Sivut

kevät

kevät
Oma kuva
Blogissa tarinoidaan elämästä valloittavan paimenkaksikon kanssa, päätähtinä valkoinenpaimenkoiranarttu Luna ja beauceronuros Laku. Blogin ajatus on toimia lähinää treenipäiväkirjana, mutta tottakai mukaan mahtuu kaikenlaista muutakin temmellystä.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Same old, same old...

Ei erikoisempia kuulumisia meille. Viikonloppuna lenkkeiltiin Luca-kaverin kanssa ja kameraakin ulkoilutettiin. Maanantaina peuhakaverina oli greyhound-pentu Susu, käytiin ihan vaan tuossa jalkkiskentällä. Hiihtäjistäkin suurin osa alkaa hankien sulaessa pakkailla suksiaan varastonperälle, joten saapahan lähipöpelikössäkin kulkea rauhassa ilman pahansuopia katseita. No jo on aikakin. Ja kevättä on tosiaan jo mukavasti näkyvissä. Treenipaikkojen kanssa vaan pientä hakemista nyt, kun vaihtoehtoina on loskassa tai mudassa kahlaaminen, puolisulanut jäätikkö tai asfaltti. Ei paljon tee mieli vauhtilikkeitä treenailla.

No mutta, MH-kuvauksiin mennään ensi viikon lauantaina Laukaaseen. Tokokisat sitten siirtyy myöhempään ajankohtaan. Tuleehan noita. Ja ompahan aikaa treenata nyt vielä. Jos totta puhutaan, niin se kirottu luoksarin pysäytys ei mikään pomminvarma liike vielä ole. Juurikin siksi, kun sitä ei olla nyt kauheasti päästy treenaamaan.  Kaukoissa on alkanut ilmetä pientä kyttäilyä istumaannousussa. Luna ei millään nousisi kunnolla istumaan, vaan jää hiukan puolitiehen, tai ainakin toinen tassu on edempänä. Takapalkalla on tehty. No, pari askelta taaksepäin ja käsipalkka käyttöön taas hetkeksi. Ja tietysti vapautus on herunut vain kunnollisesta istuma-asennosta.

Pari päivää on nyt mennyt kotona nuhjutessa kun olen ollut kuumeessa. Eilen jäi lenkkeilyt vallan väliin ja wc:nä toimi piha (koiralla!), mutta tänään olen raahautunut puoleksi tunniksi tuonne lähipöpelikköön hiukan tallustelemaan. Naksuttelin sitten ajan kuluksi valkuaiselle pyrstö-tempun, joka siis on ihan vaan leikkiinkutsuasento peffa ylhäällä. Olipahan jotain aivoraksutusta, vaikka eipä tuossa kauaa mennyt.

Laitetaas nyt pari valokuvaa vielä väriksi.


maanantai 12. maaliskuuta 2012

Kevättä nenässä

Juu, eipä tässä sen kummempia kuulumisia. Välillä tuntuu että junnataan paikallaan eikä mitään tapahdu eikä mikään liike etene. Mutta stten taas jossain kohtaa hoksaa, että hitto, tämähän sujuu jo pikkusen paremmin kuin viime viikolla. Ostin viime maanantaina hyppyesteen ja treenattiin sitten alkuviikosta hyppyjä ihan urakalla. Eikä turhaan, kyllä se alkaa jo kivalta näyttää. Hiukan on vielä vaudin ja tekniikan tasapaino hakusessa kyllä. Täytyisi vielä vaihtelevammin palkata pallolla ja ruualla. Toisaalta en tiedä onko hyvä juttu sotkea saalispalkkaa ja ruokaa samaan treeniin... Hmm. Toisinaan olen kyllä ottanut alkuun pari motivoivaa vauhtihyppyä pallolla, sitten pari-kolme vielä ruualla kaukopalkalla. Kapuloitakin on vähän viskottu, mutta loppuviikosta pihasta tuli niin liukas että vauhtiliikkeet on saanut unohtaa. Ja ihan sama mihin parkkipaikalle menee, sama vika joka paikassa. Jäätä ja jäätä, tai 30 senttiä mössölunta.

No, lauantaina oltiin taas maneesilla ja siellä menikin treeni ihan hyvin. Muutama hyppy, pari noutoa ja (ehheh) heittotekniikan opettelua. Tunnetustihan allekirjoittaneen heittokäsi on legendaarisen huono. Tehtiin myös henkilöryhmää ja vähän erilainen harjoitus siinä. Jätin Lunan makuuseen keskelle ryhmää ja hipsin kauemmas. Sitten ryhmä käveli hitaasti lähemmäs koiraa, ja pakitti taas omille paikoilleen. Olin aivan varma että sieltä se valkuainen sinkoaa ahdistuksissaan lipettiin, mutta ei, siellä pysyi. Jalkojen välistä kyllä katse haki kovasti että mihin se mamma meni. Ei varmaan ollut Lunalle mikään helppo nakki tuo, se kun ei mikään kaikkein sosiaalisin koira ole. Loppuruoka syötiin vielä seuruupätkästä, joka nyt kyllä venahti vähän liian pitkäksi siihen nähden, että se oli viimeinen suoritus. Eli hiukan alkoi vuotamaan, loppupätkillä. Ois vaan pitänyt ottaa lyhyt pyräys. Jälkiviisaus ystävämme. Leikkiäkin on vähän koitettu ottaa muutamana kertana nyt, vaan eipä tuo Lunaatti oikein syty leikkimään vieraan kanssa, varsinkaan kun on iso mies leikittäjänä. Minun ja Jarnon kanssa kyllä leikitään ihan mukavasti, varsinkin kepeistä saadaan hyvät taistelut lenkkipolkujen varrella. Patukoiden ja köysien kanssa tuppaa olemaan vähän sellaista etuhampailla mätystämistä. Pallot kyllä toimii hyvin. Täytyiskin taas kaivella ne magneettipallot käyttöön, ovat vähän alkuinnostuksen jälkeen unohtuneet...

Sunnuntaina kävin tiirailemassa beussitreenejä Riihimäellä. Upeita, reippaita ja energisiä koiria kyllä, kiva kun tuli lähdettyä. Kelikin oli hyvä ajella.

Luca-kaverin kanssa on myös käyty lenkkeilemässä ja painimassa. Maasta alkaa jo löytyä roppakaupalla keväthajuja, näköjään. Melkoista nuuskutusta on meno välillä. Laitetaas nyt vielä pari kuvaa niin ei mene pelkäksi paasaukseksi.