Kysymyksiä.

 Jaaha, tällainen kiertää.

1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?
Karjalankarhukoira, ei epäilystäkään. Metsästyskoiralle ei olisi kuitenkaan meillä ikinä käyttöä, joten haaveeksi jää. Myös suomenpystykorva on ikisuosikki, mutta samasta syystä jää ottamatta sekin.

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?
Kyllähän me tuo valittiin. Itse asiassa Jarno valitsi Lunan jo 2-viikkoisesta pentueesta. Kun pentuja käytiin myöhemminkin katsomassa, Luna kyllä hakeutui itsekin eniten luo ja nökötti sylissä mielellään. Jaa että mitkä seikat vaikutti? No, joku intuitio kaiketi, ei siinä ainakaan mitään pentutestejä ymmärretty tehdä saati sitten leikittää tai muuten ajatella asiaa yhtään pidemmälle. Jälkiviisaus on sitä varten. No, ei vaan, ihana kakara sieltä tuli, vikoineen kaikkineen.

3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?
Neiti Virtasta ehdotin tässä männä viikolla. Ei tuota nimihommaa ole niin tullut mietittyä, itselle se oli aika lailla sama kunhan on helppo ja lyhyt. Lempinimiä on kyllä kertynyt liuta.

3. Tähtihetki koiraharrastuksessa?
No, sellaisia pieniä tähtihetkiä on kyllä ollut paljonkin. Nyt varsinkin kun tietää ja tiedostaa koiran merkittävät heikkoudet ja puutteet, yksittäiset hyvät treenitkin tuntuu joskus mahdottoman upeilta ja onnistuneita suorituksia tosissaan arvostaa, koska ne on kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. No, BH-kokeen suorittaminen oli kyllä erityisen hieno hetki. Varsinkin se, kun se meni oikeasti tosi hyvin ja sain jopa olla ylpeä pikkuvalkkarista.

4. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?
Hah, harva se päivä. Omat vaatteet, kengät ja huvittelut jää monesti ostamatta kun rahat menee Lunan ruokiin, varusteisiin ynnä muihin. Eikä edes harmita. Tämmöstähän tämä vähän on.

5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
On sillä hyvä seuraaminen, siinä on onnistuttu. En nyt tiedä onko ylpeä tässä oikea sana (siis että onhan niitä herranjestas parempiakin nähty), mutta tyytyväinen ainakin olen.

6. Jos saisit muutta jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?
Sellaiset hetket kun oman kädettömyyden takia on palanut pinna. Ja pentuvaiheen sosiaalistamisen olisi voinut hoitaa paremmin, tiettyjä perusasioita opettaa varmemmaksi ja leikkiä olisi pitänyt pienenä vahvistaa enemmän ja oikealla tavalla.

7. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?
Agilitykoirana olisin päätähuimaavan huono. Törmäilisin esteisiin, jäisin monttu auki ihmettelemään keskelle rataa, eksyisin putkeen ja kompuroisin rimoihin. Puomia kiipeäisin hitaasti äheltäen peläten tippumista. Tokokoirana joko noutajamainen touhotin tai sitten ihan päinvastoin joku oikein totinen musta belgi joka antaisi kaikkensa ja yrittäisi parhaansa ja jäisi kokeen jälkeen analysoimaan miksei saanutkaan maksalaatikkoa niinkuin luvattiin.
8. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
Hah! Luna olisi joku kahjo kemisti. Se olisi hirmu fiksu, keksisi kaikkia kaavoja, ja saisi kesken työpäivän ilopillerikohtauksia ja huseeraisi koko labran sekaisin itsekseen hysteerisesti hihittäen. Sitten joku sen liuoksista posahtaisi pullossaan ja Luna säikähtäisi ja juoksisi kauhuissaan kahvihuoneen kuiva-ainekaappiin piiloon hetkeksi.

9. Miten päädyit ykköslajinne pariin?
Onko se nyt toko sitten se ykköslaji. Jäljen piti olla, mutta eipä ole. No, siinähän kävi niin että Lunan pään menoksi ei oltu alunperin suunniteltu mitään harrastustavoitteita, lähinnä ajattelin jotain vähän puuhastella aktivoimismielessä. Mutta sitten tuo osoittautuikin aika päteväksi pennuksi, ja oppi nopeasti kaikenlaista. Ja nälkä kasvoi syödessä ihan kauheasti ja jostain löytyi sitten uskallusta asettaa ihan kisatavoitteitakin. Erityisesti intoon jatkaa vaikutti päätyminen hirmu hyvään treeniporukkaan (iso kiitos ja kumarrus, Reija, taas kerran). Muunlaisissa ympyröissä olisi treeni-into saattanut jäädä syttymättä.

10. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?
Tokossa ehkä ärsyttää se tietty pilkunviilaus mikä toisaalta on niin kovin olennainen osa juuri sitä lajia. Luoksetulon pysäytys on aivan valtavan ärsyttävä liike. Ei siinä ole mitään järkeä. :D Jäljestyksessä ketuttaa ahneet linnut ja iskiashermon vihlaisut ruokaa kylväessä.

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?
Voi, niitä on aivan hirveän monta. Suurin osa on ihan näitä tavallisia harrastajia jotka ovat tehneet ison työn koiriensa kanssa. Tottakai täytyy ihailla myös kilpailuissa menestyneitä koiria ja ohjaajia, mutta eniten kyllä nostan hattua nähdessäni koirakon, jolla on selvästi hyvä suhde toisiinsa ja yhteistyö pelaa, ohjaaja osaa lukea koiraa ja koira haluaa tehdä töitä ohjaajalleen. Niitä löytyy kyllä ihan kehänauhojen ulkopuoleltakin ja ylipäätään ihan muualtakin kuin kisaympyröistä.