Syksy tuntuu etenevän valtavin harppauksin mutta treenirintamalla ei tapahdu mitään elämää suurempaa edistystä. Jälkeä on poljettu tasaseen tahtiin juu, ja ihan kelpo suorituksia on tullut kyllä. Uutena asiana on mukaan tulleet serpentiinit, ja tyhjiä on vaihtelevassa määrin, välillä paljonkin, välillä vähemmän. Loppupalkkakippo siirtyi takaisin jäljen päähän ruohotupsun alle ja sen yhteyteen on otettu jonkinlaista ilmaisun alkeisharjoitusta käskemällä Luna maahan ennen kipolle pääsyä. Seuraavaksi pitäisi purkki jättää näkyviin. Saas nähdä minkä verran tarvii sitten tapella viimeisten askelien kanssa. Nyt viikonloppuna olikin jalo tarkoitus talloa oikein olan takaa mutta kas kun löikin sen verran jäätävää migreeniä päälle että hiljaiseksi jäi aktiviteetit ylipäätään. Eilen tein pienimuotoista luoksarin pysäytys- ja hyppytreeniä omassa pihassa toikkaroiden, tänään en jaksanut senkään vertaa. Onneksi Luca kävi vähän kyläilemässä ja leikittämässä Lunaa etttei valkkari ihan ala seinille hyppiä.
Torstaina tottispuolella tahkottiin luoksarin pysäytystä. Että osaa olla nihkeä liike, ja vaikeakin mukamas. Täytyy ruveta oikeasti vaatimaan kunnon pysähtymistä tuolta eikä mitään hiipparointia. Tuntuu vaan että mitä enemmän sitä terävää pysähtymistä vahvistaa niin sen hitaammaksi vauhti käy vaikka välillä ottaisi läpijuoksujakin. Äh ja pläh. Tällä kertaa käytettiin palloa takapalkkana ja se toimi yllättävän hyvin kyllä. Noutoa harkattiin myös ja tässäkin tasapainoiltiin vietin ja vauhdin ja sitten tasaisen, hyvän puruotteen välillä. Tuntuu vaikealta saada molempia... Loppuun tuli lyhyt sosiaalitreeni pitkästä aikaa, perus kiemurtelut kävellen ja juosten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti