Kohta se kiipeilee jo seinillekin.

Eiliset tottikset meni mukavasti juoksuista huolimatta. Hormonien hyrräys ei ole aivan totaalisesti nuppia sekoittanut siis, ainakaan vielä. Pimeää meinasi vähän olla mutta onneksi Valkuainen erottui hohtavana lokakuun illasta. Sosiaalistakin treeniä otettiin ja vaikka mukana oli hyvä leikkikaveri Lotta ja komea nuori kelpieuros Rico, keskittyminen pysyi hyvin. Ei moittimista muutenkaan, kivat reenit vedettiin taas.

Tänään käytiin lähimetsälenkki tuplakierroksin illansuussa, hypeltiin kiville ja kannoille, kiipeiltiin puuhun ja taisteltiin oksista. Iltaruoka syötiin temppuillen. Ohjelmassa oli takajalkojen nostelua korokkeelle ja lopulta seinää vasten. Vielä ei päästy ihan seinävaiheeseen, mutta jakkaran ja korkeen kirjapinon päälle takaräpylät nousee jo. Hilpeää. Temppuilut on hauskoja, ei mitään suorituspaineita tai pilkunviilausta. Tekee ihan hyvää välillä. :)

Viikonloppuna on aherrettu

Perjantai otettiin iisisti ja vaan lenkkeiltiin ja loikoiltiin. Mutta lauantaina ja tänään vedettiin tottistelutreenit. Eiliset sellaiset menikin sitten vähän mönkään. Alku sujui oikein mukavasti, vaikka hiukan tuntuikin välillä valkuaisen mieli olevankin muualla kuin treenikentällä. Liikket teki kuitenkin nätisti. Huilitauon jälkeen iski sitten joku hulivilikohtaus ja suoranainen perseily. Tokohyppyhän tietysti on aivan pirun tylsää puuhaa, joten voisihan sitä vaikka juosta rallia ja huidella omia menojaan kutsuista piittaamatta. Taas sai ihan pyydystämällä pyydystää pikku kauhukakaran ja kantaa niskaperse-otteella auton perään (missä se saakelin Houdini ei tietysti pysynyt, vaan kiemurteli istumaan penkille) Ruuanjakelukin sitten loppui siihen, ja loppupäivän sai Luna viettää kurnivan mahan kanssa.

Luna on kuluneen viikon aikana kovasti merkkaillut, ruopinut ja nuuskutellut, ja pari kertaa nostellut koipeaankin pissiessään (jep jep), ja eilen illalla alkoikin sitten juoksut. Nyt on ollut viiriäinen aika allapäin ja vaan makoillut. Taitaa olla vähän vatsakipuja. Voi näitä naistenvaivoja.

Tänään uusi treeniyritys alkuillasta, tällä kertaa Ulvilan puolella keittiötukun parkkiksella kun ei päästy palveluskoirakerholle. Ja jo vain oli eri ääni kellossa. Heti autosta otettaessa oli käsi lipalla ja Biins valmiina tehtävään. Seuruuta hiottiin (kun se nyt vaan ei ole varmaan ikinä valmis), pari luoksetuloa, noutokapulaa ja liikkeestä maahanmenoa. Kipolla ja pallolla saatiin taas parhaat vireet pyörimään ja häntä korkealle. Nyt sujui yhteistyö hyvin eikä pelleilystä ollut tietoakaan. Likka veti hirmu hyvin ja sai vielä erikoisherkkunsa kanamunan jälkkäriksi. Alla muutamia kuvia tottisteluista.

Lauantailta.

Tässä kohtaa mä oon yleensä saanut aina turpaani... eiku. Nappulahan sieltä tippui suuhun.

Luoksetulon pinkomis-osuus.

Pallotellaan.

Ja seurataan taas.

Ulvilassa.

Valmiina, mitä tehään?

Luoksetulo.

Noutoa.

Aika tiivistä on.

Liikkeestä maahanmeno ja kananmunat mielessä.

Palloseuruuta.

Palkka, jihaa.

Taas mennään.

Oho, padotaanko siellä pyrstöpäätä jopa? Ehkä kenties?