Leikkisemmaa ja hakuilua

Paputiimin kuulumisia viikolta: Maanantaina ei sen ihmeempiä tehty, peruslenkitykset ja pentuarkea. Tiistaina tehtiin metsälenkit, ensin kävin Lakun kanssa vähän pienemmän kierroksen Ruskilankoskella (ja pelkäsin kusi sukassa että se hullu painaa Kokemäenjokeen kun näytti niin kovasti kiinnostavan kosken kohinat) ja sitten Luna pääsi heittämään pidemmän metsälenkin vielä, Outi oli Lucan ja Sisun kanssa mukana. Sisun kanssa ne jaksoikin rallata ja painia niin että luulisi olleen molempien edes hiukan väsyneitä illalla. Päivän päätteeksi tein Lakulle vielä jälkiruudun josta löytyi iltaruoka. Kokoa oli nyt hiukan reilu 1m x 1m ja työskentelyssä ei valittamista edelleenkään. Semmoinen vappuaatto, mukavaa oli.

Keskiviikkona vappupäivänä ajelin Tampereelle SRY Pirkanmaan järjestämään leikkimis- ja tunnetilaseminaariin. Keksin vähän ex tempore viime tingassa tuonne lähteä ja päästiin vielä peruutuspaikalta koirakoksikin mukaan. Luna jäi kotomieheksi tällä kertaa. Kouluttajina oli Jarmo Järvinen ja Anu Vehviläinen, ja porukka jaettiin kahteen ryhmään. Itse olin Japen ryhmässä. Paljon tuli hyvää asiaa, ajatuksia ja aika lailla koira- ja tapauskohtaisesti käytiin juttuja läpi. Muidenkin koirien seuraamisesta bongasi pieniä vinkkejä ja oivalluksia, ja saatiin sitten ihan omakohtaisiakin neuvoja. Laku oli taas tosi reipas, tepsutti vieraalle kentälle vieraiden ihmisten sekaan häntä pystyssä uteliaana ja innostui leikkirievustaan. Ei ihan yhtä sähäkästi kuin kotona mutta kuitenkin. Kokeiltiin sitten nakin saalistusta ja johan pomppas, penneli riemastui hurjasti ja teurasti lihajalosteen ahnaasti. Kotonakin sitten näitä makkaraleikkejä (jonkun verran olen tällä idealla tehnytkin, kuppia on saalistettu ja kädestäkin tuleva ruoka meinaa välillä lähteä karkuun) ja rinnalla rievun kanssa leikitystä niin että riepu narun päässä. Voi myös ottaa vähän tolppaideallakin, Laku tuntui innostuvan pienen turhauman kautta aika kivasti. Kouluttaja tykkäsi että hirmu kiva pentu ja moottoria tuntuu löytyvän. Hihojen ja käsien härkkimistä ei saisi antaa enää tehdä. Sanoivat että dominanssia ja vahvuutta vaikuttaa olevan sen verran väkevästi että ei voi antaa samalla tavalla sikailla kuin jonkun nöyremmän ja herkemmän pennun. Hallinnan rakentamista mustavalkoiseksi ja vahvaksi heti alusta korostettiin myös meidän kohdalla ja tästä olen kyllä itsekin hyvin samaa mieltä. Tavallaan hallinnankin kautta "opetetaan" koiraa patoamaan ja viettiä päästetään purkamaan sitten leikkiin ja ruuan saalistukseen. Vaikea näin tekstimuodossa kuvailla tuota, mutta taisin kyllä hoksata homman jujun. Toivottavasti osaan sitten vielä toteuttaa käytännössä...

Oli kyllä antoisa seminaari ja mukava oli sekä nähdä muiden koirien tekemistä ja eritoten saada itsekin vinkkiä hyvien tunnetilojen luomiseen. Yhtenä tärkeänä ajatuksena minusta nousi se, että ei väkisin. Varsinkaan nuoren koiran kanssa. Koskee niin leikkimistä kuin tottistakin, tai mitä vaan treenaamista. Tekemisen pitäisi olla molemmista aidosti hauskaa, eikä kaikkien koirien hauska tarkoita samoja asioita. Esimerkiksi patukan repiminen ja taistelu ohjaajan edessä ei välttämättä ole läheskään kaikille koirille mikään paras palkinto eikä sen tarvitse ollakaan. Leikkiä ei voi hampaat irvessä (perkele nyt on oltava kivaa) eikä tottiksessakaan kannata jatkuvasti keskittyä siihen mikä menee pieleen ja missä tulee virheitä. Koiran ei ole kiva tehdä hommia ohjaajan kanssa joka on suurimman osan aikaa naama väärinpuolin ja keskittyy ja takertuu liikaa virheisiin ja epäonnistumisiin. Möhlimisiä pitää sallia itselleen ja koiralle eikä virheitä kannata ottaa liian raskaasti, ei tässä mitään maailmanmestareita kuitenkaan olla.

Eilen olikin sitten pitkästä aikaa hakutreenit, olipa mukavaa :) Lunalle oli 4 maalimiestä, kaikki valmiina piiloissa. Ensimmäinen näyttäytyi nopeasti. Pitkän tauon huomioiden Luna teki tosi hyvin hommia. Se keskittyi, käytti nenää, vauhtia riitti ja mistä itse yllätyin, haukkukin lohkesi. Keskilinjalla sitä ei paljoa minun kehut kiinnostaneet, katse ja nenä tähysi pöpelikköön. Mammasta viis. Treenien lopuksi Laku tuli vielä syömään iltaruokansa makkararingistä. Sillä oli huisin hauskaa, monta ihanaa ihmistä ja niiltä sai kaiken kukkuraksi evästä. Voi sitä hännän heilumista. Pentua ei houkuteltu eikä huudeltu, vaan se sai palkinnon omasta aktiivisuudesta.

Tänään olisi vielä ehtoommalla ajatus mennä tunnaria ja ruutua treenailemaan, ja huomiselle olisi luvassa bh-kokeen henkilöryhmäpönötystä.