Vuoden viimeisiä treenejä ja pakollinen tavoitelätinä

Lyhyesti viimeisimmistä treeneistä: Hakuilu on ollut joulutauolla. Tokossa on harjoiteltu kaukojen maahan-seiso-vaihtoa toistaiseksi ilman välimatkaa, mutta saan sentään jo seistä. Liikkeestä istumista on palauteltu mieleen. Häiriötreeniäkin on otettu muiden koirien kanssa ja paikkamakuuta "valekäskytyksellä" (lyhyesti: goutsi yritti saada Lunaa nousemaan ylös ja palkkasin kun ei totellut). Lisäksi metallinoutoa on tehty vaihtelevilla palkkauksilla. Agilityäkin käytiin muistelemassa kertaalleen.

Vuosi lähenee loppuaan ja ilmeisesti kunnon treenaajan pitäisi vähän summata ja analysoida älyllisesti saavutettiinko tavoitteet harrastuksissa ja ehkä jopa miettiä uusia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Noh. Voisin tietysti lukaista vuoden takaisesta postauksesta mahdoinko sinne mitään fiksua tavoitelöpinää kirjoitella, mutta luotetaan nyt muistiin.

Ajatuksena viime tammikuussa oli, että vuonna 2012 tulisi korkattua tokon avoin luokka ja saavutettua siellä ainakin yksi ykköstulos sekä läpäistä BH-koe. Agilityä ja hakua oli into päästä kokeilemaan ja läpi suven jäljestää pirusti. No, jälkiä kyllä poljettiin aika ahkeraan, oiskohan neljä-viisikymmentä jälkeä kaikkiaan tullut tehtyä (nämäkin on kyllä jossain ylhäällä). Tahtia vähän hidasti loppukesän ja syksyn toivoton märkyys. Pituuksissa päästiin 300 askeleen tuntumaan, kulmia harjoiteltiin paljon ja lisäksi serpentiinejä, tyhjiäkin ilmestyi tänä kesänä jäljille jo 10-12 askeleen sarjoissa.

Agilityä aloiteltiin Reijan avustuksella ja käytiinhän me kesällä pari kurssiakin. Tähän lajiin kipinä ei ole niin kovin iskenyt että kisaaminen kiinnostaisi, mutta onhan se mukavaa vaihtelua tottiksiin. Helppoja ratoja saadaan jo vähän tehtyä, pari perusohjauskuviota opeteltu ja kaikki esteet on tulleet tutuiksi, toiset paremmin ja toiset vähän heikommin... Keppeihin ei olla sen enempää paneuduttu vaikka tomerana akkana semmoiset itse sahailinkin takapihaharkkoja varten. Ollaan siis pitäydytty melko lailla mukavuusalueella tässä lajissa ;)

Haku aloitettiin kesällä ja mukavaa puuhaa sekin. Intoa lisäisi se, jos voisi suunnitella oikeasti kisaavansakin lajissa joskus. Noh, ehkäpä siihenkin vielä mahdollisuus tarjoutuu aikanaan, esimerkiksi jonkun mustanpuhuvan ranskalaispaimenen kanssa... ;) Hih. Luna on kyllä viihtynyt hakutreeneissä ja aika hyvin käyttääkin nenäänsä. Haukkumalla ilmaisuakin on harjoiteltu. Rahkeet riittää toistaiseksi muutamaan haukahdukseen. Mukavalla porukalla kerrassaan mainio laji. Näin ilmojen kylmetessä on panostettu eväspolitiikkaankin huolella ja hakuilun lomassa on nautiskeltu kahveja, kuumia mehuja ja leipomuksiakin. Mahtaako kesän koittaessa olla jo kunnon piknikvarustus mukana ja koirat treenataan jahka syömiseltä keriitään...

Tokon osalta tavoitteet suorastaan ylitettiin, avoin luokka korkattiin keväällä, ja itsenäisyyspäivänä saatiin TK2, avoimen kokeita tuli yhteensä 6 kappaletta, kolme ykköstä ja kolme kakkostulosta. Tämän jälkeen onkin sitten vähän viritelty voittajaluokan liikkeitä alulle.

BH-koe meni hienosti läpi kesäkuun alussa. Pakko sanoa että tuohon suoritukseen olin kamalan tyytyväinen. Luna oli aivan mahtavalla asenteella mukana ja tottisteli tosi upeasti.

Eli aikas hyvin meni kulunut vuosi. Harmia on aiheuttanut vain tuo neidin hermorakenne ja pahentunut ääniarkuus, jotka kyllä kieltämättä hankaloittaa treenaamista aika tavalla. Mutta näillä eväillä mennään mitä on annettu ja treenataan sen mukaan mitä nuppi kestää. Tarkoitus olisi kuitenkin lähtökohtaisesti se, että koiralla olisi kentillä ja metsissä kivaa.

Ensi vuodelle tokon osalta tavoitteeksi asetettakoon voittajaluokassa starttaaminen jossain kohtaa vuotta, ehdottomasti aikaisintaan kesällä, todennäköisemmin loppuvuodesta. Voittajassa haastetta on jo huomattavasti alempia luokkia enemmän niin liikkeiden vaikeustasossa kuin suorituksen kestossa ja vireenhallinnassakin, että kiirettä on turha pitää. Tuntuu kuitenkin mukavalta päästä harjoittelemaan aivan uusia liikkeitä ja treeni-intoa ei ainakaan puutu.

Jäljestystä jatketaan harrastusmielessä kevään koittaessa, samoin hakuilua. Agilityä sitten mielenvirkistykseksi johonkin väliin, mutta pääpaino Lunaatin kanssa tulee olemaan tokoilussa. Toivotaan että terveys ja päänuppi kestää ja saataisiin paljon hyviä treenejä aikaiseksi.

Uudenvuoden räiskinnän varalle on kaapissa arsenaali aseita, raportoin sitten silloin millä fiiliksillä vuodenvaihdetta on vietetty.
Loppuun vielä myöhästynyt joulutoivotus (kaikki teki tänä vuonna tämmöisiä tietokonekortteja joita jaettiin feispuukissa ja foorumeilla, niin tottakai määkin sitte tein omani):

Samaa vanhaa

Kyllä tässä jotain on tullut treenailtua vaikka raportointi onkin jäänyt vähän vähille. Uusia liikkeitä tai juttuja ei oikeastaan ole ollut kuvioissa mukana, vaan on palloteltu samoja vanhoja. Torstaisin on keskitytty häiriötreeniin porukalla. On tehty niin että kaikki koirat pyörineet "vanhanaikaisesti" pitkin kenttää ja puuhanneet omia harjoituksiaan, on otettu luoksetuloja ja jääviä rintamana ja rivistä, henkilöryhmää jne. Eilen henkilöryhmä vietiin vielä vähän häiriintyneemmälle tasolle, oli hyppimistä, huitomista, kovaäänistä yskimistä, viheltelyä, aivastelua, laulamista, lirkuttelua, kiroilua, kyykyssä oleva henkilöryhmä... Mahtoi olla ohikulkijoilla ihmettelemistä. Luna kyllä vaikutti välillä vähän hämmentyneeltä mutta teki tunnollisesti hommansa ja saatiin oikein onnistunut treeni. Viime torstaina leikittiinkin jopa, mutta tällä kertaa jätettiin patukan riepotukset pois kun Lunan suupieleen on tullut hotspot. Alkaa olla jo paremmassa kunnossa kuin alkuviikosta, Betadinen ja Bacibaktin voimin on hoideltu, eikä tuo näytä valkuaista mitenkään kohtuuttomasti kiusaavan. Ei edes yritä rapsuttaa sitä ja putsailut sujuu ilman sotimista.

Viime viikonloppuna käytiin agilityäkin muistelemassa pitkästä aikaa, Biinsillä oli hauskaa ja se rallatteli taas hyvinkin omatoimisesti ja vapaavalintaisessa suunnassa ja järjestyksessä esteitä. No, saatiin me jotain järkevääkin harjoitusta aikaiseksi sentään. Talvikaudeksi olisi kyllä ihan kiva päästä jollekin kurssille taas kun jälkihommatkin on kuitenkin tauolla. Oma into (saati sitten taito) ei kyllä riitä mitään kisoja miettimään tuossa lajissa, mutta onhan se ihan mukavaa harrastelua näin rennommallakin meningillä.

Että eipä tässä sen ihmeempiä. Tokokisoihin olen koittanut meitä kovasti tyrkyttää vaan näyttää olevan nyt kokeet niin täynnä (paikallisen seuran jäsenillä, joihin en kuulu, on etusija ilmoittautumisissa) että ei taideta enää tämän vuoden puolella päästä kehään pyörimään.

Huittisissa tokokokeissa ja nuuskimista

Kesätauko on tokokisojen osalta nähtävästi ohi ja nyt loppuvuodesta olisikin useampi koe kalenterissa. Eilen käytiin Huittisissa katsastamassa tämänhetkinen osaamisen taso Juha Kurtin arvioivan silmän alla. AVO1 saaliina, 162pisteellä. Pistemenetykset tuli luoksarin pysäytyksestä ja liikkeestä seisomisesta, koska runsaasta ja monipuolisestakin rep-treenailusta huolimatta kokeessa näköjään ei voi pysähtyä. Hmh. Lisäksi allekirjoittanut viskoi kapulaa ihan miten sattuu, mikä aiheutti vinoutta palautuksessa. No mutta, mikä tärkeintä, vire oli mainio ja Luna oli iloisella tuulella.

Paikkamakuu: 10.
Seuraaminen: 10, oli tosi hieno. Käännöksissäkään ei kompuroitu.
Liikkeestä maahan: 10.
Luoksetulo: 6, tuli lujaa hiekka pöllyten ja hienosti suoraan eteen mutta pysähtyä toki ei voinut. Tuntui vaan kiihdyttävän rep-käskystä... Hmjoo.
Liikkeestä seisominen: 0, niin kun se meni maahan, taas. Ja veti korvat tiukkaan luimuun ja nuoleskeli nenäänsä silmät viiruina kun käännyin.
Nouto: 8,5, heitin sitten niin vinoon ja vielä surkean lyhyen heiton, että Luna meinasi taas palauttaa kapulaa liikkurille ja sitten lopulta palautus oli hirmu vino.
Kaukot: 9, ekasta istu-käskystä ei noussut kuin puolittain, hihkaisin toisen käskyn perään. Loput vaihdot hyvin. Oma moka, käsiapu oli ekassa vaisu kuten äänikin.
Hyppy: 10, kerrankin tämä onnistui kokeessa. Oikein mainio hyppy oli.
Kokonaisvaikutus: 10.

Hyvä fiilis jäi mokista huolimatta. Nähtävästi pysähtymistreeniä vaan tarvitaan vielä enemmän. Nytkin olen kyllä paljon stoppeja teettänyt, eri tilanteissa: seuratessa, juostessa, lenkillä randomisti, vapaana juoksemisen yhteydessä, peruutellen itse... Ja erottelutreeniä jääville on myös otettu, eli vuorotellen ja satunnaisessa järjestyksessä seisomista ja maahanmenoa, näissä ei ole virheitä tullut vaikka olen sitä vähän tahallaan hakenutkin että pääsisi sanomaan. No mutta, jatketaan.

Viime viikolla oli vielä tiistaina viimeinen agitreeni tältä erää, otettiin rataa ja alkoiteltiin keppiharjoitusta. Tai oikeastaan saatiin ideoita miten niitä alkaisi kotona treenaamaan. Kävinkin sitten harjanvarsia ostamassa, josko sitä takapihalla alkaisi yrittää niitä rakennella. Tuntuu jotenkin vaikealta, mutta katsotaan nyt miten lähtee sujumaan.

Keskiviikkona ja torstaina nuuskittiin jälkiä. Keskiviikkona harkkasin kulmia ja torstaina tyhjiä. Torstain jäljelle lisätyhjiä taikoivat myös varikset, mutta hyvää työtä teki valkuainen eikä edes pelottanut mikään. Alkupuoliskolla tuli joku aivopieru ja piruetti, tosin. Itse asiassa torstaina kaikki koirat teki hienot jäljet vaikka linnut sabotoikin touhua parhaansa mukaan.

Lauantaina kävin beussien erkkarissa Tammelassa ihastelemassa punasukkia. Ja olihan niitä ihasteltavana, 87 kappaletta. Monta iloisen sosiaalista koiraa tuli rapsuteltua.

Sunnuntain kokeiden jälkeen heitin vielä lyhyemmän metsälenkin ja perään vielä hakutreenit. Koko viikonloppu huhahti siis koiramaisissa tunnelmissa vaihteeksi. Ei näyttänyt Lunaa paljoa kokeet väsyttäneen, ahne pikkuvalkkari pinkoi kovalla vauhdilla suoraan maalimiehille. Kolme äijää oli metsässä lymyilemässä. Hauskaa tuota hakuakin olisi harrastaa vaikka kokeet jää tässäkin taatusti käymättä.

Putki-iloja

Tiistaiagilityt meni hyvin, Biinsillä oli hauskaa ja akka juoksi paita litimärkänä pitkin rataa. Kuulemma vieläkin nopeampi pitäisi olla, minun siis. Tässä nyt selvästikin tulee suunnasta jos toisesta vinkkiä että kuntoilemaan mars... Jatkossa täytyy palkkauksen kanssa olla vaihtelevampi, nyt palkkasin melkein vallan aina kontakteista (jotka Lunalla on kyllä hyvät), ja tästä johtuen Luna hiukan hutiloi muilla esteillä ja kiiruhtaa kontaktiesteille vähän turhankin omatoimisesti. No ihmekös tuo. Putkeen se menee myös kovin mielellään. Lopuksi sitten lykättiinkin putki ja A-este rinnakkain ja koitettiin ottaa vähän erottelutreeniä niille. Ystävämme ärsykekontrolli on jälleen tapetilla. Ampumaradalla oli kyllä harjoituksia taas, mutta tein taktisen vedon ja vein Lunan taukojen ajaksi autoon kuuntelemaan Slayeria enkä edes yrittänyt jäädä alueelle hengailemaan tai kävelyttämään sitä metsikköön. Ja hyvin meni.

Oma putkihimo kävi aivan ylivoimaiseksi ja ostin Canoniin 55-250mm objektiivin. Hiukan pääsin jo testailemaan sitä metsälenkillä. Mukavalta vaikuttaa.

Taivas putoilee pienen tytön niskaan aina vaan.

Pieni summaus viime viikon puuhista. Tiistai-agility meni pyllylleen. Ampumaradan äänet, joita Luna ei ensimmäisellä kerralla huomannut juuri lainkaan, olikin nyt pelottavia ja koiraparka oli ihan kakat housussa suurimman osan aikaa. Keskiviikkona ja torstaina puolestaan säikyttiin puolestaan ukkosia, mutta siitä huolimatta torstaitottikset meni kivasti. Vire oli aluksi vähän huono, mutta yllättäen hyppynoudon harjoittelu nosti sen ihan mukavalle tasolle. Eteenlähetyksiä tehtiin useampi, ja vauhtia tuli joka kerta lisää. Se on liikkeenä ja harjoituksena kyllä hyvä, vaikkei ikinä tarvittaisikaan koemielessä sitä taitoa. Saa loppupalkatkin syötettyä siinä.

Muina päivinä ei ollakaan tehty kummempia, olen ihan tarkoituksellakin nyt pitänyt vähän jälkipaussia. Mahakin on reistaillut taas, vaikka tuossa yksi Tylosin-kuuri tulikin syötettyä jo taas. Kuurin ajan ei mitään ongelmaa, ei edes löysänsuuntaista kakkelia, mutta heti kuurin loputtua on mennyt enemmän ja vähemmän ruikkimisen puolelle. Huokaus, eikä syyllistä sieltä ruokavaliosta oikein tahdo selvästi löytyä. Tiedä sitten onko stressiperäistä jotenkin ja yhteydessä noihin pelkotiloihin... Mutta ei kai siihen sitten antibiootti auttaisi... Hmh, kai sillä sitten vaan on niin kamalan herkkä suoli. Menin nyt sitten hairahtamaan Royal Caninin nappuloihinkin vaikka olen aina tuumannut että niihin en kyllä koske. Näin vaan mainoksen tuosta Sensitive Digestion-papanasta ja ajattelin piruuttani kokeilla 4 kilon säkin. Maksaa mansikoita mutta koitetaan nyt. Eikä se nyt ihan onnettomimmasta päästä ole kuitenkaan tuotesisällöltäkään, 28/18 tavaraa eikä ihan hirveän pitkää listaa ihmeuutteita. Ja ilmeisen hyvänmakuiselta vaikutti, kakara hotki sormet taas ihan verille kun palkkanamina annoin. Tämmöstä papanaa.

Vatuillakin on Biins päässyt herkuttelemaan...

Tänään kävin päivällä palveluskoirakerhon kentällä heittämässä tokotreenin, otin "kokeenomaisesti" avoimen liikkeet peräkkäin. Palkkasin välissä taskusta ja lopuksi annoin vielä kipasta lihat ja loppupalkan. Paikkamakuuta en jaksanut tehdä siellä yksinäni, sitä on aika paljon treenattu yhteistreeneissä. Seuraamisessa liukastuin koiranp*skaan (jep, eihän niitä sieltä voi korjata pois jos ei koira ehdi pusikkoon asti...), mutta siihen nähden hyvä suoritus. Liikkeestä maahanmeno ihan nappiin, ei mitään erikoista, luoksari stopilla aivan huippu (Lunaatti siis osaa sen kyllä!), liikkeestä seisominen tosi hyvin, noudossa varasti ensin, mutta pyysin sitten vaan uudestaan sivulle ja tokalla heitolla malttoi odottaa käskyä. Vauhti oli bueno, myös palautuksessa. Kaukot meni nätisti. Hypyssä ennakoi ensin istumisen, ja otin uusiksi ja palkkasinkin seisomisesta esteen takana, ja sitten vielä kerran tein normaalisti, ja viimeinen toisto oli juuri sellainen kuin pitääkin. Ja ei muuta kun syömään sitten vaan. Jäi mukava fiilis, Lunalla oli hyvä vire päällä ja liikkeet sujui teknisestikin hyvin. Onhan tuossa treenaamista vielä ilman muuta, mutta taas vois kyllä kehdata kokeisiinkin alkaa ilmoja laittelemaan pikku hiljaa.

Jälkiagitottissoppa ja sananen viiriäismoodista

Pienen valkkarin aktiivista elämää: tiistaina alkoi uusi agilitykurssi, josta ajeltiin suoraan mökkeilemään pariksi päiväksi. Torstaina treenit jatkui tottiksilla tottakai, perjantai huilailtiin ja tänään poljettiin taas jälkeä.

Tiistain agit oli oikein mukava kokemus, mentiin helppoa rataa ensin pienemmisstä osissa, sitten vähän pidempää pätkää kerrallaan. Ja juosta sai, Lunalla oli virtaa ja intoa. Keinuunkin se uskalsi nyt mennä ilman tukea ja apua, ja toteutti siinä vieläpä varsin näppärää omatoimipalkkausta. Tuli alas puomilta, palkkasin pallolla, josta se sai kopin ja juoksi innoissaan pallo suussa keinulle, jonka puolessa välissä irrotti pallon niin että pallo vieri keinupintaa pitkin alas. Ja siitäpä se sen sitten vielä otti oikein kontaktin kautta itselleen omatoimipalkaksi. Kyllä nauratti. Hirveän kätevää, jatkossa opetan sen ajamaan autoakin itse niin Luna voi käydä ihan omin nokkinensa agitreeneissä ja mä voin vaikka löhötä soffalla.

Mutta kyllä maalla on mukavaa. Luna päästeli tuhatta ja sataa pitkin pihaa, pusikkoja ja ojia, polskutteli uimassa moneen otteeseen, lenkkeili metsässä, oli mukana mustikassa, kiipeili soramontuilla, leikki kepeillä, palloilla, köysillä, kumihanskoilla ja tohveleilla. Varasti raakan perunan ja juoksi se suussa taloa ympäri, esitteli kaikki osaamansa temput hernemaistiasten toivossa ja nukkui yöt sikeästi hetekalla, selällään ja niin leveästi että allekirjoittanut sai liiskautua seinää vasten. Ja niin, teki se kaksi oikein mainiota jälkeä. Ihan pihasta lähtee isot heinäpellot, jotka oli kuin tilauksesta juuri paalattu. Keskiviikkona tein aamulla lyhyen, helpon suoran jäljen, 75 askelta ja joka askeleella ruokaa. Illalla tallasin 340 askelta, tyhjiä oli useassa kohdassa 2 ja 4 sarjoissa ja jäljellä oli 4 kulmaa. Maa oli kuiva ja jälki vanheni kolmisen varttia, pieniä hankaluuksia Lunalla oli mutta hienosti se veti kuitenkin ja teki tosissaan hommia vaikka vietti olisi saanut vähän korkeammalla kyllä olla. En nähnyt jälkiä sitten tippaakaan, joten oli vain pakko luottaa koiran nenään kulmien ja tyhjien osalta (se kalkki!). Samasta syystä jossain kohtaa saattoi jäädä toisen puolen askel välistä. Värväsin vielä äitimuorin perään hiippailemaan ja ottamaan videota. Tyylinäyte alla. Taustalle oli pakko laittaa joku random musiikki peittämään höpinät, ja jumputus oli kaikki mitä youtube tällä kertaa tarjosi katntrin lisäksi kun en jaksanut alati kaatuilevalla video editorilla lähteä muokkailemaan. Katsokoon ken jaksaa, koira painaa kymmenen minuuttia nokka maassa syöden kuivamuonaa nappula kerrallaan ja akka hiihtää perunaverkkareissa perässä.

Tämän ehtoon jälki käytiin tekemässä linja-autotalleille. Otin vähän lyhyemmän jäljen ja treenasin tyhjiä. Mittaa oli 230 askelta, tyhjiä oli kolmessa kohdassa kahdeksan suora. Kaksi kulmaa, lyhyt nurmikko. Luna teki alkuosan jäljestä hieman matalammassa vietissä mutta pirun tarkasti ja hyvässä rytmissä kuitenkin. Tyhjäpätkät selvästi nosti sitä ja loppupätkä mentiinkin jo vauhdikkaammin, mutta liina sai kuitenkin olla ihan löysänä koko ajan. Huh, onneksi tulee näitä onnistumisiakin taas välillä.

Niin, siitä viiriäismoodista, mikä tuli mieleeni ensinnäkin katsellessani Lunan viipellystä mökillä ja siitä kun treeneissä on paljon viimeaikoina puhuttu tunneoppimisesta ja koiran oikeanlaisesta mielentilasta treeneissä. Viiriäismoodi siis pitää sisällään haukkumista, mouruamista, iloista kirmailua, pentumaista pelleilyä, leikkimistä, virtaa ja vauhtia. Pentuaikoina viiriäismoodi napsahti päälle aina iltaisin kun ajatteli syventyä television ohjelmatarjontaan. Ja silloin sitä ei saanut loppumaan millään, paitsi jäähyllä pimeässä vessassa. Nykyään, kun tuo valkuaisenketku uskookin jo jotakin (eli tässä kohtaa lopettaa riehumisen käskystä), voisin jopa sanoa että viiriäismoodi on Lunaa parhaimmillaan. Se on silloin vapautunut, hirveän iloinen, leikkisä ja vietikäskin jopa. Taistelee kepeistä ja leluista aivan kuin eri koira, ja jos vain koira voisi nauraa kikattaa, tuo tekisi juuri niin tähän mielentilaan päästyään. Voi jos vaan olisin pentuaikana ymmärtänyt hyödyntää tämän riemun ja yhdistää sen treenikenttiin ja pentutottiksiin. Harvoin Lunan fiiliksissä nytkään valittamista on, kyllä se innoissaan treenikentälle menee ja touhuaa mielellään, mutta mitä sitä voisikaan saada aikaan jos mukana olisi tuo riemuista aidoin, viiriäismoodi. Siinäpä minulle pähkinä purtavaksi.

Kyllä me vielä hengissä ollaan

Pientä blogilaiskottelua ilmassa, laitetaas pikapäivitystä, ei me kuitenkaan ihan pelkästään löhöilty olla.

Jälkeä on poljettu joka viikko, välillä menee aivan pirun hyvin ja sitten valitettavasti pari kertaa on käynyt niinkin että Lunan ääniarkuus on laittanut homman plörinäksi ja jäljestys on jäänyt pamausten takia kesken. Pääasiassa on kuitenkin mennyt hyvin, 300 askelta on tallottu suunnilleen, kulmia ollut 2-5 kpl ja tyhjiä 2-4 x 4 askeleen sarjoja. Tarkoitus olisi seuraavaksi pidentää noita "tyhjäsarjoja" 6-10 askeleeseen. Loppupalkka on tullut jäljen lopussa mun taskusta, kippo ei siis enää ole maassa jäljen päässä koska tuo ketku haistaa sen ja sitten saa tapella niistä viimesistä askelista.

Tokorintamalla on oltu vähän laiskempia, mutta kapulan pitoharjoituksia on otettu, askelsiirtymiä perusasennossa kaikkiin suuntiin, seisomista olen vahvistellut sekä luoksarin yhteydessä, seuruussa ja takaperin koiran edellä juosten (vinkki: tarkista missä kentän esteet tönöttää ennen juoksentelua...). Paljon on otettu myös ihan läpijuoksuja ennakoinnin estämiseksi, mutta toistoja tuo liike ei kyllä hirveästi kestä sellaisenaan.

Agilityn alkeiskurssi loppui, saatiin kaikki esteet kertaalleen käytyä läpi (paitsi kepit jäi esittelyn varaan), ja nyt jatketaan sitten Kaisu Meuselin kurssilla eteenpäin. Tämä onkin nyt vaan 4 kerran kurssi, täytyy sitten katsoa jatketaanko samaa höyryä vielä perään vai pidetäänkö paussia ja katsellaan talvella hallikursseja sitten, kun jälkisesonkikin on ohi. Mutta nyt sinne siis, ja agista suoraan mökille pariksi päiväksi.

Tottiksissa tanssia ja urheilua

Torstaitottiksissa tehtiin taas ilahduttavasti asioita vähän eri tavalla ja haettiin ihan uudenlaista häiriötä. Lykättiin koko komppania paikkamakuuseen ja sen sijaan että oltaisiin perinteisesti marssittu seisomaan selin parinkymmenen metrin päähän, mentiinkin keskelle kenttää tiiviiseen rinkiin, kyykittiin, hypeltiin ja tanssittiin. Kyllä, jalalla vaan koreasti. Luna kesti hyvin kyykkimiset ja sen, että mentiinkin vieraan koiran viereen seisomaan samalla kun koutsi ja Mika steppaili koirien nenän edestä ja häntien yli (siis ei niiden päältä sentään vaan yli astuen, hah :D). Valssaaminen ja naurunkäkätys oli Lunamunalle sitten liikaa ja se tuli katsomaan että mitä pirulauta te nyt oikeen meinaatte. No, eipä mitään, likka palautettiin paikalleen takasin ja sitten se siellä pysyikin ihan siivosti. Mahtoi se miettiä että taas on akka tullut hulluksi. Huilin jälkeen noutotreeniä saaliin kautta, hetsailin kapulalla, leikitin sillä, haukutin ja viskoin ties minne (treenikaverit ja rakas koirani, ottakaa ensi kerralla kypärä) ja pingoin tuhatta ja sataa Lunaa karkuun. Meni ihan urheilun puolelle. Hirmu hyvä treeni oli. Loppuun vielä pieni seuruu ja eteenlähetys, vauhtia piisasi.

Muuten tämän viikon treeneissä ei erikoisempaa, maanantaina aksattiin, listalla oli keinua, okseria, pituutta, rengasta ja omatoimisesti pöytää, hyppyjä ja pussia.Itsellä oli ihan mäntti olo koko päivän, mutta Luna oli riemua ja energiaa piukassa ja niin sitä tuli itsellekin parempi mieli. Kannatti vaan lähteä vaikka päivällä ajattelinkin etten inahda mihinkään. Tiistai ja keskiviikko jäljestettiin, tiistain jälki oli ihan kamalaa ryysimistä. Luna oli autosta haettaessa kuin ei olisi viikkoon syönyt, haukkui, tärisi ja kiskoi sammakkona paalulle. Ja pidätellä sai kyllä melkein koko matkan että malttoi ottaa joka askeleen. Jälki oli 270 askelta pitkä, ja tyhjäpareja oli neljä, kulmat 2x oikealle ja 1 vasemmalle. Kulmat se veti pirun hyvin kyllä. Keskiviikkona oli kuivaa eikä jälki näkynyt ruoholla yhtään, joten jouduin vaan luottamaan että kakara hoitaa hommansa ja seurailin rytmiä. Tyhjiä oli nyt 2x neljä tyhjää askelta. Intoa oli taas, mutta jäljestys oli paljon siistimpää kuin tiistaina. Loppupalkka saa luvan siirtyä pikku hiljaa autoon, nyt tuo possu haistaa sen rasian muutaman askeleen päästä (vaikka kuinka olis kansi kiinni ja ruohoa päällä) ja sitten saa vääntää että se ottaa ne viimeisetkin askeleet. Pallon taidan pitää ohjelmassa kuitenkin, nyt tuo on niin komiasti kantanut sen autoon. Ja sitä jälkikalkkia ois kiva saada että vois merkata missä ne tyhjät ja kulmat taas olikaan.

Toiset ne vaan osaa.

Kuluneella viikolla ei mitään maata mullistavaa omissa treeneissä. Maanantaiagilityn uutena juttuna oli pöytä, mikä oli Lunalle helppo juttu, se kun mielellään kiipeilee objekteille ja osaa odottaa. Samalla tuli treenattua putkea, hyppyjä, pituusestettä ja puomia, niin ja rengasta sekä a-estettä, jolla kontakteissa on vielä paljon duunia. Tiistaina ei sen ihmeempää, olin silmälääkärin ja laajennustippojen jäljiltä sen verran sokko että tehtiin vaan peruslenkki ja kaukoista sisällä iltaruoka. Keskiviikkona kävin tutustumassa Outin ihanaiseen mudi-penneliin, Sisuun, ja Luna sai painia ja juosta Lucan kanssa pitkin pihaa. Pentu oli reipas ja rohkea, mutta ihan vielä ei uskallus riittänyt mennä isojen kohelluksiin mukaan.

Pikku söpöläinen

Torstaitreenissä otettiin alkuun sosiaalisettiä, eli 3 hauvaa kentälle ja tehtiin rintamana liikkeestä seisomisia, käännöksiä ja yleensä seuruuta. Aika pitkä sessio tuli, ja toiselle kierrokselle tultaessa Luna olikin aivan puhkiväsynyt. Siispä ei otettu mitään kovin vaativaa, matalassa vietissä kapulan pitoharjoitusta naksuttelemalla, lyhyt henkilöryhmä ja eteenlähetys. Nyt oli vauhtia.

Just ja just pysyy tällä haara-asennolla pystyssä

Perjantaina jäi lenkit ihan olemattomiin ukonilman takia. Lunaatti pelkäsi niin etten katsonut tarpeelliseksi kiduttaa sitä tunnin-puolentoista remmilenkillä, vaan käytiin mettänreunassa pissillä ja lompsittiin kotio. Sittenhän se ukkonen lakkasikin tietysti. Lunalla oli myös hieronta, ja aika hyvin oli paikat auki, jumitusta löytyi oikean lavan seutuvilla. Alun irvistelyjen jälkeen Luna rauhoittui yllättävän hyvin ja makoili silmät puoliummessa.

Lauantaina otettiin Reijan kanssa aamupäivällä ppkk:lla reeniä. Ohjelmassa oli hyppytekniikkaa, luoksarin pysäytystä hiukan ja pidempi seuruu ja jäävät kipolla. Eipä nyt isompaa moitittavaa, voishan se pysäytys olla terävämpi tietysti.

Ja sitten sunnuntai. Sunnuntaipäivä vietettiin Tupalan kentällä Mia Skogsterin seminaarissa. Reilu 8 tunnin aikana ehti tulla aivan hirmuisesti asiaa, mutta tässä nyt jonkinlaista yhteenvetoa ajatuksista mitä siellä heräsi ja mitä asioita tuli esille:
- pennun kotiutuessa aloitetaan suhteen luominen, pidetään kivaa yhdessä, leikitään, käytetään ruoka-ajat hyväksi, pentu saa kulkea mukana vähän joka paikassa. Ruoka tulee lähes aina kädestä ja jo ihan pientä pentua voi tällä tavalla alkaa hakea sivulle, ilman mitään sen hienompaa tekniikkatreeniä
- kehutaan aina kun pentu on aktiivinen ohjaajaa kohtaan, ei houkutella muista asioista kiinnostunutta pentua luokse, vaan palkataan iloisesti siitä kun pentu itse tarjoaa kontaktia ja on aktiivinen
- sama periaate vanhemmalla koiralla tottiskentällä kun haetaan kontaktia perusasentoon ja häiriönsietoa, ohjaaja ei aktivoi koiraa vaan toisinpäin
- kontaktiharjoitus perusasennossa / kontaktin kesto ja häiriö: ohjaaja eleetön, koiralle käsky ottaa kontakti (kun se sen jo osaa), kehu kun ottaa, jos vilkuilee muualle, ei + pakote, kun korjaa, kehu ja palkka. Pikkuhiljaa pidennetään aikaa.
- ensimmäisen elinvuoden ajan keskitytään suhteen luomiseen ja oikeanlaisen tunnetilan rakenteluun yhdessä tekemiseen, ei ryppyotsaista "pentutottista" eikä hampaat irvessä tekniikan hiomista. Opetellaan työskentelemään yhdessä, luodaan pohjia tottisliikkeille ja vietin hyödyntämiselle myöhemmin. Luodaan koiralle vahva halu tehdä töitä, koiran mielestä tottis pitäisi olla alusta asti huippuhauskaa puuhaa.
- pikkuhiljaa palkkauksessa nuori koira siirretään ruualta saaliille, jos koiralla on hyvä vietti ja leikkiminen on sille tärkeää. Jos koira toimii ruualla paremmin, lelupalkkaa ei kannata väkisin yrittää käyttää eikä toisinpäin, koiran mukaan, mitä se eniten haluaa, ruokaa, saalistusta vai taistelua.  Myös laumavietin hyödyntäminen yhdistettynä ravinnonhankintaviettiin.
- lelu/saalispalkan voi ottaa käyttöön vasta sitten kun pentu osaa jo leikkiä, tuoda lelun ja irrottaa käskystä.
- jos taistelunhaluinen ja vietikäs koira, silloinkin (ja erityisesti silloin) irrotus opetellaan nätisti vaihtokaupalla jotta vältytään konfliktitilanteilta irrotuksissa myöhemmin. Irti-käskystä seuraa paljon useammin uusi leikki kuin lelun katoaminen taskuun. Irti-käsky eri tilanteissa, ei aina samassa kohtaa.
- viettiä myös kuolleeseen esineeseen, voi käyttää kahta patukkaa maassa joiden välimatkaa pidennetään pikku hiljaa, koira ottaa molemmat suuhun (pohjia noutoon), toimii jos vahva vietti koiralla.
- äänenkäyttö ja äänensävyt, paljon iloista kehumista koiran tehdessä hyvin ja yrittäessä, napakka ei + mahdollinen pakote ei-toivotusta toiminnasta. Suuttua ja turhautua ei saa "koiran nähden". Ei laahusteta kentällä kuin pystyynkuollut lahna vaan omalla äänellä ja eleillä pidetään koirallekin hyvää fiilistä yllä. Ei kuitenkaan jatkuvaa höpötystä, vaan kun on kehun paikka, kehutaan innolla ja kunnolla.
- hiljaisuutta ja eleettömyyttä, kokeenomaista jäykistelyä harjoitellaan erikseen alkaen pienistä hetkistä. Hiljaisuuden aikana koira pitää kontaktin ja odottaa toimintaa.
- aika tärkeä asia: koiran kanssa treenikentällä ollessa keskitytään vain koiraan, suoritusten analysoinnit ja seuraavan harjoituksen suunnittelut tehdään silloin kun koira on autossa. Vanhemman koiran voi laittaa paikkamakuuseen, jättää istumaan odottamaan toimintaa, pitää perusasennossa (vrt tuomarin arvostelu) tai käskeä "lepo-makuuseen" jos sellainen opetettu, jos haluaa kesken treenin vaihtaa ajatuksia treenikaverin kanssa. Ei pitkiä välikuolemia tai niitä näitä höpinöitä kesken vetoleikin. Keskitytään siihen koiraan. Ei ole reilua antaa vireen laskea ja vaatia sitä taas ylös, eikä myöskään ole reilua että koira saa joskus pööpöillä liikkeiden välissä kentällä nuuskimassa murusia ja hajuja ja kerjätä yleisön rapsutuksia, ja joskus siltä vaaditaan skarppina oloa liikkeiden ja tekemisen välissäkin.
- Luna pääsi esittelemään nouto-ongelmia. Sain ohjeita kapulan pureskeluun ja hitaaseen palautukseen. Pitoharjoituksia sellaisenaan (kuten on nyt tehtykin taas), pureskelusta pieni huomautus alaleuasta tai kapulan päästä, kehua kun pitää nätisti. Kapulan luovutustilanne pirun hauskaksi, konflikti ja paineistus pois tilanteesta. Palautusasento ylipäätään niin vahvaksi ettei tarvitse korjailla vinoutta ym. Vauhtia ja voimaa saa rakennettua tällaiseen koiraan (herkkis epä-viettipommi huonolla puruotteella) rajallisesti, mutta palautukseen nopeutta voi treenata hetsauksilla, juoksemalla koiraa karkuun, haukuttamalla kapulalle, apparin kanssa jne. No, kunhan edes laukalla palauttaisi ja saisi hiukan iloisuutta liikkeeseen. Vinoa palautusasentoa voi korjata esim kepeillä, kukkaruukuilla tms: koiralle "kuja" ohjaajan eteen. Käsilläkin voi ohjata.

Noh, tuossa nyt oli jotain ajatusvirtaa. Aika paljonhan tuossa oli sellaista tuttuakin asiaa minkä kyllä tiesi periaatteessa jo, mutta tuolla oivalsi esimerkkien avulla vähän uudella tavalla ja ennenkaikkea tuli ajatelleeksi: tosiaan, näinhän se on. Päällimmäisenä jäi mieleen se positiivisen tunnetilan merkitys. Ja se, että keskittyy koiraan, eläytyy leikkiin ja treeniin ja laittaa itsensä likoon. Semman parasta antia oli nähdä käytännössä miten Mia tekee harjoituksia omien koiriensa kanssa. Upeita eläimiähän ne oli, ja touhusta paistoi koiran ja ohjaajan hyvä suhde.

Helteisiä puuhailuita

Viime sunnuntain kokeiden jälkeen on otettu vähän iisimmin. Tai no, on me nyt kaikkea puuhattu mutta hiki hatussa-tokotreenien tilalla tehty vähän muuta. Maanantaina ja tiistaina oli agilitypäivät. Maanantaina opeteltiin keinua ja huseerattiin muillakin esteillä. Rengas tällä hetkellä hankalin, Luna tuppaa menemään väärästä lävestä, eli renkaan sivulta tai ali. Tiistaina selvisi syy siihen. Oltiin Reijan opastuksella illalla tekemässä alkeisohjausharjoituksia, ja sitä rengastakin sitten. Syy vaikeuksiin oli ihan yksinkertaisesti siinä, että olen irronnut liian aikaisin liian kauas ohjaamaan, eikä Lunalle ole vielä esteen suoritus ihan selvä, varsinkin kun niitä hutisuorituksia on tullut niin paljon. Eli käsi takaisin renkaan suulle ja onnistuneita toistoja nyt vaan kehiin. Ekaa kertaa otettiin myös perus ohjauskuvioita, mikä olikin hirmu hyvä juttu, kun näistä nimenomaan mulla ei ole harmainta hajua itsellä. Kyllä se siitä.

Keskiviikkona ei sen ihmeempiä puuhailtu, Luna ihmetteli raparperipuskan juurella kun kaivettiin terassinpohjia pihaan. Torstaitottiksissa heitettiin pakka sekaisin ja vaihdettiin koiria. Ja kas, tämä olikin mielenkiintoista. Idea oli lähinnä leikittää vierasta koiraa ja hakea kontaktia, ehkä käskyttää jotain pientä, koirasta riippuen. Osa koirista ei ollut juuri moksiskaan ohjaajanvaihdoksesta, ja osa ihmetteli asiaa vähän enemmän. Luna oli ehkä kaikkein eniten mökillä. Satu yritti parhaansa innostaa, leikittää ja hiukan seurauttaa, mutta Lunaa ei kiinnostanut edes kalkkunansiivut vaan se tähysi mamman suuntaan silmät ymmyrkäisinä. Ja päästyään vapaaksi, se sinkosi syliin ja siitä jalkoihin nyhjäämään. Mahtoi pikku pölhö olla ihmeissään. No, tietynlaisesta pehmeydestähän tuo kertoo, mikä ei taaskaan ollut mikään uutinen. Enemmän olisin ihmetellyt jos se olisi jotain vieraan ohjaajan kanssa tehnyt. Itsellä oli remmin päässä ensin Maikin Lotta-briardi, jonka kanssa kyllä oli hyvät leikit mutta muuhun toimintaan en osannut neitiä sitten innostaa. Toisen kerran hääräsin vielä Erkki-rotikan kanssa. Voi pojat kun oli hauska leikkiä sellaisen koiran kanssa joka leikkii kunnolla. Huima kahden metrin seuruukin tehtiin ja muutama sivulletulo, mutta leikki sujui tässäkin paremmin kuin tottisliike-yritykset. Hauskat treenit kaikenkaikkiaan. Mukavaa vaihtelua, ja joutui vähän miettimään asioita eri kantilta.

Eilenillalla vedettiin hellejälki, aivan kamalan kuuma ilma ja maa rutikuiva. Ei mitään Lunan parasta jäljestystä mutta ei isompaa moitittavaakaan. Hitto, kulmat se vetää ihan pirun hyvin kyllä. Tänään käytiin jo aamupäivällä vähän leikkimässä koulun pihassa ja kevyttä tottisteluakin pallotellen, mutta ruoka tulee ehtoosti jäljestä. Heittäisi nyt pienen sadekuuron välissä niin maa vähän kostuisi.

Sitä sun tätä siellä sun täällä

Kaikenlaista raportointia olisi toki voinut tehdä pitkin viikkoa, vaan kun kauniina kesäehtoina ei ole malttanut koneen ääressä kököttää, niin ladataan nyt sitten yhteen postaukseen enempi tavaraa.

Aloitetaan edellisestä viikonlopusta, lauantaina kävin tekemässä itekseni (juu oli se Lunakin mukana) aivan mahtavat tottikset sateessa Ppkk:lla. Alkuun viskoin frisbeetä vireen nostattajaksi, ja siinä sivussa Lunaatti sitten tuli omatoimisesti loikanneeksi metrisen pk-esteen yli läpyskää jahdatessaan vaikka tarkoitus ei kyllä ollut. No, näköjään ainakin pääsee siitä yli. Hyppyharkkana otettiin sitten kyllä ihan tokoloikkaa, noudettiin kapulaa (hyvällä vauhdilla tällä kertaa!) ja otettiin täyskäännöksiä. Oli oikein onnistunut treeni. Sunnuntaina otettiin lunkisti, tehtiin pitkä metsälenkki aamupäivällä ja illalla treffattiin Juttaa ja Muiskua.

Maanantaina agilityssä tutustuttiin pussiin, renkaaseen ja keppeihin ja otettiin puomia. Lunalla oli hauskaa, se touhusi innolla, tarjosi aktiivisesti toimintoja esteillä ja oli vikkelä. Minä raavin päätäni ja kompuroin perässä 10 askelta jäljessä kuin oikosulun saanut robotti hidastetussa filmissä. Eli tuossa omassa reagoinnissa, nopeudessa ja ennakoinnissa tarvitaan ihan hirmuisesti työtä... Ja siinä, että saisi ohjausta toimimaan niinkin, että koira onkin oikealla puolella eikä aina vasemmalla. Kotona ei olla ehditty treenaamaan mitään agilityyn liittyvää kyllä nyt. Noita keppejä varmaan tarvisi kyllä ottaa, vaan kun jotenkin olen niin hukassa miten sitä alkaa työstämään. Agin jälkeen otin jäljelle jääneillä ruuilla minitottikset (luoksarin pysäytystä läpijuoksuilla ja stopeilla ja vähän käännösiä) Tupalan kentällä.

Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina oli ohjelmassa jäljestystä. Tiistaina olin Jyskin takana, vedin parisataa askelta yhdellä vasurikulmalla. Ei moitittavaa. Lintuja oli jonkin verran mutta ruokaa jäi Lunaatillekin. Keskiviikkona koulun vieressä, 170 askelta ja suoraan tein tällä kertaa. Ja Luna meni kuin juna. Torstaina oltiin koko treeniporukan voimin samoilla nurtseilla ja ajoin reilu 200 askelta 2 kulmalla oikealle laatikon. Jälki vanheni varmaan noin puolitoista tuntia, hiukan vajaa, ja hiukan pelotti, onko linnut syöneet kaiken ruuan ja ryysiikö kakara vaan kohelona eteenpäin. Vaan ei, oikein hienoa työtä teki. Ekassa kulmassa oli vähän hakemista mutta toinen menikin sitten paremmin. Juurikaan ei tarvinnut pidätellä, parissa kohtaa meinasi hypätä jonkun askeleen yli mutta ei mitään holtitonta ryysimistä tosiaankaan. Ohjeeksi tulikin nyt lisätä vettä myllyyn. Paalulla istutetaan ja otetaan piski haltuun ennen lähettämistä. Kulmiin ei laiteta ruokaa, vasta kulman jälkeen. Ja tyhjiä askelpareja 1-2 per jälki ja siitä pikkuhiljaa tyhjiä lisäten kesän mittaan. Ja vähän kauemmas saa jättäytyä koirasta. Uusilla ohjeilla oli sitten perjantaina pakko päästä jo kokeilemaan, ja taas vähän jänskätti miten käy. Käytiin Maikin kanssa Jyskillä ja jälki vanheni ehkä puoli tuntia. Kummallekin onnistunut jälki. Luna veti samanlaisen laatikon kuin eilen (vika suora tosin jäi lyhyemmäksi kun loppui laskupää ja eväät), 200 askelta 2 oikealla kulmalla. Haltuunotto ennen paalua oli helpompaa kuin luulin, vaikka paalua kohti kiskottiinkin sammakkona kähisten. Namittomat kulmatkaan ei tuottaneet ongelmia.

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Keski-Suomeen. Ajoin ensin Jyväskylään, mihin jätin Jarnon ja Lunaatin, ja köröttelin sitten vielä Hartolaan turistiksi Tomerien treenileirille. Vähän hassuun aikaan olin paikalla, enkä ehtinyt haku- tottis- enkä suojelutreenejä näkemään, mutta koiria tuli taputeltua, kasvattien omistajien ja kasvattajan kanssa turistua ja peltojälkitreenejä näin useammalta koiralta. Kauemminkin olisin viihtynyt, mutta täytyi lähteä ajamaan takaisin Jyväskylään, jossa kaupan kautta grillailemaan. Sitä ennen käytiin vielä Lunan kanssa sateinen metsälenkki. Sunnuntaina käytiin vielä Vihtavuoressa pidemmällä metsälenkillä, Jarno oli mukana. Luna pääsi uimaan, kiipeilemään ja taas uimaan. Illalla kävin vielä polkemassa 240 askeleen jäljen yhdellä vasurikulmalla. Vanheni puolisen tuntia. Jälleen kerran hieno jälki. Ruoho oli aika pitkää, mutta niin vaan malttoi Biins kaivaa raksut korsien seasta, vaikka toisin luulin. Kumma kun itse aina suhtautuu jotenkin kierosti niin, että kun koiraa vie paalulle, ajattelee että joo nyt varmaan menee ihan pieleen ja tämä vaan ryysii kaikkiin ilmansuuntiin eikä malta syödä mitään. Ja viime aikoina ainakin olen sitten vaan saanut hämmästellä että ei hitto, kakarahan tekee hyvää työtä. Kesän ekat jäljet nyt olikin vähän koheltamista ja liinaa sai kiristellä enemmän, mutta nyt on kyllä mennyt hämmästyttävän hyvin nämä. No, ei kai siinä. Iloitaan nyt kun on kerran aihetta. Kyllä niitä hakkaan-päätäni-seinään -hetkiäkin sitten taas riittää.

Alla vielä lenkkikuvia Jyväskylästä. Editointityökalu ei nyt toiminut, joten rajaukset ja valotuskorjaukset jäi nyt tekemättä. Sorry.

Pikku-Kuhalla

Hevosasento.

Pikkasen oli komiammat maisemat kuin kotopuolessa.

Rimpulakinttu rantautuu.

Kukkulan kuningatar.

Maisemaposeeraus.

Joko jatkettais, tää pönötys on ihan tylsää.

Vielä Siikajärvellä.

Gaaaaa!

Horisontit vaan keikkuu.

Monensorttista treeniä taas

Maanantaina alkoi agilityn alkeiskurssi. Tarkoitus oli alunperin hankkiutua aksailemaan talveksi, jotta olisi jotain korvaavaa tekemistä jäljestykselle, mutta nyt sitten vasta päästiin ohjattuun ryhmään. Kesällä riittää siis vipinää treenirintamalla. No, mikäs tuolla treenaillessa, valoisat, pitkät illat ja näin. Ekalla kerralla kouluttaja (Kermisen Anitta) jutteli vähän yleistä infoa lajista ja sen treenaamisesta, kertoi eri esteistä yms perusjuttua. Sitten katsoi nopeaan läpi koiran hallinnan (eli suomeksi 3 metrin luoksetulo ja kävely tötsien ympäri pujotellen) ja kertaalleen otettiin perushyppy ja putki. Hirmu vähän jäi nyt ekalla keikalla ainakin aikaa tehdä, mutta tuohon teoriapuoleen meni tietysti melkein puoli tuntia. Lunan kanssahan olen käynyt pari kertaa esteisiin tutustumassa Reijan avustuksella, ja ihan innoissaanhan tuo kakara näytti olevan. Putkeenkin (oli aika pitkänä mutta suora) kaahasi ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Luulenpa että isoin työ tulee olemaan siinä että ohjaaja pystyy vaihtamaan ohjaustyylin tokojäykistelystä vähän lennokkaammaksi ja joustavammaksi. Ja reaktionopeus, eh, työsarkaa riittää.

Pieniä merkkejä on nyt kyllä havaittavissa lievästä agi-innostuksesta. Ajatus on nimenomaan ollut, että kunhan vähän jotain puuhaillaan ja saa koiralle vaihtelua aktiviteetteihin. Ei me mitään tavoitteellista. No, ei kyllä ihan oikeastikaan mitään kisajuttuja nyt mietitä tällä saralla. Ite olen niin hidas reagoimaan ja kankea, että ajatuskin kokonaisen radan ohjaamisesta hirvittää. Muistanpa vaan hevosajoilta ne estekisat, kyllä välillä sovellettiin niin omia ratoja kun järjestys unohtui eikä ehtinyt miettiä mihin seuraavaksi ja mitä kautta. Mutta katotaan nyt, miltä alkaa näyttää ja mitä Luna tykkää touhusta.

Sunnuntai-illalla otettiin Helenan kanssa melkoisen rankka BH-treeni mukaanlukien paikkamakuu niin, että saksalainen teki kahden pallon saalisleikkiä jonkun matkan päässä. Huh, valkuainen pysyi nurmikossa. Ja muutenkin jaksoi hienosti, tosin vietin noustessa vähän pakkaa kyllä edistämään ja poikittamaan seuruussa, äh ja pöh.

Eilen käytiin Maikin kanssa jäljillä Jyskin takana. Lunalle otettiin sitä ennen kauppaharjoitus (bh:t mielessä edelleen). Eli Biins K-marketin eteen tolppaan kiinni ja Maikki käppäili Lotan kanssa ohi. Lunaa vähän jännitti mutta ei haukkunut eikä reagoinut koiraan tai ihmisiin. Kolauksista yms säpsähteli. Se nyt oli arvattavissa. Akka ryökäle minut tähän hylkäsi ihan yksin. Jälki meni ihan ok, murheenkryyninä oli taas ystävämme linnut ja kova tuuli. Eniten ne linnut, koska iso osa nappuloista oli syöty jäljen loppupuolelta. Jälki vanheni vaan parikymment minuuttia mutta kyllä ne vaan kerkesi. Tein 230 askelta, 2 kulmaa oikealle. Ekassa kulmassa Lunalla oli vähän hakemista, toinen kulma meni komeasti ja ihmettelemättä, mutta sen jälkeen löytyikin sitten ruokaa enää vain satunnaisilta askelilta, ja loppukasakin meinasi vähän olla hukassa, siitä oli jäljellä pari raksua. No mutta, töitä kakara teki hienosti, vaikka loppua kohden meinasikin vähän uupua selvästi. Maikki kulki perässä ja otti videopätkää, jonka pääosassa allekirjoittaneen ahteri. :D No, näkyy siellä joku nuuskiva koirakin. Laitan tänne myöhemmin jahka kerkeän ajamaan sen koneelle. Katsokoon ken jaksaa.

Tänä iltanakin tein vielä jumpista lopen uupuneena jäljen, ja voi pojat kun likka veti sen hyvin. Aluksi sai vähän pidätellä, mutta loput menikin hyvällä rytmillä, tarkasti ja silti vauhtia ei puuttunut, liina sai kuitenkin olla löysällä. Toisin kuin eilen, kun tuntui että ikävän paljon joutui kiristelemään. 200 askelta, lopussa 1 kulma vasemmalle. No, oli aika helppoa kyllä, myötätuuli ja lyhyt nurmikko. Häiriönä edestakaisin tienreunaa pörräävä mopopoikajengi, josta Biins ei kyllä piitannut.

Työmyyräviikko ja kuvarikas postaus

Oi kun ollaan oltu ahkeria. Tällä viikolla on käyty ihan kunnolla treenaamassa tiistaina ja torstaina Maikin ja briardityttöjen kanssa, lauantaina Helenalla ja sunnuntaina perehdyttiin agilityn alkeisiin Reijan opastuksella.

Tiistain ja torstain treenit meni hienosti. Otettiin noutoa, sekä pallo- että ruokapalkalla, kiposta ja kädestä. Kyllä se vaan taitaa pallo toimia parhaiten tässä. Ja alkaa muuten näyttää jo noudolta. Intoa ei ainakaan puutu... Luna loikkaa kolmella kauhealla pompulla kapulan päälle (mikä nyt kylläkään ei ihan suotavaa olisi...) ja palautuskin on iloista, vaikka laukalla saisikin palauttaa aina, eikä vaan joskus. Tuo aika nätisti eteen ja törmäämistä on saatu pois. Kun vaan muistaisi heittää sen pallon välillä vasemmallakin kädellä ettei ala vinottaa. Luoksarin pysäytyksetkin etenee, tennispallo on kova sana tässäkin. Tiistaina otettiin kaukojakin ja sievästi meni nekin. Molempina päivinä otettiin myös paikkamakuut ja torstaina pääsin vähän piiloonkin.

Perjantaina tehtiin kahden tunnin lenkki ja juoksutin Lunaa tuossa läheisellä isolla pellolla. Miksen mä aikasemmin ole tajunnut siihen mennä...? Ehkä siksi kun se on ollut yhtä mutavelliä siihen asti kun lumi tuli... Nyt saatiin kumpikin hyvää liikuntaa lumessa kahlaten. Ja Lunahan oli aivan riemuissaan, se kirmaili, ryömi, sukelteli, kahlasi kainaloita myöten lumen täyttämissä ojissa, kaivoi pari kuoppaa, tappoi risuja ja tuli vähän väliä silmät loistaen luokse tarkistamaan, heltiäisikö taskusta raksu. Pari kuvaa, taattua kännykkäkameralaatua (jostain syystä pari kuvaa sävyttyi siniseksi?):

Omaa kivaa ojassa

Tiirailua

Moi!

Ja vielä pari hassua räpsyä aamulenkiltä. Oli vähän turhan pimeä, mutta kun puiden oksilla notkuu lumi niin kauniisti niin pakko oli yrittää jotain.

Lauantain tottiksissa Lunalla oli hirmu hauskaa, se oli kovin leikkisällä päällä, ja palkitsi itsensä kippotreenin päätteksi teurastamalla itse kipon ja riepottelemalla sitä pitkin pihaa. Keskittyminen oli ehkä nyt hiukan hakusessa, mutta ainakaan ei ollut laamailua. Hih.

Sunnuntaiaamuna käytiin tutustumassa agilityn alkeisiin Reijan kanssa. Otettiin vähän tuntumaa erilaisiin esteisiin lähinnä, ja minä koitin sisäistää oikeansorttista ohjaamista ja liikkumista. Tutustuttiin putkeen, pussiin, renkaaseen (onko se rengas?), perus esteisiin, A:han ja puomiin. Hirmu kivaa oli, jotain vähän opittiinkin ja Lunakin oli taas kovin oma-aloitteinen. Itse hoksasi heti tarjota kontaktiakin takatassut A:n seinämää vasten (miksikä tätä nyt sitten sanottiinkaan, 2 on 2 off-asento? Ei oo ihan vielä tän puolen termistö hallinnassa...), ja sitä pääsi sitten vahvistelemaan. Ei pelännyt mitään esteitä ja vähän hirvittikin välillä, kun likka päätti A-esteellekin kiipeillä ihan omatoimisesti... Puomillakin se ryökäle jo kipitteli, vaikka ajatus oli vähän helpomman kautta niitä ensin ajaa sisään ettei satu vahinkoja. No, kolhuilta vältyttiin ja toivottavasti pieneen kuulaan jäi jotain muhimaan. Alla tästäkin keikasta kuvamateriaalia:

Rico-kelpie näyttää mallia.

Ai tälleen vai?

Ja siitä ales.

Kipi kipi.

Loiks.

Varrotaan lähtölupaa.

Ja se hyppää, jee!

Treenien jälkeen käytiin äiten luona piipahtamassa, ja takapihalla toki piti vielä pemuta lumihangessa...

Hypin mä lumessaki.