Monensorttista treeniä taas

Maanantaina alkoi agilityn alkeiskurssi. Tarkoitus oli alunperin hankkiutua aksailemaan talveksi, jotta olisi jotain korvaavaa tekemistä jäljestykselle, mutta nyt sitten vasta päästiin ohjattuun ryhmään. Kesällä riittää siis vipinää treenirintamalla. No, mikäs tuolla treenaillessa, valoisat, pitkät illat ja näin. Ekalla kerralla kouluttaja (Kermisen Anitta) jutteli vähän yleistä infoa lajista ja sen treenaamisesta, kertoi eri esteistä yms perusjuttua. Sitten katsoi nopeaan läpi koiran hallinnan (eli suomeksi 3 metrin luoksetulo ja kävely tötsien ympäri pujotellen) ja kertaalleen otettiin perushyppy ja putki. Hirmu vähän jäi nyt ekalla keikalla ainakin aikaa tehdä, mutta tuohon teoriapuoleen meni tietysti melkein puoli tuntia. Lunan kanssahan olen käynyt pari kertaa esteisiin tutustumassa Reijan avustuksella, ja ihan innoissaanhan tuo kakara näytti olevan. Putkeenkin (oli aika pitkänä mutta suora) kaahasi ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Luulenpa että isoin työ tulee olemaan siinä että ohjaaja pystyy vaihtamaan ohjaustyylin tokojäykistelystä vähän lennokkaammaksi ja joustavammaksi. Ja reaktionopeus, eh, työsarkaa riittää.

Pieniä merkkejä on nyt kyllä havaittavissa lievästä agi-innostuksesta. Ajatus on nimenomaan ollut, että kunhan vähän jotain puuhaillaan ja saa koiralle vaihtelua aktiviteetteihin. Ei me mitään tavoitteellista. No, ei kyllä ihan oikeastikaan mitään kisajuttuja nyt mietitä tällä saralla. Ite olen niin hidas reagoimaan ja kankea, että ajatuskin kokonaisen radan ohjaamisesta hirvittää. Muistanpa vaan hevosajoilta ne estekisat, kyllä välillä sovellettiin niin omia ratoja kun järjestys unohtui eikä ehtinyt miettiä mihin seuraavaksi ja mitä kautta. Mutta katotaan nyt, miltä alkaa näyttää ja mitä Luna tykkää touhusta.

Sunnuntai-illalla otettiin Helenan kanssa melkoisen rankka BH-treeni mukaanlukien paikkamakuu niin, että saksalainen teki kahden pallon saalisleikkiä jonkun matkan päässä. Huh, valkuainen pysyi nurmikossa. Ja muutenkin jaksoi hienosti, tosin vietin noustessa vähän pakkaa kyllä edistämään ja poikittamaan seuruussa, äh ja pöh.

Eilen käytiin Maikin kanssa jäljillä Jyskin takana. Lunalle otettiin sitä ennen kauppaharjoitus (bh:t mielessä edelleen). Eli Biins K-marketin eteen tolppaan kiinni ja Maikki käppäili Lotan kanssa ohi. Lunaa vähän jännitti mutta ei haukkunut eikä reagoinut koiraan tai ihmisiin. Kolauksista yms säpsähteli. Se nyt oli arvattavissa. Akka ryökäle minut tähän hylkäsi ihan yksin. Jälki meni ihan ok, murheenkryyninä oli taas ystävämme linnut ja kova tuuli. Eniten ne linnut, koska iso osa nappuloista oli syöty jäljen loppupuolelta. Jälki vanheni vaan parikymment minuuttia mutta kyllä ne vaan kerkesi. Tein 230 askelta, 2 kulmaa oikealle. Ekassa kulmassa Lunalla oli vähän hakemista, toinen kulma meni komeasti ja ihmettelemättä, mutta sen jälkeen löytyikin sitten ruokaa enää vain satunnaisilta askelilta, ja loppukasakin meinasi vähän olla hukassa, siitä oli jäljellä pari raksua. No mutta, töitä kakara teki hienosti, vaikka loppua kohden meinasikin vähän uupua selvästi. Maikki kulki perässä ja otti videopätkää, jonka pääosassa allekirjoittaneen ahteri. :D No, näkyy siellä joku nuuskiva koirakin. Laitan tänne myöhemmin jahka kerkeän ajamaan sen koneelle. Katsokoon ken jaksaa.

Tänä iltanakin tein vielä jumpista lopen uupuneena jäljen, ja voi pojat kun likka veti sen hyvin. Aluksi sai vähän pidätellä, mutta loput menikin hyvällä rytmillä, tarkasti ja silti vauhtia ei puuttunut, liina sai kuitenkin olla löysällä. Toisin kuin eilen, kun tuntui että ikävän paljon joutui kiristelemään. 200 askelta, lopussa 1 kulma vasemmalle. No, oli aika helppoa kyllä, myötätuuli ja lyhyt nurmikko. Häiriönä edestakaisin tienreunaa pörräävä mopopoikajengi, josta Biins ei kyllä piitannut.

Raadonsyöjä korkkasi uimakauden

Kevät etenee vihdoin ja kelit lämpenee. Ja niinpä on alkanut myös uimakausi. Uimassa ja ainakin kahlailemassa olisikin tarkoitus tänä suvena käydä paljon ensinnäkin siksi, että se tuntuu olevan Lunasta valtavan kivaa ja toiseksi siksi, että tulisi vähän monipuolisuutta liikuntaan. Metsälenkin varrelta jo muutama viikko sitten löytynyt "paskajärveksi" tuttavallisemmin nimetty lampi onkin tutkittu pariinkin otteeseen Lucan kanssa. Tässä pari räpsyä sieltä, kameran tarkennusasetukset olivat vinksallaan ja mitään laatuotoksia ei tullut (taaskaan).

Tänään käytiin Mäntyluodon koirarannalla keppiä viskomassa ja saatiin Jarnokin houkuteltua mukaan (kepolla on parempi heittokäsi, hih). Meri oli kovin matalalla nyt ja aika pitkälle sai Biins mennä ennenkuin pääsi kunnolla uimaan. Mutta reippaasti se polskutti menemään. Rannalta sitten löytyi varsin rapeaksi auringossa paahtunut ja haiseva linnunraatokin, joka estelyistä huolimatta päätyi valkuaisen mahantäytteeksi. Yöks. Kotona ropisikin sitten varmuuden vuoksi ripulilääkkeet jo valmiiksi ruokaan, muutamasta vahingosta viisastuneena. Tässä kuvia koirarantakeikalta.

Lokit ehti vähän säikähtää.

Hyi tää olikin pahaa vettä.

Valmiina sinkoamaan.

Kas taustallakin porukkaa. Muuten oli kyllä hiljaista.

Puuh, just ku mä saan kauheella vaivalla haettua nää kepit ni sitte te viskotte ne uudestaan ulapalle.

Oisko kameraan putken hankinta paikallaan?

Kalliokiipeilijät

Treenirintamalle ei erikoista. Torstaina oli ohjatut tottikset, tehtiin pitkästä aikaa sosiaalista kiemurtelua, leikittiin ja muutama yksilöliike loppuun. Sosiaaliset meni hienosti, leikki ei oikein maistunut mutta huilin jälkeen tein kipolla muutamat seuruut, pari hyppyä, bh:ta ajatellen istumiset ja maahanmenot yhdistettynä luoksetuloon. Hieno vire ja oikein mukavan tuntuista tekemistä. Muuten ei olla hirveästi aherrettu. Käytiin me maanantaina Reijan ja Rico-kelpien kanssa koulun pihassa reenailemassa. Paikkamakuun otin niin että keltsi teki hommia ja Luna makasi sivussa. Ja jotain pallottelua ja muuta. Aamu-ja iltaruuilla olen ottanut lyhyitä seuruupätkiä ja pysähdyksiä tai vaan haukuttanut ja jotain simppeliä. Metallinoudonkin otin huvikseni joku päivä, ja yllätykseksi tuo nouti sen paremmin kuin puukapulan. Vauhtiakin oli reippaasti. Liekö vaan ollut sinä aamuna kamala nälkä.

Iloiset kisat

Tänään käytiin Huittisissa tokoilemassa Tiina Heinon arvioivan katseen alla. Kotiintuomisina AVO2 141 pisteellä, jolla lohkesi luokkavoittokin tänään. Yhtään en nyt osaa harmitella ykköstuloksen uupumista, sillä meininki oli kokonaisuudessaan hienoa ja virheet ei ollenkaan ylitsepääsemättömiä. Eikä sinne voittajaan mikään kiirus ole, kun ei olla niitä liikkeitä vielä edes ajateltu (paitsi metallinoutoa). Ihan mielellänkin haen nyt kisakokemusta ja -rutiineja avoimesta luokasta, kun liikket on vielä kohtuu helppoja eikä kokonaissuoritus ole vielä niin pitkä kestoltaan. Viime kokeessa jäi harmittamaan vähän huono vire, tietty hermostuneisuus mitä oli havaittavissa ja tietysti se karkaaminen eli hallinen kuseminen. Sanoinkin siinä että yhtään ei olisi ottanut pattiin tekniset mokat yhtä paljon.

No, nyt ne mokat olikin sitten niitä teknisiä juurikin. Luna touhusi iloisena, ei piipannut tippaakaan, ei vilkuillut muualle ja vire kesti hyvänä loppuun asti. Kippoa en nyt jättänyt autoon enkä näyttänyt sitä Lunalle, vaan eväät kaivettiin repusta vasta kun hommat oli tehty.

Joko saa syödä ton luun?

Paikkamakuu: 10. Tuomari kertoi, että heti jätettyäni koiran, sen ympärille tuli ampiainen pörräämään. Näköjään ei pistänyt, ja ainakin likka pysyi aloillaan. Kananmuna tästä.
Oltiin ekana vuorossa ja heti kananmunan hotkimisen jälkeen aloitettiin yksilöt.
Seuraaminen: 9. Luna aivasti kunnolla kahdesti, mahtoiko imuroida keltuaista nenäänsä. Täyskäännöksessä meinasin taas sotkeutua omiin jalkoihini. Aina kokeessa näin, kotipihassa koivet tuntuu toimivan paremmin.
Liikkeestä maahan: 10. Hienosti meni. Ja innostui kovasti kehuista, nousi oikein mukavasti. Se vire siis.
Luoksetulo: 5. Mikä pysäytys? Luna kaahasi vauhdilla läpi, selvästi se kuvitteli että tää on nyt se läpijuoksukerta kun se heittää pallon tonne taakse. Eteen tuli juu hienosti, mutta kun siitä pysähdyksestä ei ollut tietoakaan, vauhti ei edes hidastunut. Joo. Ärskykekontrolli ja näin.
Liikkestä seisominen: 0. Loistava maahanmeno. Muuten kiva mutta se tehtiin jo.
Nouto: 9. Törmäsi vähän palauttaessa, siitä taisi piste lähteä. Tällä kertaa palautti suoraan minulle eikä yrittänyt tarjota kapulaa esim tuomarille.
Kaukot: 10. Ne näköjään osataan. Ei erikoista.
Hyppy: 0. Aina me munataan tää hyppy. Tällä kertaa syy oli täysin oma. Liikkurin kysyessä, onko ohjaaja valmis, mun piti vastata että jep, mutta suusta lipsahtikin "hyp" kun ajataukset oli niin siinä hypyssä. Ja koska käskysana on hyppy, Lunahan sitten hyppäsi. Varaslähtöhän tuo sitten teoriassa oli, ja nollille meni. Rähmä.
Kokonaisvaikutelma: 10. Iloista oli tekeminen myös tuomarin mielestä.

Juu, hyvät fiilikset jäi kyllä vaikkei pisteet nyt mitkään hurraamisen arvoiset ole. Ärsykekontrollitreeniä näköjään tarvitaan vielä tiettyhin juttuihin. Sen verran se edellinen kisa jäi kyllä kaivelemaan hampaankoloon että liikkeiden ketjuttamista, kokeenomaisia treenejä ja palkkauskuvioita on pakko miettiä myös. Mutta näköjään vireen saa tokoa ajatellen oikein mukavalle tasolle ilman näkyvää kippoakin. Tällä kertaa kyllä omakin fiilis oli erilainen, ei jännittänyt yhtä paljon kuin viimeksi, ja olin aika rento ja hyvällä tuulella alusta asti.

Illalla käytiinkin sitten päästelemässä höyryjä parin tunnin metsälenkillä, kaveri Luca oli menossa mukana. Kakkaa löytyi herkuteltavaksi ja kieriskeltäväksi, lammikossa käytiin vähän uimassa ja muutenkin vaan karattin pitkin metsiä ja kuraojia. Arvon paskamonsterit pääsivät kyllä taas kunnon pyykille ja Luna myös hammaspesulle iljettävien ilotteluidensa jälkeen, sen verran löyhkäävä kaveri kökötti takakontissa kotimatkalla... Miten kaikki ällöttävä voikaan olla noista koirista niin ihanaa. Raadoissa kieritään ja sontaa syödään mahan täydeltä. Yh. Kuvia myöhemmin mikäli jotain onnistuneita otoksia tuli, vähän oli laiska kuvaaja tänään. Mutta tässä kuitenkin hiukan kevättunnelmia, vai vihkaa pääsi kesäkukatkin kuvaan.

Jälkihämmennystä ja jälkiviisautta

Keskiviikkonakin tein jäljen vielä illalla. Käytiin Maikin kanssa tuossa jalkkiskentällä. Maikki teki jäljet siihen kentälle, joten ajattelin itse sitten hyödyntää vieressä olevaa peltoa, joka näytti ihan siistiltä. Juu, näytti. Loikkasin ojan yli, löin paalun pystyyn ja aloin sotkea, vain tajutakseni että pellolla oli viime syksyn vanha puolen metrin heinikko, pitkiä korsia ja vaikka mitä. Edessäpäin näytti selkiävän joten jatkoi tallaamista ja ruuan kylvämistä. Ei auttanut, aivan kaamea heinikko jatkui ja raksut hävisi johonkin syvälle. Päätin sitten kumminkin jatkaa kun kerran aloitin, tein oikein 2 suoraa kulmaakin, oikealle ja vasemmalle, ajatuksella syteen tai saveen. Tein 250 askelta, jätin loppukasan ja jälki jäi vanhenemaan ehkä 45 minuutiksi. Hain Lunan, joka ryysi sammakkona kohti paalua niinkuin ei olisi viikkoon ruokaa saanut (jep, aamulla viimeksi). Koin, ettei olisi ollut reilua vaatia sitä ottamaan yhtä tarkasti joka askel ja ruoka kuin lyhyellä ruoholla, joten annoin piskille vapaat kädet, pitkää liinaa ja katsoin mitä tapahtuu. Se nosti jäljen heti paalulta, painoi hyvää vauhtia nokka tiiviisti maassa ja määrätietoisesti eteenpäin, kääntyi kulmista kuin ohjelmoitu robotti vauhdin juurikaan hidastumatta, söi loppukasan ja katsoi mua sen näköisenä, että "mä näin että sä laitoit rasiassa lihaakin taskuun". Lihamössönsä se tietysti sai ja hämmentyneet kehut. Niin, sieltä varsinaiselta jäljeltä se ei ehtinyt syödä yhden ainoaa nappulaa. (Olis siinä kyllä mennytkin tunti jos se olis niitä sieltä ruvennut kaivamaan.) Nyt en sitten vaan yhtään tiedä, oliko tämä pirun huono juttu vai pirun hyvä. Ajatus kuitenkin olisi vetää tarkkaa jälkeä ja ottaa jokainen askel erikseen. Mutta ei sitä nyt tuostakaan moittia voinut, älyttömän hyvinhän se hommia teki, ne kulmat ja kaikki.

Torstain hakuilut oli peruttu, joten en päässyt kysymään koutsilta tuosta ryysimisjäljestä. Jäi vähän ?-olo kyllä. Hakujen sijaan käytiin sitten Reijan kanssa ihan vaan ppkk:n kentällä perustottistelemassa. Meininki oli luokkaa no joo, ihan kiva, mutta Luna vaikutti vähän väsyneeltä ja otin sille vähän liian rankan treenin. Päivän jälkiviisaus: vaikka on kerrankin tehnyt hienon suunnitelman harjoituksesta, sitä voi, kannattaa ja pitää muuttaa jos näkee jo autosta ottaessa että koiran vire ei siihen harjoitukseen sillä kertaa sovi.

Tänään on pidetty treeneistä vapaapäivää, aamuruuan Luna sai pienellä paikkamakuulla olohuoneessa ja iltaruuan haukkumalla + metsälenkin luoksetuloista. Olikin muuten ihana ja rentouttava lenkki. Sateinen, tuoksuva, vihreä ja hiljainen metsä. Vain käki kukkui jossain kaukana, sadepisarat ropisi takille, risut rasahteli. Ei ristin sielua missään (no kuka muu hullu lähtee tarpomaan suopohjaiseen pöpelikköön mutaisille poluille, umpimetsän sammalille ja kahlaamaan polvia myöten pikku pikku lätäköissä ja vielä kaatosateella), ei vastaantulevia fleksiräksyttäjiä eikä myöhäiskeski-ikäisiä sauvakävelijöitä. Ah, tuli kyllä tarpeeseen.

Jäljillä taas

Vihdoin ja viimein jälkikausi korkattu. Tallasin eilis- ja tänäaamuna jalkkiskentälle kevään ekat jäljet kello kuusi pirteänä (or not). Kenttää ei vielä käytetä pelaamiseen eikä siinä muutenkaan kauheasti trafiikkia ole. Ruoho on nyt tosi lyhyttä ja maa melko kuivaa. Aamulla tietysti pientä kosteutta ihan sopivasti, mutta missään mutavellissä ei tarvinnut kahlata. Eilen tein 150 askelta ja yhden kulman vasemmalle loppuun. Luna tajusi oitis mitä oltiin tultu tekemään vaikka nenänkasteluvesi unohtuikin eka kerralla. Kauhea into päällä ja veti kuin höyryjuna. Jälkeä ajoi määrätietoisesti ja nopeasti, lähinnä jouduin pidättelemään vähän vauhtia. Tein vähän liian lyhyet askelvälit joten sain olla skarppina ettei hypi askelten yli. Täysin vapaalla liinalla se olisi ryysinyt suoraan loppukasalle (joka ei edes ollut kovin iso). Kuviot oli tänäaamuna aika samat, paitsi että tein 170 askelta (taas kääpiöväleillä...) Intoa vielä enemmän kuin eilen. Tästä huolimatta Biins teki kyllä tosi hyvin hommia molempina aamuina, kulmat meni niinkuin vanhalta tekijältä eikä hairahtunut pois jäljeltä kertaakaan tai pysähtynyt ihmettelemään. Loppukasan jälkeenkin se veti vielä ihan omatoimisesti mun poistumisjäljet, vaikka olin mennyt autolle jäljen päätettyäni suurinpiirtein loikka/juoksuaskelin. No, annoin kakaran mennä edellä löysällä liinalla ja niin vaan mentiin nokka maassa rivakkaan tahtiin autolle asti. Kai se olisi siitäkin jotain palkkaa tarvinnut mutta ruuat oli jo syöty.

Tänä illalla otin ihan kevyttreenit palveluskoirakerhon kentällä. Lähinnä otin hyppyä pallolla, ideana muistutella että hei tää oli hauska liike. Hienosti meni hypyt ja Lunalla oli kivaa vinkupallon kanssa ja se hyppi mielellään ja iloisesti. Iltaruualla otin vielä pari liikeketjutusta helpoilla jutuilla ja koitin olla yllätyksellinen palkkaushetken kanssa. Kakara oli ihan mahtavalla tuulella, haukkui kipolle mutta ei piipannut, teki hienosti hommia ja näytti siltä että olisi jatkanut vielä mieluusti kun keräilin kipot ja kupit ja aloin siirtyä autolle. Ihme otus. Onneksi välillä on näitä hyviä päiviä, ne tarviikin nakuttaa heti ylös että muistaa sitten kun kaikki takkuaa, että hei, joskus toisinkin.

Ajatus olisi tehdä nyt pari viikkoa vähän intensiivisemmin hommia ja pidetään sitten pieni huilitauko. Ja ottaa nyt vähän vaihtelua noihin tottiksiinkin, ettei aina samalla kaavalla vedä kaikkea.

Sellaisestakin piti vielä mainita, että jos Lunaatti onkin ollut aina ahne ja kovasti ruuan perään, niin nyt steriloinnin jälkeen nuo eväät näyttää olevan sille vielä tärkeämpiä. Niinhän sitä sanotaan että ruokahalu kasvaa sterkkauksen jälkeen. Paino ei ole noussut, vaikka varaa olisikin pari kiloa. Se on taas ihan kuin pentuna, hotkii kaiken mitä saa kuin ei olisi ikinä ennen ruokaa saanut, syö palkatessa sormet verille ja kerjää lisää vaikka maha olisi pullollaan. Pikku possuni.

Sählätään avoimesti

Jeps, avoin luokka tuli nyt sitten korkattua Ulvilassa. Ja mitähän siitä nyt sanoisi. Suurimmilta olin meni hyvin, mutta yksi iso moka lopussa pilasi fiilikset. Mutta tässäpä pisteet ja kootut selitykset:

Paikkamakuu: 10. Ei mitään mainittavaa, meni niinkuin pitikin. Tähän väliin kananmuna.

Ennen yksilöitä laitoin ruokakipon autoon ja näytin Lunalle, että täällä se muona odottaa.

Seuraaminen: 8. Pysähtyessä ei istunut. Melko kummaa, tätä ei olekaan ennen tapahtunut. Muuten hyvät seuruut, ennen aloitusta piippasi. (mur)
Liikkeestä maahanmeno: 7. Muuten hyvin, mutta tarvi 2 käskyä ennenkuin nousi makuulta takaisin ylös. Mikä lie tässäkin, ei ole ennen tullut vastaan moista ongelmaa.
Luoksetulo + pysäytys: 8. Hieno oli, mutta en vaan osannut ihan siinä merkin kohdalla pysäyttää, ja meni pikkasen yli. Muuten ihan loistava.
Liikkeestä seisominen: 8. Tämä kyllä meni hyvin, tiedä sitten mistä tippui 2 pistettä.
Nouto: 7. Muuten jees mutta kapulan meinasi viedä tuomarille. Palautusasento tästä johtuen hiukan vino. Tässä kohtaa alkoi nuppi höyrytä varmaan vähän liikaa.
Kaukot: 10. No ne meni ihan nappiin, jes.
Estehyppy: 0. Niin, tässä se el grande moka sitten tuli. Kippo kuumotti autossa eikä Lunalla enää kestokyky riittänyt. Kun käskin hyppäämään, pinkoi esteen ohi, kehänauhan ali ja autolle. Jeps. Sieltä sen sitten hain ja palattiin kuulemaan että kokonaisvaikutelma laski 5 pistettä. (luulin kyllä että menisi nollille tuosta tai hylättäisiin vallan)
Kokonaisvaikutelma: 5. Niin, siellä kehässä pitäis juu pysyä.

Kokonaispisteet 149 ja ALO2. Luokkavoitto kyllä tuli, mutta eipä se paljoa mieltä lämmittänyt tuon töpeksinnän jälkeen. Sehän siinä olikin, että ei yhtään olisi harmittanut jos olisi vaikka tullut pari vinoa asentoa, vaikka olisi kapulaa pureksinut, ennekoinut hypyn istumista tai tehnyt väärän jäävän liikkeen. Teknisiä juttuja. Mutta tuo karkaaminen otti aivoon, ja vielä viimesessä liikkeessä. Hypyn se olis kyllä osannut. Liian vähän on otettu ketjutettuna liikkeitä kipolla näköjään kun ei jaksanut loppuun asti. Kyllähän se siinä liikkeiden välissäkin vilkuili auton suuntaan mutta hallinta kesti tuohon asti. Kun katselin videon jälkeenpäin, tekninen suorittaminen oli kyllä hyvää mutta sellainen tietty ilo ja into puuttui, mitä Lunalla yleensä on. Ja kontakti liikkeiden välissä. Yleensähän tuo pörrää siinä että hei mamma mitäs sitten, nyt se väliajat vaan tiiraili sinne autolle. Se oli ehkä hiukan hermostuneen oloinen ja tuntui kuin sillä olisi ollut kauhea halu pois kehästä.

Melkein päättelisin nyt niin että kaukopalkka otettiin liian ryminällä mukaan. Onhan sillä pirusti tehty, joo, 1 tai 2 liikettä kerrallaan. Mutta noita kokeenomaisia ihan liian vähän. Juu, siitä huolimatta, hallinta pitäisi olla varmempi vaikka nuppi kiehuisikin yli.

Illalla käytiin sitten ottamassa vielä pieni (kurinkin)palautustreeni samalla kentällä ja samalla ruualla. Ruoka tuli ahmituksi ja jäi hyvä fiilis. Loppujen lopuksi tuli hyvää keskustelua ja paljon ajatuksia miten jatkaa nyt treenejä ja millaisia harjoituksia pitäisi jatkossa ottaa. Huomenna taidan kyllä mennä sinne jäljille, nyt saa tottikset olla pari päivää tauolla.

Äijiä alkaa löytyä

Eilen käytiin taas vähän hakuilemassa treeniporukan kanssa. Oli kyllä kivaa, nyt otettiin jo metsässäkin pari piiloa kaikille koirille ja yksi tuuliharjoitus alkuun. Hyvin näki kaikista koirista että viikon aikana on asiat muhineet pääkopassa ja olivat jo hiukan jyvällä että mitäs tässä pitikään tehdä. SPKL:n liivitkin kiskastiin kaikille niskaan ja voi että kun meidän nuupiot oli pätevän näköisiä. :) Lunalla oli into päällä ja se kirmasi pöpelikössä iloisesti ja teki ihan hommiakin piileskelijän löytämiseksi. Treenikaverit lappasi ilahtuneena kipasta veristä poromix-lääryä kakaralle. Eh, ehkä ens kerralla otan ruuaksi nappuloita tai jotain siistejä juustonpalasia että suostuu vielä ihmiset meillekin maalimiehiksi... Kerta ainakin otetaan vielä näitä touhuja ja palataan sitten taas tottistelemaan.

Jäljillekin kuulemma saisi jo mennä. Hirmuinen hinku kyllä olisi, mahtaiskohan sitä huomenaamulla käydä. Toisaalta pitäisi saada kunnon pryki siihen ja se ei nyt sitten huomisesta onnistu kun sunnuntaina mennään katsastamaan miten avoimen liikkeet tokossa sujuu. Niin, ihan kokeisiin asti. Vähän jänskättää kyllä, periaatteessa Luna kyllä osaa ne liikkeet, mutta voihan siinä silti mokia tulla joko itseltä tai koiralta. No, katsotaan miten käy eikä stressata liikaa. Kesällä on paljon kokeita tulossa kuitenkin ja syksylläkin varmasti.