Valkuainen ahertaa

Kaamean syysmyräkän pauhatessa ulkona on lystikästä ryystää sisällä kaakaota ja katsoo kuinka viiriäinenkin maata retkottaa selällään nukkuen keskellä lattiaa, vaikka kello on vasta puoli 10. Tottiksissa Luna joutui paiskimaan hommia oikein olan takaa, ja nyt sitten väsyttää tottakai. Tehtiin sosiaalista idioottirinkiä :), jossa kierrettiin neliön muotoista kehää niin että joka sivulla oli aina yksi koira kerrallaan. Tässä vielä sitten piti ottaa jääviä, vuoron perään istumista, makuuta ja seisomista. Kävellen ja juosten. Huh hei, sai muuten kaksijalkaisetkin oikeen fokusoida kaikki aivosolunsa. Alkuun Lunaa olisi kiinnostanut sekä kaverit että potentiaaliset kaverit ja sulhaset, ehkä vähän hajutkin, mutta sitten kun se hoksasi mikä oli jutun juoni niin aika hienosti meni. Jäävät meni kaikki ihan oikein, ei tullut arpomista, ja seuraaminenkin oli ihan kivan tuntuista. Aika pitkä harjoitus tehtiin, ja vaikka Lunaatti saikin huilia autossa hyvän tovin, oli se silti aika puhki yksilösessiossa. Leikki kyllä maistui, mutta muuten ei oikein keskittyminen enää riittänyt. Näki selvästi että koira oli väsynyt. Pienet seuruut ja eteentulot silti saatiin ihan nätisti otettua. Noh, hyvä treenihän tuo loppuviimeksi oli, ja nuo ryhmäharjoitukset on kyllä pirun tärkeitä. Ja eikös joku joskus ole niin sanonut, että työstä väsynyt koira on onnellinen koira. Kuviakin tänään oli tarkoitus ottaa treeneistä, mutta niin vaan kävi että pimeä laskeutui ja eihän siinä sitten mitään kuvia enää saanut salamalla eikä ilman. Ja satamaankin rupesi vielä kaiken kukkuraksi. Tässä kuitenkin yksi otos porukan uusimmasta tulokkaasta, 7-viikkoisesta bokserinpennusta, Hertasta.Oli se vaan melkonen nahkamasu.

Allekirjoittanutkin alkaa aika poikki olemaan tässä vaiheessa, takana on periaatteessa päivää vajaa kahden viikon työputki, kun viikonloppunakin oli koulutusta. Puh, vähän meinaa rankaksi käydä. Onneksi huomenna on perjantai ja lyhkänen päivä.

Mätsäritreeniä ja paimenkoirapainia

Tänään käytiin match showssa ottamassa vähän häiriötreeniä. Ensin meinas olla hämmennys, uteliaisuus ja ihmetys päällimmäisinä ja teinineiti Lunalle tuli ihan yllätyksenä että jotain hommiakin tarvis tehdä. Rakas ystävä Lotta-briardikin kun oli paikalla, niin leikkimäänhän sitä olis tarvinnut päästä. No, tovi siinä sitten ihmeteltiin maailman menoa ja sivussa otettiin pienet vieraan miehen moikkaus-harjoitukset. Pikku hiljaa muistui valkuaisen mieleen myös lihanretkaleet liivintaskussa, ja saatiin aikaiseksi muutama tosi kiva seuruupätkä ja käännöksiäkin oikeen mallikkaasti. Eli ihan hyvä maku jäi suuhun sitten kuitenkin.

Urakoinnin päätteeksi tytöt pääsi vielä painimaan ja kirmaamaan omassa pihassa. Iltalenkki jäi nyt tänään väliin, mutta likka retkottaa sen verran väsyneen näköisenä pitkin pituuttaan, että aktiviteetin puutostilasta tuo tuskin akuutisti kärsii.

Muuten ei ole viime aikoina kummempia touhuttu. Viikonloppu meni kouluttautuessa akupunktioneulojen parissa. Torstaitreenit meni ihan normaalisti, tosin pientä keskittymiskyvyn puutetta oli havaittavissa. Ihanat pojat oli pissineet pusikkoon ja olihan ne aromit sieltä käytävä kärsään imemässä useaankin otteeseen. Leikkiäkin otettiin, ja sehän sujui muuten vallan mukavasti, mutta kaulaan oli unohtunut ketjupanta, josta tuli sitten into piukeena tempoessa ikävää pakotetta. Ens kerralla eri sortin panta kaulaan sitten ja uus yritys. Hyppyä otettiin ja tällä hetkellä se on vähän tilanteessa nimeltä kaaos. Mutta kaipa se siitä.

Viime viikonloppuna tulikin visiteerattua Hämeenlinnassa tutustumassa beauceroneihin. Ja erääseen kasvattajaan *viheltelyä*... Kyseessä oli kasvattajan järjestämä leiri, jossa oli sunnuntaina ohjelmassa viettitreeniä maalimies Mika Mahlamäen vetämänä. Maalimiehen taitava työskentely eri ikäisten ja tyyppisten koirien kanssa oli hienoa katseltavaa ja ilahduin kovasti myös siitä, että kaikki koirat leikkivät, saalistivat ja taistelivat mukavannäköisesti. Kuka mihinkin osa-alueeseen painottaen. Yksikään koira ei kuitenkaan viitannut kintaalla leikille tai näyttänyt menettävän hermojaan tai paineistuvan tilanteesta. Lunalle tämä oli lähinnä autoilureissu, mutta pääsi se sentään hiukan Jarnon kanssa kävelylle ja vähän pällistelemään ympäristöä. Illalla käytiin PPKK:n kentällä vetämässä perustreeni iteksemme.

Pari kuvaa reissusta, kameran takana hääräsi Jarno.

Valkuaisen sosiaalireenit

Syystuulet alkaa jo puhallella aika viileästi. Treenit oli tänään raviradan parkkiksella ja viluhan tuossa meinasi tulla, vaikka antoisat reenit olikin. Alkuun harjoiteltiin henkilöryhmää, ja kivastihan tuo meni. Seuruu pysyi aika mukavasti, siihen nähden ettei tätä oltu oikeastaan ennen harjoiteltu. Sitten aloitettiin luoksepäästävyysharjoitukset "naksuringillä". Vieraiden (ja vähän tutumpienkin) tyyppien käsien koskemisesta kuonolla herui valtaosa ruuasta tänään. Homman juoni alkoi kirkastua jo valkuaiselle, eikä pelkoreaktioita ollut havaittavissa ollenkaan. Tätä sitten vaan jatkamaan. Aivan mahtavaa että tähänkin saatiin nyt eväitä, mä jo olen miettinyt että ilkeääkö tuon kanssa ikinä yrittää kokeisiin jos se syö inhottavan, tunkeilevan tuomarin heti alkajaisiksi.

Lisäksi tuli tänään tehtyä paikallamakuu koirarivissä kahden kaverin välissä, ja eipä tuossa moitittavaa ollut. Joskaan en kovin kauas uskaltanut lähteä ja palkkailin suorituksen aikanakin pari kertaa. Aikakaan ei mikään järin pitkä ollut, mutta mikä tärkeintä, ainakin saatiin onnistunut suoritus. Lopuksi vielä koitettiin noutaa vähän kapulaa, mutta keskittyminen ei riittänyt kuin yhteen toistoon, joten ruuanjämät syötettiin kippopalkalla hitaasta seuruusta. Olihan tuossa jo rutosti hommia kakaralle. Tuohon se nyt nukahti keskelle lattiaa lelu suussa kuin pentu konsanaan.

Mahan kannalta huonompia uutisia, eilen ja ilmeisesti vähän vielä tänäaamunakin on ollut pientä ripulia. Johan tuossa meni 2 kuukautta hyvin. Luna siis on kärsinyt puolet elämästään herkästä mahasta, ja tilanne paheni pikku hiljaa kesään mennessä siihen, että juhannuksen tienoolla normaalia kakkaa tuli enää vain yhtenä- kahtena päivänä viikosta. Tyhjän mahan oksenteluakin alkoi olla satunnaisesti. Kesä-heinäkuun vaihteessa sitten otettiin laajat verikokeet ja tutkittiin Eviralla giardiat. Syytä ei noista löytynyt, tulehdus- ja haima-arvotkin oli normaalit. Luna oli tosi laihassa kunnossa, luut törrötti ja painoa oli nippa nappa 21 kiloa. Ruokavaliosta olin toki etsinyt syyllistä jo moneen kertaan ja kokeillut erilaisia ruokintavaihtoehtoja. Seuraavana listalla olisi ollut gastro- ja colonoskopia, mutta eläinlääkäri kehoitti vielä sitä ennen kokeilemaan jotain hypoallergiaruokaa kuukauden, parin ajan. No, Brit Caren aktiivinappulaa sitten ostin, ja pam, maha on siitä lähtien ollut kunnossa. Painoa alkoi tulla pikku hiljaa ja energisyyttä sitäkin enemmän. Treeneihin tuli lisää virtaa, leikkiminen maistui taas, lenkkeillessä ei enää iske väsy ja iltaisin täällä pörrää touhukas viiriäinen. Nyt taitaa paino mennä sinne 24-25 kilon välimaastoon. Eilinen ripaska tosin saattoi olla jotain kulkutautiakin, sillä Lunan tiistaisella leikki-kaverilla, Lotalla oli myös poikkeuksellisesti maha löysällä (kyseessä siis hyvämahainen kaveri). Varmaan olivat molemmat saaneet jonkun pöpön koirapuistosta. Ja nyt vaikuttaisi kumminkin tilanne rauhoittuneen. Toivottavasti jäi nyt vaan yksittäiseksi ripaskaksi. Mahavaivoja on jo kyllä kirottu ja porattu tässä huushollissa ihan riittämiin.

Loppuviikosta onkin sitten tiedossa hyppyharkkoja, sain estettä lainaan. Huomenna olisi myös tulossa "isosisko" Muisku käymään. Saadaan lenkkiseuraa ja pääsevät blondit vähän pörräämäänkin keskenään. Sunnuntaina suunnataankin sitten auton nokka kohti Hämeenlinnaa ja käydään tutustumassa erääseen beauceron-kasvattajaan.

Nyt kaikki joukolla lahtaamaan variksia

Päivän jälki meni lähes kirjaimellisesti harakoille. Se meni siis ahneille pikku paskiaisille, variksille. Kaikki edellytykset hyvään jälkeen olis ollut: kostea, vaan ei liian märkä maasto, lyhyt ruoho, hyvin tilaa, koiralla nälkä... Alkuun mietin mahtaako neljän ruuhka häiritä herkkis-neitiä, mutta eipä tuo näyttänyt vaikuttavan intoon, jota vielä oli tallella ennen aloitusriukua. Heti ekalta askeleelta Luna tuntui olevan vähän pihalla, mutta luulin että kyllä se siitä lähtee. Vähän kyllä kiroilin päässäni ja ihmettelin kun likka olis vaan kaahannut eteenpäin eikä ottanut askelia kunnolla, ja kun pidättelin liinasta, jäi hölmönä seisomaan paikalleen ja katsoi välillä mua että mitäs nyt. No eipä ihme, kun toisen eväät oli syöty. Pirun varikset oli päässeet apajille, siellä ne juhli jäljen loppupäässä kun katsoin. Mietin., että jätänkö kesken vai annanko koiran yrittää löytää edes loppupalkka, ja päädyin jälkimmäiseen. Nokka pysyi maassa, mutta kauhealla vauhdilla porhallettiin eteenpäin kun en sitten himmaillut enää, tarkkuudesta ei tietoakaan. Kun ei niitä napuja siellä ollut kuin yksi siellä ja toinen täällä. Näkyi vielä niin hyvin kun oli ihan lyhyt ruoho. Suureksi hämmästykseksi se ainoa kulmakin meni sitten suurinpiirtein niinkuin piti, pienellä tuumauksella että mikäs tämä on. Ja loppukasa (noh, puolet siitä) löytyi kuin löytyikin ilman apuja tai liinan kiristelyjä. Mutta kyllä mä aika lailla kämmenet naamalla siellä perässä tulin. Luna yritti parhaansa, mutta tällainen jälki oli sille aivan liian vaikea. Eipä ihme että likka vähän väliä pysähtyi puhaltamaan ja ihmttelemään, missä sen illallinen on...

Pakko tässä on vielä ainakin pari prykiä ottaa tänä syksynä, jäi niin huono maku suuhun tuosta. Täytyy vaan agiteerata sitten variksenpelätin mukaan. Perkule noihin lintuihin palaa käpy. Söisivät matoja.

Tais sieltä jotain jälkiäkin löytyä

Pitkästä aikaa päästiin jäljille, nyt oikeen porukalla ja koutsin valvovan silmän alla. Paikkana toimi linja-autojen varikko-piha joka oli Lunalle ihan ennennuuskimatonta aluetta. Uutta ja ihmeellistä neidille oli myös häkkikuljetus treenikaverin autossa. Jos vaan voi koira enempää näyttää Animalian turkisvastaisen kampanjan kidutetulta tarhaketulta, niin ihmettelen. Niin dramaattisia katseita sieltä luotiin. Jälkimaastossa oli kovin korkea ruoho, ja mahduin harppomaan reilut 130 askelta kun tuli asfaltti vastaan. Lunan jäljestys olin omin kriittisin silmin tarkasteltuna kaameaa haahuilua. Jälkeä sinänsä veti kyllä hyvin, mutta yyh kun pelotti kamalat linja-autot ja pärinät ja kolinat. Olin vielä hiihtänyt kauheella askelpituudella, joten jälki katkesi siinä ruohikossa vähän väliä, ja siinähän sitten ehti ihmetellä ympäristön mölyjäkin. Itsenäisesti tuo kuitenkin jatkoi ja loppupalkkaikn löytyi. Kokonaisuudessaan kauden huonoin suoritus, vaikka kehujakin sitten kuitenkin tuli. Silloin kun Luna pysyi jäljellä, se teki hommia hyvin. Mutta tuo häiriöherkkyys kyllä harmittaa. No, samaan paikkaan nyt sitten tallomaan vielä syksyn aikana, meluun, pörinään ja kolinaan on nyt vaan totuttava.

Jälkitreenin jälkeen Luna pääsi vielä leikkimään ja juoksemaan Lotta-briardin kanssa. On siinä likoilla kyllä niin samanlaiset leikit ja elkeet, että ei ihme että juttu luisti. Pääsipä Lunakin pitkästä aikaa riehumaan ihan luvan kanssa. On viime aikoina tuota virtaa näyttänyt pikkusen enemmänkin olevan ladattuna viiriäiseen...

Huomenna sitten pakko vetää toinen jälki ja torstaina onkin jo tottikset. Kulmiakin saisi kuulemma jo aloitella, yksi per jälki, 40 askelta ennen lopetusta. Huomennahan se on pakko kokeilla. Saas nähä miten käy.

Work 'n play

Tänään tuli käytyä mätsäreissä pyörähtämässä. Kehään en sentään eksynyt, mutta pientä häiriötreeniä tuli tehtyä ihan mukavalla menestyksellä. Lunaa ei haitannut koira- ja ihmisvilinä, vaan se teki ihan kivasti hommia. Seuruuta lähinnä otettiin ja lyhyt paikkamakuu. En halunnut liian vaativaa treeniä ottaa nyt kun tilanne ja paikka oli ihan uusi. Luoksepäästävyyttäkin koitettiin hiukan harjoitella. Keski-ikäisen rouvashenkilön kanssa ongelmia ei ollut, Lunaa ei juuri täti kiinnostanut sen koommin hyvässä kuin pahassakaan. Ok, hyvä niin. Nuori mies sen sijaan oli pahempi pala purtavaksi ja ystävällinen avustaja sai osakseen haukut ja rähinät. Ei hyvä. Pakollisena jälkiviisautena mainittakoon, että olisin voinut ohjeistaa miestä tulemaan koiraa kohti hieman varmemmin elkein eikä jäykkänä hiippaillen. Mutta oli miten oli, kokeissa ei sovi tuomarille räyhätä, vaikka hiippailisi minkä sorttinen ukko sieltä koplaamaan. Toinenkin nuorimies saatiin uhriksi, ja tämän kanssa Luna käyttäytyikin sitten asiallisemmin eikä huutanut. No, tietääpä nyt senkin että tätäkin on vaan treenattava. Pirusti. Täytyypä ottaa puheeksi ensi torstaina treeneissäkin.

Tämän viikon torstaitottikset menikin sitten vähän niin ja näin. Lunassa oli virtaa kuin pienessä kylässä, ja heti kun sen vapautti, käytiin nuuskimassa autotallit ja ojanpohjat, varasteltiin polttopuita ja ängettiin viattomien sivullisten syliin. Mikä ehkä sinänsä voisi olla jopa positiivinen asia, eipä ainakaan koiraa ahistanut eikä ollut paineita. Ja teki se kyllä hommansa kunnolla, ja noutoonkin saatiin lelupalkalla jopa tekemisen meininkiä. Ei vaan ollut taas itselle tullut mieleen käyttää siinä vielä saalispalkkaa. Hidasta seuraamista täytyis nyt tahkota sitten, kovasti toivoisin näkeväni jonkinlaista takapään patoamista siinä jossain kohtaa. Mutta ährätään nyt se tekniikka ensin haltuun. Ja käännöksiä, käännöksiä... Meinaa vähän irrota liikaa toisinaan.

Itseä kiusaa nyt jälkiahdistus, tarvis vielä ehtiä ennen kun menee ihan velliksi kaikki maastot. Ääääh. Jos vaan hilloa löytyis niin oma automobiili menis kyllä hankitaan oitis. Vaan ainoat hillot on nyt kyllä jääkaapissa. Entä jos se on sitten tauon jälkeen ihan kaameeta sohlaamista? Yyyyh.

Puistossakin tuli käytyä pitkästä aikaa lenkin ohessa kun katoin tien varresta että oli tuttu koira siellä. Katsoin väärin, mutta mentiimpä sitten kumminkin staffi-pitbull-uroksen seuraksi. Koirilla näytti olevan kovin lystiä keskenään, ja leikkivät ihan sulassa sovussa ilman mitään selkään hyppelyitä tai turhia pörinöitä tai alistamisia. Mutta lähdettiin siitä sitten kun tuli enemmän porukkaa paikalle. Luna olikin leikkien tohinassa vaihtanut väriä, ja talutin kotiin ruskean paimenkoiran. Ihan pakkohan se on sinne ainoaan kurarapakkoon tunkea painimaan. Nyt täytyis vielä iltaruualle keksiä joku helppo duuni ja suunnata katseet kohti uutta viikkoa.

The adventures of rain dance Maggie

Viime aikoina ei ole tapahtunut sen ihmeempää. Työkuviot ja koulutukset Helsingin suunnassa on syöneet treeniaikaa, ja nyt onkin sitten satanut kuin esterin perseestä. Viikonloppuna tuli käytyä kuikuilemassa BH-koetta ja tokokisoja, vaan vieläpä kovasti jännittää ajatuskin että siellä olisi oman eläimen kanssa ja numerolappu rinnassa. Huh. 30.10. olis kyllä hallikoe, samoin 27.11. ja 4.12. Jos nyt johonkin noista ilkeis mennä, tokoon siis. Hyppy ois rakennettava vielä ja hiottava käännöksiä ja jäävistä seisomista. Ai niin ja se luoksetulo, sitäkin tarvis muistutella mieleen. Tai siis eteentuloa, kyllähän Luna luokse tulee mutta kun tarvis vielä oikeeseen paikkaankin löytää tiensä. Kotosalla on nyt vaan hinkattu jotain että tulee ruuat syötyä, kosketusalustaa muun muassa pitkästä aikaa, kun sen kanssa ajattelin sitä hyppyä lähteä hakemaan. Ja leikittykin on. Ja hepuloitu, tottakai. Tai siis Luna on hepuloinut ja mä olen huokaillut ja virnuillut vuoron perään.

Kurapukulenkkejä on sitten tullut tässä tehtyä. Luna menisi kyllä mieluiten ihan nakuna ulkoilemaan, se ei kauheasti piittaa haalaristaan... Ei tarvi kun haalari ottaa esille niin se luimii pöydän alle tai heittää selälleen alistuneena, ihan sen näkösenä että soittaisi eläinsuojeluviranomaisille heti kun saisi puhelimen. Ulkona se ei sitten enää haittaakaan, vaan kaikkiin lätäköihin loiskutellaan ja kahistellaan menemään tienvierustaa niinkuin muutenkin.

Tässä pätevä valkuainen on kotiutunut kaatosade-lenkiltä:

 Kuivatella toki pitää erilaisissa pilates-asennoissa:

 Märkä hörökorva:

Sitten vielä pari kuvaa lauantai-aamun lenkiltä.Oli kiva sumu ja ihanan syksyinen ilma, sadepilvistä ei kyllä vielä silloin ollut tietoakaan.