. Luna oli viimeisenä treenivuorossa ja lieneekö keräillyt autonperässä kauheat energiat toisten touhuja tiiraillessaan kun neiti oli virtaa piukassa. Viettikin nousi yllättävänkin hyvin ja haukku lohkesi kovin maltillisella rohkaisulla. Lunaatti teki tosi hienot liikkeestä seisomiset juosten, mainiot luoksarin pysäytykset (ja yhden hirmuspurtti-läpijuoksun) ja muutamia istu-maahan-seiso-kikkailuja peruuttaen. Ruokapalkka naksutellen toimi näinkin. Loppupalkalla vielä hyppynouto. Esteet kolisi ja rytisi (niinhän siinä käy kun aasi ponnistaa kahden metrin päästä esteestä...) mutta kumma kyllä se ei intoa lopahduttanut. Kotonakin tuo hönö olisi vielä riekkunut, leikkinyt ja tarjosi sivulletuloa huutaen. Energiapatoumia? Enpä tiedä mutta vaihteeksi tuli vallan tosi hyvä treeni.

Ja hoo, ihmeiden ihme, me on tehty arkitottista. Kyllä. Ei nyt sen erikoisempia kuin että olen lenkillä naksutellut nätisti sivulla kävelemistä. Taka-ajatuksena saada vähän rentoutta noihin remmilenkkeihin kun neiti säikkyilee milloin mitäkin kolinoita ja tuppaa sitten alkaa vetämään korvat luimussa josta seuraa että oma pinna kiristyy samaa tahtia hihnan kanssa.

Halli-ja muuta treeniä muuttopuuhien keskellä

Varattiin siis kolmeen pekkaan Harmaalinnan agihalli ja käytiin siellä torsaina illalla treenailemassa Reijan ja Maikin kanssa, kun Helenan tottikset on siirtyneet lauantaille ainakin nyt talveksi. Samassa paikassa tuli aikanaan käytyä pentukurssi. Luna teki hommia iloisesti ja keskittyi hyvin. Treenin aiheena oli (yllättäen) hyppy. Samassa otettiin kuitenkin seuruuta ja jääviä, mutta pääasiassa loikittiin, eri tavoilla. Palkkasin pallolla, otettiin vauhtihyppyjä, muutama alustan kanssa ihan oikeen kunnolla, ja vielä kipollakin. Alkaa näyttää vähän valoisammalta, joskaan en sitä hyppyä vieläkään hyväksi kehuisi. Veikkaan vaan että kun pallo ei lennä eikä kokeessa ole sen koommin alustoja kuin kippojakaan, että hyppy menee siihen vanha räkä-kategoriaan... Nyt tarvisi ehtiä treenata vielä, ja nimenomaan sitä vauhtia ja tekniikkaa, pitkää, ilmavaa hyppyä. Koitetaan koitetaan.

Juu, ja tänään sitten Nakkilassa tottiksia. Alkuun sosiaalisena jääviä, hyvin meni, ei mitään ihmeellistä siinä. Yksilöä jäätiin tekemään siihen perään heti, ja tottakai taas hypittiin. Palkkasin pallolla, ja aika kivasti sujui. Sitten päätettiin ex tempore ottaa kokeenomainen harjoitus, ilman palkkaa siis kaikki liikket putkeen ja liikkuri käskyttämässä. No alku menikin loistavasti, seuruut oli mukavat ja jäävätkin onnistui. Joskin normi koetilanteesta poiketen sain toisen yrityksen seisomiselle, ekasta meni maaten (taas). Ja luoksetuloakin otettiin pari kertaa kun sain noottia siitä että liikuin, vaikka pitäisi olla ihan hievahtamatta. Näiden jälkeen hyppy kusikin sitten (TAAS) pahasti, ja kolmannella yrityksellä saatiin aikaseksi se vanha räkä-versio hypystä. Hypyissä alkoi jo Lunan hämmennys kasvaa ja motivaatio tippua, ja se karkasi nuuskimaan maata. Eli liian rankaksi meni Biinsille. Lopuksi sitten mietinkin, että olisi tarvinnut tuo harjoitus suunnitella paremmin ja ehkä jopa palkata kuitenkin välillä. Tai vaikka laittaa se kippo, olis siellä ollut kuppivahteja kyllä.. Varsinkin ne pari lisätoistoa luoksetulolle ja seisomiselle oli liikaa. Koira hämmentyi eikä nuppi enää kestänyt. No mutta. Taas oppia kantapään kautta: treenin suunnittelu kuuluu kyllä asiaan, ei siitä voi luistaa ja ihmetellä vasta paikan päällä että mitäs ny. Huomenna siis lapun kanssa kohti Tupalan kenttää. Ja mietintämyssy päähän jo matkalla.

Muuten onkin nyt treenit pakostakin jääneet aika minimiin kun kotona alkoi iso remontti ja muutettiin vuokralle tilapäisesti. Ruokaa on sitten syöty esim lenkillä, ompahan ohitukset kontaktissa saaneet tehotreeeniä, ja jotain ihme temppujakin on tullut vähän tehtyä betoniporsaiden ja puunrunkojen kanssa... Jääviäkin olen silloin tällöin lenkillä ottanut, ihan satunnaisena, ja joka kerta on mennyt nappiin. Tässä muuttorumbassa hämmästyin ja yllätyin positiivisesti kyllä siitä, miten lunkisti Luna koko homman otti. Seuraili kyllä vähän ihmeissään, kun pakattiin tavaroita ja häärättiin. Mutta kun likka tuotiin vuokrakämppään, se ensin nuuski huushollin nurkasta nurkkaan, rouskutti parempiin suihin roskat ja muruset lattioilta ja loikkasi sitten sängylle pötköttämään. Yksinolokin ilmaisesti sujui ongelmitta, äitillä oli ollut vastassaan unisena haukotteleva koira ja lämmin painauma sängyllä kun oli tullut päästämään Lunaa pissalle isäntäväen raataessa pitkää päivää duunissa. Muutenkin meidän ei-niin-lehmänhermoinen neiti on käyttäytynyt hirmu mukavasti viime aikoina. Juoksut on juostu, ja käytös ei ole enää niin hormonimyrskyn sävyttämää. Lenkillä kuljetaan siivosti, ei kiskota eikä nuuskita jokaista ruohotupsua. Koirat ja kaikki muutkin ilmiöt ohitetaan asiallisesti, ja kontaktia tarjotaan tavan takaa. Treenatessa keskittyy tekemiseen ja kotona (ja "kotona") huilataan. Yöt koisitaan kuten ennenkin, sängyssä, selällään ja poikittain. Silti virtaakin löytyy kun sen aika on. Oi jäispä nyt tämä moodi päälle pysyvämmäksi aikaa.

Laitetaan nyt loppuun filminpätkä, aikani kuluksi leikkelin tämmösen torstain hallitreeneistä. Yllättävän kätevästi kävi, viimeksi tuhersin tuntikaupalla ja päiväkaupalla tuon editoinnin kanssa, nyt meni varmaan 20 minuuttia. Näköjään tekstit tässä säälittävän pienellä, lasit päähän siis.

Work 'n play

Tänään tuli käytyä mätsäreissä pyörähtämässä. Kehään en sentään eksynyt, mutta pientä häiriötreeniä tuli tehtyä ihan mukavalla menestyksellä. Lunaa ei haitannut koira- ja ihmisvilinä, vaan se teki ihan kivasti hommia. Seuruuta lähinnä otettiin ja lyhyt paikkamakuu. En halunnut liian vaativaa treeniä ottaa nyt kun tilanne ja paikka oli ihan uusi. Luoksepäästävyyttäkin koitettiin hiukan harjoitella. Keski-ikäisen rouvashenkilön kanssa ongelmia ei ollut, Lunaa ei juuri täti kiinnostanut sen koommin hyvässä kuin pahassakaan. Ok, hyvä niin. Nuori mies sen sijaan oli pahempi pala purtavaksi ja ystävällinen avustaja sai osakseen haukut ja rähinät. Ei hyvä. Pakollisena jälkiviisautena mainittakoon, että olisin voinut ohjeistaa miestä tulemaan koiraa kohti hieman varmemmin elkein eikä jäykkänä hiippaillen. Mutta oli miten oli, kokeissa ei sovi tuomarille räyhätä, vaikka hiippailisi minkä sorttinen ukko sieltä koplaamaan. Toinenkin nuorimies saatiin uhriksi, ja tämän kanssa Luna käyttäytyikin sitten asiallisemmin eikä huutanut. No, tietääpä nyt senkin että tätäkin on vaan treenattava. Pirusti. Täytyypä ottaa puheeksi ensi torstaina treeneissäkin.

Tämän viikon torstaitottikset menikin sitten vähän niin ja näin. Lunassa oli virtaa kuin pienessä kylässä, ja heti kun sen vapautti, käytiin nuuskimassa autotallit ja ojanpohjat, varasteltiin polttopuita ja ängettiin viattomien sivullisten syliin. Mikä ehkä sinänsä voisi olla jopa positiivinen asia, eipä ainakaan koiraa ahistanut eikä ollut paineita. Ja teki se kyllä hommansa kunnolla, ja noutoonkin saatiin lelupalkalla jopa tekemisen meininkiä. Ei vaan ollut taas itselle tullut mieleen käyttää siinä vielä saalispalkkaa. Hidasta seuraamista täytyis nyt tahkota sitten, kovasti toivoisin näkeväni jonkinlaista takapään patoamista siinä jossain kohtaa. Mutta ährätään nyt se tekniikka ensin haltuun. Ja käännöksiä, käännöksiä... Meinaa vähän irrota liikaa toisinaan.

Itseä kiusaa nyt jälkiahdistus, tarvis vielä ehtiä ennen kun menee ihan velliksi kaikki maastot. Ääääh. Jos vaan hilloa löytyis niin oma automobiili menis kyllä hankitaan oitis. Vaan ainoat hillot on nyt kyllä jääkaapissa. Entä jos se on sitten tauon jälkeen ihan kaameeta sohlaamista? Yyyyh.

Puistossakin tuli käytyä pitkästä aikaa lenkin ohessa kun katoin tien varresta että oli tuttu koira siellä. Katsoin väärin, mutta mentiimpä sitten kumminkin staffi-pitbull-uroksen seuraksi. Koirilla näytti olevan kovin lystiä keskenään, ja leikkivät ihan sulassa sovussa ilman mitään selkään hyppelyitä tai turhia pörinöitä tai alistamisia. Mutta lähdettiin siitä sitten kun tuli enemmän porukkaa paikalle. Luna olikin leikkien tohinassa vaihtanut väriä, ja talutin kotiin ruskean paimenkoiran. Ihan pakkohan se on sinne ainoaan kurarapakkoon tunkea painimaan. Nyt täytyis vielä iltaruualle keksiä joku helppo duuni ja suunnata katseet kohti uutta viikkoa.