MH-video ja kuvia Jyväskylästä

Tässäpä siis video viime viikonlopun MH-kuvauksesta ja lenkkikuvia. Videosta puuttuu aaveet ja ampuminen, koska iPhonelle 4 pakkasastetta oli liikaa ja se sammui kesken kaiken.

Ilta-auringossa.

Jotain löytyy...

...aika syvältä...

Jarno löysi huippukepin.

Heitä jo!

Luosetulo huutaen.

MH Laukaassa

Biinsillä oli rankka viikonloppu. Lauantaiaamuna suunnattiin auto kohti Keski-Suomea MH-kuvauksiin. Samalla käytiin Jarnon porukoita moikkaamassa. MH:n järjesti Suomen Tiibetinmastiffiyhdistys, kuvaajina oli Kai Tarkka ja Irene Puputti. Täytyy katsoa jos saisin skannattua arviointipaperin tänne jotenkin, mutta tähän ihan tällaiset yleissepustukset. Videomatskuakin on, Jarno kuvasi, mutta puhelimessa oli pieniä akkuongelmia ja aave-osio ja loppupalaute jäi filmaamatta.

Kontakti ja käsittely: Luna lähti ihan iloisena testinohjaajan mukaan ja tsekkaili olisiko tällä namuja mukana. Käsitelläkin antoi, mutta pyrstöpäätä pidellessä hiukan väisti. Hampaat sai kuitenkin katsoa ilman protesteja.

Leikki/1: Leikkihaluja löytyi, ja Luna leikki to:n kin kanssa, mätysteli tosin lelua kuten yleensä.

Aktiviteetti: Luna oli fyysisesti rauhallinen mutta piippaili. Ja ihmetteli miksi kummassa Jarno seisoskeli kauempana eikä liittynyt seuraan tuijottelemaan kaukaisuuteen.

Saalis/ viehe: Ei lähtenyt perään, näytti ihan siltä kuin Luna ei olisi edes tajunnut että siellä joku pötkö viipottaa. Toisella kerralla kiipesi lumikasan päälle (Ai tälleenks tässä piti tehdä, saako raksun? Jaa ei vai, no hö.)

Etäleikki: Likka oli vähän pihalla, mikä oli kupletin juoni. Se kyllä katseli sadeviittatyyppiä, ja meni reippaasti lähempääkin katsomaan kun tämä huuteli koiraa leikkimään, mutta leikki ei nyt kyllä tällaisen kummallisen hepun kanssa maistunut. Pään päällä leijui suuri kysymysmerkki.

Haalari: Ei isompaa reaktiota, hiukan sävähti mutta siinä kaikki. Päästessään irti se kävi vähän tsekkailemassa puskia ympärillä, ja tuli sitten haalarinkin luo kun seisoin sen edessä. Mielenkiintoa ei jäänyt, mutta ei väistänytkään kun ohiteltiin.

Räminälaite: No, kuten arvata saattoi, tästä seurasi pakoreaktio. Biins pinkaisi juoksuun ja teki pienen kierroksen. Tuli sitten kumminkin nuuskimaan laitetta kun olin kyykyssä laitteen edessä. Ohittaessa ei reaktioita enää ollut.

Aaveet: Luna seisoi ensin vieressä, mutta kun aaveet alkoi lähestyä, se siirtyi minun taakse nojailemaan jalkoihin ja katseli poispäin. Hoida sä mamma noi oudot tyypit jooko? Siinä vaiheessa kun otin aaveilta huppuja pois, Luna tuli siihen sanomaan parit hau haut ja nuuskaisemaan kumpaakin, mutta ei liiemmin kiinnostunut aavetädeistä. Siinä vaiheessa se näytti siltä kuin olisi mieluusti jo lähtenyt kotiin. Noni, tää mesta on nähty, täällä on kaikkea ihme touhua, mennään kotio eikösjuu?

Leikki/ 2 ja ampuminen: Eipä leikityttänyt enää, Luna juoksi Jarnon luo ja haistatti pitkät paloletkunpätkälle. Luokse tuli kuitenkin nätisti heti, ja hölkättiin sitten pientä rinkiä ampumisen aikana. Laukausta seurasi pakoreaktio, joten koiraa ei kiusattu enemmillä paukutteluilla. Tämä olikin Lunalle se viimeinen pisara, ja raukka oli kyllä aika paineistunut vielä jonkun aikaa. Tuomarin palautteen aikana Jarno käytti Lunaa lähimetsässä käppäilemässä, ja häntä pyrki kovasti koipien väliin kuulemma.

Tulokset ei yllättäneet isommin, paitsi ehkä positiivisesti joiltain osin. Tarkka sanoi Lunan olevan iloinen ja sosiaalinen koira (no, tuolla se kyllä vaikutti olevan sitä, vaikka arjessa en ihan aina tuota allekirjoittaisi). Ilahduin siitä, että ihmisiä tuo ei toisaan arastellut, haalaria ei pelätty ja räminälaite-säikähdyksesä palautui nopeasti, eikä ohittaessa väistänyt. Saaliille olisin luullut sen lähtevän. Leikkihalukin ilahdutti alussa. Ampumiskuvio nyt oli aika selvä, ei ollut mikään yllätys että Luna olisi mieluusti singonnut hornan tuuttiin laukauksen kuultuaan. Paukkuarka mikä paukkuarka, selvähän se. Yleisesti testitilanteesta jäi silti hyvä maku, Luna tuli joka kerta ensimmäisestä kutsusta reippaasti luokse ja ainakin testin alkupuolella tohootti jopa innoissaan häntä pystyssä osioiden välissä. Tarkka arvioi meidän välisen suhteen hyväksi ja piti hyvänä seikkana sitä, että Luna pelästyessään hakee meistä molemmista tukea ja luottaa siihen että me hanskataan vaikeaksi käynyt tilanne. Nythän se testin loppua kohden kuormittuessaan enemmän (aaveilla ja ampumisessa) pyrki irti päästyään Jarnon luo yleisöön, mutta tuli kyllä luokse heti kutsuttaessa.

Loput viikonlopusta koitettiin ottaa iisisti. Jarnon isää Luna edelleen väistää ja muutenkin siellä ollessa on hiukan varuillaan koko ajan. Haukkumista kuitenkaan ei ollut. Ja taas J:n äidin ja tämän miesystävän luona Biins oli kuin kotonaan ja haastoi miestäkin leikkiin jopa ja nujusi jaloissa. Pariin otteeseen käytiin kunnon metsälenkillä niin olipa jotain mukavaakin tässä viikonlopussa. Jyväskylässä oli vielä täysi talvi päällä ja pikkupakkasta. Täällä oli jo kevään merkkejä ilmassa, mutta lauantai-aamuna oli satanut 20 senttiä märkää lunta, ja nyt keli on ällöttävän loskainen. Ajokeleissäkään ei ollut kehumista Pori-Tampere-välillä kumpanakaan päivänä.

Laitan erilliseen postaukseen niitä kuvia ja videota sitten. Ja jos sen arviointilapun tosiaan saisi vaikka duunissa skannattua...