Viiriäiskoira

Ilmeisesti viiriäiskoira on ihan oikea koirarotukin, mutta tällä kertaa viittaan termillä lähinnä tuohon omaan hyperenergiseen wannabe-pentuun. Luna on siis virtaa piukassa, ja olen sitten enemmän ja vähemmän onnistuneesti koittanut suunnata sitä energiaa johonkin hallittuun tekemiseen. Siitä huolimatta tuntuu välillä siltä kuin talossa olisi tosiaan reilu 2-vuotiaan sijasta pentu... (Niin mitä, eikö mulla ollut pentukuumettakin, tässä sitä nyt sitten ois, pissa- ja kakkarumbat vaan puuttuu!) Meillä varastellaan sukkia, syödään puunroskia kopasta, hypitään, poukitaan, kirputetaan, mourutaan, ketkuillaan, lenkillä kirmaillaan, loikitaan ja revitään hihnaa... Että näin. Toisaalta täytyy olla tyytyväinen siihen että Luna pystyy olemaan vapautunut ja ilakoimaan remmilenkilläkin eikä jatkuvasti kuulostele pelottavia ääniä ja kipitä matalana kiirehtien eteenpäin. Olisko nyt joku parempi kausi menossa?

Viime sunnuntaina käytiin Maikin kanssa Nakkilassa treenailemassa ihan uudessa paikassa. Yllättäen harkkasin jääviä, ja sitten otin käännöksiä ja temponvaihteluita seuruussa. Hypittiinkin hiukan. Vire oli hyvä eikä Lunaa kummastuttanut uusi ympäristö yhtään, kiva treeni saatiin aikaiseksi.

Tiistaina hakuiltiin, 4 äijää oli hukassa ja mukavastihan ne löytyikin, haukkukin lohkesi jo ja vauhtia löytyi. Toisiksi viimeisellä pistolla lähetin Lunan vähän hassusti ja se otti aivan väärän suunnan, mutta tuli sitten kutsusta samantien takaisin ja uuden lähetyksen jälkeen maalimies löytyi piilostaan. Pimeä alkaa tulla jo aika aikaisin, aika vauhtia saatiin treeneissä pitää yllä. Hakumetsästä kiiruhdin suoraan tuuraamaan pumppia, oli siinä naiset kummissaan kun rymistelin paskasissa koiratamineissa sisään minuuttia vaille ja kuoriuduin salamavauhdilla jumppamaikkarooliin.

Torstain treeneissä rapa roiskui, ohjelmassa oli (yllätys yllätys) liikkeestä seisominen. Ajatuksena oli ensinnäkin saada Luna tekemään virhe ja päästä puuttumaan siihen, ja toiseksi lähteä luomaan valmistelevia signaaleja liikettä varten. Tällä kertaa virheen houkuttelussa ei tarvinnut edes tehdä hommia, vaan valkuainen pamahti maahan ensimmäisellä yrityksellä. Appari oli liinan päässä. Parilla seuraavalla toistolla Luna ei meinannut pysähtyä ollenkaan, mutta toisaalta oma liikkuminen oli aivan kummallista. Loput toistot menikin sitten ihan putkeen, vaikkakin vire oli vähän matala. Lopuksi leikittiin narupötkylällä (pulikka jossa naru päässä, ihan lempilelu tällä hetkellä) ja poistuttiin autolle iloisin mielin. Ehdittiin ottaa vain yksi kierros kun tuli pimeä, joten kotipihassa annoin loput ruuat vielä temppuilemalla sitä seisomista eri tavoilla. Täytyypä nyt vaan katsoa ettei liikaa hinkkaa tuota, ette iske kyllästyminen koiralle.

Lauantaina otin kotipihatreenit, hyppyä lähinnä, myös kaukoja ja luoksareita. Lunassa oli virtaa kuin pienessä kylässä ja se hädintuskin pysyi nahoissaan. No, eipä tarvinnut nostatella ainakaan... Tänään käytiin kurainen metsälenkki ja jotain pientä täytyisi vielä puuhastella ruoka-annoksen eteen. Ehkä tänään olisi noutokapulan vuoro.

Marraskuun alussa olisi ollut taas kokeetkin tässä nurkilla, mutta oli jo täynnä kun yritettiin ilmottautua. Noh, eiköhän sitä sitten kerkiä taas. Onhan tässä selvästi treenattavaa kuitenkin.