Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Lakun kanssa on aloitettu oma pieni maailmanvalloitus-tutkimusmatka pikku hiljaa. Ihana huomata miten uteliaan avoimesti tuo tutustuu uusiin paikkoihin, ihmisiin ja kokemuksiin. Toiselle on joka päivä maailma pullollaan uusia ihmeellisiä asioita, hajuja ja tilanteita vaikka vaan kotinurkissa pyörittäisiinkin. Mitäs kaikkea me sitten on tehtykään, käyty lähipöpelikössä pikku lenkeillä, totuteltu pantaan ja hihnaan, metsässä oltu pariin otteeseen, kirmattu jalkkiskentällä ja merenrannassa... Äidin luona käytiin kyläilemässä, ja sunnuntaina oli tuolla yhden kyläkoulun pihassa möllitokot (jossa tiimikaverit muuten veti tosi upeat suoritukset!), niin sielläkin pyörähdettiin. Seurailtiin sivummalta meininkiä (oli jo aika rauhallista siinä kohtaa), syötiin eväät, leikittiin ja paistateltiin auringossa. Laku pääsi myös moikkaamaan lapsia ja suhtautuikin ihanan ystävällisesti ja iloisesti, ja muksut tykkäsi tottakai vaikka se koitti pikkuisen hampaitaan testaillakin.

Autoilu sujuu hyvin, Laku rauhoittuu häkkiinsä nopeasti ja ottaa niin automatkat kuin odotteluajatkin huilin kannalta ja vetelee reporankana hirsiä. Äidin luona vieraillessakaan ei kauaa mennyt kun pentu jo nukkua tuhisi keskellä lattiaa. Mitäs sitä suotta ressaamaan kun voi ottaa lunkisti. Minnan luonakin käytiin, Luna pääsi rallattelemaan Killen kanssa pitkin peltoja, ja omalla vuorollaan pääsi Lakukin sitten kirmailemaan. Vielä en uskalla antaa isojen kanssa juosta kun Luna ainakin on niin kohelo ettei ymmärrä vielä kunnolla varoa pentua innostuessaan. Laku otti isosta pihasta ilot irti, veti hepulirallia, riepotti köyttä, hihaa ja punttia ja teki tuttavuutta talonväkeen. Ja sitten tallasin sille ensimmäisen jälkiruudun, metri x metri. Ja voi miten hienosti löytyi eväät maasta. Laitoin ihan tuota omaa nappulaa, siitä se tuntuu tykkäävän kovasti. Lunakin on aina omalla ruualla jäljestänyt (tosin olosuhteiden pakostakin osin kun se on semmoinen herkkismaha, mutta hyvin on kelvannut ja draivia riittänyt).

Video ruudusta: http://www.youtube.com/watch?v=7w_S2YeIBaw (linkkinä, koska bloggerilla ja youtubella on nyt jotain henkisiä yhteysvaikeuksia...)

Ruutuhommat lähti heti hyvin käyntiin, tallasin sunnuntaina ja eilenkin yhden päiväruuan ruutuun, jossain paikoissa alkaa olla jo maa kivasti kuivaa sopivista kohdin. Pitkiä jälkiä ei vielä Lunaa ajatellen kyllä pääse tekemään.

Ja koska tässä talossa kaikki ruoka ansaitaan tavalla tai toisella, olen sitten käyttänyt loput ateriat palkkailuun hienosti kulkemisesta tuolla ulkona, antanut luoksetuloista ja ehdollistanut naksuttimeen. Ja siinä sivussa on alkanut löytyä katsekontaktiakin sitten mitä on päässyt vahvistamaan. Pari kertaa on ihan vain saalisteltu kippoakin. Ruoka maistuu hyvin ja Lakulla tuntuu olevan pohjaton maha. Nappulana on nyt tuo 1st Choisen pentupapana, syötetään se säkki loppuun kun tuntuu maistuvan hyvin, katsotaan mitä sitten ostan jatkossa. Napua on mennyt hiukan alta puolet, ja loput sitten nauta-sika jauhelihaa, lihaista rasvaa, kananmunaa, piimää ja possun sydäntäkin on maisteltu. Rehukalkkia olen hiukan ripotellut lihojen lisukkeeksi, ja lohiöljyä olen myös antanut. Nyt tilasin semmoista nivelvalmistetta missä on glukosamiinia ja mitäs vielä...

Pannasta Laku ei tietysti tykkää yhtään, vaan sitä pitää yrittää rapsutella pois metrin välein. Hihnakin oli alkuun ihan ällö. Mutta eiköhän se niihin totu, jahka hoksaa että niiden kanssa pääsee lenkille tai muualle. Toiset jaksaa nämä panta-hihna-valjas ym totuttelut tehdä pitkän kaavan mukaan namittamalla vaihe vaiheelta edeten, mutta itsellä ei energia semmoiseen riitä kun ei tuon ihmeellisemmästä asiasta ole kyse. Vermeet niskaan vaan vai vihkaa ja hoplaa menoksi, ja kehuja perään. Tämän päivän iltalenkki meni kyllä jo tosi hienosti, yli tunti oltiin liikenteessä vaikka pitkää reittiä ei tietysti mentykään. Mutta kun matkan varrella oli käpyjä, kiviä, ojia, naapureita, polkupyörä, valtava kanto, keppejä, lisää käpyjä ja akallakin vielä ruokaa taskussa.

Tulipa törmättyä tuossa muuten korttelin toisessa päässä asuvaan rotikkaankin kun kotiinpäin tultiin, ja se tietysti ärisipörisi heti kun meidät äkkäsi, kuten yleensäkin. Ja mitä tekee Laku 8 viikkoa: jää tönöttämään leveässä haara-asennossa pää pystyssä keskelle katua ja sanoo itseään 10 kertaa suuremmalle rotkulalle että väy väy väy. Pienessä on luonnetta. Täytyypä pitää tämäkin mielessä kun näitä remmilenkkejä aletaan harrastaa, että vältyttäisiin rähinäongelmilta sitten isompana. 

Lunan kanssa tulevat hyvin juttuun, ja leikkisivät mielellään melkein koko ajan. Lunalla kestää pinna hienosti pieniä naskalihampaita. Nyt on kyllä täytynyt jo rajoittaa nujukaveruksia vähän eri tiloihin kun ajatus olisi alusta asti tehdä selväksi että sisällä ei leikitä. Toistaiseksi olen vähän antanut hönöillä sisälläkin kun ulkosalla Lunan leikit on vielä liian rajuja, mutta riittää-sanaa olen sittä käyttänyt jo kun haluan että rauhoitutaan. Lunalle tuo onkin tuttu käsky ja se heti lopettaakin hääräilyt sikseen ja vetäytyy makuulle. Lakua on vähän vielä saanut opastaa, mutta alkaa sekin selvästi jo hoksata kupletin juonen kun tarkkailee Lunan reaktioita.

Muutenhan tämä on tällaista perus pentuarkea: luututaan pissoja, kerätään pökäleitä, yritetään ohjata pureskeluintoa sohvankulmien, pöydänjalkojen, kenkien ja johtojen sijasta leluihin ja purutikkuihin, selvitellään elämän pelisääntöjä, leikitään, hepuloidaan, nukutaan ja halitaan. Laku on aivan ihana kakara ja tykkään siitä koko ajan vain enemmän, siitä huolimatta että hiljalleen niitä pikkuriiviö-piirteitäkin alkaa löytyä. Vaan on sekin ihanaa kun toisella on luonnetta. Enhän minä mitään lapasta ja tossukkaa halunnutkaan. Täytyy vaan olla kärsivällinen niin ajan oloon se ehkä oppii kanavoimaan tuon energian ja temperamenttinsa johonkin toivottuun tekemiseen... ;)

Lunasta vielä muutama sananen: Luna on selvästi ollut elämänmuutoksesta stressaantunut. Vaikka se on iloinen, leikkisä ja tykkää Lakusta, niin näkee miten sen on vaikea rauhoittua, se vaihtaa paikkaa kotona alituiseen, läähättää ja säpsähtää liikkeelle pienimmästäkin äänestä tai liikahduksesta ja pippaa, piippaa... Pari viime päivää on alkanut näyttää hiukan paremmalta sentään mutta ei se kovin rento vieläkään ole. Treenattukin Lunan kanssa on hiukan, mutta oikein ei nyt pontta ole tahtonut löytyä. Lauantain treeni ainakin oli ihan onnetonta, koira oli kuin märkä villasukka. Sunnuntaina häiriötottista tokokisojen turistina, siinä alkoi sentään jo vanha kunnon Luna taas näyttäytyä. No, valeriaanaa nassuun ruuan seassa, jospa se ja aika auttaisi.

Tokoilua ja vähän mattopyykkiäkin.

Ääliö päätti ottaa avantopuljut.

Aika reippaasti me on nyt treenailtu. Kotosalla on hääräilty kaukojen parissa ja liikkeestä istumista on otettu pihassa ja lenkkien ohessa. Kaket etenee pikku pikku askelin mutta eteneepä kumminkin. Istumasta seisomaannousua on myös harjoiteltu ja etäisyyttä koiraan on huimat puoli metriä jo.

Tiistaina käytiin koulun pihassa treenilöimässä. Otettiin paikkamakuu piilolla alkuun. Vieressä oli taas sama hurmaava rotikkaherra ja taas melkein näin pieniä vaaleanpunaisia sydämiä leijailevan Lunaatin pään päällä. Siivosti se kumminkin makasi, kunnes jostain kuului pamaus ja neiti koki turvallisemmaksi nousta istumaan. Käskin sen takaisin maahan ja makuutin vielä tovin. Periaatteessa olisi kai pitänyt jättää palkkaamatta, sieltä maasta kun nyt vaan ei nousta. Ikinä. Mutta koska järkevä aivotoiminta jäi ketutuksen jalkoihin, likka sai sitten nappuloita kuitenkin suorituksestaan. Ja onneksi sentään palautui säikkymisistään hyvin, ei jäänyt pamahdukset kummittelemaan mieleen. Tauon jälkeen otin hyppynoutoa metallikapulalla ja luoksarin pysäytystä sekä sitä istumista ja vähän leikittiin.

Torstaitottiksissa oli ohjelmassa sosiaalitreeniä, aika tiukassa ringissä paikkamakuuta, perus kiemurteluja henkilöryhmä-idealla ja luoksetulot siitä ringistä. Vaadin nyt pitämään kontaktin ihan koko harjoituksen ajan ja hyvinhän se pysyi. Aika hieno ryhmätreeni kaiken kaikkiaan. Yksilösetissä oli teemana luoksetulot ja otin pallopalkalla pysäytyksiä (maahan ja seiso) ja läpijuoksuja. Luna oli leikkisällä tuulella ja vauhtia piisasi, hyvä treeni oli.

Ensi viikolle onkin sitten varattuna eläinlääkäriaika, otetaan vähän verikokeita ja mietitään maha-asioita. Ripulia on taas viime aikoina ollut vähän liian usein, enkä ole keksinyt mitään selvää syyllistä siihen. Mitään tiettyä ruokaa, joka aina aiheuttaisi ripaskan, en ole tuon menusta löytänyt. Joskus se syö 3 päivää poroa ja tuotokset on ihan kuin oppikirjasta koko viikon, ja joskus taas poropäivän jälkeen kura lentää. Sama homma minkä tahansa muunkin ruuan kanssa. Pelkän nappulapäivänkin jälkeen voi olla maha sekaisin, samoin vaikkei olisi saanut muutamaan päivään kuin kolme nappulaa vaan pelkkää raakaa. Eli ei mitään logiikkaa. Isommat puruluut, dentastixit ja muut luut ja rustot on havaittu aika selkeiksi ripulinaiheuttajiksi, niitä ei ole likka saanut aikoihin. Satunnaisena iltarouskutteluna ja hammashuoltona menee joskus kanansiipiä tai pienehköjä naudannahkarullia. Näistä ei maha ole toistaiseksi flipannut. Noh, josko nyt eläinlääkärillä selviäisi jotain tai saisi edes Tylosin-kuurin taas. Ei tätä mattopyykkäämistä ja tuloksetonta salapoliisityötä ruokasyyllisten suhteen kyllä jaksa. (Sivuhuomautuksena: koskaan enää elinaikanani en hanki painavia, isoja ja kalliita karvalankamattoja, en en en ikinä milloinkaan) Onneksi sentään Luna on ripulipäivinäkin hyvävointinen ja pirteä eikä se ripuli edes kerrallaan kestä kovin kauaa. Omassa päässäni olen jotenkin pähkäillyt että syynä ei välttämättä ole edes mikään tietty ruoka-yliherkkyys tai vastaava (niitä isoja luita ja muita selkeitä juttuja lukuunottamatta), vaan että suolessa jyllää joku tulehdusprosessi joka sitten ärsyyntyy milloin mistäkin ja että jotenkin se suoliston bakteeritasapaino on viturallaan. Tällainen maallikkopäätelmä.

Loppuun vielä pari kuvaa metsälenkiltä:

Rapa roiskuu

Syksy on jatkunut kuraisena ja vetisenä, tosin nyt on jo nähty pari kuivempaakin päivää. Jälkipellot ovat muuttuneet niin liejuksi että sinne ei ole tullut lähdettyä edes yrittämään mitään, vaikka kai tässä vielä täytyisi yrittää tarpoa ennen kuin kausi loppuu.

Viime torstaina hakuiltiin, ja mukavat treenit oli. Ääniapuja ei käytetty nyt ollenkaan, mutta Lunalle näytettiin maalimiesten katoaminen metsän siimeksiin. Nenä toimi ja vauhtia riitti.

Kotona on koitettu vähän tokoilla, hypyn, kaukojen ja noudon parissa. Ja yllättäen, luoksarin pysäytystä on hinkattu. Viikonloppuna kävin palveluskoirakerhon kentällä kahlaamassa. Oli muuten hyvä idea mennä sinne vastapestyllä sadevaatteilla. Vettä tuli kuin esterin p*rseestä, ja treenin edetessä Luna muutti kameleonttimaisesti väriään valkoisesta ruskeaksi, ja itsekin aloin maastoutua kuranharmaisiin sävyhin. Jännä, saatiin treenata ihan rauhassa, eipä ollut porukkaa liikkeellä. Lunaa ei sinänsä märkyys haitannut, se on hienosta neidistä kaukana ja tuntui lähinnä iloitsevan ympäriinsä roiskuvasta kurasta. Pitihän siinä vähän kieriäkin, pallo suussa, tottakai. Jääviä ja luoksarin pysäytystä (ihan vaihteeksi) oli ohjelmassa, noutokapulaakin viskoin ja otettiin pari vauhtihyppyä.

Eilenkin liukasteltiin mutaisella kentällä, sen pirun luoksarin pysäytyksen ja jäävien parissa. Väen väkisin yritin saada Lunaa tekemään virhettä seisomisen ja maahanmenon erottelussa mutta en päässyt puuttumaan vaan kananpalat oli hyvin ansaittuja. Eli kyllä se ne osaa, tiedä sitten mitä aivopieruja noissa kokeissa tullut. Sanonkohan käskyt kokeessa jotenkin eri tavalla? Lopuksi otin pidemmän seuruupätkän (ja talloin Lunan varpaille aika mojovasti...) ja eteentulon. Eteentulossa ryökäle varasti aavistuksen, mutta palkkasinpa sitten kumminkin kun tuli niin lujaa ja hienoon loppuasentoon. Juu, ja ihmetellään sitten kun ottaa tuostakin tavan... Sitä saa mitä vahvistaa ja silleen... Lopussa otettiin vielä sosiaalista pyöritystä pikakelauksella. Alkaa kyllä tulla aika aikasin jo pimeä, harmin paikka.

Loppuun vielä ruokavaliohavainto: kokeilin piruuttani viime viikolla laittaa ruokakippoon sika-nautaa. Seuraus: ei ripulia, ei edes löysää mahaa. Melkeinpä siis voisi kokeilla toisenkin kerran ja katsoa kestäisikö pötsi tätä vaikka pari kertaa viikossa. Olisi vähän rasvasempaa kuin poro tai kalkkuna, ja hiukan edullisempaakin. Lohet on nykyään melkein aina paikallisesta barffikaupasta loppu kun siellä käy. Kanakin on viime aikoina alkanut sopia, olen antanut ihan jauhelihana tai sitten muutaman kerran iltarouskutteluksi siiven. Ja treeninameina alelaarista ostettua ihmisten broiskusuikaletta on pari kertaa mennyt myös ilman ongelmia. Pari pötköä olen syöttänyt myös uutta Vom og Hundemat raakasapuskaa, siinä taisi olla kanaa, kananmunaa, lohta, naudanmahaa ja maksaa. Hyvänoloista, kiinteähköä mössöä, hyvin näkyi maistuvan (no mikäpä ei) ja maha ei reagoinut. Ei nyt vielä pidetä bileitä, eikä nuoleskella ennenkuin tipahtaa, mutta alkaisiko tuo ruuansulatus menemään parempaan kuntoon pikkuhiljaa... Pidetään sormet ristissä.

Taivas putoilee pienen tytön niskaan aina vaan.

Pieni summaus viime viikon puuhista. Tiistai-agility meni pyllylleen. Ampumaradan äänet, joita Luna ei ensimmäisellä kerralla huomannut juuri lainkaan, olikin nyt pelottavia ja koiraparka oli ihan kakat housussa suurimman osan aikaa. Keskiviikkona ja torstaina puolestaan säikyttiin puolestaan ukkosia, mutta siitä huolimatta torstaitottikset meni kivasti. Vire oli aluksi vähän huono, mutta yllättäen hyppynoudon harjoittelu nosti sen ihan mukavalle tasolle. Eteenlähetyksiä tehtiin useampi, ja vauhtia tuli joka kerta lisää. Se on liikkeenä ja harjoituksena kyllä hyvä, vaikkei ikinä tarvittaisikaan koemielessä sitä taitoa. Saa loppupalkatkin syötettyä siinä.

Muina päivinä ei ollakaan tehty kummempia, olen ihan tarkoituksellakin nyt pitänyt vähän jälkipaussia. Mahakin on reistaillut taas, vaikka tuossa yksi Tylosin-kuuri tulikin syötettyä jo taas. Kuurin ajan ei mitään ongelmaa, ei edes löysänsuuntaista kakkelia, mutta heti kuurin loputtua on mennyt enemmän ja vähemmän ruikkimisen puolelle. Huokaus, eikä syyllistä sieltä ruokavaliosta oikein tahdo selvästi löytyä. Tiedä sitten onko stressiperäistä jotenkin ja yhteydessä noihin pelkotiloihin... Mutta ei kai siihen sitten antibiootti auttaisi... Hmh, kai sillä sitten vaan on niin kamalan herkkä suoli. Menin nyt sitten hairahtamaan Royal Caninin nappuloihinkin vaikka olen aina tuumannut että niihin en kyllä koske. Näin vaan mainoksen tuosta Sensitive Digestion-papanasta ja ajattelin piruuttani kokeilla 4 kilon säkin. Maksaa mansikoita mutta koitetaan nyt. Eikä se nyt ihan onnettomimmasta päästä ole kuitenkaan tuotesisällöltäkään, 28/18 tavaraa eikä ihan hirveän pitkää listaa ihmeuutteita. Ja ilmeisen hyvänmakuiselta vaikutti, kakara hotki sormet taas ihan verille kun palkkanamina annoin. Tämmöstä papanaa.

Vatuillakin on Biins päässyt herkuttelemaan...

Tänään kävin päivällä palveluskoirakerhon kentällä heittämässä tokotreenin, otin "kokeenomaisesti" avoimen liikkeet peräkkäin. Palkkasin välissä taskusta ja lopuksi annoin vielä kipasta lihat ja loppupalkan. Paikkamakuuta en jaksanut tehdä siellä yksinäni, sitä on aika paljon treenattu yhteistreeneissä. Seuraamisessa liukastuin koiranp*skaan (jep, eihän niitä sieltä voi korjata pois jos ei koira ehdi pusikkoon asti...), mutta siihen nähden hyvä suoritus. Liikkeestä maahanmeno ihan nappiin, ei mitään erikoista, luoksari stopilla aivan huippu (Lunaatti siis osaa sen kyllä!), liikkeestä seisominen tosi hyvin, noudossa varasti ensin, mutta pyysin sitten vaan uudestaan sivulle ja tokalla heitolla malttoi odottaa käskyä. Vauhti oli bueno, myös palautuksessa. Kaukot meni nätisti. Hypyssä ennakoi ensin istumisen, ja otin uusiksi ja palkkasinkin seisomisesta esteen takana, ja sitten vielä kerran tein normaalisti, ja viimeinen toisto oli juuri sellainen kuin pitääkin. Ja ei muuta kun syömään sitten vaan. Jäi mukava fiilis, Lunalla oli hyvä vire päällä ja liikkeet sujui teknisestikin hyvin. Onhan tuossa treenaamista vielä ilman muuta, mutta taas vois kyllä kehdata kokeisiinkin alkaa ilmoja laittelemaan pikku hiljaa.

Ja ei kun kiskomaan.

Lunaatti kävi tänään rokotuksilla, ja nyt on kolmeksi vuodeksi ne hommat kunnossa sitten taas. Mainitsin samalla maanantaista asti jatkuneesta löysämahaisuudesta / ripulista, ja eläinlääkäri neuvoi hoitamaan nyt Attapectinilla ja syöttämään normaalia ruokaa, ja jossei helpota, aloitetaan Tylosin. Kipeältä tuo valkuainen ei vaikuta yhtään, vaan päinvastoin on ollut hyvinkin riehakas ja iloinen alkuviikon. Ehkä syynä oli pieni lampaan luu, jonka annoin sunnuntai iltana. Kai se on uskottava ettei se maha vaan kestä niitä aitoja luita ja tyytyä pelkkiin nahkarulliin silloin tällöin että pysyisi hammaskivi loitolla. Ydinluuta kyllä joskus kalvoi ilman mahavaivoja, siitä kun niin vähän edes saa irti. Muuten on kyllä masu pysynyt pitkään hyvänä. Lihoista kestää lampaan ja poron, kananmuna on ok ja juusto, lohta en ole antanut kuin pari kertaa mutta ei siitäkään ole mitään oireita tullut. Pitäydytään näissä siis.

Rokotusreissun jälkeen hain Mustista ja Mirristä likalle valjaat, lähinnä sitä varten jos päästäisiin sitä vetojuoksua kokeilemaan. Kuulemma alkuun pääsee ihan perus Y-valjaillakin, joten ostin sitten Jokken punaiset sellaiset, oli vielä tarjouksessakin. Jos enemmän innostutaan ja tuntuu ettei nuo asiaansa aja, niin hommaan sitten ihan kunnon huskyvaljaat.

Varusteposeeraus.

Tonttulakki vaan puuttuu päästä.

"Suksi nyt helvettiin siitä filmaamasta."

Ja kun räpsimisen makuun taas päästiin...

Luna vaikuttaa siltä että sillä olis muutakin tekemistä kuin pönöttää keskellä olohuonetta poseeraamassa.

Tänään ei treenailtukaan sitten kuin aamuruualla pätkä seuraamista ja käännökset molempiin suuntiin. Huomenna sitten taas tottistellaan. Toivottavasti tuo maha nyt rauhoittuu taas ettei mitään antibiootteja tarvittaisi.

Valkuaisen sosiaalireenit

Syystuulet alkaa jo puhallella aika viileästi. Treenit oli tänään raviradan parkkiksella ja viluhan tuossa meinasi tulla, vaikka antoisat reenit olikin. Alkuun harjoiteltiin henkilöryhmää, ja kivastihan tuo meni. Seuruu pysyi aika mukavasti, siihen nähden ettei tätä oltu oikeastaan ennen harjoiteltu. Sitten aloitettiin luoksepäästävyysharjoitukset "naksuringillä". Vieraiden (ja vähän tutumpienkin) tyyppien käsien koskemisesta kuonolla herui valtaosa ruuasta tänään. Homman juoni alkoi kirkastua jo valkuaiselle, eikä pelkoreaktioita ollut havaittavissa ollenkaan. Tätä sitten vaan jatkamaan. Aivan mahtavaa että tähänkin saatiin nyt eväitä, mä jo olen miettinyt että ilkeääkö tuon kanssa ikinä yrittää kokeisiin jos se syö inhottavan, tunkeilevan tuomarin heti alkajaisiksi.

Lisäksi tuli tänään tehtyä paikallamakuu koirarivissä kahden kaverin välissä, ja eipä tuossa moitittavaa ollut. Joskaan en kovin kauas uskaltanut lähteä ja palkkailin suorituksen aikanakin pari kertaa. Aikakaan ei mikään järin pitkä ollut, mutta mikä tärkeintä, ainakin saatiin onnistunut suoritus. Lopuksi vielä koitettiin noutaa vähän kapulaa, mutta keskittyminen ei riittänyt kuin yhteen toistoon, joten ruuanjämät syötettiin kippopalkalla hitaasta seuruusta. Olihan tuossa jo rutosti hommia kakaralle. Tuohon se nyt nukahti keskelle lattiaa lelu suussa kuin pentu konsanaan.

Mahan kannalta huonompia uutisia, eilen ja ilmeisesti vähän vielä tänäaamunakin on ollut pientä ripulia. Johan tuossa meni 2 kuukautta hyvin. Luna siis on kärsinyt puolet elämästään herkästä mahasta, ja tilanne paheni pikku hiljaa kesään mennessä siihen, että juhannuksen tienoolla normaalia kakkaa tuli enää vain yhtenä- kahtena päivänä viikosta. Tyhjän mahan oksenteluakin alkoi olla satunnaisesti. Kesä-heinäkuun vaihteessa sitten otettiin laajat verikokeet ja tutkittiin Eviralla giardiat. Syytä ei noista löytynyt, tulehdus- ja haima-arvotkin oli normaalit. Luna oli tosi laihassa kunnossa, luut törrötti ja painoa oli nippa nappa 21 kiloa. Ruokavaliosta olin toki etsinyt syyllistä jo moneen kertaan ja kokeillut erilaisia ruokintavaihtoehtoja. Seuraavana listalla olisi ollut gastro- ja colonoskopia, mutta eläinlääkäri kehoitti vielä sitä ennen kokeilemaan jotain hypoallergiaruokaa kuukauden, parin ajan. No, Brit Caren aktiivinappulaa sitten ostin, ja pam, maha on siitä lähtien ollut kunnossa. Painoa alkoi tulla pikku hiljaa ja energisyyttä sitäkin enemmän. Treeneihin tuli lisää virtaa, leikkiminen maistui taas, lenkkeillessä ei enää iske väsy ja iltaisin täällä pörrää touhukas viiriäinen. Nyt taitaa paino mennä sinne 24-25 kilon välimaastoon. Eilinen ripaska tosin saattoi olla jotain kulkutautiakin, sillä Lunan tiistaisella leikki-kaverilla, Lotalla oli myös poikkeuksellisesti maha löysällä (kyseessä siis hyvämahainen kaveri). Varmaan olivat molemmat saaneet jonkun pöpön koirapuistosta. Ja nyt vaikuttaisi kumminkin tilanne rauhoittuneen. Toivottavasti jäi nyt vaan yksittäiseksi ripaskaksi. Mahavaivoja on jo kyllä kirottu ja porattu tässä huushollissa ihan riittämiin.

Loppuviikosta onkin sitten tiedossa hyppyharkkoja, sain estettä lainaan. Huomenna olisi myös tulossa "isosisko" Muisku käymään. Saadaan lenkkiseuraa ja pääsevät blondit vähän pörräämäänkin keskenään. Sunnuntaina suunnataankin sitten auton nokka kohti Hämeenlinnaa ja käydään tutustumassa erääseen beauceron-kasvattajaan.