Seminaarikevään aloitus

Seminaareissa on aina mukava käydä kuuntelemassa ja katselemassa, ja tämän kevään ensimmäinen semma olikin eilen Eurassa, Anu Vehviläisen tottiskoulutusta. Se oli sellainen hyvä perussemma, kiva kun tuli lähdettyä. Pääteemana oli koiran aktiivisuus ohjaajaa kohtaan ja toisaalta oman ohjaamisen selkeys, johdonmukaisuus ja reiluus. Harjoituskoirat oli pääosin rotikoita, mutta mukaan mahtui pari sakemanniakin. Anua kuuntelee mielellään ja koirakoiden pulmiin löytyi hyviä ratkaisuja. Itsellekin syntyi jotain ideanpoikasta Lunan vuotamisongelmaan liittyen, mutta ihan vielä en saanut hahmoteltua miten sitä sitten käytännön tasolla tarkalleen ottaen lähtisi toteuttamaan. No mutta, ajatus olisi kuitenkin rauhoittaa tilanne eikä ainakaan itse kiehahdella siinä (no ylläri) ja miettiä vähän pakotteen ajoitusta ja tyyliä. Ei ole ihan helppo kakkupala, mutta katsotaan saadaanko edistystä aikaiseksi. Haukuttamisesta puhuttiin eilen paljon, ja lähinnä siitä, mitä sillä haukulla haetaan, mitä se tuottaa ja miten se kannattaa tehdä.

Jotenkin sopivasti nyt kun oli tapetilla tämä ohjaajan työskentely, äänen ja apujen käyttö jne, niin satuin löytämään koneen uumenista vanhoja videoita minun ja Lunan ensimmäisistä treeneistä. Ne oli touko- ja heinäkuulta 2011. Tuolloinhan me oli käyty alkuvuodesta pentukurssi ja opeteltu naksuttelemaan ja istu- ja maahan-käskyt sekä jonkinlainen perusasento. Plus liuta ylen hyödyllisiä sirkustemppuja kotona. Mutta filminpätkässä aloiteltiin seuraamisen opettelua ensimmäisistä askelista ja tutustuttiin magneettipalloon, joka oli juuri silloin uutena ihmeenä tullut markkinoille. Ja voi taivas... Luna oli siinä ihan hauska pentu, yritti kovasti tarjota sivulletuloa ja nakotti silmiin, mutta paljon myös hosootti omiaan, yritti karkailla ja nuuski nurmikkoa. Ja minä olin ihan hirveän huono :D Sotkeuduin liinaan jatkuvasti, unohdin koiran sinne haistelemaan, olin palkatessa yhtä eloisa kuin suolaton kanafile, ja vaikka mitä muuta. Leikkiminen oli kaikkein onnettominta räpellystä ja hosumista. Mutta pikku Biins se yritti kovasti ja teki minkä osasi. Heinäkuun videossa se osasi jo seurata aika pitkiäkin matkoja, mutta edelleen se oma ohjaaminen oli aika surkeaa. Enkä nyt yhtään tippaa sano että tänä päivänä kehittymisen varaa ei olisi, mutta toivottavasti sitä nyt on johonkin tultu noista ajoista...  Olisi kyllä ihan viisasta useamminkin noita treenejä videoida, vaikkei niistä mitään hienoja juutuuppi-pätkiä saisikaan, mutta näkisi vähän sitä omaa tekemistä ja sitä, millä ilmeellä ja miten koira liikkeitä suorittaa.

Lakun treeneistä sen verran ettämitään mullistavaa ei sillä saralla, se tekee hyvällä fiiliksellä hommia ja opettelee perusliikkeitä, edetään pikkuhiljaa edelleen. Seuraaminen tuntuu aika hyvältä, käännöksiä on otettu nyt erityisesti. Jäävistä maahanmenon kanssa ollaan jo aika liki ihan oikeaa liikettä, istumisessa täytyy vielä itsen pysähtyä käskyä antaessa, ja siinä pakkaa vähän flippaamaan vinoon. Mikä on ihan oma vika kun kävelen kierossa. Seisominen on napakka ja hyvä, siinä on hiottu sitä että pääkin pysyisi paikallaan eikä pyörisi kuin pöllönpojalla palkkaa kytätessä. Luoksetulo onnistuu aika korrektisti lyhyeltä matkalta, pidemmällä matkalla pysähtymisen kanssa taa vielä tehdä hommia ettei törmää. Eteenlähetystä odotetaan sivulla kontaktissa. Nouto on edelleen vaiheessa pallon pito, sitä nyt en ole yrittänytkään työstää vielä sen pidemmälle. Sitten piiloa kierrettiin parina päivänä tuossa myös. Leikkimisessä on ollut työn alla rauhavaiheet ja kas kun on alkaneet luonata nekin yhtäkkiä vaikka alkuunsa meinasi olla niin kovin hankalaa. Että semmoisia. Kiva olisi Lakunkin touhuja ottaa vähän filmille joku kerta.