Tais sieltä jotain jälkiäkin löytyä

Pitkästä aikaa päästiin jäljille, nyt oikeen porukalla ja koutsin valvovan silmän alla. Paikkana toimi linja-autojen varikko-piha joka oli Lunalle ihan ennennuuskimatonta aluetta. Uutta ja ihmeellistä neidille oli myös häkkikuljetus treenikaverin autossa. Jos vaan voi koira enempää näyttää Animalian turkisvastaisen kampanjan kidutetulta tarhaketulta, niin ihmettelen. Niin dramaattisia katseita sieltä luotiin. Jälkimaastossa oli kovin korkea ruoho, ja mahduin harppomaan reilut 130 askelta kun tuli asfaltti vastaan. Lunan jäljestys olin omin kriittisin silmin tarkasteltuna kaameaa haahuilua. Jälkeä sinänsä veti kyllä hyvin, mutta yyh kun pelotti kamalat linja-autot ja pärinät ja kolinat. Olin vielä hiihtänyt kauheella askelpituudella, joten jälki katkesi siinä ruohikossa vähän väliä, ja siinähän sitten ehti ihmetellä ympäristön mölyjäkin. Itsenäisesti tuo kuitenkin jatkoi ja loppupalkkaikn löytyi. Kokonaisuudessaan kauden huonoin suoritus, vaikka kehujakin sitten kuitenkin tuli. Silloin kun Luna pysyi jäljellä, se teki hommia hyvin. Mutta tuo häiriöherkkyys kyllä harmittaa. No, samaan paikkaan nyt sitten tallomaan vielä syksyn aikana, meluun, pörinään ja kolinaan on nyt vaan totuttava.

Jälkitreenin jälkeen Luna pääsi vielä leikkimään ja juoksemaan Lotta-briardin kanssa. On siinä likoilla kyllä niin samanlaiset leikit ja elkeet, että ei ihme että juttu luisti. Pääsipä Lunakin pitkästä aikaa riehumaan ihan luvan kanssa. On viime aikoina tuota virtaa näyttänyt pikkusen enemmänkin olevan ladattuna viiriäiseen...

Huomenna sitten pakko vetää toinen jälki ja torstaina onkin jo tottikset. Kulmiakin saisi kuulemma jo aloitella, yksi per jälki, 40 askelta ennen lopetusta. Huomennahan se on pakko kokeilla. Saas nähä miten käy.