Kovaa duunia

Niih, mitäs me nyt taas on tehty. Jälkiä on poljettu, yksin ja porukalla. Vaikeutusta on lisätty, kulmista on otettu ruoka pois, niitä on tullut lisää ja väliin on jätetty tyhjiä. Matkat on ollut siinä 200 askelta, viime torstaina 250. Ei mitään, tosi hienoa työtä on valkuainen tehnyt ja hyviä jälkiä on ollut vaikeillakin alustoilla. Juhannus vietettiin Amsterdamin vilinässä ja Biins oli hoidossa äiteellä, oli kuulemma käyttäytynyt ihan asiallisesti.

Agituntia ei tällä viikolla ollutkaan, ja maanatai meni ihan löffäillessä. Tiistaina käytiin metsälenkillä ja otettiin pari hassua noutoa pihassa. No, hyviä noutoja olivat, vauhtiakin oli. Keskiviikkona muistuteltiin taas tokoliikkeitä mieleen, kun on jääneet aika tehokkaasti unohduksiin kun on vaan sitä jälkeä tahkottu. No, hyppy meni pallopalkalla hyvin, ruuan kanssa meni sähläämiseksi ja into puuttui. (note to self: raaka kalkkunamössö ei ole paras mahdollinen heittopalkka) Noutoja pari, perusjoo, eihän se mikään hyvä ole, mutta menettelee. Täytyypi tätä ruveta enemmän työstämään jossain kohtaa. Luoksarin pysäytys oli ihan hukassa, tai siis vauhdikas luoksari joo, mutta mikä pysäytys? Muutaman toiston jälkeen alkoi sujua, mutta pysäytys ei ole kovin säpäkkä. Miten nää liikkeet nyt näin on levinneet taas niinku jokisen eväät...

Torstain ryhmätreeneissä saikin valkuainen tehdä tosissaan töitä, oli aika rankka treeni. Alkuun otin hyppyä ja sitä pysäytystä, pallolla ja frisbeellä. Nyt tuli kyllä onnistuneita suorituksia, vaikka edelleen kaipaisin nopeampaa pysäytystä. No, harjotellaan. Sitten seuruuta neliöllä, vietinnostatusmielessä, haukutin paljon. Ja palkkana köysilelu, joka toimi hämmästyttävän hyvin tällä kertaa. Mehän oikeen leikittiin, vau. Lyhyen autohuilin jälkeen otettiin sosiaalista. Autossa odottelun aikana parille koiralle ammuttiin starttipistoolilla testausmielessä. Luna olikin autosta haettaessa vähän pöllämystyneen näköinen ja ei ihan siinä mielentilassa kuin olisin toivonut, verraten eka kiekkaan, jolloin oli ihan tohkeissaan ja iloinen. No, arvasihan tuon. Seuraamisharjoituksia otettiin siinä sitten rintamana, ja hyppyä jonossa kuin ratsastustunnilla ikään. :) Nämä meni hyvin. Sitten laitettiin Lunamuna paikkamakuuseen kentän laidalle ja muut pyöri neliörinkiä koirineen ja teki seuruuta, jääviä ja käännöksiä. Tuli ihan pirun pitkä paikkamakuu ja ei mikään helpoin häiriö. Oli monta koiraa, haukkumista, sekalaisia käskysanoja, perkeleitä, vinkulelua, pallolla leikkimistä ja goutsikin vielä käppäili Lunan vierestä. Aluksi vähän pää pyöri mutta siellähän tuo napotti ja ihmetteli meininkejä. Hienosti jaksoi. Tämän jälkeen alkoi ollakin jo Biins aika poikki, ja kaukaa kuului vielä jotain laukauksia, joten se nojaili hiukan pelokkaana ja vähän tärisyttikin. Lopuksi otettiin kuitenkin vielä kaikille uutena eteenlähetys, mutta Luna parka oli niin paineistunut laukausäänistä ja treenistä väsynyt että potkua hommaan ei oikein ollut, vaikka juoksihan se toki kiposta loppuruokansa syömään.

Kyllähän tuo ääniarkuus aina jaksaa harmittaa vaikkei se mikään uusi oivallus tosiaankaan ole. Ja ihan selvää ettei yhdistelmästä, jossa on vaan läiskäisty 2 samanrotuista koiraa samaan karsinaan kun nartulla on tärpit, voi mitään huippukoiria tulla. Lunalla toistaiseksi terveyspuolen ongelmat on onneksi jääneet herkkämahaisuuteen, joka sekin onneksi pysyy aisoissa oikealla ruokavaliolla ja tarvittaessa syödään sitten Tylosinia. Luonnepuolella pakasta tulikin vedettyä sitten arkuus-kortti, eli perusasenne vieraisiin ihmisiin on varautunut ja sitten vielä pahempana, äänipelko. Ihmisarkuutta on työstetty, ja nykyään Luna sietää esim tuomarien pitelemiset ja vastaavat, suhtautuu useimmiten melko välinpitämättömästi vieraisiin, mutta kotona uudet ihmiset on sille hirvitys, varsinkin miehet. Useamman kerran jälkeen alkaa olla jo ihan ok, mutta ekat pari kertaa on aina pahoja. Tämän kanssa pärjätään kyllä, ei siitä mitään labbis-kaliiberin sosiaalista tule ikinä, mutta voisi olla paljon pahempikin. Äänet sen sijaan on pahempi juttu. Sisällä kotiteatterista saa räiskyä vaikka mitkä sodankäynnit ja pamaukset, ja Luna vaan koisaa kaiuttimen vieressä. Mutta ulkona paukaukset, kolinat, räminät, laukaukset, ukkonen, raketit saa aikaan äänen voimakkuudesta ja tiheydestä riippuen säikkymistä ja paniikinomaisia pakoreaktioita. Treenitilanteissa, kuten tänään, Luna paineistuu ja stressaantuu laukaus-tyyppisistä äänistä ja toimintakyky ja keskittyminen laskee. Jossain mielen sopukoissa palaisi ajatuksena se JK1, mutta kun. Ei tule mitään jos koira sinkoaa kentältä hornan tuuttiin kun ammutaan tottisosuudessa. Siinä ei auta vaikka kuinka komeasti osaisi jälkeä ajaa. Vielä en silti ole valmis heittämään pyyhettä kehään, koska tuolla piskillä oikeasti on jotain lahjoja jäljelle ja tykkääkin vielä hommasta. Tottisosuus ja esineetkin on treenattavissa, mutta ne laukaukset. Ajatus olisi jotenkin alkaa niihin siedättämään, tarpeeksi hitaasti ja näin, mutta jos näyttää ettei tule mitään ja menee koiran kiusaamiseksi, niin unohdetaan se pk-puoli sitten ja tokoillaan vaan. Tarkoitus kuitenkin olisi että harrastaminen on kivaa sekä koiralle että ohjaajalle. Katsotaan, aika näyttää. Hampaat irvessä ja väkisin ei parane touhuta näitä juttuja.

Porsaantappaja

Sitä sun tätä siellä sun täällä

Kaikenlaista raportointia olisi toki voinut tehdä pitkin viikkoa, vaan kun kauniina kesäehtoina ei ole malttanut koneen ääressä kököttää, niin ladataan nyt sitten yhteen postaukseen enempi tavaraa.

Aloitetaan edellisestä viikonlopusta, lauantaina kävin tekemässä itekseni (juu oli se Lunakin mukana) aivan mahtavat tottikset sateessa Ppkk:lla. Alkuun viskoin frisbeetä vireen nostattajaksi, ja siinä sivussa Lunaatti sitten tuli omatoimisesti loikanneeksi metrisen pk-esteen yli läpyskää jahdatessaan vaikka tarkoitus ei kyllä ollut. No, näköjään ainakin pääsee siitä yli. Hyppyharkkana otettiin sitten kyllä ihan tokoloikkaa, noudettiin kapulaa (hyvällä vauhdilla tällä kertaa!) ja otettiin täyskäännöksiä. Oli oikein onnistunut treeni. Sunnuntaina otettiin lunkisti, tehtiin pitkä metsälenkki aamupäivällä ja illalla treffattiin Juttaa ja Muiskua.

Maanantaina agilityssä tutustuttiin pussiin, renkaaseen ja keppeihin ja otettiin puomia. Lunalla oli hauskaa, se touhusi innolla, tarjosi aktiivisesti toimintoja esteillä ja oli vikkelä. Minä raavin päätäni ja kompuroin perässä 10 askelta jäljessä kuin oikosulun saanut robotti hidastetussa filmissä. Eli tuossa omassa reagoinnissa, nopeudessa ja ennakoinnissa tarvitaan ihan hirmuisesti työtä... Ja siinä, että saisi ohjausta toimimaan niinkin, että koira onkin oikealla puolella eikä aina vasemmalla. Kotona ei olla ehditty treenaamaan mitään agilityyn liittyvää kyllä nyt. Noita keppejä varmaan tarvisi kyllä ottaa, vaan kun jotenkin olen niin hukassa miten sitä alkaa työstämään. Agin jälkeen otin jäljelle jääneillä ruuilla minitottikset (luoksarin pysäytystä läpijuoksuilla ja stopeilla ja vähän käännösiä) Tupalan kentällä.

Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina oli ohjelmassa jäljestystä. Tiistaina olin Jyskin takana, vedin parisataa askelta yhdellä vasurikulmalla. Ei moitittavaa. Lintuja oli jonkin verran mutta ruokaa jäi Lunaatillekin. Keskiviikkona koulun vieressä, 170 askelta ja suoraan tein tällä kertaa. Ja Luna meni kuin juna. Torstaina oltiin koko treeniporukan voimin samoilla nurtseilla ja ajoin reilu 200 askelta 2 kulmalla oikealle laatikon. Jälki vanheni varmaan noin puolitoista tuntia, hiukan vajaa, ja hiukan pelotti, onko linnut syöneet kaiken ruuan ja ryysiikö kakara vaan kohelona eteenpäin. Vaan ei, oikein hienoa työtä teki. Ekassa kulmassa oli vähän hakemista mutta toinen menikin sitten paremmin. Juurikaan ei tarvinnut pidätellä, parissa kohtaa meinasi hypätä jonkun askeleen yli mutta ei mitään holtitonta ryysimistä tosiaankaan. Ohjeeksi tulikin nyt lisätä vettä myllyyn. Paalulla istutetaan ja otetaan piski haltuun ennen lähettämistä. Kulmiin ei laiteta ruokaa, vasta kulman jälkeen. Ja tyhjiä askelpareja 1-2 per jälki ja siitä pikkuhiljaa tyhjiä lisäten kesän mittaan. Ja vähän kauemmas saa jättäytyä koirasta. Uusilla ohjeilla oli sitten perjantaina pakko päästä jo kokeilemaan, ja taas vähän jänskätti miten käy. Käytiin Maikin kanssa Jyskillä ja jälki vanheni ehkä puoli tuntia. Kummallekin onnistunut jälki. Luna veti samanlaisen laatikon kuin eilen (vika suora tosin jäi lyhyemmäksi kun loppui laskupää ja eväät), 200 askelta 2 oikealla kulmalla. Haltuunotto ennen paalua oli helpompaa kuin luulin, vaikka paalua kohti kiskottiinkin sammakkona kähisten. Namittomat kulmatkaan ei tuottaneet ongelmia.

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Keski-Suomeen. Ajoin ensin Jyväskylään, mihin jätin Jarnon ja Lunaatin, ja köröttelin sitten vielä Hartolaan turistiksi Tomerien treenileirille. Vähän hassuun aikaan olin paikalla, enkä ehtinyt haku- tottis- enkä suojelutreenejä näkemään, mutta koiria tuli taputeltua, kasvattien omistajien ja kasvattajan kanssa turistua ja peltojälkitreenejä näin useammalta koiralta. Kauemminkin olisin viihtynyt, mutta täytyi lähteä ajamaan takaisin Jyväskylään, jossa kaupan kautta grillailemaan. Sitä ennen käytiin vielä Lunan kanssa sateinen metsälenkki. Sunnuntaina käytiin vielä Vihtavuoressa pidemmällä metsälenkillä, Jarno oli mukana. Luna pääsi uimaan, kiipeilemään ja taas uimaan. Illalla kävin vielä polkemassa 240 askeleen jäljen yhdellä vasurikulmalla. Vanheni puolisen tuntia. Jälleen kerran hieno jälki. Ruoho oli aika pitkää, mutta niin vaan malttoi Biins kaivaa raksut korsien seasta, vaikka toisin luulin. Kumma kun itse aina suhtautuu jotenkin kierosti niin, että kun koiraa vie paalulle, ajattelee että joo nyt varmaan menee ihan pieleen ja tämä vaan ryysii kaikkiin ilmansuuntiin eikä malta syödä mitään. Ja viime aikoina ainakin olen sitten vaan saanut hämmästellä että ei hitto, kakarahan tekee hyvää työtä. Kesän ekat jäljet nyt olikin vähän koheltamista ja liinaa sai kiristellä enemmän, mutta nyt on kyllä mennyt hämmästyttävän hyvin nämä. No, ei kai siinä. Iloitaan nyt kun on kerran aihetta. Kyllä niitä hakkaan-päätäni-seinään -hetkiäkin sitten taas riittää.

Alla vielä lenkkikuvia Jyväskylästä. Editointityökalu ei nyt toiminut, joten rajaukset ja valotuskorjaukset jäi nyt tekemättä. Sorry.

Pikku-Kuhalla

Hevosasento.

Pikkasen oli komiammat maisemat kuin kotopuolessa.

Rimpulakinttu rantautuu.

Kukkulan kuningatar.

Maisemaposeeraus.

Joko jatkettais, tää pönötys on ihan tylsää.

Vielä Siikajärvellä.

Gaaaaa!

Horisontit vaan keikkuu.

Valkoinen hidas kapulannoutaja ja muurahaisjäljet

Treeniviikko alkoi maanantaina agilityn alkeiskurssin toisella kokoontumiskerralla. Ohjelmassa oli kontaktien opettelua, putkea mutkalla ja keppien alkeita. Jotenkin olisi kaivannut enemmän vinkkejä ohjaustekniikoihin ja omaan liikkumiseen, nyt tuntui että olin koko ajan koirasta kymmenen askelta jäljessä ja aina jossain väärällä puolella ja huidoin väärällä kädellä. Kepeistä jäi vielä ihan uuvatti olo, ei mitään hajua miten niitä pitäisi sitten omatoimisesti alkaa opettelemaan. Naksuttimen kanssa Luna kyllä hyvin haki jo oikeaa paikkaa kahden kepin välistä, mutta mites sitten siitä eteenpäin... Hmm. Pikkuisen kädetön olo näissä agijutuissa vielä... Putkeen se juoksi mielellään ja pallo tuntuu olevan siinä paras palkka. Ainoa että hiukan paineistui nyt treeneissä siitä, kun sattui saamaan kolinapurkin melkein jalkoihinsa kun toista koiraa komennettiin rähinästä ja satuttiin olemaan siinä "tulilinjalla"... Ääniarka herkkis kun on, Luna vähän veti korvia luimuun ja häntä tippui alas loppuharjoitusten ajaksi. Joten ne putkijuoksutkaan ei niin kovin innokkaita sitten enää olleet. Olisi kiva kun pääsisi omatoimisestikin noita esteitä vähän makustelemaan, kontakteja vähän otin kotirappusilla kylläkin.

Tiistaina kävin jäljillä, Luna veti mahdottoman hyvin, tarkkaa ja keskittynyttä työskentelyä ja vauhtia oli tällä kertaa just sopivasti. Etenemisessä oli kyllä voimaa, mutta ei tarvinnut liinaa kiristellä yhtään, sen kun hiihdin perässä ja annoin koiran aterioida. 200 askelta ja tällä kertaa ilman kulmia. Ainoa harmi jäljellä oli muurahaiset. Puolessa välissä Luna alkoi pärskiä ja pyyhki etutassulla kuonoaan pari kertaa. Kurkkasin ruohikkoon ja näin että nappuloiden kimpussa oli murkku poikineen. Annoin Lunalle "vapaat kädet" joko jatkaa tai olla jatkamatta, eli en mitenkään ohjannut sitä uudestaan jäljelle. Mutta sinne se kumminkin meni, ja loppuun asti nuuskutti. Välillä aivasti pari kertaa. Tylsää kyllä, jos ei ole linnut riesana niin sitten on muurahaisia. Kuulemma nielutulehdustakin tullut noiden muurahaisten syömisestä, ja ei kai se nyt koiralle muutenkaan kauhean hääviä ole. Ja harmi, tuo olisi ollut ihan kiva jälkipaikka muuten, ja kohtuu lähellä. No, ens kerralla johonkin muualle.

Torstaina oli ohjatut treenit, jotka veti tällä kertaa Mika. Alkuun otin noutoja ja hyppyä. Noudot meinasi olla vähän hitaita ja erityisesti palautusvaihe kaipaa enemmän vauhtia. Eihän Luna koskaan niitä kapuloita millään valtavalla voimalla ja energialla tuo, mutta nyt kyllä ponnettomuudesta saa syyttää ihan itseä. Koira autosta, jaaha, mitäs mä sitten ensin tekisin, hmm, no otetaan sitä noutoa, hmm, milläs palkalla, annetaan taskusta, hmm, jaaha, sivulle, heitto. Jep. Nostatukset jäi väliin vallan ja muutenkin olin vähän pölkyllä päähän lyöty. Hyppyharkat meni hyvin, otin pelkkiä loikkia, istumisella, seisomisella, vauhdista ja eteentulollakin pari. Toisella kierroksella luoksarin pysäytystä pallolla ja täyskäännöksiä hinkattiin vähän korkeammassa vietissä kipolla ja taskupalkalla. Hyvin teki kakara hommia. Ajatukseksi treeneistä jäi ensinnäkin se, ettei aina tee tiettyjä liikkeitä (kuten sitä noutoa) samalla tavalla koemaisesti, vaan vaihtelee tilanteita. Kun vaan muistaisi. Ja toiseksi se, että oma mielentila, fiilis ja suunnitelma kuntoon ennenkuin koiran hakee autosta. Ettei aikaa mene siihen, että mitäs meille nyt kuuluu ja mitäs kummaa tänään tehtäiskään ja miten koiran ihmetellessä vieressä. Liikkeiden väliajat lyhyinä ja silloinkaan ei nuuskita etsimässä muilta tippuneita ruuanmuruja, vaan koira istuu tai makaa sillä aikaa kun valmistelen liikettä. Huilitauot huilataan autossa.

Loppuviikosta olisi ajatus vielä ajaa ainakin yksi jälki, treffailla koirakamuja ja luoksarin pysäytykselle joku pallotreeni.

Tänään osasimme käyttäytyä

Valkuaisen kanssa käytiin tänään BH-kokeissa tutulla ppkk kentällä. Ja niin, hienostihan se meni vaikka aamulla jännittikin aivan kamalasti. Luoksepäästävyysosa meni hyvin, Luna vispasi häntää tuomarille ja sirut saatiin hyvin katsottua. Oltiin heti ekassa parissa tulilla, ja alkajaisiksi päästiin paikkamakuuseen (vähän olisin toivonut että olisi mennyt toisinpäin mutta näin tänään). Kylmästä, puuskaisesta tuulesta ja vesitihkusta huolimatta kämmenet kyllä hikosi siinä tönöttäessä. Onhan se tähän asti aina makuussa pysynyt mutta silti tuli kaikkia kauhukuvia mieleen että nyt se kirmaa siellä häntä viipottaen pitkin kenttää tai rapsuttelee korvaansa. Mutta kyllä se siellä pysyi niinkuin ennenkin, suotta hikoilin.

Yksilöliikkeitä aloitellessa Luna oli hyvässä vireessä mutta hiukan kysymysmerkkinä kun ei saanutkaan välipalkkaa makuun jälkeen. Remmissä seuruuta ei olla juurikaan otettu aikoihin. Otin hirmu lyhyeltä hihnasta kiinni ja tajusin aika nopeaan ettei vasen käsi liiku yhtään, ja kun yritin sitä heilutella, tulin sitten nykineeksi sitä hihnaa samalla. Ekalla suoralla kontakti tippui pari kertaa, mutta täyskäännöksen jälkeen pysyi hyvin. Vapaana seuraaminen oli tosi hyvä, henkilöryhmissä ei tapahtunut mitään reagointia. Vapaana seuruun toisen täykkärin kohdalla paikkamakuukoira lähti litomaan ja Luna seisahtui, mutta matka jatkui kyllä samantien ilman sen kummempia välikohtauksia. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno sekä luoksetulo ihan nappiin. Tuota istumista, tai lähinnä siis näitä uusia sääntöjä siinä(kin) liikkeessä tuumittiin moneen kertaan viime viikkoina, mutta näköjään olin sen nyt oikein tulkinnut. Arvostelut näkyy videollakin mutta lyhyesti: tuomari tykkäsi iloisesta tekemisestä ja arvioi liikkeet erinomaisiksi. Sanomista tuli hiukan siitä seuruun hihnan kiristymisestä alussa mutta siitä ei kuitenkaan rokotettu kun koira seurasi kuitenkin oikealla paikalla eikä se ollut pakotteeksi tulkittavissa. Samoin sellainen seikka tuli ilmi mitä en ollut edes tajunnut ajatella, eli istuminen perusasennossa arvostelun ajan. En käskyttänyt Lunaa siinä mitenkään, alkuun se istuikin vieressä, mutta sitten kävi maate ja hiukan piehtaroikin siinä. Kaupunkiosuus sitten menikin aika leppoisasti Siwan kulmilla pyöriessä, semmoinen sunnuntaikävely. Ei ihmeitä siinä. Tuomari (Lea Mäkitalo) oli reilu ja fiksu ja koejärjestelyt toimi sujuvasti, hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan.

Nyt on yksi iso tavoite saavutettu ja hyvä mieli siitä. Vaikka varmasti jonkun mielestä se bh on vain bh, piece of cake, jonka nyt pääsee läpi jos ei koira ihan raivohullu ole ja jos on viitsinyt opettaa pari perusjuttua. No, tämä riippuu vähän tuomaristakin, toiset arvostelee höllemmin kuin toiset. Tämänpäiväinen oli melko tiukka, mutta kuitenkin reilu. Ja minusta me ei edes menty rimaa hipoen nippa nappa, vaan Biins teki oikein hyvää tottista. Kun muistetaan nyt kuitenkin että se ei ole mikään käyttölinjojen palveluskoiralupaus, niin tällainenkin suoritus oli sen kanssa jo iso juttu. JK1 onkin sellainen elämäntavoite Lunalle, siihen voipi ja saakin mennä vuosia ennenkuin siellä asti ollaan. Mutta jatketaan harjoituksia, on mulla kuitenkin eri kiva harrastuskaveri puutteineen kaikkineen. Ja aivan mahtava treeniporukka ja koutsi opastamassa. :)

Miksiköhän tämä ei nyt onnistu tämä videon liittäminen...strange. No, tässä Youtubelinkki, sitä kautta pitäisi löytyä. Voipi olla muuten jotain hikisiä tekijänoikeusjuttuja kun menin tuohon tuulen huminan peitoksi laittamaan vähän Battle Beastia.

http://youtu.be/5C_tw0BBOm0

Illalla käytiin vielä pitkällä metsälenkillä, ja virtaa tuntui likassa olevan aivan mahdottomasti. No, 2 ja puoli tuntia rämmittiin pitkin metikköä, josko nyt uni maittaisi.