Jäljillä taas

Vihdoin ja viimein jälkikausi korkattu. Tallasin eilis- ja tänäaamuna jalkkiskentälle kevään ekat jäljet kello kuusi pirteänä (or not). Kenttää ei vielä käytetä pelaamiseen eikä siinä muutenkaan kauheasti trafiikkia ole. Ruoho on nyt tosi lyhyttä ja maa melko kuivaa. Aamulla tietysti pientä kosteutta ihan sopivasti, mutta missään mutavellissä ei tarvinnut kahlata. Eilen tein 150 askelta ja yhden kulman vasemmalle loppuun. Luna tajusi oitis mitä oltiin tultu tekemään vaikka nenänkasteluvesi unohtuikin eka kerralla. Kauhea into päällä ja veti kuin höyryjuna. Jälkeä ajoi määrätietoisesti ja nopeasti, lähinnä jouduin pidättelemään vähän vauhtia. Tein vähän liian lyhyet askelvälit joten sain olla skarppina ettei hypi askelten yli. Täysin vapaalla liinalla se olisi ryysinyt suoraan loppukasalle (joka ei edes ollut kovin iso). Kuviot oli tänäaamuna aika samat, paitsi että tein 170 askelta (taas kääpiöväleillä...) Intoa vielä enemmän kuin eilen. Tästä huolimatta Biins teki kyllä tosi hyvin hommia molempina aamuina, kulmat meni niinkuin vanhalta tekijältä eikä hairahtunut pois jäljeltä kertaakaan tai pysähtynyt ihmettelemään. Loppukasan jälkeenkin se veti vielä ihan omatoimisesti mun poistumisjäljet, vaikka olin mennyt autolle jäljen päätettyäni suurinpiirtein loikka/juoksuaskelin. No, annoin kakaran mennä edellä löysällä liinalla ja niin vaan mentiin nokka maassa rivakkaan tahtiin autolle asti. Kai se olisi siitäkin jotain palkkaa tarvinnut mutta ruuat oli jo syöty.

Tänä illalla otin ihan kevyttreenit palveluskoirakerhon kentällä. Lähinnä otin hyppyä pallolla, ideana muistutella että hei tää oli hauska liike. Hienosti meni hypyt ja Lunalla oli kivaa vinkupallon kanssa ja se hyppi mielellään ja iloisesti. Iltaruualla otin vielä pari liikeketjutusta helpoilla jutuilla ja koitin olla yllätyksellinen palkkaushetken kanssa. Kakara oli ihan mahtavalla tuulella, haukkui kipolle mutta ei piipannut, teki hienosti hommia ja näytti siltä että olisi jatkanut vielä mieluusti kun keräilin kipot ja kupit ja aloin siirtyä autolle. Ihme otus. Onneksi välillä on näitä hyviä päiviä, ne tarviikin nakuttaa heti ylös että muistaa sitten kun kaikki takkuaa, että hei, joskus toisinkin.

Ajatus olisi tehdä nyt pari viikkoa vähän intensiivisemmin hommia ja pidetään sitten pieni huilitauko. Ja ottaa nyt vähän vaihtelua noihin tottiksiinkin, ettei aina samalla kaavalla vedä kaikkea.

Sellaisestakin piti vielä mainita, että jos Lunaatti onkin ollut aina ahne ja kovasti ruuan perään, niin nyt steriloinnin jälkeen nuo eväät näyttää olevan sille vielä tärkeämpiä. Niinhän sitä sanotaan että ruokahalu kasvaa sterkkauksen jälkeen. Paino ei ole noussut, vaikka varaa olisikin pari kiloa. Se on taas ihan kuin pentuna, hotkii kaiken mitä saa kuin ei olisi ikinä ennen ruokaa saanut, syö palkatessa sormet verille ja kerjää lisää vaikka maha olisi pullollaan. Pikku possuni.