Sivut

kevät

kevät
Oma kuva
Blogissa tarinoidaan elämästä valloittavan paimenkaksikon kanssa, päätähtinä valkoinenpaimenkoiranarttu Luna ja beauceronuros Laku. Blogin ajatus on toimia lähinää treenipäiväkirjana, mutta tottakai mukaan mahtuu kaikenlaista muutakin temmellystä.

torstai 17. marraskuuta 2011

Halli-ja muuta treeniä muuttopuuhien keskellä

Varattiin siis kolmeen pekkaan Harmaalinnan agihalli ja käytiin siellä torsaina illalla treenailemassa Reijan ja Maikin kanssa, kun Helenan tottikset on siirtyneet lauantaille ainakin nyt talveksi. Samassa paikassa tuli aikanaan käytyä pentukurssi. Luna teki hommia iloisesti ja keskittyi hyvin. Treenin aiheena oli (yllättäen) hyppy. Samassa otettiin kuitenkin seuruuta ja jääviä, mutta pääasiassa loikittiin, eri tavoilla. Palkkasin pallolla, otettiin vauhtihyppyjä, muutama alustan kanssa ihan oikeen kunnolla, ja vielä kipollakin. Alkaa näyttää vähän valoisammalta, joskaan en sitä hyppyä vieläkään hyväksi kehuisi. Veikkaan vaan että kun pallo ei lennä eikä kokeessa ole sen koommin alustoja kuin kippojakaan, että hyppy menee siihen vanha räkä-kategoriaan... Nyt tarvisi ehtiä treenata vielä, ja nimenomaan sitä vauhtia ja tekniikkaa, pitkää, ilmavaa hyppyä. Koitetaan koitetaan.

Juu, ja tänään sitten Nakkilassa tottiksia. Alkuun sosiaalisena jääviä, hyvin meni, ei mitään ihmeellistä siinä. Yksilöä jäätiin tekemään siihen perään heti, ja tottakai taas hypittiin. Palkkasin pallolla, ja aika kivasti sujui. Sitten päätettiin ex tempore ottaa kokeenomainen harjoitus, ilman palkkaa siis kaikki liikket putkeen ja liikkuri käskyttämässä. No alku menikin loistavasti, seuruut oli mukavat ja jäävätkin onnistui. Joskin normi koetilanteesta poiketen sain toisen yrityksen seisomiselle, ekasta meni maaten (taas). Ja luoksetuloakin otettiin pari kertaa kun sain noottia siitä että liikuin, vaikka pitäisi olla ihan hievahtamatta. Näiden jälkeen hyppy kusikin sitten (TAAS) pahasti, ja kolmannella yrityksellä saatiin aikaseksi se vanha räkä-versio hypystä. Hypyissä alkoi jo Lunan hämmennys kasvaa ja motivaatio tippua, ja se karkasi nuuskimaan maata. Eli liian rankaksi meni Biinsille. Lopuksi sitten mietinkin, että olisi tarvinnut tuo harjoitus suunnitella paremmin ja ehkä jopa palkata kuitenkin välillä. Tai vaikka laittaa se kippo, olis siellä ollut kuppivahteja kyllä.. Varsinkin ne pari lisätoistoa luoksetulolle ja seisomiselle oli liikaa. Koira hämmentyi eikä nuppi enää kestänyt. No mutta. Taas oppia kantapään kautta: treenin suunnittelu kuuluu kyllä asiaan, ei siitä voi luistaa ja ihmetellä vasta paikan päällä että mitäs ny. Huomenna siis lapun kanssa kohti Tupalan kenttää. Ja mietintämyssy päähän jo matkalla.

Muuten onkin nyt treenit pakostakin jääneet aika minimiin kun kotona alkoi iso remontti ja muutettiin vuokralle tilapäisesti. Ruokaa on sitten syöty esim lenkillä, ompahan ohitukset kontaktissa saaneet tehotreeeniä, ja jotain ihme temppujakin on tullut vähän tehtyä betoniporsaiden ja puunrunkojen kanssa... Jääviäkin olen silloin tällöin lenkillä ottanut, ihan satunnaisena, ja joka kerta on mennyt nappiin. Tässä muuttorumbassa hämmästyin ja yllätyin positiivisesti kyllä siitä, miten lunkisti Luna koko homman otti. Seuraili kyllä vähän ihmeissään, kun pakattiin tavaroita ja häärättiin. Mutta kun likka tuotiin vuokrakämppään, se ensin nuuski huushollin nurkasta nurkkaan, rouskutti parempiin suihin roskat ja muruset lattioilta ja loikkasi sitten sängylle pötköttämään. Yksinolokin ilmaisesti sujui ongelmitta, äitillä oli ollut vastassaan unisena haukotteleva koira ja lämmin painauma sängyllä kun oli tullut päästämään Lunaa pissalle isäntäväen raataessa pitkää päivää duunissa. Muutenkin meidän ei-niin-lehmänhermoinen neiti on käyttäytynyt hirmu mukavasti viime aikoina. Juoksut on juostu, ja käytös ei ole enää niin hormonimyrskyn sävyttämää. Lenkillä kuljetaan siivosti, ei kiskota eikä nuuskita jokaista ruohotupsua. Koirat ja kaikki muutkin ilmiöt ohitetaan asiallisesti, ja kontaktia tarjotaan tavan takaa. Treenatessa keskittyy tekemiseen ja kotona (ja "kotona") huilataan. Yöt koisitaan kuten ennenkin, sängyssä, selällään ja poikittain. Silti virtaakin löytyy kun sen aika on. Oi jäispä nyt tämä moodi päälle pysyvämmäksi aikaa.

Laitetaan nyt loppuun filminpätkä, aikani kuluksi leikkelin tämmösen torstain hallitreeneistä. Yllättävän kätevästi kävi, viimeksi tuhersin tuntikaupalla ja päiväkaupalla tuon editoinnin kanssa, nyt meni varmaan 20 minuuttia. Näköjään tekstit tässä säälittävän pienellä, lasit päähän siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti