Käytiin aamulla katsomassa mitä tapahtuu jos valkuaisen heittää tokokokeeseen voittajan liikkeitä ihmettelemään. No komedian aineksia oli kyllä meidän esityksessä runsaasti, että ei sitten ihan putkeen mennyt. Edellisestä koekäynnistä onkin vierähtänyt yli vuosi. Joulukuussa 2012 saatiin TK2 ja siitä piti lähteä heti voi-liikkeitä treenaamaan mutta kevät ja alkukesä menikin vähän sairastellessa ja tunnetilaongelmia ratkoessa. Loppusuvesta lähti treenit rullaamaan mukavasti ja nousujohteisesti ja pikkuhiljaa alkoi liikkeet olemaan hanskassa. Nyt sitten tietenkin reilu viikko takaperin hommat levisi ruudun ja tunnarin osalta kummasti. Tähän asti saatu onnistuneita toistoja toisensa perään ja vaikeusastetta nostettu ja edellisperjantaina Luna olikin sitten yhtäkkiä ihan mökillä että mitä tämmösseet liikkeet muka on. No, sellaista se vähän pakkaa olemaan välillä. Paikka otettiin kuitenkin varasijalta vastaan, kun tämän päivän kokeeseen tuli viime hetken peruutus. Tuumin että syteen tai saveen, mennään katsomaan millä tasolla kieputaan ja miltä tunnetilat ja itse liikkeet näyttää pitkästä aikaa koetilanteessa. Fiilis oli kaikesta huolimatta hyvä ja itseä ei jäänyt onneton tulos harmittamaan, lähinnä hymyilytti valkuaisen toilailut. Olishan se tulos ihan kiva kotiinvieminen ollut mutta näin tällä kertaa, työsarkaa riittää vielä meillä siis. Tuomarina tänään Juha Kurtti.
Pistesaalis oli huima 163 pojoa. Videota törttöilyistä tulossa taivasteltavaksi myöhemmin.
Paikkamakuu 10, ei ihmeitä.
Seuraaminen, 10, tuntui ainakin hyvältä, mahtoiko joku perusasento olla hiukan vino. Ja yhdessä täyskäännöksessä meinasin vähän kompuroida mutta siitä ei näköjään pisteitä rokotettu.
Liikkeestä istuminen, 10, ilmeisesti hyvä siis.
Luoksari 7, vauhti hyvä, pysäytykset hyvät mutta sääli vaan että teki kahdesti maahanmenon... Mikä lie aivopieru, tämä on yleensä ollut aika varma liike.
Ruutu, 0, juu ei mitään hajua, mikä ruutu. Luna tsekkaili parit törpöt mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan käryä mihin sen olisi pitänyt juosta. Tästä en hirveästi yllättynyt totta puhuen.
Hyppynouto 0, taisin joutua antamaan kaksoiskäskyn sivulla pysymiseen kun meinasti varastaa, ja ketku perkele kiersi palatessaan esteen. Mistähän se nyt sitten tuli, tähän mennessä on aina hypännyt molempiin suuntiin. No, näin tänään.
Metallinouto 8, mölysi liikkeen alussa, ihmetteli kapulaa suuresti mutta toi kuitenkin. Onhan se toki kerrassaan yllättävä uusi esine tuo metallikapula.
Tunnari 0, hups, väärä pulikka tuli. Se kyllä arpoi oikean kohdalla mutta päätyi sitten väärään kumminkin. Haisteli kumminkin eikä koheltanut.
Kaukot 0, muuten kiva mutta valui seisomaannousuissa liikaa eteenpäin ja meni sitten nollille tämäkin.
Kokonaisvaikutus 9, piste lähti piippaamiseseta ja haukkumisesta.
Muut virheet nyt sinänsä ei harmita, kertoo vaan treenin ja toistojen puutteesta, mutta tuo vuotaminen... Ääh. Se kyllä sapettaa. Lunalla on nyt salakavalasti lisääntynyt tuo älämölö viime aikoina, ja vaikka olen siihen koittanut puuttua, ei kauheasti vaikutusta ole ollut. Se on kaiketi mennyt vähän niin että kun viretila on saatu nostettua sieltä laamailusta, seinien vilkuilusta ja haistelusta ylemmäs, ja tekemiseen saatu enemmän draivia, hermo prakaa kun vietti nousee. Jos siinä vähän läpsii kuonolle tai nyppii ja ärähtää, niin vaikutus on pyöreä nolla, hiukan kovemmat kurinpitotoimenpiteet saa aikaan vain hermostuneempaa mölinää ja lähinnä pahentaa tilannetta kun tuo on niin pehmeä. Siinä olen koittanut olla tiukka että liike ei ala ennenkuin pilli on kiinni mutta ehkä siitä on tullut vähän lipsuttua kuitenkin. Kun siihen jollain tapaa kai tottuu pikku hiljaa. Yhdessä treenissä tulee parissa kohtaa pieni nyyh nyyh, seuraavassa kolmessa kohtaa ja parin kuukauden päästä joka välissä yyhnyyhouvouvou, nyyh ja piip. Ja volyyminappia joku väntää koko ajan vähän isommalle. Nyt tuohon on pakko jotain kyllä ruveta keksimään, ei vetele tuollainen mekastus nimittäin.
Lakuttajasta sen verran loppuun että sillä on mukavasti sujunut tottikset. Perusasioiden äärellä häärätään tietysti ja yritetään hiljalleen pyrkiä eteenpäin. Seuraamista on eniten työstetty, käännöksillä ja ilman. Matkat on vielä aika lyhyitä, mutta on keskitytty oikean paikan pysymiseen ja vinotuksen välttelyyn. Kontakti pysyy hyvin. Pallon paikka on vaihdellut, kainalosta taskuun, vasemmasta kädestä apparille ja maahan takapalkkana. Jälkimmäiset kaksi on olleet hyvin haastavia, mutta komiasti on poika alkanut oivaltaa että sen pallon uskaltaa ehkä sittenkin päästää silmistään hetkeksi. On se kova juttu pienelle, kumipallo. Jääviä on otettu ihan ruualla ja siinähän ne, malttia on rakenneltu erityisesti seisomiseen. Istumisessa roiskasee välillä vinoon mutta muuten jees, maahanmeno sujuu hyvin ja on nopea, luoksetulo myös vikkelä, lyhyemmällä matkalla tulee siististi eteen mutta pitemmältä juoksee vaan täysiä päin niin että ilmat pihalle. Palloa tai muuta lelua pitää edessä istuen kiltisti pienessä vedossa. Eteenlähetyksessä otetaan jo sivulletulo ja kontakti ennen pinkomista. Hallintaa on otettu sekä tuon takapalkan suhteen että toisten koirien kanssa. Siinä on työstämistä, vaikka oikeaan suuntaan onkin menty ja edistytty kovasti. Laku on sen verran tulinen ja kiihkeä luonteeltaan että nuo kuviot ei ihan läpihuutojuttuna ja yhden kerran treenillä mene jakeluun. Toiset koiratkaan ei niin häiritse muuten mutta jukupliut jos ne ottaa noutoja tai ilakoi pallojen ja patukoiden kanssa. Hiljakseen puksutetaan pösöttimen kanssa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti