TeamBeans: Sitä sun tätä siellä sun täällä

Kaikenlaista raportointia olisi toki voinut tehdä pitkin viikkoa, vaan kun kauniina kesäehtoina ei ole malttanut koneen ääressä kököttää, niin ladataan nyt sitten yhteen postaukseen enempi tavaraa.

Aloitetaan edellisestä viikonlopusta, lauantaina kävin tekemässä itekseni (juu oli se Lunakin mukana) aivan mahtavat tottikset sateessa Ppkk:lla. Alkuun viskoin frisbeetä vireen nostattajaksi, ja siinä sivussa Lunaatti sitten tuli omatoimisesti loikanneeksi metrisen pk-esteen yli läpyskää jahdatessaan vaikka tarkoitus ei kyllä ollut. No, näköjään ainakin pääsee siitä yli. Hyppyharkkana otettiin sitten kyllä ihan tokoloikkaa, noudettiin kapulaa (hyvällä vauhdilla tällä kertaa!) ja otettiin täyskäännöksiä. Oli oikein onnistunut treeni. Sunnuntaina otettiin lunkisti, tehtiin pitkä metsälenkki aamupäivällä ja illalla treffattiin Juttaa ja Muiskua.

Maanantaina agilityssä tutustuttiin pussiin, renkaaseen ja keppeihin ja otettiin puomia. Lunalla oli hauskaa, se touhusi innolla, tarjosi aktiivisesti toimintoja esteillä ja oli vikkelä. Minä raavin päätäni ja kompuroin perässä 10 askelta jäljessä kuin oikosulun saanut robotti hidastetussa filmissä. Eli tuossa omassa reagoinnissa, nopeudessa ja ennakoinnissa tarvitaan ihan hirmuisesti työtä... Ja siinä, että saisi ohjausta toimimaan niinkin, että koira onkin oikealla puolella eikä aina vasemmalla. Kotona ei olla ehditty treenaamaan mitään agilityyn liittyvää kyllä nyt. Noita keppejä varmaan tarvisi kyllä ottaa, vaan kun jotenkin olen niin hukassa miten sitä alkaa työstämään. Agin jälkeen otin jäljelle jääneillä ruuilla minitottikset (luoksarin pysäytystä läpijuoksuilla ja stopeilla ja vähän käännösiä) Tupalan kentällä.

Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina oli ohjelmassa jäljestystä. Tiistaina olin Jyskin takana, vedin parisataa askelta yhdellä vasurikulmalla. Ei moitittavaa. Lintuja oli jonkin verran mutta ruokaa jäi Lunaatillekin. Keskiviikkona koulun vieressä, 170 askelta ja suoraan tein tällä kertaa. Ja Luna meni kuin juna. Torstaina oltiin koko treeniporukan voimin samoilla nurtseilla ja ajoin reilu 200 askelta 2 kulmalla oikealle laatikon. Jälki vanheni varmaan noin puolitoista tuntia, hiukan vajaa, ja hiukan pelotti, onko linnut syöneet kaiken ruuan ja ryysiikö kakara vaan kohelona eteenpäin. Vaan ei, oikein hienoa työtä teki. Ekassa kulmassa oli vähän hakemista mutta toinen menikin sitten paremmin. Juurikaan ei tarvinnut pidätellä, parissa kohtaa meinasi hypätä jonkun askeleen yli mutta ei mitään holtitonta ryysimistä tosiaankaan. Ohjeeksi tulikin nyt lisätä vettä myllyyn. Paalulla istutetaan ja otetaan piski haltuun ennen lähettämistä. Kulmiin ei laiteta ruokaa, vasta kulman jälkeen. Ja tyhjiä askelpareja 1-2 per jälki ja siitä pikkuhiljaa tyhjiä lisäten kesän mittaan. Ja vähän kauemmas saa jättäytyä koirasta. Uusilla ohjeilla oli sitten perjantaina pakko päästä jo kokeilemaan, ja taas vähän jänskätti miten käy. Käytiin Maikin kanssa Jyskillä ja jälki vanheni ehkä puoli tuntia. Kummallekin onnistunut jälki. Luna veti samanlaisen laatikon kuin eilen (vika suora tosin jäi lyhyemmäksi kun loppui laskupää ja eväät), 200 askelta 2 oikealla kulmalla. Haltuunotto ennen paalua oli helpompaa kuin luulin, vaikka paalua kohti kiskottiinkin sammakkona kähisten. Namittomat kulmatkaan ei tuottaneet ongelmia.

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Keski-Suomeen. Ajoin ensin Jyväskylään, mihin jätin Jarnon ja Lunaatin, ja köröttelin sitten vielä Hartolaan turistiksi Tomerien treenileirille. Vähän hassuun aikaan olin paikalla, enkä ehtinyt haku- tottis- enkä suojelutreenejä näkemään, mutta koiria tuli taputeltua, kasvattien omistajien ja kasvattajan kanssa turistua ja peltojälkitreenejä näin useammalta koiralta. Kauemminkin olisin viihtynyt, mutta täytyi lähteä ajamaan takaisin Jyväskylään, jossa kaupan kautta grillailemaan. Sitä ennen käytiin vielä Lunan kanssa sateinen metsälenkki. Sunnuntaina käytiin vielä Vihtavuoressa pidemmällä metsälenkillä, Jarno oli mukana. Luna pääsi uimaan, kiipeilemään ja taas uimaan. Illalla kävin vielä polkemassa 240 askeleen jäljen yhdellä vasurikulmalla. Vanheni puolisen tuntia. Jälleen kerran hieno jälki. Ruoho oli aika pitkää, mutta niin vaan malttoi Biins kaivaa raksut korsien seasta, vaikka toisin luulin. Kumma kun itse aina suhtautuu jotenkin kierosti niin, että kun koiraa vie paalulle, ajattelee että joo nyt varmaan menee ihan pieleen ja tämä vaan ryysii kaikkiin ilmansuuntiin eikä malta syödä mitään. Ja viime aikoina ainakin olen sitten vaan saanut hämmästellä että ei hitto, kakarahan tekee hyvää työtä. Kesän ekat jäljet nyt olikin vähän koheltamista ja liinaa sai kiristellä enemmän, mutta nyt on kyllä mennyt hämmästyttävän hyvin nämä. No, ei kai siinä. Iloitaan nyt kun on kerran aihetta. Kyllä niitä hakkaan-päätäni-seinään -hetkiäkin sitten taas riittää.

Alla vielä lenkkikuvia Jyväskylästä. Editointityökalu ei nyt toiminut, joten rajaukset ja valotuskorjaukset jäi nyt tekemättä. Sorry.