Lakun kanssa on myös kalsaritottisteltu ahkerasti viime aikoina. Päätin ottaa perusasennon suhteen pienen tehokuurin ja jo vain onkin sitten kulutettu takapihan aidan viereen pieni polku. Tässä harjoittelussa siirryin jo jokunen viikko sitten palkkauksessa nameista palloon ja paremmin tuntuu toimivan. Toistaiseksi ei olla vielä päästy aidan /seinän vierestä pois, mutta sivulletulo alkaa siinä olemaan aikas varma ja nopea, ja seuraamistakin tapahtuu yhden kokonaisen askeleen verran. Kyllä se siitä lähtee. Samalla on tullut kouluteltua lelun tuomista ja luoksetuloa leikkimisen yhteydessä. Ja noutokapulankin sille esittelin tässä eräänä iltana.
Luna on ottanut pientä huilia, ja se näköjään on tehnyt sille hyvää. Torstaina oltiin pienellä porukalla kentällä hääräämässä ja voi miten se teki iloisena hommia. Pitkästä aikaa valkuaisesta löytyi sellaista vipinää mitä olen kaipaillutkin. Otettiin ruutua, metallinoutoa ja hiukan kaukoja ja oikealle käännöksiä.
Jälkeä tuli tuossa ajettua vähän rankempi pryki ja otin sitten siihenkin taukoa molemmille pari viikkoa. Nyt olisi vielä ajatus vetää muutama tehokas jälkitreeni ja paketoida peltohommia sitten pikkuhiljaa kasaan tämän vuoden osalta. Multapohjalla olisi vielä kiva päästä käymään tänä syksynä, katsotaan onnistuuko. Tänään tuli ajettua molemmille hurjan hyvät jäljet puuskaisessa tuulessa ja vesisateessa. Laku nuuskutti melkein koko jäljen löysällä liinalla (150 askelta, 1 kulma) ja Lunakin teki hienosti töitä (1100 askelta, 7 kulmaa, 7 esinettä). Itse asiassa ainoa joka tänään tunaroi oli akka itse valkuaisen liinanpäässä. Luna lähti komeasti ajamaan serpentiiniä jonka olin tyystin unohtanut polkeneeni, ja pakotin vaan jääräpäänä sitä suoraan. Ja ihmettelin mitä se niin pirun sitkeästi väkisin vetää vasemmalle että onko siinä muka joku harha nyt. Juu ei ollut kun ihan omia saapasteluja. Muistuipa sitten mieleen seuraavalla esineellä tämä. Niin mitä sanoiko joku muka joskus että pitää aina tietää missä se jälki menee...? Ei kai. Nimimerkillä epäreilu ohjaaja.
Tuossa tuli puheeksi koirien murkkuikä, ja muistelin sitten millainen riiviö Luna oli tämän ikäisenä mitä Laku nyt, eli reilu 7kk. Luna nimittäin oli silloin aivan hirveä, se uhmasi suurinpiirtein jokaista käskyä, karkaili, lällätteli, roikkui punteissa, hihoissa ja remmissä, puri käsiä ja repi talossa kaiken lipastoista kynnyksiin ja seiniin. Sen kanssa sai tapella suunnilleen kaikesta. Sitten siinä vuoden iässä siitä tuli ihan kiva ja isoimmat teiniangstit jäi pois. Laku taas on vielä aivan pieni poika, ei sillä ole murkkuilusta tietoakaan. Vauhtia ja kohellusta kyllä, mutta ei sellaista uhoa tai keskisormen heiluttelua. No, kyllä sekin aika varmasti vielä koittaa, odotellaanpa vaan ;)
Ja muutama kuva loppuun parin viikon takaa, biitsirallia ympärivuoden...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti